CORONAKRISEN: Alla tiders ekonomiska återhämtning i startgroparna?

Finlands ekonomi kan snart få ett riktigt uppsving, då man småningom i börjar lösa coronabegränsningarna. Förutsättningarna för tillväxt kan förstöras om man börjar skära för tidigt i de offentliga utgifterna.

5.5

– Före vi ens visste något om coronakrisen så fanns det i regeringsprogrammet för Sanna Marins regering en förmåga att avvärja ekonomiska kriser, säger Elina Pylkkänen, direktör vid Löntagarnas forskningscentral och blivande understatssekreterare vid Arbets- och näringsministeriet.

Enligt Pylkkänen är regeringsprogrammet värt en eloge eftersom man för första gången fick lov att avvika från budgetramen och på så sätt möjliggöra tillväxt genom att tillfälligt avvika från budgetramen genom att öka på de offentliga satsningarna.

Pylkkänen påminner att den miljard som var reserverad i regeringsprogrammet för stimulansåtgärder inte skulle ha räckt till för att lappa de hål som coronapandemin orsakat företagen. På grund av det har man i Finland, liksom i så många andra länder, svarat på tvärstoppet i ekonomin med stöd från statens sida.

– Finland har varit en mönsterelev när det kommer till finanspolitisk åtstramning. Då coronapandemin slog till gav EU lösare tyglar då man bestämde att tillfälligt slopa de strikta kraven på budgetunderskott.

Finlands ekonomi kan växa med 3 procent i år

Enligt Pylkkänen har stimulansåtgärderna på 10 miljarder fungerat precis som tänkt och Finlands ekonomi har klarat pandemin bättre än de flesta ekonomiska experter vågat hoppas.

Pylkkänen anser ändå att det också finns rum för kritik. Hon anser att allmänna stöd, till exempel en sänkning av löntagarnas pensionsförsäkringsavgifter, är fungerande eftersom det är frågan om en lättnad för alla arbetsgivare och upprätthåller sysselsättningen i alla branscher.

– Det man inte kan vara nöjd över är att fördelningen av coronastöd behandlat många företag och speciellt löntagare i servicebranscherna på ett orättvist sätt.

Enligt Pylkkänen skulle ett system som bygger på lönesubventioner varit rättvisare – men samtidigt också ett mycket dyrare sätt att hjälpa löntagare och företag att klara sig över pandemin.

– Enligt prognoserna kan Finlands ekonomi växa med runt tre procent i år tack vare ökad export och att hushållens konsumtionsiver dämpats under pandemin, säger Pylkkänen.

Pengarna, hälsan eller både och?

– Speciellt i början av pandemin talades de tom att ekonomin skulle repa sig snabbare om man inte försökte hindra smittspridningen med begränsningar i samhället. Tanken om att det skulle råda en motsättning mellan att trygga den ekonomiska utvecklingen och att skydda liv grundar sig på missförstånd, säger fackcentralen STTK:s chefsekonom Patrizio Lainà.

Lainà anser att Finland klarat sig bättre de flesta andra EU-länder tack vare att smittotalet förblivit på en förhållandevis låg nivå och att vi inte haft ett behov av lika hårda nedstängningar av hela samhället.

Staten har också stött företag, löntagare och kommuner vilket innebär att bruttonationalprodukten inte minskat så mycket som man förutspådde då pandemin slog till på allvar för ett drygt år sedan.

REKORDVINSTER SUBVENTONERAS AV SKATTEBETALARNA

I andra länder har man strävat efter att trygga jobben och företagen genom lönesubventioner från statligt håll. I Finland har de statliga stöden främst gått till företagen och en ökad arbetslöshet motarbetas genom permitteringssystemet.

– Vi hade redan ett fungerande permitteringssystem på plats. Dessutom kom arbetsmarknadsorganisationerna överens om att sänka arbetspensionsavgifterna med sammanlagt en miljard euro, säger Lainà, som ändå är kritisk mot flera element modellen.

Han anser till exempel att man tillfälligt borde ha infört ett stopp på att företagen betalar ut dividender.

Vi hade ett fungerande permitteringssystem på plats

– Statsstöden, trots att långt från alla företag hade någon nöd. Flera väldigt framgångsrika företag har fått statligt stöd och gjort större vinster än någonsin under de senaste tio åren, mitt under en pågående kris, säger Lainà.

Han betonar att det är onödigt att subventionerna extra vinster från den gemensamma statskassan för framgångsrika företag.

– STTK ville se att staten stödde förkortad arbetstid vid sidan av permitteringssystemet. Det skulle ha varit i arbetstagarnas intresse att halvera arbetstiden i stället för att permittera.

Lainà hävdar att lön för halva arbetstiden i kombination med inkomstrelaterat arbetslöshetsunderstöd skulle ha orsakat ett betydligt mindre inkomstbortfall för arbetstagarna än heltidspermitteringarna.

IS I MAGEN

– Om exporten nu börjar dra i gång på allvar lönar det sig verkligen inte äventyra tillväxten med att strama åt för mycket. Vi vet helt enkelt inte ännu vad en återgång till det normala i praktiken kommer att innebära, säger Lainà

Lainà anser att det som behövs nu gäller att ha is i magen och reagera ändamålsenligt på de sätt som konjunkturläget förutsätter i stället för att köra in åtstramningspolitikens väg. Ett misstag som man begått i samband med tidigare kriser.

Laina ser ändå att det finns två faktorer som skapar tryck på att öka på de offentliga utgifterna: Den första är det faktum att befolkningen i Finland i genomsnitt är allt äldre.

Den andra är den pågående kampen mot klimatförändringen.

TEXT MARKKU VUORIO
ILLUSTRATION TUOMAS IKONEN

ÖVERSÄTTNING OCH BEARBETNING JOHANNES WARIS

 

NÄKIJÄ: Elina Pylkkänen: ”Valoa koronatunnelin päässä”

Suomen hallitus lähti tavoittelemaan 75 prosentin työllisyysastetta. Tavoite on karkaamassa, mutta ei välttämättä lohduttoman kauas, uskoo Palkansaajien tutkimuslaitoksen Elina Pylkkänen.

ELINA PYLKKÄNEN Palkansaajien tutkimuslaitoksen johtaja. Työskennellyt aikaisemmin mm. finanssineuvoksena valtiovarainministeriössä, yksikön johtajana Stakesissa ja ekonomistina Ruotsin valtiovarainministeriössä.

Korona on kurittanut Suomea koko kevään. Kauppa kärsii, matkailu kärsii, teollisuus kärsii. Kymmeniätuhansia ihmisiä on irtisanottu ja lähitulevaisuus on sumun peitossa.

Korona on siirtänyt toimistotyöläiset etämoodiin, ja myös Palkansaajien tutkimuslaitos PT:n käytävillä on tyhjää. Tyhjää on ollut myös kalenterissa.

– Normaalisti käymme kertomassa järjestöille työllisyyden ja talouden näkymistä. Ne ovat nyt jääneet, mutta kirjoitushommia on ollut enemmän, kertoo PT:n johtaja Elina Pylkkänen.

Laitos – ja sen johtaja – halusi kuitenkin pitää kiinni tietyistä rutiineista.

– Ennusteryhmällä oli haluttomuutta julkaista jokakeväistä ennustettamme, koska kriisi oli niin poikkeuksellinen. Sanoin kuitenkin, ettemme voi väistää vastuuta, kun muut tutkimuslaitokset heittivät pyyhkeen kehään – meidän on tehtävä sitä, mitä meiltä tässä tilanteessa odotetaan. Meillä täytyy olla aina joku skenaario taloudesta.

Niin hurjaa aikaa kuin elämmekin, pandemia on myös kiinnostava ajanjakso, jossa moni inhimillinen ja yhteiskunnallinen asia heittää häränpyllyä. Poikkeuksellinen aika on herkullista tutkijoille.

– Ei tällaista tilaisuutta varmaankaan tule toiste. Toivottavasti, Pylkkänen hymähtää.

Uskon, että tämä kriisi enemmän yhdistää kuin eriyttää.

TYÖLLISYYSTAVOITE KARKAAMASSA

Koronakriisi löi ilmat pihalle myös hallitusohjelman tavoitteista, ja ne ovat ainakin julkisuudessa jääneet taka-alalle. Monien mielessä tavoiteltu työllisyysaste, 75 prosenttia vuoteen 2023 mennessä, on jo mahdoton saavuttaa.

Elina Pylkkänen ei kuitenkaan pidä sitä aivan toivottomana.

– Tiukoille se menee. Patoutunutta kulutuskysyntää on nyt paljon, joten jos epidemia jäisi yhteen aaltoon, siihen olisi ehkä vielä jotain mahdollisuuksia.

Hän kuitenkin muistuttaa, että PT ei uskonut alunperinkään ylioptimistiseen 75 prosentin tavoitteeseen.

– Arviomme mukaan olisi mahdollista kuitenkin palata noin 73 prosentin lukemaan, joka oli saavutettu ennen kriisiä.

Hallitusohjelmassa on pitkä lista asioita, joiden varaan työllisyysasteen nosto perustuu: ikääntyneiden työllisyyden parantaminen, työvoimapalveluihin satsaaminen, toisen asteen koulutuksen pakollisuus, sotu-uudistukset… Näistä asioista ei voi luopua, vaikka maan agenda olisikin vielä pelkkää pandemiapaniikkia.

– Nämä ovat aivan keskeisiä uudistuksia, joita ei saa missään nimessä jättää tekemättä. Se vasta tuleekin kalliiksi, jos parhaassa työiässä olevista tulee työelämän pudokkaita.

Meillä täytyy olla aina joku skenaario taloudesta.

TUKEA YRITYKSILLE TÄSMÄLLISEMMIN

Jotta työllisyystavoitteita voidaan onnistuneesti jahdata, keskeisimpiin toimenpiteisiin kuuluvat Pylkkäsen mukaan myös julkisen vallan tukipaketit. Niistä on karsittava turha byrokratia ja niiden on osuttava tarkasti kriisistä eniten kärsiville sektoreille.

– Mallia voisi katsoa rohkeammin muista Pohjoismaista. Esimerkiksi Tanskassa tehtiin kymmenien miljardien panostus pakettiin, jossa yrityksille maksetaan 75 prosenttia palkkakuluista. Se olisi yksi tapa pitää yritykset hengissä kriisin yli ja estää työttömyyttä.

Satsaus kannattaisi, koska työttömyyden kulut lankeaisivat kuitenkin yhteiskunnan maksettavaksi.

Koronakriisin alussa yritystukia jaettiin kiireellä niin kunnista, Ely-keskuksista kuin Business Finlandista. Osumatarkkuus oli kauniisti sanottuna varsin vaihtelevaa.

– Oli kiire näyttää, että täältä pesee, hallitus on päätöksentekokykyinen eikä nyt niuhoteta kuten aiemmissa kriiseissä, Pylkkänen sanoo.

Mandaatti tuille saatiin niin oppositiosta, EU:sta kuin globaalisti, joten selusta oli turvattu.

– Mutta kyllähän se oli alussa sekasortoista roiskintaa. Jälkikäteen on tietysti helppo sanoa, mutta esimerkiksi Business Finland oli väärä ja turhan byrokraattinen kanava jakamaan tukia.

VALTTEINA LAATU JA OSAAMINEN

Työllisyys on ainakin toistaiseksi kuopassa, ja pohjaa ei ole vielä edes ehkä nähty. Kesäkuussa Suomessa oli lähes 140 000 koronakriisin takia kokoaikaisesti lomautettua, joista Teollisuusliiton jäseniä noin 26 000. Pahimpien aikojen povataan kuitenkin iskevän teollisuuteen vasta kesän jälkeen.

Pylkkänen rauhoittelee.

– Aika suuri osa teollisuuden tuotteista menee vientiin ja niiden kysyntä ei enää toivottavasti laske, koska keskeiset vientimaamme elvyttävät myös kaikista eniten. Suomi myy sitä paitsi korkeaa laatua, joka tulee painottumaan, kun mietitään tavaratuotannon ekologista kestävyyttä.

Pylkkäsen toimistossa eletään siis suhteellisen toiveikkaissa tunnelmissa. Hän sanoo nähneensä synkempiäkin aikoja.

– Esimerkiksi eurokriisin aikana oltiin hajottamassa historiallista maiden välistä herkkää koalitiota, ja siihen liittyivät yksittäisten maiden välistävedot. Se huojutti meitä enemmän kuin tämä yhteinen pandemia.

Pylkkänen uskoo, että tiettyihin asioihin panostamalla voimme tulla kriisistä ulos vahvempana. Yksi on digitalisaation hyödyntäminen, jossa olemme jo nyt hyviä.

– Toista on jo kriisin aikana harjoiteltu, eli public-private partnership. Siinä julkinen ja yksityinen puoli lyöttäytyvät yhteen, koska molemmilla on sama tavoite, kuten selviäminen kriisistä mahdollisimman vähin vaurioin.

Pylkkänen näkee myös mahdollisuuksia ilmastopolitiikassa, joka on hallituksen asialistalla korkealla.

– Nyt ihmiset ehkä tajuavat paremmin, että ilmastonmuutos tuottaa pahimmillaan vieläkin suuremman globaalin hätäännyksen kuin pandemia.

Tulee kalliiksi, jos parhaassa työiässä olevista tulee pudokkaita.

DUUNARIN VOIMIN NOUSUUN

Suomalaisen yhteiskunnan kyky rajat ylittävään yhteistyöhön on kliseistä kulunein, mutta Pylkkänen nostaa senkin esille. Tällaisissa tilanteissa työntekijöiden ja työnantajien tavoitteet ovat yhteneväiset.

– Keskeisin kilpailukykytekijämme globaalissa markkinassa on työntekijöidemme osaaminen ja vastuullisuus. Suomalainen duunari on työntekijöiden eliittiä, hän sanoo.

– Mutta palkansaaja on palkansaaja vain silloin, kun yrittäjä hänet työllistää. Tämä on yhteispeliä, ja omassa roolissani toivon vähentäväni menneisyyden jyrkkiä vastakkainasetteluja.

Elina Pylkkäsen mukaan työnantajille koronakriisin aikana annettu mahdollisuus lomauttaa työntekijöitä lyhemmällä ilmoitusajalla oli toimenpide, josta hyötyivät lopulta kaikki. Työmarkkinaosapuolet löysivät yhteisen sävelen, ja vaikka joku pelkääkin, että pieni myönnytys työnantajille veisi pikkusormen lisäksi koko käden, se on turha pelko.

– Tämän hetken hätä on yhteinen. Uskon, että tämä kriisi enemmän yhdistää kuin eriyttää.

TYÖLLISYYSASTE

Tilastokeskuksen laskemaan työllisyysasteeseen lasketaan mukaan myös epätyypilliset ja hyvinkin lyhyet työsuhteet, vuokratyö ja erilaiset alustatalouden työt. Haastattelututkimuksessa kysytään, onko ihminen viimeisimmän viikon aikana tehnyt töitä vähintään kaksi tuntia. Eli vaikka työn määrä voi olla hyvinkin pieni, se lasketaan työllisyysasteeseen.

TEKSTI SAMI TURUNEN
KUVAT KITI HAILA

Talouteen vauhtia velkarahalla – ”Ensin hoidetaan kriisi ja sen jälkeen elvytetään”

Työelämäprofessori Vesa Vihriälän vetämän ”talousviisaiden” työryhmän ehdotukset Suomen talouden nostamiseksi koronakriisin aiheuttamasta montusta kestävään kasvuun saavat osakseen sekä kiitosta että ankaraa kritiikkiä.

– Olen samaa mieltä Vihriälän työryhmän kanssa siitä, että ensin hoidetaan kriisi ja sen jälkeen elvytetään velkarahalla. Akuutin kriisin aikana yritysten kiinteät kustannukset, kuten vuokrat, tulisi korvata valtion tuilla, etteivät yritykset menisi konkurssiin, Palkansaajien tutkimuslaitoksen tutkimusjohtaja Tuomas Kosonen toteaa.

Hänen mielestään raportin arvio, että julkisen talouden 10 miljardin kestävyysvajetta pitäisi ryhtyä kuromaan umpeen vuodesta 2023 lähtien, olisi kannattanut jättää tekemättä.

– Taloustilanne ehtii elää sitä ennen mahdollisesti paljonkin. Tämän takia on liian aikaista arvioida julkisen talouden tilaa ja pidemmän aikavälin sopeutustoimien tarvetta.

POLITIIKKASUOSITUKSIA MUTUTUNTUMALLA

Vihriälän työryhmän raportissa väitetään, että tuloveroja ei voi korottaa, koska se heikentäisi talouden toimeliaisuutta. Siksi julkisen talouden kestävyysvajetta pitäisi ryhtyä kuromaan julkisia menoja leikkaamalla, rakenteellisilla uudistuksilla sekä kulutus- ja ympäristöveroja nostamalla.

Kososen mukaan raportin politiikkasuosituksissa ei ole huomioitu empiirisen taloustieteen tutkimustuloksia verokorotusten vaikutuksista talouskasvuun eikä muutenkaan syvällisesti analysoitu tilannetta.

– Taloustieteellinen tutkimus ei puolla näkemystä, jonka mukaan tuloverotuksen kiristämisellä olisi suuri negatiivinen vaikutus työllisyyteen, eikä tutkimus tue näkemystä, jonka mukaan tuloverojen kiristäminen olisi haitallista. Tuloverotus on vain yksi valtion talouspolitiikan instrumentti muiden joukossa.

Kosonen arvostelee raporttia myös siitä, että sen politiikkasuositusten vaikutuksia tulonjakoon ei ole otettu huomioon lainkaan.

– Jos julkista taloutta halutaan sopeuttaa sosiaaliturvaa leikkaamalla, muita kuin tuloveroja korottamalla tai “rakenteellisilla uudistuksilla”, jotka yleensä tarkoittavat työttömyysturvan heikennyksiä, suosivat uudistukset isompituloisia, Kosonen arvioi.

Hänen mukaansa raportin tarjoamat lääkkeet kasvattaisivat tuloeroja.

– Kulutusverot kohdistuvat suhteellisesti enemmän pienituloisiin kuten myös tukien leikkaukset. Sen sijaan valtion tuloveron kiristys kohdistuisi enemmän suurituloisiin. Raportin suositukset kuulostavat enemmän poliittisilta kuin tutkimukseen perustuvilta.

Vihriälän taloustyöryhmän mielestä nykyisen tasoisia hyvinvointipalveluita ja sosiaaliturvaa ei ole mahdollista rahoittaa. Pitääkö se paikkansa?

– Hyvinvointivaltiota voidaan pitää yllä, vaikka se vaatisi verojen kiristyksiä, jos niin halutaan. Maailma ei siihen lopu, jos tuloverojen tasoa vedetään pari pykälää takaisin ylöspäin. Jos tuloveroja ja kulutusveroja nostettaisiin laajapohjaisesti niin, aika pienillä verojen kiristyksillä saataisiin miljardeja valtion kassaan, tutkimusjohtaja Kosonen vastaa.

 

Kriisiajan talouspolitiikan viritykset

Suomen talous on nyt syöksykierteessä. Millä keinoin tästä taantumasta pitäisi pyrkiä ulos?

– Talouden kasvuun kääntämiseen tarvitaan miljardien eurojen suuruinen elvytyspaketti. Meidän mielestämme sen pääpainon tulisi olla julkisissa investoinneissa. Perinteisten infrahankkeiden lisäksi nyt olisi perusteltua panostaa myös ilmastonmuutoksen hillintään sekä koulutukseen ja tutkimukseen. Julkisen velan kasvua ei ole syytä tässä vaiheessa pelätä, SAK:n pääekonomisti Ilkka Kaukoranta linjaa.

Hänen mielestään velkarahaa ei kannata silti tuhlata yleisiin tuloverojen alennuksiin, koska osa rahoista menee kuitenkin säästämiseen.

– Tehokkaampi ja oikeudenmukaisempi tapa tukea ostovoimaa olisi parantaa määräajaksi työttömyysturvaa.

Kaukoranta painottaa, että varsinaisen laajamittaisen finanssipoliittisen elvytyksen aika ei ole vielä nyt.

– Hyvinvointipalvelujen merkitys korostuu kriisin keskellä. Poikkeusolot kasvattavat terveydenhuollon ja lastensuojelun kustannuksia. Siksi yritysten pystyssä pitämiseksi päätettyjen tukien lisäksi valtion tulisi vahvistaa kuntien rahoitusta, jotta tärkeät palvelut ja työpaikat voitaisiin turvata.

TYÖMARKKINOIDEN RAKENTEET HYVÄSSÄ JAMASSA

Vihriälän työryhmän raportti patistaa työmarkkinajärjestöjä uudistamaan työehdoista sopimisen käytänteitä ja purkamaan työmarkkinoiden säätelyä. Sen mielestä Suomen työmarkkinoiden jäykät rakenteet jarruttavat talouden ja työllisyyden kasvua. Kaukoranta muistaa kuulleensa samat marinat työmarkkinoiden suurista ongelmista ja joustojen tarpeesta monta kertaa aikaisemminkin. Hänen mukaansa työnantajajärjestöjen väitteet radikaalien työmarkkinauudistusten välttämättömyydestä perustuvat kuitenkin enemmän mielipiteisiin kuin tutkittuun tietoon.

– Muutama vuosi sitten julkaistun OECD:n raportin mukaan paras työllisyys ja alhaisin työttömyys saavutetaan sellaisissa työmarkkinajärjestelmissä, joissa työehdoista sopiminen on keskitettyä tai koordinoitua.

Kaukorannan mukaan tutkimustiedon valossa näyttää vahvasti siltä, että vahvoihin työehtosopimuksiin ja koordinaatioon rakentuva työmarkkinamalli on paras, kun taas laajan paikallisen sopimisen varaan rakentuva malli on työllisyyskehityksen kannalta huono.

VYÖNKIRISTYKSILLÄ PELOTTELU SYÖ KASVUN EVÄITÄ

Vihriälän työryhmä arvioi, että velkaelvytyksen jälkeen Suomen julkinen talous pitää palauttaa vakaalle pohjalle menojen leikkaamisesta, verojen korotuksista ja työehtojen heikentämisestä koostuvan kipupaketin avulla. Raportin mukaan sen toimeenpanemisen aikataulusta pitäisi pystyä sopimaan jo syksyllä. Kaukoranta on eri mieltä.

– Kriisin keskellä ei kannata tehdä hätäpäissään pitkälle meneviä rakenteellisia ratkaisuja, vaan suuret uudistukset tulee valmistella aina huolella.

Kaukoranta uskoo, että jo pelkkä keskustelu edessä olevista vyönkiristystoimista vaikuttaisi lamauttavasti kulutukseen ja investointeihin, mikä puolestaan heikentäisi kaavailtujen elvytysruiskeiden tehoa.

KENEN LAULUJA TALOUSTYÖRYHMÄN RAPORTISSA LAULETAAN

– Vihriälän työryhmän raportti painottaa, että nyt ei ole menoleikkausten aika, ja että kriisin jälkeen kasvu pitää käynnistää finanssipoliittisella elvytyksellä. Toivon, että poliitikot toimivat näiden ohjeiden mukaisesti, julkistalouden professori Matti Tuomala sanoo.

Hänen mielestään raportin pitkän aikavälin politiikkasuositukset rakentuvat kuitenkin jo ajat sitten paikkansa pitämättömiksi osoitetuille väitteille muun muassa julkisen sektorin oman tuotannon tehottomuudesta.

– Raportin uusliberalismin makuiset linjaukset eivät toki tulleet yllätyksenä. Ovathan sekä Vihriälä että Sixten Korkman markkinauskovaista sanomaa levittävän Elinkeinoelämän valtuuskunnan entisiä toimitusjohtajia, ja myös Bengt Holmström on julistautunut oikeistolaiseksi.

Tuomalan mielestä sitä voi silti pitää erikoisena, että neljää enemmän tai vähemmän oikeistolaista ekonomistia on pyydetty valmistelemaan kasvustrategia vihervasemmistoenemmistöiselle hallitukselle.

VÄHEMMÄN VIISAITA NEUVOJA

Vihriälän työryhmän raportin mukaan talouteen pitää ensin panna vauhtia julkisia menoja lisäämällä, mutta heti kun talous on saatu kasvuun, menoja pitää ryhtyä leikkaamaan tai veroja korottamaan. Tuomalan mielestä raportin tuputtamalle leikkausten tielle lähtemiselle ei ole mitään tarvetta, jos elvytys toimii niin kuin on tarkoitus.

– Kun talous on saatu kohtuulliseen kasvuun, niin se helpottaa nykyistasoisten hyvinvointipalvelujen ja sosiaalietuisuuksien ylläpitoa ja luo edellytyksiä niiden parantamiseen.

Tuomalan mielestä on tarpeetonta lyödä lukkoon sopeutustoimien keinovalikoimaa ja mittaluokkaa vuosiksi eteenpäin.

– Kukaan ei pysty ennustamaan talouden kehitystä vuosien päähän. Sen takia tällaisten tavoitteiden asettaminen on vahingollista talouden kehitykselle. Sopeutustoimista ennalta sopiminen rajoittaisi tarpeettomasti talouspolitiikan mahdollisuuksia tukea työllisyyden kasvua kulloisenkin suhdannetilanteen edellyttämin keinoin.

VELKAA NYKYISTEN JA TULEVIEN SUKUPOLVIEN PARHAAKSI

Valtion velka kasvaa kriisin aikana miljarditolkulla kuukaudessa, ja keskustelu siitä, keiden maksettavaksi velkavuori lopulta jää, käy kuumana.

– Vihriälän työryhmän raportissa toistetaan väärinkäsitystä, jonka mukaan nyt elävät ihmiset ottaisivat lainaa pelkästään lastemme kustannuksella.

Tuomala muistuttaa, että tosiasiassa suurinta osaa nyt otettavista veloista tulevat maksamaan jo elossa olevat ihmiset. Hänen mukaansa velan kasvua ei ole syytä kauhistella niin kauan kuin rahat käytetään talouden kehitystä lyhyellä ja pitkällä aikavälillä tukeviin julkisiin investointeihin.

– Valtio saa lainaa olemattomalla korolla, ja tällä hetkellä edes euroalueen jäykät alijäämäsäännöt eivät ole esteenä järkevän talouspolitiikan harjoittamiselle.

Tuomalan mielestä velkaelvytyksessä suurimmat panostukset tulisi panna nykyisten ja tulevien sukupolvien elämänlaatua parantaviin kohteisiin, kuten koulutukseen, tutkimukseen, hyvinvointipalveluihin ja ilmastonmuutoksen hillitsemiseen.

TEKSTI MARKKU VUORIO
KUVITUS TUOMAS IKONEN

När det är mycket månad kvar i slutet av lönen

Allt fler jobbar utan att lönen räcker till. Plötslig sjukdom eller en tvättmaskin som går sönder kan krascha ekonomin.

Allt fler människor tvingas arbeta för en lön som inte räcker till för att köpa nödvändiga utgifter.  Bara i Finland finns det över 60 000 människor i arbetslivet – och under fattigdomsgränsen.

Storleken på de oundvikliga utgifterna varierar efter boendeort och livs- och familjesituation, påminner forskningskoordinator Merja Kauhanen på Löntagarnas forskningscentral.

En under 45-åring som bor ensam i huvudstadsregionen behöver i medeltal 1 380 euro i månaden för nödvändiga utgifter. I övriga delar av landet ligger summan på 1 131 euro i månaden.

I ett hushåll där det bor två vuxna och tre barn i tonårsåldern går summan upp till 4 250 euro i huvudstadsregionen och 3 770 euro i resten av landet.

– De största utgifterna är boende och mat. Dessutom tillkommer transport, hälsa och andra nödvändigheter som  kläder.

BIDRAG BEHÖVS FÖR ATT LAPPA HÅLEN

Merja Kauhanen påminner om att vad som kan anses vara en tillräcklig lön för att klara av vardagen inte är en entydig fråga. För att bli med 1 300 euro i handen kräver mycket jobb till exempel inom servicesektorn.

– År 2017 var en deltidsanställds månatliga inkomst i snitt 1 380 euro i månaden före skatt och andra lagstadgade avgifter. Många jobbar dessutom på ett så kallat nollavtal, då de verkliga arbetstimmarna kan vara få. Det är inte alls en självklarhet att man kommer upp till sådana summor, säger Kauhanen.

Inom servicesektorn är det inte ovanligt anställda blir tvungna att lappa på med jämkad dagpenning.

– Dessutom finns bostadsbidrag, men i många fall kan personen vara tvungen att ansöka om utkomststöd.

En löntagarfamilj där föräldrarna jobbar inom industrin kan man också bli tvungen att räkna slantar för att få det hela att gå ihop.

– Om det finns tre tonåringar i familjen kan bara matutgifterna växa och bli stora, säger Kauhanen.

Utanför huvudstadsregionen klarar sig familjen med aningen mindre utgifter, men de överraskande utgifterna gäller även där.

Kauhanen påminner om att kollektivtrafiken på flera håll i landet är obefintlig och familjen är tvungen att äga en bil. Om bilen går sönder måste den fixas genast för att man ska komma iväg till jobbet. Då måste det finnas pengar.

LÄTTHÄNT ATT EKONOMIN RASAR IHOP

– En annan plötslig förändring kan vara att en förälder plötsligt blir arbetslös. Då en faller från inkomstbunden arbetslöshetspenning på arbetsmarknadsstöd kan det bli aktuellt att man blir tvungen att ansöka om utkomststöd, säger Kauhanen.

Plötsliga sjukfall kan också vända upp och ner på en familjs ekonomi.

– Nivån på grundtryggheten är så låg att det inte räcker till för minimilevnadskostnaderna. I Finland ska alla enligt grundlagen ha rätt till en utkomst. Finland har ändå prickats för att så inte är fallet, säger Kauhanen.

Grundtryggheten har utvecklats långsammare som den allmänna inkomstnivån.

VAD RÄCKER PENGARNA TILL?

Ett sätt att mäta vad som är en tillräcklig lön är att mäta dess köpkraft. Finlands Näringsliv EK och Teknologiindustrin vill ofta tala om för finländarna om att vår lönenivå är högra ände främsta konkurrentländerna. Det gäller oftast jämförelser med Sverige och Tyskland.

Enligt en jämförelse som Kauhanen gjort får man helt enkelt mera för lönen i Tyskland än i Finland.

– Trots att Tyskland släpar efter Finland i löner, får man mera för pengarna i Tyskland. Sverige ligger aningen efter oss, men i övrigt ligger lönerna på samma nivå.

Andelen fattiga arbetare växer

Antalet arbetande människor under fattigdomsgränsen har vuxit i Europa under hela 2000-talet. I Tyskland ökade andelen personer som ligger under fattigdomsgränsen från sex procent till tio procent mellan åren 2006 och 2016.

Forskarna hävdar att de nya jobben skapas inom branscher där det inte erbjuds tillräckligt med arbetstimmar eller på annat sätt förblir lönenivån låg och kan inte förse människor med en tillräcklig utkomst.

I Finland beräknas det finnas ungefär 60 000 människor som arbetar – men fortfarande förblir fattiga. 26 000 av dem är löntagare och resten av dem är egenanställda och företagare.

KLARA SIG PÅ LITE

Det sägs ofta att ”arbete är det bästa socialskyddet”. I en fattig arbetandes öron kan det låta konstigt, då man ändå tvingas vända sig till FPA för att klara av vardagen.

I regel lappar man hålen i den låga lönenivån med bostadsstöd och ibland utkomststöd.

Hyresboende understöddes år 2017 med 326 euro och mottagarnas medelinkomst före stödet var 910 euro i månaden. I april i år fick 234 000 utkomststöd. Ur den gruppen var så gott som varannan ensamboende. Det finns inte uppgifter om deras status på arbetsmarknaden.

För en ensamboende är utkomststödet 497 i månaden och för ensamförsörjare 547 euro i månaden.

Enligt FPA:s uppgifter ska summan räcka till mat, kläder, hälsa, lokaltrafik, media, telefon och hobbyverksamhet.

DET OSYNLIGA FOLKET

Fattiga människor i arbetslivet är inte ett välkänt fenomen i Finland eller i andra EU-länder, påminner forskaren Mikko Jakonen, universitetslektor och författare till Työssäkäyvän köyhän elämä vaatii jokapäiväistä rohkeutta.

När problemet inte är igenkänt och accepterat, finns det heller inga lösningar. Livet blir en dans på lina, för att få vardagen att gå ihop.

–  Det enda de kan vara säkra på är att när man får mer från ett håll så skärs det bort från ett annat, skriver Jakonen.

Det är inte frågan om några stackare. Jyväskylä universitet samlade berättelser av fattiga, arbetande människor år 2015 inom ramen för projektet Työssä ja köyhä!

I berättelserna kommer det fram exempel på finländsk sisu och en vilja att klara sig. Det räknas ur vilken slags mat man får mest proteiner för att hålla hungern i styr. Föräldrarna går i gamla och urtvättade kläder för att bekosta barnens hobbyer.

Kommittén för sociala rättigheter i Europa har flera gånger prickat Finland för att grundtryggheten är på en för låg nivå. Samma gäller även för arbetsmarknadsstödet.

Människorättsförbundet uttryckte i maj till regeringsförhandlarna sin vädjan om att grundtryggheten förbättras i Finland. Förbundet hävdar att det handlar om en åtgärd som inte kan bli och vänta på helhetsreformen av socialskyddet.

STRÅET SOM KNÄCKER KAMELENS RYGG

Det är ensamboende, ströjobbare och ensamförsörjare som är den största riskgruppen, och det är uttryckligen plötsliga större utgifter eller livsförändringar  som kan vända upp och ner på ekonomin.

I de äldre åldersgrupperna har snabblåns- och utmätningsskulderna vuxit oroväckande snabbt. Det handlar förutom om de egna utgifterna också om skulder som kommit till då betalat för sina barns utgifter, meddelar Garanti-stiftelsen.

En av orsakerna bakom utvecklingen är de små pensionerna. I fjol var medelarbetspensionen för personer som gått i pension mellan 60 och 64 drygt 1 830 euro. Här fanns en  stor skillnad mellan män och kvinnor:  männen 2075 euro och kvinnorna 1 605 euro.

Ju mer avbrott i arbetskarriären, desto sämre pension. Längre perioder av arbetslöshet och föräldraledigheter gör att den framtida pensionen förblir liten.

Garantipensionen är 785 euro i månaden. Knappt 30 000 personer över 65 år levde på garantipension vid årsskiftet. I de yngre åldersklasserna var det färre som fick garantipension. Pensionärer kan bli tvungna att lappa med andra inkomster – oftast det bostadsstödet för pensionärer.

I regel kan man säga att om det är ekonomiskt knapert under åren i arbetslivet, så fortsätter det så  även som pensionär.

BARNFATTIGDOM I FINLAND

Enligt resultaten i olika undersökningar bor det omkring 100 000 – 120 000 fattiga barn i Finland. Det innebär att fler än en på tio barn bor i ett hem där utgifterna dragits ner till minimum.  Det här påverkar barnens möjligheter till hobbyverksamhet, avbrutna eller aldrig påbörjade studier efter grundskolan bland annat på grund av kostnaderna på böcker och andra studiemedel.

Enligt uppgifter från Statistikcentralen ökade barnfattigdomen med över tio procent i början av 2000-talet. Indexfrysningen av barnbidraget syns i statistiken. Trots att barnbidrag betalas ut till alla barnfamiljer spelar bidraget en betydligt större roll i mindre bemedlade barnfamiljer än hos dem.

Fattigdomsforskaren Juho Saari har sagt att ett sätt undvika barnfattigdom är att stanna i relationer och undvika hemvårdsstöd.

Omkring en tredjedel av barnfamiljerna är enförälderfamiljer. Ju äldre barn, desto mer sannolikt att föräldrarna inte bor tillsammans.

Jakonen påpekar att en familj kan vara lida av fattigdom trots att en förälder har heltidsjobb.

– Det är sannolikt att de är tvungna att i alla fall nu och då ty sig till socialskyddet, hjälp från släkt och vänner, snabblån eller flera jobb samtidigt för att klara av vardagsutgifterna.

Släkt och vänner kanske inte vet om hur små inkomster deras nära egentligen tvingas leva på.

I materialet som samlades in av Jyväskylä universitet kommer fram det att människor understryker vikten av samhällets skyddsnät. De oroar sig också över vad som sker med det och huruvida det nedmonteras.

En ensamförsörjande förälder till tre barn berättar om sitt liv:

”Vi har klarat oss genom allt! FPA, socialen, barnskyddet, psykakuten, kyrkans diakoniarbete, öronkliniken, sjukhus, hälsocentraler, familjestöd, läkare, lymfomskötare, massörer, fysioterapeuter, släktingar och vänner har hjälpt oss. Utan dem skulle vi inte vara här. Jag har inte behövt klara mig ensam.”

TEXT BIRGITTA SUORSA / UP
ILLSUTRATIONER TUOMAS IKONEN

ÖVERSÄTTNING JOHANNES WARIS

VÄITTÄJÄT: Millä luodaan kilpailukykyä?

Mistä kilpailukyky syntyy, ja millä sitä saadaan lisää?

VÄITTÄJÄT


ILKKA KIEMA
ENNUSTEPÄÄLLIKKÖ
PALKANSAAJIEN TUTKIMUSLAITOS


JANNE HUOVARI
ENNUSTEPÄÄLLIKKÖ
PELLERVON TALOUSTUTKIMUS

MILLÄ TOLALLA SUOMALAISYRITYSTEN KILPAILUKYKY ON?

JANNE HUOVARI: Kohtuullisen hyvässä kunnossa. Vienti vetää paremmin tai ainakin yhtä hyvin kuin kilpailijamailla. Myös palkkakehitys on ollut matalampaa, ja yrityksissä on saatu tuotteita kuntoon. Ongelma on, että Nokian korkean jalostusarvon tuotteiden tilalle ei edelleenkään ole tullut takaisin yhtä isoa palikkaa.

ILKKA KIEMA: Kustannuskilpailukyky on hyvällä tolalla johtuen maltillisista palkkaratkaisuista. Yksikkötyökustannusten merkityksestä kilpailukyvylle puhutaan usein löysästi kertomatta, että vertailtavat luvut ovat indeksilukuja. Usein vertailuun otetaan finanssikriisiä edeltävä, Nokian parhaiden vuosien aika, jolloin kilpailukyky oli poikkeuksellisen hyvä, eikä pidemmän tähtäimen keskimääräistä tasoa.

MILLÄ KILPAILUKYKYÄ LUODAAN LISÄÄ?

HUOVARI: Korkean jalostusarvon tuotteista se lähtee, mutta siihen on aika vähän nopeavaikutteisia keinoja. Ennemmin kilpailukykyä luodaan sillä, että meillä on koulutus ja työmarkkinat kunnossa, ihmiset liikkuvat tuottaviin työpaikkoihin, ja että uudet yritykset pääsevät haastamaan vanhoja toimijoita. Tuotteiden hintaan liittyy työn hinta kaikkine kustannuksineen, ja palkan täytyy olla tietysti mahdollisimman korkea siihen nähden, millä hinnalla tuote menee kaupaksi – näin saadaan kotitalouksille tuloja ja hyvinvointia. Mutta jos palkka on liian korkea, tulee työttömyyttä ja hyvinvointi vähenee.

KIEMA: Uusien yritysten on päästävä haastamaan jo markkinoilla olevia, eikä ole itsestään selvää, että palkkojen joustava määräytyminen työpaikolla aina edistää sitä. Joustavuus voi auttaa uutta yritystä, mutta sillä voi olla käänteinenkin vaikutus, jos jo markkinoilla oleva yritys saa epäreilua kilpailuetua halvemmasta työstä.

”Koulutukseen on satsattava, varsinkin keskiasteelle, josta on nyt leikattu”, sanoo Palkansaajien tutkimuslaitoksen ennustepäällikkö Ilkka Kiema. KUVA LAURI ROTKO

MILLAISIA MUITA ESTEITÄ HAASTAMISEN TIELLÄ ON?

HUOVARI: Yksi on ainakin yritystuet, jotka on suunnattu markkinoilla oleville, isoillekin yrityksille. Myös uuden talouden puolella suuret kansainväliset yritykset, kuten Google tai Facebook, saavat liian hallitsevan aseman.

KIEMA: Uudessa taloudessa suuryritysten asemaa voidaan heikentää immateriaalioikeuksia koskevaa lainsäädäntöä uudistamalla.

HUOVARI: Ja lisätä ihmisten oikeuksia omaan dataan. Tämä on tärkeä asia globaalissa taloudessa.

MIKÄ ON VALTION ROOLI KILPAILUKYVYN LUOMISESSA?

KIEMA: Hallituksen rooli on pitkän tähtäimen toimenpiteissä. Koulutukseen on satsattava, varsinkin keskiasteelle, josta on nyt leikattu. Uhkakuva on, että tuotamme syrjäytyneitä nuoria aikuisia, jos heitä ei ajeta tekemään jotain järkevää – sen sijaan vaaditaan kohtuutonta omatoimisuutta niiltä, jotka ovat asiallisesti ottaen vielä teinejä. Toinen asia on yliopistojen määrärahojen kohdentaminen. Näin pienessä maassa ei voi olla kovin monta akateemisesti korkeatasoista yliopistoa. Jos resurssit ovat rajalliset, pitää harkita tutkimusyliopistojen karsimista ja satsaamista kansainvälisillä mittareilla menestyviin korkeakouluihin.

HUOVARI: Meillä on hyvä olla koko maassa yliopistollista peruskoulutusta, jotta opiskelijoita saadaan hakeutumaan koulutukseen ympäri maata. Tutkimusta voi olla syytä keskittää. Osaajien saamiseksi ulkomaisen työvoiman tarveharkintaa voisi lieventää tai poistaa, koska meillä on työvoimapulaa.

KIEMA: Yrityksen näkökulmasta tarveharkinnan poistamisen hyvinvointivaikutus näyttää positiiviselle, mutta yritys ei voittoa maksimoidessaan huomioi kaikkia ulkoisvaikutuksia. Jos Suomessa jo oleva työntekijä jää siksi työttömäksi, se aiheuttaa inhimillisen tragedian sekä myös kustannuksia valtiolle.

HUOVARI: Suurempana riskinä minä näen, että jos yritys ei saa tekijöitä, investointeja ja laajentamisia voi jäädä toteutumatta. Evidenssi siitä, että ulkomainen työvoima syrjäyttäisi kotimaista, on heikko. Päin vastoin, ulkomainen työvoimavirta lisää myös kotimaista työllisyyttä.

”Osaajien saamiseksi ulkomaisen työvoiman tarveharkintaa voisi lieventää tai poistaa, koska meillä on työvoimapulaa”,  sanoo Pellervon taloustutkimuksen ennustepäällikkö Janne Huovari. KUVA LAURI ROTKO

LOIKO KILPAILUKYKYSOPIMUS MEILLE KILPAILUKYKYÄ?

KIEMA: Siinä oli myönteisiäkin vaikutuksia. Mutta mittaaminen on vaikeaa ja usein hyödyt esitetään liioitellusti. Tilastot tarkentuvat viiveellä, ja vuoden 2016 alussa oli jo käynnissä nousukausi – sitä kukaan ei vaan vielä tiennyt, kun yömyöhällä veivattiin sopimuksia. Arviot kikyn osuudesta 100 000 uuden työpaikan luomisessa ovat epäluotettavia.

HUOVARI: Hintakilpailukyvyn parantamisella oli osansa, mutta jo sitä ennen oli tehty matalia palkkaratkaisuja. Olisi ollut hyvä, ettei tätä ikävää sopeutumisprosessia olisi tarvinnut käydä läpi, koska se vaikutti negatiivisesti kotimaiseen kysyntään ja kotitalouksien tuloihin.

MILLAINEN VAIKUTUS ILMASTOTOIMILLA ON KILPAILUKYKYYN?

KIEMA: Kummallisella huolettomuudella ihmiset suhtautuvat ilmastonmuutokseen. Suomi on maa, joka on menestynyt korkealla teknologialla, ja ilmastonmuutos jos mikä on asia, jossa uudessa tilanteessa kysytään luovuutta ja uusia teknologisia ratkaisuja. Näen ilmastonmuutoksen siksi myös mahdollisuutena enkä vain uhkana.

HUOVARI: Näen välttämättömyytenä toimia, koska muuten kustannukset ovat aika suuret. Eri toimista aiheutuu toki kustannuksia, mutta niihin voidaan vaikuttaa sillä, miten fiksusti asioita tehdään. Suomella on mahdollisuuksia teknologian saralla, ja usein kannattaa reagoida mieluummin hyvissä ajoin kuin viime tingassa. Se saattaa tulla halvemmaksi.

KILPAILUKYKY

Kilpailukyvyllä tarkoitetaan yleensä yrityksen, toimialan tai kansantalouden kykyä selviytyä taloudellisen kilpailun olosuhteissa. Reaalisella kilpailukyvyllä tarkoitetaan talouden pitkän tähtäimen menestykseen vaikuttavia seikkoja, ja siihen vaikuttavat esimerkiksi yhteiskunnan infrastruktuuri ja julkisen sektorin tehokkuus. Kustannuskilpailukykyyn taas vaikuttavat mm. yksikkötyökustannukset ja työn tuottavuus. Yrityksen kannalta kilpailukyky syntyy siitä, että tuotteille on kysyntää ja hinta on sellainen, että ne menevät kaupaksi.
Lähteet: Wikipedia, Ilkka Kiema, Janne Huovari

TEKSTI SAMI TURUNEN
KUVAT JA VIDEO LAURI ROTKO