Turja Lehtonen: Työmarkkinavenettä keikutetaan  

Torstaina 1.10.2020 tehtiin työmarkkinahistoriaa. Metsäteollisuus ry ilmoitti irtautuvansa työehtosopimusjärjestelmästä. Työmarkkinakenttää pidempään seuranneille tämä tuskin tuli suurena yllätyksenä. Ilmoituksen ajankohtaa voidaan toki kummastella.

Viimeinen työehtosopimuskierroksemme Metsäteollisuus ry:n kanssa oli erittäin vaikea. Se piti sisällään yli neljän viikon lakon ja viikon työsulun. Lopulta saimme pitkien vääntöjen jälkeen sovun aikaan valtakunnansovittelijan toimistolla. Neuvotteluja varjosti vakava uhka siitä, että työnantajat eivät tee työehtosopimusta lainkaan. Olimme siis osanneet odottaa tätä ilmoitusta. Se, että osasimme odottaa ei tarkoita, että uutinen olisi miellyttävä – ei todellakaan.

Metsäteollisuus ry:n ilmoitus koskee mekaanisen metsäteollisuuden ja bioteollisuuden sopimusaloja, ja luonnollisesti myös Teollisuusliittoa, joka on ollut yhtenä sopijaosapuolena mukana työehtosopimuksia neuvottelemassa.

Vaikka näiden sopimusalojen työehdoista neuvotellaan tulevaisuudessa työpaikoilla paikallisesti, ei syytä paniikkiin ole.

On muistettava, että mekaanisen metsäteollisuuden työehtosopimus on voimassa vuoden 2021 ja bioteollisuuden työehtosopimus vuoden 2022 helmikuun loppuun asti. Tämä antaa meille aikaa rakentaa selkeä suunnitelma sekä tiekartta siihen, miten elää ja toimia uudessa tilanteessa. Syntynyt tilanne vaatii perusteellisen selvityksen tekemistä siitä, mitä kaikkea tämä tarkoittaa. Pitää muistaa, että moni paikallinen ratkaisu edellyttää nykyisen lainsäädännön mukaan valtakunnallista työehtosopimusta.  Olen aika vakuuttunut, että Metsäteollisuus ei ole aivan kaikkia eteen tulevia asioita ehtinyt miettiä päätöstä sorvatessaan.

Otamme haasteen vastaan. Me analysoimme, laadimme toimintamallin ja toimimme uudessa tilanteessa. Uusi asetelma nostaa järjestäytymisen merkityksen arvoon arvaamattomaan.  Näin siksi, että alalta poistuu yleissitova työehtosopimus. Tämän jälkeen ainoa turva on järjestäytyminen ammattiliittoon ja luottamusmiehen valitseminen. Tulevaisuudessa kaikki eivät saa automaattisesti kaikkea, minkä liitot ovat keskenään sopineet. Työntekijäliittojen on otettava uusi tilanne mahdollisuutena ja hyödynnettävä se.

Vanhan loppu on uuden alku. Tulevaisuus näyttää tällä hetkellä sumuiselta, mutta selvää on, että me tulemme ammattiliittona edelleen olemaan neuvotteluosapuoli ja tekemään perustyötämme jäsenistön hyvinvoinnin eteen. Meiltä löytyy varmasti myös tarvittava osaaminen neuvotella uudessa tilanteessa. Samaa toivon hartaasti löytyvän myös työnantajilta, suurista tehtaista pienempiinkin yksiköihin.

TURJA LEHTONEN
Teollisuusliiton 1. varapuheenjohtaja

KUVA KITI HAILA

Lakisääteinen vähimmäispalkka nousi taas keskusteluun EU:ssa – ”Emme halua poliitikkojen puuttuvan työehtoasioihin”

Aave kummittelee Euroopassa – lakisääteisen vähimmäispalkan aave. Euroopan unionin komission tuleva puheenjohtaja Ursula von der Leyen lupasi esitellä komissionsa sadan ensimmäisen päivän aikana ehdotuksen vähimmäispalkasta EU:ssa.

KUVA YLLÄ: Pääministeri Antti Rinne ja EU-komission tuleva puheenjohtaja Ursula von der Leyen tiedotustilaisuudessa Kesärannassa Helsingissä 24. lokakuuta 2019. KUVA LEHTIKUVA / HEIKKI SAUKKOMAA

Henkilövalinnoissa kompastellut komissio päässee aloittamaan työnsä tammikuussa. Ehdotuksia kuulemme ehkä maalis–huhtikuussa.

Keskustelua EU:n vähimmäispalkasta on käyty jo pitkään, sanoo Teollisuusliiton kansainvälisen edunvalvonnan erityisasiantuntija Arto Helenius. Tukea ajatus saa lähinnä Itä- ja Etelä-Euroopasta. Suomessa ja muualla pohjoismaissa näkemys on selvä.

– Neuvottelujärjestelmät ovat kunnossa ja sopimusoikeudet laajat, emme halua poliitikkojen puuttuvan työehtoasioihin.

– On hyvä tukea ja suojata neuvottelujärjestelmää, jotta pääsemme oikeudenmukaisempiin ala-, sektori- ja henkilökohtaisiin sopimuksiin.

Työstä saatavaan korvaukseen kuuluu pohjoismaisen ajattelun mukaan muutakin kuin palkka, kuten oikeus sairastaa ja päästä eläkkeelle.

– Nämä eivät välttämättä toteudu, jos niistä päättävät poliitikot kansallisesti tai yhdessä muiden kanssa Brysselissä.

Teollisuusliiton kansainvälisen edunvalvonnan erityisasiantuntija Arto Helenius. KUVA KITI HAILA

”VÄHIMMÄISPALKAN OLTAVA KANSALLINEN ASIA”

EU-maita on 28 ja niistä 22 soveltaa vähimmäispalkkaa. Emme voi sanoa, että sellaista ei Euroopassa voi olla, Helenius huomauttaa.

– Mutta sen tulee olla selkeästi kansallinen asia ja kiinteässä yhteydessä kansallisiin sosiaaliturvan lakeihin.

Tammikuussa 2019 EU-maiden vähimmäispalkat ulottuivat Bulgarian 286 eurosta Luxemburgin 2 071 euroon kuukaudessa.

On hyvä, että uusi komission puheenjohtaja ottaa ihmisten työn ja toimeentulon vaalipuheekseen, Arto Helenius sanoo.

– Ensimmäiseksi tulisi pyrkiä siihen, että Euroopassa poistetaan esteet työehtojen sopimiselta ja tuetaan neuvottelujärjestelmiä. Näin ihmiset voisivat hoitaa asiansa itse.

Esimerkiksi Romaniassa on kiellettyä solmia alakohtaisia työehtosopimuksia, niitä voi tehdä vain yritystasolla.

POHJOISMAINEN MALLI TOIMII

Yhteensä 21 pohjoismaisen teollisuuden ammattiliiton Nordic-IN -järjestön pääsihteeri Reijo Paananen kertoo järjestönsä vastustavan lakisääteistä vähimmäispalkkaa.

– Olemme sitä vastaan koska meillä on pohjoismainen malli, joka toimii ja tuottaa hyvää tulosta. Miksi uhrattaisiin toimiva malli sen eteen, että kuitenkaan ei saataisi parempia tuloksia?

Nordic IN:n pääsihteeri Reijo Paananen. KUVA KITI HAILA

Monessa maassa on jo lakisääteinen vähimmäispalkka, Paananen muistuttaa.

– Jos poliitikot eivät suostu nostamaan sitä kansallisesti, miksi he tekisivät sen Euroopan tasolla? Miten samat kansalliset poliitikot, jotka eivät nosta vähimmäispalkkaa, huutaisivat jippii kokouksessa Brysselissä?

Pohjolan teollisuusliitot haluavat luonnollisesti, että Keski- ja Itä-Euroopan palkkataso nousee, Paananen sanoo. Isot palkkaerot EU:n sisällä tekevät hallaa reilulle kilpailulle.

EU-komission tuleva työllisyydestä vastaava jäsen Nicolas Schmit lupasi EU-parlamentille, että unioni ei aio pakottaa vähimmäispalkkaa maille, joissa on toimiva neuvottelujärjestelmä. Työehtosopimukset ovat ensisijaisia, hän sanoi.

Vähimmäispalkkana on väläytetty mallia, jossa se olisi 60 prosenttia kansallisesta mediaanipalkasta. Se on luku jonka alle ja päälle jää puolet palkoista.

TEKSTI HEIKKI JOKINEN