Kari Hyytiä: Kouluttautumalla työllistyt paremmin

Menneillä vuosikymmenillä on aina ollut pulaa osaajista ja aina on ollut myös työttömyyttä. Esimerkiksi 1960-luvulla matkustettiin työn perässä Ruotsiin. Sittemmin teknologian voimakasta muutosta kuvaa hyvin esimerkiksi se, miten puhelimet ovat kehittyneet pienessä ajassa pöytäpuhelimesta taskuun mahtuvaan älypuhelimeen. ”Sentraali Santrat”, puhelinluettelot ja puhelinkopit ovat historiaa. Kehityksen myötä poistuneiden työtehtävien tilalle on tullut uusia töitä, joiden myötä työntekijöiltä on vaadittu uudenlaista osaamista.

Työvoimapulalla, osaavan työvoiman tarpeella ja työttömyydellä on eri aikakausina ollut erilaiset syyt ja sisällöt. Nykyisellään ongelmaksi on muodostunut, ettei työvoiman tarve kohtaa työttömyyttä. Kohtaanto-ongelmaan on monia syitä, kuten puutteellinen koulutus, sosiaalinen tausta, palkkaus tai alueelliset syyt.

Koulutusjärjestelmässämme ihmiset pyritään nyt kouluttamaan nopeasti ja täsmällisesti tietyn toimialan tarpeisiin, jotta työvoiman kysyntään voidaan vastata nopeasti. Hyvänä esimerkkinä toimii Uudenkaupungin autotehdas, joka haki taannoin valtakunnallisesti työntekijöitä ja täsmäkoulutti heidät tehtaan eri töihin. Työpaikka on taattu niin kauan kuin autotehtaan tuotteille on kysyntää, minkä jälkeen tilanne on jälleen uusi.

Ammatillisen koulutuksen tutkintorakenteet ovat pilkottavissa siten, että ihmisiä voidaan tutkintojen eri osia hyödyntäen täsmäkouluttaa hyvinkin nopeasti. Silti on syytä nähdä se tosiasia, että työelämästä poistuu lähivuosina ennätysmäärä työvoimaa. Se aiheuttaa syvän osaamisvajeen ja työvoimapulan. Miten tähän on varauduttu? Voin sanoa, että huonosti, jos maassamme on samaan aikaan mittava joukko työttömiä.

Työelämästä poistuu lähivuosina ennätysmäärä työvoimaa. Se aiheuttaa syvän osaamisvajeen ja työvoimapulan.

Huomion arvoista on, että nuoresta työelämään kiinnittymässä olevasta henkilöstä kehittyy huippuosaaja vasta vuosien kokemuksen jälkeen. Ensin pitää päästä kesätöihin. Sen jälkeen pitää hankkia riittävä osaamispohja koulutussopimuksella tai oppisopimuksella, jotta voisi päästä kiinni enemmän osaamista vaativiin tehtäviin.

Osalla työelämästä poistuvilla työntekijöillä on takanaan pitkät työurat. Heistä on tullut vuosien saatossa alansa erityisiä ammattilaisia. Hyvä kysymys on, miten heidän osaamisensa saadaan siirrettyä uusille työntekijöille? Vapautuviin paikkoihin löydetään harvoin heti uutta ammattilaista.

Työpaikan pysyvyyteen vaikuttaa henkilön osaaminen. Tärkein tavoite on pyrkiä ammattilaiseksi. Se edellyttää usein ammattitutkintoa ja riittävää työkokemusta. Vastaavasti hyväksi työntekijäksi kehittyminen edellyttää monipuolista osaamista ja siihen liittyvää koulutusta. Koulutusta vailla olevia ihmisiä uhkaa työttömyys.

Ympäristön jatkuvissa muutoksissa mukana pysyminen tarkoittaa, että työntekijä ei oikeastaan koskaan ole valmis. Osaamisesta puuttuu aina paloja, toimialojen ja työelämän muuttuminen tuovat mukanaan uusia haasteita. Hyvä koulutus on paras työllistymisen tae.

KARI HYYTIÄ
Teollisuusliiton ammatillisen koulutuksen asiantuntija

KUVA KITI HAILA

MAAILMA: Yritysverolla varoja oppisopimuskoulutukseen

Saksankielisessä Euroopassa on pitkä oppisopimuskoulutuksen perinne. Moni siirtyy peruskoulusta suoraan työssäoppimiseen, Sveitsissä jopa kaksi kolmasosaa.

KUVA YLLÄ: Automekatroniikka-asennuksen oppisopimusopiskelija Jiyan Kizilboga tutki Volkswagen Touraniin tullutta näädän nakertamaa vauriota VW-korjaamolla Hannoverin lähellä Saksassa heinäkuun lopussa. Ala-Saksin osavaltiossa opiskelijoiden lukukausi alkoi epävarmoissa tunnelmissa, mikä ilmenee vähempinä oppisopimushakijoina, harvempina harjoittelupaikkoja tarjoavina työnantajina ja täyttämättöminä harjoittelupaikkoina. KUVA LEHTIKUVA / DPA / JULIAN STRATENSCHULTE

9.9.2020

Saksalaiset kutsuvat omaa koulutusmalliaan duaalikoulutukseksi eli kahden järjestelmän koulutukseksi. Se tarkoittaa työn ja opintojen limittämistä kiinteästi yhteen. Suomen hiljan uusiksi muokattu oppisopimusjärjestelmä on saanut paljon vaikutteita Saksasta.

Saksassa opiskelijoiden korvauksen taso on ammattiliitoille tärkeä asia. Se määritellään työehtosopimuksissa, ja esimerkiksi IG Metall pyrkii jatkuvasti nostamaan sitä enemmän kuin muita palkkoja.

Laki määrittää koulutettavien vähimmäiskorvaukset 515–620 euron välille kuukaudessa, mutta esimerkiksi terästeollisuuden sopimus takaa 980–1 197 euron korvauksen.

Liitto valvoo muutoinkin tarkasti opiskelijoiden etuja työpaikoilla.

– Pidämme huolta siitä, että opintosuunnitelmaa noudatetaan, eikä opiskelijoilla teetetä mitään opinnoille vieraita tehtäviä, sanoo liiton Volkswagenin Osnabrückin yritysneuvoston jäsen Petra Nolte liiton verkkosivuilla.

Saksassa on työpaikoilla oma lakisääteinen opiskelijoiden ja nuorten etuja valvova elin, Jugend- und Auszubildendenvertretung JAV. Sen toiminta kattaa alle 25-vuotiaat työntekijät ja sille valitaan oma edustaja tai neuvosto.

Laki säätää, että JAV:n luottamushenkilöille on taattava työpaikka opintojen jälkeen. Suoja kestää vuoden opintojen päättymisen jälkeen.

Tanskassa oppisopimusverolla kerätään vuosittain 670 miljoonaa euroa. Tuotolla korvataan yrityksille valtaosa oppisopimuksessa olevien palkkakuluista.

Monessa maassa oppisopimuskoulutuksen kuluja katetaan yrityksiltä perittävällä erillisellä verolla. Tanskassa näin kerätään vuosittain 670 miljoonaa euroa. Tuotolla korvataan yrityksille valtaosa oppisopimuksessa olevien palkkakuluista.

Järjestelmä tasaa oppisopimuksen kuluja eri yritysten kesken ja tuo hyötyjä niille, jotka oppilaspaikkoja tarjoavat. Silti veron tuottoa ei ole pystytty kokonaisuudessaan käyttämään ja tänä vuonna sitä peritään vähemmän.

Ranskassa vastaavaa veroa on eri muodoissaan peritty jo vuodesta 1925. Verosta on voinut vähentää omat oppisopimuskulut. Veron tarkoitus on kannustaa yrityksiä tarjoamaan koulutuspaikkoja.

Britanniassa konservatiivihallitus sääti vuodesta 2017 yli kolmen miljoonan punnan liikevaihdon saavuttaville yrityksille 0,5 prosentin oppisopimusveron niiden koko palkkasummasta. Yrityksillä on kaksi vuotta aikaa käyttää maksamansa vero omaan oppisopimuskoulutukseensa.

TEKSTI HEIKKI JOKINEN