ILMIÖ: Raha on luottamusta

Pätäkkä, fyffe, tuohi, fyrkka, massi, hillo. Rakkaalle rahalle on monta lempinimeä. Harvemmin tulemme kuitenkaan miettineeksi, mitä raha itse asiassa on.

Nykyään ymmärrämme rahana tutut kolikot tai setelit, mutta se voi olla muutakin.

Jotta jokin voidaan tulkita rahaksi, täytyy sen täyttää kolme ehtoa. Rahan täytyy olla HYVÄKSYTTY VÄLINE tavaroiden tai palveluiden VAIHTOON, rahalla täytyy VOIDA MITATA ARVOA ja sen täytyy SÄILYTTÄÄ ARVONSA.

Siksipä joissain tilanteissa tai yhteisöissä vaikkapa tupakka tai kookospähkinät voivat olla rahaa.

Jotta rahan kolme ehtoa voivat täyttyä, tarvitaan LUOTTAMUSTA. Ihmisten täytyy luottaa, että raha kelpaa muillekin, muilla on yhteinen käsitys rahan arvosta ja raha säilyttää arvonsa vielä kuukausia ja vuosia.

Jos luottamus äkillisesti laskee, ROMAHTAA MYÖS RAHAN ARVO. Näin on esimerkiksi käynyt Venezuelassa. Elokuussa maan keskuspankki leikkasi kuusi nollaa maan valuutasta, koska valuutan arvo on jatkanut nopeaa heikentymistä maan sekasorron takia.

Rahan arvon mittaa sanotaan VALUUTAKSI. Tunnetuimmat mitat lienevät dollari, euro ja jeni.

Valuutan arvo määräytyy kansainvälisillä valuuttamarkkinoilla. Jos sijoittajat, pankit ja varainhoitajat luottavat jonkin maan talouteen, maan valuuttaa pidetään hyvänä arvon säilyttäjänä.

Valuuttojen arvoon vaikuttavat ennusteet talouden kasvusta, keskuspankkien harjoittama politiikka, lainojen korot, poliittinen vakaus ja niin edelleen. Sijoittajat pyrkivät arvioimaan, mitkä valuutat heikkenevät ja mitkä vahvistuvat, jotta he voivat tehdä voittoa ajoittamalla ostot oikein.

Eri valuutat kallistuvat tai halpenevat aina SUHTEESSA TOISIINSA. Sijoittajat ostavat yhtä valuuttaa maksaen sen toisella. Kaupan luonteen takia ei voi syntyä tilannetta, jossa kaikkien valuuttojen arvot nousevat samaan aikaan.

Valuuttamarkkinat eivät ole pelkästään sijoittajia varten. Jos suomalainen yritys ostaa vaikkapa Ruotsista jonkin komponentin, pitää yrityksen maksaa valmistajalle kruunuissa. Tätä tarkoitusta varten yrityksen pankin tai muun rahanvälittäjän täytyy vaihtaa valuuttaa.

Ja pitäähän turistienkin usein vaihtaa valuuttaa.

RAHA SYNTYY TYHJÄSTÄ

Suomen Pankki kirjoittaa verkkosivuillaan, että ”jokainen euro, punta, kruunu, rupla, dollari tai jeni on tietysti jonkun varallisuutta, mutta samalla se on myös jonkun velkaa.”

Tämä johtuu siitä, että kun pankit lainaavat rahaa asiakkailleen, ne luovat rahan tyhjästä.

Lainanottajalle tämä uusi raha näkyy lisääntyneenä saldona tilillä. Tämä saldo on kuitenkin itse asiassa pankin velkaa lainanottajalle.

Kun lainanottaja sitten ostaa tällä saldolla jotain, pankin luoma uusi raha siirtyy jonkun toisen varallisuudeksi.

Myös pankkien pankki eli keskuspankki luo rahaa, kun se laskee liikkeelle velkapapereita, tuttavallisemmin seteleitä ja kolikoita. Näissäkin tapauksissa pankeilla on keskeinen rooli.

Pankilla täytyy olla keskuspankin tilillä saldoa, jotta pankki voi luovuttaa käteistä asiakkaille. Pankki voi kasvattaa saldoaan esimerkiksi myymällä keskuspankille valtioiden tai yritysten velkakirjoja.

Talouskriisien aikana keskuspankki on pyrkinyt lisäämään taloudessa liikkuvan rahan määrää ostamalla aiempaa enemmän velkakirjoja niin pankeilta kuin muilta sijoittajilta.

TYHJIÄ VELKAPAPEREITA

Seteli siis on keskuspankin velkapaperi. Mitä setelillä sitten voi saada, jos sen kiikuttaa keskuspankkiin? Valitettavasti ei mitään.

Nykyistä keskuspankkien liikkeelle laskemaa rahaa sanotaan fiat-rahaksi. Tällä latinankielisellä sanalla viitataan siihen, että rahan arvoa ei ole sidottu mihinkään fyysiseen.

Toisin oli vuosikymmeniä sitten, jolloin valuutan arvo oli sidottu arvometalleihin ja seteleitä vastaan sai keskuspankista vaikkapa kultaa tai hopeaa. Esimerkiksi Suomen Pankki irrotti markan kultakannasta 1931 ja Yhdysvaltain keskuspankki dollarin vuonna 1971.

TEKSTI PEKKA LEIVISKÄ
GRAFIIKKA: LÄHDE: SUOMEN PANKKI

7.10.2021