REPORTAASI: ”Kotimaista istuttajaa kannattaa käyttää” – Metsuri lyö kesätyössään jopa 1 500 tainta maahan päivässä

Kanta-Hämeen metsänhoitoyhdistyksen istutustyömailla ei tullut tänä kesänä puutetta työntekijöistä. Omat metsurit ja tarjolla olevat kausityöntekijät riittivät. Vain niukkuus puuntaimista vaikeutti urakkaa.

KUVA YLLÄ: ”Vuodesta 1984 lähtien olen ollut metsuri. Yhden kuukauden koko työuran aikana olen ollut lomautettuna”, Heikki Hakkarainen kertoo.

METSÄNHOITOYHDISTYS KANTA-HÄME RY

PERUSTETTU 1999
KOTIPAIKKA Hämeenlinna
TOIMINTA Metsätalouden ja metsäluonnon hoidon palveluja
JÄSENIÄ 5 000
HENKILÖSTÖ 36, joista työntekijöitä 12 ja toimihenkilöitä 24
LIIKEVAIHTO 6,75 milj. euroa (2019, ilman jäsenmaksuja)

Metsänhoitoyhdistys Kanta-Hämeen metsuri Heikki Hakkarainen istuttaa tiistaina 2. kesäkuuta koivuntaimia Hattulan Kittanojalla viime talvena kaadetulla kymmenen hehtaarin aukealla.

Istutusaukealta kannot on raivattu pois. Sää on hiostava, lähes helteinen. Metsuri iskee istutusputken maahan ja painaa sen syvälle. Kun hän polkaisee putken juuressa olevaa osaa, metalliset leuat maan sisällä aukeavat. Istuttaja pudottaa taimipotin putken läpi maahan ja nostaa putken pois.

Hän tiivistää taimen ympäriltä maan jalalla. Jotta istutus onnistuisi, maata potin päälle pitää Hakkaraisen mukaan jäädä kolmesta viiteen senttiä.

Kymmenen hehtaarin aukea ja lähes helle. Heikki Hakkarainen kuljettaa taimia istutustyömaalle Hattulan Kittanojalla.

Istutuskausi Hakkaraisella alkoi vapun tienoilla ja juhannukseen mennessä se oli ohi.

– Meillä istutusperiodi on ollut neljästä kuuteen viikkoon keväällä. Joskus on ollut syysistutuksiakin. Mutta silloin riski istutuksen epäonnistumisesta on suurempi. Pitää olla lämmin syksy, jotta taimet ehtivät juurtua, hän kertoo.

NOIN 1 600 TAINTA PÄIVÄSSÄ

Hakkaraisen mukaan työntekijän päivittäinen istutusmäärä vaihtelee monista tekijöistä johtuen.

– Erään arvion mukaan istuttaja panee päivässä maahan keskimäärin 1 600 taimea. Määrä riippuu paljon siitä, millainen on maaperä, mikä on taimien kantomatka sekä minkä kokoista taimi on, eli paljonko niitä saa mahtumaan vakkaan.

Hakkarainen tekee istutustyötä Hämeenlinnan ympäristössä pääpaikkanaan Renko. Yksityismetsänomistajien istutuskohteet ovat useimmiten muutaman hehtaarin suuruisia, ja taimien kantomatka monesti pitkä. Istutuksen sujuvuuteen vaikuttaa maaperän laatu.

– Kanta-Hämeessä on paljon savimaata. Siihen on maan kovuuden takia hieman hankala istuttaa. Sateella savi muuttuu veteläksi, ja putket tahtovat mennä tukkoon.

Turhia askelia ei kannata ottaa. Pitää tarkoin miettiä, mihin taimilaatikoita sijoittaa.

Raskaiden taimilaatikoiden raahaaminen usein epätasaisessa maastossa on Hakkaraisen mukaan aikaa vievää ja työlästä puuhaa.

– Siinä turha ja ylimääräinen kävely on saatava pois, että työ on tuottavaa. Suotta ei kannata kävellä. Pitää tarkkaan suunnitella, miten laatikoita sijoittaa.

FYSIIKAN PITÄÄ OLLA KOVA

Puiden istutus on Hakkaraisen mukaan työ, joka sopii myös nuorisolle.

– Mutta fyysisen kunnon pitää olla hyvä. Se on liikkumista epätasaisessa maastossa koko ajan. Vähän aikaa varmasti vaatii tottuminen. Se on niin erilainen lihaksisto, mitä ihminen istuttaessaan käyttää. Ei se ihan heti rupea sujumaan. Menee muutama päivä.

”Istutusputkia on eri kokoisille taimille erilaisia. Mitä suurempi potti, sitä suuremman putken se vaatii”, Heikki Hakkarainen selittää.

– Istutettaessa on taimivakka olkapäähän kiinnitettynä lonkan päällä. Keskikokoisia paakkuja siihen mahtuu 90–100. Istutusputkia on eri kokoisille taimille erilaisia. Mitä suurempi potti, sitä suuremman putken se vaatii. Mitä suurempi putki, sen painavampi. Se painaa 2,5 kilosta kolmeen kiloon.

– Kädet ja olkapäät joutuvat istutettaessa koville. Kun 1 600 kertaa päivässä lyö putken maahan, se on viikossa aikamoinen määrä. Ote putkesta on hieman epäergonominen. Sitä joutuu puristamaan aika kovaa. Siitä monelle tulee tenniskyynärpää.

MAKEA JA MAUKAS KOIVUN TAIMI

Kanta-Hämeessä ylivoimaisesti yleisin istutuspuu on Hakkaraisen mukaan kuusi. Koivu on toiseksi suosituin ja vasta kolmantena mänty, koska männikölle sopivia kangasmaita on vähän.

– Jonkin verran istutetaan visakoivuakin ja muita erikoispuita.

Kuusta istutetaan kahden metrin ja sitä hieman isokokoisempaa koivun taimea 2,5 metrin välein. Kuusen taimia hehtaarille istutetaan noin 1 800 ja männyn taimia 2 000.

Koivun taimien riesana ovat hirvieläimet.

– Kaikkiin paikkoihin ei koivua voi laittaa. Jos on paljon hirviä, ne syövät taimiston. Istutustaimi kelpaa hirvelle paljon paremmin kuin luonnontaimi, koska se on pehmeämpää, makeampaa ja maukkaampaa. Se on hirvieläinten herkkua.

”Käsi ja olkapäät joutuvat koville, kun 1 600 kertaa päivässä lyö putken maahan”, Heikki Hakkarainen kuvailee.

Hakkaraisen mukaan kasvultaan heikko hieskoivu nousee luontaisesti hakkuuaukeille ensimmäisenä ja pyrkii valtaamaan hakkuuaukiot.

– Jos maan pinta rikotaan, siihen kasvaa hyvin helposti hieskoivua. Luontainen rauduskoivu kasvaisi suuremmaksi, ja siitä saa tukkia paljon paremmin, mutta luontaisesti kasvatettuna se jää aina hieskoivun varjoon.

Kun hakkuuaukeille jätetään säästöpuuksi taloudellisesti vähempiarvoisia hieskoivuja, voidaan sillä Hakkaraisen mukaan tehdä metsän kasvulle karhunpalvelus.

– Alussa hieskoivu kasvaa reippaasti, mutta siihen ei tule niin paljon pituutta ja kokoa kuin rauduskoivuun.

METSURILLE TAIMESTA NOIN 10 SENTTIÄ

Metsurit työskentelevät istutustyömailla urakalla.

– Meillä on työehtosopimuksen mukainen urakkapalkka. Se on vedetty aika kireäksi. Siinä saa töitä tehdä. Taksa koostuu monesta eri asiasta. On maaperäluokkaa, maastoluokkaa, varmaan kymmenkunta eri kohtaa, joista muodostuu istutustaksa. Joka kohdasta saa sentin osia. Me itse taksoitamme istutusalueen. Noin 8,5 ja 11 sentin välillä on taksa vaihdellut, luottamusmiehenä metsänhoitoyhdistyksessä toimiva Hakkarainen kertoo.

Tähän kasvaa Heikki Hakkaraisen istuttama koivu.

Pienet alat istutetaan yksin ja isommat kaverin kanssa. Kokeneet metsurit opastavat harjoittelijoita.

– Paljon nuoria ei kuitenkaan ole laitettu vanhempien metsurien seuraan, koska opastamiseen käytetty aika syö työtulosta.

AMMATTIMETSURI TURVAA LAADUN

Suomessa istutetaan vuosittain noin 150 miljoonaa puuntainta, viime vuonna peräti 170 miljoonaa. Hakkarainen laskee omaksi istutusmääräkseen keväisin keskimäärin noin 40 000–50 000 tainta. Istutus ei ole yhtäjaksoista, vaan istutuspäivien välissä hän tekee yleisintä perustyötään taimikon harvennusta.

Metsänhoitoyhdistys Kanta-Hämeellä on kymmenkunta omaa metsuria. Sitä mukaa, kun suomalaiset metsurit ovat harvenneet, heidät on korvannut ulkomainen työvoima. Tilanne Suomessa on oman työvoiman suhteen parempi kuin Ruotsissa.

– Ruotsi on pulassa, koska se teettää lähes kaiken ulkomaisella työvoimalla, jota koronakeväänä oli vaikea saada. Siellä piti istuttaa 300–400 miljoonaa tainta. Jos tänä keväänä jäi suuri osa istuttamatta, ensi keväänä taakka on vielä isompi.

”Jo 20 vuotta on puhuttu, että metsurit rupeavat häviämään metsistä”, Heikki Hakkarainen pohtii.

Hakkaraisen mukaan Suomea uhkaa sama tilanne.

– Metsureiden keski-ikä rupeaa olemaan Kanta-Hämeen yhdistyksellä 55–56 vuotta. Jo 20 vuotta on puhuttu, että metsurit rupeavat häviämään metsistä, kun asialle ei ole tehty mitään.

Suomalainen metsuri on Hakkaraisen mukaan kylämetsuri, jonka metsänomistajat tuntevat ja joka tekee laadukasta työtä.

– Kanta-Hämeen istutusalat ovat pieniä. Sen verran isänmaallisia meillä kannattaisi olla, että istutukset teetetään kotimaisilla metsureilla, jos heitä on saatavissa. Sekin raha jäisi Suomeen, Hakkarainen pohtii.

”ISTUTUS ON METSÄN ALKU”

”Koen metsäalan tulevaisuuden valoisana”, sanoo opiskelija Vilma Vuorenpää.

– On turha pelätä, että meiltä metsät katoavat. Vaikka metsää kaadetaan, koko ajan tilalle istutetaan paljon puita. Istutus on uuden metsän alku. Se on tärkeää työtä!

Näin miettii metsätalousinsinööriksi Hämeen ammattikorkeakoulussa Evolla opiskeleva Vilma Vuorenpää, 22.

Vuorenpäällä on ollut läheinen suhde metsään pikkutytöstä lähtien. Hänen isänsä Hannu Vuorenpää on metsuri, ja monet muutkin sukulaiset ovat työskennelleet metsäalalla. Viime kesänä hän harjoitteli metsänistutusta. Kuluneella istutuskaudella oli vuorossa toimihenkilöharjoittelu. Hän huolehti Kanta-Hämeen metsänhoitoyhdistyksessä taimihuollosta ja teki myös istutustyömaiden tarkastuksia.

Vuorenpään mukaan nykyisin on vaihtoehtoisia tapoja hoitaa metsää.

– Tällä hetkellä aukkohakkuulle on vaihtoehtona eri ikäisen metsän kasvatus, perinteisen aukkohakkuun vaihtuminen uudistushakkuuksi. Itse olen kuitenkin perinteisen ja oikea-aikaisen metsänhoidon kannalla. Istutetaan ja hoidetaan taimikot. Sillä lailla metsä toimii mielestäni hyvin.

Vuorenpään mukaan metsänhoidon koulutus on nykyisin monipuolista.

– Vaihtoehtoisia metsänkasvatustapoja opetetaan suhteellisen objektiivisesti, ja niistä saa itse muodostaa mielipiteen.

– Luontoasioita käydään läpi, ja niistä myös tieto lisääntyy. Nykyään pidetään tarkasti huolta, että hakkuun jälkeen metsään jää säästöpuita, lahopuita ja kaiken näköistä muuta. Sillä edistetään metsän monimuotoisuutta.

”Metsä kasvaa koko ajan, ja työtä näyttäisi olevan tulevaisuudessa hyvin tarjolla”, sanoo opiskelija Vilma Vuorenpää.

Vuorenpään mielestä sekametsän kasvatus on hyvä idea.

– Sellainen metsä, jossa on vain samaa puuta, on yksipuolinen kaiken muun eliöstön kannalta. Sellainen on toimiva, jossa on sekä lehtimetsää että havupuuta.

Hän pitää metsän istutusta tärkeänä osana metsän kasvatusta.

– Olen käsittänyt, että se on metsureillekin mielekästä touhua. Se tuo työnkuvaan vaihtelua, kun koko vuotta ei tarvitse raivata.

Vuorenpää arvioi metsäalan koneistuvan lisää ja osan metsureista suuntautuvan uusien työmahdollisuuksien perässä jatko-opintoihin. Mutta myös käytännön metsureita tarvitaan, ja heitä koulutetaan.

– Itse koen metsäalan tulevaisuuden valoisana. Metsä kasvaa koko ajan, ja työtä näyttäisi olevan tulevaisuudessa hyvin tarjolla. Koronakevään takiakaan ei ollut huolta työpaikasta!

 

”ISTUTTAJAPULAA EI TULLUT”

”Korona ei meillä oikeastaan vaikuttanut työtilanteeseen mitenkään”, metsäesimies Paula Pusula kertoo.

Metsäesimies Paula Pusula valvoi istutuksia Kanta-Hämeessä Hattulan, Hauhon, Kalvolan ja Rengon alueilla. Hänen mukaansa työvoima riitti istutusalueella, mutta orastava taimipula aiheutti jännitystä siitä, pitääkö osa istutuksista siirtää syksyyn tai peräti ensi kevääseen.

– Työvoimasta ei ollut pulaa – pikemminkin päinvastoin. Korona ei meillä oikeastaan vaikuttanut työtilanteeseen mitenkään. Lauha talvi vaikutti sillä tavoin, että muokkaukset tehtiin etupainotteisesti. Heti vapun jälkeen päästiin istuttamaan. Aluksi oli kylmää, ja kun taimet tulivat jäisinä, ne eivät aivan hetkessä sulaneet. Mutta itse istutus sujui hyvin.

Työvoimana Pusulan istutusalueella oli neljä omaa metsuria sekä yksi harjoittelija ja kolme kausityöntekijää. Lisäksi käytössä oli kaksi virolaisesta työvoimasta koostuvaa koko yhdistyksen alueella liikkuvaa ryhmää, johon kumpaankin kuului nelisen työntekijää.

– Virosta ei ensin pitänyt päästä ketään. Mutta MTK:n kyselyn jälkeen he saivat kuitenkin luvan tuoda miehet Suomen puolelle. Yksi porukka oli koko ajan Suomessa. He eivät edes lähteneet rajan toiselle puolelle, kun koronahässäkkä alkoi.

Taimet istutustyömaille tulivat pääosin Nurmijärven ja Vierumäen taimitarhoilta. Alussa taimia riitti, mutta istutusten kääntyessä loppusuoralle alkoi ilmetä niukkuutta.

– Taimia saimme loppujen lopuksi riittävästi, mutta hieman jouduimme joustamaan taimityypeistä. Esimerkiksi kaksivuotiaan kuusen tilalle jouduimme ottamaan puolitoistavuotiasta kuusta.

 

TEKSTI JARI ISOKORPI
KUVAT HARRI NURMINEN

KORONAKRIISI Savopakilla Varkaudessa: ”Kiirettä pitää, mutta hiljenemiseenkin on varauduttu”

”Meillä vienti vetää ja kiirettä on. Väkeä on palkattu lisää. Mutta olemme varautuneet myös siihen, että kysyntä hiljenee”, varkautelaisen Savopakin pääluottamusmies Jari Mensonen kertoo.

30.3.2020

Savopak Oy:n pääluottamusmies Jari Mensosen mukaan yli sata henkilöä työllistävässä yrityksessä ei toistaiseksi ole tullut ilmi yhtään koronatapausta, vain pelkkää flunssaa, mutta koronan torjunta muuttaa toimintatapoja.

– Sairausloma vuorovastaavan luvalla oli ennen kolme, nykyisin viisi päivää. Meillä on tehty myös linjaus, että liikkuminen kolmen tehtaan välillä on kielletty. Joka tehtaalla on oma porukka, eivätkä he voi mennä toistensa halleille.

Sairaustapauksissa ohjeistus tehtaalla on selkeä.

– Jos on vähääkään vajaakuntoinen, ei pidä tulla töihin. Kun viisi päivää on mennyt, pitää soittaa määrättyyn numeroon.

– Työnantaja on ohjeistanut vuorovastaavia, jotka ovat avainasemassa. Kun yksi henkilö tuli flunssassa työpaikalle, he passittivat hänet saman tien pois.

– Asiakkaat ovat kyselleet, miten olette varautuneet koronaan ja pystyttekö toimittamaan tuotteita. Ehkä tästäkin johtuen työnantaja on ottanut aika tiukan linjan. Meillä on tarkkaa, ja mielestäni se on oikein.

– Käsidesit ja liikkuminen tehtaiden välillä olivat varotoimet, jotka ensimmäiseksi tehtiin. Lähdettiin siitä, että hoidetaan yleisesti nämä hommat kuntoon.

Tartunnan torjuntaa edesauttaa Mensosen mukaan se, että Savopakilla on iso halli, jossa porukka on ripoteltuna väljästi eri puolille. Taukotuvassa kokoontuu käytännössä kerralla alle kymmenen henkilöä yhtä aikaa.

HILJENEMISEEN VARAUDUTTU

Savopak on Euroopan suurimpiin kuuluva pakkausvälineiden valmistaja, joka tekee vanerilaatikoita, puulaatikoita, puualusia ja kehikkoja suomalaiselle ja eurooppalaiselle vientiteollisuudelle.

Mensonen luonnehtii kysyntää erinomaiseksi.

– Asiakkaat ovat olleet tyytyväisiä, ja myynti on saanut uusia asiakkaita, mikä on elintärkeää. Meille on tulossa 8–12 työntekijää lisää. Kiirettä on piisannut.

Vaikka vientiteollisuuden hiljeneminen ei toistaiseksi näy kysynnässä, sen varalle on Mensosen mukaan tehty suunnitelma.

– Hiljenemiseen on varauduttu muun muassa kesälomaratkaisuilla. Jos hiljenee, kokonaista kesälomaa ei anneta, vaan kaksi viikkoa kerralla. Homma hoidetaan sillä tavalla, ettei ensimmäisenä olla pistämässä kaveria lomautukseen.

ASIAKKAIDEN TULEVAISUUS HUOLESTUTTAA

Savopakilla käytiin jokin aika sitten yhteistoimintaneuvottelu, mutta Mensosen mukaan se päättyi työntekijöiden näkökulmasta hyvin.

– Neuvottelu johtui siitä, että meillä liimalevyn valmistaminen lopetetaan kesäkuun loppuun mennessä. Meillä ei kumminkaan irtisanottu ketään eikä lomautettu. Se meni niin kuin pitääkin. Ovat tarjonneet työtä koko ajan, ja se on ihan helkutin hyvä homma.

Mensonen on huolissaan lähinnä asiakkaiden heikkenevistä näkymistä.

– Kuulin että Ponssella on yyteet. Se tulee varmaan meillekin vaikuttamaan jossakin vaiheessa, koska Ponsse on yksi iso asiakas.

Raaka-aineen saatavuudesta on tullut toinen haaste.

– Puutavaraa on saatu, mutta vanerien tulo hidastuu, kun rajoja on suljettu. Kuljetus on haasteellista. Kotimaasta vaneria tulee hyvin, mutta myös Venäjä on merkittävä vanerin toimittaja.

JOS JOUTUU JÄÄMÄÄN KOTIIN, KUKA MAKSAA?

Mensosen mukaan osaa työntekijöistä on alkanut ärsyttää se, että korona on esillä koko ajan.

– Se on saanut aika isot mittasuhteet. Kouluja suljetaan, kotiin laitetaan alle kymmenvuotiaita, ja se panee ihmiset miettimään, mistä silloin saadaan elanto.

– Jos vanhemmat joutuvat jäämään kotiin, työnantaja ei ole velvollinen maksamaan. Kelankaan ei tarvitse korvata. Koska se ei ole tartunta, tartuntapäivärahaa ei voi saada.

Työpaikalla muutama henkilö on kysellyt asiasta.

– Olen työnantajan kanssa asiasta jutellut, ja siinä kikkaillaan lomilla, pekkasilla ja vuoron vaihdoilla. Tällä hetkellä ei ole akuuttia tilannetta, mutta varmasti sekin tulee jossakin vaiheessa.

– Meillä on pariskuntia, ja heitä varmasti laitetaan eri vuoroihin. Ei siinä oikein muuta mahdollisuutta ole. On mielenkiintoista, että kukaan ei ole korvausvelvollinen, jos lapsi ei ole sairas. Sama tilanne on, jos henkilö joutuu hallituksen suosituksesta karanteeniin. Kuka sen maksaa?

KORONA SAATTAA LÄHENTÄÄ PERHEITÄ

Diabetesta sairastava Mensonen kuuluu riskiryhmään. Mutta hän sanoo, ettei korona huolestuta.

– Luotan Suomen terveydenhoidon ammattimaisuuteen. Tietenkin pesen jatkuvasti käsiä saippualla ja käytän käsidesiä. Mutta en pelkää!

Juniorijalkapallo- ja salibändivalmentajana hän sanoo olevansa huolissaan nuorista.

– Nuorisosta huomaa, että se on aika turhautunutta. He ovat tottuneet harjoituksiin ja rutiiniin. Nyt on kaikki lyöty jumiin. Kyllä se rassaa heitä. Se, että he eivät syrjäydy, olisi hirveän tärkeää.

– Kun kaikki eristetään huoneeseen, käy mielessä että hei, miten paha on tilanne! Osa on aika hermostuneita, kun ollaan neljän seinän sisällä ja suunnilleen nukutaan päivät pitkät. Mielestäni nuoret tarvitsisivat ohjattua liikuntaa.

Mensonen miettii, että jotain hyvääkin korona on saattanut tuoda mukanaan.

– Kyllä se näkyy katukuvassa. Haastattelua antaessa olen Varkauden Citymarketin ovella eikä näy ruuhkaa. Ihmiset ovat ruvenneet menemään laavuille makkaranpaistoon aika paljon. Nyt pitää itse keksiä mitä tekee. Ehkä se tuo perheitä lähemmäksi toisiansa.

TEKSTI JARI ISOKORPI
KUVA PENTTI VÄNSKÄ

Tehdään talot taas puusta – kansantalous, työllisyys ja kamppailu ilmastonmuutosta vastaan kiittävät

Suomen ykkösraaka-aineen jalostusastetta pitää nostaa. Puurakentamisen lisääminen tuo työtä, toimeentuloa ja helpotusta ilmastonmuutokseen. Puu voi korvata betonin kerrostaloissakin.

”Osaamisessa Suomessa pysytään maailman kärjessä. On se paloturvallisuutta, äänieristystä, pitkäaikaiskestävyyttä, mitä tahansa. Tekniset asiat meillä hallitaan, mutta osaamisen kärki on erittäin kapea.”

MARKKU KARJALAINEN
Tampereen yliopiston rakennusopin professori

Puurakentaminen kiihtyy Suomessa 2020-luvulla. Lisääntymässä ovat puukerrostalot, vaikka niiden määrä vielä on vaatimaton. Näin ennustaa puurakentamista läheltä seuraava Tampereen yliopiston rakennusopin professori Markku Karjalainen.

Vireillä olevien hankkeiden perusteella Karjalainen arvioi, että puukerrostalojen lukumäärä nelinkertaistuu ja markkinaosuus tuplaantuu Suomessa seuraavan kymmenen vuoden aikana. Puun käyttöön kannustavat monet tekijät, eivät vähiten ilmastosyyt.

Puu rakennusmateriaalina on Karjalaisen mukaan ilmastohyvis.

– Kun metsässä kasvaa kuutiometri puuta, se sitoo itseensä tonnin hiilidioksidia ja samalla vapauttaa 700 kiloa happea ilmakehään. Puukuutio painaa noin 500 kiloa ja siitä puolet, 250 kiloa, on puhdasta hiiltä.

Hiili säilyy varastoituina puurakennuksiin, joiden arvioidaan kestävän vähintään 85 vuotta. Sen ajan hiili on poissa luonnon kiertokulusta.

– Jos puu hävitetään tai se mätänee metsässä, hiilidioksidi vapautuu ilmakehään. Mutta se kiertää. Hiili sitoutuu jälleen kasvavaan puuhun. Puun hiilitase on nolla.

KUVA KITI HAILA

Myös energiana Karjalaisen mielestä kannattaa mieluummin käyttää uusiutuvaa raaka-ainetta –esimerkiksi puuta – kuin hiiltä ja öljyä, jotka ilmakehään pöllähtäessään jäävät sinne.

Rakentamisen tarpeisiin puu riittää Karjalaisen mukaan Suomessa.

– Metsä kasvaa vuodessa 107 miljoonaa kuutiometriä. Joka sekunti puuta kasvaa 12 kuutiota. Jos pientaloon menee 25 kuutiota, niin joka toinen sekunti puuta on kasvanut pientalon verran.

Kun puu järeytyy, sen kasvu ja kyky sitoa hiiltä hidastuvat, jolloin puu rakennusmateriaalina palvelee hiilen sidontaa antaen tilaa uudelle voimakkaammalle kasvulle.

Karjalaisen mukaan puunkäytön kestävästä tasosta kinastellaan, mutta kaikessa metsäkeskustelussa puunkäyttö rakentamisessa esiintyy hyveenä.

– Sitä mietitään, onko meille tulossa liikaa sellutehtaita ja biojalostamoita. Kun tehdään pellettiä, haketta, paperia tai sellua, niistä vapautuva hiili on viiden vuoden päästä takaisin ilmakehässä, mutta puurakennuksessa se voi olla varastoituna jopa sata vuotta ja enemmänkin.

HIRSIRAKENTAMISEN SUURMAA

Suomessa perinteisesti pienet talot ja vapaa-ajan asunnot on tehty puusta. Meillä pätee se periaate, että kun asukkaat päättävät rakennusmateriaalin, he valitsevat puun.

– Meillä on noin puoli miljoonaa kesämökkiä ja vuosittain tehdään 7 000 lisää. Ne ovat noin 99 prosenttisesti puurakenteisia. Hirsirakentaminen on valta-asemassa. Vapaa-ajanrakentaminen on niin puulla kyllästetty kuin olla voi. Jos kakkosasuntojen rakentaminen lisääntyy, se lisää puun käyttöä Suomessa, päättelee Karjalainen.

Myös muiden pientalojen raaka-aine on valtaosin puu.

– Meidän pientaloistamme 85 prosenttia on puurunkoisia. Puujulkisivujen osuus on 67 prosenttia. Puurunkoisia ei aina välttämättä verhota puulla.

Suomessa on Kontion ja Honkarakenteen kaltaiset maailman isoimmat hirsitalorakentajat. Suomi kuuluu alan johtaviin maihin.

– Suomi on maailman suurimpia viejiä hirsitalopuolella. Hirsirakennuksia on viety Japaniin ja Keski-Eurooppaan. Suurin vientikohde oli Venäjä. Kauppapakotteiden takia Venäjän kauppa on tyrehtynyt, mutta Venäjä on edelleen potentiaalinen alue.

Haukkamäen koulu, Karkkila. KUVA KIMMO RÄISÄNEN / PUUINFO

ISOIN KASVUVARA KERROSTALOISSA

Suuren mittakaavan rakentamista Suomessa hallitsee betoni. Karjalaisen mukaan merkittävin puunkäytön laajenemisen osa-alue on puukerrostaloissa.

– Meillä kaikista noin kolmesta miljoonasta rekisteröidystä asunnosta 46 prosenttia on kerrostaloissa. Suomi on Espanjan jälkeen Länsi-Euroopan toiseksi kerrostalovaltaisin maa. Rakennuskanta uusiutuu noin prosentin vuosivauhtia. Vuonna 2018 rakennettiin kerrostaloasuntoja 38 000 kappaletta ja asuntoja yhteensä 45 000 kappaletta.

Karjalaisen mielestä rakentamisen painopiste osoittaa, että puurakentajien kannattaa etsiä kasvua kerrostalomarkkinoilta. Tehtävä ei ole helppo.

– Se johtuu siitä, että Suomessa rakennusliikkeet ja rakennuttajat ovat viimeiset yli 60 vuotta rakentaneet kerrostalot betonista. Niillä on valmis, hyvin kilpailtu ja logistisesti selkeä toimintatapa. Kaikki työntekijät ja työpäälliköt osaavat sen. On valtava kynnys ottaa siihen rinnalle toinen rakentamistapa, jota he eivät tunne.

PUUKERROSTALOJEN MÄÄRÄ MONINKERTAISTUU

Puurakentamisen matkasaarnaajaksi Suomessa ja maailmalla itsensä määrittelevä Karjalainen oli keskeisessä roolissa, kun ensimmäinen yli kaksikerroksisen puukerrostalon rakentaminen alkoi Oulussa 24 vuotta sitten. Siitä lähtien hän on läheltä seurannut alan kehitystä, sen jokaista hanketta. Tammikuun 2020 lopussa Suomessa yli kaksikerroksisia asuinkerrostaloja oli pystyssä 87 kappaletta ja niissä 2 505 asuntoa.

Tulevaisuudessa niiden rakentamisvauhti Karjalaisen mukaan kiihtyy.

–Tuleva puukerrostalohankekanta on noin 11 000 asuntoa. Määrä on näin ollen nelinkertaistumassa lähimmän kymmenen vuoden aikana.

Puun ja betonin välillä on esiintynyt vastakkainasettelua. Sellaista ei hänen mielestään kannata ruokkia.

– Betonirakentamisella on lähes 99 prosentin markkinaosuus kerrostaloissa. Siihen määrään nähden puurakentaminen on vielä näpertelyä. Jos lasketaan mukaan kaksikerroksiset, niin puukerrostalojen markkinaosuus on kuusi prosenttia. Yli kaksikerroksissa se on alle prosentin.

Metsäntutkimuslaitos, Läyliäinen. KUVA JUSSI TIAINEN / PUUINFO

Puukerrostalojen rakentaminen lisääntyy Karjalaisen mukaan pikkuhiljaa.

– Rakennusala on vanhoillinen. Mielellään tehdään niin kuin ennenkin on tehty, ja muutokset tapahtuvat hitaasti.

Hän ennustaa puukerrostalojen markkinaosuuden kaksinkertaistuvan seuraavan vuosikymmenen aikana.

– Sen verran kohteita on tulossa, että veikkaan kymmenen vuoden päästä puukerrostalojen markkinaosuuden olevan kymmenen ja 15 prosentin välillä. Se tuplaantuu tästä päivästä.

JENKEISSÄ SE OSATAAN

Puurakentamiseen 35 eri maassa tutustunut Karjalainen on pannut merkille, että puukerrostalot ovat osassa maailmaa valtavirtaa. Yhdysvalloissa lähes 90 prosenttia kerrostaloista tehdään puusta.

– Siellä se osataan. Rankarunkorakentaminen on siellä ollut vallitseva tapa viimeiset 145 vuotta.

Yhdysvalloissa puukerrostalot ovat Karjalaisen mukaan noin 20 prosenttia betonitaloja edullisempia johtuen myös siitä, että siellä betonirakentaminen ei ole yhtä kehittynyttä kuin Suomessa.

Karjalaisen mukaan Suomessakin lähdettiin oletuksesta, että puusta tekeminen on edullista. Kun kokemattomina rakennettiin pilottikohteita, suunnittelu osoittautui työlääksi ja niistä tuli kalliimpia.

– Voi karkeasti sanoa, että kun hyvin suunnitellaan, puukerrostalo on betonitalon kanssa saman hintainen, ei valtavasti edullisempi.

Puurunko on Karjalaisen mukaan kalliimpi kuin betonirunko, mutta säästöä puurakentamiseen tuo sen nopeus. Kerrostalon teko puisista tehdaselementeistä suojan alla on betonirakentamista nopeampaa, kuivempaa ja hallitumpaa. Betonikerrostalotyömaa kestää keskimäärin 11–12 kuukautta. Puuta käyttäen päästään kuuteen kuukauteen ja jopa sen alle.

Joensuun Pihapetäjä. KUVA MIKKO AUERNIITTY / PUUINFO

ILMAPIIRI MUUTTUNUT MYÖNTEISEKSI

– Kun tyhjästä lähdettiin, oli paljon alas ampujia ja ennakkoasenteita. Tänä päivänä tämä on uskottava tapa rakentaa, luonnehtii Karjalainen 24 vuodessa ison mittakaavan puurakentamisessa tapahtunutta ajattelun muutosta.

Alussa suomalaiset hakivat oppia maailmalta. Tänään katsojavirtaa tulee Karjalaisen mukaan myös Suomeen päin.

– Ei meidän tarvitse globaalisti hävetä osaamistamme, mutta kohteita on vähän siihen nähden mitä voisi olla. Tekniset asiat meillä hallitaan, mutta osaamisen kärki on erittäin kapea.

Arkkitehtikunta on Karjaisen mukaan puurakentamisesta innostunutta, mutta rakennesuunnittelijoita on vähän. Se hidastaa kehitystä.

Karjalaisen mukaan Suomen kaupungit, kunnat ja poliittiset päättäjät rummuttavat kiitettävästi puun ympäristövaikutuksien puolesta.

– Ympäristö- ja sisäilma-asiat ja homekoulukeskustelu vaikuttavat. Massiivipuurakenteisten koulujen ja päiväkotien määrä kasvaa valtavasti. Niillä halutaan vastata terveelliseen sisäilmaan, hyvään ympäristöön ja hiilijalanjälkiasioihin.

ILMASTONMUUTOS VAUHDITTAA

Puukerrostalomarkkinoilla on Karjalaisen mukaan näkyvissä lupaavia merkkejä.

– Näyttää siltä, että suuretkin rakennusliikkeet YIT, Skanska ja NCC ovat innostuneet puurakentamisen alueista ja kohteista. Yhtenä suurena ajurina ovat ympäristöasiat.

Porvoon Laamannin polku. KUVA KIMMO RÄISÄNEN / PUUINFO

Puurakentaminen on suosittu puheenaihe Suomessa ja maailmalla.

– Jos seuraa politiikkoja ja ministereitä, he puhuvat, että suurin hyve on puurakentaminen. Maailmanlaajuinen trendi ympäristöystävälliseen rakentamiseen on nousussa. Se lisää puurakentamisen mahdollisuuksia. Mutta edelleen tarvitsemme lisää puumyönteisiä rakennusliikkeitä, rakennuttajia ja vaativien puurakenteiden osaavia suunnittelijoita.

LÄHIÖISSÄ SUURI MAHDOLLISUUS

Tulevaisuuden mahdollisuus puurakentajille löytyy Karjalaisen mukaan lähiöiden saneerauksesta.

– Sellaista on kerrostalojen energiakorjaus, lisäkerrosrakentaminen ja alueitten tiivistäminen lisäkerrosten avulla. Määräykset sallivat kerrostalojen katolle kaksi puista lisäkerrosta. Puu painaa vain viidesosan betonin painosta. Jos päätetään, että rakennetaan lisäkerroksia, puu on ylivoimaisesti paras ja kilpailukykyisin tekninen ratkaisu.

Lisäkerroksia on Karjalaisen mukaan rakennettu jonkin verran, mutta kiinnostus on vielä ollut vähäistä. Toinen mahdollisuus hänen mukaansa on se, että alun perin heikosti rakennuttuja alueita puretaan ja tilalle rakennetaan uutta.

– Meillä Suomessa on 1,4 miljoonaa kerrostaloasuntoa, ja niistä 600 000 on tehty 1960-, 70- ja 80-lukujen alkupuolella. Ne edustavat betonilähiökerrostaloja, jotka aikanaan suunniteltiin kestämään 40 vuotta. Meillä on valtavan suuri korjausrakentamisen velka.

Porvoon Rantavehnä. KUVA KIMMO RÄISÄNEN / PUUINFO

EI VARSINAISTA RAKETTITIEDETTÄ

Suomesta ei puukerrostaloja viedä maailmalle, mutta tuontia esiintyy meille päin.

– Virolaiset vievät Norjaan, ja ovat tulossa Suomen markkinoille. Samoin Suomeen on tullut Ruotsin suurin puukerrostalorakentaja.

Virolaisten tuloa selittää Karjalaisen mukaan maan halvat työvoimakustannukset, jotka tarjoavat kilpailuetua. Karjalaisen mielestä suomalaisten esteet menestyä kotimaan markkinoilla ovat lähinnä henkisiä.

– Meille on iskostunut, että puu on kilpailukykyinen ja luonteva rakennusmateriaali pienimittakaavaisissa rakennuksissa. Olen vitsaillut, että mihin yhtäkkiä katoaa kilpailukyky, kun rakennetaan kolmas tai neljäs kerros. Totta kai vaatimukset ovat haastavampia. Mutta ei se mitään rakettitiedettä ole, jos Amerikassa on puolitoista vuosisataa tehty puukerrostaloja.

Jotta puurakentaminen nousee varteen otettavaksi vaihtoehdoksi betonin rinnalla, Karjalaisen mukaan tarvitaan koko ajan uusia kohteita.

– On laskettu, että kun markkinaosuus on 10–15 prosenttia, niin rakentamisesta tulee markkinaehtoista. Paljon on puhetta, mutta kohteita toivoisi enemmän.

 

Kuhmolaiset edelläkävijöinä

Kuhmolainen vuonna 2014 perustettu Crosslam oli ensimmäinen yritys, joka ryhtyi Suomessa valmistamaan CLT-levyä.

”Puurakentamisen ketjusta on kasvanut kuhmolaisten merkittävin teollinen työllistäjä”, kertoo Crosslamin pääluottamusmies Vikke Kilponen. Hän on työskennellyt Crosslamilla sen perustamisesta lähtien. KUVA MISKA PUUMALA

CLT-levystä tehdään elementtejä puukerrostaloihin ja pientaloihin. Aikaisemmin CLT- levyt tuotiin Suomeen Keski-Euroopasta.

Yritys on kasvanut maltillista kahden–kolmen työntekijän vuosivauhtia, ja tällä hetkellä tekijöitä on 16. CLT-levyn kasvavasta kysynnästä kertoo se, että Suomeen on kuhmolaisten jälkiä seuraten syntynyt kolme CLT-tehdasta.

”Meidän alallamme näyttäisi noususuhdanne jopa voimistustuvan”, sanoo Elementti Sammon pääluottamusmies Markku Aittokoski. Hänen takanaan olevat elementit menevät Espoon Tuuliniityn puukerrostalotyömaalle. KUVA MISKA PUUMALA

Crosslam toimittaa levyjä viereiselle työpaikalle Elementti Sammolle, joka tekee niistä kerrostaloelementtejä. Sieltä ne kuljetetaan pystytettäviksi rakennustyömaille eri puolille Suomea. Elementtitehtaan riveissä on jo 70 työntekijää.

Kuhmo on esimerkki kunnasta, jossa koko puurakentamisen ketju näyttäytyy pienoiskoossa. Paikalliset metsäkoneenkuljettajat keräävät puun Kainuun metsistä Kuhmon sahalle, josta jatkojalostajat saavat raaka-ainetta tuotantoonsa. Puun jalostamisidea on synnyttänyt 8 000 asukkaan Kuhmoon myös hirsitalo- ja ikkunatuotantoa sekä höyläämötoimintaa.

Jäykkä, kestävä ja kevyt CLT-levy mahdollistaa kerrostalorakentamisen. CLT on massiivipuulevy, joka valmistetaan liimaamalla ristiin 3, 5 tai 7 puulevykerrosta. Levy pitää mittansa, joten sitä voidaan käyttää pysty- ja vaakarunkorakenteissa. KUVA MISKA PUUMALA

 

Laeista vauhtia puurakentamiselle

”Jos me jätämme käyttämättä puurakentamisen mahdollisuuden, täytyy sanoa, että emme näe metsää puilta.”

JYRKI ALAPARTANEN
Teollisuusliiton puutuotesektorin johtaja

Puurakentamisen lisääminen on tärkeää ilmaston vuoksi, mutta myös siksi, että Suomi elää metsästä, pohtii Teollisuusliiton puutuotesektorin johtaja Jyrki Alapartanen.

Alapartasen mukaan ilmaston, kansantalouden ja työllisyyden näkökulmasta on tärkeää, että puurakentaminen lisääntyy. Yksi keino sen vauhdittamiseksi on lainsäädäntö.

– Se pitäisi kohdentaa rakennuslakiin ja kaavoituslainsäädäntöön, joka on kuntien kaavoitusten pohjana. Yhtä tärkeää on se, että saadaan EU-lainsäädäntöä ilmastosyistä kehittymään puurakentamista suosivaksi.

Puurakentamista tukeva lainsäädäntö voisi tuoda uusia yrittäjiä muun muassa puukerrostalorakentamiseen, jossa vielä on heistä puutetta.

– Ilman pakottavaa lainsäädäntöä kaikki riippuu siitä, kuinka moni nykymääräyksillä ja yhteiskunnan nykyohjauksella uskoo siihen, että puukerrostalojen osuus tulee kehittymään niin hyvään suuntaan, että tähän markkinaan kannattaa tarttua.

Puurakentamisen edistämiseksi valtio isona omistajana voisi Alapartasen mielestä käyttää vaikutusvaltaansa.

Palkittu Kuhmon Tuupalan koulukeskus on Suomen ensimmäinen massiivipuisista CLT-elementeistä koottu ja sääsuojassa rakennettu oppilaitos. Kantavat elementit toimitti paikallinen Crosslam Oy. KUVA MISKA PUUMALA

– Jos valtio näkee, että puurakentamisessa ilmastosyistä ja metsien käytön vuoksi on viisautta, niin miksi ei suomalainen yhteiskunta voisi olla vielä nykyistä aloitteellisempi. Meillä on valtionyhtiöitä, jotka ovat metsäsektoriin keskittyneitä. Valtiolla on alalla isoja omistuksia. Se voi halutessaan yhtenä omistajana pyrkiä ohjaamaan asioita.

Kasvava puukerrostalojen rakentaminen on Alapartasen mukaan vielä pientä sen takia, että alalla on vasta vähän yritystoimintaa.

– Ne, joilla olisi varaa ja mahdollisuus nähdä puukerrostalorakentaminen yhtenä isona uutena jalostusasteena, ovat meidän isot konsernimme Stora Enso, Metsä Group ja UPM. Niissä on pientä liikettä, mutta se on hidasta, koska miljardit tulevat niin helposti sellunkeitolla.

– Mutta näihinkin yhtiöihin vaikuttavat ilmastokysymykset, jos ne niiden arvoissa ovat todellisia.

– Työllisyyden kautta puurakentamisen lisääntyminen vaikuttaisi myönteisesti kansantalouteen, koska puutuoteteollisuus on työvoimavaltaista moneen muuhun teollisuuteen verrattuna.

– Mahdollisuuksia on paljon, mutta pitää saada aikaan laaja vaikuttamisverkosto, että nämä asiat lähtevät liikkeelle.

– Tiedämme, että kunnissa betoniteollisuudella oan paljon vaikutusvaltaa. Sen lobbaus on niin suurta, että jos kunta ei innovatiivisesti näe puurakentamisessa mahdollisuuksia, niin betoniteollisuuden lobbaus vie pienetkin kehittymisen mahdollisuudet.

– Sen takia tarvittaisiin lainsäädäntöä, joka pakottavasti ohjaa puurakentamisen lisäämistä ilmastosyistä.

Sami Kilponen valmistaa CLT-levyjä Crosslamin tehtaalla Kuhmossa. KUVA MISKA PUUMALA

 

Tutkimus ja koulutus kunniaan

”Jos puukerrostalorakentamista halutaan Suomessa lisätä, alan tutkimus ja koulutus pitää nostaa nousuun.”

MIKA KÄRKKÄINEN
Teollisuusliiton erikoistutkija

Tuoreehkon esimerkin mukaan puukerrostaloa kokeiltiin rakentaa ilman huppua. Seurasi korjausta vaativa homeongelma. Se kertoo siitä, miten herkkää puurakentaminen on.

– Hupun alla rakentaminen pikkuhiljaa yleistyy Suomessa. On tärkeää, että huonoa säätä ei päästetä pilaamaan hyvää rakentamista, Mika Kärkkäinen pohtii.

Kun halutaan nostaa puukerrostalorakentamisesta tulevaisuuden ala, sille tarvitaan sekä tutkimus- että koulutusjärjestelmät.

– Siihen pitäisi saada mukaan VTT, jokin tekninen yliopisto ja monipuolisesti alaan linkittyviä yhtiöitä. Ilman tutkimusjärjestelmää ei päästä kunnolliseen puukerrostalorakentamiseen, eikä saada kehitettyä puurakentamisen osaamista.

Oleellista on, että tutkimuksesta saatu oppi menee jakoon kaikille koulutustasoille, ja rakennusmääräysten avulla kunnollinen rakentaminen toteutuu käytännössä.

HISTORIAN VIRHEISTÄ VOI OPPIA

Puukerrostalojen rakentamisessa ei Kärkkäisen mielestä pidä liikaa kiirehtiä ilman riittävää tietämystä ja osaamista.

– Kannattaa lähteä nousujohtoisesti liikkeelle niin, että tekninen osaaminen materiaaleihin ja tekemiseen ehtii syntyä. Riittävän kokemuksen karttumiseen menee aikansa.

Rakentaminen on Suomessa ala, jossa riittävän tutkimustiedon puuttuessa on tehty virheitä jopa niitä toistaen. Asioita on monesti opittu kantapään kautta.

– Esimerkiksi 1970-luvulla tehtiin tasakattoisia pientaloja. Niitä korjattiin harjakattoisiksi, kun huomattiin, että tasakatot vuotavat ja tulee homevaurioita. Sitten 1980-luvulla opittiin tekemään harjakattoisia. Mutta nyt tehdään taas tasakattoisia.

– 1980-luvulla pistettiin pientaloihin höyrysulut ja puoli metriä karhuntaljaa ullakolle ja 30 senttiä seiniin, niin saatiin lämmityskustannukset alas. Samalla saatiin homevaurioita, koska puurakenteet vaativat tuulettumista.

Tarja Immonen hioo valmista seinäelementtiä Crosslamin tehtaalla Kuhmossa. KUVA MISKA PUUMALA

KAIVATAAN JÄRJEN VALOA

Puukerrostalorakentamiselle on Kärkkäisen mielestä ilmaantunut paitsi mahdollisuudeksi myös uhkaksi Suomen epärealistisen tiukat ilmastotavoitteet.

– Rakentaminen on LULUCF-päästövähennystavoitteissa mukana. Puukerrostalorakentamista on esitetty lisättäväksi, koska puurakenne on hiilivarasto.

– Rajut päästövähennystavoitteet ovat toisaalta uhka kestävälle rakentamiselle. Suomessa rakennukset ovat jo ennestään energiatehokkaita, koska ne on rakennettu soveltumaan kylmään ilmanalaan. Nyt rakennusten energiatehokkuutta pitäisi nostaa entisestään. Ei tarvitse olla kovin hääppöinen profeetta nähdäkseen homeongelmia tulevaisuudessa.

– Jos Suomen itselleen asettamia maailman ankarimpia ilmastotavoitteita aiotaan saavuttaa, se tarkoittaa käytännössä, että metsien hakkuita joudutaan vähentämään ja niitä tarkastellaan lähinnä hiilinielujen kautta. Jos metsien hakkuut vähenevät, on arvoitus, kuinka paljon sieltä ohjautuu puuta sahoille ja puurakentamiseen.

– Tarvitaan järjen valoa, että tällaisia asioita pystytään ymmärtämään, ja epäsuotuisia kehityspolkuja kääntämään.

Historia Kärkkäisen mukaan osoittaa, että puu on oikein käytettynä kestävä rakennusmateriaali.

– Kaupungeissa ja maaseudullakin on sellaisia satavuotiaita puurakennuksia, jotka on aikoinaan rakennettu kunnollisesti, ja jotka ovat edelleen hyvässä kunnossa.

TARVITAAN MONITASOISIA PONNISTELUJA

Kärkkäisen näkemyksen mukaan on myös hyvä muistaa, että puukerrostalorakentamisesta toivottuja hyötyjä, kuten työpaikkoja ja vientiä, syntyy vain, jos täällä on riittävästi merkittäviä alan toimijoita.

– Merkittäviä vientiäkin harjoittavia puukerrostalorakentajia ei Suomeen itsestään synny, vaan jonkun on ne perustettava. Valtio ja kunnat ovat merkittäviä rakennuttajia suoraan sekä välillisesti kiinteistöyhtiöidensä kautta.

Valtion ja kuntien mahdollisuuksia puukerrostalojen rakentamisen edistämiseen kannattaa Kärkkäisen mielestä pohtia.

– Puukerrostalorakentaminen voi tarjota merkittäviä kasvumahdollisuuksia suomalaisille yhtiöille, mutta siihen vaaditaan ponnisteluja.

Kärkkäisen mukaan valtiovallan politiikkatoimien tavoitteena voisi myös olla puukerrostalorakentamisen ympärille muotoutuva klusteri, joka käsittää sahat, levytehtaat, rakennusliikkeet, ikkuna- ja ovivalmistajat, LVIS-yhtiöt ja monenlaiset muut alaan linkittyvät toimijat sekä teolliset integraatit.

– Puukerrostalorakentamisen yleistyminen voi tuoda tuottavuuden kasvua rakentamiseen.

Espooseen rakentuvan puukerrostalon valmiita kerrosmoduleita eli huoneistoja Elementti Sampon tehtaalla Kuhmossa. KUVA MISKA PUUMALA

 

Tavoitteeseen yhteistyöllä

Suomen hallitus tavoittelee rakentamisessa puunkäytön kaksinkertaistamista. Puu- ja metsäalan toimijoiden yhteisyritys Puuinfo on laskenut, mitä se vaatii.

Puuinfon toimitusjohtajan Mikko Viljakaisen mukaan hallituksen ilmoitus valtion tukemien puisten ARA-asuntojen käynnistämisavustuksen korottaminen 20 prosentilla on alalle iloinen uutinen.

Toimenpiteenä se ei puunkäytön kaksinkertaistamiseen riitä. Koko ARA-tuotannon toteuttamiseen puurakenteisena tarvitaan puuta nykytekniikalla noin 80 000 kuutiometriä, ja reilu 200 000 kuutiometriä, jos talot tehdään massiivipuusta. Puunkäytön tuplaamiseen rakentamisessa tarvitaan Puuinfon laskujen mukaan 2,6 miljoonan puukuution lisäys.

Tavoitteen saavuttamiseksi Viljakainen ehdottaa valtiovallan, teollisuuden ja eri sidosryhmien yhteistä strategiaa, jonka pohjalta ympäristöministeriön puurakentamisen toimenpideohjelma olisi mahdollista toteuttaa.

Puuinfon selvityksen mukaan kotimaan rakentamisesta löytyy puun käyttöön 8,6 miljoonan kuution lisämahdollisuus. Niin suuren määrän toteutumista Viljakainen ei pidä todennäköisenä, mutta reilu viidennes siitä voisi hänen mielestään olla hyvinkin mahdollinen.

Esimerkiksi puuta vähemmin käyttävillä rakentamisen osa-alueilla (kuten kerrostaloissa, julkisessa ja teollisuusrakentamisessa) puunkäyttö voisi kasvaa jopa 2,7 miljoonaa kuutiometriä, jos kaikki nykymääräyksin mahdolliset rakennusosat tehdään puusta.

Puuta viedään Suomesta runsaasti sahatavarana, jopa enemmän kuin Virosta, jossa jatkojalostuksen ansiosta puusta saatu kuutiohinta on korkeampi kuin Suomessa. Viljakainen uskoo, että puun jatkojalostus voisi nostaa merkittävästi Suomen vientituloja. Se ei olisi ristiriidassa sahateollisuuden intressien kanssa, koska jatkojalostajat toimivat asiakkaina sahateollisuudelle.

Perustuu Puuinfon tiedotteeseen 22.1.2020

Espooseen rakentuvan puukerrostalon valmiita kerrosmoduleita eli huoneistoja pakattuina lähtövalmiiksi Elementti Sampon tehtaalla Kuhmossa.

TEKSTI JARI ISOKORPI
KUVAT KITI HAILA, MISKA PUUMALA JA PUUINFON KUVA-ARKISTO

LUE MYÖS:

PÄÄKIRJOITUS: Puurakentamisen odotettu nousu (12.2.2020)

Puurakentamisen odotettu nousu

Puurakentamisen kasvua on Suomessa odotettu vähintäänkin 1990-luvulta lähtien. Odotusten pohjana varhaisemmassa vaiheessa oli ihmetys, miksi maassamme ei rakenneta puukerrostaloja, vaikka ihmisten itselleen valitsemat pientalot on tavan takaa valmistettu puusta. Ilmastokysymysten pintaan nouseminen loi sittemmin puurakentamiselle uuden voimakkaan ajurin. Puu sitoo hiiltä koko elinkaarensa ajan myös rakennuskäytössä.

Puurakentaminen on viime aikoina lisääntynyt Suomessa. Julkiset rakennushankkeet ovat nostaneet puun arvostusta materiaalina ja avanneet silmiä puun etujen havaitsemiseen. Myös puukerrostaloja on alkanut nousta aikaisempaa korkeampina ja useammin. Silti näkymä, jossa suomalaiset yritykset kehittävät puurakentamisesta vientituotteen, on saavuttamatta. Se on yhä merkittävä mahdollisuus vankistaa taloutta ja työllisyyttä. Rakennetun puun jalostusarvo on korkea.

Toivorikkaasti voisi ajatella, että aikajana uuden rakennustavan omaksumisesta sen huomattavaan laajentumiseen on pidempi kuin puurakentamisen innokkaimmat puolestapuhujat ovat odottaneet. Kehitys olisi siis vääjäämättä menossa parempaan suuntaan. Olisi vain ajan kysymys, että puurakentaminen saavuttaisi potentiaalinsa.

Näin ei kuitenkaan taida olla. Rakennuttajien suuntautuminen puurakentamiseen on edelleen lähempänä projektikohtaista, sinänsä hyvää jälkeä tuottanutta pilotointia kuin täysimittaista uusien markkinoiden haltuun ottamista. Toisaalta vihreä rakentaminen on keksitty myös kilpailijamaissa, joissa sen eteen tehdään töitä. Muista maista katsottuna Suomi on vientimarkkina, jossa ihmiset tykkäävät asua puutaloissa.

Kehitystä ei voi jättää yksinomaan markkinoiden varaan. Mahdollisuuksien ikkunaan tarvitaan poliittisen ohjauksen raamit. Puurakentamista voidaan edistää asenteellisia ja rakentamismääräyksiin liittyviä esteitä purkamalla, erilaisin taloudellisin kannustimin, koulutuksen keinoin sekä julkisissa hankkeissa suosimalla puurakentamista, ja miksipä ei myös edellyttämällä puun käyttöä esimerkiksi alue- tai hankekohtaisin minimitavoittein.

Puurakentamisesta puhuttaessa on hyvä muistaa, että kysymys ei ole vain puusta, vaan puun yhdistämisestä muiden rakennusmateriaalien kanssa. Yhdistelemisen mahdollisuudet ovat rakennuksia ja asuinympäristöjä ajatellen varmasti monet. Innovaatioille on tilaa.

Mielenkiintoinen ajatusleikki on pohdiskella, minkälainen sukupolvikokemus maalta kaupunkeihin muuttaminen olisi 1960- ja 1970-luvuilla ollut, jos ihmiset olisivat betonilähiöiden sijaan saapuneet kimpsuineen ja kampsuineen puulähiöihin. Veikkaan, että kokemus olisi ollut kodikkaampi.


PETTERI RAITO
Päätoimittaja

LUE MYÖS:

Tehdään talot taas puusta – kansantalous, työllisyys ja kamppailu ilmastonmuutosta vastaan kiittävät (12.2.2020)

Jyrki Alapartanen: Puurakentamista edistettävä lainsäädännöllä

Metsien hakkuumäärien rajoittaminen ja vähentäminen jopa takavuosien tasolle on ollut näyttävästi julkisessa keskustelussa esillä. Puurakentamisen edistäminen ja kerrannaisvaikutukset sitä vastoin ovat jääneet ilmastomuutoksen hillintää mietittäessä liian vähälle huomiolle.

Ilmastonmuutoksen hillinnän kannalta mielestäni olennaista on, että metsät kasvavat pitkällä aikavälillä enemmän kuin niitä hakataan ja että sen rinnalla mietitään, mitä tuotteita puusta valmistetaan. Kysymystä on tarkasteltava pitkän aikavälin kokonaisvaltaisten vaikutusten, ei vain vuotuisten hakkuumäärien perusteella.

Metsäteollisuuden investoinneilla on metsätalouden menestymisen ja kehittymisen rinnalla tärkeä rooli myös ilmastonmuutoksen hillinnässä. Investointien edellytyksenä puolestaan on raaka-aineen riittävä tarjonta. Vain siten voidaan luoda pohja kehitykselle ja tulevaisuuden ilmastonmuutosta hillitsevälle teollisuudelle. Metsien hoito, kestävä puunkäyttö, kemiallinen metsäteollisuus ja puutuoteteollisuus kulkevat tässä yhtä jalkaa. Kaikki tarvitsevat toisiaan.

Puutuotteisiin ja puurakentamiseen panostamisen mahdollisuudet ovat Suomessa ja EU:ssa. moninaiset. Tiedän, että kansalliset metsä- ja biotalouden sekä puurakentamisen strategiat ovat olemassa, mutta toteutusmallit ja lainsäädäntö ovat hitaita ja toiveita täynnä. Muutosta ja käytännön hankkeita ei saada riittävän tehokkaasti liikkeelle.

”Metsien tehokas hoito ja puukerrostalorakentamisen kaksinkertaistaminen nykytasosta Suomessa ja EU:ssa olisi todellinen työllisyys- ja ilmastoteko.”

Puurakentamisen suurimmat kasvumahdollisuudet Suomessa ja EU:ssa ovat kerrostalo-, piha-, ympäristö-, täydennys- ja julkisessa rakentamisessa, asuinrakennusten julkisivujen energiakorjauksissa sekä silloissa ja hallirakennuksissa. Puurakentamisen kasvun myötä mahdollisuudet kokonaisjalostusasteen nostamiseen lisääntyvät. Se on ollut toimialalla ikuisuuskysymys, joka ei ole vielä ottanut onnistuakseen.

Metsien vuotuisesta hakkuumäärästä noin 40 prosenttia menee puutuoteteollisuuden käyttöön monenlaisina lopputuotteina. Lisääntyvät hakkuumäärät eivät näin käytettynä suurenna hiilijalanjälkeämme kokonaisvaltaisesti, vaan varastoituvat puutuotteisiin jopa vuosisadaksi. Kasvaessaan metsät ovat hiilinieluja. Puutuotteissa ne ovat hiilivarastoja. Tätä kehitystä pitää vahvistaa.

Suomessa ja EU:ssa tarvitaan käytännön toimintaa ohjaava maankäyttö- ja rakennuslainsäädäntö puurakentamisen kehittämiseksi ilmastosyistä. Kunnilla on tässä suuri vastuu maankäyttö- ja rakennuslain ensisijaisina toteuttajina.

Puutuoteteollisuus on työvoimavaltaista teollisuutta. On arvioitu, että toimialalle syntyisi helposti 6 000 uutta työpaikkaa. Tämä on mahdollista, mutta onko siihen todellista tahtoa?

Metsien tehokas hoito ja puukerrostalorakentamisen kaksinkertaistaminen nykytasosta Suomessa ja EU:ssa olisi todellinen työllisyys- ja ilmastoteko.

JYRKI ALAPARTANEN
Teollisuusliiton puutuotesektorin johtaja

Biotalous tarjoaa uusia mahdollisuuksia

Teollisuusliiton järjestämä biotalousseminaari kokosi alan eturyhmät ja asiantuntijat Jyväskylään.

Puumessujen yhteydessä 5. syyskuuta järjestetyn biotalousseminaarin avauspuheenvuoron pitäneen Teollisuusliiton puheenjohtajan Riku Aallon mukaan Suomen kausi EU-puheenjohtajana tarjoaa hyvän foorumin edistää bio- ja metsätalouden kansallisia intressejä.

– Suomen täytyy tehostaa edunvalvontaansa EU:n luonnonvarojen käyttöä käsittelevien päätösten valmistelussa. Meidän pitää säilyttää myös päätösvalta metsiemme ja turpeen käytössä raaka-aineena ja energialähteenä.

– Erityisesti on huolehdittava siitä, että Suomen metsät säilyvät EU:n määrittelyissä uusiutuviksi katsottavina energialähteinä ja että ne ovat osa biotaloutta. Suomen pitää osallistua myös uusien biopohjaisten muovimateriaalien kehittämiseen ja käyttöönoton standardointityöhön, Aalto sanoi.

Teollisuusliiton puheenjohtaja Riku Aalto painotti valtion omistajaohjauksen tärkeää roolia myös biotaloudessa.  

Aalto korosti maan hallituksen päättämän viennin ja kansainvälisen kasvun ohjelma 2030:n nopean liikkeelle laittamisen merkitystä.

– Hallitusohjelman kirjaus viennin ja kansainvälisen kasvun ohjelmasta yli perinteisten toimialarajojen on saatava nopeasti liikkeelle. Korostan erityisesti vientiteollisuuden toimialojen aktiivisuutta. Olemme investointiasteella mitattuna selvästi jäljessä tärkeimmistä kilpailijamaistamme. Vaikka suhdanteet ovat heikkenemässä, ei ole syytä antaa hanskojen tipahtaa.

PITKÄJÄNTEISYYDELLÄ TULOKSIIN

Aallon mukaan Suomessa on harjoitettava pitkäjänteistä yli suhdannekuoppien ulottuvaa metsätaloutta ja talouden ja työllisyyden kasvun mahdollistavaa teollisuus- ja elinkeinopolitiikkaa.

– Biotalouden on perustuttava lähtökohtaisesti kotimaisiin raaka-aineisiin. Edellytämme valtiovallan huolehtivan siitä, että metsien hyödyntäminen on kestävällä tasolla ja mahdollinen turpeen käytön rajoittaminen tehdään hallitusti. Meidän on huolehdittava teollisuuden tarpeista ja metsänhoidon ja uudistamisen ajantasaisesta toteutumisesta.

Aallon mukaan valtion omistajaohjauksen on oltava aktiivista myös biotaloudessa.

– Tavoitteeksi on tarpeen asettaa jalostusarvon kehittäminen ja kotimaisen omistuksen vahvistaminen. Metsähallitusta ajatellen tärkeää esimerkiksi on, että se palkkaa valtion maille metsänhoitotöihin veronsa Suomeen maksavia ammattitaitoisia metsureita.

SUOMI SITOUTUNUT PARIISIN ILMASTOSOPIMUKSEEN

Maa- ja metsätalousministeriön luonnonvaraosaston apulaisosastopäällikkö Liisa Saarenmaa korosti, että Suomen metsät ja niiden kestävä käyttö ovat tärkeä osa ilmastonmuutoksen vastaista työtä. Ne eivät ole ongelmien lähde.

– Suomella on hyvät mahdollisuudet kestävän kehityksen mukaiseen ekologiseen jälleenrakentamiseen vakaan ja kestävän yhteiskuntarakenteen, koulutetun väestön ja korkean teknologiaosaamisen maana, Saarenmaa summasi.

Suomi on sitoutunut Pariisin ilmastosopimukseen ja tekemään osansa, jotta ilmaston lämpeneminen saadaan pysäytettyä 1,5 asteeseen.

”Suomi on saavuttanut EU:n vuoden 2020 ilmastotavoitteet etuajassa”, sanoo maa- ja metsätalousministeriön luonnonvaraosaston apulaisosatopäällikkö Liisa Saarenmaa. 

– Suomi on saavuttanut EU:n vuoden 2020 ilmastotavoitteet etuajassa. Aikaa globaalien päästöjen kääntämiseen pysyvästi laskuun on kuitenkin enää vain muutama vuosi. 1,5 asteen tavoite merkitsee myös Suomen päästövähennysten tiukentamista.

– EU:n tavoitteena on saavuttaa hiilineutraalius ennen vuotta 2050. Suomen tavoitteena puolestaan on olla hiilineutraali vuonna 2035 ja pian sen jälkeen hiilinegatiivinen. Sen rinnalla Suomi on sitoutunut pysäyttämään luonnon monimuotoisuuden heikkenemisen. Nämä yhdessä ovat edellytykset sille, että kestävän kehityksen tavoitteet voidaan saavuttaa.

Maan hallitus laatii osana ilmasto- ja energiapolitiikkaa maankäyttösektorin ilmasto-ohjelman. Sen sisältämiä toimenpiteitä ovat esimerkiksi metsien hoidosta, kasvusta ja terveydestä huolehtiminen, metsityksen edistäminen, metsäkadon vähentäminen, soiden ja turvemaiden päästöjen vähentäminen ja suometsien ilmastokestävä hoito.

– Muita tavoitteita ovat puun rakennuskäytön kaksinkertaistaminen hallituskauden aikana, puurakentamisen osaamisen ja täydennyskoulutuksen edistäminen rakennusalalla sekä tutkimuksen, tuotekehityksen ja viennin edistäminen. Tämän taustalla varmistetaan puumarkkinoiden läpinäkyvyys ja toimivuus, jotta puuaines ohjautuu tarkoituksenmukaisesti eri käyttökohteisiinsa.

OMISTA EDUISTA PIDETTÄVÄ HUOLTA

Europarlamentaarikko Miapetra Kumpula-Natrin mukaan biotalous on iso tekijä EU:n taloudessa. Se pitää sisällään 18 miljoonaa työpaikkaa ja yritysten yhteenlasketun 1,3 triljoonan vuotuisen liikevaihdon.

– Biotalous on yksi strateginen elementti tiellä kohti EU:n asettamaa tavoitetta saavuttaa hiilineutraalius vuoteen 2050 mennessä. Samalla biotalous on osa komission laatimaa tiekarttaa ja mahdollisuus luoda Eurooppaan, ja ennen kaikkea, Suomeen työpaikkoja.

”Tarvitsemme teknologioita, jotka muuttavat uusiutuvia luonnonmateriaaleja kestävästi biopohjaisiksi tuotteiksi ja polttoaineiksi. Niitä ovat esimerkiksi puurakentaminen, kierrätettävät pakkausmateriaalit ja erilaiset biopolttoaineet”, europarlamentaarikko Miapetra Kumpula-Natri sanoi.

– Suomen kannalta tärkeä tehtävä myös on osoittaa vähempimetsäisille Euroopan maille, että pystymme hoitamaan metsätalouden kestävällä tavalla. Siellä nimittäin ajatellaan helposti, että päästöongelmat hoidetaan tekemällä metsistä varastoreservaatteja, ja silloin katseet kohdistuvat metsävaltaisiin maihin kuten Suomi.

PUUTA KESTÄVÄSTI TEOLLISUUDEN KÄYTTÖÖN

Metsäteollisuus ry:n metsäjohtajan Karoliina Niemen mukaan globaalit megatrendit kuten ilmastonmuutos, korkeampi elintaso, väestönkasvu ja kaupungistuminen lisäävät metsäteollisuustuotteiden kysyntää.

– Metsäteollisuuden tuotteiden markkinoiden arvioidaan kasvavan 200 miljardilla eurolla vuosien 2017 ja 2030 välisenä aikana globaalisti. Se tarjoaa suomalaiselle metsäteollisuudelle loistavan tulevaisuuden, kun pidämme toiminnan kilpailukykyisenä ja rakennamme sen päälle innovaatioita.

Metsäteollisuus ry:n metsäjohtaja Karoliina Niemi.

Puun käyttöä voidaan Niemen mukaan lisätä, kun samalla pidetään huolta metsien elinvoimaisuudesta, kasvusta ja monimuotoisuudesta.

– Suomessa on pidettävä huolta siitä, että saamme puun metsistä teollisuuden käyttöön. Ilman sitä, emme pysty valmistamaan puupohjaisia tuotteita, jotka ovat yksi ratkaisu siirryttäessä kohti kestävän kehityksen mukaista tuotantoa.

– Samalla tarvitsemme ennustettavan, vakaan ja kansainvälisesti kilpailukykyisen toimintaympäristön Suomessa ja EU:ssa. Edunvalvontamme yhtenä haasteena on eri politiikkalohkojen ristiriitaiset tavoitteet ja heikko metsätalouden tuntemus EU:ssa.

BIOTALOUS NOJAA PAIKALLISIIN ARVOKETJUIHIN

Seminaarissa käytettiin edellisten lisäksi useita muita puheenvuoroja. Bioenergia ry:n toimialapäällikön Hannes Tuohiniityn mukaan bioenergia on Suomen suurin uusiutuvan energian muoto.

Se on kasvunäkymät omaava vientivetoinen toimiala, joka tuo työtä maakuntiin.

Teknologiateollisuuden johtavan asiantuntijan Martti Kätkän mukaan bioenergian merkittävät hyödyt syntyvät metsään, peltomaahan ja turpeeseen perustuvista paikallisista arvoketjuista, jotka tuottavat uusia työpaikkoja. Kätkän mukaan turpeen käytön kieltäminen ei ole mielekästä niin kauan kuin Suomessa käytetään fossiilisia polttoaineita.

Teollisuusliiton Biotalousseminaari järjestettiin Puumessujen yhteydessä Jyväskylässä.

Metsäekonomian ja markkinoinnin professori ja Kestävyystieteen instituutin HELSUSinvetäjänä toimiva Anne Toppinen Helsingin yliopistosta esitti vertailun Hollannissa ja Suomessa harjoitetusta biotaloudesta.

Hollanti on vertailun taustalla olevan kansainvälisen arvion mukaan Suomea edellä biotalouden kehittämisessä.

Hollannissa organisoituminen on tapahtunut verkostoitumalla ja yhteistyöllä niin, että maan hallituksella on mahdollistajan rooli.

Suomessa taas on organisoiduttu biotalouden sisällä vaikuttavien toimialasektorien mukaisesti niin, että maan hallituksella on ohjelmatyössä ja toteuttamisessa johtava rooli.

Teknologiateollisuuden johtavan asiantuntijan Martti Kätkän mukaan bioenergian merkittävät hyödyt syntyvät  paikallisista arvoketjuista, jotka tuottavat uusia työpaikkoja.

Luonnonvarakeskuksen Luken apulaisprofessori Aleksi Lehtonen avasi puun käytön näkymiä muun muassa toteamalla, että Euroopassa on viimeaikaisissa metsätuhoissa menetetty yhtä paljon puuta kuin Suomessa metsää viime vuonna hakattiin eli 78 miljoonaa kuutiota.

Kemianteollisuuden johtava asiantuntija Pia Vilenius kommentoi suomalaisen koulutuksen tilaa. Hänen mukaansa biotalouden, cleantechin ja kiertotalouden työtehtävien osaamistarpeissa korostuu tekninen ja kaupallinen osaaminen, erityisammattitaidot ja työtehtävien ja teknologioiden rajapinnat ylittävä osaaminen. Samalla pulaa on kuitenkin jopa perusosaamisesta.

Puutuoteteollisuus ry:n erityisasiantuntijan Aila Janatuisen mukaan puun käytön kaksinkertaistaminen rakentamisessa on mahdollista, mutta se vaatii teollisuudelta ja yhteiskunnalta toimenpiteitä.

Niitä ovat esimerkiksi osaamisen kasvattaminen, puurakentamisen opettajakoulutuksen käynnistäminen, opetusmateriaalien päivittäminen ja täydennyskoulutuksen jatkaminen. Puurakentamisen edistämiselle julkisissa hankkeissa on olemassa jatkuva tarve.

 

TEKSTI PETTERI RAITO
KUVAT HANNA-KAISA HÄMÄLÄINEN

Lieksassa Reino-tossujen valmistaja kompuroi – ”Pohjois-Karjalan Eldorado” elää kuitenkin teollisuuden nousukautta

”Lieksa on liian suuri, liian kaikkea, eikä sovi Koppeloille.” Näin kuuluu loppurepliikki ohjaaja Markku Pölösen elokuvassa Lieksa! Mielikuvituksellisessa draamassa Koppeloiden räätälisuku vaeltaa kohti unelmaansa, kultaista Eldoradoa – pikkukaupunkia, jossa elämä tapahtuu yhden pitkän kadun varrella. Elokuva on fiktiota, Lieksa faktaa – kaikkea ja suurtakin.

KUVA YLLÄ: Janne Åman opiskelee kunnossapidon ammattilaiseksi Riverian Lieksan-yksikössä. Åmanilla on reilut 300 opiskelukaveria. KUVA JARNO ARTIKA

Koneenasennusta ja kunnossapitoa Riveria-ammattikoulussa opiskeleva Santeri Karjunen on mietteliäs. Karvinen ja opiskelutoverinsa Topi Virkkunen ilmoittautuivat viime tingassa mukaan Taitaja-kisan parikilpailun karsintaan. Ensikertalainen kaksikko singahti finaaliin, joka kisataan Joensuussa toukokuussa.

– Vähän oudolta tuo tuntuu, kun heti tärppäsi, lieksalaisnuorukainen toppuuttelee vaatimattomasti.

Riverian Lieksan-yksikössä on tärpännyt monesti aiemminkin. Menestys kertoo opiskelumotivaatiosta ja opetuksen laadusta. Esimerkiksi viime vuonna lieksalaiset nappasivat sähköasennuksen taidoissa Taitaja-kisan tuplavoiton.

Riverian koulutuspäällikkö Juha Liiten on seurannut nuorten ja aikuisopiskelijoiden polkuja vuodesta 2008.

– Suurin osa opiskelijoista on nuoria, mutta aikuisopiskelijoiden osuus kasvaa. Valtaosa tulee Lieksasta ja noin 150 kilometrin säteeltä. Prosessipuolen koulutus vetää tulijoita kauempaakin.

Prosessimo on prosessiteollisuuden moniosaajien oppimisympäristö ja Riverian ylpeydenaihe. Prosessimossa rinta rinnan opiskelevat sähkön ja automaation sekä prosessitekniikan ja kunnossapidon opiskelijat. Tilat ja teknologia ovat viimeisen päälle.

Riverian opiskelijat Santeri Karjunen (edessä), Tommi Kuiri sekä Miro Turunen (takana) vesiprosessin äärellä Prosessimossa. Karjunen opiskelee koneenasennusta ja kunnossapitoa ja Kuiri sähköalaa. Turusen prosessialan opinnot ovat loppusuoralla; ”viimeinen näyttö ja se on sitten siinä”. KUVA JARNO ARTIKA

UUSI KOULUKAMPUS KOKOAA NUORET YHTEEN

Kahdeksan miljoonaa euroa – se on Lieksan mielestä kannattava sijoitus nuoriin. Sillä rahalla Lieksaan rakennetaan uusi koulukampus, jonne sijoittuvat yläkoulu, lukio sekä Riverian ammatillinen opetus. Kampuksen ytimessä säilyy nykyinen Prosessimo.
– Nuoria on vähän ja porukka nyt hajautuneina eri kouluissa. Uusi kampus kokoaa nuorten massan yhteen. Opintopolut ja myös kaksoistutkinnon tekeminen helpottuvat. Ja mikä tärkeintä, tunnemme jokaisen nuoren yläasteiästä lähtien, Riverian koulutuspäällikkö Juha Liiten painottaa.
Koulukampuksella yhteisöllisyyttä vahvistaa sekin, että muun muassa ruokailu sekä avustava henkilöstö kuraattorista terveydenhuoltoon on yhteistä. Kampuksen rakentaminen käynnistyy ensi kesänä. Materiaalina on puu.

MAHTAVA BOOGIE

Vielä 1980-luvulla Lieksan iltaelämä oli vilkasta. Kun viikonloppu koitti, naapurikunnista nuoriso kirmasi Lieksan humuun. Niin teki vuorollaan myös enolaissyntyinen Jarkko Määttänen. Boogie oli mahtava, kun Katraanhoviin ja Simo Hurttaan jonotettiin.

– Lieksa oli nuoren unelma, kuin se elokuvan Eldorado, Määttänen hymyilee muisteloille.

Nyt Määttänen hymyilee Lieksan kaupunginjohtajan roolissa. Ei sillä, että jokainen päivä olisi silkkaa riemun aihetta. Vaan olkoon hymy vastakohtana sille epäuskolle, joka paluumuuttajalla oli vastassaan vuonna 2015.

– Ei muuta kuin tuhkaa päälle… se oli tunnelma. Ajattelin, että eihän tämä nyt voi olla todellinen kuva Lieksasta, filosofian tohtori ja viimeksi Muuramessa palvelujohtajana työskennellyt yliopistomies kuvailee.

Muutakin oikomista Lieksaa koskevissa faktoissa on piisannut.

– Ei – Lieksa ei ole ”jossain päin Lappia”. Kovin moni ei tiedä sitäkään, että Kolin ja Patvinsuon kansallispuistot sijaitsevat Lieksassa puhumattakaan Ruunaasta ja Eeva Ryynäsen kansainvälisestikin merkittävästä ateljeesta.

Lieksa on musiikin ja vaskien kaupunki. Veteraanien tueksi järjestetyssä konsertissa musiikkineuvos ja Lieksan Vaskiviikon perustaja Erkki Eskelinen (edessä), huilisti Johanna Kärkkäinen ja trumpetisti Maria Suhonen availevat ääniä. Kaupunginjohtaja Jarkko Määttänen osallistuu ahkerasti kaupunkilaisten tapahtumiin laturetkistä raveihin ja yhdistysten tilaisuuksiin. Yhteisissä riennoissa kuulee kaupunkilaisten tunnot parhaiten. KUVA JARNO ARTIKA

VIHREÄÄ KULTAA

Lieksan noin 4 068 neliökilometrin pinta-alasta metsää on noin 291 000 hehtaaria. Suurimpia metsänomistajia ovat valtio, Tornator Oy sekä Lieksan seurakunta. Koko maan evankelisluterilaisista seurakunnista metsäomistuksen piikkipaikkaa pitävä Lieksan seurakunta omistaa noin 5 000 metsähehtaaria.

Olipa näkökulma maallinen tai henkinen, metsä on Lieksalle todellista vihreää kultaa. Lieksan teollisista työpaikoista 45 prosenttia on metsäteollisuudessa. Ei siis ihme, että metsävaroihin toimintansa ja investointinsa perustavat yritykset piirtävät kukin vuorollaan harpilla komean ympyrän osoittamaan raaka-ainevarantojen likeisyyden.

Metsään ja bioteollisuuteen uskoo myös kaupunki, joka rakensi Lieksan Kevätniemeen reilun kahdeksan hehtaarin bioteollisuusalueen. Bioteollisuusalue tukee siellä jo olevaa yritystoimintaa ja mahdollistaa myös uusien bio- ja metsäklusterin yritysten sijoittumisen alueelle. Kevätniemeen arvioidaan syntyvän useita kymmeniä uusia biotalouden työpaikkoja.

NYT INVESTOIDAAN!

Väkilukuun suhteutettuna Lieksa on Pohjois-Karjalan teollistunein kunta. Keskeisiä työllistäjiä ovat Pankaboardin kartonkitehdas, Binderholz Nordicin saha, Pielisen Betoni, Anaika Woodin saha sekä elintarviketeollisuudelle joustopakkauksia valmistava Amcor Flexibles Finland. Iso työllistäjä on myös Kelan yhteyskeskus. Porokylän Leipomo valmistaa Lieksassa gluteenittomia tuotteita koko Suomelle.

Teollisuuden investoinneissa Lieksa tuikkii koko Pohjois-Karjalan tähtenä. Binderholz sijoitti juuri uuteen sahalinjaan reilut 20 miljoonaa euroa. Anaika Wood satsaa uuden sahalinjan sekä lajittelu- ja paketointilaitoksen rakentamiseen useita miljoonia kuluvan ja ensi vuoden aikana. Pankaboard uudisti tuotannonohjausjärjestelmänsä 5,5 miljoonalla eurolla. GFN Lieksa Oy puolestaan aikoo rakentaa bioöljytehtaan Kevätniemen teollisuusalueelle. Kokonaisinvestointi on lähes 25 miljoonaa.

Myös elintarvikeala kasvaa. Porokylän Leipomo tuplasi juuri gluteenittomien tuotteiden toimitilansa Lieksassa. Investoinnin arvo on noin 1,5 miljoonaa. Teollisuuden rinnalla matkailu on Lieksan toinen painopistealue. Matkailun kokonaisinvestoinnit ovat 140 miljoonan euron luokkaa. Investointitahti Lieksassa ei osoita edelleenkään hyytymisen merkkejä.

VÄKI VÄHENEE, TAHTO TIIVISTYY

Nykyisen kaupunginjohtajan syntymävuonna 1968 Lieksassa oli reilut 20 000 asukasta. Vuoden 2018 lopussa lieksalaisia oli tarkalleen 11 097. Väestön ikärakenne on koko Suomen tapaan kallellaan: yli 65-vuotiaiden osuus on 35 prosenttia. Alle 14-vuotiaita on kymmenisen prosenttia. Vauvoja Lieksaan syntyi viime vuonna 52.

Vielä pari vuotta sitten Lieksan työttömyysprosentti oli 20,1. Vuoden 2018 marraskuun lopussa työttömyys oli painunut reiluun 14 prosenttiin. Suunta on oikea, muttei riittävä. Lieksassa on jatkuvasti auki huomattava määrä työpaikkoja, joihin on haasteellista saada tekijöitä. Rakennetyöttömyys, nuorisotyöttömyys ja kohtaanto-ongelma kurittavat Lieksaa, kuten niin monia suomalaisia paikkakuntia.

– Tuoreet investoinnit ovat tuoneet Lieksaan lukuisia uusia työpaikkoja. Samaa aikaan väkeä myös eläköityy. Yhteisvaikutuksesta tarjolle on lyhyellä aikavälillä tullut nelisen sataa työpaikkaa, laskee Määttänen.

Aktiiviselle elinkeinopolitiikalle hyvä taloussuhdanne on viimeiset pari vuotta antanut vetoapua. Markkinat vetävät, yritykset investoivat, työvoimaa tarvitaan. Riveria on ahkera oppisopimuskouluttaja, oppisopimuksella kouluttautuu parhaillaan 30 henkilöä. Oppisopimuksella leipureita kouluttaa myös Porokylän Leipomo, joka palkkaa vuosittain 5–10 uutta työntekijää.

Kunnossapidon opiskelija Janne Åman hurauttaa talvisen koulumatkansa moottorikelkalla. Noin 16 kilometrin kelkkareitti Kylänlahdelta keskustaan kulkee Pielisen saarten lomitse. KUVA JARNO ARTIKA

Väkeä on onnistuttu aktivoimaan töihin myös työkokeilun, kuntouttavan työtoiminnan ja palkkatuen avulla. Alle 30-vuotiaiden nuorten Ohjaamo-toiminnan lisäksi on rakennettu palvelupolkuja myös aikuisille. Konsepti on ollut ollut toimiva osaamisen kartuttamisessa ja työkyvyn vahvistamisessa kohti avoimia työmarkkinoita.

Riuska työrukkanen on vuonna 2017 perustettu Lieksan Kehitys Oy LieKe. LieKen strategiana on toteuttaa suoraviivaista yritysten kehittämistä ilman hankehimmeleitä.

– Tavoitteet on asetettu ja tuloksia pitää syntyä, toistaa Määttänen. Hänen tarmokkuutensa vaikuttaa tarttuneen virkamiehistä politiikan tekijöihin, työmiehistä ja -naisista yritysjohtajiin.

Nuorten työttömyys on iso huoli. Nuorten ongelmat ovat moninaisia. Olipa pulma mikä tahansa, Lieksassa jokaista aiotaan ottaa kädestä kiinni ja katsoa, millä keinoilla nuori pääsee elämässään eteenpäin.

– Meillä on nuoria, joilla on koulutus ja työkyky, muttei mallia ja sitä myöten kiinnostusta työn tekemisen. Osa nuorista asuu kotona ja viettää laatuaikaa kalastelemalla ja metsästelemällä. Puuttuu se ymmärrys, ettei tämä maailma sillä systeemillä toimi.

INHIMILLINEN RATKAISU

Työttömyysprosentin aleneminen toi Lieksalle työmarkkinatukimaksuihin noin 300 000 euron säästön viime vuonna. Säästöillä ei kuitenkaan ilakoida.

– Emme lähde temppuilemaan työmarkkinatukimaksujen kanssa, vaan haemme kestävää ratkaisua. Vaikka säästöä tulikin, edelleen maksettavaa jäi reilun miljoonan verran. Sen miljoonan satsaamme mielellämme työttömyyden taittamiseen; nollasummapeli kääntyy lopulta plussan puolelle sosiaali- ja terveyspalveluiden käytön vähenemisellä, kaupunginjohtaja tietää.

Moni pitkään työttömänä ollut ei ole vuosiin päässyt lääkärin tai terveydenhoitajan pakeille. Kaupungin päättäjät pitävät tilannetta epäinhimillisenä. Lieksa on yrittänyt löytää ratkaisua sosiaali- ja terveyspalvelujen kuntayhtymän Siun Soten kanssa. Pitää saada selvyys, kuinka paljon pitkäaikaistyöttömien joukossa on lopulta heitä, jotka kuuluvat oikeasti eläkeselvittelyyn, eivät kortistoon.

Siun Sote ei Lieksan tarpeeseen ole pystynyt vastaamaan. Siksi Lieksa aikoo ostaa pitkäaikaistyöttömille lääkäri- ja terveydenhoitajapalveluja jatkossa itse. Tätä varten haussa on ESR-hanke.

– Jokaisen työttömän elämäntilanne päästään katsomaan henkilökohtaisesti. Kyse on ihmisistä ja inhimillisestä ratkaisusta.

ELÄVÄ KAUPUNKIKESKUSTA

Lieksan kaupunki tiivistyy keskustaa halkovan Pielisentien ympärille. Horisonttia reunustaa kaupungin vihreä kulta – Lieksan teollisuus nojaa vahvasti metsään. KUVA JARNO ARTIKA

Lieksan pitkä pääkatu on Pielisentie. Kuutisen vuotta sitten tehty massiivinen katuremontti maksoi nelisen miljoonaa euroa. Pääkatua kavennettiin, ja pyöräilijät ja jalankulkijat saivat lisää tilaa. Autoilijoitakaan ei unohdettu, parkkipaikka keskustasta löytyy vaivattomasti.

Lieksan Vaskiviikolla Pielisentie muuttuu kilpaladuksi, kun yhdistetyn eturivin tallukset, manniset ja herolat hyppäävät Riihivaaran hyppyrimäestä ja paahtavat sen jälkeen kilpaa Pielisentiellä. Kisa on osa Lieksan Vaskiviikkoa, joka on kansainvälisesti tunnettu puhallinmusiikin tapahtuma. Joka heinäkuu tarjolla on kymmeniä konsertteja saleissa, Mätäsvaaran kaivoslaguunissa, kirkossa ja ulkoilmassa.

Maaliskuisena keskiviikkona tiivistyneessä kaupunkikeskustassa käy kuhina, on markkinapäivä. Päivittäistavarakaupoissa on valinnanvaraa, kun S-market, Citymarket ja Tokmanni kilpailevat kävijöistä rinta rinnan. Lieksaan tullaan ostoksille myös naapurikunnista. Erikoistavarakauppojakin löytyy, kuten myös tyhjää liiketilaa. Verkkokaupan kasvu on vaatinut osansa yhtä lailla Lieksassa kuin etelän suurissa kaupungeissa.

RAKENNEMUUTOS – HIDASTE, VAAN EI ESTE

Sotien jälkeen Lieksa oli keskeistä jälleenrakennusaluetta. Karjalan siirtolaisille ja rintamalta palaaville miehille perustetiin satamäärin asutustiloja. Tyyppiesimerkki on Lieksan Egyptinkorpi – tyhjä korpi, jonne sijoitettiin kerralla 40 raivaamatonta ja rakentamatonta kylmää tilaa.
Vielä 1950-luvulla Lieksan työkykyisistä miehistä yli kolmannes oli metsätyömiehiä. Siirryttäessä 1960-luvulle väestön kasvu taittui ja maatalouden koneellistuminen tyhjensi kylät. Suomessa oli käynnistynyt kaikkien aikojen suurin muuttoliike pääasiassa Pohjois- ja Itä-Suomesta Etelä-Suomeen ja Ruotsiin.
Kehitysaluerahasto perustettiin vuonna 1971. Aluepolitiikan välineitä olivat ammattikoulutuksen tehostaminen, korkotuki kehitysalueiden kunnille yritystoiminnan edistämiseen, teollisuuskylien perustaminen, työvoimapoliittinen rahoitus tuotannollisiin investointeihin ja kuljetustuet. Lieksan teollisuuskylä perustettiin vuonna 1973. Teollisuuskylä vauhditti merkittävästi alueen teollisuutta monipuolistumaan ja työllistämään.
Vuonna 1969 yliopisto tuli Joensuuhun. Maakunnan keskuskaupungin vetovoima kasvoi, Lieksan väkimäärä jatkoi laskuaan. Samaan aikaan teollisuudessa automaatioaste nousi, työvoiman tarve väheni. Vielä 1980-luvulla lieksalainen vaatetusteollisuus oli voimissaan, kunnes vienti Neuvostoliittoon tyssäsi.
Hetken myös metsäteollisuus näyttäytyi auringonlaskun alana. Se kehitys olisi ollut Lieksallekin myrkkyä.

LEAN ON ZEN

Siirrytään ydinkeskustasta Kerantielle. On kulunut piirun yli vuosi siitä, kun komposiittirakenteita valmistanut Joptek meni konkurssiin. Konkurssiuutisen firman 80 työntekijää kuulivat 1. helmikuuta. Jo 16. maaliskuuta puolikkaan konkurssipesästä oli pelastanut muovikomposiittituotteita valmistava EC Engineering. Koskenkorvalla pääpaikkaansa pitävä firma halusi pitää kiinni alan osaajista.

– Joptekin vaikeudet olivat tiedossa, konkurssi oli vain ajan kysymys, muistelee EC Engineeringin pääluottamusmies Jari Vatanen. Hän on työskennellyt talossa Joptekin ajoista lähtien jo 16 vuotta.

Vatasen pohdinnoista on helppo päätellä, että nousujen ja laskujen hallitsemattomuus söi miestä ja naista. Joptek kaatui lopulta tappiollisiksi osoittautuneisiin kauppoihin.

Nyt EC Engineeringissä sonnustaudutaan kasvuun. Vihreän aallon imussa joukkoliikenteen tulevaisuus näyttää hyvältä. Raitiovaunut tulevat Tampereelle, ja VR uusii kalustoaan. EC Engineeringin yksi merkittävimmistä asiakkaista on Euroopan johtava kiskokalustovalmistaja Transtech Oy.

EC Engineeringin tehtaanjohtaja Jari Jormanainen (vas.), tuotantomekaanikko Pasi Oinonen sekä työharjoittelija Ali Saleem tarkastelevat junavaunun seinäosien laatua. Maahanmuuttoohjelmassa mukana oleva irakilainen Saleem on yrityksessä työelämän tutustumisjaksolla. Hän aikoo syksyllä jatkaa sähköautomaatiotekniikan opintoja Riveriassa. KUVA JARNO ARTIKA

Lieksan tehtaanjohtaja on Jari Jormanainen. Hän on Lean-mies. Lean-johtaminen ja toimintatapa on hitsannut EC Engineeringin yli 30 työntekijän porukan yhteen. Tehdassalissa on zen-tunnelma – ei hosumista, epäjärjestystä, saati sotkua. Keskeneräiset tuotteet ja raaka-aineet eivät loju lattioilla. Tuotteiden turha kuljettelu vaiheesta toiseen loppui, samalla joidenkin osien valmistukseen kuluva aika puolittui.

– Talossa pitkään ollut porukka on nähnyt tuskan, saneerauksen ja konkurssin. Kaikki tietävät, ettei vanhoilla konsteilla enää pärjätä, asioita on tehtävä toisin, Jormanainen sanoo.

Tehtaan lay-out ja toimintatavat pantiin uuteen malliin. Tärkeä osa uudistumista oli sekin, että työntekijät ovat voineet itse suunnitella työpisteensä. Pääluottamusmies Vatanen komppaa Jormanaista.

– Hommat ovat järkeistyneet, kehitystä on tapahtunut. Tekemisen kulttuuri on avoimempaa. Ennen oli vähän semmoista, että väliportaita johdon ja työntekijöiden välillä oli liikaa. Nyt asioista voidaan keskustella suoraan ilman mutkia.

TYÖPERÄISTÄ MAAHANMUUTTOA

Puolan luoteisosasta Policen kaupungista kotoisin oleva Daniel Baran työskentelee laminoitsijana EC Engineeringillä. Baran tuli työn perässä Lieksaan vuonna 2011. Tullessaan hän arvioi viipyvänsä parisen vuotta. Nyt mies aprikoi, että ainakin seuraavat viisi vuotta työ pitää hänet Lieksassa. Baranin kaltaisia työperäisiä maahanmuuttajia Lieksa – kuten koko Suomi – tarvitsee lisää.

– Puolassa on töitä tarjolla, mutta usein ilman sopimuksia ja takeita jatkosta. Täällä voin luottaa siihen, että sopimuksista pidetään kiinni ja taustalla ammattiliitto huolehtii monesta. Teen mielekästä työtä, säästän rahaa ja ehkä Puolaan palatessani voin sitten ostaa perheelle oman kodin, Baran suunnittelee. Baran laskee ansaitsevansa työstään 35–40 prosenttia parempaa palkkaa Suomessa verrattuna Puolaan.

Jari Vatanen (vas.) toimii EC Engineeringillä sekä pääluottamusmiehenä että työsuojeluvaltuutettuna. Puolalainen Daniel Baran on laminoitsija. Työtovereiden yhteinen ilonaihe on sekin, että takana on vuosi ilman yhtään työtapaturmaa. KUVA JARNO ARTIKA

Baranin vaimo ja 4-vuotias poika asuvat Puolassa, päivittäisen Skype-yhteyden päässä. Muutaman kerran vuodessa Baran viettää pidempiä jaksoja perheensä luona.

Lieksassa arki rullaa, ystäviäkin on löytynyt. Tosin englanniksi kommunikoiva Baran ihmettelee lieksalaisten ujoutta heittäytyä keskusteluun vieraalla kielellä.

KANSALLISTOSSUJEN KITKAA

Jatketaan matkaa Kerantiellä. Kadun nimi juontuu 1970-luvulla perustetusta Kehitysaluerahastosta. Vuonna 1974 Lieksan Kerantielle sijoittui myös Nokian Renkaat. Parhaimmillaan kumipyörien valmistuksessa Lieksassa työskenteli yli 350 henkilöä. Nyt massiivisessa teollisuushallissa Nokian Renkaat valmistaa enää vain raskaiden ajoneuvojen sisäkumeja.

Hallin toisessa päässä yrittäjäkaksikko Arto Huhtisen ja Tuire Erkkilän omistama PK Kappi Oy on valmistanut Aino- ja Reino-kotikenkiä. Yrittäjien toinen firma Suomi Tyres Oy valmistaa naapurihallissa polkupyörän nastarenkaita. Huhtisen ja Erkkilän yrittäjätaival alkoi vuonna 2004, jolloin he palauttivat aiemmin Nokian Jalkineiden omistuksessa olleiden Ainojen ja Reinojen valmistuksen Euroopasta Lieksaan.

Maaliskuun lopulla PK Kapissa ilmeet ovat vakavia. Asianajotoimisto Fennon lakimiehet ovat tulleet kertomaan kotikenkien askelten päättymisestä konkurssissa. Irtisanomislapun sai käteensä 17 työntekijää, yksi heistä on ompelija Satu Turunen. Hän on ommellut Ainoja ja Reinoja Lieksassa jo liki 11 vuotta. Konkurssiuutinen oli yllätys.

Tossu lestin päälle, sinkillä ryyditetty solurouhe muottiin, kantapala ja huopa paikoilleen ja paistumaan. Jyrki Kärkkäinen työskentelee PK Kappi Oy:ssä Aino- ja Reino-kotikentien paistajana. Paistolämpötila on 160 astetta ja paistoaika 20 minuuttia. Satu Turunen vierellä tietää, että paistolinjalla tulee lämmin. KUVA JARNO ARTIKA

Konkurssin Turunen on kokenut tekstiilialan yrityksessä kerran aiemminkin. Siitä mieleen jäivät ikävät muistot ja lakimiesten tympeä käytös. Nyt tunnelma oli Turusen mukaan kovin toisenlainen.

– Yrittäjät kertoivat avoimesti konkurssin taustoista. Anteeksi pyysivät meiltä työntekijöiltä. Ymmärrän yrittäjiä, ei ole helppoa eikä kadehdittavaa heidänkään asemansa. Erityisen hyvältä tuntui sekin, että lakitoimiston miehet olivat ystävällisiä ja inhimillisiä. Ei ollut mitään tylyttämistä.

USKO NOUSUUN ELÄÄ

Aino-kotikenkiä on valmistettu vuodesta 1930. Reinojen ompeleminen alkoi pari vuotta myöhemmin. Suomalaiskotien lattiat olivat kylmiä, Ainoja ja Reinoja tarvitsi jokainen. Tossutuotannon kulta-aikaa elettiin vuonna 2010. Ennen konkurssia Lieksassa ehdittiin valmistaa suomalaisille noin 2,6 miljoonaa tossuparia.

Yhdeksän tossuparia kymmenestä on myyty Prismoista ja Citymarketeista. Vielä viime vuonna jakelutie myi neljä kertaa enemmän tossuja kuin mitä ennakkotilauksia saatiin kokoon kuluvan vuoden alussa. Heti konkurssiuutisen julkaisemisen jälkeen PK Kapin verkkokauppa täyttyi uusista tilauksista, kysyntäpiikki oli joulusesongin luokkaa.

Tehtaalla on raaka-ainetta, tilauksia on sisällä ja asiakkaat ovat valmiita ottamaan tavaraa vastaan – tuotannon jatkamiselle on edellytykset. Tähän uskovat työntekijät ja myös konkurssipesän pesänhoitaja, asianajaja Jussi Laakkonen.

– Tavoitteena on löytää yritykselle jatkaja mahdollisimman pian niin, että uusi yrittäjä pääsee hyppäämään liikkuvaan junaan.

Satu Turunen ja Milo-koira Pielisentiellä Lieksan keskustassa. KUVA JARNO ARTIKA

Vastoinkäymisistä huolimatta myös Satu Turunen näkee työssään jalkinetehtaalla ja elämässään Lieksassa paljon hyvää.

– Lieksassa on hyvin palveluja, uusi liikuntahallikin on hieno asia. Milo-koiran kanssa lenkki läheisellä Pärnän pururadalla on nautinto, Turunen pohtii.

– Ostin Lieksasta itselleni kaksion. Samaan aikaan veli Porvoossa osti auton. Maksoimme ostoksistamme kutakuinkin saman hinnan!

AINOJEN JA REINOJEN TARINA SAAMASSA JATKOA

Aino- ja Reino-kotikenkiä valmistava PK Kappi Oy meni konkurssiin 28. maaliskuuta. Heti uutisen julkistamisen jälkeen tossujen verkkokauppa meni tukkoon – tilauksia tuli tulvimalla sisään. Tossuvarastot myytiin hetkessä tyhjäksi, ja tuotanto jatkoi täyttä päätä sisään tulleiden tossutilausten valmistamista. Puhutaan tuhansista tossupareista.
Ainojen ja Reinojen brändi näytti voimansa. Valtakunnan media uutisoi kansallistossujen historiaa ja tilannetta päivästä toiseen. Konkurssipesä sai lukuisia yhteydenottoja. Liiketoiminnan tarjouskilpailu päättyi 10. huhtikuuta. Kiinnostus liiketoiminnan jatkamiseen on ollut valtava. Uuden nousun toivossa eletään – jopa niin, että tuotanto voisi jatkua Lieksassa.

Torstaina 18.4. kodintekstiilivalmistaja Finlayson ja sen omistaja ilmoitti tiedotteessa ostaneensa tavaramerkin. Tällä hetkellä tuotannon jatkuminen Suomessa näyttää tosin epätodennäköiseltä. ”Uudet omistajat etsivät tossuille uutta luotettavaa valmistajaa, joka täyttää tiukat kriteerit laadun, kustannusten ja vastuullisuuden osalta. Tämä tarkoittaa sitä, että tossujen valmistus ei valitettavasti voi jatkua Suomessa”, tiedotteessa kerrotaan.

Juttua on päivitetty 18.4 klo 9.45 Finlaysonin ostettua Reino- ja Aino tavaramerkit. 

TEKSTI SIRKKA-LIISA AALTONEN
KUVAT JARNO ARTIKA