KUNTAVAALIT: Anna äänesi kuulua! Ammattiosastojen kannattaa ajaa jäsenten asiaa työpaikkojen ulkopuolellakin

Kunnanvaltuustot päättävät muun muassa päivähoidosta, liikenteestä ja toistaiseksi terveydenhuollostakin. Kun teollisuuden työntekijöiltä kysyy kunnan tärkeimpiä tehtäviä, ykkösiksi nousevat elinkeinopolitiikka, kaavoitus ja ammattikoulutus. Pirkanmaalla ja Rauman seudulla tiedetään, miten niihin vaikutetaan.

KUVA YLLÄ: Jari Roslöf, Aki Moisio ja Marie Kuusinen ajavat jäsenten asioita Tampereen seudulla.

8.2.2021

Moni ammattiosasto seuraa tarkkaan, kuinka omat jäsenet menestyvät kuntavaaleissa. Tampereen seudun metallityöntekijäin ammattiosasto 195:ssä jännitetään ainakin yhdeksän ehdokkaan puolesta. Jäseniä on ehdolla Tampereella ja kolmessa lähikunnassa.

– Kun porukoilta kyselee, mitä he haluavat kunnaltaan, vastaukseksi tulee esimerkiksi päivähoito ja auratut tiet. Isot asiat eivät välttämättä kosketa samalla tavalla tavallista ihmistä, ammattiosaston varapuheenjohtaja, tamperelainen Marie Kuusinen kertoo.

Kun omia jäseniä saadaan kuntien valtuustoihin, tieto alueen kehittämisestä ja uusista hankkeista kulkee paremmin. Jos asiaan pystyy vaikuttamaan jo valmisteluvaiheessa eli lautakunnissa, saadaan parempaa tulosta aikaan.

MARIE KUUSINEN: ”On hassua, että mitä kauempana ihmisen jokapäiväistä elämää vaalien asiat ovat, sitä enemmän äänestetään. Presidentinvaaleissa äänestetään eniten. Ei osata erottaa vaaleja toisistaan. Eniten itseään lähellä oleviin asioihin pystyy vaikuttamaan kuntavaaleissa.”

Metallityöväen ammattiosasto Tampere-Härmälä 97:n puheenjohtaja Jari Roslöf on Nokian valtuuston varajäsen, ja hänellä on aiemmilta vuosilta kokemusta opetus- ja kasvatuslautakunnan työskentelystä.

– Niissä on mahdollisuus vaikuttaa paljon ammattikoulutukseen ja siten työvoimaan, hän toteaa.

– Nythän meillä kaikilla on kunnianhimoinen suunnitelma, että saataisiin teollisuuden rataverkosto ja liikenneyhteydet kuntoon. Se houkuttaisi uusia teollisuusyrityksiä Pirkanmaan alueelle. Edellinen isompi kasvuyritys aloitti 2000-luvun alussa. Tarvitaan uusia yrityksiä, joista kasvaisi keskisuuria ja suuria yrityksiä. Ne toisivat työpaikkoja ja houkuttaisivat uusia asukkaita.

Pirkanmaalla teollisuus työllistää suoraan 52 000 henkeä, ja teollisuuteen kytkeytyviä työpaikkoja on yli 120 000. Se tekee yhteensä 54 prosenttia alueen työpaikoista.

Teollisuusliiton ammattiosastot ovat aktiivisesti mukana Pirkanmaan Teollinen Tulevaisuus -projektissa, ns. Teollisuuden 4.0 kehitysvaiheessa. Ideana on kehittää koko Pirkanmaata niin, että se houkuttelisi nykyisiä yrityksiä investoimaan ja uusia teollisuusyrityksiä alueelle, nimenomaan vientiyrityksiä. Vetovastuuta on tarjottu Tampereen kaupungille. Hankkeelle näytettiin jo vihreää valoa, mutta sitten iski koronapandemia. Nyt odotetaan, mitä kaupunki vastaa uudessa tilanteessa.

JARI ROSLÖF: ”Pitää äänestää eikä luovuttaa. Kunnanvaltuustoissa tehdään tärkeitä päätöksiä. Pitää äänestää sellaisia henkilöitä, jotka ajavat itselle tärkeitä asioita.”

Kuusinen huomauttaa, että Tampereella ja muuallakin Pirkanmaalla suhtaudutaan teollisuuteen myönteisesti.

– Kuvaavaa on, että Metso Outotecille, entiselle Lokomolle, löytyi uusi tontti Tampereen Lahdesjärveltä. Yritykselle toki tarjottiin tiloja muualtakin, mutta hyvät kokemukset Tampereesta painoivat enemmän. On hyvä, että yrityksille löytyy paikkoja ja pitääkin löytyä, Kuusinen sanoo.

– Työ voi muuttua, mutta aina tarvitaan tiloja, joissa työtä tehdään.

AMMATTIKOULUTUS TUO YRITYKSIÄ

Teollisuus 4.0:n tavoitteena on saada Tampereen kaupunki ja Pirkanmaan maakunta tukemaan julkisten rakenteiden uudistamista ja kehittämään muun muassa koulutusta ja tutkimusta. Ammattiosasto 195:n toimistonhoitaja ja sihteeri Aki Moisio sanoo, että tutkimusta teollisuuspolitiikasta ja teollisuustyöstä ei ole tehty viime aikoina.

– Kun tänne halutaan työpaikkoja, meillä pitää olla tarjota ammattitaitoista työvoimaa. Yritykset eivät mene paikkoihin, joissa osaamista ei ole. Ei voi satsata vain tasokkaaseen lukioon, vaan tarjolla pitää olla hyvää ammattikoulutusta ja täydennyskoulutusta, Moisio muistuttaa.

– Teollisuuden työntekijät tarvitsevat lapsilleen toimivan päivähoidon. Hoitopaikkoja pitää olla myös vuorotyössä käyville.

Moisio on kotoisin Akaasta, jossa puuteollisuutta koetetaan saada uudelle Akaa Point -alueelle. Junarata, tieyhteydet, teollisuuspuuterminaali ja muu infra ovat kunnossa. Myös Nokia houkuttaa uusia, ympäristöratkaisuihin keskittyviä yrityksiä. Moisio ja Roslöf toteavat, että toimiva alihankintaverkosto on vahva houkutin uusille yrityksille.

AKI MOISIO: ”Tutkimusten mukaan mitä kalliimpi alue, sitä suurempi äänestysprosentti. Vuokra-alueilla asuville sanon, että valtuusto valitaan kuitenkin. Jos he eivät äänestä, muut valitsevat valtuuston jäsenet. Pieni- ja keskituloisen veroista suurin osa menee kunnallisveroihin. Kun haluaa saada oman äänensä kuuluviin, pitää käydä äänestämässä, houkutella muutkin ja äänestää sellaista, joka ajaa kuntalaisten asioita eikä puhu valtakunnan asioista, joihin kunnanvaltuustoissa ei voi vaikuttaa.”

Kunnat voisivat Moision mielestä hoitaa yhteydenpidon yrityksiin nykyistä paremmin.

– Se ei maksa kuin virkamiehen työpanoksen. Yrityksiä voisi kuulla vaikka kerran kuukaudessa.

Teollisuus 4.0:n taustalla ovat Saksan hyvät kokemukset yhteisvaikuttamisesta. Kun työtä kehitetään yrityksen sisällä, ja kunnissa pidetään huoli yritysten toimintaedellytyksistä, työpaikat pysyvät maassa.

– Kontaktien pitää olla kunnossa, myös ay-liikkeen kontaktien sekä kuntiin ja alueisiin että yrityksiin. Jos verkostoa ei luo, vaikuttamisen mahdollisuuksia ei tule, Roslöf lisää.

ASUMISEN HINTA VAIKUTTAA TYÖSSÄKÄYNTIIN

Jotta työvoimaa olisi yrityksille saatavissa, asumisen ja elämisen hinnan tulee olla kohdallaan. Kuusisen mukaan Tampereella asuminen on niin kallista, että ihmiset muuttavat lähikuntiin.

– Tampereella esimerkiksi tonttien hinnat alkavat olla sellaisia, ettei perusduunarin palkalla ole niihin varaa, Kuusinen toteaa.

Jari Roslöf, Aki Moisio ja Marie Kuusinen ovat edistäneet ammattiosastojensa jäsenten asioita esimerkiksi Pirkanmaan Teollinen Tulevaisuus -projektissa.

Ratayhteydet Nokiaan, Akaaseen ja Sastamalaan toimivat hyvin, ja näistä kunnista pääsee junalla Tampereelle alle puolessa tunnissa. Moisio huomauttaa, että henkilöjunaliikennettä voisi lisätä. Kuusinen toivoo kattavampaa joukkoliikennettä teollisuusalueiden aamuvuoroihin ja laajempaa raitiotieverkostoa työmatkojen ja asioinnin helpottamiseksi.

Rakentamisen haasteita riittää.

– Moni haluaa, että päiväkoti ja koulu ovat lähellä työpaikkaa tai kotia. Meillä on Nokialla ollut kouluissa ja päiväkodeissa homeongelmia, ja olemme joutuneet rakentamaan uusia kouluja ja päiväkoteja, Roslöf kertoo.

 

AMMATTIOSASTO VAIKUTTAA ALUEELLISESTI

Jan Laine. KUVA KITI HAILA

Ammattiosaston alueellinen vaikuttaminen riippuu jäsenten ja edustettavien työpaikkojen määrästä.

– Vaikuttamisaluetta määrittää, onko ammattiosasto työpaikkakohtainen vai seutukohtainen, Teollisuusliiton Hämeen ja Pirkanmaan alueen aluepäällikkö Jan Laine sanoo.

Aluetoimistot ovat pitäneet ammattiosastoille muun muassa kehittämiskoulutuksia toiminnan ja vaikuttamisen tavoitteista.

– Pienet osastot voisivat yhteisvoimin järjestää samanlaisia kehittämiskoulutuksia seutukunnallisesti, Laine ehdottaa.

Yhteisiin kokouksiin Laine kehottaa kutsumaan paikallista mediaa, joka tutustuisi ammattiosastojen aktiiveihin sekä siihen, miten työpaikoilla toimitaan ja vaikutetaan.

Laine pitää ammattiosastoa hyvänä vaikutuskanavana kuntapolitiikkaan. Osasto voi esimerkiksi esittää kuntapolitiikassa toimivalle jäsenelle kehitysideoita.

– Myös jäsenkunnalle esitellään kunnan luottamustehtävissä toimivat jäsenet. Kehotamme ottamaan yhteyttä näihin jäseniin, jos paikalliseen ongelmaan pitää saada ratkaisu.

Laine korostaa, että kuntavaikuttajaksi päätyneen jäsenen ja ammattiosaston yhteistyö on molemmin puolin sitoutunutta ja luottamuksellista.

Yrityselämään ammattiosastot voivat vaikuttaa luottamusmiesten kautta. Ammattiosaston hallituksen kokouksissa käydään läpi työpaikkakuulumiset ja luottamusmiehet pääsevät vaihtamaan kokemuksia.

Jos kunnassa on teollisuuden työtä ja työpaikkoja, niin siltä sektorilta olisi hyvä olla ehdokkaitakin.

Ammattiosastot ovat Laineen mukaan kannustaneet jäseniään hakeutumaan kunnalliseen ja alueelliseen päätöksentekoon. Teollisuusliiton syyskirjeessä pyydettiin ammattiosastoja huomioimaan kuntavaalit ja varautumaan vaalityöhön myös taloudellisesti.

– Vaikka omalla osastolla ei olisikaan kuntavaaleihin ehdokasta, niin naapuriosaston tai samalla seudulla toimivan osaston ehdokasta voisi silti tukea, Laine ehdottaa.

Osasto voi osallistua ehdokkaan vaalimainonnan rahoitukseen radiossa tai lehdessä sekä tarjota apuaan esimerkiksi jakamalla vaalimainoksia. Ehdokasta voi myös mainostaa omilla sosiaalisen median tileillään.

– Lisäksi osaston jäsenkirjeessä voisi kertoa, että meillä on tuleviin vaaleihin parhaat ehdokkaat: käy äänestämässä!

Tuleviin kuntavaaleihin on Hämeen ja Pirkanmaan vaalipiireissä ehdokkaana noin 30 Teollisuusliiton jäsentä kummassakin. Laine toivoo, että alueelle saataisiin ehdokkaita vielä saman verran lisää.

Etenkin muutamassa pienessä kunnassa olisi Laineen mukaan hyvä olla teollisuustoimialan ehdokkaita.

– Kunnan ehdokasasettelun pitäisi olla läpileikkaus kunnan asujista ja taloudesta. Jos kunnassa on teollisuuden työtä ja työpaikkoja, niin siltä sektorilta olisi hyvä olla ehdokkaitakin. Että kaikille olisi joku, jota äänestää, Laine toteaa.

 

OMA ÄÄNI ALUEEN ELINKEINOPOLITIIKKAAN

Janne Vainio ja Irma Salo vaikuttavat muun muassa TE-toimiston neuvottelukunnassa, Työterveyslaitoksen alueellisessa neuvottelukunnassa, ELY-keskuksen työelämäneuvottelukunnassa ja SAK:n paikallisjärjestön hallituksessa.

Kuntatason ohella ammattiosastot pystyvät vaikuttamaan alueen ja jopa koko maakunnan kehitykseen. Rauman Teollisuustyöntekijät ao. 66:n hallituksen jäsen Janne Vainio vaikuttaa alueen elinkeinopolitiikkaan Satakunnan TE-toimiston neuvottelukunnassa, Työterveyslaitoksen alueellisessa neuvottelukunnassa sekä ELY-keskuksen työelämäneuvottelukunnassa.

– Kaikki tällaiset neuvotteluelimet ovat rikkautta, sillä mukana on laajasti elinkeinoelämää Suomen Yrittäjistä ja Kauppakamarista lähtien.

Työtä riittää, sillä Vainion mukaan SAK:laisten palkansaajien työpaikat alkavat olla vähissä. Työpaikkoja tarvitaan myös vaikutuskanavien vuoksi.

Työnantajapuolen ja oikeistopuolueiden verkostot ovat Vainion mukaan paremmassa kunnossa.

– Uusien työpaikkojen luomisesta olemme samaa mieltä. Eriäviä mielipiteitä tulee siitä, miten niitä työpaikkoja tehdään: Kuinka paljon otetaan paikallisia töihin, järjestetäänkö riittävästi täydennyskoulutusta vai ostetaanko kaikki alueen ulkopuolelta, esimerkiksi urakkakokonaisuudet työntekijöineen ulkomailta.

Kun telakkayritys RMC:n kanssa neuvoteltiin, palkansaajapuoli esitti, että mahdollisimman monelle työttömälle annettaisiin täydennyskoulutus telakan tehtäviin.

Vainio muistuttaa, että kolmansista maista tulevien työntekijöiden saatavuusharkinnasta päätetään aina ELY-alueittain.

TONTTIPOLITIIKALLA VOIDAAN TUKEA TEOLLISUUTTA

Tieto kuntapolitiikan ajankohtaisista asioista tulee Vainion mukaan valtuutetuilta ja muilta kunnallispolitiikassa toimivilta. Sitä paremmin, mitä likempänä ay-liikettä valtuutettu tai edustaja on. Kuntavaaleihin ammattiosasto 66:sta on ehdolla ainakin seitsemän jäsentä, joista neljä Raumalla ja loput ympäristökunnissa.

– Raumalla on aina ymmärretty teollisuuden tarpeet. Ehkä merkittävin teko oli 2000-luvulla, kun Rauman kaupunki lunasti telakan tontin STX:n toiminnan loputtua. Silloinen osaston hallituksen jäsen, pääluottamusmies Raimo Virtanen oli mukana kaupungin elinkeinoelämän taustaryhmässä, jossa mietittiin pakettia telakan turvaamiseksi. Sillä oli iso merkitys, Vainio toteaa.

IRMA SALO: ”Kuntavaleissa äänestetään ihmistä lähellä olevista asioista. Vain äänestämällä voi vaikuttaa. Kannattaa antaa ääni ihmiselle, jolla on kanssasi samanlainen arvomaailma.”

Ammattiosaston puheenjohtaja, SAK:n paikallisjärjestön hallituksen jäsen Irma Salo kertoo, kuinka ammattiosaston lähetystö marssi tuolloin kaupunginjohdon ja valtuuston pakeille.

– Silloinen ministeri Jan Vapaavuori totesi, että telakkateollisuus on laskevan auringon ala, eikä apua heru. Taas meillä tehdään telakalla laivoja ja odotellaan, että päästään tekemään paatteja armeijalle, Salo toteaa.

– Kun on kanavat auki kaupunginvaltuustoon ja -hallitukseen, pääsee vaikuttamaan. Aina parempi, kun päättävissä elimissä on tuttuja tai edes samanmielisiä. [Kaupunginvaltuutettu] Miika Rantaselle sanotaan, että koeta pitää meijän puolia siellä, hän kertoo.

Lähetystöjä ei ole enää tarvittu, yhteistyö toimii. Kaupunki pyytää lausuntoja ja mielipiteitä SAK:n Rauman paikallisjärjestöltä, jossa osasto 66:lla on iso edustus. Toisinaan adressi on auttanut, muun muassa liittojen yhteisen saunatilan säilyttämisessä.

PALVELUIDEN LAATU JA ULKOISTUKSET TUNTUVAT

Salon mukaan Rauman valiokunnista, jaostoista ja lautakunnista voisi saada nykyistä paremmin tietoa jo asioiden valmisteluvaiheessa. Vainio huomauttaa, että valmistelu on hyvin kauaskantoista:

– Valiokunnissa ja lautakunnissa valmistellaan asioita, jotka tulevat voimaan kymmenenkin vuoden kuluttua.

Ammattiosaston hallituksen jäsen Miika Rantanen on kaupunginvaltuustossa ensimmäistä kauttaan ja mukana ympäristö- ja lupalautakunnassa.

– Kaupunginhallituksessa ja -valtuustossa on ay-taustaisia ihmisiä, ja me pystymme vaikuttamaan kaupunkistrategian puitteissa. Valtuutettuihin otetaan suoraan yhteyttä. Ammattiosasto voisi ottaa enemmänkin yhteyttä, ja muihinkin kuin vasemmistoliiton ja demarivaltuutettuihin, Rantanen sanoo.

MIIKA RANTANEN: ”Kuntapolitiikka on lähidemokratiaa, jossa päätetään koirapuistoista isoihin palvelukokonaisuuksiin. Ja kaavoitukseen. Kuntavaalit ovat arkielämän kannalta tärkeimmät vaalit. Kannattaa äänestää ihmistä, joka elää samanlaista elämää kuin itsekin.”

Ammattiliittojen yhteistoiminta kunnanvaltuutettujen kanssa on tuonut tulosta.

– Kaupungin ruoka- ja siivouspalveluiden ulkoistus onnistuttiin torppaamaan, toistaiseksi. Ammattiyhdistykset pystyivät laittamaan painetta päättäjille, Rantanen kertoo.

Ympäristö- ja lupalautakunnassa hän on vaikuttanut muun muassa pölyttäjähyönteisille tärkeiden viheralueiden lisäämiseen sekä kaupungin omistamien öljyllä lämmitettävien kiinteistöjen kartoitukseen ja lämmitysmuodon muuttamiseen.

– Valiokunnissa ja lautakunnissa tehdään paljon ihan konkreettisia päätöksiä. Niissä pääsee vaikuttamaan ja keskustelemaan. Kerron ammattiosastolle, jos jotain sille tähdellistä on tulossa. Paras olisi, jos heti valmisteluvaiheessa otettaisiin yhteyttä. Valtuustossa tehdään jo päätöksiä.

Salo lisää, että terveyskeskusten säilyminen kaupungin keskustan ulkopuolella on aina keskustelun alla. Syrjäalueiden palveluista pitäisi hänen mukaansa olla koko ajan varpaillaan.

TYÖSSÄKÄYNTIALUEET TOIMIVIKSI

Rantasen mukaan Rauman vetovoimaa pitää kasvattaa. Nykymenolla on odotettavissa alijäämäisiä tilinpäätöksiä.

– Kaavoitus ja kunnallisvero ovat olennaisia, mutta työpaikat ja siihen liittyvät palvelut, kuten päivähoito ja koulut, ovat ensisijaisia. Valtuustoon pitää saada ihmisiä, jotka ymmärtävät työssäkäyntialueiden merkityksen tavalliselle duunarille. Henkilöjunaliikenne pitäisi saada ilmastomuutoksenkin takia. Se laajentaisi työssäkäyntialueita.

Salon mukaan toimivat liikenneyhteydet niin asukkaille kuin yrityksille sekä mahdollisimman lähellä olevat koulut, päivähoito ja terveydenhuolto lisäävät asukkaiden viihtymistä.

– Pienellä rahalla pitäisi saada hoidettua isotkin investoinnit, kuten Karin kampus, johon tulee koulu, lukio, uimahalli ja kansalaisopisto.

JANNE VAINIO: ”Avoimin mielin ja uskotaan siihen, että kun yhdessä valmistellaan asioita, ne menevät eteenpäin. Pystytään huolehtimaan siitä, että teollisuuden palkansaajan näkemykset ja tarpeet tulee huomioitua kuntapolitiikassa. Äänestäjälle sanoisin, että ei aina tarvitse antaa ääntä tunnetulle, aina mukana olleelle koulutetulle. Voi luottaa oman ammattikunnan edustajaan, joka näkee palkansaajaäänestäjän tarpeet paremmin. Annetaan ääni omalle porukalle.”

UUSIA ASUKKAITA JA INVESTOINTEJA

Vainion mukaan riippuu paljon kaupunginjohtajasta, kuinka hanakasti ammattiosaston pitää vaikuttaa. Rauman edellinen kaupunginjohtaja piti kunnia-asianaan elinkeinotoiminnan edistämistä.

– Hänen ponnisteluistaan osa toteutuikin. Raumalla on pitkät ja syvät perinteet pienenä raskaan teollisuuden kaupunkina. Ei ole juuri vastakkainasettelua, jota muualla saattaa olla.

Ensisijaisesti vaikutetaan valtuutettuihin.

– Ehdottomasti tarvittaisiin valiokuntiin ja lautakuntaan ihmisiä, jotka ovat myönteisiä uusille investoinneille ja niiden tarvitsemalle tonttialalle ja palveluille. Lisäksi infran, opiskelu- ja harrastusmahdollisuuksien sekä muiden palveluiden pitää olla kunnossa, jos halutaan houkutella ihmisiä Raumalle.

Vainio painottaa yhteistyön tärkeyttä. Verkostot kannattaa pitää virkeinä myös alueen kansanedustajiin ja mahdollisiin ministereihin.

– Ketjun pitää olla kunnossa, että tieto kulkee joka suuntaan. Satakunnan maakunta on niin pieni, että täällä sidosryhmät vielä tuntevat toisensa.

 

AMMATTIOSASTO TUKEE VAIKUTTAJAA

Vesa Aallosvirta. KUVA KITI HAILA

Osastojen olisi tärkeää kannustaa jäseniä esimerkiksi kuntavaaliehdokkaiksi ja tukea heitä, sanoo Teollisuusliiton järjestöpäällikkö Vesa Aallosvirta.

– Liiton jäseniä pitäisi saada päätöksenteon ytimeen, kunnanvaltuustoon, lautakuntiin ja muihin kunnan elimiin, hän rohkaisee.

Kunnan luottamustehtävässä toimiva liiton jäsen on Aallosvirran mukaan kanava ammattiliiton, ammattiosaston ja kunnan välillä.

– Ammattiosaston pitäisi tukea jäsentään hakeutumaan luottamustehtävään. Lisäksi osaston tulisi kannustaa kaikkia jäseniä äänestämään. Äänestäminen on demokratiamme perusta, Aallosvirta muistuttaa.

Verkostoituminen on Aallosvirran mukaan yksi tärkeimmistä keinoista kohti alueellista ja kunnallista vaikuttamista.

– Olisi hyvä, jos ammattiosastot ja yksittäiset jäsenet loisivat yhteyksiä kuntapäättäjiin ja alueellisiin päätöksentekoelimiin. Se on ajallisesti pitkä työ, mutta mahdollista, Aallosvirta rohkaisee.

Hän kehottaa luomaan yhteyksiä myös koko SAK:laiseen kenttään: keskusjärjestöön, aluetoimistoihin ja ammattiosastoihin. Yhdessä SAK:laisten toimijoiden kanssa voisi pyrkiä vaikuttamaan alueellisesti laajempaan päätöksentekoon.

Verkostoa voi luoda vaikkapa järjestämällä yhteisiä tilaisuuksia tai kutsumalla kuntapäättäjiä ja kansanedustajia omiin kokouksiin keskustelemaan ajankohtaisista aiheista.

Nykyään ei välttämättä tiedosteta, että politiikka tarkoittaa yhteisten asioiden hoitamista, eikä kirosanaa.

Julkisuuskin on tärkeää. Esimerkiksi osaston kunnallisvaaliehdokkaiden mielipidekirjoitukset paikallisiin lehtiin ja paikallisradioon tuovat ehdokkaalle julkisuutta.

– Meillä on ammattiosastoja, jotka ovat tehneet oman teollisuuspoliittisen ohjelman. Sen kertominen päättäjille on myös tapa vaikuttaa, Aallosvirta toteaa.

Aallosvirta uskoo, että ammattiosastojen aktiivijäsenillä on mielipiteitä sekä myöskin halua vaikuttaa entistä enemmän. Hänen mukaansa ammattiosastoissa on käyttämätöntä potentiaalia, kykyä yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen.

Esteeksi saattaa muodostua ajankäyttö. Järjestöt taistelevat jäsentensä vapaa-ajasta harrastusten ja perheen lisäksi. Siksi jäsenen innokkuus lähteä vaikuttamaan alueelliseen päätöksentekoon voi hiipua jo alkumetreillä ajanpuutteeseen.

– Jäsenten kannustaminen vaikuttamistyöhön on tärkeää, jotta päätöksenteossa kuultaisiin myös työelämän ääntä.

Aallosvirtaa harmittaa, että politiikasta ja poliittisesta vaikuttamisesta on annettu kielteinen mielikuva, mihin medialla on ollut osuutta jo pitkään.

– Nykyään ei välttämättä tiedosteta, että politiikka tarkoittaa yhteisten asioiden hoitamista, eikä kirosanaa.

 

TEKSTI BIRGITTA SUORSA (TAMPERE JA RAUMA) JA TIINA TENKANEN / UP
KUVAT JYRKI LUUKKONEN (TAMPERE) JA JUHA SINISALO (RAUMA)
Jutun kuvia otettaessa on noudatettu tilanteen vaatimaa varovaisuutta ja koronaohjeistuksia mahdollisimman hyvin.

REPORTAASI: Raitiovaunu Tampereelle lähtee Kajaanista – ratikka on millintarkka paketti

Ensimmäistä Tampereen raitiovaunua rakennetaan Škoda Transtechin Otanmäen tehtaalla. Tehtaalla on historiansa paras tilauskanta, sillä Kainuussa tehty kiskokalusto on kysyttyä myös Keski-Euroopassa.

KUVA YLLÄ: Pääluottamusmies Jouni Lämpsä ja Berliiniin menevä Artic-raitiovaunu.

TRANSTECH OY

PERUSTETTU 1985
PERUSTAJA Rautaruukki
KOTIPAIKKA Oulu
PÄÄOMISTAJA Škoda Transportation
TUOTANTO Kiskokalusto, konepajatuotteet
HENKILÖSTÖ 650 (2018), Otanmäen tehtaalla työntekijöitä noin 450 (2019)
LIIKEVAIHTO 109,3 miljoonaa euroa (2017)

– Hitsarilla pitää olla tasainen käsi ja hyvä silmä, että hän näkee, mitä tekee. Taito kehittyy vuosien varrella, kertoo Tampereen ensimmäisen raitiovaunun hitsaustöitä tekevä Pekka Piippo.

Piipon ja työtovereiden rakentama vaunu lähtee Tampereen raitiotiellä koeajoon vuoden 2020 alussa. Kevään aikana Otanmäen tehtaalla käynnistetään Tampereen linja ja valmistetaan ensimmäinen 19 vaunun sarja. Pirkanmaalaisten arkikäyttöön ne tulevat elokuussa 2021. Myöhemmin raitiovaunuja tehdään lisää.

”Vaatimustaso on kahdeksan vuoden aikana huomattavasti kasvanut. Laatua koko ajan parannetaan. Se tietysti vaikuttaa meidän tekemiseemme. Työstä on tullut tosi tarkkaa”, sanoo hitsari Pekka Piippo.

Raitiovaunussa hitsaustyö on Piipon mukaan vaativampaa kuin alumiinihitsaus VR:n tilaamissa alumiinijunavaunuissa, joka on toinen hänen leipälajeistaan.

– Aika haastavaa ratikanvalmistus on, koska se tehdään monesta pienestä osasta. Työvaiheita on paljon: alustan teko, seinän teko, kattojen teko ja päätyjen teko. Raitiovaunussa on paljon pikkuista osaa ja kilkutinta. Alumiinihitsauksessa hitsaussaumat ovat pitempiä. Nämä ovat kaksi erilaista työtä.

METALLIMIEHISTÄ KYSYNTÄ

Piipon kahdeksan vuotta kestäneen hitsarinuran aikana työn vaikeuskerroin on lisääntynyt.

– Vaatimustaso on kahdeksan vuoden aikana huomattavasti kasvanut. Laatua koko ajan parannetaan. Se tietysti vaikuttaa meidän tekemiseemme. Työstä on tullut tosi tarkkaa.

Tulevina vuosina Otanmäen tehtaalla tarvitaan jopa satoja hitsareita lisää.

Piippo tuli Transtechille töihin ammattikoulussa suoritettujen metallialan opintojen ja armeijan jälkeen. Hän kertoo viihtyneensä ammatissa. Hän on hankkinut Kajaanista oman asunnon. Hitsarin tulevaisuuden näkymä on työntäyteinen.

– Aivan varmasti Transtechillä on metallihommia hitsareilla ja muilla metallityöntekijöillä myös tulevina vuosina. Tilausten määrä näyttää koko ajan vain kiihtyvän. Töitä on paljon, ja hitsareista tuntuu olevan kova kysyntä.

HUIPPUTARKKAA HITSAUSTA

Telihitsari Juha Pikkarainen on työskennellyt Transtechin Otanmäen tehtaalla sen perustamisesta lähtien vuodesta 1985. Otanmäen kaivoksen sulkeminen oli syy tehtaan avaamiseen, jotta työpaikkoja Kainuussa säilyisi. Nyt historia on pyörähtänyt ympyrän, ja kaivostakin ollaan avaamassa uudelleen.

– Samaan aikaan, kun tehdasta rakennettiin, kävin 11 kuukautta kestävän vaununrakentajan kurssin, Pikkarainen kertoo uransa alkupolusta.

Juha Pikkaraisen ammatti telihitsarina vaatii vakaata kättä.

Teli on rautatiekaluston alla oleva akseliyhdistelmä. Niitä on tehty juniin ja rautatievaunuihin Otanmäen tehtaalla kymmenkunta vuotta. Pikkarainen on ollut mukana hieman yli kymmenen henkilön telitiimissä alusta alkaen.

Telin hitsauksen aloittaa robotti, mutta sen viimeistelee ammattihitsari.

– Pätevyyskoe telihitsauksessa on hieman vaativampi kuin konepajahitsareilla. Mittatarkkuuden vaatimus on aika kova. Telintapainen kappale on hankala saada pysymään toleranssissa. Mielellään milliä enempää ei telin toteutuma saa heittää. Kun näitä on tehnyt paljon, aika helposti tulevat mitat kohdalleen, mutta alussa se teetti töitä.

VIIMEINEN ARTIC-VAUNU MENEE BERLIINIIN

Alkujaan Neuvostoliittoon tilattujen tavaravaunujen valmistukseen perustetun Otanmäen tehtaan tarina on vaiheikas, osa Rautaruukin ja Valmetin historiaa. Neuvostoliiton hajottua tärkein asiakas oli pitkään VR, kunnes vuonna 2010 Transtech aloitti raitiovaunujen valmistuksen. Asiakkaaksi tuli isoin raitiovaunutilauksin Helsingin kaupungin liikennelaitos HKL.

Haastattelua tehtäessä Pikkarainen oli hitsaamassa viimeisen Helsingin Artic-raitiovaunun teliä. Tuon vaunun numero 73 osoite ei ole kuitenkaan Suomen pääkaupunki, vaan Berliini. Helsinkiin tehdyllä työnäytteellä on ollut vaikutusta siihen, että Kainuussa valmistettu raitiovaunu kiinnostaa Keski-Euroopassa.

Otanmäen tehtaan omistaja on vaihtunut monesti. Viimeksi neljä vuotta sitten, kun Škoda osti tehtaan. Vuonna 2018 ja kuluvana vuonna Škoda Transtech on saanut satojen miljoonien eurojen tilauksia muun muassa Saksan Mannheimista ja Latviasta. Euroopan mittavien raidehankkeiden odotetaan tuovan runsaasti työtä Kajaaniin.

– Toiminnassa on ollut ylä- ja alamäkiä, mutta olen viihtynyt. Katto on pään päällä ja lämmintä. Palkan ovat maksaneet joka kerta, mainitsee Pikkarainen.

– Nyt raitiovaunut ovat kovassa buumissa. Isoja projekteja on edessä. Aika näyttää, miten niistä selvitään. Uutiset tilauksista lämmittävät aina mieltä.

TYÖ OPETTAA

Transtechin varustelijoilla Jarno Mikkosella ja Kaisa Tolosella on yhteistä se, että he kumpikin ovat tulleet töihin vuokrafirman kautta. Mikkonen on ollut töissä kolme vuotta ja Tolonen vuoden.

– Hain vuokrafirman kautta tänne. Silloin se oli normaali reitti. Täällä oli uusi linja alkamassa ja työvoimapula, Mikkonen kertoo.

Jarno Mikkonen asentaa komponentteja.

Nykyisin hän on vakituinen Transtechin mies. Varustelija asentaa mekaanisia komponentteja vaunuihin.

Hänen mukaansa työpaikan pitkät tilauskannat näkyvät siinä, että ei ensimmäiseksi tarvitse miettiä mitä tekisi: varusteltavaa riittää.

Töihin tullessaan Kaisa Tolosella oli ompelijan koulutus ja takana 12 vuotta pesulatyötä, mutta ennen viime marraskuuta hänellä ei ollut koulutusta tai kokemusta metallialasta.

– Ala kiinnosti. Työ on opettanut, ja etumies ja työntekijät ovat opastaneet. Kuten ommellessakin piirustuksista katson, mitä pitää tehdä. Positiivinen kuva metallialasta minulle on syntynyt. Mielelläni jatkan työssä.

Ompelija Kaisa Tolosesta tuli raitiovaunun varustelija.

MITTAAMINEN VARMISTAA TULOKSEN

Eero Hakola työskentelee tehtaalla teollisuusmittaajana. Hänen työuransa alkoi Otanmäen kaivoksesta, jossa hän jo mittasi. Transtechilla hän on ollut tehtaan perustamisesta alkaen.

Hakola tekee 3D-mittausta työvälineenään ”ehkä hieman normaalia parempi kamera”.

– Siinä suunnittelijan tekemä 3D-kuvanto ja mittakuvanto painetaan päällekkäin. Kun alla on kuvina suunniteltu teli ja päällä mitattu teli, niin tavoite on, että niiden välillä ei ole poikkeamia. Se pystytään kuvista tarkistamaan jopa tuhannesosayksiköiden tarkkuudella.

– Mittaus on tärkeää senkin takia, että nykyajan työrytmi on kova. Välillä tulee mittapoikkeamia, joita ei voi hyväksyä. Mittaaminen varmistaa tuloksen, sanoo Hakola.

Teollisuusmittaaja Eero Hakola varmistaa, että hitsaukset ovat millintarkat.

Transtechin tulevaisuuden näkymät ovat tilausten valossa sen historian parhaat. Tampereen ykkösvaiheen jälkeen vaununrakentamista työllistää Helsingin Raide-Jokeri ja isot Keski-Euroopan raidekalustohankkeet. Tilauksia, raitiovaunujen huoltosopimuksia ja niiden optioita on näköpiirissä 2030-luvulle asti.

Hakola muistuttaa, että viime kädessä tehtaan tulevaisuus on kansainvälisen omistajan kädessä.

– Meillä on omistaja, jolla on rahaa. Mutta tulevaisuutemme riippuu siitä, miten tärkeänä he pitävät tätä laitosta.

 

Hiljaista tietoa tarjolla nuorille

”Transtechin henkilöstölle on yli 30 vuoden ajalta kertynyt sellaista hiljaista tietoa ja sosiaalista pääomaa, mitä ei suoraan kouluista saa”, sanoo pääluottamusmies Jouni Lämpsä.

”Hyvä työyhteisö on kaveruutta, keskustelua, vuorovaikutusta ja palautetta myös ikävistä asioista”, pääluottamusmies Jouni Lämpsä sanoo.

Transtechilla ammattilaisia tarvitaan satoja lisää lähes joka toisen työntekijän eläköityessä kymmenen vuoden aikana. Osaamisen siirtämisestä nuorelle polvelle on pääluottamusmies Jouni Lämpsän mukaan tullut iso haaste.

– Työpaikan hiljaista tietoa ja sosiaalista pääomaa pitää hyödyntää tulevina vuosina. Muuten on vaarana, että se menee porttien ulkopuolille.

Lämpsän mielestä oppisopimus ammatillisten opintojen päätteeksi voisi olla malli, josta hyötyvät kaikki.

– Kokeneetkin työtoverit saisivat uutta tietoa koulusta, ja oppisopimusoppilas saa työpaikan hiljaisen tiedon.

Kun tuottavuutta Suomessa halutaan nostaa, kannattaa Lämpsän mielestä kuunnella työntekijää, joka on oman työnsä paras asiantuntija.

– Jokaiselle, joka tekee työtä, toistoja tulee paljon. Työntekijä tietää, missä kohtaa kivi kengässä hiertää. Yhteistoimintaa työpaikoilla tarvitaan enemmän. Tiedon pitää kulkea paremmin. Tämä on hyvä ohje koko alalle.

Transtechilla yhteistoiminta on Lämpsän mukaan ottanut isoja askelia eteenpäin.

– Se vanha sanonta pitää paikkansa, että viisaat oppivat toisiltaan, keskinkertaiset kantapään kautta ja jääräpäät eivät opi milloinkaan. Parempaan suuntaan on meillä menty.

ERILAISISTA PERSOONISTA TOIMIVA JOUKKUE

Lämpsän mielestä Transtech on nuorille haasteellinen ja monipuolinen työpaikka.

– Kun täällä tekee töitä, saa kattavan kuvan monenlaisista työtehtävistä.

Vaativina esimerkkeinä hän mainitsee sähköasennukset, hitsaukset, asennukset, hydrauliikka-asennukset, koneistukset, särmäykset, osanvalmistuksen, verhoilun, ladun tarkastukset ja mittaukset.

Työtehtäviin tarvitaan hänen mukaansa erityyppisiä persoonia.

– Töissä kaivataan naisia ja miehiä, nuoria ja vanhoja. Jos verrataan futismaajoukkueeseen, niin Litmanen ja semmoiset kaverit ovat pelintekijöitä ja siihen tarvitaan juoksijoita ympärille. Pitää olla kokemusta ja lisäksi nuoruuden tietoa, taitoa ja intoa. Kaikkia tarvitaan. Kaikkien ei tarvitse olla samanlaisia. Erilaisuus pitää hyväksyä. Erilaisista persoonista tulee toimiva joukkue.

Luottamusmiehen työssä Lämpsä sanoo pääsevänsä toteuttamaan työhyvinvointivalmentajan roolia.

– Semmoinen toivomus minulla on, että saadaan ilmapiiri läpinäkyväksi ja reiluksi. Puhutaan asiat halki. Se on hyvän työyhteisön tunnusmerkki. Myös vaikeista asioista pitää pystyä puhumaan, eikä syyllisiä saa etsiä. Asiat riitelevät, eivät ihmiset.

– Hyvä työyhteisö on kaveruutta, keskustelua, vuorovaikutusta ja palautetta myös ikävistä asioista. Pitää osata kannustaa kaveria. Virheiden teon pitää olla sallittua, jotta voidaan ottaa opiksi.

KAINUU TARVITSEE TEKIJÖITÄ

Transtechilla on koko historiansa paras tilauskanta, ja metallialan ammattilaisista on pulaa. Eläköitymisen myötä hupenevista osaajista joudutaan käymään kisaa.

– Voi olla, että kaikkeen tarpeeseen ei alueen oma työvoima ihan riitä. Kun isot ikäluokat jäävät eläkkeelle, jotenkin pitää paikata se aukko.

Reseptiksi Lämpsä esittää ammatin arvostuksen nostamisen työntekijöiden asemaa ja hyvinvointia parantamalla.

– Kun niihin panostetaan, se on parasta kilpailukyvyn parantamista. Kuunnellaan työntekijöitä ja pidetään heistä hyvää huolta. Se on paras resepti siihen, että saadaan porukka viihtymään työpaikalla, ja se auttaa varmaan rekrytoinnissa.

Lämpsä uskoo lujasti Kainuun seudun elinvoimaan.

– Kainuuta ja Kajaania pidän ihmiselle hyvänä elinympäristönä. Täällä on suhteellisen hyvä työtilanne tällä hetkellä. Kainuussa on tulevaisuutta lapsiperheille, työntekijöille, osaajille. Jos perheitä muuttaa tänne, niin uskon, että kaikille löytyy sopivasti työpaikkoja.

– Täällä ovat asuntojen hinnat vielä kohtuullisia. Helsingin hintoihin verrattuna Kainuusta saa kaksion hinnalla omakotitalon. On metsästys-, luonto- ja muut harrastusmahdollisuudet. Palvelut varmaan ovat saman tasoiset kuin Helsingissä. Kassajonot eivät ehkä ole yhtä pitkiä.

 

TEKSTI JARI ISOKORPI
KUVAT MISKA PUUMALA

”Koko perheen tapahtumat parhaita” – Särkänniemen kesäpäivässä tuumittiin liiton tapahtumia ja etuja

Tampereen Särkänniemessä Häme-Pirkanmaan kesäpäiville osallistuneet jäsenet kertoivat, millaisia tapahtumia ja jäsenetuja he Teollisuusliitolta toivovat.

HÄME-PIRKANMAA KESÄPÄIVÄ 8.6. SÄRKÄNNIEMI, TAMPERE

– Sellaiset ovat parhaita tapahtumia, mihin voi perheen ottaa mukaan. En oikein muuta toivokaan. Ne ovat hienoja juttuja, sanoo Riihimäen Rauta-Metallissa työskentelevä tervakoskelainen Petri Hellberg.

Hänen mukanaan kesäpäivillä Särkänniemessä olivat vaimo Tuula Hellberg, 15-vuotias tytär Ronja, 13-vuotias poika Joonatan ja 11-vuotias Peppi-Lotta.

Perhe on osallistunut liiton perhetapahtumiin ennenkin, ja Särkänniemen lisäksi koettua on tullut muun muassa Hämeen linna ja Puuhamaa.

Huvipuistot ovat Hellbergin mukaan lapsille kaikkein mielekkäämpiä paikkoja.

– Linnanmäki, Särkänniemi tai joku muukin paikka käy.

”Kaikkein tärkeintä on, että liitto pitää työelämässä meidän puoliamme”, Petri Hellberg sanoo.

Tapahtumia ja muita jäsenetuja tärkeämpää on hänen mielestään liiton tarjoama turva.

– Itse olen ollut 22 vuotta samassa työpaikassa. Kun on ollut turvallinen, varma työpaikka, niin liiton kanssa ei ole tarvinnut hirveästi asioida. Työpaikalla on ollut aktiivisia liiton ihmisiä ja heidän kauttaan olen saanut tietoa asioista. Kaikkein tärkeintä on, että liitto pitää työelämässä meidän puoliamme.

PERHEIDEN JAKSAMINEN KAIPAA TUKEA

– Jotakin sellaista pitäisi kehittää, jossa pystytään tukemaan ihmisiä kovan arjen keskellä. Ihmisillä on työpaineita ja nykyinen arki vaatii paljon. Toivon sellaisia tapahtumia, jotka tukevat työssä ja kotona jaksamista, sanoo toipumisorientaatioprojektissa työskentelevä sastamalalainen kokemusasiantuntija Veera Salonen.

”Liitolla voisi olla kursseja, jotka auttavat tuomaan arkeen hyvinvointia ja voimavaroja”, Veera Salonen sanoo.

Hänen mukaansa kesätapahtumat palvelevat osaltaan perheiden henkistä hyvinvointia. Liiton tarjonta voi Salosen mielestä olla myös kursseja ja koulutusta.

– Jos koko ajan joutuu kamppailemaan kiireen keskellä, olisi tärkeää saada tukea jaksamiseen. Ehkä liitoilla voisi olla kursseja, jotka auttavat tuomaan arkeen hyvinvointia ja voimavaroja. Tämänkaltaiset kurssit voivat jopa ehkäistä loppuunpalamista.

Entä millaista jäsenetua Salonen henkilökohtaisesti liitolta toivoisi?

– Viimeksi olemme perheen kanssa puhuneet kalastusluvasta. Se liittyy luontoon, eikä ole kauhean kallis harrastus ja Suomessa on siihen hyvät mahdollisuudet. Kalastuslupaan liittyvä alennus kiinnostaisi itseäni kovasti. Siitä hommasta tykkää koko perhe.

Erik Aru, Niko Lenkkeri, Sofia Irri ja Veera Salonen.

SUOMI TÄYNNÄ KIEHTOVIA KOHTEITA

– Olen kiinnostunut urheilutapahtumista. Olisi hienoa, jos niihin saisi alennuksia. Esimerkiksi Suomen miesten jalkapallojoukkueen karsintapeleihin olisi kiva päästä, kertoo Lempäälän Lindströmin mattopesulassa työskentelevä valkeakoskelainen Mika Toivonen.

Mika Toivonen, sylissä Nooa Toivonen.

Myös Kuusamon Karhunkierroksen tapaiset retket tai Power Park -huvipuisto Pohjanmaalla ovat Toivosen mielestä kiehtovia kohteita, kuten myös hämäläisten oma Särkänniemi.

– Itse en tosin uskalla mennä muualle kuin Tukkijokeen ja joihinkin kesyimpiin laitteisiin, muissa pää menee pyörälle, hän naurahtaa.

Vasemmalta Tiia Saari, Jutta Pekola, Mika Toivonen, Minttu Pekola, Peppi Pekola ja vaunuissa Nooa Toivonen.

Riihimäen Lasiliirissä karkaisu-uunin perämiehenä ja CNS-koneistajana työskentelevä hausjärveläinen Jenni Turpeinen on mielellään osallistunut sekä liiton kesä- että talvipäiviin.

– Perheelle järjestettävät seikkailupäivät olisivat kiva idea. Toivon myös jotain sellaisia tapahtumia, joissa voisi kokeilla eri lajeja jousiammunnasta kartingajeluun. Ja lisää kesäpäiviä pitää saada ehdottomasti.

Jenni ja Miro Turpeinen.

TEKSTI JARI ISOKORPI
KUVAT JYRKI LUUKKONEN