Trävaror och turism ska få Kaskö på fötter – ”Äntligen har vi ett litet plus, men många dör också”

Kaskö gick på en jättesmäll då Metsä-Botnias cellulosafabrik lades ner för tolv år sedan. Idag ser man ändå framåt i Finlands minsta stad och det skapas nya arbetstillfällen i träförädlingsindustrin. 

10.8.2021

Metsä-Botnias cellulosafabrik, som i mångt och mycket var synonymt med Kaskö i flera årtionden, lade ner verksamheten år 2009 och skeppade i väg maskinparken till Indien.

I ett skede jobbade fler än var tionde Kasköbo på fabriken, som inledde verksamheten i slutet av 1970-talet, och i praktiken stod den för levebrödet för många, många fler i nejden. Då det slutliga nedläggningsbeslutet stod klart jobbade runt 300 personer på fabriken.

I dagens läge arbetar runt 80 personer på det som finns kvar, det vill säga Metsä Boards kemotermomekaniska massafabrik.

En av dem som minns turerna kring nedläggningen mer än väl är Kari Häggblom, tidigare anställd vid fabriken och ordförande för fackavdelningen.

Numera är han pensionär, men samtidigt också turismföretagare och ordförande för stadsfullmäktige. Han minns väl den sista tiden på cellulosafabriken och vad nedstängningen innebar för Kaskö.

– Det var ju så att vi gjorde produktionsrekord efter att beslutet om nedstängning stod klart. Vi anställda gjorde också upp ett sparprogram, men inte ville de högsta cheferna lyssna på oss, säger Häggblom.

”Det var ett stort slag mot Kaskö när Metsä-Botnia stängde. Nu börjar man se att folk som vuxit upp här i Kaskö köper upp av husen och gör om dem till sommarstugor”, säger Kari Häggblom, tidigare fackavdelningsordförande och numera turismföretagare och lokalpolitiker.

I början av år 2017 låg arbetslösheten på knappt under 20 procent och kommunen klassades till och med som en döende kommun. Finlands minsta stad, som burit titeln allt sedan grundandet 1785, visar ändå nu ett litet plus i invånarantalet efter årtionden av liten men stabil minskning.

– Äntligen har vi ett litet plus, men många dör också, konstaterar Häggblom. Ifjol bodde det strax under 1 300 personer i Kaskö.

– En del fick ju gå vidare till andra av Metsäs fabriker efter nedstängningen. Min bror flyttade till Vilmanstrand. Jag trodde aldrig han skulle trivas där borta, men det gör han. De flesta var ändå i den åldern att de idag är i pension, säger Häggblom.

Idag hörs det ändå en hel del goda nyheter, även om nyheterna från Kaskö på riksnivå de senaste åren allt som oftast kretsat kring en möjlig kommunsammanslagning med grannen i norr, Närpes.

Det är inte många som rör sig bland de idylliska trähusen på de lugna sommarsoliga gatorna, men i hamnen går det rätt så livat till.

Godstransporterna har ökat och det är speciellt skogsindustrin det gäller.

Frakten i Kaskö hamn har ökat avsevärt under de senaste åren. Det är framför allt skogsindustrin som använder sig av hamnen.

Lastfartyget M/s Sea Endurance ligger vid kajen och lastar vita paket prydda med den kännspaka Metsä-logon. En bit bort, mot innerhamnen, står ett annat fartyg och lastar torv. Inte energitorv för förbränning utan för att användas på tulpanodlingarna i Nederländerna.

I Kaskö är man därför nöjd med Trafikledsverkets beslut att förlänga underhållet av tågbanan till Kaskö hamn under de följande åren.

”VI TÄNKTE ATT MÅNNE DE LÄGGER NER HELA FABRIKEN”

I närheten av hamnen står virkesstaplarna och talar sitt tydliga språk om att det är trävarubranschen och skogsindustrin som vid sidan av en gryende turismindustri håller Kaskö igång.

Här tillverkar personalen på Lunawood sedan fem år tillbaka produkter i värmebehandlat trä för byggändamål. Största delen av produkterna går på export.

– I varmare länder till exempel gillar de att det inte sipprar ut någon koda i hettan, vilket det inte gör heller om träet är värmebehandlat, säger huvudförtroendeman Vesa Virtanen.

Vesa Virtanen är huvudförtroendeman på Lunawood. Precis som de flesta anställda är han själv inte kasköbo.

Virtanen har arbetat på anläggningen i två decennier, redan under den tidigare ägaren. Då var läget i Kaskö inte precis det bästa.

– Vi tänkte att månne de kommer att lägga ner hela fabriken, då det ändå var frågan om en kanske lite väl liten verksamhet för en så stor firma som Metsä. I ett skede var vi bara åtta anställda i produktionen och två inhyrda truckförare. Nu är vi 25 anställda och det finns behov för fler, säger Virtanen.

På Lunawoods fabrik i Kaskö produceras runt 60 000 kubik så kallat värmeträ per år.

Samtidigt har också produktionen av värmebehandlat trä så gott som tredubblats till 60 000 kubik på ett år. Företaget har också fabriker i Idensalmi och Joensuu. Företaget har ingen egen sågverksamhet, utan virket kommer från så gott som varje sågverk i landet, berättar Virtanen.

Själva processen går ut på att bräderna staplas, placeras i ugnen där det genomgår värmebehandlingen, torkas, och packas in.

Värmebehandlingsprocessen tar ungefär ett dygn.

– Man höjer sakteligen värmen till runt 200 grader, vi vill inte att det blir sprickor. Sen beror det lite på hurdana egenskaper man önskar, men i regel tar behandlingen ungefär ett dygn. Vi har fyra ugnar i gång.

– Det skulle nog finnas plats för en femte på tomten, men cheferna har inte ännu tagit beslutet, säger Virtanen.

Inte långt från Lunawoods fabrik ligger träförädlingsfabriken Aureskosken Jalostamotehdas som hör till Tammistokoncernen. Företaget exporterar hyvlad vara bland annat till Storbritannien, där också ett och halvt år av pandemi och periodvisa nedstängningar fått fart på hemrenoverarna.

På Aureskoskis fabrik,  har man också för ett knappt år sedan tagit i bruk en ny produktionslinje och gjort flera nyanställningar.

”Det finns egentligen inte riktigt jobb här i Kaskö i min egen bransch, bilbranschen. Då blir det att söka jobb i Vasa eller Seinäjoki”, säger Cynthia Kreitzfeld.

De flesta av de anställda på Lunawood pendlar från närliggande Kristinestad och Östermark. Virtanen kör själv till jobbet från Kauhajoki. Men visst finns här också en och annan kasköbo.

Cynthia Kreitzfeld är inne på sin tredje dag på sommarjobb på Lunawood.

Hon har återvänt till staden där hon växte upp och här ska hon jobba i alla fall fram till slutet av september. Precis som många andra ungdomar i Kaskö har hon sökt sig bort för att studera.

– Jag känner ju till det här när jag jobbat här tidigare, så det är bra. Det finns egentligen inte riktigt jobb här i Kaskö i min egen bransch, bilbranschen. Då blir det att söka jobb i Vasa eller Seinäjoki.

Vesa Virtanen håller koll på processen.
Här blir värmebehandlat virke till. På Lunawood sker processen i fyra ugnar.

”SOM TUR KLARADE VI OSS UTAN PERSONSKADOR” 

Det har ändå inte bara gått från framgång till framgångpå  Lunawood. En tisdagskväll i november ifjol fick huvudförtroendemannen ett samtal. En av byggnaderna stod i lågor.

– Den brann ner till grunden snabbt. Som tur klarade vi oss ändå utan några personskador. Och produktionen stannade inte heller helt och hållet.

Efter branden har man sett över vissa arbetssätt och installerat fler sprinklers.

Jani Mäntylä, Tom Häggblom och Ari Lehtonen arbetar i den nybygda fabrikshallen.  Den tidigare produktionshallen förstördes i en brand i november 2020.

– Tidigare jobbade man alltid ensam då man övervakade processen. Nu har vi alltid en vakt som går runt och det har varit snack om att i framtiden ska det alltid vara två vid monitorerna av säkerhetsskäl.

Huvudförtroendemannen ser framtiden som rätt så ljus.

– Företaget har investerat sex miljoner i år i Kaskö, så visst tror jag att här finns en framtid.

Jarkko Leppänen har några år bakom sig på  Lunawood. ”Med trä har jag jobbat varje dag sen jag gick ut yrkesskolan”, säger Leppänen som är deltidspensionär och jobbar halvtid på förpackningsavdelningen.

”NU HANDLAR DET OM ATT SE FRAMÅT”

Den heta potatisen då. Kan Kaskö klara sig som en självständig kommun i framtiden?

Kari Häggblom funderar en stund och tittar till fisken han håller på att röka, innan han svarar.

– Nu handlar det om att se framåt. Vi måste aktivt försöka aktivt få nya etableringar hit. Det är väl bättre att försöka få in något nytt än att börja skära ner i servicen.

”Speciellt dagis och skola funkar bra här i Kaskö, lite som språkbad med svensk- och finskspråkig skola i samma byggnad”, säger Josefine Kaas. Hon arbetar på dagis i grannkommunen Närpes. 

Häggblom vill lyfta fram möjligheterna till distansarbete som blir allt vanligare, vilket kan locka människor till Kaskö för lugnare tempo och kanske billigare boende.

– Om inte vi får ekonomin i skick, så kommer ju nog diskussionerna om fusion i gång igen, säger Häggblom.

Han har själv motsatt sig fusionsplanerna.

Kari Häggblom, tidigare fackavdelningsordförande och kommunpoltiker.

På kajen sitter en man och metar med ögonen fast spända i flötet.

– Jag har varit och bygga upp en cellulosafabrik och jag har varit med om att köra ner den, en vinstbringande fabrik, säger Matti Luoma-Keturi, som år 1977 såg en annons i tidningen, svarade på den och hittade sig på Metsä-Botnia, där han jobbade fram tills slutet.

Matti Luoma-Keturi var med om att bygga upp Metsä Botnias fabrik – och lägga ner den. Idag tillbringar han mycket tid med att fiska.

Nu är det pensionsdagar han tillbringar med fiske i olika former och Luoma-Keturi väntar på att Metsä-Botnias fiskeklubbs metetävling ska sparka i gång om några timmar.

– Jag förlorade min hörsel där på fabriken. Det var ett sjuhelvetes oljud i kompressorrummet. Men vårt skift fick alltid beröm. Vi skötte oss bra, berättar han.

”Jag är en av många återflyttare till Kaskö. Alldeles i veckan hörde jag om en familj som bott länge i Stockholm men nu återvänt, säger turism- och restaurangföretagaren Piia.

– Cheferna erbjöd ju nog jobb i Raumo efter nedläggningsbeslutet, men jag hade nästan pensionen inne. Min son nappade på det, han bor där fortfarande. Jag har byggt mitt hus här i Kaskö.

Luoma-Keturi säger att han inte  bryr sig så mycket om fusionsfrågan. Eller ens om fisken nappar en vacker dag som denna. Det viktigaste är att få ”tömma huvudet”, meta och träffa gamla arbetskompisar från fabriken.

TEXT JOHANNES WARIS
FOTO JOHANNES TERVO

 

Kesä duunissa, työura edessä

Teollisuuden kesätyöpaikkojen tarjonta on palautumassa koronaa edeltävälle tasolle. Tekijä haastatteli kesätyöntekijöitä Suolahden Metsä Woodilta, Porvoon Borealis Polymersilta sekä Lahden Kempiltä.

12.7.2021

Työilmapiiri houkutti toiseksi kesäksi vaneritehtaalle

Suolahden vaneritehtaalla hiomakoneella työskentelevä Sini Kautto kertoo, että työpaikan hyvä henki ja tasa-arvoinen kohtelu tekivät paluusta helppoa.

Sini Kautto, 22, työskentelee nyt toista kesää Metsä Woodin Suolahden havuvaneritehtaalla Äänekoskella Keski-Suomessa.

– Oli tuttu paikka, jonne tulla. Olin suorittanut harjoittelunkin täällä opiskelun aikaan, Kautto kertoo.

Tehdas on tuttu, sillä hän on lähtöisin Äänekoskelta ja isä työskentelee samalla tontilla sijaitsevalla koivuvaneritehtaalla.

Ensimmäisenä vuonna hän oli töissä puoli vuotta, ja toisena työrupeama on neljän kuukauden mittainen. Toiseksi kesäksi tulo oli helppo valinta, sillä työilmapiiri miellyttää.

– Työntekijät kohtelevat toisiaan tasa-arvoisesti, ja toisia autetaan tarpeen mukaan, Kautto kertoo.

Useat työtehtävät ovat tulleet tutuiksi. Hän on työskennellyt vaneritehtaalla sahalla, hiomakoneella sekä pakkaamossa. Tänä vuonna työt ovat olleet pääosin hiomakoneella.

Sini Kautto työskentelee toista kesää Suolahden havuvaneritehtaalla.
Suolahden vaneritehtaat ovat Sini Kautolle tuttuja jo opiskelun aikaan suoritetusta harjoittelusta.

ITSENÄISTÄ TYÖSKENTELYÄ

Tavallinen työvuoro alkaa työvaatteiden vaihdolla, suojavarusteiden tarkastuksella ja töihin sisään leimautumisella.

Vuoronvaihdon yhteydessä käydään edellisen vuoron työntekijän kanssa keskustelut, onko jotain, mitä seuraavan vuoron tulisi tietää.

Työpisteessä on neljä tietokoneen näyttöä, joilta seurataan vanerilevyjen laatua ja levyjen etenemistä kuljettimella sekä nähdään koneen säädöt ja kuitataan poikkeustilanteet.

Hiomakoneen säädöt ja laaduntarkkailu ovat keskeisitä työtehtäviä. Työpäivään kuuluu myös kaikilta linjoilta tuttuja ylläpitotöitä.

– Tarkastetaan koneen kuntoa ja siivotaan paikkoja, Kautto kertoo ja muistuttaa puupölyn poiston olevan myös työturvallisuuskysymys.

Kautto on suorittanut sähkö- ja automaatioalan ammattiopinnot. Hän laskee, että varsinkin opintojen kautta saadut turvallisuustiedot sopivat suoraan vaneritehtaan töihin.

– Koulutuksen perusteella ymmärtää myös paremmin sähkölaitteita ja koneita. Se helpottaa itse työtehtävän omaksumista, Kautto pohtii.

UUDET OPETETAAN PERUSTEELLISESTI

Perehdytykselle Kautto jakaa kiitosta.

– Uutena tulee, niin koneille koulutetaan tosi hyvin. Sitä mukaa, kun kone on hallussa, annetaan vastuuta. Ei tarvitse pelätä, että joutuu heti jäämään yksin, Kautto kertoo.

Toisena vuonna koneille tulo kävi sulavasti. Korona-aikana tehtaan turvallisuus- ja muita käytäntöjä on kerrattu verkkokoulutuksina. Turvallisuushavaintoja kannustetaan tekemään ennakoivasti.

Poikkeusaikana kasvomaskit ovat tulleet uutena suojavarusteena. Perinteisempiä ovat kuulosuojaimet, kypärät ja turvakengät.

Uutena kun tulee, niin koneille koulutetaan tosi hyvin.

Tehtaalla liikkuu trukkeja ja rekkoja, joten turvallisten kulkureittien tunteminen on tärkeää.

– Täytyy noudattaa yleisiä ohjeita, eikä juoksennella päättömästi, Kautto tiivistää.

Työ on enimmäkseen itsenäistä, mutta apu löytyy viereiseltä työpisteeltä, jos tarvetta syntyy.

– Ei tarvitse jännittää, uskaltaako kysyä neuvoa.

JÄSENYYS TUKENA JA TURVANA

Teollisuusliiton jäseneksi Kautto liittyi viime vuonna. Luottamusmiehet ottivat yhteyttä liittymisen tiimoilta, ja suosittelija löytyi läheltä.

– Isä mainitsi, että kannattaa liittyä, Kautto kertoo.

Sini Kautto ei ole ollut aktiivinen ammattiyhdistystoiminnassa, mutta pitää jäsenyyttä tärkeänä.

– Jäsenyys on tuki ja turva, johon nojata, jos tulee sopimusten kanssa ongelmia.

JOHTOTEHTÄVÄT TAVOITTEENA

Kautto aloitti alkuvuonna tradenomiopinnot ammattikorkeakoulussa Lahdessa.

– Olen keskittynyt johtamisen eri muotoihin ja hallintoon, Kautto kertoo.

Tulevaisuuden suunnitelmat ovat vielä muotoutumassa. Yksi mahdollisuus on jatkaa ammattikorkean jälkeen maisteriopintoihin.

Tulevaisuuden toivetyöstä Kautto ei vielä osaa sanoa tarkemmin, mutta isot yritykset kiinnostavat organisaatioina. Johtopuolen työ teollisuudessa ei ole poissuljettu vaihtoehto.

– Omalla tavallaan teollisuus kiehtoo, kun teknistä puolta olen itse lukenut, Kautto kertoo.

Myös ensi kesän suunnitelmat Kautto tarkentaa myöhemmin. Oman tulevan alan työt kiinnostavat, mutta kolmaskin kesä vaneritehtaalla on mahdollinen.

Vaneritehdas pyörii täysillä

Suolahden vaneritehtaalla kesätyöntekijöiden määrä on pysynyt reilussa viidessäkymmenessä jo kymmenisen vuotta. Korona-aikanakin kesätyöntekijöiden tarve on ollut ennallaan.

Metsä Woodilla on Äänekosken Suolahdessa samalla tontilla havu- ja koivuvaneritehtaat, jotka toimivat omina yksiköinään. Tehtailla tuotetaan vuodessa havuvaneria noin 150 tonnia ja koivuvaneria 30–40 tonnia.

Pääluottamusmies Osmo Kääriäinen kertoo, että tehtailla on yhteensä noin 380 työntekijää tuotannossa. Toimihenkilöitä on reilu 30. Työntekijät jakautuvat tehtaiden kesken suurin piirtein tasan, sillä pidemmälle jalostettu koivuvaneri vaatii useampia työvaiheita.

Osmo Kääriäinen
Osmo Kääriäinen

Havuvaneritehtaalla tehdään pääsääntöisesti kolmivuorotyötä, jossa ainut keskeytys on sunnuntaina, jolloin tehdään vain aamuvuoro. Koivuvaneritehtaalla tehdään viikonloppuisin vähemmän vuoroja.

Kesäisin koivuvaneritehdas pysäytetään neljäksi viikoksi ja havuvaneritehdas viikoksi.

– Heinäkuun puolen välin kieppeillä koko niemi on viikon pysähdyksissä, Kääriäinen kertoo.

Viikon pysäytyksen sanelee tehtaiden voimalaitoksen vuosihuolto.

KESÄTÖIDEN MÄÄRÄ PYSYNYT VAKIONA

Kesän aikana tehtaille otetaan reilu 50 kesätyöntekijää, joista valtaosa tulee havuvaneritehtaan puolelle.

Kääriäinen kertoo, että viimeisen kymmenen vuoden aikana kesätyöntekijöiden määrä on pysynyt yhtä suurena. Korona-aikakaan ei ole notkauttanut määrää.

– Tuotannon pitää pyöriä, Kääriäinen toteaa.

Tällä hetkellä tilauskanta näyttää parhaalta miesmuistiin, joten tuotanto pyörii täysillä.

Toivottaisiin, että joukossa olisi sellaisia, jotka haluaisivat sitoutua pidemmäksi aikaa.

Kesätyöntekijät työskentelevät havuvaneritehtaan kaikilla linjoilla alkaen tukinkäsittelystä ja päättyen pakkaukseen. Kesätyöntekijöistä valtaosa on ammattikorkeakoulun ensimmäisen vuoden insinööriopiskelijoita. Myös toisen asteen ammattiopiskelijoita on töissä.

Vaihtuvuus on kesien välillä suurta, sillä insinööriopiskelijat suuntaavat usein toisena kesänä oman alan töihin. Kääriäinen arvioi, että 20–30 prosenttia kesätyöntekijöistä on tuttuja edellisiltä kesiltä.

– Toivottaisiin, että joukossa olisi sellaisia, jotka haluaisivat sitoutua pidemmäksi aikaa, Kääriäinen sanoo.

ALKUPEREHDYTYS SIIRRETTY TYÖNANTAJALLE

Vaneritehtaalla kesätyöntekijöiden alkuperehdytyksen on noin kolmen vuoden ajan hoitanut työnantaja. Viime vuonna perehdytys siirrettiin verkkopohjalle koronaviruksen takia.

Aiemmin alkuperehdytyksen hoiti työsuojeluvaltuutettu, joka piti uusille työntekijöille perehdytyspäivän.

Alkuperehdytyksen jälkeen esimiehet jatkavat opastusta ja ohjaavat kesätyöntekijät työpisteelle, jossa kokenut työntekijä opastaa käytännön työskentelyyn.

Kahden viikon opastuksen jälkeen uusi työntekijä suorittaa turvallisuuteen painottuvan näytön, jossa katsotaan, pystyykö tekijä itsenäiseen työskentelyyn.

Kääriäinen pohtii, että alkuperehdytyksen siirtäminen työnantajalle oli muutos huonompaan suuntaan. Siirto vaikeutti myös uusien työntekijöiden tavoittamista ja Teollisuusliiton jäseniksi saamista.

Kääriäinen kertoo, että työnantajan jarrutustoimista huolimatta kesätyöntekijöiden järjestäytymisaste on ollut noin 70 prosentin luokkaa. Tänäkin kesänä sama on tavoitteena. Vakituisten työntekijöiden järjestäytymisaste on noin 97 prosenttia.

KUVAT HANNA-KAISA HÄMÄLÄINEN

 

Aleksi Monteiro kertoo koneasentajan opintojen olleen hyvä pohja Kempin tehtäviin.
Aleksi Monteiro kertoo koneasentajan opintojen olleen hyvä pohja Kempin tehtäviin.

Aika kuluu nopeasti mieleisissä töissä

Koneasentaja Aleksi Monteiro on viihtynyt hitsauskoneita valmistavan Kempin tehtävissä. Armeija katkaisee työrupeaman, mutta palvelusvapaillakin on tarkoitus käydä töissä.

Koneasentaja Aleksi Monteiro, 18, on kesätöissä hitsausvälineitä valmistavan Kemppi Oy:n Lahden tehtaalla.

Marraskuussa 2019 ensimmäisen kerran Kempille töihin tullut Monteiro on tehnyt lukuisia eri työtehtäviä. Hän on muun muassa kasannut muuntajia, tehnyt asennustöitä, hitsannut sekä työskennellyt pakkaamossa.

– Mieluisin homma on asennustyö, Monteiro sanoo.

Välillä opinnot loppuun suorittamassa käynyt Monteiro on Kempin palkkalistoilla tämän vuoden loppuun, jolloin vuorossa on armeija. Alustavasti on jo sovittu, että asepalveluksen vapailla olisi mahdollista käydä tutuissa töissä.

SOSIAALINEN TYÖYHTEISÖ

Monteiron tavallinen työpäivä alkaa aamuseitsemältä. Sisään kuittaamisen lisäksi aamun rutiineihin kuuluu työporukan moikkaaminen ja työtehtäviin tarttuminen.

Kesäkuussa moni työpäivä kului kytkentäkopissa muuntajien valmistuksessa.

– Se on yksi parhaimmista hommista. Aika kuluu siinä nopeasti, Monteiro sanoo.

Päivävuorojen tekeminen on lähtökohta, mutta ajoittaiset iltavuorot tuovat mukavaa vaihtelua.

Työyhteisöä hän kuvailee sosiaaliseksi ja avuliaaksi.

– Positiivista väkeä. Kaikki auttavat toisiaan.

Aleksi Monteiro liittyi Teollisuusliiton jäseneksi opiskeluaikaan noin kolme vuotta sitten.
Aleksi Monteiro liittyi Teollisuusliiton jäseneksi opiskeluaikaan noin kolme vuotta sitten.

KOULUSTA HYVÄT LÄHTÖTIEDOT

Koneasentajan koulutusta Monteiro pitää hyvänä pohjana Kempin töihin. Koulun penkiltä sai hyvät lähtötiedot tekniikasta ja teollisuudesta.

Monteiro muistelee, että ensimmäisinä työpäivinä ilmassa oli jännitystä ja suorituspainetta, mutta asettuminen työhön oli lopulta kivutonta.

– Oppi uutta ja alkoi nauttia töistä.

Työturvallisuutta Monteiro pitää hyvänä ja suojavälineitä toimivina. Esimerkiksi pakkaamossa niittauskonetta käytettäessä kuulosuojaimet ovat tarpeen ja suojalasit estävät kytkentätöissä metallipölyn päätymisen silmiin.

Turvallisista työskentelytavoista Monteiro antaa esimerkin hitsauslaitteen koestuksesta: vihreä maajohto kytketään aina ensimmäisenä ja otetaan irti viimeisenä, jotta sähköiskun vaaraa ei ole.

”LIITTO ON SUN PUOLELLA”

Monteiro liittyi Teollisuusliiton jäseneksi opiskeluaikaan noin kolme vuotta sitten. Oppilaitoksen käytävällä oli esittelypiste, jossa kehotettiin liittymään.

Hän pitää jäsenyyden kautta tulevaa tietoa tarpeellisena. Varsinaisesti liiton palveluja ei vielä ole tarvinnut käyttää, mutta tarve voi tulla yllättäenkin.

– Jos jotain tapahtuu, liitto on sun puolella, Monteiro toteaa.

Tykkään koneiden huoltamisesta. Se on kivaa, kun osaa ja ymmärtää, miten kone toimii.

Tulevaisuuden suuntia Monteiro ei vielä ole tarkasti pohtinut. Seuraavaksi kiikarissa on armeija.

– Aliupseerikurssi pitää suorittaa. Sotilaspoliisin uraakin olen miettinyt.

Konetekniikan insinöörin opinnotkin ovat olleet pohdinnassa. Mieluisista tulevaisuuden työtehtävistä Monteirolla on selvä kuva.

– Tykkään koneiden huoltamisesta. Se on kivaa, kun osaa ja ymmärtää, miten kone toimii.

Uusien perehdytyksessä kolme vaihetta

Työsuojeluvaltuutettu Niina Villgren kertoo, että Kempillä uusien tuotantotyöntekijöiden perehdytys ja opastus hoidetaan kolmiportaisesti.

Ennen ensimmäistä työpäivää työntekijöille lähetetään kotiin sähköinen perehdytyspaketti, jossa on tietoa muun muassa työpaikalle saapumisesta, työvaatetuksesta ja sisään leimautumisesta.

Ensimmäisenä päivänä uudet työntekijät saavat henkilöstöosaston edustajilta perehdytyksen, jossa käydään läpi Kempin historiaa, palkkajärjestelmää ja muita yleisiä käytäntöjä.

Kolmannessa vaiheessa siirrytään tuotantotiloihin, jossa uusille työntekijöille on nimetty esimiehet ja opastajat. Opastukseen on varattu 2–4 viikkoa ja siihen kuuluvat työympäristöasiat sekä itse työhön opastus.

– Ensimmäisten päivien aikana tulee paljon asiaa. Useamman viikon opastuksella taataan se, että ne oikeasti jäävät mieleen, Villgren sanoo.

Opastajille järjestetään koulutuksia, jotta opastus on yhdenvertaista ja tasalaatuista.

VAKAVILTA TYÖTAPATURMILTA VÄLTYTTY

Kempin elektroniikkatehdas ja tuotantotehdas sijaitsevat Lahdessa samalla tontilla. Elektroniikkatehtaassa valmistetaan muun muassa hitsauslaitteiden piiri- ja ohjauskortteja.

Tuotantotehtaassa muun muassa kootaan, koestetaan ja pakataan hitsauslaitteet maailmalle lähetystä varten.

Villgren kertoo, että työsuojelussa huomio kiinnittyy muun muassa työkoneiden ja työkalujen turvalliseen käyttöön, työergonomiaan sekä turvalliseen liikkumiseen tehtaalla, jossa on trukkiliikennettä.

Viime vuosina vakavilta työtapaturmilta on vältytty. Villgren kertoo, että yleisimmät tapaturmat tulevat käsiin, mutta yleensä niistä on selvitty laastareilla.

Jos työtapaturmia kuitenkin sattuu, apu on lähellä. Kempin työterveyshuolto sijaitsee samalla tontilla tehtaiden kanssa.

Aleksi Monteiro pitää Kempillä työturvallisuutta hyvänä ja suojavälineitä toimivina
Aleksi Monteiro pitää Kempillä työturvallisuutta hyvänä ja suojavälineitä toimivina

ERGONOMIA TÄRKEÄ TOISTOTYÖSSÄ

Työergonomiassa Kempillä on menossa hanke, jossa asiantuntijoiden kanssa on käyty läpi työn mikrotauotusta ja työasentoja tasapainottavia vastaliikkeitä.

– Toistotyössä ergonomian korostaminen on tärkeää, Villgren kertoo.

Lähes kaikki Kempin työpisteet on varustettu sähkötasoilla, joten työntekijät voivat istua tai seisoa työskennellessään.

Villgren ei ole huomannut, että työtapaturmat lisääntyisivät kesäaikaan, jolloin uusia työntekijöitä on paljon. Hän pohtii, että tapaturmariski voi kasvaa silloin, kun työstä on tullut rutiininomaista, jolloin keskittyminen herpaantuu tai ajatus karkaa.

KESÄTYÖPAIKKOJA NORMAALI MÄÄRÄ

Kempillä on Lahdessa henkilöstöä 430 henkeä, joista tuotannossa työskentelee 250 henkeä.

Tänä vuonna Kempillä on 45 kesätyöntekijää, joiden lisäksi kahden viikon mittaiset harjoittelujaksot tekee 21 henkeä.

Kesätyöntekijät ovat toisen asteen opiskelijoita, ammattikorkeakoulu- ja yliopisto-opiskelijoita sekä työttömiä työnhakijoita.

Kesätyöpaikkojen määrä on palannut normaalivuosien tasolle. Koronavuonna 2020 Kempille ei otettu lainkaan kesätyöntekijöitä.

KUVAT LAURI ROTKO

 

Niina Hertteli kertoo,että tavallista työpäivää on hankala määritellä, sillä kahta samanlaista ei vielä ole tullut vastaan.
Niina Hertteli kertoo, että tavallista työpäivää on hankala määritellä, sillä kahta samanlaista ei vielä ole tullut vastaan.

Jokainen työpäivä ollut erilainen

Instrumenttiasentaja Niina Hertteli työskentelee Borealis Polymersin petrokemian tehtaalla Porvoon Kilpilahdessa.

– Katselin netistä, missä on töitä tarjolla, ja päätin lähteä opiskelemaan automaatioasentajaksi, kertoo Niina Hertteli, 21.

Alkukesällä ammattitutkinnon valmiiksi saanut Hertteli on kesäharjoittelijana Borealis Polymers Oy:llä Porvoon Kilpilahdessa.

Borealis valmistaa muun muassa muovin raaka-aineita ja muoveja. Jättimäiselle tehtaalle töihin tulo jännitti etukäteen.

– Kuvittelin, että täällä on ukkoja, joilla toisen käden tilalla on venttiiliavain, Hertteli naurahtaa.

Jännitys osoittautui turhaksi, sillä työyhteisö on ottanut positiivisesti vastaan.

– Aina on hyvä mieli tulla töihin. Ilmapiiri on vastaanottavainen. Täällä ei kommentoida, että on nainen.

Aiemmista miesvaltaisista opinnoista ja töistä on kertynyt epämiellyttäviäkin kokemuksia. Hertteli on työskennellyt aiemmin muun muassa rakennuksella.

VIANETSINTÄ ASENTAJAN ARKEA

Muovin raaka-aineita valmistavalla olefiinitehtaalla instrumenttiasentajan työ on usein vianetsintää, jossa selvitetään syitä ja poissuljetaan mahdollisia aiheuttajia.

– Lämpömittari näyttää pakkasen puolta, niin johdot ovat väärin päin, Hertteli antaa esimerkin.

Vianetsinnässä myös työkokemuksella on merkittävä osa.

– Jos ei tiedä jotain, on turvallista kysyä, Hertteli sanoo ja kertoo saaneensa hyvää opastusta tehtäviin ja työturvallisuuteen.

Ilmapiiri on vastaanottavainen. Täällä ei kommentoida, että on nainen.

Tavallista työpäivää on hankala määritellä, sillä kahta samanlaista ei vielä ole tullut vastaan.

– Työpäivä riippuu siitä, millaisia vikoja tai remppoja sattuu olemaan listalla, Hertteli kertoo.

Töihin tullessa on kuitenkin tiedossa yksi päivittäinen rutiini.

– Se on varmaa, että aamulla juodaan kahvit.

Niina Hertteli kertoo saaneensa laadukasta opastusta Borealiksen työtehtäviin.
Niina Hertteli kertoo saaneensa laadukasta opastusta Borealiksen työtehtäviin.

KOULUSTA POHJA, LIITOSTA TURVA

Kilpilahden tehtaat ovat ainutlaatuisia, joten automaatioasentajan koulutus ei suoraan pysty valmistamaan kaikkiin tehtäviin.

– Koulusta sai ympäripyöreästi käsityksen, mistä on kyse, Hertteli pohtii.

Hertteli kertoo, että korona-aika vaikeutti opintoja, sillä iso osa tehtiin etänä ja teorian tasolla. Ammattikoulutus on kuitenkin ollut hyvä pohja, jolta ponnistaa nykyisiin työtehtäviin.

Teollisuusliiton jäseneksi Hertteli liittyi tultuaan Borealikselle töihin.

– Luottamusmies sanoi, että kannattaa liittyä ja kertoi, mitä hyötyä jäsenyydestä on.

Perustelut vakuuttivat, sillä aiemmin hän ei ole ollut ammattijärjestöjen jäsen.

– Jäsenyys on hyvä turva, Hertteli toteaa.

MIELENKIINTOINEN MAAILMA

Tulevaisuuteen Hertteli suhtautuu avoimesti. Sopimus Borealiksella päättyy elokuun loppuun, mutta pidempikin työskentely voisi tulla kyseeseen.

– Minulla ei ole kiveen hakattuja suunnitelmia. Tarkoitus olisi jatkaa opintoja.

Lähtökohtaisena ajatuksena on lukea automaatioinsinööriksi, mutta monet muutkin asiat kiinnostavat. Hän kertoo lukevansa suurella mielenkiinnolla muun muassa psykologiaa, biologiaa, historiaa.

– On kiehtovaa ymmärtää paremmin ympäröivää todellisuutta, Hertteli kertoo.

Kunnianhimoa riittää myös pianonsoittoon.

– Unelmia on paljon, mutta se on positiivinen ongelma, Hertteli sanoo.

Muoveja elämän eri alueille

Borealis Polymers valmistaa kuudessa tuotantolaitoksessa muovin raaka-aineita ja muoveja, joita käytetään monilla elämän alueilla.

Yritys valmistaa muoveja jatkojalostettavaksi muun muassa autoteollisuuteen, lääketeollisuuteen, rakentamiseen ja elintarviketeollisuuteen. Kiertotalouden ratkaisuihin perustuvat muovit ovat kasvava osa liiketoimintaa.

Borealis toimii Porvoossa Kilpilahden 1 300-hehtaarisella tehdasalueella, joka on Pohjoismaiden suurin öljynjalostuksen ja kemianteollisuuden keskus. Alueella toimii myös Nesteen jalostamo.

Tuotantolaitoksilla työskentelee työntekijöiden henkilöstöryhmästä noin 400 henkeä. Kaikkiaan Borealis työllistää noin 900 henkeä.

Borealiksen pääluottamusmies Einari Grönberg kertoo, että kesätyöntekijöitä on otettu vuosittain noin 60 henkeä. Määrä ei ole notkahtanut korona-aikana, sillä tuotteiden kysyntä on kasvanut poikkeusaikana.

– Kesätyö on paras ja luontaisin reitti tulla töihin, Grönberg sanoo.

Einari Grönberg
Einari Grönberg

HYVINVOINTIA TYÖYHTEISÖLLE

Tehtailla käsitellään myrkyllisiä ja syttyviä aineita, joten turvallisuuden takaaminen on toiminnan lähtökohta.

– Täällä ei ole varaa mihinkään turvattomiin tekoihin tai olosuhteisiin, Grönberg kertoo.

Uudet työntekijät saavat turvallisuuspainotteiset koulutukset ennen työmaalle pääsyä, ja turvallisuusosaamista pidetään yllä jatkuvalla koulutuksella.

Tehtailla luottamushenkilöiden verkoston yksi keskeinen tehtävä on kehittää turvallisuutta ja työhyvinvointia yleensä.

– Pyritään kehittämään työyhteisöä, jotta se voisi paremmin, Grönberg sanoo.

JÄRJESTÄYTYMINEN LUO TURVAA

Pääluottamusmiehen mukaan Borealiksella järjestäytymisaste on 90 prosentin tuntumassa.

– Työyhteisöissä, joissa on vahva järjestäytyminen, ei tule niin paljon ongelmatilanteita, Grönberg toteaa.

Grönberg kertoo, että kesätyöntekijöiden järjestämisessä on haasteensa, sillä heidän elämäntilanteensa ovat moninaisia.

– Kerrotaan, mikä järjestäytymisen merkitys on. Yleensä se johtaa siihen, että liitytään jäseneksi.

Merkittävin jäsenetu on työehtosopimus.

Pääluottamusmiehen viestin kärki on selkeä, kun liittoon kuulumisen hyödyistä tulee kysymys.

– Merkittävin jäsenetu on työehtosopimus.

Grönberg pohtii, että järjestäytymisen merkitys saattaa muuttua epäselvemmäksi seesteisinä aikoina, kun työmarkkinoilla ei taistella. Taannoinen kilpailukykysopimus kuitenkin herätteli todellisuuteen, jossa saavutetut edut eivät ole itsestäänselvyys.

– Kiky osoitti viimeistään, että ei voida olettaa asioiden pysyvän entisellään, Grönberg sanoo.

KUVAT ANNIKA RAUHALA

 

Kesätyöpaikkojen määrä palautumassa normaaliin

Teollisuudessa kesätyöpaikkoja on tarjolla vuonna 2021 enemmän kuin edeltävänä vuonna, kertoo SAK:n toukokuussa tehty luottamushenkilöpaneeli.

Kyselyyn vastanneista teollisuuden luottamushenkilöistä 67 prosenttia kertoi, että kesätyöntekijöitä palkataan vuonna 2021. Vastaajista 23 prosenttia kertoi, että kesätyöntekijöitä palkataan enemmän kuin viime vuonna. 58 prosenttia kertoi, että kesäduunareita palkataan saman verran kuin vuonna 2020.

Koronaa edeltävänä vuonna 2019 teollisuuden luottamushenkilöistä 71 prosenttia kertoi, että heidän työpaikalleen palkataan kesätyöntekijöitä, vuonna 2020 osuus oli 58 prosenttia.

Vastaavia havaintoja on tehty Teollisuusliitossa. Esimerkiksi Kemian sektorilta arvioidaan, että korona-aikana kesätyöpaikkoja on ollut tarjolla hieman normaalivuosia vähemmän, mutta määrä on palautumassa totutulle tasolle. Tänä vuonna kesätöiden määrä on normalisoitunut erityisesti isoissa yrityksissä.

Teollisuudessa kesätyöntekijöiden perehdytys hoidetaan yleensä suunnitelmallisesti. Luottamushenkilöpaneelin vastaajista 86 prosenttia kertoo, että kesätyöntekijöille on tehty perehdytyssuunnitelma.

SAK:n, Akavan ja STTK:n maksuton kesäduunari-info palvelee kesätyöntekijöitä numerossa 0800 179 279 maanantaista perjantaihin kello 9–15 elokuun loppuun asti. Palveluun voi ottaa yhteyttä myös nettilomakkeella sekä WhatsApp-sovelluksella numeroon 040 747 1571. Kesäduunarin muistilista, vastauksia usein kysyttyihin kysymyksiin ja yhteydenottolomake löytyvät osoitteesta www.kesaduunari.fi.

TEKSTIT ANTTI HYVÄRINEN

LAKOSSA 27.1.–23.2. Metsä Woodin Lohjan kertotehtaalla ”Heikennyksille ei lämmetä”

”Meillä ovat Metsäteollisuus ry:n heikennysesityksistä eniten puhuttaneet palvelusvuosilisät ja työajan lyhennyskorvaukset”, kertoo Metsä Woodin Lohjan kertotehtaan pääluottamusmies Ari Putila. Järjestäytymisasteeltaan yli 90 prosentin tehtaalla on lakko pitänyt,  ja se katsotaan loppuun asti, Putila vakuuttaa.

KUVA YLLÄ: Lakkovahdissa 11.2.2020 Lohjan Metsä Woodilla. Kuvassa vasemmalta Janne Nevalainen, Liisa Majamäki, Tiia Pyykkö, Minna Lepokallio, Marika Kallio, John Yambasu sekä Sari Kärkkäinen.

Kansantalouden tilastojen mukaan mekaaninen metsäteollisuus työllistää enemmän suomalaisia kuin paperiteollisuus. Mekaanisessa paiskii töitä noin 22 000 suomalaista, paperitehtaissa 19 000. Putila mietiskelee, pidetäänkö paperiteollisuutta kuitenkin ”tärkeämpänä” alana, koska miljardeissa sen vienti on isompaa.

– Ehkä siksi meidän lakkomme mainitaan lähinnä sivulauseena. Mutta yhtä tärkeitä nämä työpaikat ovat meille, jotka näissä tehtaissa olemme töissä, Putila alleviivaa.

Pääluottamusmies harmitteleekin sitä, että Metsäteollisuus ry ei ole halunnut tehdä mekaanisessa sopimusta.

– Mutta nyt kun Paperiliitto sai sopimuksen aikaiseksi, jospa kaikki esteet meidänkin sopimuksen saamiselle olisivat nyt poissa. Kyllä me töitä haluamme tehdä, ei tämä ole mukava tilanne kenellekään.

Kuvassa pääluottamusmies Ari Putila.

Suomen kansantalouden nojaaminen erikoisen paljon vientiin näyttäisi tilastojen valossa sekin harhaluulolta, ei tosiasialta. Muiden muassa Yle on kirjoittanut asiasta. ”Maailmanpankin tilastoissa on mukana 43 Euroopan maata. Maailmanpankin tilastojen valossa Suomi ei ole poikkeuksellisen vientiriippuvainen maa, ei sinne päinkään. Peräti 31 maata on Suomea vientiriippuvaisempia, eli Suomi kuuluu siihen neljännekseen, joka on kaikkein vähiten vientiriippuvainen. Numeroiden perusteella Suomea voisi päinvastoin kutsua poikkeuksellisen kotimarkkinariippuvaiseksi maaksi.” (Ylen uutiset 11.10.2019)

Mekaaninen metsäteollisuus myy nimenomaan kotimarkkinoille, sillä tuotantoa vuonna 2018 oli 6,9 miljardin euron edestä, ja kotimaahan siitä myytiin 4,6 miljardilla. Samana vuonna paperiteollisuuden tuotanto oli 15,6 miljardia ja siitä kotimaahan myytiin 4,8 miljardin edestä. Putila jatkaa mietiskelyään siitä, miksi työnantajapuoli näyttää olevan halukas pitkittämään ja venyttämään lakkoa sahoilla ja vaneritehtailla.

– Ajatellaan ehkä kuitenkin sitä vientikauppaa, pidetään paperinvientiä, kemiasta nyt puhumattakaan, valtakunnallisesti niin tärkeänä, että niille saatiin sopimukset meitä aikaisemmin.

PITKIÄ TYÖSUHTEITA

– Meillä on paljon ihmisiä, jotka ovat tehneet täällä pitkään, yli 20 vuotta, töitä. Jos palvelusvuosilisä otettaisiin pois, tekisi se todella ison loven palkkoihin, Putila toteaa.

Toinen tehtaan työväkeä kovasti puhuttanut heikennysehdotus on kolmivuorotyön lyhennyskorvauksen leikkaaminen.

­– Täällä on pääsääntöisesti tehty töitä 7 päivää viikossa eli 37:aa. Lyhennyskorvauksen pienentäminen vaikuttaisi sekin aivan suoraan keskituntiansioon.

Putila on siinä kuuluisassa samassa veneessä kertotehtaan muun väen kanssa. Hän on ollut Lohjan tehtaalla töissä 22 vuotta. Putilallekin heikennysesitysten toteutuminen näkyisi rajusti ja suoraan tilinauhassa.

Väki on pääluottamusmiehen mukaan kyllä huolissaan muistakin heikennysesityksistä, mutta nämä kaksi ovat nousseet kaikkein terävimmin esiin.

Kuvassa työsuojeluvaltuutettu Janne Nevalainen.

KEITÄ MEDIA KUUNTELEE?

Pääluottamusmies kuvailee, ettei hän oikein enää viitsi lukeakaan valtavirtamedian uutisointia lakoista.

– Jutut tehdään työnantajan näkökulmasta, ei oikeastaan koskaan työntekijöiden näkökannalta.

Lieneekö sen ”amerikkalaisen unelman” käänteinen irvikuva haaveissa myös suomalaisilla työnantajilla?

Onko ajateltu, että Suomessakin pitäisi siirtyä Amerikan malliin? Eli toteuttaa tännekin se amerikkalainen unelma, jossa työnantajat saavat nauttia hyvistä osingoista ja tuloksista, mutta työntekijä ei saa palkan muodossa niistä eduista nauttia.

Putila naurahtaa, että eipä ole Suomessakaan vielä koskaan ollut varaa maksaa työntekijöille hyviä palkkoja.

– Hyvinä aikoina ei voi maksaa, koska täytyy valmistautua huonoihin aikoihin. Ja huonoina aikoina ei voi maksaa, koska täytyy pärjätä kilpailijoiden kanssa.

Putilan huomion ovat kiinnittäneet jo valmistuneissa sopimuksessa ne pykälät, joiden mukaan työntekijöille maksetaan työantajan päätösvallan mukaisesti joitain palkaneriä.

– Millä perusteilla ne maksetaan? Miten päätetään, että joku työntekijä on parempi kuin toinen?

Putila liputtaa kaiken kaikkiaan yleiskorotusten ja kaikille tasapuolisesti jaettavien etujen puolesta.

– Tämä nykyinen järjestelmä on kuitenkin parempi. Se palvelee kaikkien etuja. Enkä henkilökohtaisesti usko lainkaan siihen, että erilaiset sopimukset ja erilaiset palkat (samasta työstä) työntekijöiden välillä lisäisivät tuottavuutta. Niistä saattaa syntyä vain riitaa työntekijöiden välillä.

– Minä olen sitä mieltä, ja uskon suurimman osan muistakin työntekijöistä ajattelevan samoin, että oikeudenmukaisuus on tärkeää. Koska kaikki ovat lakossa, myös lakon tulokset pitää jakaa kaikille.

TEKSTI SUVI SAJANIEMI
KUVAT ANNIKA RAUHALA

LAKOSSA 27.1.–23.2. Metsä Woodin Suolahden vaneritehtaalla: ”Periksi ei ainakaan anneta”

Äänekosken Suolahdessa on pitkä teollisuushistoria. Niinpä vaneritehtaankin asiat näkyvät ja kuuluvat kylänraitilla. Perjantaina kymmenet mekaanisen metsäteollisuuden lakossa olevat teollisuusliittolaiset valtasivat marketin edustan, vaihtoivat kuulumiset ja nostattivat taistelutahtoa.

KUVA YLLÄ: Metsä Woodin Suolahden vaneritehtaan ammattiosasto järjesti lakkotapahtuman Suolahden keskustassa 7.2.2020. Keskellä liivissä suolahtelainen Mika Laulainen, vieressään äänekoskelainen Tommi Turunen. ”Suolahden veri ei vapise”, lausahti ringissä yksi lakkolainen.

Hernekeittoa, pullaa ja kahvia. Siinä eväät, joilla Metsä Woodin Suolahden vaneritehtaan lakkoilevat työntekijät pitivät taistelutahtoa yllä kipakkana pakkasperjantaina.

Paikallisen marketin pihassa järjestetty lakkotapahtuma veti paikalle kymmeniä tehtaan työntekijöitä sekä joitakin ulkopuolisia. Lakkoilijoiden keskuudessa tunnelma oli hyvä, ja naurukin raikui siellä täällä, vaikka työtaistelu sinällään onkin vakava asia.

Suolahden työttömät tekivät lakkotapahtumaan tarjoilut, kuten hernekeittoa.
Ensimmäinen hernekeitto loppui vartissa. Keittoa jakamassa luottamusmies Miikka Pietiläinen.
”Suolahdessa ei huvikseen lähdetä liikkeelle, vaan kun on tarve, niin lähdetään porukalla. Nämä ovat yhteisiä asioita”, kommentoi pullaa ja hernekeittoa talkoolaisena tehnyt Sirpa Martins.

– Periksi ei ainakaan anneta, tiivisti monien tunnot 30 vuotta tehtaalla työskennellyt Minna Salonen.

Hänen kanssaan ringissä ajankohtaisia asioita puivat Kirsi Hartikka, Jaana Qvist ja Henna Söderlund. Nelikko on työskennellyt tehtaalla yhteensä sata vuotta.

Salonen totesi, että vaikka kaikki tuntuvat puhuvan kiky-tunneista, ne eivät ole edes tärkein pöydällä oleva asia.

– Siellä yritetään polkea monia muitakin saavutettuja etuja, joiden puolesta ainakin minä mielelläni lakkoilen.

Lakon aikana naiset ovat ulkoilleet ja ehtineet harrastaa, kuka mitäkin.

– Emme me kotona ole itkeneet, mutta postia hirvittää välillä hakea, Salonen sanoi.

Työnantajat yrittävät polkea monia saavutettuja etuja, joiden puolesta minä mielelläni lakkoilen, sanoi Minna Salonen.

Liki pari viikkoa jatkunut lakko on tehnyt loven kaikkien työntekijöiden talouteen, mutta asuntolainat ja postilaatikkoon kilahtavat laskut on silti maksettava ajallaan. Tilanne on erityisen vaikea esimerkiksi samalla tehtaalla työskenteleville pariskunnille.

– Tai jos on yksineläjä, jolla koko palkka menee elämiseen, muistutti Qvist.

Yhteinen lakkotapahtuma vaikutti kuitenkin olevan kaivattu hetki päivittää viimeisin tilanne lakosta ja neuvotteluista.

– Minä ajattelen, että tämä kohottaa meidän yhteishenkeämme, kun näkee työkavereita, Söderlund sanoi.

Äänekoskelainen Alma-koira tuli omistajansa Satu Hyppösen kanssa tukemaan Satun lakkoilevaa miestä. Satu jännitti Pamilaisena, onko hänelläkin lakko pian edessä.

HUUMORIA JA JUTUNAIHEITA RIITTÄÄ

Paikalla päivystäneet Anssi Wiik ja Juho Toikkanen pitivät outona, että mekaanisen metsäteollisuuden neuvottelut eivät ole edenneet, vaikka monilla muilla aloilla sopimuksia on syntynyt.

– Metsäteollisuuden vuorineuvokset ovat niin jäykkiä tämän asian kanssa, että eivät edes halua hakea sopua, Toikkanen sanoi.

35 vuotta alalla ollut Wiik ei ole kokenut vastaavaa työtaistelua aiemmin.

– Onhan meillä lakkoja ja mielenilmauksia ollut ennenkin, mutta ei koskaan tämmöistä. Yleensä työehtosopimusneuvottelut ovat menneet niin, että vähän on kinattu ja pikkuisen uhattu, ja se on riittänyt. Nyt tuntuu, että mikään ei riitä, Wiik totesi.

Onhan meillä lakkoja ja mielenilmauksia ollut ennenkin, mutta ei koskaan tällaista työtaistelua, kertoivat Anssi Wiik ja Juho Toikkanen.

Mutta kuten koko tapahtumassa kävi ilmi, huumori ei ole lakkoilijoilta loppunut. Esimerkiksi lakkovahteina päivystäessä on ollut mahdollisuus tutustua paremmin pitkäaikaisiin työkavereihin.

– Meillä on tosi hyvä porukka, ja jutunaiheita ja huumoria löytyy aina, Toikkanen sanoi.

Marketin pihalla käväisi perjantaina myös Äänekosken viilutehtaan pääluottamusmies Elina Kähkönen.

– Koen, että tällaisella tapahtumalla on merkitystä. Näkee, että yllättävänkin paljon ihmisiä on mukana.

Hänen oman työpaikkansa 27-henkinen työntekijäjoukko on lähinnä odottavalla kannalla. Se Kähköstä vähän mietityttää, kuinka kauan työntekijät jaksavat lakkoilla, jos lakko kovin pitkittyy.

– Siellä on nuoria, joilla on asuntolainoja ja jotka ovat luottaneet, että on töitä.

”Lakko koskettaa koko perhettä”, kommentoi lakkolainen. Sumialaiset sisarukset tulivat lakkoilevan äitinsä kanssa tukemaan lakkolaisia ja syömään hernekeittoa. Keskellä Saana Riikonen.

HOMMA VIEDÄÄN LOPPUUN ASTI

Vaneritehtaan pääluottamusmies Osmo Kääriäinen sanoi, että juuri mikään ei ole muuttunut siitä, kun lakko alkoi reilut 1,5 viikkoa aiemmin.

– Varmaankin nyt odotellaan paperin neuvottelujen tuloksia. Veikkaisin, että sen jälkeen asia alkaa liikahtaa, koska vastaneuvottelija on kuitenkin sama.

(LUE LISÄÄ: Lauantaina 8.2. aamuyöstä valtakunnansovittelija antoi paperiteollisuuden työehtoneuvotteluiden osapuolille sovintoehdotuksen.)

Hänen mukaansa Suolahden porukan yhteishenki on pysynyt lujana, eikä esimerkiksi rikkureita ole tavattu. Kääriäisen mukaan noin 30 hengen lakkotoimikunta on pyörittänyt lakkovahtitoimintaa lakon aikana hyvin. Yhteyttä porukan kesken pidetään paljon WhatsApp-ryhmässä, ja myös ammattiosaston vireät nettisivut toimivat hyvänä tiedotuskanavana.

Suolahden lakkotapahtumassa keskellä liivissä liivissä pääluottamusmies Osmo Kääriäinen, vieressään äänekoskelainen Tommi Turunen.

Vaikka Kääriäisen työhistoria ulottuu 40 vuoden taakse, hänkään ei muista vuosien varrelta vastaavaa työtaistelua kuin nyt on meneillään. Poikkeuksellista on ainakin se, että tilanne on valtakunnallinen ja koskettaa monia muitakin toimialoja.

Kääriäinen sanoi, että työtaistelu ei ole koskaan hyvä asia, mutta tällä hetkellä kuitenkin pakollinen ja tarpeellinen. Saavutetuista eduista ja palkkatasosta on taisteltava. Tehtaalla lakon piirissä on Kääriäisen mukaan noin 360 henkeä ja tämän päälle tukilakoissa muutama kymmenen.

– Henki on edelleen vahva, ja kaikilla on sellainen ajatus, että homma viedään loppuun asti. Tarjottuja heikennyksiä ei hyväksytä, ja samoin kiky-sopimuksen 24 tuntia pitää kerta kaikkiaan poistua ja kerralla, Kääriäinen luetteli.

”Henki on edelleen vahva, ja kaikilla on sellainen ajatus, että homma viedään loppuun asti”, sanoi Suolahden Metsä Woodin pääluottamusmies Osmo Kääriäinen.

TEKSTI JANNE AROLA
KUVAT HANNA-KAISA HÄMÄLÄINEN

STREJK 27.1.–23.2: ”Skogsindustrin verkar vilja knäcka facket på ideologiska grunder”

Huvudförtroendeman  Janne Naukkarinen på Metsä Woods fabrik i Punkaharju förundrar sig över arbetsgivarsidans beteende. Skogsindustrin verkar vilja knäcka facket på principiella och ideologiska grunder. Det har inget att göra med ekonomin eller lönsamheten för fabrikerna.

– Fabriken här i Punkaharju grundades 1964. Genom historien har det alltid gått bra att förhandla med arbetsgivaren och tillsammans har vi nått goda resultat, säger huvudförtroendeman Janne Naukkarinen.

– Under de senaste tio åren har arbetsgivaren konsekvent kört ner det här samarbetet. För tillfället diskriminerar arbetsgivaren förtroendemän och fackmedlemmar. Det senaste exemplet är lockouten i december som gällde endast för medlemmar i facket.  Där rök semesterdagarna för den månaden. Arbetsgivaren vill bestämma om småsaker och använder sin direktionsrätt  för att göra det, säger Naukkarinen.

Huvudförtroendemannen intygar att man kommer att hålla ut till slutet. Naukkarinen är huvudförtroendeman för 430 arbetstagare vid Metsä Woods fanerfabrik. Under strejkvaktpasset hade han endast räknat att två YTK-strejkbrytare tagit sig in på fabriksområdet.

EGET HÖGKVARTER

Fackavdelningen har hyrt ett utrymme som fungerar som ett tillfälligt strejkhögkvarter. Det ligger bara en halv kilometer från själva fabriken.

– Igår hade vi flera dussin arbetstagare som besökte kontoret längs dagen. Stämningen var på topp. Jag är inte orolig över att strejken inte skulle hålla.  Trakteringen var det heller inte något fel på, säger Naukkarinen.

Kaffe, korvgrillning och  nybakade bullar håller motivationen på topp.

MetsäGroup Punkaharju 27.1.2020. Fackavdelningens tillfälliga strejkbyrå betjänar i Punkaharju. FOTO MARKKU TISSARINEN

WAHLROOS PRATAR S**T, DET HANDLAR INTE OM EKONOMIN

– Då Björn Wahlroos hotar med att fabrikerna nu flyttar utomlands, så känns det som att man inte längre orkar höra på det snacket. Besluten om stora investeringar som hela fabriker har gjorts flera år tidigare. Inte hänger de på några kikytimmar, säger Naukkarinen.

Naukkarinen vill påpeka att personalkostnaderna på fabriker ligger på runt 25-27 procent per kubik av de kostnader som går åt till produktion. På sågverken gäller det 10–12 procent. På Metsä Groups stora cellulosafabrik i Äänekoski ligger personalkostnaderna per kubik på 1,5 procent, enligt Naukkarinen.

– Mekaniska skogsindsutrin är inte en likadan kassako som cellulosafabrikerna, vars råvara är  billig. Vi jobbar med trä som kostar en hel del.  Men inte skulle Metsä Group investerat 150 miljoner i Finland under tre år om det inte skulle röra sig om en lönsam och viktig affär.

Arbetstagarna på UPM:s såg i Jakobstad går i väntans tider

I Jakobstad börjar den andra strejkveckan. Glenn Södergård är vice huvudförtroendeman på UPM:s sågverk på industriområdet Alholmen i Jakobstad.  Han har 30 år bakom sig i sågindustrin.

Precis som under tredagarsstrejken i december har strejken hållit och ingen har ens försökt ta sig på jobb. Så gott som alla arbetstagare inom produktionen är medlemmar i Industrifacket.

De oavlönade talkotimmarna grämer  mest, men Södergård anser också att arbetsgivarens övriga försämringsförslag är ”en precis lika stor katastrof som kiky”. Det gäller bland annat kraven på att tjänsteårstillägget avskaffas, färre söckenhelger med ersättning och kanske framför allt det att arbetsgivarna vill gå åt sjuklönen och den avlönade sjukfrånvaron.

– Alla här har förstått varför vi är i strejk. Hoppas det reder ut sig så snabbt som möjligt. Arbetsgivarna har nog en märklig syn på den här frågan, men vi måste köra det här racet nu till slut, säger Södergård.

Han påminner om att arbetsgivaren inte hade några problem med ta till lockoutvapnet i december.

– Lockout tyder ju på att arbetsgivarna tänker att ju mindre man sågar desto bättre. Lagren  tömdes lite och det pressade upp priset en aning. Nog går det ju att sälja men till vilket pris, det ligger ju nu ganska lågt.

Strejkevakter vid porten till UPM:s sågverk på Alholmen i december. Från vänster Sami Kettula, Kimmo Mikkola, vice huvudförtroendeman Glenn Södergård och huvudförtoendeman Vuokko Piippolainen. FOTO JOHANNES TERVO

Fackavdelningen har ordnat program udner strejkveckorna och försökt se till att medlemmarna får den information som de behöver under pågående stridsåtgärder.

– Vi hade ett infotillfälle där regionombudsman Jari Leppäkangas kom och berättade om förhandlingsläget. Vi tänkte också att vi nu på fredagen skulle samla ihop ett talkogäng och koka korvsoppa. Alla medlemmar är sen välkomna på ”strejksoppa”, säger Södergård.

Södergård har själv inte precis haft precis brist på program under stejken. Det gäller att passa på att göra små renoveringsarbeten hemma, barn ska föras till skolan, hunden rastas. Vardagen går vidare för alla.

När strejken drar ut på tiden känner man naturligtvis också av det i plånboken. Industrifacket höjde strejkbidraget i samband med att strejken inom den mekaniska skogsindustrin förlängdes, men medlemmarna befinner sig ändå i väldigt varieradne situationer.

– Man kan säga att vi går i väntans tider. Får se hur det går i de andra förhandlingsborden, pappers och kemiindustrin. Jag hoppas att man skulle kunna återvända till jobbet nästa vecka.

TEXT SUVI SAJANIEMI OCH JOHANNES WARIS
FOTO MARKKU TISSARINEN OCH JOHANNES TERVO

 

 

 

 

 

LAKOSSA 27.1.–16.2. Punkaharjun Metsä Woodilla: ”Metsäteollisuus ry toimii periaatteen, ei talouden takia”

Metsä Woodin Punkaharjun tehtaitten pääluottamusmies Janne Naukkarinen ihmettelee työnantajapuolen toimintaa. Metsäteollisuus ry ajaa työntekijät lakkoon nujertaakseen ay-liikkeen periaatteellisista ja ideologisista syistä. Talouden tai tehtaiden kannattavuuden kanssa asialla ei ole tekemistä.

KUVA YLLÄ: Pääluottamusmies Janne Naukkarinen ja muut Punkaharjun Metsä Woodin työntekijät lakkovahdissa mekaanisen metsäteollisuuden lakon ensimmäisenä päivänä maanantaina 27.1.2020.

Teollisuusliittolaiset lakkovahdit olivat runsain joukoin liikkeellä Metsä Woodin Punkaharjun tehtaiden portilla maanantaina 27. tammikuuta.

– Punkaharjun vaneritehdas perustettiin vuonna 1964. Meillä on historiallisesti ollut aina erittäin hyvät neuvottelusuhteet ja yhdessä on tehty tavattoman hyvää tulosta, pääluottamusmies Janne Naukkarinen kertoo.

– Viimeisinä kymmenenä vuotena työnantaja on vuosi vuodelta ajanut tätä yhteistyötä alas. Nyt työnantaja syrjii liiton luottamusmiehiä ja liittoon kuuluvia. Viimeisimpänä esimerkkinä on joulukuun työsulku, joka koski vain liiton jäseniä ja joka poltti sen kuukauden vuosilomat. Ja mistään ei haluta neuvotella. Työantaja haluaa päättää aivan kaikki pikkuasiatkin direktio-oikeudellaan.

Naukkarinen toteaa, että ”tämä lakko katsotaan loppuun asti”. Naukkarinen on Metsä Woodin vaneritehtaan ja kertotehtaan 430 tuotannon työntekijän pääluottamusmies. Lakkovahdissa ollut pääluotto kertoo nähneensä eilen vaneritehtaan portilla vain kaksi YTK:laista rikkuria töihin menossa.

– Tuotantoa siellä ei ole. Jos YTK:laiset haluavat siellä siivota, niin siinähän sitten siivoavat, Naukkarinen hymähtää.

Punkaharjun puutyöntekijöiden ammattiosasto on vuokrannut lakkotoimiston Punkaharjun keskustasta.

Punkaharjun puutyöntekijöiden ammattiosasto on vuokrannut vain puolen kilometrin päässä tehtailta eli Kuusitiellä sijaitsevan huoneiston lakkotoimistokseen.

– Eilen toimistolla kävi päivän mittaan kymmeniä työntekijöitä. Ja fiilikset olivat hyvät. Yhtään en ole huolissani siitä, etteikö meidän väki pysyisi lakossa. Ja hyvät oli tarjoilut, Naukkarinen kehaisee.

Taistelutahtoa näet nostatettiin kahvilla, makkaranpaistolla ja tuoreilla pullilla.

Jari Makkonen paistoi makkaraa lakkolaisille ammattiosaston lakkotoimiston edustalla.
Metsä Woodin työntekijöitä kokoontui keskustelemaan tilanteesta ammattiosaston lakkotoimistolle Punkaharjun keskustassa 27. tammikuuta.

WAHLROOS PUHUU P-SKAA, EIKÄ TALOUDESTA OLE KYSE

– Kun Björn Wahlroos uhkailee tehtaiden siirrolla ulkomaille, ei sitä p-skapuhetta oikein enää viitsisi kuunnella. Kaikki päätökset tehdasinvestoinneista tehdään vuosia ja vuosia aikaisemmin. Niillä ei ole mitään tekemistä kiky-tuntien tai meidän tes-neuvottelujemme kanssa, Naukkarinen puuskahtaa.

Naukkarinen painottaa, että vaneritehtailla työvoimakustannukset ovat kuutiota kohden noin 25–27 prosenttia kaikesta tehtaan pyörittämiseen menevistä kustannuksista ja kertotehtailla (lvl-viilupuutehtailla) 16–17 prosenttia. Sahoilla vastaava luku on 10–12 prosenttia. Ja samaan Metsä Group -konserniin kuuluva valtaisa Äänekosken sellutehdas, siellä työvoimakustannus jokaista tuotettua kuutiota kohden on Naukkarisen mukaan 1,5 prosenttia.

– Mekaaninen metsäteollisuus ei ole samanlainen rahasampo kuin sellutehtaat, joiden raaka-aine eli kuitupuu ei maksa käytännössä mitään. Me käytämme tukkipuuta, jolla on kova hinta.

– Mutta ei Metsä Group olisi tehnyt sellaisia investointeja Suomeen, 150 miljoonaa kolmen viime vuoden aikana, jollei mekaaninen metsäteollisuus olisi kannattavaa ja tärkeää liiketoimintaa.

Pääluottamusmies Janne Naukkarinen keskusteli sähkömiehen kanssa.

Metsäteollisuus ry:n jääräpäinen neuvotteluhaluttomuus on Naukkariselle suuren hämmästyksen aihe. Työvoimakustannusten jopa häviävän pieni osuus kaikista kustannuksista viittaa ideologiseen toimintaan. Samaan tolkuttomuuteen viittaa kiky-tunneista kiinni pitäminen, sillä kilpailukykysopimuksen suurin anti oli erilaisten maksujen siirto työnantajilta työntekijöille, mikä merkitsi 6,5 miljardin tulonsiirtoja palkansaajilta työnantajille.

Kiky-sopimus ei tuo kalenteriin yhtään päivää lisää työnantajapuolen laskelmista huolimatta.

– Paperitehtaat pyörivät koko vuoden keskeytyksettä. Vuodessa on X-määrä työaikaa, ja se tulee täyteen jo nykyisillä työvuoroilla. Miten vuoteen voitaisiin lisätä päiviä, Naukkarinen kysyy eikä tietenkään edes voi saada vastausta.

– Sama se on meillä. Kertotehtaalla ei ole tehty kikyn ansiosta tuntiakaan tuotannollista työtä. Siellä työntekijät sitten siivoavat tai kunhan siellä tehtaalla vain pyörivät, Naukkarinen kuvaa.

”Meillä on historiallisesti ollut aina erittäin hyvät neuvottelusuhteet, mutta viimeisinä kymmenenä vuotena työnantaja on vuosi vuodelta ajanut tätä yhteistyötä alas”, harmittelee pääluottamusmies Janne Naukkarinen.

TUOTTAVUUS KASVAISI SOPIMALLA, EI SANELULLA

Naukkarinen alleviivaa sitä, että tuottavuutta voidaan kasvattaa parhaimmin ja nopeimmin yhteistyöllä, neuvottelemalla ja sopimalla. Hän ei käsitä työnantajien nykyistä kovaa linjaa. Punkaharjun vaneritehtaan pääluottamusmies kertoo, että tehtaan työntekijät hämmästelevät erityisesti sitä, että Metsä Wood saattaa tuhota omat elintärkeät asiakassuhteensa ajettuaan tilanteen lakkoon.

Metsä Woodin koivuvanerituotannon yksi tukijalka ovat Japaniin ja Koreaan viikoittain menevät eristysvanerit. Erikoisvanerit ovat tärkeä tukijalka Suomen muillakin vaneritehtailla. Erikoisvanereita pitäisi toimittaa näille hyvin vaativille asiakkaille joka viikko, Naukkarinen toteaa.

– Metsä Woodilla tehtaat ovat Suomessa. UPM pystyy toimittamaan erikoisvanerinsa Venäjän tai Viron tehtailta, mutta me emme pysty, Naukkarinen sanoo.

Punkaharjulaiset puutyöntekijät kyselevätkin Naukkarisen mukaan nyt sitä, miksi Metsäteollisuus ry:n puheenjohtajana toimiva Metsä Groupin toimitusjohtaja haluaa vaarantaa omaan konserniinsa kuuluvan vaneritehtaan toiminnan.

Naukkarinen alleviivaa moneen kertaan, että työntekijäpuoli on valmis neuvottelemaan ja sopimaan. Hän muistuttaa työnantajapuolta myös siitä, että todella isotkin suomalaiset ja kansainväliset tutkimukset osoittavat, että työhyvinvointiin ja työsuojeluun satsattu euro tuo itsensä aina moninkertaisesti takaisin.

– Mitä Metsäteollisuus ry toiminnallaan oikein hakee? En pysty antamaan muuta vastausta kuin sen, että työnantajille ay-liike on nyt myrkkyä. Mutta todellisuudessa tehtaitten tulos saataisiin nousemaan ihan eri tyylillä.

TEKSTI SUVI SAJANIEMI
KUVAT MARKKU TISSARINEN

LUE MYÖS:

LAKOSSA 9.–11.12. Suolahden Metsä Woodilla: ”Metsäteollisuus ry:n uhkailut eivät hetkauta”

Metsäteollisuus ry on jälleen uhkaillut julkisuudessa tuotannon siirtämisestä Itä-Eurooppaan halvemman työvoiman perässä. Metsä Woodin Suolahden vaneritehtaan pääluottamusmies Osmo Kääriäinen kuittaa puheet jo pitkään pyöritetyiksi vanhoiksi lauluiksi. Ne eivät lakkolaisia hetkauta.

KUVA YLLÄ: Työsuojeluvaltuutettu Pasi Hartikka, varapääluottamusmies Juho Toikkanen ja pääluottamusmies Osmo Kääriäinen lakkovahdissa Metsä Woodin Suolahden vaneritehtaan portilla keskiviikkona 11.12.2019.

Keskustalaisista taustoistaan tunnettu Maaseudun Tulevaisuus haastatteli Metsäteollisuus ry:n edustajaa juttuunsa lakosta. Metsäteollisuus ry kertoo tavoittelevansa ”kilpailukykyä parantavaa” työehtosopimusta. Jollei näin tapahdu, lehden mukaan Metsäteollisuuden ”vaihtoehtona on tuotannon siirtäminen halvemman työvoiman ja osin myös raaka-aineen perässä Itä-Eurooppaan”.

Pääluottamusmies Osmo Kääriäinen suorastaan naurahtaa tällaisille uhkauksille.

– Nämä ovat niitä samoja vanhoja lauluja. Jos isot metsäjätit päättävät siirtää tuotantonsa Viroon tai Venäjälle, kyllä ne sen sitten tekevät meidän tessistämme tai muista asioista riippumatta. Nämä ovat ihan turhia uhkailuja, eivät ne vaikuta meihin millään lailla.

Jos Maaseudun Tulevaisuus olisi vaivautunut kysymään juttuunsa myös työntekijöiden näkemyksiä, olisi se saanut kuulla, että lakkorintama kestää horjumatta. Yhtäkään vaneritehtaan omaan väkeen kuuluvaa ei ole mennyt lakkovahtien ohi. Ei ole mennyt myöskään Äänekosken viilutehtaalla, jossa vartioivat aina jotkut 20 hengen yhteisestä lakkovahtiringistä. Tuki on sen sijaan vankkumaton.

Suolahden tehtaan historiasta ei rikkureita ole ylipäänsä juurikaan tavattu. Pääluottamusmies kertoo saaneensa tämän kannustuksen työntekijältä, joka pysähtyi lenkillään lakkovartion luokse:

– Nyt taistellaan loppuun asti!

”Kun ihmisiä pakotetaan, sillä ei työmotivaatio nouse”, sanoo pääluottamusmies Osmo Kääriäinen kiky-tunneista.  KUVA HANNA-KAISA HÄMÄLÄINEN

KIKY-TUOTTAVUUS ON KUVITTELUA

– Meillä ei kikyn ansiosta tehty yhtäkään tuotantopäivää, Kääriäinen kertoo omasta työpaikastaan.

Samalla valottuu se, että kikyn eli kilpailukykysopimuksen varjolla teetetty pakollinen talkootyö ja sen ansioksi luettu tuottavuuden nousu on ”höpö höpöä”. Niin pääluottamusmies asian ilmaisee. Kiky ei ole voinut nostaa yleisesti tuottavuutta siksikään, että huomattava osa Teollisuusliiton toimialojen yrityksistä ei tutkitusti koskaan teettänyt yhtäkään kiky-tuntia.

Lukemattomat tutkimukset ja käytännön kokemukset kertovat puolestaan sen, mikä aidosti nostaisi tuottavuutta. Ne ovat työntekijöiden kuunteleminen ja tuotannon kehittäminen yhdessä, luottamuksen lisääminen ja oikeudenmukainen johtaminen, noin ihan alkupaloiksi. Kääriäinen viittaa vielä kiky-tuntien teettämiseen:

– Kun ihmisiä pakotetaan, sillä ei työmotivaatio nouse.

Lakko maksaa kuulemma satoja miljoonia, mutta Metsäteollisuus ry:n työsulussa ei rahasta puhuta mitään, ihmettelee pääluottamusmies Osmo Kääriäinen (kuvassa oikealla). Lakkovahdissa myös työsuojeluvaltuutettu Pasi Hartikka.

HEIKENNYKSET, KIERRÄTYSTAVARAA

Kiky-tuntien poistaminen myös mekaanisen metsäteollisuuden työehtosopimuksesta on yksi Teollisuusliiton ehdottomista tavoitteista. Viime tes-neuvottelukierroksella Teollisuusliitto sai torjuttua tukun heikennysesityksiä, vaikka kiky-tunnit silloin jäivätkin sopimukseen.

Kääriäinen muistuttaa, että aivan samat heikennykset on nyt kierrätetty takaisin neuvotteluihin. Heikennystavoitteet on lyöty paitsi Teollisuusliiton sopimusalojen myös Pron eli toimihenkilöiden ja YTN:n eli ylempien toimihenkilöiden neuvottelupöytiin.

Mikään heikennyksistä ei työntekijöille kelpaa, sillä niiden toteutuessa mekaanisessa metsäteollisuudessa keskeytymätöntä vuorotyötä tekevän työntekijän palkkaa voitaisiin siis alentaa korottamisen sijasta.

– Meidän neuvottelut näyttävät olevan nyt totaalisesti jumissa, Kääriäinen kuvailee vaikeaa tilannetta.

Kun neuvotteluihin joskus vielä päästään, pääluottamusmies toivoo palkankorotusten tulevan senteissä, ei prosentteina. Kääriäinen tuumaa, että euroissahan niiden pitäisi tulla. Senttikorotukset prosenttikorotusten sijasta takaisivat kuitenkin ainakin sen, että palkkaerot eivät repeäisi lisää.

Metsäteollisuus ry on siis julistanut lakkotaloihin kuuden päivän työsulun, joka alkaa heti torstaina 12. joulukuuta Teollisuusliiton kolmipäiväisen lakon jälkeen. Miten on mahdollista, että työsulku ei maksa mitään?

– Lakko maksaa kuulemma satoja miljoonia. Mutta kun Metsäteollisuus ry julisti työsulkunsa kaksi päivää meidän lakkovaroituksemme jälkeen, ei rahasta puhuttu enää yhtään mitään, Kääriäinen toteaa.

TEKSTI SUVI SAJANIEMI
KUVAT HANNA-KAISA HÄMÄLÄINEN JA METSÄ WOODIN TYÖNTEKIJÄT

LAKKO 9.–11.12.: Metsä Woodin Suolahden vaneritehtaan pääluottamusmies Osmo Kääriäinen: ”Helteen hatusta vääriä lukuja”

”Kiky-tunneilla ei ole ollut myönteistä merkitystä Suomen talouteen, saati että ne olisivat luoneet työpaikkoja. Kiky-tunteja ei edes tehty kaikissa yrityksissä. Minna Helteen 230 miljoonaa ja 1,4 prosenttia ovat täysin liioiteltuja lukuja, ihan hatusta tempaistuja”, toteaa Osmo Kääriäinen.

Teollisuusliitto järjestää työehtosopimusneuvotteluiden vauhdittamiseksi laajat työnseisaukset 9.–11.12. Lakkoon menee noin 35 000 työntekijöitä yhteensä kymmeneltä Teollisuusliiton sopimusalalta. (Lue lisää tästä)

MEKAANINEN METSÄTEOLLISUUS
OSMO KÄÄRIÄINEN
Pääluottamusmies
Metsä Wood, Suolahti

Pääluottamusmies Osmo Kääriäinen kuvaa, että vaneritehtaan 370 tuotantotyöntekijällä on kova taistelutahto päällä. Järjestäytymisaste on jämäkästi lähes 100 prosentissa. Viime vuoden poliittiseen lakkoon peilaten yksi henkilö ehkä tulee töihin, jos työtaistelu alkaa. Rikkurityövoima nujuilee siis lähellä promilleluokkaa.

– Ei ole Suolahden niemellä ollut lakoissa koskaan ongelmaa, pääluotto tiivistää.

Toteutuessaan lakon pitäisi raivata neuvottelupöydästä pois ennen kaikkea ne itseään vastaan toimineet talkootunnit.

– Taistelutahto johtuu meillä pitkälti niistä 24 tunnista. Meidän väki on niihin lopen uupunut.

KIKY USEIN LASKI TUOTTAVUUTTA

Kääriäinen kuvaa Helteen väitteitä kiky-tuntien merkityksestä hatusta tempaistuiksi. Pääluottamusmies nimittäin arvioi, että kiky-tunnit ovat laskeneet tuottavuutta eikä hän myöskään näe mitään todisteita työpaikkojen luomisesta. Teollisuusliiton viime vuoden kysely eri sektorien pääluottamusmiehille kertoi aivan saman kaltaista viestiä.

– On täyttä puppua, että Suomen talous tarvitsisi noustakseen kiky-tuntien jatkamista, Kääriäinen summaa tilanteen.

– Työpaikkoja luodaan investoinneilla. Niihin pitää löytyä rahaa eikä laittaa sitä omistajien taskuihin. Ja palkkaratkaisussa pitää varmistaa ostovoiman pysyvyys. Jos mennään työantajien nollalinjalla, vie se ostovoimaa ja samalla Suomen taloutta alaspäin.

Kääriäinen muistuttaa, että vuonna 2018 pörssiyhtiöt maksoivat tiettävästi 2,1 miljardia euroa ylimääräisiä osinkoja omistajilleen.

– Miksei niitä miljardeja investoitu teollisuuteen? Miksi väitetään, että investointeihin tarvitaan aina kustannussäästöjä, jotka on kiskottava työntekijöiden niskasta? Miksei kustannussäästöjä voisi ottaa osingoista ja johtajien palkoista? Kääriäinen kyselee hyvin aiheellisesti, sillä tunnetusti Suomessakin pääoman saama osuus kansantalouden kakusta on viime vuosina suurentuneet suurentumistaan tavallisten työntekijöiden saamiin kakunmureniin verrattuna.

KUKA ONKAAN SOKEAN IDEOLOGINEN?

Kun kikyilylle ei löydy taloudesta syitä, työnantajapuolen kovien vaatimusten taustalta löytyykin aivan muita, ideologisia syitä.

– Työantajien avoin hyökkäys ay-liikettä vastaan näkyy nyt myös tes-neuvotteluissa. Työnantajien tahtotila on se, että ay-liikkeen oikeutta toimia ja valtaa pitäisi rajusti kaventaa.

– Tämä näkyy niin EK:n ja Suomen Yrittäjien toiminnassa kuin työpaikoillakin, myös meillä, Kääriäinen kuvailee.

– Meillä Teollisuusliiton eri sektorien neuvottelijat ovat lähteneet todellakin sopimaan asioista. Eivät isännät ole ihan loppuun asti tätä asiaa ajatelleet. Jos he lähtevät tälle järjettömälle riidan tielle, kaaos siitä vain syntyy, pääluottamusmies ennustaa työnantajapuolen kovan linjan seurauksista koko yhteiskunnalle.

 

Kiky oli tutkitusti kehno

Teollisuusliitto teki kyselytutkimuksen helmikuussa 2018 kilpailukykysopimuksen työajanpidennyksistä 2017–2018. Kysely lähetettiin yli 2 100 pääluottamusmiehelle. Työntekijöitä kyselyn sopimusaloilla oli vähintään 67 000, henkilöstöä kaikkiaan 103 000. Vastausprosentti vaihteli 50 prosentin tuntumassa tai oli sen yli.

Kiky oli useilla Teollisuusliiton sektoreilla joko pitänyt tuottavuuden kutakuinkin samana tai laskenut useammin kuin nostanut sitä. Kehnoimmaksi kikyn ansiosta kääntyi autoalan tuottavuus. Autoalalla 9 prosenttia vastaajista arvioi tuottavuuden parantuneen kikyillessä, 18 prosenttia arvioi tuottavuuden heikentyneen.

Työllisyydessä kävi kikyillessä vielä huonommin vertailtaessa kiky-sopimuksen julkilausuttuja tavoitteita ja todellisia tuloksia. Kaikilla aloilla pääluottamusmiehet arvioivat kikyn useammin pitäneen työllisyyden entisellään tai huonontaneen työllisyyttä kuin parantaneen sitä. Esimerkiksi puutuotesektorilla 81 prosenttia kyselyyn vastanneista luottamusmiehistä arvioi työllisyyden pysyneen samana, 8 prosenttia arvioi kikyn heikentäneen ja vain 2 prosenttia kikyn parantaneen työllisyyttä.

Viimeisimpänä muttei vähäisimpänä todisteena kikyn pätemättömistä synnytyssyistä on kikyilyn toteuttaminen yrityksissä. Kaikilla sektoreilla erityisaloja lukuun ottamatta kiky-tunteja teettäneiden yritysten osuus laski vuodesta 2017 vuoteen 2018.

 

TEKSTI SUVI SAJANIEMI
KUVA HANNA-KAISA HÄMÄLÄINEN