TOIMIJA: Riku Karhunen: Mielenkiinto kumpuaa kokemuksista

RIKU KARHUNEN

Ammattiosaston nuorisovastaava, hallituksen jäsen
Lappeenrannan auto- ja konealojen ao. 242

”Parhaimman kosketuksen nuoriin saa oppilaitoksissa. Opiskelijoiden mielenkiinto herää, kun asiat koskettavat heidän elämäänsä. Esimerkiksi nollatuntisopimukset tai mitä kesätöihin mennessä pitää tietää herättävät paljon kysymyksiä. Silloin on hyvä kertoa, että tehkää työsopimukset aina kirjallisina, ja että pääsette hyvälle jyvälle, kun löydätte työpaikaltanne luottamusmiehen.

Löytyyhän sieltä luokista se kahvitaukoa odottava hiljainen sakkikin, mutta viimeistään leikkimielisen Kahoot!-visan aikana lähes kaikki osallistuvat. Visa on kiva aloittaa sanoilla: ”Nyt saatte ihan luvalla käyttää kännykkää.” Samalla siitä saa tiedon, mitä keskusteluista ja ohjeista on jäänyt opiskelijoille mieleen.

Miltei kaikki tapaamani nuoret ovat liittyneet Teollisuusliiton oppilasjäseniksi.

Tähtään myös siihen, että jokaiselta luokalta valitaan yhteyshenkilö. Haluan pitää heihin aktiivisesti yhteyttä. Tiivis yhteydenpito ja nuorten mieltä askarruttavien työelämään liittyvien kysymysten selvittäminen toivottavasti herättävät heissä ajatuksen, että tuohan taitaa olla oikeasti kiinnostunut siitä, mitä minulle ja meille kuuluu.

”Huomasin, että osastossa järjestettiin aika vähän nuorisotoimintaa. Juttelimme asiasta, ja sain nuorisovastaavan pestin hoidettavaksi”, Riku Karhunen sanoo.

Kun itse aikanani liityin liiton oppilasjäseneksi, luulin, että se muuttuu automaattisesti varsinaiseksi jäsenyydeksi. No, eihän se niin mene. Asia valkeni työpaikallani K-Caaran Lappeenrannan autokorjaamolla, kun luottamusmies Jari Suoanttila tuli juttusille. Pistimme paperit kuntoon. Jonkin aikaa kului ja ammattiosaston puheenjohtajanakin toimiva Suoanttila ehdotti, että lähde tutustumaan kokouksiimme. Muutaman kerran kävin, ja minut nimitettiin hallituksen varajäseneksi.

Huomasin, että osastossa järjestettiin aika vähän nuorisotoimintaa. Juttelimme asiasta, ja sain nuorisovastaavan pestin hoidettavaksi, kun toimin jo liiton alueellisessa nuorisojaostossa. Toiminnan ja tilaisuuksien suunnitteleminen, järjestäminen ja mainostaminen sujuu siltä pohjalta hyvin.

Koronakriisin takia tapahtumia on jouduttu perumaan, mutta toiminnan alas ajamista emme ole miettineet edes väliaikaisesti. Nyt olen esimerkiksi mainostanut nuorille etäkoulutuksia.

Minulla on nuorisovastaavana vielä kehitysvaihe menossa, mutta tässä on melko nuorena miehenä itsekin vielä runsaasti aikaa hankkia kokemusta, jota otan innokkaasti vastaan.

Jaa, että mistä se motivaatio nousee? No, tietysti siitä, että jos mie joskus jonkun mitalin tästä hommasta saisin.”

TEKSTI PETTERI RAITO
KUVA ARI NAKARI 

Petteri Männistö: Annetaan nuorille tilaa vaikuttaa

Yhä edelleen voi ay-aktiivien keskusteluissa kuulla lauseet: ”Nuoria ei vaikuttaminen kiinnosta. Miten heitä voisi saada mukaan toimintaan?”

Uskallan kuitenkin väittää, että nuoria kiinnostaa vaikuttaminen ja politiikka enemmän kuin koskaan aikaisemmin 2000-luvulla. Kun nuorisobarometriä tarkastelee ja omia kokemuksia analysoi, voi väittämän takana vahvasti olla.

Yhteiskunta, työ- ja sosiaalinen elämä ovat muuttuneet merkittävästi 2000-luvun aikana. Samalla ammattiliittojen rooli on muuttunut liittojen ”kultaiseen” aikaan verrattuna. Aikaisemmat tavat, puheet, toimintamallit ja tapahtumat eivät välttämättä enää sovi nuorten ajatusmaailmaan. Asioiden henkilökohtainen merkitys ja käytännönläheisyys korostuvat nuorilla yhä enemmän.

Elämme maailmassa, jossa olemme jatkuvasti maailmanlaajuisten uutissyötteiden ruokkimia. Tämän tietovirran alla ja jatkuvan nopean muutoksen aikana ihmisten sitoutuminen tiettyyn yksittäiseen toimintaan on lyhentynyt. Siksi nuorille pitää antaa vaikuttamisen mahdollisuus asioissa, jotka he arvioivat ja kokevat tärkeiksi. Ei siis mennä opastamaan nuoria, mihin heidän pitäisi vaikuttaa. Tässä olemme ammattiliitossa monesti menneet mönkään.

”Kun muutamme ajatus- ja toimintamallejamme tähän uuteen tyyliin, pystymme tarjoamaan nuorille aidon ja kiinnostavan vaikuttamisen väylän, jossa he voivat kokea olevansa osa ay-liikettä ja haluavat sitoutua siihen.”

Nuorille pitää kokouksissa istumisen sijaan antaa aitoja mahdollisuuksia ottaa osaa ja toimia. Heille pitää tukea osoittaen tuottaa kokemuksia asioiden edistämisestä parempaan suuntaan. Hyvänä esimerkkinä nostan esille Operaatio Vakiduuni -kampanjan. Siinä nuoret siirtyivät yhdessä olemisesta yhdessä tekemiseen. He ryhtyivät taistelemaan nollatuntisopimuksia vastaan. Kokoushuoneista mentiin kaduille ihmisten joukkoon.

Tätä mallia käyttäen nuoret ovat useamman kerran todistaneet, että jopa 16-vuotias ammattikoulussa opiskeleva haluaa ja pystyy vaikuttamaan, kun hänelle tarjotaan siihen mahdollisuus, ja kun hänen annetaan itse päättää päämäärä, mihin vaikuttaa. Ammattiliiton tehtävä on tukea tätä toimintaa.

Paniikkinappulaa ei siis tarvitse painaa pohjaan. Sen sijaan meidän pitää rohkeasti siirtyä aikaisemmin opitusta pois ja kokeilla uusia toimintatapoja. Käytännön esimerkki on oppilaitosjärjestäminen, jossa tuemme opiskelijajäseniämme järjestäytymään ja vaikuttamaan asioihin silloin, kun he ovat havainneet jonkin epäkohdan oppilaitosten toiminnassa.

Kun muutamme ajatus- ja toimintamallejamme tähän uuteen tyyliin, pystymme tarjoamaan nuorille aidon ja kiinnostavan vaikuttamisen väylän, jossa he voivat kokea olevansa osa ay-liikettä ja haluavat sitoutua siihen.

Nuorissa on tulevaisuus. Annetaan heille mahdollisuus ja tuki vaikuttaa.

PETTERI MÄNNISTÖ
Teollisuusliiton järjestötoimitsija

Rukan nuorisotapahtumassa laskettiin koskea ja puhuttiin jäsenyydestä: ”Nuoria ei voi opastaa liikaa”

Riikka Inkeröinen, Tilda Mustajärvi ja Juha-Matti Laaksonen ovat liittyneet liittoon siksi, että joko luottamusmies tai työkaverit ovat ottaneet asian puheeksi.

OULU–LAPPI NUORISOTAPAHTUMA 6.–8.6. RUKA, KUUSAMO

Katso video nuorisotapahtuman koskenlaskusta! VIDEO ASKO ALASALMI

Riikka Inkeröinen liittyi opiskeluaikana Rakennusliiton oppilasjäseneksi, mutta löysi työpaikan Marttiinilta Rovaniemeltä.

– Juuri, kun olin saanut töitä puukkotehtaalta, soittivat Rakennusliitosta, että liity jäseneksi, kun olit meillä oppilasjäsenenäkin. Vastasin, että olen siirtynyt toiselle alalle.

– Työpaikalla kaikki kehuivat ammattiosaston toimintaa ja reissuja ja sanoivat, että liittoon kannattaa liittyä. Niin tein. Tuntui mukavalta, että talon nuorin työntekijä otettiin sillä tavalla vastaan. Toisaalta kun ensimmäinen työsuhde oli määräaikainen, niin tiesin, että pääsen ansiosidonnaiselle, jos jäisin työttömäksi. Se tuli tarpeeseen. Olin vähän aikaa muissa töissä sovitellulla päivärahalla ennen kuin sain vakinaisen työpaikan Marttiinilta, Inkeröinen sanoo.

Juha-Matti Laaksonen aloitti työuransa rakennusalalla. Taustalla oli Rakennusliiton oppilasjäsenyys, joka muuttui varsinaiseksi jäsenyydeksi, kun luottamusmies otti asian puheeksi.

– Sen jälkeen siirryin pienempään firmaan ja tein töitä omistajan aisaparina. Sovin asiat itse. Siirryin YTK:n jäseneksi.

– Kun sain töitä Outokumpu Chromen Kemin kaivokselta, liityin Metalliliittoon. Silloinkin pääluottamusmies tuli juttelemaan. Täytimme laput. Tehdasmaailma ei toimi niin, että yksilönä yrittäisi hoitaa sopimiset itse. Asiat etenevät luottamusmiehen kautta, Laaksonen toteaa.

Tilda Mustajärvi ajoi ammatikseen kuorma-autoa yli neljän vuoden ajan ennen kuin vaihtoi työpaikkaa Ylivieskassa sijaitsevaan E.T. Listat Oy:hyn.

– Minulla ei ollut käsitystä liiton toiminnasta ennen kuin luottamusmies tuli puhumaan asiasta. Se tapahtui pari viikkoa sen jälkeen, kun olin aloittanut työt. Hetken mietin ja ajattelin, että se on aivan hyvä kuulua liittoon. Edut vaikuttivat hyviltä, eikä vuosimaksu tuntunut hirveän kalliilta. Myös kaverilta kuullut myönteiset kokemukset liitosta vaikuttivat päätöksessä, Mustajärvi sanoo.

MAINOSTA, ÄLÄ PAINOSTA

Inkeröinen on tuukari. Hän hioo ja käsittelee puukkojen puiset kappaleet. Hän on Rovaniemen metallityöväen ammattiosasto 99:n hallituksen jäsen ja nuorisovastaava.

Laaksonen on porari. Hän toimii kaivoksessa osaston luottamusmiehenä, varapääluottamusmiehenä ja työsuojeluasiamiehenä sekä Keminmaan metalli- ja kaivostyöntekijöiden ammattiosasto 213:n opintosihteerinä ja nuorisovastaavana ja liiton Oulu–Lappi alueen nuorten jaoston jäsenenä.

Mustajärvi on höyläämötyöntekijä. Hän on Jokilaaksojen ammattiosasto 875:n jäsen. Luottamustehtäviä Mustajärvellä ei ole, mutta liiton jäsenyydestä hän on uusien työntekijöiden kanssa keskustellut.

– Olen puhunut perusasioista, kuten että jäsenyyteen sisältyvä oikeusapu on iso plussa verrattuna työttömyyskassaan. Toisaalta toiminta ei ole vain tiukkaa asiaa. Tarjolla on myös tapahtumia, retkiä ja muuta toimintaa.

– Ihmiset ovat suhtautuneet eri tavoin, mutta asiallisesti. Kysymyksiä on esitetty. Negatiivista vastakaikua ei ole tullut. Se riippuu myös siitä, miten asian ottaa puheeksi. Olen jutellut työkaverina, en liiton virallisena edustajana. Tyrkyttämisen tuntua ei pitäisi syntyä, Mustajärvi pohtii.

Sama käsitys on myös Inkeröisellä ja Laaksosella.

– Mainosta, mutta älä painosta, Inkeröinen tiivistää.

– Yksilön päätöstä pitää arvostaa. Sen pohjaksi on kuitenkin hyvä puhua siitä, miten hommat toimivat työpaikalla. Kaikkea ei tarvitse hoitaa itse, vaan luottamusmies huolehtii asioista työntekijöiden puolesta.

– Esimerkkinä voi käyttää sitä, että tapaturma-asioiden hoitaminen on yksin hankalaa ja kallista, jos sukset menevät työnantajan kanssa ristiin. Siinä mielessä jäsenyys on vakuutus, jota toivottavasti ei tarvitse. Toisaalta jäsenmaksunsa saa takaisin, kun osallistuu toimintaan.

– Etenkään nuoria työelämään tulijoita ei oikeastaan voi opastaa liikaa, Laaksonen sanoo.

LIITOLTA LISÄÄ AKTIIVISUUTTA

Kolmikko toivoo liitolta aktiivisempaa otetta jäsenhankintaan. Se tarkoittaa lisää näkyvyyttä eri viestintäkanavissa ja suoria yhteydenottoja mahdollisiin jäseniin.

– Liiton pitää lisätä jäsenmaksujen kohdentamista jäsenhankintaan. Ei sitä pidä jäsenten vastuulle jättää. Sillä pääsee jo pitkälle, että palkataan alueille muutama kunnon moottoriturpa, jotka puhuvat kaikki ympäri, Laaksonen toteaa.

Oulun ja Lapin alueen nuorisotapahtuma järjestettiin 6.–8. kesäkuuta Kuusamossa. 26 osallistujan ohjelmaan sisältyi muun muassa soittokierros vastavalmistuneille liiton oppilasjäsenille, runsaasti keskustelua järjestäytymisestä sekä koskenlaskua ja melontaa. Katso lisää kuvia alta!

TEKSTI PETTERI RAITO
KUVAT JOUNI PORSANGER