Tukea Lajupekin työntekijöille – ”Olemme jo vuosia joutuneet katsomaan, kuinka sopimuksia jätetään noudattamatta”

Hyvinkään teollisuustyöntekijöiden ammattiosasto järjesti elokuun viimeisenä päivänä Veikkarin teollisuusalueella tukitilaisuuden Lajupekin työntekijöille. Lajupekilaisten lisäksi paikalle saapui teollisuusliittolaisia useilta Hyvinkään alueen muilta työpaikoilta.

KUVA YLLÄ: Pääluottamusmies Petri Kärjen mukaan työntekijöiden tavoitteena on saada asiat Lajupekissa kuntoon.

1.9.2020

Lajupek Oy on Hyvinkäällä toimiva hienomekaniikan sopimusvalmistaja. Yrityksessä on 35 työntekijää. He ovat tyytymättömiä yrityksessä pitkään vallinneeseen huonoon tilanteeseen.

– Olemme jo vuosien ajan joutuneet katsomaan sitä, kuinka sopimuksia jätetään noudattamatta ja tieto ei kulje. Tämän vuoden aikana on palkkoja jäänyt maksamatta tai niitä on maksettu virheellisesti. Ongelmien korjaaminen on ollut vaikeaa, koska kaikesta pitää asioida toimitusjohtajan kanssa, mutta neuvotteluvälit eivät ole olleet kunnossa, pääluottamusmies Petri Kärki tiivistää.

Työsuojeluvaltuutettu Pasi Katila (oik.) keskustelee Hyvinkään teollisuustyöntekijöiden järjestämistoimitsija Jari Pekkarisen kanssa. Taustalla on osaston puheenjohtaja Mikael Kölhi.

VETOOMUS TYÖNANTAJALLE

Koettujen ongelmien takia työntekijät kirjoittivat työnantajalle yhteisen vetoomuksen. Siinä esitettiin rakentavasti asialliseen, ammattiylpeään ja yhteistyötä korostavaan sävyyn ongelmien ratkaisemista neuvotellen ja sopien.

Työnantajalta odotettiin vetoomukseen vastausta elokuun viimeiseen päivään mennessä. Tukitilaisuus oli ajoitettu juuri tähän yhteyteen, mutta toivottua viestiä ei työnantajalta tilaisuuteen saatu.

– Työnantaja ei reagoinut esityksiimme. Neuvotteluista ei ole puhettakaan. Saneleminen jatkuu. Olemme yhtä kypsiä kuin nuo makkarat tuossa grillissä, Kärki kommentoi pettyneenä tukitilaisuuden osallistujille.

”Palkat pitää maksaa oikein ja ajallaan ja tiedon pitää kulkea”, työsuojeluvaltuutettu Pasi Katila vaatii.

Kärki ja työsuojeluvaltuutettu Pasi Katila käyvät asetelmaa hetken läpi Lajupekin työntekijöiden kanssa. Sen jälkeen Kärki kertoo, että työntekijät ovat päättäneet palata töihin vasta seuraavaan aamuvuoroon.

– Toivoin, että tällaiseen ei tarvitse ryhtyä. Odotimme, että saisimme keskusteluyhteyden aikaiseksi. Vetoomuksemme oli asiallinen. Työntekijät ovat sen takana, mutta se ei johtanut eteenpäin.

– Sen takia päätimme siirtyä astetta kovempiin toimenpiteisiin. Tavoitteemme on edelleen, että saamme neuvotteluyhteyden aikaiseksi ja asiat sovittua, Kärki linjaa.

– Meillä ei ollut eikä edelleenkään ole muuta vaihtoehtoa kuin ruveta ottamaan kantaa asiaan. Palkat pitää maksaa oikein ja ajallaan ja tiedon pitää kulkea, Katila vaatii.

ENSIMMÄINEN EDISTYSASKEL

Lajupekin työntekijät palasivat töihin syyskuun ensimmäisenä päivänä aamuvuoroon. Pääluottamusmies Kärjen mukaan nopeasti edenneillä toimenpiteillä oli vaikutusta työnantajaan.

– Keskusteluyhteys työnantajan kanssa löytyi. Pientä edistymistä on tapahtunut. Esimerkiksi tiedottamista käytiin jo jonkin verran yhdessä läpi.

– Toivon, että menemme jatkossakin eteenpäin ja saavutamme haluamamme tilanteen yrityksessä. Se tilanne on sellainen, että yritys menestyy, sopimuksia noudatetaan, yhteistoiminta sujuu osapuolten kesken ja tieto kulkee, Kärki sanoo.

Lajupekin työntekijät kuuntelevat tilannekatsausta.

SOPIMUKSIA NOUDATETTAVA

Tukitilaisuuteen osallistunut hissivalmistaja Koneen pääluottamusmies Kari Purmonen on harmistunut Lajupekin työntekijöiden puolesta.

– Vastustan tuollaista toimintaa, mitä Lajupekin johto on harjoittanut. Se ei ole kenenkään etu, että sopimuksia ei noudateta. Jos vaikka palkoissa ei noudateta sopimuksia, niin sehän vääristää kilpailuakin. Toisaalta kyllä ihmisten pitää voida luottaa siihen, että palkanmaksu toimii. Eikä tämä ole koronasta kiinni, vaan kysymyksessä on pidempään jatkunut ongelma.

Kari Purmosen mukaan tukitilaisuus on toimiva tapa nostaa epäkohtia esiin.

– Tukitilaisuus on hyvä tapa nostaa asioita esiin. Toivottavasti tapaus saisi parhaan mahdollisen lopputuloksen, että asiat hoidettaisiin kuntoon sopimusten tasolle, Purmonen sanoo.

Samaa toivoo Lajupekilla aikaisemmin työskennellyt Sini Salminen, joka nykyään ansaitsee elantoaan Konecranesilla vuokratyöntekijänä.

– Töiden tekemisen rinnalla toimin Lajupekilla työsuojeluvaltuutettuna. Tiivistetysti voi sanoa, että hankalaa se työnantajan kanssa toimiminen oli. Pidän entisten työkavereiden puolta, Salminen toteaa.

Sini Salminen pitää entisten työkavereiden puolta.

TEKSTI PETTERI RAITO
KUVAT KITI HAILA

Eroon epäreiluudesta

Kun suomalaisesta työelämästä etsii viime vuosien suurimpia harmituksen aiheita työntekijöille, tarvetta hienosyiseen seulontaan ei ole. Ilmiselvä vastaus on kilpailukykysopimus eli kiky ja sen mukainen 24 tunnin ylimääräinen palkaton työaika. Sellaista työpaikalla käyntiä tai työntekijöiden yhteisissä tilaisuuksissa vierailua ei ole vastaan tullut, jossa ei vähintään jossain vaiheessa olisi noiduttu kikyä maanrakoon.

Viimeisin vahvistus kikyn ennemmin haitalliseksi kuin hyödylliseksi kokemisesta saatiin SAK:n elokuussa toteuttamasta luottamushenkilökyselystä. Enemmän kuin yhdeksän kymmenestä luottamushenkilöstä arvioi, että työajan palkaton pidennys oli työntekijöiden kannalta epäreilu ratkaisu. Sen rinnalla kuusi kymmenestä luottamusmiehestä oli havainnut kikyn vaikeuttaneen työn ja yksityiselämän yhteensovittamista. Noin kolmanneksessa työpaikoista työajan pidentäminen oli lisännyt ristiriitoja työnantajan ja työntekijöiden välillä. Myönteisiä vaikutuksia luottamushenkilöt eivät juuri raportoineet.

Yritysten pärjääminen ja kilpailukyvyn vahvistaminen ovat tavoitteita, joiden taakse moni mielellään asettuu. Hyvinvointia haluavat kaikki, mutta eri asia on, millä keinoilla sitä tavoitellaan. Yksi selitys kikyn poikkeuksellisen suureksi nousseelle vastustukselle voikin olla siinä, että palkattoman lisätyön rakenteellisen pakon kautta toteutettu läpiajaminen upposi liian syvälle sen kohteena olleiden työntekijöiden henkilökohtaisen kontrollin alueeseen. Kuusi minuuttia päivässä ei enää ollutkaan vain kuusi minuuttia päivässä. Kysymys oli yksilöiden itsemääräämisoikeuden loukkauksesta.

Edellä kuvatun kokemuksen syntyminen on ymmärrettävää. Yksi arvokkaimmista asioista, jonka ihminen elämänsä aikana omistaa, on aika. Sen arvo on jakamaton ja kaikille sama. Siihen kytkeytyy saumattomasti päätösvalta, kuinka aikansa käyttää. Myydäkö se esimerkiksi palkkaa vastaan työnantajalle vai käyttääkö jollain muulla tavalla?

Tätä valinnan mahdollisuutta ei työajan palkattoman lisäyksen ylhäältä pakotetussa toteuttamisessa ihmisille annettu. Kysymys siitä, onko ihminen olemassa taloutta vai talous hyvinvoinnin rakentamista varten, piirtyi vastakkainasetteluna niin terävästi esiin, että jännitteiden ja ristiriitojen lisääntyminen oli väistämätöntä.

Juuri siinä muodostui myös se perusta, jonka pohjalta epäreiluuden kokemuksista raportoidaan edelleen. Palkattoman lisätyön tekemiseen ei ole totuttu tai mukauduttu. Se korventaa tunteita yhä. Osansa kritiikistä ovat saaneet myös ammattiliitot, jotka nurkkaan ajettuina päättivät karvain mielin hyväksyä kikyn torjuakseen siihen nähden maan edellisen hallituksen kaavailuissa olleet paljon suuremmat uhat eli pakkolait, irtisanomissuojan heikentämisen ja vielä pidemmän ylimääräisen palkattoman työajan.

Kun työntekijöiltä kysytään, kikystä halutaan päästä yksiselitteisesti eroon. Se on taustatekijä, jonka huomioon ottamista ei käynnissä olevalla neuvottelukierroksella voi sivuuttaa. Samalla se voi olla avain sen miettimiseksi ja siitä sopimiseksi, mitä reilu työelämä on.


PETTERI RAITO
Päätoimittaja

Kunnon työn päivän seminaari: Euroopan työnantajat hyökkäävät sopimista vastaan

Työnantajilla on menossa Euroopan laajuinen hyökkäys työehtosopimusjärjestelmän murentamiseksi. Tulitukea antaa valtavirtamedia vääristelyillään. Suomessa se väittää yleissitovuutta kummajaiseksi, vaikka se on normitilanne Euroopassa. Kunnon työn päivän seminaarissa puhuttiin myös järjestäytymisen tärkeydestä.

KUVA YLLÄ: Kunnon työn päivän seminaarissa 7.10.2019 Paasitornissa Helsingissä Lumonin pääluottamusmies Juho Siitonen ja Teollisuusliiton sopimusasiantuntija Pirjo Rosqvist.

Kansainvälisen ammattiyhdistysliikkeen kampanjapäivän 7.10. seminaarilla oli otsikko ”Kunnon työn päivä ja ajankohtaista tes-toiminnasta”. Tapahtuman järjestivät yhdessä Teollisuusliiton kanssa toimihenkilöiden Ammattiliitto Pro ja ylempien toimihenkilöiden YTN.

Teollisuuden maailmanliiton entinen pääsihteeri, nykyisin konsulttina toimiva Jyrki Raina on tehnyt laajan, vertailevan tutkimuksen kuuden Euroopan maan metalli-, kemia- ja paperiteollisuudesta. Tutkimuksen tilasivat Teollisuusliitto ja kolme muuta liittoa ja aiheina olivat yleissitovuus ja paikallinen sopiminen.

Rainan viesti työehtosopimusten laajasta kattavuudesta ja yleissitovuuden hyödyistä on yksiselitteinen. Ei vain kuudessa tutkitussa maassa, vaan muuallakin Euroopassa, työehtosopimusten yleissitovuus on normi.

Kunnon työn päivän seminaarissa Pron sopimusalavastaava Roni Jokinen ja Jyrki Raina.

Enemmistö alakohtaisista työehtosopimuksista on yleissitovia Belgiassa, Espanjassa, Hollannissa, Luxemburgissa, Ranskassa ja Suomessa. Niitä sopimukset olivat myös Kreikassa, Portugalissa ja Romaniassa vuoteen 2011 asti.

Ruotsissa ei ole yleissitovia tessejä, mutta tähän on käytännössä kuitenkin päästy korkealla järjestäytymisasteella ja yrityskohtaisilla sopimuksilla. Ruotsissa työehtosopimukset kattavat 90 prosenttia kaikista palkansaajista. Suomen luku on 89.

Oikeus solmia kollektiivisesti työehtosopimuksia on YK:n alaisen työjärjestön eli ILO:n turvaama perusoikeus, Raina muistutti. Tutkimuksissa on löydetty todisteet siitä, että laajasti kattavat työehtosopimukset tervehdyttävät koko yhteiskuntaa.

– Työehtosopimukset auttavat tasoittamaan tuloeroja. Yrityksetkin voittavat, ne saavat tasapuolisen pelikentän.

EU:n komissiokin on alkanut Rainan mukaan kääntää kelkkaansa. Euroopan unioni, Kansainvälinen valuuttarahasto ja Euroopan keskuspankki pakottivat esimerkiksi Portugalin purkamaan työehtosopimusjärjestelmänsä vuoden 2008–2009 talouskriisin jälkeen.

– Mutta komissio näki, mihin tuhoon se johti. Komissiossa on ryhdytty ajattelemaan uudelleen, Raina kuvaili.

Ruotsin, Tanskan ja Saksan ammattiliittojen edustajat olivat toistaneet Rainalle tämän tutkimuksen aikana, etteivät liitot halua poliitikkoja sotkeutumaan työehtoneuvotteluihin. Hallitukset vaihtuvat ja Euroopassa nousee myös poliittisia ääriliikkeitä oikealta laidalta. Paljon parempi turva työntekijöiden etujen puolustamiseen ovat yleissitovat työehtosopimukset ja vahvat liitot.

– Korkea järjestäytymisaste on tärkeää. Tehkää järjestämistyötä paljon enemmän kuin mitä nyt teette. Paikallinen sopiminen vaatii takuikseen turvalausekkeita, näihin neuvoihin Raina päätti paljon uutta tietoa sisältäneen esitelmänsä.

Jyrki Raina ja YTN:n neuvottelupäällikkö Petteri Oksa

”KOUKKU ON NIELTY”

Ympäri koko Euroopan työnantajat ovat lähteneet yhteiseen hyökkäykseen saadakseen työehtosopimusjärjestelmän murrettua. Operaatio näyttää suunnitelmalliselta, ja median kautta tavallisille työntekijöille syötetään myyttejä ja vääristeltyä tietoa työmarkkinoista.

– Ei ole sattumaa, että Suomen työehtoneuvotteluissa puhutaan nyt yleissitovuudesta, ylempien toimihenkilöiden liiton eli YTN:n neuvottelupäällikkö Petteri Oksa totesi.

Oksa kuvaili, että tavalliset työntekijät ovat nielleet median levittämät vääristelyt ”koukkuina kitusiin aika syvälle”.

– Palkanmuodostus Suomessa on jäykkää. Se on myytti. Muistuttakaa työpaikoilla, että jäykkyys ei ole totta!

Taloustieteessä kuvataan tulonsiirroilla yleensä sitä, miten verotuksen kautta saaduilla varoilla tuetaan köyhimpiä kansanosia. Suomessa tulonsiirto-käsite saa aivan uuden merkityksen. Työntekijöiltä on siirretty miljardikaupalla euroja yrityksille vuodesta 2012 lähtien.

Oksa esitteli kiistattomiin viranomaistietoihin perustuvat laskelmansa luetellen näiden ”tulonsiirtojen” piiriin muiden muassa vuoden 2010 yritysten Kela-maksun poiston, vuosien 2012 ja 2014 yhteisöveron alennukset ja vuosien 2017–2020 sotu-maksujen sälyttämisen entistä raskaampina työntekijöille. Ensi vuonna näiden eurojen yhteenlaskettu summa on 4 miljardia.

– Suhteellinen työn hinta on laskenut Suomessa 2012 lähtien, Oksa alleviivasi.

AY-LIIKE OLKOON GLOBAALI!

Raina sanoi omassa esityksessään olevansa erityisen ylpeä niistä voitoista, joita Indonesian ay-liike on saavuttanut pohjoismaisten ammattiliittojen tuella. Viidessä vuodessa vähimmäispalkat tuplattiin ja yli 200 miljoonaa indonesialaista saatiin kattavan sosiaaliturvan piiriin. Ammattiliitot ovat tehneet, toisin kuin Suomessa, hyvää yhteistyötä myös opiskelijaliikkeen kanssa.

Tytti Pernulle Indonesian esimerkki kuuluikin seminaaripäivän sykähdyttävimpiin anteihin. Pernu on Outokummun Tornion terästehtaan 1 800 tuotantotyöntekijän pääluottamusmies.

”Meidän tulee näyttää kaikille työntekijöille, että liitto ajaa ihan kaikkien juuri siinä ammatissa ja työssä olevien etuja”, Tornion terästehtaan pääluottamusmies Tytti Pernu sanoo.

– Oli todella mielenkiintoista kuulla, miten Indonesiassa on edistytty, vaikka siellä on ay-liike ollut täysin rapautunut tai sitä ei ole käytännössä ollut ollenkaan.

– Ay-liikkeen kuuluukin toimia maailmanlaajuisesti. Ei meidän pitäisi vain katsoa, että saadaan enemmän kuin paperiliittolaiset. Ay-liike on tätä isompi aate, Pernu alleviivaa.

Järjestäytymisasteesta puhuttaessa Pernu kertoo huolestuneen oloisena, että terästehtaallakin liittoon liittyneiden prosenttiluku on vaipunut alle 70 prosentin.

– Meneekö meillä liian hyvin, eikö kotonakaan enää opeteta toisista huolehtimista? Opetetaanko jo lapsillekin, että kunhan vaan itse pärjää ja selviytyy, niin silloin on voittaja?

Pernulle tällaiset ”voitot” ovat täysin vieraita eivätkä kelpaa elämisen ohjenuoriksi ollenkaan. Kritisoitavaa riittää Pernusta omankin liiton toiminnassa.

– Meidän pitäisi luoda me-henkeä. Meidän tulee näyttää kaikille työntekijöille, että liitto ajaa ihan kaikkien juuri siinä ammatissa ja työssä olevien etuja.

– Politikointi ei ole enää tätä päivää. Se on nuorille ihan vierasta. Nuori saattaa jättää liittymättä liittoon juuri siksi, että liiton toimintaa näyttää hallitsevan kaksi työväenpuoluetta.

Terästehtaan pääluottamusmies aloitti pestinsä tammikuun alussa. Pernu kertoo ottaneensa aivan uudenlaisen otteen jäsenten rekrytoimiseen monen muun teollisuusliittolaisen luottamusmiehen tapoihin nähden.

– Minä keskustelen kaikkien kanssa, myös YTK:laisten. Enhän minä itsekään haluaisi liittyä sellaiseen järjestöön, jonka edustaja ei edes puhu kanssani! Edunvalvonnan järjestelmää meidän on ylläpidettävä liittymällä liittoon, Pernu painottaa.

Ja sitten se julkisuus… Pernua suututtaa se, miten johdonmukaisen kielteisesti suomalainen media puhuu ammattiyhdistysliikkeestä.

– Me emme ylitä uutiskynnystä, tai jos ylitämme, meidän tekemisemme käännetään aina niin päin, että ne muuttuvat negatiivisiksi.

Entäs sitten se naisasia! Pernua kismittää omalla kohdalla eritoten sekin, että häntä on haastateltu tiedotusvälineisiin pestinsä aloittamisen jälkeen aina terästehtaan naispääluottamusmiehenä. Yle kunnostautui jopa niin perinpohjaisesti naisittelussaan ja ay-kielteisyydessään, ettei edes maininnut Pernun olevan nimenomaan Teollisuusliiton pääluottamusmies. Emmekä me itsekään näytä osaavan…

– Minua haastateltiin tänään kansainvälisen ay-liikkeen videolle. Vaikka olen ehtinyt olla niin Metalliliiton, Pron kuin nyt Teollisuusliitonkin luottamusmiehenä, niin silti minulta kysyttiin ensimmäiseksi, millaisia haasteita kohtaan naispääluottamusmiehenä.

Ja tämän päälle Pernu nauraa hersyvästi, mutta siinä rähisee roima annos kiukkua ja turhautumista.

AVOIMUUTTA TEOLLISUUSLIITTOONKIN

Seminaarissa puitiin paljastuksia työehtosopimusten yleissitovuuden yleisyydestä ympäri Euroopan, mutta myös Teollisuusliiton omaa ajankohtaista tes-neuvottelutilannetta.

– Tämähän oli ihan piikkipaikka saada tietoa meidän tes-neuvotteluistamme. Tuonne työpaikoille ei ainakaan vielä toistaiseksi ole paljoa tietoa tihkunut neuvotteluista. On myös mielenkiintoista kuulla eurooppalaisista tuulista.

Näistä syistä Kari Purmonen Koneen Hyvinkään hissitehtaalta osallistui seminaariin. Hän on tehtaan pääluottamus ja Koneen eurooppalaisen yritysneuvoston eli EWC:n henkilöstöedustajien puheenjohtaja.

– Kiinnitin huomiota siihen, että YTN:n edustaja lupasi heidän kertovan avoimesti tes-neuvotteluista. Sitähän meidän Teollisuusliitonkin jäsenistö toivoo. Ja minulla on taas sama vanha laulu neuvotteluihin, kun palkankorotuksista puhutaan; ei prosentti- vaan eurokorotuksia, eikä yleiskorotusten jakamista paikallisesti työpaikoilla, Purmonen vaatii.

Teollisuusliiton pitäisi perustaa sairauskassa jäsenilleen Rakennusliiton tapaan. Koneen hissitehtaan pääluottamusmies Kari Purmonen sanoo.

Järjestäytymisen kohennuskeinoiksi Purmonen esittää niitä, jotka voidaan napata naapuriliitosta.

– Pienet ja keskisuuret yritykset työllistävät kaikkein eniten ihmisiä, mutta niissä voi työterveyshuolto olla ihan minimissä. Rakennusliitto on jo päättänyt perustaa sairauskassan jäsenistöä varten. Teollisuusliiton pitäisi tehdä sama asia, se toisi konkreettista hyötyä monille jäsenille.

– Raksalla on myös Suomessa työtä tekeville maahanmuuttajille omia osastoja. Voisiko Teollisuusliittokin saada jäseniä tätä kautta? Ja miksei Teollisuusliitto voisi palkata lisää toimitsijoita, jotka osaavat esimerkiksi viroa, venäjää tai puolaa, Purmonen esittää.

AITOJA YT-NEUVOTTELUJA RUOTSIN MALLIIN

– Aion tutustua ihan kunnolla Rainan tutkimukseen. Varsinkin Ruotsin neuvottelumalli työehtosopimuksista kiinnostaa. Miksei Saksakin, koska niin Ruotsi kuin Saksakin ovat Suomen tärkeimpiä kilpailijamaita.

Näin kaavailee seminaaripäivän jälkeen lasityöntekijä, pääluottamusmies Juho Siitonen Lumon Oy:ltä Kouvolasta.

”Kaikille jäsenille pitäisi tiedottaa työnantajapuolen esittämät linjaukset ja liiton omat tavoitteet”, Lumonin pääluottamusmies Juho Siitonen sanoo.

Reijo Paananen edusti seminaarissa Nordic-INiä eli pohjoismaista ay-liikettä. Paananen oli omassa esityksessään kuvaillut tarkkaan sen, että Ruotsissa yt-laki eli myötämääräämislaki ei ole mitään yritysten sanelua. Uudistuksen alla olevasta laista ei ole tulossa ”irtisanomisautomaattia” Suomen tapaan, Paananen uumoili. Naapurissa laki takaa sen, että jopa vähäisistä muutoksista ja uudistuksista käydään aitoa, kahdenkeskistä neuvottelua työnantaja- ja työntekijäpuolen välillä.

Paananen oli todennut myös, että Suomen eduskunnassa aiemmin käytössä ollut komitealaitos toimi äärimmäisen hyvin. Isot asiat valmisteltiin komiteoissa hallituksessa istuvien puolueiden ja opposition edustajien välisessä, yhteisessä konklaavissa. Paananen oli kuvannut komitealaitosta ”maailman halvimmaksi järjestelmäksi, joka tuottaa kestäviä tuloksia”.

– Siitä voitaisiin Suomessakin ottaa mallia, Siitonen tuumaa tarkoittaen ruotsalaismallisen ”diskuteeraamisen” tuomista niin suomalaisiin yt-neuvotteluihin kuin poliittistenkin päätösten valmisteluun.

Nordic IN:n Reijo Paananen

YTN:n edustaja oli luvannut seminaarissa, että järjestö ilmoittaa avoimesti kaikki tavoitteensa ja kulloisenkin neuvottelutilanteen.

– Minusta Teollisuusliiton pitäisi toimia samoin. Kaikille jäsenille pitäisi tiedottaa työnantajapuolen esittämät linjaukset ja liiton omat tavoitteet, Siitonen sanoo.

Järjestäytymisen merkitystä korostettiin seminaarissa moneen kertaan. Edes ay-liikkeen arkkivillitsijä ja mainio esiintyjä Jyrki Raina ei kuitenkaan suostunut esittelemään käytännön keinoja jäsenmäärän kasvattamiseen. Siitonen yrittää pitää oman tonttinsa kunnossa.

– Minun mielestäni jo amiksen ekaluokkalaisille pitää mennä puhumaan ay-liikkeestä. Olin itse juuri Mikkelissä oppilaitostiedotuksen kurssilla. Nuoret pitää saada jo koulun penkiltä liittymään liittoon. Ja tietysti jokaista uutta työntekijää on pyydettävä liittymään.

TEKSTI SUVI SAJANIEMI
KUVAT KITI HAILA

Urakkakiista hiertää edelleen Kone Hisseillä – ”Me puolustamme paikallista sopimusta, työnantaja ei”

Kone Hissien työväki oli viime kuussa vuorokauden mielenilmauslakossa paikallisen urakkasopimuksensa puolesta. Kiista ei ole vieläkään ratkennut, kertoo pääluottamusmies Tapio Kuhmonen.

– Tämä oli ensimmäinen [oma] lakko Kone Hisseillä koskaan, vaikka tietysti olemme olleet liiton julistamissa lakoissa, viimeksi osoitettiin mieltä työttömien puolesta. Ei työnantaja tainnut uskoa, että menisimme lakkoon, tämä oli historiallinen tapaus, kertoo pääluottamusmies Tapio Kuhmonen.

Lakossa oli noin 500 työntekijää, eikä Kuhmosen tietojen mukaan kukaan livennyt rivistä.

– Me puolustamme paikallista sopimusta, työnantaja ei, Kuhmonen summaa tilannetta.

Tulkintaerimielisyys Koneella koskee urakkasopimusta. Kuhmonen alleviivaa, että paikallinen urakkasopimus on yhdessä tehty ja siihen on selvästi kirjoitettu, että yhdessä sovitaan asiat.

– Kummankin osapuolen on annettava suostumuksensa. Nyt työnantaja ikään kuin direktio-oikeudellaan tekee itse tulkinnat ja sanelee ratkaisut.

Kuhmosen mukaan työnantaja näyttää heittävän esiin jonkin teoreettisen, matemaattisen kaavan töihin kuuluvasta ajasta, joka on ilmiselvässä ristiriidassa kentän todellisuuden kanssa.

– Esimerkiksi vaakakoriin menee 8 tuntia, työantaja on antanut sille 4 tuntia aikaa. Tämä on aika iso heitto, mutta emme tiedä, millä työnantaja perustelee ajat. Emme ole saanut aikatutkimuksia kolmeen vuoteen, Kuhmonen pahoittelee.

Toisena esimerkkinä pääluottamusmies mainitsee asennuksen, johon tarvitaan kaksi miestä.

– Mikä osuus kakkosmiehellä on työhön? Se ei ole selvää.

NEUVOTTELURATKAISUA HAETAAN

– Neuvottelemme edelleen, mutta melkein samassa jamassa ollaan kuin toukokuisen lakon aikaan. Seuraavaksi mennään erimielisyysmuistiolla.

– Tiukille tämä menee. Kun työnantaja rikkoo paikallista sopimusta ja harjoittaa sanelupolitiikkaa, työntekijöille ei ehkä jää muuta mahdollisuutta vaikuttaa asioihin kuin mennä uudestaan lakkoon.

Kuhmonen toivoo, että sekä Teollisuusliiton että Teknologiateollisuuden edustajat avustavat oikean tulkinnan saamisessa paikallisesta sopimuksesta. Pääluottamusta ei pelottaisi kuitenkaan työtuomioistuimeenkaan meneminen.

– Ei meillä olisi hätää viedä tätä oikeuteen. Työnantaja joutuisi perustelemaan tulkintansa, eivätkä ne perustelut pidä, Kuhmonen uskoo.

Pääluottamusmiehelle median kiinnostus Kone Hissien asioihin on ylittänyt kaikki odotukset.

– Median osalta tämä meni ihan täydellisesti. Kun Yle oli haastattelut minua, haastattelupyyntöjä tuli paljon muualtakin.

TYÖHYVINVOINTI OLISI TUOTTAVUUDEN TAE

Kuhmoselle on mysteeri, miksi Kone Hisseillä ei satsata enempää työntekijöiden hyvinvointiin.

– Kyllä, asiakkaiden tyytyväisyys on ykkösasia. Asiakkaat lopulta maksavat meidän palkkamme. Mutta asiakkaiden tyytyväisyydelle työyhteisön hyvinvointi on ratkaisevaa.

– On aika ristiriitaista, että johtoryhmän jäsenet saavat kyllä hyvät bonukset ja heillä on ihan eri tason liksat kuin työntekijöillä.

Kuhmonen on itse ollut lähes 32 vuotta Kone Hisseillä töissä ”vähän joka puolella”. Hän arvioi, että tulkintaerimielisyys heijastelee työnantajan tiukentuneita asenteita.

– Tuottavuutta halutaan repiä nyt joka kantilta. Mutta minusta asentajien palkkojen laskeminen eli palaaminen lama-ajan palkkoihin ei ole oikea tie.

Kuhmonen alleviivaa, ettei häntä kiinnosta riitely. Pääluottamusmies painottaa työhyvinvoinnin merkitystä.

– Jos yritys tarjoaa työntekijöilleen mielekkään työn ja työyhteisöä johdetaan mielekkäästi, yrityksen tuottavuus nousee.

TEKSTI SUVI SAJANIEMI
KUVA KITI HAILA