KOKIJA: Auvo Itäpää: ”Ajojahti tuli työnantajalle kalliiksi”

”Minulle ja Teollisuusliitolle joukkuevoitto!” Auvo Itäpään irtisanominen Nokian Raskailta Renkailta oli laiton ja yrityksen toiminta syrjivää. Näin päätti Turun hovioikeus huhtikuussa. Kalliiksi tuli yritykselle sairauslomalta palaavan työntekijän ajojahti, Itäpää arvioi.

”Olen aina uskaltanut sanoa ääneen, kun olen nähnyt vääryyksiä. En ole ennenkään ollut työnantajan suosiossa. Olen ollut pari vuotta myös osaston luottamusmiehenä, kertoo Auvo Itäpää vuosistaan koneenhoitajana Nokian Raskaat Renkaat Oy:n eri tuotantolinjoilla.

Ylöjärveläinen Itäpää sai työpaikan ”Raskailta” vuonna 2003. Naapurikunnassa Nokialla sijaitsevan erikoisrenkaiden valmistajan piti olla lopun iän varma työpaikka, vähän samaan tapaan kuin mitä paperitehtaista on ollut tapana puhua; kunnon tehdastyötä kunnon palkalla vuorotyölisineen. Ja varman leivän tehdas takasikin – kunnes Itäpäälle sattui vuonna 2009 työtapaturma, jossa hän loukkasi kätensä.

Jos tapahtumien kulku tapaturman jälkeen esitetään pikakelauksena, asiat menivät näin: Itäpää joutui pitkälle sairauslomalle. Hän palasi ja pärjäsi. Hänet lomautettiin. Hän palasi. Hänet laitettiin liian raskaaksi tiedettyyn työhön. Hän joutui sairauslomalle. Hän sai opintovapaata. Hän halusi palata. Hänet irtisanottiin tilaisuudessa, joka kääntyi työhönpaluuneuvottelusta työsuhteen päättämiskuulemiseksi.

Tässähän sen näkee ihan konkreettisesti, mitä liitto merkitsee.

Ensin Tampereen käräjäoikeudessa puitu ja sitten Turun hovioikeuteen viety juttu päättyi lopullisesti Itäpään voittoon kesäkuussa 2020. Renkaat joutui maksamaan Itäpäälle korvaukset perusteettomasta työsuhteen päättämisestä ja hyvitystä syrjinnästä, kummankin osapuolen kaikki oikeudenkäyntikulut ja korvauksia Työllisyysrahastolle.

Itäpäälle oli myönnetty liiton oikeusapu. Liitto kantoi siis riskin käräjöinnistä. Asianajaja Tuula Lehtinen, liiton palkkaama varatuomari, saa Itäpäältä eli oikeustermein kantajalta vain ja ainoastaan ylistystä osakseen.

– Onhan se nyt ihan eri juttu, kun asianajaja vetää oikeudessa esiin pykälän pykälän perään, luettelee ennakkotapauksia ja muistuttaa siitä, mitä aiempi oikeuskirjallisuus on todennut.

– Tässähän sen näkee ihan konkreettisesti, mitä liitto merkitsee. Kun vääryys sattuu omalle kohdalle, liitolta saa apua, Itäpää kuvaa ammattiliiton oikeusavun merkitystä.

MISTÄ KAIKKI ALKOI?

– Tein töitä renkaiden esivalmistelussa Roller-koneella, jossa kaikki oli aika pitkälle käsityötä. Oltiin aloittelemassa aamuvuoroa 13. lokakuuta 2009. Pujotin metalliholkin ympärille kangasta. Yleensä holkki lähtee pyörimään ihan ryömien, mutta se lähtikin pyörimään yht´äkkiä hirveällä nopeudella ja haukkas hanskastani kiinni. Putosin kuin käsivarsiheitolla kahden telan väliin. Kyynär- ja värttinäluut murtuivat.

Itäpää kertoo, että työnantaja on saanut tästä onnettomuudesta työturvallisuusrikoksena yhteisösakot. Teknisen muutoksen takia holkin pyöriminen oli jäänyt edellisvuorossa liian nopeaksi, eikä asiaa ollut kerrottu Itäpäälle.

Murtuman hoito ei mennyt ihan lääketieteen oppikirjojen mukaan.

– Luut ovat luutuneet 14 astetta vinoon, Itäpää toteaa ja kertoo, ettei leikkaushoitoa katsottu kuitenkaan tarpeelliseksi. Ja ”konservatiivisessa” eli kipsaushoidossa nähtiin sellainenkin vaihe, että kipsi pamahti poikki omia aikojaan, kaupan kassalla ollessa.

Tapahtumat lykkäsi liikkeelle työtapaturma, jossa Itäpään oikean käden kyynär- ja värttinäluut murtuivat.

Pitkän sairausloman ja kuntoutuksen jälkeen, 16. elokuuta 2010, Itäpää palasi takaisin töihin. Jälkeenpäin Itäpää on mietiskellyt, oliko jo tuolloin kyse yrityksestä savustaa hänet ulos tehtaalta.

– Olihan se vähän hassua, että minut laitettiin kovana koneena tunnetulle LT35:lle, vaikka olin tullut just sairauslomalta. Siinä oli isommat ruuvit, kovempi nopeus ja kaikki tilanteet syntyvät nopeammin.

– Mutta minähän pärjäsin! Ja tykkäsin, vaikka se oli kovatahtista ja raskasta. Siinä oli tekemisen meininki. Koneen vastaanottopäässä sai todellakin huhkia, mutta se ei ollut niin pikkutarkkaa kuin Roller-koneella. Työpäivä meni aina nopeasti.

Itäpää työskenteli kaksi vuotta ja neljä kuukautta koneella ilman ongelmia, siis joulukuuhun 2012. Silloin tehtaalla käytyjen yt-neuvottelujen jälkeen Itäpäälle lyötiin lappu käteen, jossa kerrottiin, että hänet on lomautettu ”toistaiseksi”. Vielä rujomman ilmoituksen sai samassa tehtaassa työskennellyt Minna Itäpää.

– Samoissa yt-neuvotteluissa vaimoni Minna irtisanottiin. Olihan se härskiä touhua. Siinä vaiheessa meillä oli viisi alle 11-vuotiasta lasta.

”RASKAALLE KONEELLE, MIKSI?”

Itäpään lomautus vain jatkui ja jatkui, mutta 17.3.2014 Itäpää pääsi palaamaan töihin.

– Vasta siinä vaiheessa, kun tehdas oli rekrytoimassa uusia työntekijöitä, minut kutsuttiin takaisin. Pakkohan heidän oli, muutenhan he olisivat taas rikkoneet lakia.

Työpisteeksi osoitettiin, ilman mitään neuvonpitoa Itäpään kanssa, vanha Roller-kone. Siihen oli tehty Itäpään lomautuksen aikana remonttia ja sen automatisointi oli kesken.

– Vähän ihmettelin, että miksi minut sinne laitettiin, mutta ajattelin, mennään nyt sitten. Mutta käsi joutui siinä aivan ihmeellisiin työasentoihin, kun kaikki nosturitkaan eivät aina toimineet ja isoja holkkeja joutui nostelemaan ja siirtelemään käsin. Sen koneen kevyimmätkin holkit painoivat varmaan 15 kiloa, Itäpää arvioi.

Käsi ei kestänyt tätä raskaaksi tiedettyä konetta, ja Itäpää joutui taas sairauslomalle 2.5.2014.

– Heillä ei muuta työtä ollut tarjolla. Jäin sitten oottelemaan. Tutkikaa, jospa jotain tulisi.

Vähän ihmettelin, että miksi minut sinne laitettiin, mutta ajattelin, mennään nyt sitten.

Nyt jo kuuden lapsen isänä Itäpää ei halunnut jättää kaikkea yhden rengasvalmistajan varaan. Hän oli edelleen vakinaisessa työsuhteessa yritykseen, joten hän haki ja sai opintovapaata. Se alkoi elokuussa 2015, ja Itäpää ryhtyi opiskelemaan mielenterveys- ja päihdetyön lähihoitajaksi.

– Hyvä, että pääsin tekemään jotakin! Ja sosiaalipuoli kiinnosti. Saa tehdä töitä ihmisten kanssa ja työllä on merkitystä.

Itäpää valmistui lähihoitajaksi 7.4.2017. Huomionarvoista on, että Itäpään käsi kesti opintojen aikana myös esimerkiksi kolmen kuukauden harjoittelun vanhainkodissa.

– Eihän hoitotyö ole kevyttä, kaukana siitä!

Opintojen loppupuolella Itäpään esimies Arto Forsman otti häneen yhteyttä. Kun vakinaista hoitotyötä Itäpäällä ei tuolloin ollut, sovittiin työhöntulotarkastuksesta ja paluuneuvottelusta. Työterveyslääkäri katsoi tarkastuksessaan 27.3.2017, että Itäpää on sopiva työhön tehtaalla, kunhan terveyttä seurataan ja kunhan kiertävää ja toistuvaa ranneliikettä vältetään. Toistoliikkeitä ei siis kielletty kokonaan.

– Ja fysioterapeutti totesi lausunnossaan, että voimat olivat kasvaneet ja liikerajoitukset vähentyneet vuoteen 2014 verrattuna. Sovimme sitten Forsmanin kanssa kahdenkeskisen neuvonpidon maanantaiksi 3.4.2017 kello 14.30. Forsman sanoi, että katsellaan sinulle sitten vuorolistaa ja työvarusteita. Minut piti laittaa pocket-koneelle.

NEUVOTTELU KÄÄNTYI KUULEMISEKSI

– Enhän minä sitä irtisanomisilmoitusta tietenkään allekirjoittanut!

Itäpään työhönpaluuneuvottelu oli viikonlopun aikana muuttunut kuulemistilaisuudeksi, mutta hän sai tiedon asiasta esimies Forsmanilta vasta samaisena maanantaiaamuna kello 9.30.

Tilaisuudessa työntekijän tukena oli myös pääluottamusmies Jari Honkaniemi.

– Lähdettiin siitä sitten pääluottamusmiehen koppiin keskustelemaan. Soiteltiin kai liittoonkin. Minä tiesin heti, että tässä on monta asiaa aivan pielessä. Minun ei annettu edes kokeilla työskentelyä pocket-koneella, vaikka käteni oli paremmassa kunnossa kuin vuonna 2014. Ja he halusivat irtisanoa minut vielä ollessani opintovapaalla, Itäpää mainitsee osoittaen näin vain muutaman niistä vääryyksiä, joihin yritys syyllistyi.

Liitosta (tuolloin vielä Itäpään tapauksessa TEAMista) tuli nopeasti päätös oikeusavun myöntämisestä. Siitä lähti pyörä pyörimään, ja vuoden 2018 liittofuusion jälkeen Teollisuusliitto hoiti Itäpään oikeusjutun loppuun asti.

– Yhteistyötähän tämä on, minun ja asianajan ja liiton välillä. Paljon joutui tietysti itse tekemään ja motivaatio piti olla. Mitä enemmän pystyin löytämään todisteita ja henkilötodistajia, sitä vahvemmilla oltiin, Itäpää toteaa ja haluaa erityisesti kiittää hänen puolestaan todistaneita Jari Honkaniemeä ja Janne Tervaista.

Oikeustaisto vaati paljon paperityötä myös Auvo Itäpäältä itseltään.

Asianajaja Lehtistä Itäpää kehuu esimerkiksi Raskaitten Renkaitten pörssitiedotteen vuodelta 2017 ja TE-toimiston rekryilmoitusten esiin kaivamisesta. Ne osoittivat, miten yritys oli haalimassa kymmenittäin uusia työntekijöitä tuotantoonsa miljoonainvestointiensa takia, mutta silti Itäpäälle ei voitu sitten niin millään löytää soveliasta työtä – jos hänen nyt olisi annettu edes kokeilla työtä jossain työpisteessä.

Käräjäoikeuden istunto pidettiin vuoden 2018 lopulla, ja ratkaisu tehtiin 8.1.2019. Se oli kantajaa vastaan, eli Itäpää hävisi jutun.

– Osasin kyllä puolustaa itseäni. Sehän oli helppoa, minähän puhuin koko ajan totta, olin ihan liekeissä. Ilmoitin tietysti heti tyytymättömyyteni päätökseen.

Myös liitto ja juttua hoitanut asianaja pitivät käräjäoikeuden tuomiota perusteluineen varsin yllättävänä ja oikeudellisesta näkökulmasta ilmeisen virheellisenä lähtötilanne huomioon ottaen. Tuomiosta päätettiin siis valittaa.

HOVI OIKAISI, HOITOTYÖ MIELUISTA

Turun hovioikeuden päätös tuli lainvoimaiseksi 8.6.2020, kun vastaaja eli Nokian Raskaat Renkaat ei enää yrittänyt hakea valituslupaa korkeimmasta oikeudesta hovissa häviämäänsä juttuun. Näin oli toteen näytetty, että yritys oli syrjinyt Itäpäätä terveydentilan perusteella.

Yritys ei ollut selvittänyt Itäpään työkykyä eikä yrittänyt mukauttaa töitä yrityksen omissa töissä vammautuneelle Itäpäälle, vaikka muita työntekijöitä oli siirretty kevyempiin töihin. Yritys ei ollut antanut Itäpäälle aikaa valmistautua kuulemiseen. Ja sekin sinetöitiin toteen näytetyksi, että yritys oli irtisanonut Itäpään ilman lain vaatimaa asiallista ja painavaa syytä.

Itäpää tekee nyt yöhoitajan/yövahdin töitä yksityisessä lastenkodissa.

– Olen tykännyt kovasti. Näen, että pystymme auttamaan nuoria ja perheitä, tämähän on paljon myös perhetyötä. Yötyökin sopii minulle. Paljon en jää jälkeen edes palkoissa Renkaitten työntekijöille.

Itäpää vetää yhteen koko oikeusprosessin toteamalla, että hän haki ennen kaikkea oikeutta, ei rahaa. Pörssifirmankin olisi Itäpäästä kannattanut noudattaa lakia ja oikeutta. Sairauslomalta palaavan työntekijän ajojahti kävi lopulta kalliiksi Raskaille Renkaille.

– Minä laskin, että tämä kaikki maksoi firmalle 120 000 euroa. Ja laittomasta irtisanomisesta me saatiin hovissa joukkuevoitto äänin 3–0!

Auvo Itäpää vetää yhteen koko oikeusprosessin toteamalla, että hän haki ennen kaikkea oikeutta, ei rahaa.

TEKSTI SUVI SAJANIEMI
KUVAT JYRKI LUUKKONEN

HARRASTAJA: Soile Säiniö islanninhevosten lumoissa: ”Hevosten kanssa pitää olla sataprosenttisesti läsnä”

Hevoshulluus iski nokialaiseen Soile Säiniöön kolmevuotiaana. Parasta on, kun hevonen palkitsee hoitajansa luottamuksellaan, sanoo islanninhevosiin ihastunut Säiniö.

SOILE SÄINIÖ

Asentaja
Nokia

Soile Säiniön tallin uusin tulokas on kesäkuussa syntynyt rohkea ja vauhdikas Helle. Se on sekä omistajansa että emänsä Ymmin silmäterä.

Pieni, mustavalkoinen islanninhevosvarsa käyskentelee emänsä kanssa laitumella Soile Säiniön tallin kupeessa Nokialla.

– Varsa on silmäteräni. Se syntyi kesäkuun lopulla niin kuumana päivänä, että pistin sille nimeksi Helle, Säiniö kertoo.

Virallisesti varsan nimi on Maríuerla fra Silmänen. Säiniön tallin kaikilla neljällä asukkaalla on pitkät, islanninkieliset nimet.

– Maailmanlaajuinen islanninhevosrekisteri määrittää, että hevosella pitää olla islanninkielinen etunimi ja sukunimi, josta ilmenee, mistä hevonen on peräisin.

Olin kolme, kun setäni nosti minut työhevosensa selkään.

Maríuerla tarkoittaa västäräkkiä, Säiniö kertoo. Fra Silmänen taas tulee varsan kotitilan nimestä.

– Tykkään islanninhevosista, koska ne ovat kevyitä ratsastaa, sosiaalisia keskenään, näppäränkokoisia ja luonteeltaan ystävällisiä.

Hevosiin Säiniö ihastui jo lapsena.

– Olin kolme, kun setäni nosti minut työhevosensa paljaaseen selkään, ja siitä se hevoshulluus alkoi. Ratsastuskoulussa aloitin 9-vuotiaana, Säiniö muistelee.

SÄÄNKESTÄVÄ MENOPELI

Tallissa 2-vuotias Athena hirnuu, kun Säiniö nostaa satulan Hessun selkään. Sitä ennen hän on harjannut hevosen huolella ja puhdistanut sen kaviot.

– Me olemme touhunneet yhdessä 16 vuotta. Hessu on arvonsa tunteva vanha herra ja tietää jo, mitä tässä tapahtuu, Säiniö juttelee ja kiristää satulavyön.

Islanninhevosia Säiniöllä on ollut pian 30 vuotta.

– Ensimmäisen kerran näin islanninhevosia kilpailemassa vuonna 1993. Kiinnitin heti huomiota niiden erikoisiin askellajeihin, sopusuhtaisuuteen ja viehättävään ulkonäköön.

Elämän kriisitilanteissa hevoset ovat olleet se pelastava juttu.

Vielä samana vuonna Säiniö osti ensimmäisen islanninhevosensa.

– Minulla oli silloin pieni, vanha hirsinavetta. Ei sinne mitään lämminveriratsua olisi voinut ottaakaan. Sen sijaan tuli sitten tällainen säänkestävä menopeli.

Säiniön mukaan islanninhevoset ovat helppohoitoisia ja kestävät hyvin kylmää. Paksun talvikarvan alta kuoriutuu kesäksi kiiltäväkylkinen, kevytrakenteinen ratsu.

OMAT ASKELLAJIT

Islanninhevosten myötä Säiniön harrastukseen tuli uusia haasteita. Käynnin, ravin ja laukan lisäksi niillä on näet kaksi muutakin askellajia.

– Kaikilta islanninhevosilta pitää löytyä töltti. Se on nelitahtinen askellaji, jossa jokainen jalka askeltaa maahan vuorotellen. Tölttiä voi mennä hitaasti tai jopa laukan vauhtia.

Osalta islanninhevosista löytyy myös liitopassi. Siinä hevosen samanpuoleiset jalkaparit liikkuvat yhtä aikaa, ja välissä on liitovaihe, jolloin kaviot eivät osu maahan lainkaan.

”Islanninhevosten käyttöikä on pitkä. Hessu on 25-vuotias ja ihan entiseen malliin mennään”, sanoo nokialainen islanninhevosharrastaja Soile Säiniö.

–Vaativuus tulee siitä, että kaikki askellajit pitäisi saada pysymään hyvässä tasapainossa keskenään, Säiniö selventää.

Säiniö hakee satulahuoneesta kypärän ja laittaa Hessulle kuolaimet suuhun. Sitten hän taluttaa hevosen tallin eteen ja kiipeää matalalle jakkaralle.

– Säästän hevosta ja käytän jakkaraa, niin minun ei tarvitse keikuttaa satulaa kyljeltä toiselle, Säiniö sanoo ja suuntaa Hessun kanssa kivituhkakentälle.

RATSASTUS KYSYY KUNTOA

Lämmittelykierroksen jälkeen Säiniö lisää vauhtia. Hessun harja hulmuaa ja hiekka pöllyää, kun parivaljakko kiitää tölttiä radalla.

Ratsastus ei vaadi voimaa, mutta kuntoa se kyllä kysyy, Säiniö sanoo.

– Jos ratsastajalla on huono kunto ja kehonhallinta, hän pomppii satulassa kuin perunasäkki, eikä hevonenkaan pysty suorittamaan siltä pyydettyjä tehtäviä.

Hevosista on tullut Säiniölle elämäntapa. Hän ei voisi kuvitella elävänsä ilman niitä. Välillä hän valjastaa hevosensa kärryjen eteen tai ratsastaa niillä maastossa.

Hessu on älykkäin hevonen, jonka olen tavannut, sanoo lähes 30 vuotta islanninhevosia omistanut nokialainen Soile Säiniö.

– Metsässä ratsastaminen on rauhoittavaa. Sekin on jännää, kun hevosella menee metsään, niin metsän eläimet eivät pelkää hevosta, vaan niitä näkee hyvinkin läheltä.

Ratsastus ja hevostenhoito tarjoavat Säiniön mukaan hyvää vastapainoa työlle.

– Hevosten kanssa pitää olla sataprosenttisesti läsnä. En voi miettiä mitään muuta. Elämän kriisitilanteissa hevoset ovat olleet se pelastava juttu, Säiniö kertoo.

KUMPPANUUS PARASTA

Hevosenpito vaatii Säiniön mukaan aikaa, sitoutumista, tietotaitoa ja asianmukaiset tilat.

– Jos hevosia pystyy pitämään kotona, se ei ole mahdottoman kallista. Me olemme mieheni kanssa ihan tavallisia työläisiä.

Hevoset ovat opettaneet Säiniölle pitkäjänteisyyttä, malttia ja riskienhallintaa. Pahoilta loukkaantumisilta hän on säästynyt.

– Kerran olen saanut lievän aivotärähdyksen, kun ratsastin ilman satulaa, ja hevonen pelästyi jotain ja löi liinat kiinni. Lähdin kuin katapultti, Säiniö kertoo.

Kun ne laittavat pehmeän turpansa vasten poskeani ja vähän puhaltavat ja tervehtivät hörisemällä, se on parasta.

Hän on osallistunut myös kilpailuihin Norjaa ja Ahvenanmaata myöten. Säiniö luonnehtii islanninhevoskilpailuja kouluratsastuksen ja raviajon välimuodoksi.

– Kisoissa on mielekkäintä käydä mittauttamassa hevosen kanssa tehdyn harjoittelun ja yhteistyön tulos.

Säiniö laskeutuu alas satulasta, taluttaa Hessun tallin eteen ja riisuu siltä satulan. Hellepäivän kunniaksi molemmat ovat ansainneet suihkun.

Hevostenhoidon suola on kumppanuus, Säiniö sanoo.

– Kun ne laittavat pehmeän turpansa vasten poskeani ja vähän puhaltavat ja tervehtivät hörisemällä, se on parasta.

TEKSTI MEERI YLÄ-TUUHONEN
KUVAT HARRI NURMINEN

LAKOSSA 9.–11.12. Nokian Renkailla: ”Nyt on työntekijän kohtalonpäivät”

”Olen sitä mieltä, että tässä me taistelemme kaikkien suomalaisten työntekijöiden puolesta ja myös työelämän laadun puolesta”, sanoi lakkovahtina toiminut pääluottamusmies Petri Sorvali Nokian Renkaiden portilla maanantaiaamuna kello kuusi.

KUVA YLLÄ: Jari Lehti, Mika Lehmusvirta, Petri Sorvali, Mika Nieminen, Toni Kallioniemi ja Risto Järvinen Nokian Renkaat Oy:n Nokian tehtaan lakkovartiossa maanantai-aamuna 9.12.2019.

Lakko alkoi puolenyön aikaan, mutta sunnuntaina vuoronsa aloittaneet tekivät sen loppuun. Viimeisinä työpaikalta kuuden aikoihin poistui joukko Nokian Raskaiden Renkaiden työntekijöitä.

Pääluottamusmies Petri Sorvali pohtii työtaistelua rauhallisin mielin.

– Työt on tällä erää tehty kolmeksi päiväksi. Kyllä lakko pitää, ei täällä renkaita tehdä.

”Tehdas pysyy tyhjänä. Väki tietää minkä puolesta taistellaan”, sanoo Nokian Raskaiden Renkaiden pääluottamusmies Mika Lehmusvirta (keskellä). Vartiossa myös Petri Sorvali ja Mika Nieminen.

Sorvalin vieressä seisova Raskaiden Renkaiden pääluottamusmies Mika Lehmusvirta vahvistaa yksituumaisuuden.

– Meillä on kokemusta lakoista. Tehdas pysyy tyhjänä. Väki tietää minkä puolesta taistellaan.

EI LÄHELLÄKÄÄN SOPIMUSTA

Sorvalin mielestä kuluvalla viikolla eletään suomalaisen työntekijän kohtalonpäiviä.

– Ne kurjistamisehdotukset, mitä työnantaja on ainakin kemian pöydässä tehnyt, ovat olleet niin järkyttäviä, etten tiedä, onko tässä työelämässä enää mitään järkeä, jos ne menevät läpi.

Sorvali sanoo havainneensa, että mediassa Teollisuusliiton eri sektorien tilanteet monesti sekoitetaan keskenään.

– Siellä puhutaan useinkin isoimmasta sektorista, teknologiasta, jossa ilmeisesti neuvottelut ovat olleet lähellä ratkaisua. Mutta meillä kemian sektorilla ollaan kaukana, ja esitykset ovat olleet niin järkyttäviä, ettei sellaisia teknologiapuolella edes ollut.

Työnantajan heikennysesitykset ovat suorastaan törkeitä, sanoo Nokian Renkaiden pääluottamusmies Petri Sorvali.

Hänen mukaansa työntekijäpuolen ehdoton vaatimus on, että kikyn 24 tunnista on päästävä eroon.

– Sitä talkootyötä tehtiin kolme vuotta, ja nyt se saa riittää.

TYÖNANTAJAN PITKÄ KYYKYTYSLISTA

– Meidän pöydässä on ollut myöskin lomarahojen leikkauksiin liittyviä asioita ja esimerkiksi palvelusvuosilisien poistamista. Ne ovat todella isoja summia. Se minua ihmetyttää tasa-arvon aikana, että työnantaja on meillä halukas kyykyttämään vielä lisää sairaspoissaolijoita. Jos olet sairaslomalla, niin sairasloma-ajan palkkaa laskettaisiin 20 prosenttia. Se on kyllä väärin ja käsittämättömän törkeää! Sorvali painottaa.

Nokian Renkaiden työntekijöiden edustamalla kumiteollisuuden sopimusalalla ollaan vielä kaukana sovusta.

– Siinä paperissa kumin puolella, jossa minäkin olen ollut neuvottelemassa, oli monta sivua laidasta laitaan pelkkää heikennystä. Ei sellaisia voi millään muotoa hyväksyä.

Teollisuusliittolaiset ja prolaiset pitivät Nokian Renkailla lakkovartiota rinta rinnan.

Sorvali sanoo olevansa mielissään Teollisuusliitossa vallitsevasta yhteishengestä.

– Olen tosi tyytyväinen siitä, että tällä hetkellä ainakin liiton johdon ja pääneuvottelijoiden viesti on se, että linja pitää koko liitossa.

MISTÄ IHMEESTÄ NE LISTAT TULEVAT?

Nokian Renkaiden Ammattiliitto Pro:ta edustava pääluottamusmies Risto Järvinen ihmettelee Elinkeinoelämän keskusliiton toimitusjohtajan Jyri Häkämiehen tv-lausuntoa, jossa ”hän kirkkain silmin sanoi, ettei ole työnantajalla mitään tavoitetta tehdä heikennyslistoja”.

– Jokainen, joka meistä on neuvottelupöydässä ollut, tietää, että oli useampisivuinen lista, jossa oli mukana nimenomaan sairausajan palkan heikennys, vuorotöissä olevien lisien pudottaminen, sunnuntailisän poistaminen, juuri niitä, mitkä televisiohaastattelussa mainittiin, mutta Häkämies kiisti.

– Jos Häkämies ei ole niistä tietoinen, niin ihmettelen, mistä tulevat ne listat. Erikoinen tilanne, Järvinen hämmästelee.

”Tarkistamme kaikki portit. Mutta en usko, että kukaan tulee töihin”, sanoo pääluottamusmies Petri Sorvali (vasemmalla). Vartiossa myös Mika Lehmusvirta ja Mika Nieminen.

PAINAVA SYY SEISOA VIIMASSA

Asvaltti rengastehtaan ympärillä kiilsi mustana tihkusateessa. Lämpöasteita oli neljä, mutta Nokian kaupungin läpi pyyhki hyytävä viima. Laajan tehdasalueen ympärillä oli hämärää ja hiljaista. Vain pääportin kirkkaissa valoissa seisoi rinnakkain kuusi lakkovahtia, jotka edustivat Teollisuusliittoa ja Ammattiliitto Pro:ta.

– Meillä on kolme porttia. Tarkistamme kaikki portit. Mutta en usko, että kukaan tulee töihin, Sorvali sanoo.

Lakkovahdissa Jari Lehti.

Lakko Nokian Renkailla ja Raskailla Renkailla koskee kaikkiaan noin 700 työntekijää ja 120 prolaista.

– Työntekijäpuoli on porrastanut vahtimisia. Meillä tulee uutta porukkaa iltapäivällä ja illalla. Me aiomme päivystää nämä kolme päivää. Luotan meidän porukkaan. Käydään vuorovaihdot katsomassa ja ylipäätään pidetään silmällä, mikä on meininki.

– Täällä on paljon toimihenkilöitä, ylempiä toimihenkilöitä ja muita. He eivät ole lakossa, mutta toivoisin ainakin, että he ovat hengessä mukana.

TEKSTI JARI ISOKORPI
KUVAT JYRKI LUUKKONEN