Mikko Hakkarainen: Muutoksen tuulissa

Kuten kaikki muistavat, Liettuan suuriruhtinaskunta oli 1400-luvulla Euroopan suurin valtio. Supervaltojen maailma on sittemmin muuttunut, mikä muistetaan myös esimerkiksi Rooman, Mongolian, Makedonian ja Karthagon valtakunnissa sekä tietenkin Neuvostoliitossa.

Bisnesmaailmassakin muutoksen puhurit ovat puhkuneet: vuoden 2020 maailman suurimpien yritysten kymmenen kärjestä vain yksi (Microsoft) pääsi samalle listalle vuonna 2000, eikä yksikään vuonna 1980. Kukaan ei voi rehellisesti väittää tänään tietävänsä, mistä yrityksistä lista koostuu 2040.

Maailma muuttui ainakin silloin, kun joku keksi pyörän, tulen, rahan, kirjoitustaidon, penisilliinin, mikrosirun, suhteellisuusteorian, Kehruu-Jennyn, sähköverkon, vesivessan tai nollan. Jolleivät ole niin jo tehneet, maailmaa tulevat lisää muuttamaan kiertotalous, lisätty todellisuus, nyhtökaura, tekoäly, nanoteknologia, kvanttitietokone, 3D-printtaus, power-to-x, 6G, asioiden internet sekä kylmäfuusio, sikäli kun se saadaan toimimaan.

Joskus muutokset ovat niin sanottuja mustia joutsenia, eli huomattavan epätodennäköisiä tapahtumia, joiden vaikutus tuntuu kaikkialla: koronavirus, 9/11, Eyjafjallajökull, Neuvostoliiton romahdus. Tunnettu on kaaosteorian vertaus siitä, että perhosen siivenisku aiheuttaa hirmumyrskyn toisella puolella maapalloa; pieni muutos alkutilanteessa saa aikaan eksponentiaalisen kerrannaisvaikutuksen lopputuloksessa.

Joskus muutokset ovat niin sanottuja mustia joutsenia, eli huomattavan epätodennäköisiä tapahtumia, joiden vaikutus tuntuu kaikkialla.

Vaikka moni esimerkeistä ei ehkä juuri nyt tunnu olevan lähellä omaa maata tai alaa tai intressiä, huomenna voi tilanne olla toinen. Siksi niin Suomessa kuin maailmalla kannattaa pitää silmät auki, korvat höröllä, antennit ojossa ja skannerit jylläämässä. Muutos voi olla lähempänä kuin luulemmekaan.

25-vuotiaille Google, YouTube, Wikipedia ja niin edelleen ovat ”aina” olleet olemassa, vähän nuoremmille myös sosiaalinen media. Me viisikymppiset emme välttämättä tätä aina tajua.

On oleellista, että myös ammattiyhdistysliike seuraa maailman menoa, pysyy kyydissä ja osaa sopeuttaa toimintatapojaan tarpeen tullen – mieluusti jopa ennakoiden. Jos nyt perustettaisiin aivan uusi ammattiliitto puhtaalta pöydältä, olisivatko toimintamallit, rakenteet ja vipstaakit samanlaisia kuin 1800-luvulla? Eivät varmaankaan, kun ei ole maailmakaan. Tämä ei ole ristiriidassa sen kanssa, että liikkeen arvot ja tavoitteet ovat ennallaan.

Pohjoismaisessa ay-liikkeessä on onneksi usein nähty muutokset positiivisen kautta, mahdollisuuksina esimerkiksi uusiin ja uudenlaisiin työpaikkoihin ja parempaan elämään. Maailmalta löytyy myös vastakkaisia näkökantoja. Saatetaan kirkkain silmin vastustaa vaikkapa digitalisaatiota tajuamatta sitä, että se tuli jo, eikä kelloa voi kääntää taaksepäin. Tai ehkä voi, mutta ei siinä mitään järkeä ole kenenkään kannalta – ei ainakaan duunarin.

MIKKO HAKKARAINEN
Teollisuusliiton kansainvälinen asiantuntija

KUVA KITI HAILA

<kuuntelusuositus asenteesta riippuen joko Scorpions: Wind of Change tai Egotrippi: Älä koskaan ikinä>

1.6.2021

Mikko Hakkarainen: Suutarin lapselle kengät eli toimitsijan luottamuksellinen kalibrointi

En ole ydinosaamis- tai syväterävyysalueellani, kun luottamusmiesasioista puhutaan. En ole toki luottamusmieskään, mutta tämä ei riitä selitykseksi: ammattiliiton jokaisen palkollisen on hyvä näistä asioista jotain tietää. Ja jotain sinänsä tiedänkin, 19 vuotta töitä ammattiyhdistysliikkeessä on yleissivistänyt monella tavalla.

Aihepiiri ei kuitenkaan ole ikinä kuulunut varsinaiseen työnkuvaani, ja siksi ymmärrykseni siitä on ohuehko. Nykykielisesti ilmaistuna tilanne huutaa toimitsijan päivittämistä, vuosihuoltoa ja kalibrointia tai muuten olotila on kuin sillä kuuluisalla suutarin lapsella, joka kengittä kylillä rämpii.

Kurssille siis! Ja minnekäs muualle kuin Näsijärven rannalle Murikkaan, tuohon liiton kruununjalokiveen, johon on kymmenienkin kertojen jälkeen aina yhtä sykähdyttävää päätyä. Viisipäiväisiä luottamusmiesten peruskursseja järjestetään monta kertaa vuodessa, minulle löytyy tilaa syyskuun loppupuolen sessiosta.

Viidentoista kurssikaverin kokoonpanon voidaan sanoa olevan kiitettävän edustava: luontaisista syistä suurin osa teknologiasektorilta, mutta mukana myös autoalan ja mekaanisen metsäteollisuuden edustajia sekä liittorajat ylittävänä bonuksena kaksi elintarviketyöläistä ja yksi paperiliittolainen.

Eri puolilta Suomea, nuoria ja ”vanhoja”, miehiä ja naisia, pitkiä ja pätkiä, oletettuja tai olettamattomia. Kaiken kaikkiaan monipuolinen paketti, kuten itse kurssikin.

Joukon dynamiikka on turvaväleinkin samanlainen kuin missä tahansa ihmisryhmässä. Illalla Mutterissa on toisenlainen meininki, mutta alussa on pidättyväisempää ja hiljaisempaa, kun ei vielä tunneta: ensin on aina hyvä vähän katsella, että keitäs ne vieruskaverit ovat. Esittäytymiskierros hiukan itseäni jännittää, koska siinä paljastuu, että olen liitossa töissä, enkä ollenkaan luottamusmies.

Minua ei kuitenkaan naureta pihalle tai kiusata välitunneilla, mistä lausun lämpimät kiitokseni. Mukava päästä osaksi porukkaa.

Opetusohjelmassa on sen verran tavaraa, että tässä ei ole tilaa luetella kaikkea. Siinä pureudutaan luottamusmiehen perustehtäviin, velvollisuuksiin, oikeuksiin sekä mahdollisuuksiin. Läpi käydään työlainsäädännön pykäliä, työaika-asioita, vuosilomakysymyksiä, työehtosopimusten tulkintaa, järjestäytymisen alati kasvavaa merkitystä ja niin edelleen.

Kurssin aikana päästään myös puimaan osallistujien omia kysymyksiä päällä olevista tilanteista. Luentojen ja ryhmätöiden lisäksi metodina ovat neuvotteluharjoitukset, joissa hurjimmillaan ylitetään arkielämän raamit dramaattisin suorituksin, vaikka niissä usein onkin totta toinen puoli.

On ilahduttavaa, että kursseja kyetään pitämään korona-aikanakin. Luottamusmies on monessa mielessä liikkeen tärkein osanen, kun ay-liikettä taas vaihteeksi syytetään ja syyllistetään. Hän on eturintamassa, kun työntekijöiden oikeuksia puolustetaan, oli työehtosopimus sitten sektorinlaajuinen tai se Metsäteollisuuden himoama yrityskohtainen.

Nykymaailmassa ja -ilmapiirissä käy kehnosti, jos osaaminen ei ole päivän vaatimusten edellyttämällä tasolla: kurssilta luottamusmies saa vahvuutta, varmuutta ja vertaistukea, eikä se pahitteeksi meille työntekijöiden työntekijöillekään ole. Voin suositella kokemusta: oppi ei ojaan kaada ja sen sauna on autuas aina – etenkin jos kyseessä on Murikan rantasellainen.

MIKKO HAKKARAINEN
luottamusmieskurssikokemusasiantuntija keskustoimiston kansainvälisestä yksiköstä

KUVA KITI HAILA