12 tuntia – Pitkät työvuorot ja pitkät vapaat

Yhä useampi teollisuustyöntekijä painaa 12-tuntisia vuoroja ja nauttii niiden välissä kuuden päivän vapaista. Pitkän vapaan ansiosta heillä on aikaa lapsille ja harrastuksille. Kun työpäiviä on vuodessa selvästi tavallista vähemmän, kannattaa työpaikalle ajaa pitkienkin matkojen päästä.

Kun valssaaja Jonas Gustafssonilla (kuva yllä) alkaa kuuden päivän vapaa, hän suuntaa kotoaan Hangon Lappohjasta usein Turun saaristossa sijaitsevalle mökilleen.

– Nyt vapaat tuntuvat vapailta. Ennen jos olin perjantaina iltavuorossa, viikonloppukin oli pilalla. En jaksanut tehdä vapailla isompia hommia, Gustafsson sanoo.

Vuoden alusta Gustafsson on painanut 12-tuntisia työpäiviä teräsyhtiö SSAB:n Hämeenlinnan tehtaalla. Sitä ennen hän teki 25 vuotta keskeytyvää kolmivuorotyötä yhtiön Lappohjassa sijainneella putkitehtaalla.

– Olisin varmaan saanut töitä Hangostakin, mutta ajattelin, että kokeilen, ja voin sanoa, että tein hyvän päätöksen. Olen todella tyytyväinen tähän vuorojärjestelmään.

Gustafssonilla on Hämeenlinnassa kaksi aamuvuoroa, kaksi iltavuoroa ja niiden perään kuusi päivää vapaata. Työvuoro alkaa ja päättyy aina kuudelta.

– Edellisessä työpaikassa 12 tuntia olisi ollut liian rankkaa. Työ oli niin fyysistä. Olimme koko ajan tehdashallin puolella, ja hallissa oli meteliä. Nyt teen valvomotyötä.

Siirron myötä Gustafssonin työkieli vaihtui ruotsista suomeksi ja työmatka kasvoi 500 metristä 200 kilometriin. Työpäivien ajan hän asuu Janakkalassa. Viimeisen iltavuoron jälkeen hän nukkuu vuokrayksiössään 4–5 tuntia ja ajaa sitten vapaapäiviksi kotiin Lappohjaan. Gustafsson kertoo palautuvansa pitkistä vuoroista hyvin.

– Palautumisessa oli enemmän ongelmia silloin, kun tein viisi kahdeksantuntista yövuoroa putkeen. Olin sen jälkeen 3–4 päivää ihan loppu.

Nyt Gustafssonilla riittää virtaa vapaallakin. Ellei hän lähde mökille, hän viettää vapaapäivät kotona korjaamalla autoja. Sitä varten hän on perustanut toiminimen.

Aluksi tuntui oudolta olla kuusi päivää vapaalla, sanoo merellä viihtyvä Jonas Gustafsson. Hän on tehnyt 12 tunnin vuoroja vuoden alusta.

PALJON SOVITTAVAA

Kun Jonas Gustafsson vielä nauttii vapaistaan, tekee päävalssaaja Pasi Tuominen jo ensimmäistä aamuvuoroaan. Hän työkavereineen kylmävalssaa terästä.

– Olen palautunut hyvin edellisestä työjaksosta. Tuli oltua koko vapaa mökillä ja käytyä sienessä. Niitä on nyt niin paljon kuin vaan jaksaa kotiin kantaa.

Aloite 12 tunnin vuorojärjestelmään siirtymisestä tuli kuusi vuotta sitten juuri Tuomiselta, joka toimi tuolloin tehtaan varapääluottamusmiehenä.

– Luin jostain, että Suomen ydinvoimaloissa tehdään 12-tuntisia päiviä, ja aloin kysellä oman linjan väeltä, kiinnostaisiko heitä kokeilla tällaista vuorojärjestelmää.

Kokeilua edelsi vuoden kestänyt selvitystyö pääluottamusmies Karo Suoknuutin kanssa, Tuominen muistelee. Tutkimustietoa pitkistä vuoroista oli tuohon aikaan varsin niukasti saatavilla, he kertovat.

– Pääluottamusmiehellä oli siinä huimasti sovittavia asioita, koska työehtosopimus perustuu kahdeksan tunnin työvuoroihin, Tuominen sanoo.

Yksi sovittavista asioista oli vuorolisien laskenta. SSAB:n Hämeenlinnan tehtaalla se hoitui siten, että ilta- ja yötunnit laskettiin yhteen ja summa jaettiin tuntimäärällä, minkä seurauksena vuorolisä on jokaiselle tunnille sama.

Suoknuutin mukaan työnantaja suhtautui työntekijöiden ehdotukseen asiallisesti etenkin, kun uudesta vuorojärjestelmästä ei aiheutunut kustannuksia.

– Sovimme, että kumpikin osapuoli voi päättää kokeilun, jos se ei toimi.

Pääluottamusmies Karo Suoknuutin mukaan 12 tunnin vuorojärjestelmässä ei ole häviäjiä. Pitkät työvuorot lisäävät yleensä työssä viihtymistä ja ovat kustannusneutraaleja, hän sanoo.
Pääluottamusmies Karo Suoknuutin mukaan 12 tunnin vuorojärjestelmässä ei ole häviäjiä. Pitkät työvuorot lisäävät yleensä työssä viihtymistä ja ovat kustannusneutraaleja, hän sanoo.

AIKAA LAPSILLE

Lopulta Tuomisen linjalla toteutettiin suljettu lippuäänestys kesällä 2016. Noin 50 työntekijästä lähes 80 prosenttia kannatti puoli vuotta kestävää kokeilua.

– Yleensä meillä riittää 51 prosenttia kaikkeen, mutta tässä on niin paljon normaalista poikkeavia asioita, että halusimme saada kokeilulle vähintään 75 prosentin kannatuksen, Suoknuuti sanoo.

Kokeilu alkoi syksyllä 2016 ja sen päätyttyä työntekijät äänestivät vuorojärjestelmän jatkosta. Tuolloin tyytyväisyysprosentti oli noussut noin 90:een, Tuominen kertoo.

– Ennen en nähnyt iltavuoropäivinä lapsiani ollenkaan. Uuden vuorojärjestelmän myötä päivähoidon tarve putosi minimiin, ja se toi säästöäkin päivähoitomaksuissa.

Tuomisen kanssa samassa vuorossa työskentelee valssaaja Sirpa Kokkonen. Hän haki kolme vuotta sitten töihin SSAB:lle juuri 12 tunnin vuorojärjestelmän vuoksi.

– Minulla on neljävuotias tyttö. Meillä on nyt enemmän yhteistä aikaa kuin jos olisin viikot töissä. Leivomme, teemme metsäretkiä ja käymme uimassa, Kokkonen kertoo.

– Olin ennen töissä ravintolassa salin puolella. Työ oli aika fyysistä. Siellä tehtiin joskus jopa 16 tunnin vuoroja.

”Aika menee töissä nopeasti, koska meillä on hyvä porukka. Tuntuu, että aina ollaan siinä viimeisessä yössä, jonka jälkeen alkavat vapaat”, sanoo valssaaja Sirpa Kokkonen.

Kokkonen pitää myös siitä, että hän tietää työvuoronsa vuodeksi eteenpäin.

– Se on tosi luksusta. Voin suunnitella elämääni ja sopia menoja kahden kuukauden päähän. Ja vapaapäivät ovat kuin miniloma. Kerkiän tekemään silloin mitä vaan.

Suoknuutin mukaan 12 tunnin vuorojärjestelmä soveltuu myös yksinhuoltajille, kunhan paikkakunnalla toimii vuoropäiväkoti.

VIRKEYTTÄ TYÖKIERROLLA

Kaikkiaan SSAB:n Hämeenlinnan tehtaalla on 540 tuotannon työntekijää. Heistä vajaat 250 tekee 12-tuntisia vuoroja, Suoknuuti kertoo.

– Vuoron sisällä on työkiertoa sellaisissa tehtävissä, joissa se on mahdollista. Se auttaa työntekijöitä pysymään virkeinä. Taukoja on yhtä monta kuin kahdeksan tunnin vuoroissakin, mutta ne ovat pidempiä.

Osa työntekijöistä ei ole halunnut jatkaa työpäiviään neljällä tunnilla, ja toisille se ei tule kysymykseen työn luonteen vuoksi, sanoo työsuojeluvaltuutettu Arttu Jokikota.

– Meillä on työtehtäviä, jotka kuormittavat enemmän kuin valvomotyöskentely, johon pitkät työvuorot soveltuvat erittäin hyvin.

Työsuojeluun ja työterveyteen liittyvien asioiden pitää olla kunnossa, jos työpaikalla harkitaan siirtymistä 12-tuntisiin vuoroihin, Jokikota huomauttaa.

– Altistumisaikoja mietittiin aika paljon, mutta ne eivät aiheuttaneet ongelmia, koska meidän talossa työolosuhteet ovat olleet kunnossa jo pitkään.

Kun pitkät työvuorot päättyvät, niiden jälkeen ensimmäisen vapaapäivän joutuu aina uhraamaan palautumiselle, sanovat pääluottamusmies Karo Suoknuuti (vas.) ja työsuojeluvaltuutettu Arttu Jokikota.
Kun pitkät työvuorot päättyvät, niiden jälkeen ensimmäisen vapaapäivän joutuu aina uhraamaan palautumiselle, sanovat pääluottamusmies Karo Suoknuuti (vas.) ja työsuojeluvaltuutettu Arttu Jokikota.

Kaikki raja-arvot on laskettu kahdeksan tunnin työpäivän mukaan, Suoknuuti lisää.

– Kerroimme altistuksen määrän puolellatoista, mutta arvot jäivät silti raja-arvojen alapuolelle.

Pienille yrityksille Suoknuuti ei suosittele 12 tunnin vuorojärjestelmää.

– Tilanne olisi täydellinen, jos työnantajalla olisi olemassa jokin toinen rytmi, jos pitkät työvuorot aiheuttavat jollekin työntekijälle vaikeuksia.

Työtehtävien vaihdoille ei Hämeenlinnassa tosin ole ollut tarvetta – päinvastoin.

– Ennen työterveys ohjasi luokseni joka vuosi kahdesta viiteen työntekijää, joiden piti terveydellisistä syistä päästä pois vuorotöistä. Enää heitä ei ole samalla tavalla. Tänäkään vuonna ei ole tullut ketään.

TIEDONKULKU HEIKKENEE

Yksi pitkien työvuorojen heikkous on, että työntekijät tapaavat toisiaan aikaisempaa harvemmin. Myös tiedonkulkuun on syytä kiinnittää huomiota, Suoknuuti sanoo.

– Meillä esimerkiksi päävakanssin hoitajat ja vuoromestarit vaihtavat kuulumisia seuraavan vuoron kanssa. Käytössä ovat myös niin sanotut päiväkirjat, joihin kirjataan vuoron tapahtumia.

Suoknuutille itselleen 12 tunnin vuorojärjestelmä tarkoittaa sitä, että hän joutuu tekemään paljon töitä puhelimen välityksellä.

– Siinä saattaa mennä pitkäkin ajanjakso ennen kuin aamuvuorot osuvat samaan aikaan ja tavoitan jonkun tietyn työntekijän kasvotusten.

Pitkät työvuorot ovat tulleet tutuiksi päävalssaaja Pasi Tuomiselle vuodesta 2016. SSAB oli ensimmäisiä 12 tunnin taloja metallialalla, hän muistelee.
Pitkät työvuorot ovat tulleet tutuiksi päävalssaaja Pasi Tuomiselle vuodesta 2016. SSAB oli ensimmäisiä 12 tunnin taloja metallialalla, hän muistelee.

Työnantaja on harmitellut pääluottamusmiehelle, että 12 tunnin vuorojärjestelmän vuoksi työntekijöitä on aikaisempaa vaikeampi saada ylitöihin.

– Minusta se ei ole järjestelmän vika, vaan se johtuu muista asioista, kuten siitä, että ylitöitä on ollut paljon tarjolla, Suoknuuti sanoo.

Hän huomauttaa, että ennen ylitöihin jäänyt työntekijä teki kahdeksan tunnin perään yleensä toisen vuoron, jolloin työpäivälle kertyi mittaa 16 tuntia. Pitkän, 12-tuntisen päivän jälkeen työntekijä ei saa jäädä ylitöihin, mutta hän voi halutessaan tehdä niitä vapaapäivinään.

– Edellisessä järjestelmässä en tehnyt ylitöitä, mutta nyt olen ruvennut tekemään niitä kuuden päivän vapailla, sanoo Pasi Tuominen, joka on työskennellyt SSAB:lla 21 vuotta.

Hänelle yksi isoimmista kysymyksistä alussa oli, miten kokeneet työkaverit jaksavat 12 tunnin vuoroissa. Huoli osoittautui kuitenkin turhaksi.

– Eräs päävalssaaja totesi, että tämähän on kuin olisi osa-aikaeläkkeellä.

 

“Ei toistotyötä tekeville”

Yhä useampi työntekijä on kiinnostunut siirtymään 12 tunnin vuorojärjestelmään Mölnlycke Health Caren tehtaalla Mikkelissä.

– Yhdessä 50 hengen koneryhmässä on nyt tehty kysely asiasta. He todennäköisesti siirtyvät kokeilemaan 12-tuntista työpäivää vielä syksyn aikana, kertoo pääluottamusmies, koneenkäyttäjä Atte Kilpinen.

Sairaalatarvikkeita valmistavalla tehtaalla on käytössä sekä keskeytymätön että keskeytyvä 12 tunnin vuorojärjestelmä. Jälkimmäisessä sunnuntait ovat aina vapaat. Tehtaan noin 470 tuotannon työntekijästä pitkää päivää tekee lähes 200.

– Neljän työpäivän ajan he ovat hyvinkin naimisissa työpaikan kanssa. Siinä ei juuri jää aikaa harrastuksille tai perheelle, mutta pitkät vapaat korvaavat sen. Ne ovat tässä vuorojärjestelmässä se isoin juttu, Kilpinen sanoo.

Ensimmäisen kerran 12 tunnin työvuoroa kokeiltiin Mölnlycken tehtaalla kolme vuotta sitten. Sitä ennen käytössä oli nopeakiertoinen työaikamalli, jossa oli kuusi päivää töitä ja kolme vapaata.

– Totesimme, että se on sysipaska. Siinä ei ehdi palautua, ja sairauspoissaoloja oli paljon. Idea 12 tunnin vuorojärjestelmään siirtymisestä tuli henkilöstöltä ja se sai todella positiivisen vastaanoton.

Neljän työpäivän ajan he ovat hyvinkin naimisissa työpaikan kanssa.

Mölnlycken Mikkelin tehdas valmistaa 500 eri tuotetta 40 konelinjalla. Osa tuotteista pakataan edelleen käsin, Kilpinen kertoo.

– Suhtaudumme aika varovaisesti siihen, että staattista toistotyötä tekevät lähtisivät kokeilemaan 12 tunnin vuoroa, koska se on pitkä aika tehdä jotain koko ajan käsillään.

“MELU ISOIN HAASTE”

Pitkät työvuorot eivät ole lisänneet sairauspoissaoloja tai läheltä piti -tilanteita Ball Beverage Packagingilla Mäntsälässä, sanoo pääluottamusmies, tuotantotyöntekijä Julius Vieru.

– Jos kahdeksan tunnin vuoroissa suurin osa työtapaturmista sattui kello 6–8, nyt vaarallisimmat tunnit ovat vain siirtyneet myöhemmäksi, 10:n ja 12:n välille.

Yritys valmistaa 0,33 litran alumiinitölkkejä. Mäntsälän tehdas siirtyi 12 tunnin vuoroihin viisi vuotta sitten, Vieru kertoo.

– Vuoronvaihdossa tuli eniten laatuongelmia. Nyt vaihtoja ja sitä kautta myös laatuongelmia on vähemmän. Oma tarkkuus tosin rupeaa laskemaan viimeisillä tunneilla.

Tehdas työllistää 75 tuotannon työntekijää. Heistä vajaa kymmenen tekee päivävuoroa kunnossapidossa, ja loput työskentelevät 12 tunnin vuoroissa seitsemästä seitsemään.

Vuoronvaihdossa tuli eniten laatuongelmia. Nyt vaihtoja ja sitä kautta myös laatuongelmia on vähemmän.

Ball Beverage Packaging on mukana Työterveyslaitoksen (TTL) tutkimuksessa, jossa tarkastellaan muun muassa pitkien työvuorojen vaikutuksia altistumisiin.

– Melu on meillä isoin haaste. Eritasoisia kuulonalenemia on havaittu useilla työntekijöille, vaikka meillä on aina kuulosuojaimet päässä, ja moni käyttää tuplasuojausta.

Tutkijat selvittävät myös, miten uni ja vireys vaikuttavat työntekijöiden turvallisuuteen pitkissä työvuoroissa. Vieru ajaa töihin Helsingistä, ja monet hänen työkaverinsa tulevat Lahdesta. Kolme varttia ratissa 12-tuntisen työpäivän päätteeksi on pitkä aika.

– Moni meistä, työnantaja mukaan lukien, odottaa tutkittua tietoa mahdollisista keinoista, joilla työmatkan turvallisuutta voisi parantaa, Vieru sanoo.

 

Pitkiä vuoroja tekevät voivat paremmin

Ensimmäiset tutkimukset 12 tunnin vuorojärjestelmästä tehtiin Yhdysvalloissa runsas 30 vuotta sitten.

– Niissä verrattiin työvuoron pituutta ja tapaturmariskiä, ja päähavainto oli, että pitkiin vuoroihin liittyy jonkin verran kohonnutta tapaturmariskiä, kertoo tutkimuspäällikkö Mikael Sallinen Työterveyslaitokselta (TTL).

Kun tutkijat eri puolilla maailmaa sittemmin vertasivat kahdeksan ja kahdentoista tunnin työvuorojärjestelmiä keskenään, erot tasoittuivat, Sallinen kertoo.

– Yksi selitys voi olla se, että kun pitkä työvuoro järjestetään asianmukaisella tavalla, niihin ei välttämättä liity riskejä.

Esimerkiksi vuorojen väliin jäävä aika on Sallisen mukaan yksi tärkeä tekijä työntekijän terveyden ja turvallisuuden kannalta.

– Kahdeksan tunnin vuorojärjestelmissä saattaa esiintyä ajoittain tuplavuoroja tai työntekijä voi joutua iltavuorosta heti aamuun, jolloin lepoaika jää lyhyeksi.

Sen sijaan 12 tunnin järjestelmissä ei pääsääntöisesti tehdä lisätunteja ja työvuorokierto on aamusta iltaan, Sallinen huomauttaa.

TYÖTYYTYVÄISYYS LÄHES SATA

TTL on tutkinut 12 tunnin vuorojärjestelmiä vuodesta 2004. Tuolloin tutkittavina oli 12 öljynjalostamossa työskentelevää prosessioperaattoria.

– Mittasimme heidän aivosähkökäyriään ja silmänliikkeitään laboratoriossa simuloidun työpäivän aikana, emmekä havainneet uneliaisuutta tai työtuloksen heikkenemistä työpäivän lopussa.

Vuonna 2016 toteutetussa tutkimuksessa Sallinen kollegoineen totesi, että 12 tunnin vuoroissa työskentelevät nukkuvat paremmin ja palautuvat tehokkaammin kuin ne, jotka tekevät kahdeksantuntista päivää. Myös heidän vireystilansa oli parempi.

– Kahdentoista tunnin vuorojärjestelmässä vuorokierto on tyypillisesti nopea. Siinä ei ole monta peräkkäistä hankalaa vuoroa, Sallinen sanoo.

Tyytyväisyys on lähes sadan prosentin luokkaa. Se liittyy pitkiin vapaisiin ja niiden suomiin mahdollisuuksiin.

Pitkää päivää tekevät olivat tutkimuksen mukaan myös hyvin tyytyväisiä työhönsä.

– Tyytyväisyys on lähes sadan prosentin luokkaa. Se liittyy pitkiin vapaisiin ja niiden suomiin mahdollisuuksiin. Kahdentoista tunnin vuorojärjestelmä säännöllistää elämää.

Sallinen suosittelee silti siirtymään 12 tunnin työvuoroihin noin vuoden kestävän kokeilun kautta.

– Ne eivät välttämättä sovi kaikkiin töihin, kuten fyysisesti tai henkisesti poikkeuksellisen vaativiin töihin tai töihin, joissa ei ole mahdollista tauottaa työtä riittävästi.

ALTISTUMISET SYYNISSÄ

Parhaillaan TTL tutkii erityisasiantuntija Tomi Kanervan johdolla unen ja vireyden vaikutuksia turvallisuuteen pitkissä vuoroissa sekä altistumista kemiallisille ja fysikaalisille tekijöille.

– Tyypillisesti raja-arvot ja haitalliseksi tunnetut pitoisuudet on määritelty kahdeksalle tunnille. Selvitämme muun muassa sitä, pitäisikö pitkille vuoroille olla omat lukemansa.

Tutkittavina on noin 540 Terrafamen ja Ball Beverage Packagingin työntekijää, jotka tekevät 10- tai 12-tuntista työpäivää. Heiltä kootaan muun muassa tietoja sairauspoissaoloista, työtapaturmista ja läheltä piti -tilanteista.

– Osa heistä osallistui mobiilimittauksiin. He vastasivat töissä ja vapaa-ajalla säännöllisin väliajoin kännykällä kysymyksiin unesta ja vireydestä.

Tutkimuksen tavoitteena on myös tuottaa tietoa pitkiä työvuoroja tekevien väsymysriskistä työmatkoilla.

– Kokoamme tuloksia, suosituksia ja hyviä käytäntöjä Työterveyslaitoksen nettisivuille vapaaseen käyttöön, Kanerva lupaa.

Loppuraportin on määrä valmistua maaliskuun loppuun mennessä. Teollisuusliitto on yksi tutkimuksen rahoittajista.

 

Kolmannes vähemmän työpäiviä

Neste on ollut suunnannäyttäjä keskeytymättömän 12 tunnin vuorojärjestelmän käytössä Suomessa 1980-luvulta alkaen.

– Se on ainakin prosessiteollisuudessa suosituin työmuoto. Kahden käden sormiin mahtuvat ne peruskemianlaitokset, joissa tehdään vielä kahdeksantuntista päivää, kertoo Teollisuusliiton kemian sektorin sopimusasiantuntija Petri Ahokas.

Petri Ahokas
Petri Ahokas

Hänen mukaansa 12 tunnin vuorojärjestelmä alkoi yleistyä Suomessa 10–15 vuotta sitten.

Aloite työpäivän pidentämisestä puolella tulee lähes pääsääntöisesti työntekijöiltä, sanoo puolestaan Teollisuusliiton teknologiasektorin sopimusasiantuntija Pasi Karttunen.

– Se on ollut yllätys, että 12 tunnin vuorojärjestelmää on kokeiltu niinkin paljon viime vuosina. Oma tuntumani on, että kokeilut jäävät enenevässä määrin pysyviksi.

Pasi Karttunen
Pasi Karttunen

Tilastotietoa 12 tunnin vuorojärjestelmän yleistymisestä ei ole saatavana, sillä yksikään taho Suomessa ei tilastoi palkansaajien työpäivän pituutta.

Meillä pitkää päivää painetaan yleisimmin nopeasti kiertävässä vuorojärjestelmässä, jossa on kaksi aamuvuoroa, kaksi iltavuoroa ja kuusi vapaapäivää.

– Pakkotahtiseen linjatyöhön ja fyysisesti raskaisiin tehtäviin 12 tunnin päivät sopivat huonosti. Erityisen suosittuja ne ovat valvomotyössä.

”PITKÄMATKALAISTEN MIELEEN”

Kahdentoista tunnin vuorojärjestelmässä työpäiviä kertyy vuodessa liki 140, Karttunen kertoo. Se on kolmanneksen vähemmän kuin kahdeksan tunnin järjestelmässä.

– Onhan se raju pudotus, kun työpäivien määrä vähenee lähes 70:llä. Pitkää työmatkaa kulkevat usein tykkäävät 12 tunnin vuorojärjestelmästä, koska heille se tuo ajallista ja rahallista säästöä.

Työpäivien vähenemisestä huolimatta vuosittainen kokonaistyöaika säilyy kuitenkin kutakuinkin samana, Karttunen huomauttaa.

Pitkää työmatkaa kulkevat usein tykkäävät 12 tunnin vuorojärjestelmästä.

Suhtautuminen ylitöiden tekemiseen jakaa Karttusen mukaan mielipiteitä työpaikoilla, sillä kahdentoista tunnin vuorojärjestelmä voi vähentää ylityön tarvetta.

– Ne, jotka haluavat maksimoida ansionsa, eivät välttämättä halua siirtyä 12 tunnin vuorojärjestelmään, kun taas ne, jotka arvostavat vapaata, kannattavat sitä.

Ahokas sanoo olevansa 12 tunnin vuorojärjestelmään liittyvien kysymysten kanssa tekemisissä päivittäin. Vähän joka talossa on sama tarina, hän toteaa.

– Työntekijät vastustavat 12 tunnin vuorojärjestelmään siirtymistä ihan periaatteen vuoksi, ja kun vuoden kuluttua siirtymisestä asiasta kysytään uudelleen, ei vanhaan järjestelmään ole enää palaajia.

PALKAN MÄÄRÄ VOI VAIHDELLA

Sopimiseen ja uuteen vuorojärjestelmään siirtymiseen on varattava aikaa, Karttunen muistuttaa. Hän suosittelee järjestelmän kokeilemista aina ennen lopullista päätöstä.

– Palkka muodostuu yksi yhteen samoin kuin kahdeksan tunnin työpäivistä. Ilta-, yö- ja sunnuntailisistä on syytä sopia erikseen paikallisesti, Karttunen sanoo.

Ahokkaan mukaan palkanmaksu on yksi asia, joka aiheuttaa välillä pulmia 12 tunnin vuorojärjestelmässä, koska palkan määrä vaihtelee maksujaksoittain.

– Tili voi tulla kahden viikon välein, mutta sen määrä vaihtelee. Työntekijä saattaa saada palkan 48 tai 96 tunnilta, ja siinä on aika iso ero. Se vaatii talouden hallinnan osaamista, ja kaikilla sitä ei ole.

Palkka muodostuu yksi yhteen samoin kuin kahdeksan tunnin työpäivistä.

Ongelma koskee tuntipalkkaisia taloja, ja ratkaisu siihen on palkan könttäys, Petri Ahokas kertoo.

– Könttä muodostetaan tuntipalkan perusteella ja maksetaan 1–2 kertaa kuussa. Tällöin kaikki työpäivät ovat samanhintaisia ja työntekijä saa saman summan joka palkkakausi riippumatta siitä, onko tilijaksossa neljä vai kahdeksan työpäivää.

TARKKANA LOMAUTUSTEN ALLA

Kahdentoista tunnin vuorojärjestelmä ei tunne erillisiä työajanlyhennysvapaita eli pekkasia, Karttunen muistuttaa.

– Ne on otettu vuorojärjestelmässä kyllä huomioon, mutta niitä ei yleensä merkitä sinne erikseen.

Lomautusten alla on syytä olla tarkkana, sillä työttömyyskassa tarvitsee 12 tunnin vuorojärjestelmissä työskenteleviltä tavallista enemmän tietoa päättäessään ansiosidonnaisen päivärahan maksusta, Karttunen kertoo.

– Työttömyyskassaan kannattaa olla yhteydessä hyvissä ajoin. Toinen vaihtoehto on keskeyttää 12 tunnin vuorojärjestelmä lomautuksen ajaksi.

TEKSTI MEERI YLÄ-TUUHONEN
KUVAT VIDAR LINDQVIST JA HARRI NURMINEN

Rörfabriken i Lappvik inne på slutrakan – ”Vi har gått igenom förtvivlan, ilskan, hoppet och maktlösheten”

Vid årsskiftet stänger SSAB:s stålrörsfabrik i Lappvik i Hangö för gott. ”Det var verkligen inte så här det skulle gå”, säger arbetarskyddsfullmäktige Ulf Heimberg om att en fabrik som nyss firade 50-årsjubileum nu läggs ner.

HUVUDBILD. Arbetarskyddsfullmäktige Ulf Heimberg och huvudförtroendeman Timo Jansson har tillsammans 60 år bakom sig på fabriken.

18.11.2020

Solen skiner och höstens färger sprakar i rött och gult. Det är en av de där vackra dagarna som får en att komma ihåg att hösten inte är enbart eländig. Det blåser ändå kallt på Ekösundet utanför Lappvik. Man fryser om öronen men usikten är det minsann inget fel på.

– Inte skulle man ju idag få lov att sätta upp en fabrik på det här stället, säger en man i vit hjälm. Bakom näs- och munskyddet döljer sig Ulf Heimberg, arbetarskyddsfullmäktige vid SSAB:s stålrörfabrik i Lappvik. En man som tillbringat lejonparten av sin yrkeskarriär här.

Det var en reporter från lokalradion och frågade vad jag tyckte om att fabriken ska läggas ner.

Ute på gården står grova pålningsrör, som tål att lagras utomhus. Smårörsproduktionen flyttade till SSAB:s enhet i Tavastehus i augusti.

– Nu är vi på slutrakan. Det gamla bibliska uttrycket om att ”allt har sin tid” har verkligen besannats, säger Heimberg, där han står vid porten till fabriken som varit hans arbetsplats i drygt 33 år.

En väldigt säker sådan, som han säger sig själv. Fram tills den dagen 2018, då han stod och tankade bilen och fick ett samtal.

– Det var en reporter från lokalradion och frågade vad jag tyckte om att fabriken ska läggas ner. Det var så jag fick veta om beslutet, säger Heimberg.

Det är fortfarande oklart vad som kommer att hända med själva fabriksfastigheten efter att produktionen avslutas.

Huvudförtroendeman Timo Jansson gör också oss sällskap. 115 personer arbetade här då beslutet om nedläggningen kom för drygt två år sedan, berättar han.

Nu är antalet betydligt lägre då knappt 50 anställda är kvar. Uppsägningsbeskeden har delats ut och arbetsplikten av tar slut vid årsskiftet för de flesta. I dagsläget kör man fyra rörlinjer och i början av hösten gick man över från två skift till ett.

”RIKTIGT GODA ÅR”

Men, låt oss ta det hela från början.

På 1960-talet ökade befolkningsmängden efter ett industriellt uppsving på Hangöudden.  Rörfabriken i Lappvik grundades 1969 som Etna rör. Företagets rötter går att finna i Hangö Svetsning Ab, grundat strax efter kriget.

År 1975 tog statsägda ståljätten Rautaruukki över fabriken. Och visst är det ”Rautaruukkis fabrik” det verkar heta i folkmun.

– Det var riktigt goda år på 1980-talet och speciellt i slutet av 1990-talet och i början av 2000-talet kan man nästan tala om galna år, säger Heimberg.

Bland kunderna fanns bland annat byggnadsindustrin och transportindustrin.

Den första tiden var riktigt bra. Men det är historia nu.

2014 blev året då svenska SSAB tog över Rautaruukki, en utveckling som inledningsvis togs emot väl i Lappvik. Här spelade tankar om ett svenskt lyssnande ledarskap och representation i styrande organ på svenskt vis en roll.

– Produktionsmängden ökade klart eftersom SSAB inte då hade egen rörproduktion, säger Jansson.

– Ja, den första tiden var riktigt bra. Men det är historia nu, säger Heimberg.

Strejk inom teknologiindustrin 2011 på dåvarande Rautaruukki i Lappvik. Strejkvakterna från vänster Timo Jansson, Kalevi Heikkinen och Risto Tuppurainen.

Så här i efterhand anser de ändå att det befarade beslutet hängde i luften från start.

– Det hette ju då redan då att SSAB har två primärenheter i Finland, Brahestad och Tavastehus – och sen kanske något litet vid sidan om, säger Jansson.

Det som kanske grämer mest efter beslutet är den dåliga kommunikationen från koncernsledningshåll i Sverige.

Det hette ju då redan att SSAB har två primärenheter i Finland, Brahestad och Tavastehus – och sen kanske något litet vid sidan om.

– Jag hade väntat mig lite mer solidaritet, lite mer diskussion, speciellt som vi ju långt pratar samma språk, men det har varit plus minus noll. Inte ett piss därifrån, säger Heimberg.

De galna åren vid millenieskiftet var kanske över men fabriken i Lappvik hade goda år bakom sig då beslutet kom.

Fabriken hade också fått utmärkelser för hur arbetarskyddet utvecklats på fabriken. Det arbete fortsätter förövrigt in i det sista. På fabriken har man satt ihop en arbetsgrupp för att motarbeta coronariskerna.

INGET EXTRA FRÅN ARBETSGIVAREN

De förtroendevalda har fört diskussioner och förhandlingar med ledningen minst en gång i månaden sedan nedläggningsbeslutet för över två år sedan.

– Inte är det så väldigt mycket extra arbetsgivaren kommit med i förhandlingarna. För det mesta handlar det om lagstadgade rättigheter för dem som blivit uppsagda. Arbetsgivaren har slagit in de lagstadgade rättigheterna i ett vackert paket. Något generöst har det inte varit frågan om, säger Jansson.

Ursprungligen hette det att det råder arbetsplikt under hela uppsägningstiden, men det ändrades senare. Sådana personer som har en eller två månaders uppsägningstid har ännu inte fått besked om uppsägning.

Lina Forsberg arbetade tre år som truckförare på fabriken i Lappvik.

–  Personalens förtroendevalda har kunnat förutspå förtvivlan, ilskan, hoppet och maktlösheten. Alla de här faserna har vi gått igenom. Jag talar också med folk som varit med och byggt upp den här fabriken, pensionerade sedan länge. Tänk att det finns en bitterhet trots att det inte längre berör dem på något sätt, säger Heimberg.

Nu återstår acceptansen.

Omkring hälften av arbetstagarna har lämnat företaget efter nedläggningsbeslutet. Hela ledningsgruppen sökte sig rätt fort efter beslutet bort från fabriken. Det har väckt en del funderingar på fabriksgolvet.

– Det blir en hel del problem med informationsgången. Om inte arbetstagarna skulle veta vad de gör, så skulle fabriken stå, säger Jansson bestämt.

ENSTAKA LJUSGLIMTAR

På Hangöudden har industrierna av tradition sysselsatt människor sedan 1960-talet. Inte långt från SSAB:s fabrik ligger Koverhar, där FN-steels stålverk låg. Företagets konkurs och nedläggningen av fabriken 2012 ligger här i färskt minne.

Då förlorade fler än 400 personer jobbet och nedläggningen påverkade naturligtvis också kringnäringarna. Också på SSAB:s fabrik finns det anställda som för andra gången fick se sin arbetsplats läggas ner.

Sammanlagt runt 15 av dem som blivit uppsagda från Lappviksfabriken har börjat jobba på SSAB:s övriga enheter i landet.

Läget är ändå inte fullt så dystert och speciellt hangöborna har hittat jobb, berättar Jansson.

Filterpak, som tillverkar munskydd i Hangö, har anställt dussintals människor under den senaste tiden. Cykel- och kabeltillverkaren Helkama går också bra och har gjort flera nyanställningar.

Och visst finns det av dem som tagit emot jobb på SSAB:s andra enheter i landet och främst fabriken i Tavastehus. Sammanlagt rör det sig om runt 15 personer.

De har kanske fem-sex år kvar innan pensionen. De blir med bostad och familj här i nejden.

– De flesta som åker dit ser det som ett sista krafttag. Vi kallar dem ”besökare”. De har kanske fem-sex år kvar innan pensionen. De blir med bostad och familj här i nejden, säger Jansson.

Det finns också någon enstaka anställd som jobbar på SSAB:s fabrik i Toijala.

– Folks livssituationer är förstås olika. Rörtillverkningen är också en väldigt specialbransch och det kan vara svårt att överföra kunnande till annan tillverkning, förutom då att man har erfarenhet av fabriksarbete. Men sen vaknar ju frågan om vem som anställer en 55-åring som tillverkat rör i 35 år.

En flytt till finskspråkiga Tavastehus var aldrig ett alternativ för Lina Forsberg. Så gott som hela den tid hon jobbat som truckoperatör på fabriken har präglats av stämningarna efter beslutet om nedläggning.

– För min del blir det sannolikt någon typ av utbildning, men jag vet inte ännu vad det skulle vara, säger hon.

Var jag är om ett år och och vad jag gör, det vet jag inte, säger Tenalabon Lina Forsberg.

Hon poängterar att det inte enbart är anställda som befinner sig nära pensionsåldern som får se sig om efter nya jobb.

– Jag trodde ju nog att jag skulle ha fått stanna längre, säger Forsberg.

Huvudförtroedeman Jansson berättar att det också finns vissa hinder då det gäller utbildnig för de uppsagda från SSAB i Lappvik.

– TE-centralerna har flera kurser och utbildningar och en del skulle säkert, men som en av omställningsskyddet har vi fått en liten bonus för att vi ska jobba kvar här. Det betyder att vi har runt tre månader efter att vi blivit arbetslösa då vi inte får inkomstrelaterad dagpenning.  Då får du inget stöd under de tre första månaderna om du bestämmer dig för att börja studera. Det sparkar åt fel håll, säger Jansson.

För både Heimberg och Jansson väntar pensionen i en inte allt för avlägsen framtid.

– Jag skulle få gå i pension i februari, men jag har inte ännu beslutat mig ännu. Något kommer jag att göra, det är säkert. Om det blir på heltid eller deltid, det återstår att se, säger Heimberg.

VAD HÄNDER MED FABRIKEN?

– Spekulationer och rykten finns det gott om, men något konkret som personalen skulle fått ta del av, det finns det helt enkelt inte i det här skedet, säger Heimberg.

– De grupper som besökt oss här har snarast varit intresserade av vad som finns att ta, inte nödvändigtvis av att utveckla området säger Jansson.

Hamn, järnvägsförbindelse, riksvägar, allt ligger nära.

De gamla produktionslinjerna ska plockas bort efter årsskiftet.

– En del tar man till vara och använder som reservdelar, men en hel del hamnar väl i masugnen på SSAB i Brahestad, säger Jansson.

En sak är säker och det är att byn Lappvik blir tystare än tidigare. Bybutiken stängde redan för något år sedan.

Runt 50 personer arbetar i produktionen fram tills årsskiftet. Tidtabellen  har ruckats framåt  flera gånger under nedläggningsprocessen.

Både Jansson och Heimberg vill föra fram att infrastrukturen är i skick med tanke på någon typ av industriell produktion. Hamn, järnvägsförbindelse, riksvägar, allt ligger nära.

– Det var inte så här det skulle gå. Det är inte fel att göra dåliga beslut, men SSAB:s beslut att lägga ner fabriken var inte genomtänkt. Flummigt från början till slut. Det har inte varit frågan om att vi inte varit lönsamma eller att leveranstiderna inte skulle ha hållit. Och om deras ursprungliga planer skulle ha hållit, så skulle vi vara borta härifrån sedan länge, men det blev inte så, säger Heimberg.

– På fabriksgolvet har det blivit tydligt att nedläggningsprocessen inte haft en tydlig ledare i något skede, olika personer har ansvarat för sina ansvarsområden. Först meddelar man om nedstängning, efter det gör man beslut om investeringar i Tavastehus. Det handlar inte om att de inte skulle klara av det i Tavastehus, det finns helt enkelt inte tid, säger Jansson.

Sammanlagt har nedläggningsprocessen tagit nästan tre år. Lagen skulle ha godkänt ett där och sen i det skedet skulle. Ur Lappviks synvinkel skulle det hela ha tagit ett havt år, anser huvudförtroendemannen.

I oktober slutfördes samarbetsförhandlingarna på SSAB:s enheter i Finland. 35 årsverken ska bort, löd slutresultatet. Samarbetsförhandlingarna berörde inte fabrken i Lappvik.

Inga fall av coronasmitta har upptäckts på Lappviksfabriken, berättar arbetarskyddsfullmäktige Ulf Heimberg.

Specialgrupp mot covid-19

Förutom den stress som nedläggningsbeslutet orsakat och den utdragna ovetskapen som personalen på SSAB:s rörfabrik i Lappvik fått tampas, med har den sista tiden också präglats av coronapandemin.

En skild covidgrupp, bestående av förtroendemän, arbetarskyddet och ledning började träffas regelbundet. Gruppen sammanträder två gånger i veckan.

– Vi går bland annat igenom smittläget i landet och här i närområdet, så att vi kan reagera vid behov, säger arbetarskyddsfullmäktige Ulf Heimberg.

Man har också sett över rutinerna när det kommer till att hämta och föra varor i produktion. Gäster och deras värdar bär ansiktsmasker, medan de inte är obligatoriska för personalen.

– I matsalen har vi infört matturer och hälften av stolarna är bortplockade, så det är lättare att hålla säkerhetsavstånd.

Utomstående chaufförer som kommer och hämtar rören ska bära ansiktsmask då de befinner sig på fabriksområdet. Skydden står SSAB för.

– Sjukfrånvaron överlag har varit låg. Man skulle ju kunna tro att arbetsmoralen inte är på topp efter att folk blir uppsagda, men visst är den det. Det här har vi varit stolta över, säger Heimberg.

 

TEXT JOHANNES WARIS
FOTO PATRIK LINDSTRÖM