KUNTAVAALIT: Anna äänesi kuulua! Ammattiosastojen kannattaa ajaa jäsenten asiaa työpaikkojen ulkopuolellakin

Kunnanvaltuustot päättävät muun muassa päivähoidosta, liikenteestä ja toistaiseksi terveydenhuollostakin. Kun teollisuuden työntekijöiltä kysyy kunnan tärkeimpiä tehtäviä, ykkösiksi nousevat elinkeinopolitiikka, kaavoitus ja ammattikoulutus. Pirkanmaalla ja Rauman seudulla tiedetään, miten niihin vaikutetaan.

KUVA YLLÄ: Jari Roslöf, Aki Moisio ja Marie Kuusinen ajavat jäsenten asioita Tampereen seudulla.

8.2.2021

Moni ammattiosasto seuraa tarkkaan, kuinka omat jäsenet menestyvät kuntavaaleissa. Tampereen seudun metallityöntekijäin ammattiosasto 195:ssä jännitetään ainakin yhdeksän ehdokkaan puolesta. Jäseniä on ehdolla Tampereella ja kolmessa lähikunnassa.

– Kun porukoilta kyselee, mitä he haluavat kunnaltaan, vastaukseksi tulee esimerkiksi päivähoito ja auratut tiet. Isot asiat eivät välttämättä kosketa samalla tavalla tavallista ihmistä, ammattiosaston varapuheenjohtaja, tamperelainen Marie Kuusinen kertoo.

Kun omia jäseniä saadaan kuntien valtuustoihin, tieto alueen kehittämisestä ja uusista hankkeista kulkee paremmin. Jos asiaan pystyy vaikuttamaan jo valmisteluvaiheessa eli lautakunnissa, saadaan parempaa tulosta aikaan.

MARIE KUUSINEN: ”On hassua, että mitä kauempana ihmisen jokapäiväistä elämää vaalien asiat ovat, sitä enemmän äänestetään. Presidentinvaaleissa äänestetään eniten. Ei osata erottaa vaaleja toisistaan. Eniten itseään lähellä oleviin asioihin pystyy vaikuttamaan kuntavaaleissa.”

Metallityöväen ammattiosasto Tampere-Härmälä 97:n puheenjohtaja Jari Roslöf on Nokian valtuuston varajäsen, ja hänellä on aiemmilta vuosilta kokemusta opetus- ja kasvatuslautakunnan työskentelystä.

– Niissä on mahdollisuus vaikuttaa paljon ammattikoulutukseen ja siten työvoimaan, hän toteaa.

– Nythän meillä kaikilla on kunnianhimoinen suunnitelma, että saataisiin teollisuuden rataverkosto ja liikenneyhteydet kuntoon. Se houkuttaisi uusia teollisuusyrityksiä Pirkanmaan alueelle. Edellinen isompi kasvuyritys aloitti 2000-luvun alussa. Tarvitaan uusia yrityksiä, joista kasvaisi keskisuuria ja suuria yrityksiä. Ne toisivat työpaikkoja ja houkuttaisivat uusia asukkaita.

Pirkanmaalla teollisuus työllistää suoraan 52 000 henkeä, ja teollisuuteen kytkeytyviä työpaikkoja on yli 120 000. Se tekee yhteensä 54 prosenttia alueen työpaikoista.

Teollisuusliiton ammattiosastot ovat aktiivisesti mukana Pirkanmaan Teollinen Tulevaisuus -projektissa, ns. Teollisuuden 4.0 kehitysvaiheessa. Ideana on kehittää koko Pirkanmaata niin, että se houkuttelisi nykyisiä yrityksiä investoimaan ja uusia teollisuusyrityksiä alueelle, nimenomaan vientiyrityksiä. Vetovastuuta on tarjottu Tampereen kaupungille. Hankkeelle näytettiin jo vihreää valoa, mutta sitten iski koronapandemia. Nyt odotetaan, mitä kaupunki vastaa uudessa tilanteessa.

JARI ROSLÖF: ”Pitää äänestää eikä luovuttaa. Kunnanvaltuustoissa tehdään tärkeitä päätöksiä. Pitää äänestää sellaisia henkilöitä, jotka ajavat itselle tärkeitä asioita.”

Kuusinen huomauttaa, että Tampereella ja muuallakin Pirkanmaalla suhtaudutaan teollisuuteen myönteisesti.

– Kuvaavaa on, että Metso Outotecille, entiselle Lokomolle, löytyi uusi tontti Tampereen Lahdesjärveltä. Yritykselle toki tarjottiin tiloja muualtakin, mutta hyvät kokemukset Tampereesta painoivat enemmän. On hyvä, että yrityksille löytyy paikkoja ja pitääkin löytyä, Kuusinen sanoo.

– Työ voi muuttua, mutta aina tarvitaan tiloja, joissa työtä tehdään.

AMMATTIKOULUTUS TUO YRITYKSIÄ

Teollisuus 4.0:n tavoitteena on saada Tampereen kaupunki ja Pirkanmaan maakunta tukemaan julkisten rakenteiden uudistamista ja kehittämään muun muassa koulutusta ja tutkimusta. Ammattiosasto 195:n toimistonhoitaja ja sihteeri Aki Moisio sanoo, että tutkimusta teollisuuspolitiikasta ja teollisuustyöstä ei ole tehty viime aikoina.

– Kun tänne halutaan työpaikkoja, meillä pitää olla tarjota ammattitaitoista työvoimaa. Yritykset eivät mene paikkoihin, joissa osaamista ei ole. Ei voi satsata vain tasokkaaseen lukioon, vaan tarjolla pitää olla hyvää ammattikoulutusta ja täydennyskoulutusta, Moisio muistuttaa.

– Teollisuuden työntekijät tarvitsevat lapsilleen toimivan päivähoidon. Hoitopaikkoja pitää olla myös vuorotyössä käyville.

Moisio on kotoisin Akaasta, jossa puuteollisuutta koetetaan saada uudelle Akaa Point -alueelle. Junarata, tieyhteydet, teollisuuspuuterminaali ja muu infra ovat kunnossa. Myös Nokia houkuttaa uusia, ympäristöratkaisuihin keskittyviä yrityksiä. Moisio ja Roslöf toteavat, että toimiva alihankintaverkosto on vahva houkutin uusille yrityksille.

AKI MOISIO: ”Tutkimusten mukaan mitä kalliimpi alue, sitä suurempi äänestysprosentti. Vuokra-alueilla asuville sanon, että valtuusto valitaan kuitenkin. Jos he eivät äänestä, muut valitsevat valtuuston jäsenet. Pieni- ja keskituloisen veroista suurin osa menee kunnallisveroihin. Kun haluaa saada oman äänensä kuuluviin, pitää käydä äänestämässä, houkutella muutkin ja äänestää sellaista, joka ajaa kuntalaisten asioita eikä puhu valtakunnan asioista, joihin kunnanvaltuustoissa ei voi vaikuttaa.”

Kunnat voisivat Moision mielestä hoitaa yhteydenpidon yrityksiin nykyistä paremmin.

– Se ei maksa kuin virkamiehen työpanoksen. Yrityksiä voisi kuulla vaikka kerran kuukaudessa.

Teollisuus 4.0:n taustalla ovat Saksan hyvät kokemukset yhteisvaikuttamisesta. Kun työtä kehitetään yrityksen sisällä, ja kunnissa pidetään huoli yritysten toimintaedellytyksistä, työpaikat pysyvät maassa.

– Kontaktien pitää olla kunnossa, myös ay-liikkeen kontaktien sekä kuntiin ja alueisiin että yrityksiin. Jos verkostoa ei luo, vaikuttamisen mahdollisuuksia ei tule, Roslöf lisää.

ASUMISEN HINTA VAIKUTTAA TYÖSSÄKÄYNTIIN

Jotta työvoimaa olisi yrityksille saatavissa, asumisen ja elämisen hinnan tulee olla kohdallaan. Kuusisen mukaan Tampereella asuminen on niin kallista, että ihmiset muuttavat lähikuntiin.

– Tampereella esimerkiksi tonttien hinnat alkavat olla sellaisia, ettei perusduunarin palkalla ole niihin varaa, Kuusinen toteaa.

Jari Roslöf, Aki Moisio ja Marie Kuusinen ovat edistäneet ammattiosastojensa jäsenten asioita esimerkiksi Pirkanmaan Teollinen Tulevaisuus -projektissa.

Ratayhteydet Nokiaan, Akaaseen ja Sastamalaan toimivat hyvin, ja näistä kunnista pääsee junalla Tampereelle alle puolessa tunnissa. Moisio huomauttaa, että henkilöjunaliikennettä voisi lisätä. Kuusinen toivoo kattavampaa joukkoliikennettä teollisuusalueiden aamuvuoroihin ja laajempaa raitiotieverkostoa työmatkojen ja asioinnin helpottamiseksi.

Rakentamisen haasteita riittää.

– Moni haluaa, että päiväkoti ja koulu ovat lähellä työpaikkaa tai kotia. Meillä on Nokialla ollut kouluissa ja päiväkodeissa homeongelmia, ja olemme joutuneet rakentamaan uusia kouluja ja päiväkoteja, Roslöf kertoo.

 

AMMATTIOSASTO VAIKUTTAA ALUEELLISESTI

Jan Laine. KUVA KITI HAILA

Ammattiosaston alueellinen vaikuttaminen riippuu jäsenten ja edustettavien työpaikkojen määrästä.

– Vaikuttamisaluetta määrittää, onko ammattiosasto työpaikkakohtainen vai seutukohtainen, Teollisuusliiton Hämeen ja Pirkanmaan alueen aluepäällikkö Jan Laine sanoo.

Aluetoimistot ovat pitäneet ammattiosastoille muun muassa kehittämiskoulutuksia toiminnan ja vaikuttamisen tavoitteista.

– Pienet osastot voisivat yhteisvoimin järjestää samanlaisia kehittämiskoulutuksia seutukunnallisesti, Laine ehdottaa.

Yhteisiin kokouksiin Laine kehottaa kutsumaan paikallista mediaa, joka tutustuisi ammattiosastojen aktiiveihin sekä siihen, miten työpaikoilla toimitaan ja vaikutetaan.

Laine pitää ammattiosastoa hyvänä vaikutuskanavana kuntapolitiikkaan. Osasto voi esimerkiksi esittää kuntapolitiikassa toimivalle jäsenelle kehitysideoita.

– Myös jäsenkunnalle esitellään kunnan luottamustehtävissä toimivat jäsenet. Kehotamme ottamaan yhteyttä näihin jäseniin, jos paikalliseen ongelmaan pitää saada ratkaisu.

Laine korostaa, että kuntavaikuttajaksi päätyneen jäsenen ja ammattiosaston yhteistyö on molemmin puolin sitoutunutta ja luottamuksellista.

Yrityselämään ammattiosastot voivat vaikuttaa luottamusmiesten kautta. Ammattiosaston hallituksen kokouksissa käydään läpi työpaikkakuulumiset ja luottamusmiehet pääsevät vaihtamaan kokemuksia.

Jos kunnassa on teollisuuden työtä ja työpaikkoja, niin siltä sektorilta olisi hyvä olla ehdokkaitakin.

Ammattiosastot ovat Laineen mukaan kannustaneet jäseniään hakeutumaan kunnalliseen ja alueelliseen päätöksentekoon. Teollisuusliiton syyskirjeessä pyydettiin ammattiosastoja huomioimaan kuntavaalit ja varautumaan vaalityöhön myös taloudellisesti.

– Vaikka omalla osastolla ei olisikaan kuntavaaleihin ehdokasta, niin naapuriosaston tai samalla seudulla toimivan osaston ehdokasta voisi silti tukea, Laine ehdottaa.

Osasto voi osallistua ehdokkaan vaalimainonnan rahoitukseen radiossa tai lehdessä sekä tarjota apuaan esimerkiksi jakamalla vaalimainoksia. Ehdokasta voi myös mainostaa omilla sosiaalisen median tileillään.

– Lisäksi osaston jäsenkirjeessä voisi kertoa, että meillä on tuleviin vaaleihin parhaat ehdokkaat: käy äänestämässä!

Tuleviin kuntavaaleihin on Hämeen ja Pirkanmaan vaalipiireissä ehdokkaana noin 30 Teollisuusliiton jäsentä kummassakin. Laine toivoo, että alueelle saataisiin ehdokkaita vielä saman verran lisää.

Etenkin muutamassa pienessä kunnassa olisi Laineen mukaan hyvä olla teollisuustoimialan ehdokkaita.

– Kunnan ehdokasasettelun pitäisi olla läpileikkaus kunnan asujista ja taloudesta. Jos kunnassa on teollisuuden työtä ja työpaikkoja, niin siltä sektorilta olisi hyvä olla ehdokkaitakin. Että kaikille olisi joku, jota äänestää, Laine toteaa.

 

OMA ÄÄNI ALUEEN ELINKEINOPOLITIIKKAAN

Janne Vainio ja Irma Salo vaikuttavat muun muassa TE-toimiston neuvottelukunnassa, Työterveyslaitoksen alueellisessa neuvottelukunnassa, ELY-keskuksen työelämäneuvottelukunnassa ja SAK:n paikallisjärjestön hallituksessa.

Kuntatason ohella ammattiosastot pystyvät vaikuttamaan alueen ja jopa koko maakunnan kehitykseen. Rauman Teollisuustyöntekijät ao. 66:n hallituksen jäsen Janne Vainio vaikuttaa alueen elinkeinopolitiikkaan Satakunnan TE-toimiston neuvottelukunnassa, Työterveyslaitoksen alueellisessa neuvottelukunnassa sekä ELY-keskuksen työelämäneuvottelukunnassa.

– Kaikki tällaiset neuvotteluelimet ovat rikkautta, sillä mukana on laajasti elinkeinoelämää Suomen Yrittäjistä ja Kauppakamarista lähtien.

Työtä riittää, sillä Vainion mukaan SAK:laisten palkansaajien työpaikat alkavat olla vähissä. Työpaikkoja tarvitaan myös vaikutuskanavien vuoksi.

Työnantajapuolen ja oikeistopuolueiden verkostot ovat Vainion mukaan paremmassa kunnossa.

– Uusien työpaikkojen luomisesta olemme samaa mieltä. Eriäviä mielipiteitä tulee siitä, miten niitä työpaikkoja tehdään: Kuinka paljon otetaan paikallisia töihin, järjestetäänkö riittävästi täydennyskoulutusta vai ostetaanko kaikki alueen ulkopuolelta, esimerkiksi urakkakokonaisuudet työntekijöineen ulkomailta.

Kun telakkayritys RMC:n kanssa neuvoteltiin, palkansaajapuoli esitti, että mahdollisimman monelle työttömälle annettaisiin täydennyskoulutus telakan tehtäviin.

Vainio muistuttaa, että kolmansista maista tulevien työntekijöiden saatavuusharkinnasta päätetään aina ELY-alueittain.

TONTTIPOLITIIKALLA VOIDAAN TUKEA TEOLLISUUTTA

Tieto kuntapolitiikan ajankohtaisista asioista tulee Vainion mukaan valtuutetuilta ja muilta kunnallispolitiikassa toimivilta. Sitä paremmin, mitä likempänä ay-liikettä valtuutettu tai edustaja on. Kuntavaaleihin ammattiosasto 66:sta on ehdolla ainakin seitsemän jäsentä, joista neljä Raumalla ja loput ympäristökunnissa.

– Raumalla on aina ymmärretty teollisuuden tarpeet. Ehkä merkittävin teko oli 2000-luvulla, kun Rauman kaupunki lunasti telakan tontin STX:n toiminnan loputtua. Silloinen osaston hallituksen jäsen, pääluottamusmies Raimo Virtanen oli mukana kaupungin elinkeinoelämän taustaryhmässä, jossa mietittiin pakettia telakan turvaamiseksi. Sillä oli iso merkitys, Vainio toteaa.

IRMA SALO: ”Kuntavaleissa äänestetään ihmistä lähellä olevista asioista. Vain äänestämällä voi vaikuttaa. Kannattaa antaa ääni ihmiselle, jolla on kanssasi samanlainen arvomaailma.”

Ammattiosaston puheenjohtaja, SAK:n paikallisjärjestön hallituksen jäsen Irma Salo kertoo, kuinka ammattiosaston lähetystö marssi tuolloin kaupunginjohdon ja valtuuston pakeille.

– Silloinen ministeri Jan Vapaavuori totesi, että telakkateollisuus on laskevan auringon ala, eikä apua heru. Taas meillä tehdään telakalla laivoja ja odotellaan, että päästään tekemään paatteja armeijalle, Salo toteaa.

– Kun on kanavat auki kaupunginvaltuustoon ja -hallitukseen, pääsee vaikuttamaan. Aina parempi, kun päättävissä elimissä on tuttuja tai edes samanmielisiä. [Kaupunginvaltuutettu] Miika Rantaselle sanotaan, että koeta pitää meijän puolia siellä, hän kertoo.

Lähetystöjä ei ole enää tarvittu, yhteistyö toimii. Kaupunki pyytää lausuntoja ja mielipiteitä SAK:n Rauman paikallisjärjestöltä, jossa osasto 66:lla on iso edustus. Toisinaan adressi on auttanut, muun muassa liittojen yhteisen saunatilan säilyttämisessä.

PALVELUIDEN LAATU JA ULKOISTUKSET TUNTUVAT

Salon mukaan Rauman valiokunnista, jaostoista ja lautakunnista voisi saada nykyistä paremmin tietoa jo asioiden valmisteluvaiheessa. Vainio huomauttaa, että valmistelu on hyvin kauaskantoista:

– Valiokunnissa ja lautakunnissa valmistellaan asioita, jotka tulevat voimaan kymmenenkin vuoden kuluttua.

Ammattiosaston hallituksen jäsen Miika Rantanen on kaupunginvaltuustossa ensimmäistä kauttaan ja mukana ympäristö- ja lupalautakunnassa.

– Kaupunginhallituksessa ja -valtuustossa on ay-taustaisia ihmisiä, ja me pystymme vaikuttamaan kaupunkistrategian puitteissa. Valtuutettuihin otetaan suoraan yhteyttä. Ammattiosasto voisi ottaa enemmänkin yhteyttä, ja muihinkin kuin vasemmistoliiton ja demarivaltuutettuihin, Rantanen sanoo.

MIIKA RANTANEN: ”Kuntapolitiikka on lähidemokratiaa, jossa päätetään koirapuistoista isoihin palvelukokonaisuuksiin. Ja kaavoitukseen. Kuntavaalit ovat arkielämän kannalta tärkeimmät vaalit. Kannattaa äänestää ihmistä, joka elää samanlaista elämää kuin itsekin.”

Ammattiliittojen yhteistoiminta kunnanvaltuutettujen kanssa on tuonut tulosta.

– Kaupungin ruoka- ja siivouspalveluiden ulkoistus onnistuttiin torppaamaan, toistaiseksi. Ammattiyhdistykset pystyivät laittamaan painetta päättäjille, Rantanen kertoo.

Ympäristö- ja lupalautakunnassa hän on vaikuttanut muun muassa pölyttäjähyönteisille tärkeiden viheralueiden lisäämiseen sekä kaupungin omistamien öljyllä lämmitettävien kiinteistöjen kartoitukseen ja lämmitysmuodon muuttamiseen.

– Valiokunnissa ja lautakunnissa tehdään paljon ihan konkreettisia päätöksiä. Niissä pääsee vaikuttamaan ja keskustelemaan. Kerron ammattiosastolle, jos jotain sille tähdellistä on tulossa. Paras olisi, jos heti valmisteluvaiheessa otettaisiin yhteyttä. Valtuustossa tehdään jo päätöksiä.

Salo lisää, että terveyskeskusten säilyminen kaupungin keskustan ulkopuolella on aina keskustelun alla. Syrjäalueiden palveluista pitäisi hänen mukaansa olla koko ajan varpaillaan.

TYÖSSÄKÄYNTIALUEET TOIMIVIKSI

Rantasen mukaan Rauman vetovoimaa pitää kasvattaa. Nykymenolla on odotettavissa alijäämäisiä tilinpäätöksiä.

– Kaavoitus ja kunnallisvero ovat olennaisia, mutta työpaikat ja siihen liittyvät palvelut, kuten päivähoito ja koulut, ovat ensisijaisia. Valtuustoon pitää saada ihmisiä, jotka ymmärtävät työssäkäyntialueiden merkityksen tavalliselle duunarille. Henkilöjunaliikenne pitäisi saada ilmastomuutoksenkin takia. Se laajentaisi työssäkäyntialueita.

Salon mukaan toimivat liikenneyhteydet niin asukkaille kuin yrityksille sekä mahdollisimman lähellä olevat koulut, päivähoito ja terveydenhuolto lisäävät asukkaiden viihtymistä.

– Pienellä rahalla pitäisi saada hoidettua isotkin investoinnit, kuten Karin kampus, johon tulee koulu, lukio, uimahalli ja kansalaisopisto.

JANNE VAINIO: ”Avoimin mielin ja uskotaan siihen, että kun yhdessä valmistellaan asioita, ne menevät eteenpäin. Pystytään huolehtimaan siitä, että teollisuuden palkansaajan näkemykset ja tarpeet tulee huomioitua kuntapolitiikassa. Äänestäjälle sanoisin, että ei aina tarvitse antaa ääntä tunnetulle, aina mukana olleelle koulutetulle. Voi luottaa oman ammattikunnan edustajaan, joka näkee palkansaajaäänestäjän tarpeet paremmin. Annetaan ääni omalle porukalle.”

UUSIA ASUKKAITA JA INVESTOINTEJA

Vainion mukaan riippuu paljon kaupunginjohtajasta, kuinka hanakasti ammattiosaston pitää vaikuttaa. Rauman edellinen kaupunginjohtaja piti kunnia-asianaan elinkeinotoiminnan edistämistä.

– Hänen ponnisteluistaan osa toteutuikin. Raumalla on pitkät ja syvät perinteet pienenä raskaan teollisuuden kaupunkina. Ei ole juuri vastakkainasettelua, jota muualla saattaa olla.

Ensisijaisesti vaikutetaan valtuutettuihin.

– Ehdottomasti tarvittaisiin valiokuntiin ja lautakuntaan ihmisiä, jotka ovat myönteisiä uusille investoinneille ja niiden tarvitsemalle tonttialalle ja palveluille. Lisäksi infran, opiskelu- ja harrastusmahdollisuuksien sekä muiden palveluiden pitää olla kunnossa, jos halutaan houkutella ihmisiä Raumalle.

Vainio painottaa yhteistyön tärkeyttä. Verkostot kannattaa pitää virkeinä myös alueen kansanedustajiin ja mahdollisiin ministereihin.

– Ketjun pitää olla kunnossa, että tieto kulkee joka suuntaan. Satakunnan maakunta on niin pieni, että täällä sidosryhmät vielä tuntevat toisensa.

 

AMMATTIOSASTO TUKEE VAIKUTTAJAA

Vesa Aallosvirta. KUVA KITI HAILA

Osastojen olisi tärkeää kannustaa jäseniä esimerkiksi kuntavaaliehdokkaiksi ja tukea heitä, sanoo Teollisuusliiton järjestöpäällikkö Vesa Aallosvirta.

– Liiton jäseniä pitäisi saada päätöksenteon ytimeen, kunnanvaltuustoon, lautakuntiin ja muihin kunnan elimiin, hän rohkaisee.

Kunnan luottamustehtävässä toimiva liiton jäsen on Aallosvirran mukaan kanava ammattiliiton, ammattiosaston ja kunnan välillä.

– Ammattiosaston pitäisi tukea jäsentään hakeutumaan luottamustehtävään. Lisäksi osaston tulisi kannustaa kaikkia jäseniä äänestämään. Äänestäminen on demokratiamme perusta, Aallosvirta muistuttaa.

Verkostoituminen on Aallosvirran mukaan yksi tärkeimmistä keinoista kohti alueellista ja kunnallista vaikuttamista.

– Olisi hyvä, jos ammattiosastot ja yksittäiset jäsenet loisivat yhteyksiä kuntapäättäjiin ja alueellisiin päätöksentekoelimiin. Se on ajallisesti pitkä työ, mutta mahdollista, Aallosvirta rohkaisee.

Hän kehottaa luomaan yhteyksiä myös koko SAK:laiseen kenttään: keskusjärjestöön, aluetoimistoihin ja ammattiosastoihin. Yhdessä SAK:laisten toimijoiden kanssa voisi pyrkiä vaikuttamaan alueellisesti laajempaan päätöksentekoon.

Verkostoa voi luoda vaikkapa järjestämällä yhteisiä tilaisuuksia tai kutsumalla kuntapäättäjiä ja kansanedustajia omiin kokouksiin keskustelemaan ajankohtaisista aiheista.

Nykyään ei välttämättä tiedosteta, että politiikka tarkoittaa yhteisten asioiden hoitamista, eikä kirosanaa.

Julkisuuskin on tärkeää. Esimerkiksi osaston kunnallisvaaliehdokkaiden mielipidekirjoitukset paikallisiin lehtiin ja paikallisradioon tuovat ehdokkaalle julkisuutta.

– Meillä on ammattiosastoja, jotka ovat tehneet oman teollisuuspoliittisen ohjelman. Sen kertominen päättäjille on myös tapa vaikuttaa, Aallosvirta toteaa.

Aallosvirta uskoo, että ammattiosastojen aktiivijäsenillä on mielipiteitä sekä myöskin halua vaikuttaa entistä enemmän. Hänen mukaansa ammattiosastoissa on käyttämätöntä potentiaalia, kykyä yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen.

Esteeksi saattaa muodostua ajankäyttö. Järjestöt taistelevat jäsentensä vapaa-ajasta harrastusten ja perheen lisäksi. Siksi jäsenen innokkuus lähteä vaikuttamaan alueelliseen päätöksentekoon voi hiipua jo alkumetreillä ajanpuutteeseen.

– Jäsenten kannustaminen vaikuttamistyöhön on tärkeää, jotta päätöksenteossa kuultaisiin myös työelämän ääntä.

Aallosvirtaa harmittaa, että politiikasta ja poliittisesta vaikuttamisesta on annettu kielteinen mielikuva, mihin medialla on ollut osuutta jo pitkään.

– Nykyään ei välttämättä tiedosteta, että politiikka tarkoittaa yhteisten asioiden hoitamista, eikä kirosanaa.

 

TEKSTI BIRGITTA SUORSA (TAMPERE JA RAUMA) JA TIINA TENKANEN / UP
KUVAT JYRKI LUUKKONEN (TAMPERE) JA JUHA SINISALO (RAUMA)
Jutun kuvia otettaessa on noudatettu tilanteen vaatimaa varovaisuutta ja koronaohjeistuksia mahdollisimman hyvin.

Suomalaiset tekevät miljoonia työmatkoja joka päivä – voisiko kulkemisesta tehdä mielekkäämpää ja terveellisempää?

Töihin on mentävä, tavalla tai toisella. Suurin osa Teollisuusliiton jäsenistä kulkee töihin omalla autolla, mutta voisiko muukin olla mahdollista? Työmatkaajille on tarjottava aito mahdollisuus käyttää julkisia kulkuvälineitä, jalankulkua tai pyöräilyä.

Kävelyn ja pyöräilyn hyödyistä on paljon tutkimustietoa. Kävely kohottaa kansanterveyttä ja -taloutta yhtä edukkaasti kuin pyöräily, vaikka kävely ei ehkä nykyisin saakaan samanlaista huomiota kuin pyöräily. Kävelyyn on kuitenkin yhdistetty entistä useammin paitsi ruumiin, myös sielun tasapaino.

Kymmeniä tuhansia ihmisiä käsittävien tutkimusten mukaan jalankulku ennaltaehkäisee masennusta. Tämä saattaa liittyä myös saastepäästöjen vähentymiseen kävelyn suosion myötä. Tutkijat varoittavat näet nykyisin siitä, että masennussairaudet ovat sitä todennäköisempiä, mitä saastuneempaa ilmaa hengitämme.

Ihmiskunnan suuret ajattelijat ovat kautta aikain ylistäneet kävelemistä. Heistä käveleminen on helpotus – elleipä peräti oleellinen edellytys – ongelmien ratkaisulle. Kirjailija-filosofi Friedrich Nietzsche on jopa todennut, että vain kävellessä syntyneet ajatukset ovat minkään arvoisia.

Jalkaudutaan – vai pyöräilläänkö?

Kävelyyn ei tarvita laitteita tai varusteita. Ja kun kävely nopeutetaan polkuvoimaksi, pyöräilijöidenkin tiedetään vähentävän yhteiskunnalle sälytettäviä kustannuksia. He pysyvät muita terveempinä leikaten tuntuvasti myös työnantajan kuluja vähäisemmillä sairauspäivillään.

Pyöräily vähentää saasteita ja melua nopeuttaen myös ajoneuvoliikennettä pienentämällä ruuhkia. Pyöräily lisää paikallisten liikkeiden elinvoimaa ja vähentää yhteiskunnan kustannuksia. 10 pyörää mahtuu yhden auton pysäköintipaikkaan, ja pyöräily on halvempaa verrattuna autoiluun.

PYÖRÄILY TUO RAHAA, AUTOILU VIE

Jalankulun ja pyöräilyn väylien rakentaminen ei vaadi luonnon peittämistä asfalttiin niin laajoilta aloilta kuin autotiet.

Viheralueiden säilyttämisellä on ratkaiseva rooli asukkaiden terveydelle ja mielen tasapainolle. Viheralueiden saavutettavuus on tasa-arvokysymys. Köyhimmät ja eritoten heidän lapsensa hyötyvät eniten lähiluonnosta. Vihervyöhykkeet lisäävät kevyen liikenteen suosiota. Kilometrin pyörämatka tuntuu tutkimusten mukaan paljon lyhyemmältä viherväylällä kuin keskellä brutaalia betoniarkkitehtuuria. Työmatkaa ei edes taiteta kevyin konstein, jos se tuo vain kokemuksen ahdistavasta rumuudesta ja kulun jarruuntumisesta esteisiin.

Auto on kätevä, mutta terveyden ja ympäristön takia kannattaa miettiä, voisiko auton välillä vaihtaa pyöräilyyn tai kävelyyn.

Kansainvälisten suunnittelustandardien mukaan laskien pyöräilyn kehittäminen tuo aina rahaa kaupungille, autoiluun investointi vie aina rahaa kaupungilta. Helsingin kaupunkisuunnitteluvirasto on esimerkiksi laskenut, että 20 miljoonan investointi pyöräilyyn toisi yli 800 miljoonaa euroa rahaa terveys- ja muina hyötyinä vuoteen 2025 mennessä. Saman rahan laittaminen autoiluun köyhdyttäisi kaupunkia.

TILAISUUS ON TARJOTTAVA

Liikenteen suuren muutoksen vastuuttaminen yksittäisille ihmisille on kohtuutonta ja vaikutuksiltaan tehotonta. Teollisuusliiton kyselyn mukaan jäsenet tietävät tämän hyvin, sillä heillä ei useinkaan ole mahdollisuuksia käyttää julkista liikennettä, tai sitten matka töihin on liian pitkä kävelyyn tai pyöräilyyn.

Kyselyn mukaan liiton jäsenet ovat samaan aikaan tietoisia niistä keinoista, joilla tilaisuus kestävään matkantekoon tarjotaan. Jutun lopussa kyselyn avoimissa vastauksissa käy ilmi samat asiat, mistä liikenteen ja liikkumisen asiantuntijatkin puhuvat.

HYÖTYLIIKUNNALLA MITTAVAT TERVEYSVAIKUTUKSET

On tervettä muistaa, että suuria ja valtaisia varoja vieviä kansatautejamme voitaisiin kurittaa yksinkertaisesti kävelemällä ja pyöräilemällä. Näihin olisi koko Suomessa hyvät mahdollisuudet, sillä joka neljäs pääsisi pyörällä töihin enintään 10 minuutissa.

Vastoin ennakkoluuloja, pääkaupunkiseudulla on keskimäärin maan pisimmät työmatkat. Tälläkin seudulla pyörällä pääsisi kuitenkin töihin puolet asukkaista hilkun alle puolessa tunnissa. Koko maassa keskimääräinen työmatka olisi pyörällä muutaman minuutin lyhyempi eli selvästi alle puolen tunnin. Helsingin seudulla asuu yli 30 prosenttia kaikista maan työssä käyvistä.

– Nykysuositusten mukaan reipasta liikkumista tulisi harjoittaa 2,5 tuntia viikossa tai raskasta 1,5 tuntia. Säännöllinen liikkuminen kohottaa kestävyyskuntoa vaikuttaen suotuisasti painoon ja kehonkoostumukseen. Tämä pienentää riskiä sairastua sydän- ja verisuonitauteihin ja kakkostyypin diabetekseen, luettelee säännöllisen arkiliikkumisen vaikutuksia terveyskasvatuksen projektitutkija Iina Raudasoja Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisestä tiedekunnasta.

– Ja liikuntaa voi kerryttää pitkin viikkoa, pieninä pätkinä, innostaa saman laitoksen tutkijatohtori Elina Hasanen.

Hasanen painottaa maankäytön ja kaavoituksen ratkaisevaa osuutta siinä, miten mahdollisuudet luodaan. Asunnot, työpaikat, palvelut, koulut ja päiväkodit on sijoitettava niin, että jalan ja pyörällä kulkeminen on mahdollista.

– Arjesta on tehtävä helppoa. Ja on tärkeää kiinnittää huomiota kaupunkiluonnon määrään, se lisää viihtyisyyttä ja halukkuutta pyöräilyyn, tutkija alleviivaa.

Yliopistonlehtori Mikko Simula painottaa hänkin koko yhdyskunnan infrastruktuurin tärkeyttä. Hän kehuu Oulua, jossa viimeiselle asuntomessualueelle tehtiin ensimmäiseksi kävelyn ja pyöräilyn infratyöt ennen kuin ensimmäistäkään taloa ryhdyttiin suunnittelemaan.

Jyväskylästä löytyy sen sijaan sekä huonoa että hyvää esimerkkiä. Pyöräilyä on helpotettu, mutta kaupungin ulkopuolelle on myös tontitettu ja rakennutettu valtaisa Sepän automarkettikeskittymä, jonne ei helpolla pääse kuin henkilöautolla ja joka kovertaa keskustaa tyhjäksi kaupallisista palveluista.

– Ja nyt sitten on tehty Jyväskylän keskustan elävöittämissuunnitelma, Hasanen huokaa.

Simula toteaa, että verotus voi olla yksi hyvä instrumentti ilmastonmuutoksen hillintään.

– Vihreän veropolitiikan on otettava kuitenkin maksukyky huomioon. Se ei saisi rangaista kaukana asuvia pienipalkkaisia, jotka saattavat asua kaukana juurikin siksi, että he ovat pienipalkkaisia. Jotain toivoa toisi paluu progressiiviseen verotukseen.

Liikuntaa nimenomaan yhteiskunnalliselta kannalta tarkkaileva Simula pitää tärkeänä sitä, että Suomessa kansalaisjärjestöt painostaisivat päättäjiä. Jyväskylän Pyöräilyseura on Simulasta toiminut kaupungissa esimerkillisesti, jotta kuntapäättäjät taipuisivat suosimaan pyöräilyä.

– Ei ole toimia ilman kansalaisjärjestöjen painetta. Ja nopeimmin muutokset saadaan aikaan, kun kansalaisjärjestöt, julkishallinto ja liike-elämä verkostoituvat keskenään.

Pyöräily voi Simulan mukaan avata uusia ansaintamahdollisuuksia, kuten vaikka lastipyörien myynnissä.

VALTIO JA KUNNAT YHTEISTYÖHÖN

– MAL-sopimukset eli maankäytön, asumisen ja liikenteen sopimukset ovat ainoa toimiva sopimusmenettely kuntien ja valtion välillä, kun edistetään isojen joukkoliikenne- ja asuntoinvestointien toteuttamista. Tampereen ratikka ja Länsimetro ovat esimerkkejä näistä. Toivottavasti MAL-sopimukset toteutuvat myös Jyväskylässä, Lahdessa ja Kuopiossa. Tarvetta olisi myös kevyemmille sopimustyypeille, joiden avulla muissakin kaupungeissa saataisiin eteenpäin kunnan ja valtion yhteistyötä edellyttäviä kaupunkikehittämishankkeita, sanoo Kuntaliiton liikenneasiantuntija Johanna Vilkuna.

Kevyen liikenteen suosiminen on asiantuntijasta ”ratkaisevan tärkeää” liikenteen päästöjen leikkaamisessa ja ilmastonmuutoksen torjunnassa. Suosimiseen kuuluu myös sangen tärkeänä elementtinä nopeusrajoitusten laskeminen taajamissa, esimerkiksi Rovaniemen keskustassa nyt 30 kilometriin tunnissa.

Vilkunakin allekirjoittaa tämän toteaman: sen kaistan liikenne lisääntyy, jolle annetaan tilaa.

– Uudistuvaan tieliikennelakiin tulee pyöräkatu. Pyöräkadulla ajoneuvoliikenne hoidetaan pyöräilyn ehdoilla, ei toisin päin.

Liikenteen sähköistäminen on Vilkunasta yksi ratkaisu. Henkilöautokannan sähköistyminen on tärkeää, mutta päästöt eivät vähene, jos ajetut kilometrit ja autojen koko kasvavat. Akkumateriaalien tuotannon eettisyydessä on ongelmia, kuten harvinaisia maametalleja henkensä kaupalla kaivavat kongolaislapset todistavat. Vilkuna hyödyntäisi mahdollisimman paljon biokaasua. Työmatkojen verohelpotuksissa pitäisi hänestä päästä kulkuneuvoneutraaliin ratkaisuun, yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta unohtamatta.

KUNNOSSAPITO KUNTOON

Helsingin Polkupyöräilijöiden eli HePon toiminnanjohtaja Henni Ahvenlampi toteaa, että kaikki tarvitsevat autoa joskus. Mutta arkipyöräily on tehtävä houkuttelevaksi ja helpoksi. Erityisesti pitää satsata jalankulun ja pyöräilyn erotteluun, sillä niissä kuljetaan hyvin eri nopeuksilla, samoin talviseen kunnossapitoon.

– Liukkauden torjumiseksi meidän ilmastoomme soveltuu harjaus ja nestemäinen suolaus. Sepeli rikkoo kumeja. Jalankulun väylillä kulkevat myös lastenrattaat, rollaattorit ja pyörätuolit, joiden käyttäjät liikkuvat aivan eri nopeuksilla kuin polkupyöräilijät. Mutta kaikki nämä ryhmät ovat heikommassa asemassa liikenteessä kuin moottoriajoneuvojen kuljettajat. Väylien laadukkuus toisi heille turvaa moottoriliikenteen vaaroilta.

HePon liikennepoliittisessa ohjelmassa vaaditaan ratkaisua myös siihen, että valtaisten rakennustyömaiden liepeillä eivät väliaikaiset pyörätiet yhtäkkiä loppuisi, usein ilman opastusta kiertoreiteistä.

– Ja kaupunkien ja kuntien on kilpailutettava jalankulun ja pyöräilyn väylien rakentaminen yhtä laadukkaasti kuin ajoteiden. Nyt kehnosti suunnitellut ja toteutetut kaadot keräävät hulevedet väärin, asfaltti ei kestä kunnossapitokoneiden painoa ja pahimmassa tapauksessa korjaukset ovat olleet vielä huonompia kuin alkuperäisen urakan reklamoidut työt.

Lähteitä: Tilastokeskus, Sitra, Helsingin kaupunkisuunnitteluvirasto, Keski-Suomen pyöräilyohjelma, WHO, Suomen ilmastopaneeli, European Cyclists´ Federation ja aivotutkija, professori Shane O´Maran teos ”In Praise of Walking” (Lontoo 2019).

 

Töihin tullessa tuntuu jo hienolta…

Jyväskylän Moventaksella tarkastajana työskentelevä Arto Pasanen juoksee tai pyöräilee 12 kilometrin työmatkansa ympäri vuoden. Matkaan menee 35 minuutista reiluun tuntiin riippuen kulkutavasta ja kelistä. KUVAT HANNA-KAISA HÄMÄLÄINEN

”Aamuvuoroviikolla pitää olla menossa ulos ovesta klo 04:40. Ensimmäinen kilometri juosten voi olla vähän vaikea. Toinen tuntuu jo paremmalta. Ja aina tuntuu hienolta, kun on päässyt töihin!”

Näin kertoo tarkastaja Arto Pasanen Jyväskylän Moventakselta. Pasanen juoksee tai pyöräilee 12 kilometrin työmatkansa ympäri vuoden. Miehellä on teräskunto, eikä siinä suinkaan vielä kaikki: ”Murheet jäävät lenkkipolun varrelle”.

Nassikkana Pasanen oli hiihtänyt paljon, aikuisena pelannut sulkapalloa. Mutta nykyisen kestoliikuntansa Pasanen aloitti ryhtyessään ”juoksentelemaan” perheenjäsentensä kanssa neljä–viisitoista vuotta sitten.

Vähitellen juoksulenkit pitenivät jo 15–20 kilometriin. Kaveripiirikin laajentui, kun vanhimman siskonsa kautta Pasanen tutustui muihin juoksemisen harrastajiin ja mies liittyi myös Hippoksen Maratonkerhoon.

Ja ne työmatkat Moventakselle, ne taittuvat siis nyt juosten tai pyöräillen, ympäri vuoden.

MATKA-AIKA RIIPPUU KELISTÄ…

– Pyörällä menee kesällä semmoiset 35 minuuttia, tännepäin on aika mäkistä maastoa. Talvella menee 45 minuuttia tai jopa tunti, kelistä riippuen. Juoksemalla menee vähän toista tuntia.

Toisinaan juoksumatka kotiinpäin menee myös intervalliharjoittelussa, ja silloin aikakin kutistuu.

Hyötyliikkuja harmittelee sitä, että talvipyryillä pyöräteitä ei aina aurata kunnolla.

– On käynyt niinkin, että olen tullut töihin nopeammin juosten kuin mitä olisin tullut pyörällä.

Arto Pasasen työmatkakamppeet kuivuvat työpaikan pukuhuoneen kuivaustelineessä työpäivän aikana.

Pyöräillen Pasanen tulee töihin ehkä yhtenä tai kahtena päivänä viikossa, enimmäkseen siis taival taittuu juosten. Kesäisinä aamuina hän juoksee satunnaisesti jopa 20:n tai 30 kilometrin ylimääräisen lenkin työmatkansa lisäksi.

Hyötyliikunta käy Pasasella, juoksutapahtumien ja puolimaratonien harrastajalla, myös harjoittelusta. Hän kertoo välillä juurikin ”keventävänsä” työmatkakilometrien määrää, jos tulossa on lähitulevaisuudessa jokin varsinainen urheilusuoritus.

Pasasella on hybridipolkupyörä. Talveksi siihen löytyy nastarenkaat. Vaatetuksessa on talvikeleille monenlaista sateen- ja tuulenpitävää varustetta, ja jalkoihin löytyy niin piikkikenkiä kuin karkeilla maastokuvioilla varustettuja lenkkareita.

VIRTAA TÖIHIN, JA TOISIINKIN TÖIHIN

Tuulimyllyn vaihteistoja valmistavassa Moventaksessa Pasanen tekee vaihteistonosien tarkastusta koordinaatti-mittakoneella. ”Tonneja halotaan”, Pasanen huomauttaa. Hänen tiiminsä näet varmistaa, että tuotteet on tehty piirustusten mukaisiksi jopa tuhannesosamillin tarkkuudella.

Työ on monipuolista, vaatien välillä myös tietokoneiden ohjelmointia tai vanhojen ohjelmien päivitystä.

– Työkaverit ovat mukavia! Se vaikuttaa paljon viihtymiseen ja jaksamiseen, Pasanen vielä alleviivaa.

Arto Pasanen ja saman osaston työkaveri Heikki Kauhanen lähdössä kotimatkalle.

Mutta tärkeän osansa jaksamiseen tuo hyötyliikunta.

– Tämä antaa virtaa. Tämä antaa voimaa selviytyä päivän askareista.

Kun Moventaksella on ollut omat aallonpohjansa ja työntekijöitä on irtisanottukin, on Pasanen kouluttautunut toiseenkin ammattiin. Hän on ammattitutkinnon suorittanut hieroja, ja hän tekee jatkuvasti päätyönsä ohella myös hierontatyötä. Hän ei uskoisi jaksavansa kahta työtä, jolleivat työmatkat taittuisi hyötyliikunnalla.

Työmatkaliikunta saa kuntopuolella ”ihmeitä” aikaan.

– Mitä sä teet? Niin Pasanen kertoo elämänsä ensimmäisen kehonkoostumusta mittaavan testaajan ihmetelleen, kun testissä paljastuivat ”ihanteelliset” arvot ihan kaikessa.

JAKSAMISTA ELÄMÄÄN

– Minä juoksin Puijon laaksossa, kun tyttären leikkaus Kuopion yliopistollisessa keskussairaalassa alkoi. Juostessa pystyy käsittelemään vaikeitakin asioita.

Pasasen vanhin tytär oli kokenut 19-vuotiaana täysin odottamatta neliraajahalvauksen. Isä purki huoltaan ja tuskaansa juoksemalla. Tytär istuu tällä haavaa pyörätuolissa, mutta lannistumisesta ei ole puhettakaan. Sairaalakäynnit ja kuntoutuskin jatkuvat edelleen.

Talviaikaan Arto Pasanen käyttää polkupyörässään nastarenkaita.

– Tyttäreni on taistelija ja tavattoman positiivinen ihminen, Pasanen kertoo ja näyttää tyttärestään Sinistä videon, joka todistaa asiaa.

Pasanen uskoo, että kuntoilu voi auttaa elämän vaikeiden hetkien kohdatessa.

– Jokaisella on elämässä murheita. Ne jäävät sinne lenkkipolun varteen. Kuntoilu antaa voimaa selviytyä.

”TÄMÄ ON MINUN SIIRTONI”

Jos maapallo halutaan pitää asuttavassa kunnossa myös lapsille ja lapsenlapsillemme, on hiilijalanjälkeä pienennettävä, myös liikenteessä.

– Tämä on minun siirtoni. Teen työmatkat hyötyliikunnalla. Eipä pyöräilystä tai juoksemisesta paljon saasteita tule.

Pasanen kertoo miettineensä liikkumismuotonsa valinnassa vireytensä, terveytensä ja kuntonsa ohella ilmastonmuutosta. Hänelle on myös tavattoman mieluista olla työssä nimenomaan tuulimyllyjen osia valmistavassa tehtaassa.

– Parempi täällä on olla töissä kuin hiilivoimalan osiksi meneviä tuotteita valmistavassa tehtaassa.

”Työnantajien panoksesta tulee ensimmäiseksi mieleen se, että voisi olla työsuhdepyöriä”, Arto Pasanen sanoo.

Jotta kevyen liikenteen suosio saataisiin nousemaan, Pasasella on ensinnäkin hyvin armollinen ehdotus itse työmatkalaisille.

– Jokainen saa aloittaa siltä tasolta, mitä oma kunto on. Jos lähtee vaikka kolmen kilometrin lenkille, voi ensin aina kävellä yhden pylväänvälin, sitten taas juosta seuraavan pylväänvälin, sitten taas kävellä…

– Eikä kaikille juokseminen edes sovi, toiset tykkää hiihtää, toiset pyöräillä, Pasanen kuvailee.

– Työnantajien panoksesta tulee ensimmäiseksi mieleen se, että voisi olla työsuhdepyöriä.

Arto Pasanen toivoo, että kaupungit ja kunnat kääntäisivät tiehuollossa etusijajärjestyksen toisin päin, etusijalle kevyen liikenteen väylät.

Työnantajien pitää joka tapauksessa varmistaa se, että kuntoilija pääsee työmatkansa jälkeen suihkuun, ja että varusteille on hyvät kuivatustilat. Pasanen on joutunut itse hankkimaan oskarinoksamaisen kuivaustelineen, jotta kamppeet ennättäisivät kuivua kotimatkaa varten.

Pasanen toivoo, että kaupungit ja kunnat kääntäisivät tiehuollossa etusijajärjestyksen toisin päin.

– Siitä pidetään huolta, että autoilijoiden käyttämät tiet aurataan ensin. Ja pahimmassa tapauksessa ne lumet sitten viskataan puolimetriseksi kinokseksi pyörätielle. Enpä usko, että tämä kovasti innostaisi aloittelevaa pyöräilijää tai juoksijaa, Pasanen uumoilee.

 

Mahdollisuuksista syntyy pyöräilijä

Varastotyöntekijä Axu Saha kulkee työmatkaa Helsingin kodin ja työpaikan Espoon Orionin välillä. Töihin meno taittuu julkisilla eli metrolla, mutta aamuvuoroviikolla Saha juoksee takaisin 14 kilometriä kolme–neljä kertaa viikossa. KUVAT PEKKA ELOMAA

”Kun annetaan mahdollisuus, työmatkaliikunta lisääntyy.” Varastotyöntekijä Axu Saha on nähnyt, miten suuresti pyöräilyn suosio on kasvanut Espoon Orionilla, kun pyöräkatokset, suihkut ja vaatteiden kuivauskaapit ovat viimeisen päälle. Itse hän juoksee päivävuorostaan kotiin, 14 kilometriä.

– Kyllä minulle maapallon tulevaisuuden vaaliminen on elämänarvona tavattoman tärkeä. Mutta vastakkainasettelua minä en halua. Eihän parempien pyöräteiden tekeminen tarkoita sitä, että autoilu loppuisi, Saha kuvailee.

– On ehdottomasti erotettava tilanteet, joissa toinen työntekijä asuu Helsingissä ja toinen maalla, jossa bussi menee kerran vuorokaudessa. Ei yksikään poliittinen puolue voi vaatia: Ei saa olla autoja.

Monen on vielä haettava lapset päiväkodista, tai on muita velvollisuuksia työmatkan varrella. Tämän Saha ymmärtää täysin. Mutta voisiko liikuntaa suorittaa edes pienissä pätkissä?

– Ei todellakaan jokaisen tarvitse juosta työmatkojaan. Ihan kaikki liikunta on arvokasta. Jo 10–15 minuutin kävely raittiissa ulkoilmassa virkistää, Saha kannustaa.

TYÖNANTAJA AVITTAA, KUN TAHTOO

Todistusaineisto niin maailmalta kuin Suomestakin, Espoon Orion mukaan luettuna, kertoo kuitenkin sen, että jalankulkua ja polkupyöräilyä voidaan ratkaisevasti edistää työnantajien toimilla. Saha kertoo, että hänen aloittaessaan kahdeksan vuotta sitten tilat ja järjestelyt olivat Orionilla jo silloin moitteettomat.

– Joka portilla on pyöräkatokset. Kaikissa pukuhuoneissa on hyvät suihkut. On erilliset, koneelliset kuivauskaapit pyyhkeille ja urheiluvaatteille, Saha luettelee.

Varastotyöntekijä Sahalla on vuoroviikoin vaihtuva, säännöllinen kaksivuorotyö. Saha juoksee aamuvuorosta kotiin 3–4 päivänä viikossa Espoosta Helsingin Hermanniin. Työmatkat taittuvat muuten julkisella kulkuvälineellä eli metrolla.

Axu Saha tekee osan työmatkastaan metrolla.

– Juoksuvaatteet ovat minulla aamulla päällä, tietysti jokin takki tai lämpöliivi myös. Minulla juoksemista helpottaa se, että työnantaja tarjoaa kaikki työvaatteet. Juoksureppu on ehdoton. En tavallista reppua suosittele ollenkaan, ei se toimi. Laitan sitten töistä lähtiessäni lämpimämmät vaatteet reppuun. Kun repun kiristää selkään, myötäilee se niin hyvin juoksijan liikkeitä, että tuntuu kuin ei mitään kantaisi.

Iltavuoroon juostuaan Saha kertoo huuhtelevansa kuntoilukamppeet töissä tavallisella saippuavedellä ja laittavansa ne sitten toiseen niistä mainioista kuivauskaapeista. Sahalla itsellään hyötyliikunnan muoto on juokseminen, mutta kaikkein selvimmin on mahdollisuuksien antaminen kasvattanut työmatkapyöräilijöiden lukumäärää.

– Täytyy kehua työnantajaa. Kun annetaan tällaiset fyysiset mahdollisuudet, kyllä se innostaa. Tavattoman monet pyöräilevät töihin. Pyöräkatokset ovat aina täynnä, Saha toteaa.

TREENI HOIDETTUNA, STRESSI POISTETTUNA

– Minä olen ajatellut: Miksi en juoksisi työmatkaani? Siinä tulee treeni tehtyä, ja sitten on koko loppuilta vapaana.

Sahan suorin reitti on 14 kilometriä pitkä, mutta välillä hän juoksee ylimääräisiä kilometrejä. Keli ja vuodenaikakin vaikuttavat työmatkaan. Jos ”talvella ja rauhassa” juoksee, menee Sahan mukaan aikaa puolitoista tuntia, lämpöisellä kesäsäällä vähemmän.

Varastotyö on fyysistä, nostellaan esimerkiksi laatikoita. Saha sanoo jaksavansa työpäivänsä paremmin hyötyliikkumisensa ansiosta. Henkinen puoli on tavattoman tärkeä sekin.

– Kaikkihan tietävät, että työpäivät vaihtelevat. Jos on ollut tavallista stressaavampi päivä, piristyn juostessa. Sen huomaan konkreettisesti siitä, että puolen tunnin juoksemisen jälkeen ajatukset lähtevät pois työpäivästä. Ajattelen ihan kaikenlaista, saan ajatukset takaisin itselleni, Saha kuvailee kokemuksiaan.

”EN JAKSAISI ISTUA RUUHKASSA”

– En puutu siihen, jos joku haluaa ehdottomasti kulkea sen kilometrin työmatkansa autolla. Jokainen tekee omat ratkaisunsa.

Lehtisaaren ja Kuusisaaren kautta kulkevan juoksureittinsä varrella Saha tosin näkee Espoon ja Helsingin väliä matelevat autoletkat.

– Itse en jaksaisi olla ruuhkajonossa, Saha toteaa.

”Uskon, että koko liikennesuunnittelu muuttuu”, Axu Saha sanoo.

Varastotyöntekijän oma ratkaisu on ollut koko elämän ajan asunnon etsiminen julkisen liikenteen ääreltä. Saha kyllä tuntee autot ja ajokokemus on vankka, sillä aiemmin hän on autoillut paljonkin muun muassa kilpapyöräilyn kisamatkoillaan. Yksittäisten ihmisten autonkäyttöön keskittymisen sijasta on Sahan mielestä julkinen liikenne saatava toimimaan hyvin ja jalankulku ja pyöräily tehtävä mahdollisiksi kaikille.

– Helsinkiin pääsee Espoosta nopeasti, mutta olen ymmärtänyt, että Espoon sisäisen liikenne toimii huonosti. Tein Orionilla aiemmin kolmivuorotyötä. Enpä kyllä koskaan olisi lähtenyt yövuorosta juoksemaan kotiin, eli menin julkisilla.

Kaupunkien liikenteen suunnittelussa pitäisi ottaa Sahasta huomioon niin autoilijat kuin jalan tai pyöräkyydillä kulkevat ihmiset. Pasilan Mällin eli Mall of Tripla -kauppakeskuksen työmaa törrötti vuosikausia pyöräilijöiden kauhuna kiristäen kaikkien hermoja ja aiheuttaen onnettomuuksia, kun kevyttä liikennettä ei riittävästi huomioitu rakentamisen aikana. Rakennuskompleksin valmistumisen jälkeen pyöräily sujuu jo paremmin.

– Uskon, että koko liikennesuunnittelu muuttuu. Pyöräilyn ja jalankulun väylät pitää rakentaa erilleen, kuten nykyisin usein jo tehdään. Eikä pyöräilijöiltä saa kaista yhtäkkiä vain loppua, kuten nyt tapahtuu.

TEKSTI SUVI SAJANIEMI

 

Aikainen lähtijä omat lumensa auraa

Puuseppä Terho Laurikainen kulkee 25 kilometrin työmatkan Kontiolan kylältä Kiteen Kidexille citymaasturilla. Maasturia tarvitaan varsinkin talvella, kun varhain työmatkalle lähdettäessä aura-auto ei ole vielä kylänraitille ehtinyt. KUVAT JARNO ARTIKA

Kello 4.30 Kontiolan kylässä Kiteellä pärähtää herätyskello. Tunnin kuluttua herätyksestä puuseppä Terho Laurikainen huristelee jo työpaikalleen Kiteen keskustaan. Olipa talviyön tuisku ollut millainen tahansa, Laurikaisen on lähdettävä liikkeelle ennen kuin lumiaura entää Kontiolan raitille.

– Oma auto on täällä ihan välttämätön, jotta pääsee kulkemaan. On huolestuttava kuunnella uutisia polttoaineen hinnankorotuksista. Tuntuu, että keskustelussa painottavat ihan liikaa sähköautopuolta. Enemmän kannattaisi miettiä kaasuautojen kehittämistä, kaasuautoja voi tehdä nykyisistäkin autoista, Terho Laurikainen pohtii.

Laurikainen on työskennellyt Kidex Oy:n puuseppänä jo 36 vuotta. Hän asuu vaimonsa kanssa Kiteen Kontiolassa. Kontiola on pieni kylä Pyhäjärven äärellä. Matkaa Kiteen keskustaan pohjoisen suuntaan on noin 25 kilometriä. Parinkymmenen kilometrin päässä idässä vastaan tulee Venäjän raja.

– Pari vuotta sitten ostin eläköityneeltä työkaverilta citysmaasturin. Ihan sen takia hommattiin, kun täällä syrjässä asutaan. Ei ole töihin lähtiessäni talviaamuisin tiet aurattuina, vaan umpihangessa on päästävä menemään. Mersu on vuosimallia 2002, aika hyvinhän tuo on käytössä rokannut.

Terho Laurikaisen työmatkaväline on käytettynä ostettu vuosimallin 2002 citymaasturi.

Siinä missä Terho Laurikaisen päivittäinen työmatka on noin 25 kilometriä suuntaansa, hänen vaimonsa ajelee työpäivinä peräti 100 kilometriä suuntaansa Joensuuhun.

– Vaimolla on tavallinen henkilöauto, jolla talvikeleillä ei aina pääse liikkumaan. Silloin mennään yhteiskyydillä. Harmi vain, että työvuorojen kellonajat eivät ihan täsmää. Odottelen sitten niinä päivinä Kiteen keskustassa vaimon tuloon saakka.

HILJAINEN ON KYLÄTIE

Terho Laurikaisen ajomatka kotoa työpaikalle kestää puolisen tuntia. Aika auton ratissa kuluu kepeästi aamun radiouutisia kuunnellen. Miehestä matka ei tunnu pitkältä. Talven jälkeen toki mieltä piristää, kun aamut ovat valoisampia ja ajokelit helpompia. Paikallistie on lähes koko matkan asfaltoitu, vain viimeiset kolmisen kilometriä rullataan soratietä.

– Joskus aamuisin oikein pongailen, montako vastaantulijaa matkalla näen. Monena aamuna en näe ketään. Joskus taas saattaa kohdata varhain töihinsä tulevan maatalouslomittajan.

Terho Laurikaisen puolen tunnin työmatka kuluu leppoisasti radiota kuunnellen.

Takavuosina Kontiolan kylästä Kiteen keskustassa kävi töissä muutama muukin ihminen. Nyt väki on eläköitynyt – kimppakyytiläisiä ei Laurikaiselle ole tarjolla.

Aamuvuoroa tekevän Laurikaisen työpäivä päättyy kello 14.30. Kotiportilla ja päivän sanomalehteä hän on poimimassa kello 15 maissa.

TAPATURMA TYÖMATKALLA

Martelan kokonaan omistama Kidex Oy valmistaa toimistokalustekomponentteja. Laurikaisen työajasta suurin osa vierähtää listoituskoneella työskennellen. Välillä miestä tarvitaan myös tapituskoneella tai sirkkelillä.

– Juu, kyllä kaikki sormet on vielä tallella, puuseppä virnistää myöntäen sen, että aika monella työkaverilla sormet ovat työtapaturmissa lyhentyneetkin.

Mitään erityisen vakavia työtapaturmia tuotannossa työsuojeluvaltuutettuna toimiva Laurikainen ei äkkiä muista. Muisteloissa hän matkaa sitten vuosikymmenten päähän, jolloin hän itse joutui onnettomuuteen työmatkallaan.

– Auto kääntyi suoraan eteen, kolari tuli. Onneksi oltiin taajama-alueella, eikä vauhti ollut kova. Ei siinä sitten sen pahemmin käynyt.

Tärsky työmatkalla ei horjuttanut Laurikaisen motoristin innostusta. Joka kesä hän käynnistää 1 100 kuutioisen Harley Davidsoninsa ja lähtee baanalle. Pyöräreissuista nautitaan yhdessä vaimon kanssa.

”Oma auto on täällä ihan välttämätön, jotta pääsee kulkemaan. On huolestuttavaa kuunnella uutisia polttoaineen hinnankorotuksista”, Terho Laurikainen sanoo.

ASKELIA KERTYY

– Eihän se oman työmatkani päittäinen kesto niin pitkä ole, tunnin verran. Sopii verrata vaikka vaimon päivittäiseen noin kolmen tunnin automatkaan, Terho Laurikainen vertaa.

Mies on tyytyväinen siitäkin, että päivätyössä askelia kertyy varsin paljonkin. Kun työpäivä viimein on ohi, Laurikainen tekee perheen Panda-koiran kanssa muutaman kilometrin lenkin.

TEKSTI SIRKKA-LIISA AALTONEN

 

TEOLLISUUSLIITON JÄSENPANEELIN VAATIMUKSIA JA KEINOJA TYÖMATKALIIKENTEEN KEHITTÄMISEKSI

”Lisää nopeaa raideliikennettä. Pitäisi kaavoituksella suosia suht´ tiivistä asumista eikä rakentaa omakotitaloja korpeen, mikä vaatii talouteen kaksi autoa. Sujuvia ja turvallisia pyöräilyreittejä lisää.” (Nainen, 52 v.)

”Nykyinen reitti kulkee valtatien reunaa, kevyen liikenteen väylän rakentaminen.” (Mies, 48 v.)

”Pyöräteiden kuntoa pitäisi kohentaa roimasti ja leventää, lisäksi ne pitäisi suunnitella turvallisemmiksi.” (Mies, 28 v.)

”Pyörätiet parempaan kuntoon, kuopat ja kynnykset pois, lumet aurataan ja tiet suolataan.” (Nainen, 57v.)

”Pyöräteitä lisää, talvikunnossapidon lisääminen.” (Mies, 51 v.)

”Lähtisin markkinoimaan ajatusta hyötyliikunnan ja ajankäytön tehostamisen muodossa, päivittäisen liikunnan tai ainakin osan siitä voisi hyvin suorittaa työmatkan yhteydessä.” (Mies)

”Yksi keino voisi olla verotuksellinen, eli jos kulkee jalan tai pyörällä, niin saisi vähän verohelpotuksia.” (Mies, 53 v.)

”Autoilu voisi maksaa enemmän lyhyillä matkoilla. Linja-autovuorot sopiviksi vuorotyöläisille.” (Nainen, 57 v.)

”Mielelläni käyttäisin bussia, jos olisi edes bussipysäkit omalla asuinalueella. Julkinen liikenne on toimiessaan loistava vaihtoehto.” (Nainen, 51 v.)

”Saavutettavuus. Ei ole mielekästä odottaa [busseja], vaihtaa ja odottaa taas… Hinnan pitäisi myös olla kohtuullinen.” (Nainen, 40 v.)

”Poikittainen liikenne runsaasti paremmaksi.” (Mies 45 v.)

”Julkista liikennettä enemmän maaseudulle, että kävisi myös vuorotyöläisille.” (Mies, 46 v.)

”Kuljetuskalusto sellaiseksi, että saa polkupyörän mukaan.” (Mies 37 v.)

”Työpaikat maksaisivat osan esimerkiksi bussikortista…Ilmastoteko.” (Mies, 45 v.)

”Työmatkakuljetukset, joilla pääsisi töihin.” (Mies 45 v.)

”Lämmin pyöräparkki työpaikalle.” (Mies, 35 v.)

”Autoilijoille yritys tarjoaa vapaan pysäköintipaikan (ja sähkön). Vastaavasti työnantaja voisi tukea julkisen liikenteen käyttäjiä, työsuhdematkalippu.” (Mies, 63 v.)

”Työnantajan pitäisi antaa esimerkiksi kypärä ja talvirenkaat pyöriin jo turvallisuuden vuoksi ja työmatkatapaturmien ehkäisemiseksi.” (Mies, 63 v.)

”Pyöräily voisi olla mahdollista kesäisin, vaatisi kuitenkin suihkutilan töissä.” (Mies 58 v.)

Lähde: Teollisuusliiton jäsenpaneelin työmatkakysely 2019

 

TEKSTI SUVI SAJANIEMI JA SIRKKA-LIISA AALTONEN
KUVAT JARNO ARTIKA, PEKKA ELOMAA JA HANNA-KAISA HÄMÄLÄINEN