Mistä syntyy työn imu? Oulun ja Lapin jäsenet pohtivat työtä ja viihtyvyyttä Kuusamossa

Työn imua etsimässä -kurssilla Kuusamon Tropiikissa pohdittiin, millaiset asiat tuottavat tyytyväisyyttä työelämässä ja millaiset alentavat viihtyvyyttä.

TYÖN IMUA ETSIMÄSSÄ, OULU–LAPPI, KUUSAMO 16.–17.11.2019

KUVA YLLÄ: Ryhmätyötä tekemässä Heli Greus Lumijoelta ja Tiina Karjalainen Muhokselta. Etualalla Jaana Teppola ja Piia Väyrynen Oulusta.

– Porukkahenki työpaikalla on tärkeä. Siihen voi yksittäinen ihminenkin vaikuttaa, onko hyvä henki vai mieli maassa, sanoo Kevitsan kaivoksella Sodankylässä koneenkuljettajana työskentelevä Tea Pikkarainen, joka on työpaikkansa ensimmäinen työsuojeluvaravaltuutettu.

Tea Pikkarainen Sodankylästä.

Porukkahenkeen voi vaikuttaa pienillä teoilla.

– Omaan vuoroon kun tuo pullaa, niin se parantaa työn henkeä. Jokainen omalta osaltaan vaikuttaa ilmapiiriin.

Kaivoksella tulee työporukalta aloitteita työhyvinvoinnin ja turvallisuuden parantamiseen.

– Meillä pyritään kuuntelemaan ihmisten toiveita ja viemään niitä eteenpäin työsuojelun kautta. Osa on helposti toteutettavia. Pienikin asia voi olla merkittävä parannus. Rahallisen satsauksen ei aina tarvitse olla iso.

Pia Vattu Kärsämäeltä suunnitteli käyvänsä fatbike-ajelulla luentojen jälkeen.

Pikkaraisen mukaan työelämässä annetaan nykyisin entistä enemmän moitteiden sijasta tunnustusta.

– Hyvä palaute luo yhteishenkeä porukkaan. On hyvä sanoa joskus ääneenkin, että ”hyvä me!”.

Saija Kaikkonen Raahesta, Tellervo Sirviö Haapavedeltä ja Piia Väyrynen Oulusta tekemässä ryhmätyötä.

Pikkaraisen mukaan kaivoksessa johtamistyyli muuttui eurooppalaisemmaksi, kun kanadalainen omistaja vaihtui ruotsalaiseen.

– Ylhäältä alas johtaminen ja käskytys väheni. Se sopii paremmin suomalaisille, jotka eivät tykkää niskaan hengittämisestä.

Virallisen osuuden jälkeen kurssilaiset pääsivät rentoutumaan Kuusamon Tropiikin kylpylässä.

HILJAISENKIN ÄÄNI KUULUU

Kalajokilaisessa Solar-Kaihdin Ky:ssä kaihdintyöntekijänä ja pääluottamusmiehenä toimiva Noora Saukko luonnehtii työpaikkansa sellaiseksi, että vakituinen porukka on ollut töissä pitkään, ja kaikki ovat kavereita keskenään.

– Siellä pystyy puhumaan niin iloista kuin murheista.

Noora Saukko Kalajoelta.

– Kuten varmaan joka työpaikassa, meilläkin on huonompia hetkiä, mutta aika hyvin meillä pystyy viemään asioita eteenpäin. Kerran kuukaudessa pidetään palaveri asioista, jotka ihmiset ovat halunneet kertoa, ja ne käydään läpi. Koen, että siellä saa äänensä kuuluviin. Hiljaisiakin kuullaan. Jos ei asiasta halua puhua, niin meillä on vihko, johon saa nimettömänä kirjoittaa.

Noora Saukon arvion mukaan ihmiset ovat nykyisin avoimempia kuin ennen. He eivät ehkä kanna sisällään negatiivisia asioita yhtä paljon kuin ennen vanhaan.

Haapavetisen Darekon Oy:n elektroniikkatehtaalla testaajana ja pääluottamusmiehenä toimiva Tellervo Sirviö kokee, että 20 vuodessa työhyvinvointi on edistynyt huomattavasti.

Tellervo Sirviö Haapavedeltä.

– Monet parannukset ovat lähteneet työntekijöistä. Mutta työhyvinvointikulttuuri ei koskaan ole valmis. Ihminen voi parantaa työilmapiiriä ottamalla muut huomioon ja olemalla reilu työkaveri. Se edistää työpaikan hyvinvointia ja me-henkeä. Työntekijällä on mahdollisuus vaikuttaa moniin asioihin työelämässä, kunhan mahdollisuuksiin tartutaan. Pitää olla rohkeampia, hän kannustaa.

Kalajokilaisen Fortaco Oy:n työsuojeluvaltuutetun Markus Saukon mielestä johtajuudella on työpaikan työhyvinvoinnille iso merkitys.

Markus Saukko Alavieskasta.

– Kun on hyvä johtaja, silloin työpaikkakin on hyvä. Hyvä johtaja on laajakatseinen. Hän osaa ennakoida ja puuttua asioihin tarpeeksi ajoissa. Johtaa pitää keskustelemalla. Työntekijän pitää pystyä ottamaan puheeksi, kun jokin asia vaivaa, ja puuttua epäkohtiin rohkeasti.

Kuusamon Työn imua etsimässä -kurssin osallistujat yhteiskuvassa.

TYÖN IMU

”Joillakin ihmisillä voi olla se harha, että joku ulkopuolinen pystyy tuottamaan meille työn imua työpaikalla. Sellaista ulkopuolista ei ole. Työn imu lähtee ihmisestä itsestään, siitä miten hän haluaa olla kehittämässä työyhteisöä. Jokaisella työpaikalla pitää olla työsuojeluyhteistyötä, johon kuuluu työhyvinvointi ja yhdessä tekemisen mahdollisuus. Vain tällaiselta pohjalta voi syntyä työn imua. On meistä itsestämme kiinni, miten niihin tartumme ja olemme työmaailmaa muuttamassa. Kannustan ihmisiä olemaan mukana siinä työn murroksessa, mitä työpaikalla tapahtuu, koska muuten mikään ei muutu.”


SARI HELMINEN
Teollisuusliiton koulutusasiantuntija

 

TEKSTI JARI ISOKORPI
KUVAT JOUNI PORSANGER

Kiertotalous toimii Meri-Lapissa: Yhden jäte on toisen raaka-aine

Meri-Lapin kiertotalousmallissa teollisuusyritykset tekevät poikkeuksellista yhteistyötä. Toisten sivuvirtoja hyödyntämällä on aiemmin jätteeksi luokitellusta materiaalista voitu kehittää ekologisia tuotteita, jotka vähentävät hukkaa ja säästävät ympäristöä.

KUVA YLLÄ: Outokummun Tornion terästehtaan tuotannon sivuvirtana syntyy kuonaa, josta valmistetaan myyntiin maarakentamisessa käytettävää ferrokromikuonaa 700 000 tonnia ja kuvassa näkyvää vaaleaa teräskuonaa vajaat 300 000 tonnia vuodessa. Teräskuonan Outokumpu käyttää itse omiin rakennushankkeisiinsa.

  • Meri-Lapissa on maailman pohjoisin bio-, metalli-, kaivos- ja energiateollisuuden keskittymä. Yritykset sijaitsevat ympyrässä, jonka halkaisija on 25 kilometriä. Alueen sisällä on kolme suurta teollisuuskeskittymää ja noin 100 teollisuuspalveluihin keskittynyttä pk-yritystä.
  • Elinvoimaisella talousalueella syntyy noin 80 % Lapin teollisuustuotannosta ja 7 % koko Suomen viennistä. Alueen yritysten viennin arvo on yli 4 mrd. euroa vuodessa.
  • Teollisuusyrityksissä on 4 000 työpaikkaa. Laskettaessa mukaan alihankintaketjut ja muut työllistävät vaikutukset on työpaikkoja yhteensä 15 000–20 000.

Meri-Lapissa tuotetaan teollisuuden sivutuotteita 1,7 miljoonaa tonnia vuosittain. Määrän on arvioitu vastaavan 130 rekkalastillista tavaraa vuoden jokaisena päivänä. Sitä ei haluta hukata.

Näitä teollisen kiertotalouden tuotteita hyödynnetään jo nyt muun muassa maarakentamisessa, kemikaalien tuotannossa, betonituotteissa, ravinteina ja energiana.

Teollisessa kiertotaloudessa materiaalien määrät ovat valtavia. Suomessa syntyvästä jätteestä yli 95 prosenttia syntyy muualla kuin kotitalouksissa. Tähän liittyy huikeita liiketaloudellisia mahdollisuuksia. Meri-Lapissa arvioidaan olevan parikymmentä teollisen kiertotalouden aihiota jo kehitteillä. Työllisyysvaikutus niissä olisi parhaimmillaan 400 työpaikkaa.

Outokummun Tornion terästehdas on alueen merkittävin teollinen toimija, jonka palveluksessa työskentelee suoraan 2 200 työntekijää sekä urakoitsijoiden ja alihankkijoiden kautta 600 työntekijää. Kierrätysmateriaalien ja sivuvirtojen hyötykäyttö on varapääluottamusmies Tommi Sauvolaisen mielestä kasvattanut yhtiötä jo vuosikymmenien ajan.

– Me ajattelemme, että kiertotalous on ensinnäkin ekologisesti kestävää, mutta se kykenee myös luomaan pysyviä työpaikkoja Tornion seudulle. Haalarissa ei tarvitse aina lukea ”Outokumpu”. Ammattiosaston jäsenmäärä on 1990-luvulta lähtien vähintäänkin tuplaantunut.

Outokummun Tornion terästehtaan raaka-aineen vastaanottaja Aimo Stark ja varapääluottamusmies Tommi Sauvolainen. Taustalla satamaan tulluttu kierrätysterästä.

SUOMI ON EDELLÄKÄVIJÄ

Suomi on edelläkävijä kiertotaloudessa. Euroopan komissio valitsi vuonna 2014 Lapin modernin klusterikehittämisen Euroopan mallialueeksi luonnonvarojen kestävässä jalostamisessa. Sitra valittiin viime vuonna maailman johtavaksi kiertotaloustoimijaksi Maailman talousfoorumissa.

Kemin Digipolis Oy:llä on ollut merkittävä rooli kiertotalousmallin rakentamisessa. Kiertotaloudessa ei jaeta pikavoittoja.

– Aivan ensimmäiseksi pitää kyetä löytämään toimijoiden keskinäinen luottamus, sanoo Digipoliksessa teollisuuspalvelujen kehittämisohjelmaa aiemmin pitkään vetänyt Kari Poikela.

Kun maahan laadittiin vuonna 2016 maailman ensimmäinen kansallinen kiertotalouden toimintaohjelman tiekartta, Sitra nimesi yhdeksi avainhankkeeksi Kemi-Tornion teollisen kiertotalouden innovaatioalustan.

Digipolis, Kemin kaupunki, Lapin ammattikorkeakoulu ja Sitra ovat yhdessä teollisuuden ja palveluyritysten kanssa luoneet suomalaisen ekoteollisuuspuistojen mallin. Siinä lähellä sijaitsevat yritykset jakavat esimerkiksi tietoa ja osaamista sekä materiaaleja, vettä, energiaa ja infrastruktuuria keskenään.

– Kemi-Tornion ekoteollisuuspuisto on muihin puistoihin verrattuna fyysisesti laaja alue, mutta sen sisällä tehdään kiinteää yhteistyötä etäisyyksistä huolimatta, kiertotalouden johtava asiantuntija Nani Pajunen Sitrasta kiittelee.

Meneillään olevan hankkeen myötä Kemiin sijoitettiin Suomen ensimmäinen valtakunnallinen teollisen kiertotalouden osaamiskeskus. Kierto- ja biotalouskeskuksen johtajana nykyisin toimiva Poikela pitää alueen vahvuutena mahdollisuutta hyödyntää eri toimijoiden tuotannon sivuvirtoja toimialarajat ylittävällä tavalla.

Hän iloitsee erityisesti kaivosteollisuuden kanssa tapahtuvasta laajenevasta yhteistyöstä. Kiertotalouskeskuksen yhdessä Tapojärvi Oy:n kanssa rakentama pilottihanke sivukivikasojen ekologisen päällysrakenteen kehittämisestä palkittiin tänä vuonna kansainvälisellä Global Slag -innovaatiopalkinnolla.

Palkinto myönnettiin kuonapohjaisen geopolymeerin tuotteistamistyöstä Outokummun alihankkijana toimivalle Tapojärvelle. Geopolymeeripintarakenne on tiivis, veden ja hapen pitävä rakenne, jolla voidaan peittää kaivosten sulfidiset sivukivikasat. Tähän tarkoitukseen on tyypillisesti käytetty HDPE-muovikalvoa.

– Tätä rakennetta on testattu Kittilän kultakaivoksella. Kykenemme vastaamaan kaivosteollisuuden globaaleihin ympäristöhaasteisiin, Poikela myhäilee.

Kierto- ja biotalous ovat Kemin kaupungin strategisia kehittämisaloja. Digipolis on kaupungin tytäryhtiö. Kaupunginjohtaja Tero Nissisen mielestä mainittu kaivosalan pilottihanke on hyvä esimerkki nykyisten rahoitusinstrumenttien liiallisesta jäykkyydestä.

– Kyse oli vain reilun 200 000 euron hankkeesta. Mukana oli parikymmentä yritystä. Joillekin rahoittajille mainittu summa oli liian suuri ja toisille liian pieni. Menetimme vuoden etsiessämme riittävän joustavaa rahoitusmekanismia, Nissinen lähettää päättäjille terveisiä.

Kemin kaupunginjohtaja Tero Nissinen valtakunnassaan kaupungintalon panoraamakahvilassa.

ROMUSTA KIERRÄTYSTERÄSTÄ

Outokummun Tornion terästehdas on Euroopan suurin materiaalien kierrätyslaitos. Tehdas valmistaa vuosittain noin 1,6 miljoonaa tonnia ruostumatonta terästä kierrätysteräksestä. Sitä kutsuttiin ennen romuraudaksi. Kierrätysterästä käytetään 1,3 miljoonaa tonnia vuodessa. Sen lisäksi valmistukseen hupenee 0,5 miljoonaa tonnia erilaisia seosaineita.

Outokumpu-konsernin kestävän kehityksen johtaja Juha Ylimaunu toteaa tehtaalla valmistetun teräksen metallisisällön kierrätystason olevan noin 85 prosenttia. Outokumpu ostaa kierrätysterästä etupäässä pohjoismaista ja Keski-Euroopasta. Joitakin eriä ostetaan myös Rotterdamin isosta kierrätysteräspörssistä, johon tulee tavaraa muistakin maanosista.

– Romurauta ostetaan tiettyinä standardien mukaisina laatuina, joihin kaikki toimittajamme ovat sitoutuneet, Ylimaunu selittää.

Kupari tai sinkki romuraudan joukossa ovat ruostumattomalle teräkselle myrkkyä. Niiden löytyminen sulatuksessa saattaa johtaa koko sulatuksen romuttamiseen. Kierrätysteräksen eri sulatusvaiheissa otetaankin useampia analysoitavia näytteitä, joiden avulla korkea laatu ja muiden metallien määrän minimaalisuus varmistetaan.

– Olemme joutuneet palauttamaan toimittajille kokonaisia laivalasteja, mikä tarkoittaa tuhansia tonneja epäkuranttia raaka-ainetta, toteaa Outokummun Tornion ja Ruotsin Avestan raaka-aineiden hankintajohtaja Tarja Elf.

Teräksestä tekee ruostumattoman juuri kromi, jota Outokumpu saa omistamastaan Kemin kaivoksesta louhitusta kromiittimalmista. Ruostumattoman teräksen valmistuksen eri vaiheissa ja muissakin metallurgisissa prosesseissa tarvitaan myös kuonanmuodostajia.

– Ferrokromia sulatettaessa kuonanmuodostaja on kvartsiitti. Näistä kuonanmuodostajista muodostuu merkittävä sivumateriaalivirta, joka pitää saada kiertoon, Ylimaunu selittää.

Outokummun Tornion terästehdas valmistaa vuosittain noin 1,6 miljoonaa tonnia ruostumatonta terästä kierrätysteräksestä. Sitä kutsuttiin ennen romuraudaksi. Kierrätysterästä käytetään 1,3 miljoonaa tonnia vuodessa.

Kuonan tärkein tehtävä on prosessin aikana vastaanottaa syntyviä hapetustuotteita ja suojata terästä ilman hapettavalta vaikutukselta. Kuona erotellaan sulasta joko kaatamalla tai laappaamalla konvertterista tai valokaariuunista.

Kuonaa tehdään kahta lajia, ferrokromikuonaa 700 000 tonnia ja teräskuonaa 300 000 tonnia vuodessa. Mustaa ferrokromikuonaa Outokumpu on myynyt vuosikymmenien ajan. Kuonaa käytetään lähinnä rakennustarkoituksiin, erityisesti maarakentamiseen.

– Tätä kuonaa ohjataan myös muuhun teollisuuteen. Kromin korkean sulamispisteen vuoksi sitä käytetään tulenkestävien tiilien valmistamiseen. Vaalean teräskuonan käytämme suurimmaksi osaksi itse, Ylimaunu selventää.

Outokumpu käyttää kuonien prosessointiin alihankkijana terästehtaan kupeessa sijaitsevaa monialayritystä Tapojärveä. Sekä ferrokromi- että teräskuonassa on arvometalleja, jotka Tapojärvi erottelee ja palauttaa Outokummulle. Samalla kuonat käsitellään uudelleenkäyttöä varten.

Konverttereissa ja valokaariuuneissa käytetään tulenkestäviä tiiliä, jotka Tapojärvi murskaa niiden tullessa käyttöikänsä päähän ja tekee niistä tulenkestävää massaa, minkä Outokumpu voi käyttää jälleen uudestaan.

HIILIJALANJÄLKI MAAILMAN ALHAISIN

Outokummun Tornion tehtaiden hiilijalanjälki on ruostumattoman teräksen valmistuksessa maailman alhaisin. Se perustuu Ylimaunun mukaan erityisesti omaan ferrokromiin, joka valmistetaan erittäin tehokkaasti ja vähähiilisellä sähköllä. Alhaiseen hiilijalanjälkeen vaikuttavat myös integraation tuomat edut.

– Meillä on ferrokromisulatto, terässulatto, kuumavalssaamo ja kylmävalssaamo samalla alueella. Se mahdollistaa sulan ferrokromin käytön terästehtaalla, Ylimaunu selittää.

Terästeollisuuden valssaamot ovat perinteisesti saattaneet sijaita eri paikkakunnilla, jopa eri maissa, mikä on pakottanut yhtiöt hillijalanjälkeä kasvattaviin ylimääräisiin kuljetuksiin. Integraatio antaa Outokummulle merkittävän kilpailuedun. Sulaa ferrokoromia ei pystytä käyttämään missään muualla.

Outokummun kehittämillä teknisillä ratkaisuilla kyetään tuotantoprosessin eri vaiheissa monin tavoin säästämään ja kierrättämään. Sivutuotepäällikkö Eveliina Karjalainen kertoo, kuinka integraation ansiosta jatkuvavalukoneessa valetut, 14 metrin mittaisiksi katkaistut reilun 20 tonnin painoiset teräsaihiot voidaan toimittaa kuumina kuumavalssaamolle.

– Ei tarvitse käyttää niin paljon polttokaasua aihion lämmittämiseen, Karjalainen sanoo.

Kuumavalssausta varten aihio on kuumennettava yli 1 200 asteeseen. Niin ferrokromitehtaalla kuin kuuma- ja kylmävalssaamollakin hyödynnetään polttoenergiana sulatusprosessissa syntyvää häkäkaasua.

Tornion Voima käyttää myös Outokummun häkäkaasua raaka-aineenaan energian tuotannossa. Se välittää kaukolämpöä sekä kaupungille että Outokummulle. Terästehtaan häkäkaasua ostaa myös Röyttän satamassa sijaitseva kalkkitehdas SMA Mineral.

Torniossa kyetään saavuttamaan vieläkin alhaisempi hiilijalanjälki tulevien tehokkaampaan teknologiaan ohjautuvien korvausinvestointien ansiosta. Kesäkuussa vihittiin käyttöön pohjoismaiden suurin LNG-varasto tehtaan satamassa. Outokumpu on suurin osakas terminaalin omistavassa Manga LNG Oy:ssä.

– Olemme investoineet tehtaalle merkittävästi maakaasun käyttöönottamiseksi. Terminaali maksoi noin 100 miljoonaa euroa. Lisäksi Outokumpu investoi noin 30 miljoonaa euroa siirtyäkseen käyttämään nesteytettyä maakaasua. Tämä vähentää Tornion tehtaiden CO2- ja typpioksidipäästöjä 10–20 prosenttia, Ylimaunu kertoo.

Outokummun Tornion terästehtaan sivutuotepäällikkö Eveliina Karjalainen ja Tapojärvi Oy:n tuotantopäällikkö Joonas Tapojärvi käsissään OKTO-mursketta.

HIILTÄ EI VOI KIELTÄÄ

Antti Rinteen hallitusohjelmassa pyritään yltämään hiilineutraaliuteen jo vuonna 2035. Lisäksi hiilinegatiivisuuteen sitoudutaan pian vuoden 2035 jälkeen. Hallitus vaatii EU:ta saavuttamaan hiilineutraaliuden ennen vuotta 2050 ja tiukentamaan vuoden 2030 päästövähennystavoitetta vähintään 55 prosenttiin.

Jos tavoitteet halutaan käytännössäkin toteuttaa, uusia käyttökelpoisia teknologioita ja hiilinieluja tulisi Ylimaunun mielestä olla nykyistä enemmän.

– Ruostumatonta terästä ei ole ilman ferrokromia. Ferrokromin valmistuksessa hiili on ainoa mahdollinen kromimalmin pelkistin.

Jos ferrokromia ei voi enää tehdä hiilellä, silloin ei maailmassa olisi enää ruostumatonta terästä. Hiilen kieltäminen johtaisi moniin kohtuuttomiin seurauksiin. Ruostumattoman teräksen puuttuessa hygienian taso sairaaloissa tai keittiöissä romahtaisi.

Ylimaunu pitää EU-tason päättäjien tietämättömyyttä kiertotalouden lainalaisuuksista uhkana terästeollisuudelle. Sekä komissiossa että europarlamentissa käytetyissä puheenvuoroissa on vaadittu haitallisten aineiden poistamista teräksen kierrätyksestä. Kiellettäviksi on ehdotettu muun muassa nikkeliä, kromia ja muita vastaavia metalleja.

– Ne ovat täysin välttämättömiä seosaineita ruostumattoman teräksen valmistuksessa. Jossakin muussa olomuodossa nämä aineet voivat toki olla haitallisia, mutta ei teräksessä missään sen elinkaaren vaiheessa.

Sen sijaan hallitusohjelman mukainen sähköveron laskeminen EU:n minimitasoon samalla tavalla kuin Ruotsissa kannustaa teollisuutta metallien kierrätykseen jatkossakin.

– Uudessa järjestelyssä minimivero maksetaan vain kerran ilman monimutkaista palautusmenettelyä, mikä on selkeä parannus, Ylimaunu kehuu.

Tapojärven ferrokromikuonan käsittelylaitoksella murske seulotaan fraktioihin. Kiviaines on valmis myytäväksi terästehtaan ulkopuolisille asiakkaille. KUVA TAPOJÄRVI OY

Ympäristöneuvos Anna-Maija Pajukallio ympäristöministeriöstä painottaa, että kiertotalouteen siirtymisessä tarvitaan niin elinkeinoelämää kuin viranomaisia. Kuluttajatkin ovat tärkeitä. Jokaisella on oma roolinsa, tehtävänsä, velvollisuutensa ja vastuunsa.

– Valtion roolina on luoda toimintaympäristö, joka mahdollistaa ja vauhdittaa siirtymistä kiertotalouden mukaisiin tuotanto- ja kulutustapoihin, Pajukallio korostaa.

Valtioneuvoston ja ympäristöministeriön tehtävänä on luoda kiertotaloutta edistäviä ohjauskeinoja. Taloudelliset ohjauskeinot voivat olla porkkanaa, kuten investointien ja tutkimuksen tukemista, tai keppiä kuten veroja.

– Lainsäädäntö on tärkeä ajuri. Fiksu ja toimintavarmuutta tuova säätely on edellytys uusien kiertotalouden arvoketjujen syntymiselle.

Euroopan komissio julkaisi laajan kiertotaloussuunnitelman joulukuussa 2015. Osana suunnitelmaa valmisteltiin EU:n muovistrategia ja kertakäyttömuoveja koskeva direktiivi. Direktiivi tuo teollisuudellemme mahdollisuuksia muovia korvaavien materiaalien kehittäjinä ja valmistajina.

Kemi-Tornion alueella oleva raskas prosessiteollisuus on yksi Suomen talouden ja hyvinvoinnin lähteistä. Pajukallion mukaan alueellisilla keskittymillä on vahvuutena myös hyvät kumppanuudet niin suomalaisten kuin globaalienkin toimijoiden kesken.

– Jos ruostumatonta terästä tarvitaan tulevaisuudessakin ja sitä valmistetaan pienimmällä hiilijalanjäljellä Outokummulla Suomessa, onko silloin järkevää kiristää hallinnollisia ohjauskeinoja EU-alueella siten, että täällä toimivien yritysten kilpailukyky vaarantuu globaaleilla markkinoilla, kysyy Nani Pajunen.

Jos Outokummun kaltaiset yritykset eivät voi toimia kannattavasti EU:n alueella johtuen liian suurista tuotantokustannuksista, voisimme jäädä unionin alueella tulevaisuudessa täysin tuonnin varaan. Silloin mahdollisuutemme vaikuttaa esimerkiksi käytettävien materiaalien ja valmistettavien tuotteiden ympäristövaikutuksiin kapenevat Pajusen mielestä olennaisesti.

 

Outokummun ferrokromiuunista kuona tulee isona palana, joka on syötemateriaali Tapojärven ferrokromirikastamolle tehtaan vieressä.
Rikastamossa palasta erotetaan murskaamalla metallit, jotka käytetään ferrokromituotteina, ja kuona päätyy murskeena myyntiin. Kuvassa karkeaa ferrokromia metallierotteena. Pinnassa kromin kimallusta.
Outokumpu valmistaa itse OKTO-eristettä sulasta ferrokromikuonasta granuloimalla eli rakeistamalla paineellisen vesisuihkun avulla.

KUONASTA TUOTTEEKSI

Outokumpu käynnisti tuotteistamisprosessin 2000-luvun alkupuolella kuonatuotteiden määrän kasvun ja loppusijoittamisen vaikeutumisen johdosta. Nykyisin Outokummun yhteistyökumppanina OKTO-rakennustuotteiden myynnissä toimii Destia Oy.

Outokummun alihankkija Tapojärvi Oy valmistaa OKTO-murskeet ilmajäähdytetystä kuonasta osana omaa tuotantoprosessiaan. Murskeita saa erikokoisissa fraktioissa eli jakeissa, pienimmillään ne ovat 0–4 ja suurimmillaan 16–22 millimetriä läpimitaltaan. Lisäksi valmistetaan Croval-runkoainetta kuumuutta kestäviin sovelluksiin.

– Joitakin pieneriä jatkojalostamme itse seulomalla päätuotteista erikoisfraktioita, joita ei Tapojärven tuotantoprosessista suoraan saa, sanoo tuotepäällikkö Juha Mustaniemi Destiasta.

OKTO-eristeen valmistaa Outokumpu itse granuloimalla eli rakeistamalla paineellisen vesisuihkun avulla. Tornion kaupunki käyttää eristettä kaikissa kadunrakennustöissä korvaamaan suodatinkerroksena käytettävää luonnonhiekkaa.

– Eristettä käytetään myös talonrakennuksen pohjatäytöissä. Mursketta olemme käyttäneet vähäisemmin kantavissa kerroksissa esimerkiksi tenniskentillä ja jalkapallokentällä, toteaa Tornion kaupungin tekninen johtaja Markus Kannala.

OKTO on geoteknisiltä ominaisuuksiltaan luonnonhiekkaa parempi materiaali. Sillä on hyvä vedenläpäisevyys. Veden kapillaarinen nousukorkeus on alhainen. Luonnonhiekkaa heikompi lämmönjohtavuus tekee siitä paremman eristeen.

– Kuonapohjaisella tuotteella toteutettavat rakennekerrokset ovat ohuemmat kuin luonnonhiekalla. Perusmaahan kohdistuva kuormitus on pienempi. Se auttaa painumien hallinnassa pehmeillä alueilla, Kannala selittää.

Materiaalin käyttöä voidaan perustella myös ympäristösyillä. Se korvaa arvokkaan ja hupenevan luonnonhiekan käyttöä. Kuljetusetäisyydetkin ovat lyhyet. Parhaimmillaan pohjoisen sora- ja moreenipatjat voivat toimia jättimäisinä vedensuodattimina, mikäli niitä ei kaiveta ja kuljeteta pois. Kaupungin lisäksi Tornion asukkaat ovat hyödyntäneet jo vuosikymmenien ajan OKTO-tuotteita vastaavilla tavoilla.

Tornion kaupunki käyttää vanhojen katurakenteiden ja kunnallistekniikan saneeraamisessa OKTO-tuotteita. Tässä työmaassa on uusittu jätevesiviemäri ja vesijohto sekä lisätty hulevesiviemäröinti. Vanhojen kerrosten poistamisten jälkeen leikkuupohjalle asennetaan suodatinkangas. Sen päälle rakennetaan neljä raekooltaan vaihtelevaa katukerrosta, joista suodatinkerrokseen käytetään OKTO-mursketta. Uuden katurakenteen annetaan tiivistyä ”omalla painollaan” liikenteen alla pari talvikautta. Sen jälkeen kohde asfaltoidaan. KUVA JANNE MALILA/TORNION KAUPUNKI

KIERTO- JA BIOTALOUSKESKUS

Suomen ensimmäinen valtakunnallinen teollisen kiertotalouden osaamiskeskus perustettiin Kemiin vuonna 2018. Kierto- ja biotalouskeskuksen perustajina toimivat Kemin Digipolis Oy, Kemin kaupunki sekä Lapin ammattikorkeakoulu.

Sitra on myöntänyt keskukselle 600 000 euron tuen. Kiertotalouskeskus johtaa Suomessa Ekoteollisuuspuistojen verkostoa, joka koostuu ekoteollisuuspuistoista, niiden alueilla toimivista kehitysyhtiöistä ja muista keskeisistä toimijoista.

Kansallinen verkosto järjestää eri puolilla maata työpajoja. Osallistujat hakevat uusia, konkreettisia teollisen kiertotalouden kehittämismahdollisuuksia, yhteistyökumppaneita ja hankkeita. Parhaat käytännöt kootaan ekoteollisuuspuistojen toimintamalliksi.

Lapin ammattikorkeakoulu johtaa opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittamaa 19 suomalaisen ammattikorkeakoulun yhteistä kiertotalousopetuksen kehittämishanketta, jonka käynnistämisessä myös Sitra oli mukana.

Kemin Digipolis on perustajajäsen pohjoismaisessa teollisen kiertotalouden verkostossa Nordic Industrial Symbiosis Network. Kansainvälinen yhteistyö kattaa Euroopan lisäksi etenkin Aasian. Kansainvälistä verkostoitumista on tapahtunut myös Sitran World Circular Economy Forum -konferensseissa Suomessa ja Japanin Yokohamassa. Kiinalainen valtiojohtoinen China Association of Circular Economy (CACE) ja Digipolis sopivat viime vuonna kiertotalouden kehittämisyhteistyöstä.

SANASTOA

KIERTOTALOUS Talousmalli, jossa ei tuoteta jatkuvasti lisää tavaroita, vaan kulutus perustuu omistamisen sijasta palveluiden käyttämiseen: jakamiseen, vuokraamiseen sekä kierrättämiseen. Materiaaleja ei lopuksi tuhota, vaan niistä syntyy yhä uudelleen uusia tuotteita.

SIVUVIRTA Pääasiallisen tuotteen valmistusprosessissa syntyy usein erilaisia sivutuotteita, kuten hukkalämpöä. Näitä sivutuotteita kutsutaan sivuvirroiksi, jotka kannattaa myös hyödyntää uudelleen.

SYSTEEMINEN MUUTOS Systeemisellä muutoksella tarkoitetaan toimintamallien, rakenteiden ja näiden vuorovaikutusten samanaikaista muutosta, jolla luodaan edellytyksiä tulevaisuuden hyvinvoinnille ja kestävälle kehitykselle.

www.sitra.fi/tulevaisuussanasto

 

TEKSTI MARKKU TASALA
KUVAT JAAKKO HEIKKILÄ

 

LUE LISÄÄ: Kierrolla kärkeen: Suomen tiekartta kiertotalouteen 2016-2025 (Sitra 2016)

LUE MYÖS: Nolla tonnia jätettä – miten siihen päästään? Kiertotalous tavoittelee jätteen muutosta raaka-aineeksi (Tekijä 17.7.2019)

Rukan nuorisotapahtumassa laskettiin koskea ja puhuttiin jäsenyydestä: ”Nuoria ei voi opastaa liikaa”

Riikka Inkeröinen, Tilda Mustajärvi ja Juha-Matti Laaksonen ovat liittyneet liittoon siksi, että joko luottamusmies tai työkaverit ovat ottaneet asian puheeksi.

OULU–LAPPI NUORISOTAPAHTUMA 6.–8.6. RUKA, KUUSAMO

Katso video nuorisotapahtuman koskenlaskusta! VIDEO ASKO ALASALMI

Riikka Inkeröinen liittyi opiskeluaikana Rakennusliiton oppilasjäseneksi, mutta löysi työpaikan Marttiinilta Rovaniemeltä.

– Juuri, kun olin saanut töitä puukkotehtaalta, soittivat Rakennusliitosta, että liity jäseneksi, kun olit meillä oppilasjäsenenäkin. Vastasin, että olen siirtynyt toiselle alalle.

– Työpaikalla kaikki kehuivat ammattiosaston toimintaa ja reissuja ja sanoivat, että liittoon kannattaa liittyä. Niin tein. Tuntui mukavalta, että talon nuorin työntekijä otettiin sillä tavalla vastaan. Toisaalta kun ensimmäinen työsuhde oli määräaikainen, niin tiesin, että pääsen ansiosidonnaiselle, jos jäisin työttömäksi. Se tuli tarpeeseen. Olin vähän aikaa muissa töissä sovitellulla päivärahalla ennen kuin sain vakinaisen työpaikan Marttiinilta, Inkeröinen sanoo.

Juha-Matti Laaksonen aloitti työuransa rakennusalalla. Taustalla oli Rakennusliiton oppilasjäsenyys, joka muuttui varsinaiseksi jäsenyydeksi, kun luottamusmies otti asian puheeksi.

– Sen jälkeen siirryin pienempään firmaan ja tein töitä omistajan aisaparina. Sovin asiat itse. Siirryin YTK:n jäseneksi.

– Kun sain töitä Outokumpu Chromen Kemin kaivokselta, liityin Metalliliittoon. Silloinkin pääluottamusmies tuli juttelemaan. Täytimme laput. Tehdasmaailma ei toimi niin, että yksilönä yrittäisi hoitaa sopimiset itse. Asiat etenevät luottamusmiehen kautta, Laaksonen toteaa.

Tilda Mustajärvi ajoi ammatikseen kuorma-autoa yli neljän vuoden ajan ennen kuin vaihtoi työpaikkaa Ylivieskassa sijaitsevaan E.T. Listat Oy:hyn.

– Minulla ei ollut käsitystä liiton toiminnasta ennen kuin luottamusmies tuli puhumaan asiasta. Se tapahtui pari viikkoa sen jälkeen, kun olin aloittanut työt. Hetken mietin ja ajattelin, että se on aivan hyvä kuulua liittoon. Edut vaikuttivat hyviltä, eikä vuosimaksu tuntunut hirveän kalliilta. Myös kaverilta kuullut myönteiset kokemukset liitosta vaikuttivat päätöksessä, Mustajärvi sanoo.

MAINOSTA, ÄLÄ PAINOSTA

Inkeröinen on tuukari. Hän hioo ja käsittelee puukkojen puiset kappaleet. Hän on Rovaniemen metallityöväen ammattiosasto 99:n hallituksen jäsen ja nuorisovastaava.

Laaksonen on porari. Hän toimii kaivoksessa osaston luottamusmiehenä, varapääluottamusmiehenä ja työsuojeluasiamiehenä sekä Keminmaan metalli- ja kaivostyöntekijöiden ammattiosasto 213:n opintosihteerinä ja nuorisovastaavana ja liiton Oulu–Lappi alueen nuorten jaoston jäsenenä.

Mustajärvi on höyläämötyöntekijä. Hän on Jokilaaksojen ammattiosasto 875:n jäsen. Luottamustehtäviä Mustajärvellä ei ole, mutta liiton jäsenyydestä hän on uusien työntekijöiden kanssa keskustellut.

– Olen puhunut perusasioista, kuten että jäsenyyteen sisältyvä oikeusapu on iso plussa verrattuna työttömyyskassaan. Toisaalta toiminta ei ole vain tiukkaa asiaa. Tarjolla on myös tapahtumia, retkiä ja muuta toimintaa.

– Ihmiset ovat suhtautuneet eri tavoin, mutta asiallisesti. Kysymyksiä on esitetty. Negatiivista vastakaikua ei ole tullut. Se riippuu myös siitä, miten asian ottaa puheeksi. Olen jutellut työkaverina, en liiton virallisena edustajana. Tyrkyttämisen tuntua ei pitäisi syntyä, Mustajärvi pohtii.

Sama käsitys on myös Inkeröisellä ja Laaksosella.

– Mainosta, mutta älä painosta, Inkeröinen tiivistää.

– Yksilön päätöstä pitää arvostaa. Sen pohjaksi on kuitenkin hyvä puhua siitä, miten hommat toimivat työpaikalla. Kaikkea ei tarvitse hoitaa itse, vaan luottamusmies huolehtii asioista työntekijöiden puolesta.

– Esimerkkinä voi käyttää sitä, että tapaturma-asioiden hoitaminen on yksin hankalaa ja kallista, jos sukset menevät työnantajan kanssa ristiin. Siinä mielessä jäsenyys on vakuutus, jota toivottavasti ei tarvitse. Toisaalta jäsenmaksunsa saa takaisin, kun osallistuu toimintaan.

– Etenkään nuoria työelämään tulijoita ei oikeastaan voi opastaa liikaa, Laaksonen sanoo.

LIITOLTA LISÄÄ AKTIIVISUUTTA

Kolmikko toivoo liitolta aktiivisempaa otetta jäsenhankintaan. Se tarkoittaa lisää näkyvyyttä eri viestintäkanavissa ja suoria yhteydenottoja mahdollisiin jäseniin.

– Liiton pitää lisätä jäsenmaksujen kohdentamista jäsenhankintaan. Ei sitä pidä jäsenten vastuulle jättää. Sillä pääsee jo pitkälle, että palkataan alueille muutama kunnon moottoriturpa, jotka puhuvat kaikki ympäri, Laaksonen toteaa.

Oulun ja Lapin alueen nuorisotapahtuma järjestettiin 6.–8. kesäkuuta Kuusamossa. 26 osallistujan ohjelmaan sisältyi muun muassa soittokierros vastavalmistuneille liiton oppilasjäsenille, runsaasti keskustelua järjestäytymisestä sekä koskenlaskua ja melontaa. Katso lisää kuvia alta!

TEKSTI PETTERI RAITO
KUVAT JOUNI PORSANGER

Ay-koulu Rovaniemellä: Työelämässä tarvitaan vakautta

Teollisuusliiton Ay-koulut käynnistyivät tammikuun loppupuolella. Työelämän viimeaikainen kehitys ja kehittämistarpeet puhuttivat Rovaniemellä.

KUVA YLLÄ: Jukka Ruohonen, Leena Yliruokanen ja Juha Ritola osallistuivat Rovaniemellä järjestetyn Ay-koulun ensimmäiseen kurssijaksoon yhdessä yli 20 muun osallistujan kanssa 23. tammikuuta. Ryhmällä on edessään vielä kaksi koulutusrupeamaa ja päättäjäistilaisuus. KUVA TIMO LINDHOLM

Leena Yliruokanen meni vuonna 2005 BRP Finlandin Rovaniemellä sijaitsevalle moottorikelkkatehtaalle oppisopimuksella töihin. Ura jatkui oppisopimuksen jälkeen saumattomasti vakinaisen työntekijän vakanssilla erilaisissa kokoonpanotehtävissä. Vuonna 2017 Yliruokanen siirtyi yrityksen sisällä oppisopimuksella varastotehtäviin ja sen myötä sekventointitiimin jäseneksi.

– Sekventointitiimi pitää huolen siitä, että oikeat osat menevät oikeaan paikkaan oikeaan aikaan tuotantoon. Siirtyminen tuotannosta varaston puolelle sopii minulle oikein hyvin. Nyt voin vaikuttaa enemmän työtahtiini. Toisaalta työ varaston puolella on fyysisesti kevyempää kuin kokoonpanossa, työn ohessa logistiikan perustutkintoa opiskeleva Yliruokanen arvioi.

Kelkkatehtaalla vuotuiseen työnkiertoon on perinteisesti sisältynyt lomautusjakso. Tänäkin vuonna lomautus alkoi heti kun sesonkikohtaisen tuotantosuunnitelman mukainen viimeinen kelkka valmistui tammikuun loppupuolella.

– Otan lomautuksen siltä kannalta, että voin rauhassa ladata akkuja ja antaa aikaa perheelle, itselle ja harrastuksille. Sen jälkeen sitä lähtee uudella innolla tehtaalle. Näkee jälleen ihanat työkaverit. Se on mahtavaa.

Yliruokanen on tyytyväinen siihen, että hänen ei lomautuksensa takia tarvitse ryhtyä täyttämään aktiivimallin ehtoja.

– Jos lomautus kestäisi pidempään, esimerkiksi neljä kuukautta, niin sitten edessä olisi aktiivisuuden osoittaminen aktiivimallin edellyttämällä tavalla. Näin olisi siitä huolimatta, että vakinainen työsuhde on voimassa samoin kuin on varma tieto siitä, että työt jatkuvat lomautuksen päätyttyä.

– En näe siinä oikein mitään järkeä. Sen sijaan pitäisi nähdä, että ihmiset haluavat tehdä töitä. Se on elämisen edellytys, Yliruokanen toteaa.

VAAKAKUPPI KOKO AJAN LIIKKEESSÄ

Jukka Ruohonen aloitti työt BRP Finlandin moottorikelkkatehtaalla 12.8.1980 tiistaiaamuna kello 7.00. Nyt Ruohosella on menossa 39 työvuosi samassa yrityksessä. Tehtävät ovat vaihtuneet samoin kuin yrityksen omistajapohja ja toimintatavatkin.

–Työntekijät pystyivät ennen vaikuttamaan töihinsä enemmän kuin nykyään. Minusta olisi jälleen aika ottaa askeleita siihen suuntaan, että työntekijät nähdään yksilöinä ja että heitä myös arvostetaan enemmän yksilöinä. Ei vain ryhmänä, jonka tehtävänä on hoitaa tietyt työtehtävät. Kahdenkeskisellä kommunikoinnilla on iso merkitys, kun johtamisen ketjut ovat muuttuneet pitkiksi ja moniportaisiksi, Ruohonen pohtii.

KUVA TIMO LINDHOLM

Työelämän kehitystä yleisellä tasolla miettiessään Ruohonen kiinnittää huomionsa siihen, että työntekijöiden osana on viime vuosina ollut muutoksen rattaisiin sopeutuminen.

– Jos jotain annetaan, niin jotain otetaan pois. Jos jotain luvataan, niin se luvataan sillä ehdolla, että jotain otetaan pois. Tasapainotilaa ei näytä syntyvän puhumattakaan siitä, että päädyttäisiin plussan puolelle. Vaakakuppi on koko ajan liikkeessä. Työntekijöiden kannalta olisi tarpeen päästä nykyistä vakaampaan tilanteeseen.

– Vähän samanlainen asetelma on minusta myös työttömillä. Heistä on tehty poliittinen kiistakapula, joka siirtyy hallitukselta toiselle. Toivon, että samoja virheitä, kuten aktiivimalli, ei enää tehdä tulevaisuudessa. Työttömiä tulee kuitenkin aina olemaan.

YHTEISTOIMINTA ON VOIMAVARA

Juha Ritola on työskennellyt kahden vuoden ajan Puusepänliike Peltoniemellä Kemijärvellä. Sitä ennen hän on hankkinut elantonsa esimerkiksi kiinteistöhuollon yrittäjänä ja huoltomiehenä Nokian palveluksessa.

Yrityksenä yli 40 vuoden ikään ehtineen keittiö- ja kylpyhuonekalusteita valmistavan Peltoniemen palvelukseen mentyään Ritola alkoi melko pian kysellä, oliko talossa luottamusmiestä. Kävi ilmi, että liiton jäseniä kyllä löytyi, mutta sen pidemmälle järjestäytyminen ei ollut edennyt. Ritola ryhtyi edistämään asiaa. Nyt hän on työpaikkansa pääluottamusmies.

– Pidän yhteistoimintaa yrityksissä voimavarana. Tärkeitä ideoita tulee myös suoraan lattialta, kun vaan maltettaisiin kuunnella. Kaikista parhaiten menee, kun vuoropuhelu on olemassa. Sitä me olemme viemässä askel kerrallaan eteenpäin.

– Omalla taustallani ymmärrän myös sen, mikä tuska yrittäjällä on toiminnan pyörittämisessä ja yrityksen tulevaisuuden rakentamisessa. Kukaan ei huvikseen ketään työllistä. Tulosta pitää syntyä, että yrityksellä on edellytykset jatkaa toimintaansa.

Työelämän tulevaisuutta pohtiessaan Ritola puhuu työajan lyhentämisen puolesta.

– Työaikaa lyhentämällä voitaisiin lisätä työllisten määrää. Se on tärkeä tavoite. Asioita täytyy kuitenkin varmasti tarkastella aika monelta kantilta, jotta siihen suuntaan voitaisiin edetä. Voi olla, että joudumme esimerkiksi harkitsemaan sitä, voidaanko lauantaista ja sunnuntaista tehdä samanarvoisia työpäiviä muiden viikonpäivien kanssa.

– Toisaalta samassa paketissa voitaisiin miettiä myös irtisanomissuojan merkitystä. Minusta irtisanomissuojan heikentäminen on huono asia. Koeaika on jo pidennetty kuuteen kuukauteen. Jos siinä ajassa työnantaja ei näe, minkälainen kaveri on töihin tullut, niin vika on katsojassa.

KUVA TIMO LINDHOLM

MIKÄ AY-KOULU?

  • Ammattiosastot järjestävät koulutusta lähellä jäseniä, heidän kotipaikkakunnallaan tai työpaikan läheisyydessä. Liitto tukee rahallisesti tätä koulutusta. Yksi koulutusmuoto on ammattiosaston tai ammattiosastojen yhdessä järjestämät Ay-koulut.
  • Ay-koulu voi koostua esimerkiksi kolmesta tai neljästä koulutustilaisuudesta. Aiheet valikoituvat jäsenten ja luottamushenkilöiden koulutustarpeiden mukaan. Kunkin koulutustilaisuuden opetustuntimäärä voi olla joko kolme tai kuusi tuntia. Myös päätöstilaisuus voi sisältää opetusta.
  • Kun ammattiosaston opintosihteeri tai muut koulutuksen järjestäjät alkavat suunnitella Ay-koulua, mietitään ensin kohderyhmä, kenelle koulutus on suunnattu, sen jälkeen suunnitellaan tai kartoitetaan kohderyhmän toiveet koulutuksen sisällöistä. Liitto valmistelee koulutusaineistoja myös alueellisiin tarpeisiin ja toiveisiin. Ay-koulua varten on erillinen kurssitukihakemus, jolla tukea haetaan. Ay-kouluihin myönnetään peruskurssitukea 3 h / 15 euroa / henkilö tai 6 h / 25 euroa / henkilö toteutuneiden tuntien mukaan. Kurssitukilomake löytyy liiton verkkosivuilta osoitteesta: www.teollisuusliitto.fi/ammattiosastokoulutus.
  • Ay-koulun ajalta voidaan ”säästää” varoja päätöstapahtumaa tai -matkaa varten. ”Ay-koulupankin” edellytyksenä on, että ammattiosasto tai ammattiosastot suunnittelevat yhdessä koulunsa huolella ja toimittavat kurssitukihakemuksen mukana koulun koko ohjelman liiton koulutusyksikköön viimeistään viisi viikkoa ennen ensimmäistä koulutustilaisuutta. Silloin kun Ay-kouluun osallistuu jäseniä useammasta osastosta, on osastojen sovittava järjestelyihin liittyvistä asioista keskenään.
  • Jäsenet pääsevät ilmoittautumaan ja osallistumaan Ay-kouluihin seuraamalla oman ammattiosastonsa tiedottamista. Jäsenet voivat myös toimia osastoissaan aloitteellisesti koulujen järjestämiseksi.

TEKSTI PETTERI RAITO
KUVAT TIMO LINDHOLM