Työehtosopimus on työrauhan tae

Jos työnantajat purkavat työehtosopimukset, he purkavat samalla myös työrauhan.

20.8.2021

– Jos tehdään vain paikallisia sopimuksia, niin lakkoa on oikeus käyttää joka työpaikalla. Työnantajat saisivat miettiä tätä puolta, sanoo Antti Koskela.

Ekonomistina toimihenkilöiden keskusjärjestössä STTK:ssa työskentelevä Koskela näkee, että lakkojen todennäköisyys kasvaa merkittävästi, mikäli työnantajat alkavat isolla joukolla irtautua yleissitovista työehtosopimuksista. Tutkimustieto eri maista näyttää Koskelan mukaan, että lakkokortin käyttäminen voi monesti olla työntekijöille kannattava valinta.

– Lakko tai lakon uhka on työntekijöille viime kädessä ainoa keino vaikuttaa funktionaaliseen tulonjakoon, eli palkkatulojen ja yritystoiminnan voittojen väliseen suhteeseen. Jos tätä keinoa ei ole olemassa, niin palkat jäävät junnaamaan eivätkä nouse tuottavuuden kasvun mukana.

PALKKOJENPOLKUKILPA TEKEE HALLAA TUOTTAVUUDELLE

Työehtosopimusten yleissitovuus on merkinnyt yrityksille sitä, että niiden välisessä kilpailussa vähimmäisvaatimukset ovat kaikille samat. Palkoilla on voinut kilpailla, mutta vain ylittämällä työehtosopimuksen vähimmäistason. Ilman yleissitovuutta palkkakilpa myös toiseen suuntaan on mahdollista.

– Tilanne, jossa yritykset ryhtyvät kilpailemaan siitä, kuka maksaa huonoimmat palkat ja tarjoaa huonoimmat työehdot, vie tuottavuutta alaspäin, sanoo Tapio Bergholm.

– Tuottavuuden rakenteellisen kehityksen kannalta ei ole järkevää keskittyä pitämään pystyssä yrityksiä, jotka eivät sopeudu markkinoihin eivätkä pysty maksamaan samoja palkkoja kuin muut.

Filosofian tohtori ja Itä-Suomen yliopiston dosentti Bergholm on tutkinut Suomen työmarkkinahistoriaa laajasti. Hän arvioi, että yleissitovuuden hylkiminen on työnantajilta osa pitemmän aikavälin suunnitelmaa: tavoitteena ei ole nopea yleinen palkkatason lasku vaan ammattiliittojen perusrakenteen murskaaminen.

– Useinhan palkkausjärjestelmän muutoksissa työnantaja heittää rahaa yli pöydän, että saisi tahtonsa läpi, ei silloin heti pyritä heikennyksiin. Tämä on ideologinen hanke, ja taustalla on se, että tiettyjen suuryritysten johtajien mielestä on jo nöyryyttävää sanoa päivää työntekijöitten edustajille. He haluavat luottamusmiehet pois pöydästä ja täyden päätösvallan itselleen.

Jos työnantajat yksipuolisesti romuttavat yleissitovuuden, työntekijöiden järjestäytymisen tärkeys korostuu.

– Järjestäytymisprosentti kertoo kyvyn lakkoon ja kyvyn painostaa työnantajaa palkankorotuksiin, tiivistää Koskela.

– Kyse on siitä, voivatko työntekijät vielä tulevaisuudessa osallistua oman elämänsä hallintaan, muotoilee Bergholm.

LAKKOJEN ISO MÄÄRÄ SUOMESSA ON MYYTTI

Julkisessa keskustelussa oikeistopoliitikot ja työnantajien edustajat toistavat usein väitettä, jonka mukaan Suomessa lakkoillaan paljon. Toistaiseksi väite ei ole pitänyt paikkaansa. Tavallisimmin vertailukohteena on Ruotsi.

– Suomi on ollut lakkojen määrässä eurooppalaista keskitasoa, mutta meillä on lakkoja enemmän kuin Ruotsissa. Työnantajat kuitenkin esittävät asian niin kuin Ruotsi olisi tyypillinen eurooppalainen maa. Sitä se ei ole, siellä lakkoja on selvästi keskiarvoa vähemmän, Koskela kertoo.

Ruotsin vähäistä lakkoilua selittää Koskelan mukaan se, että työnantajat noudattavat työehtosopimuksia, vaikkei maassa olekaan lakiin perustuvaa yleissitovuutta.

– Ruotsi on konsensusyhteiskunta. Noin 90 prosenttia ruotsalaisesta työvoimasta on työehtosopimuksen piirissä.

Bergholm tulkitsee, että kansainvälisesti katsottuna suomalaiset työnantajat ovat ajastaan jäljessä ”vallankaappausyrityksensä” kanssa.

– Muualla maailmassa tehtiin tällaisia temppuja 1980-luvulla, sanoo Bergholm.

Oikeuskäytäntö määrittää sallitut työtaistelutoimet

Työehtosopimuksella tavoitellaan työrauhaa, johon sitoutuvat sopimuksen molemmat osapuolet. Voimassa olevaa työehtosopimusta vastaan ei saa suunnata työtaistelutoimenpiteitä.

– Laki velvoittaa työnantajien ja työntekijöiden yhdistyksiä sekä yksittäisiä työnantajia. Yksittäistä työntekijää työrauhavelvollisuus ei koske, sanoo varatuomari Harri Hietala, joka on toiminut pitkään työnantajajärjestöissä ja ollut yhteistoiminta-asiamiehenä vuosina 2014–20.

Työrauhavelvoite on voimassa niin kauan kuin työehtosopimuskin. Kun työehtosopimus päättyy, siirrytään sopimuksettomaan tilaan, jolloin myös työsuhteen ehtoihin liittyvät työtaistelutoimet ovat sallittuja.

Työtaistelutoimenpiteen käsite on työehtosopimuslaissa, mutta laki ei kuvaile sen sisältöä.

– Se, mikä Suomessa katsotaan työtaistelutoimenpiteeksi, perustuukin oikeuskäytäntöön, Hietala kertoo.

TYÖSULKU ON TYÖNANTAJIEN VASTINE LAKOLLE

Työtaisteluoikeus on vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan Suomessa laaja. Sitä voi pitää työelämän perusoikeutena, jota turvataan myös monissa kansainvälisissä sopimuksissa.

– Silloinkin kun työehtosopimus on voimassa, sallittuina on pidetty työtaisteluita, jotka on järjestetty poliittisiin päätöksiin vaikuttamiseksi tai toisten työntekijöiden laillisen työtaistelun tukemiseksi.

Työntekijöiden järjestämä lakko on selvästi yleisin työtaistelutoimenpide. Työnantajilla on kuitenkin työtaistelutoimenpiteenä ja painostuskeinona käytettävissään työsulku.

– Työsulku tarkoittaa, että työehtosopimusta neuvottelevaan ammattiliittoon kuuluvilta työntekijöiltä estetään töihin tulo ja keskeytetään heidän palkanmaksunsa. Lähihistorian merkittävin työsulku järjestettiin paperiteollisuudessa vuonna 2005, ja se kesti noin kuusi viikkoa, sanoo Hietala.

Myös elintarviketeollisuudessa vuonna 2010, hiihtokeskuksissa vuonna 2017 ja mekaanisessa metsäteollisuudessa joulukuussa 2019 työnantajat julistivat työsulun.

Erilaiset työehtosopimukset

YLEISSITOVA TYÖEHTOSOPIMUS on kyseessä, jos sopimusalan työntekijöistä noin 50 prosenttia työskentelee työnantajaliittoon kuuluvissa yrityksissä. Päätösvalta siitä, katsotaanko työehtosopimus yleissitovaksi, on sosiaali- ja terveysministeriön alaisella yleissitovuuslautakunnalla. Yleissitovaa sopimusta täytyy noudattaa kaikkien alan työnantajien, myös liittoon kuulumattomien.
NORMAALISITOVA TYÖEHTOSOPIMUS velvoittaa vain yritystä, joka kuuluu sen solmineeseen työnantajaliittoon.

TEKSTI MIKKO NIKULA
KUVITUS EMILIE UGGLA

MAAILMA: Kolumbian lakkojen taustalla on syvenevä eriarvoisuus

Laajat lakot ovat jatkuneet Kolumbiassa jo huhtikuun lopulta. Maan hallinto vastasi niihin rajulla väkivallalla, ja olot maassa ovat muuttuneet sekaviksi.

11.8.2021

KUVA YLLÄ: Mielenosoittajat suojautuivat omatekoisilla kilvillä mellakkapoliisin vesitykiltä kesäkuun alussa Medellínissä Kolumbiassa hallituksenvastaisten mielenosoitusten jatkuttua viidettä viikkoa.

Lakot käynnisti oikeistopresidentti Iván Duquen esittämien elintarvikkeiden veronkorotusten vastustus. Turhautuminen maan oloihin oli kuitenkin kytenyt jo pitkään, ja lakkoliikehdintä sai sen purkautumaan. Ammattiliittojen lakkoihin liittyi muita kansalaisjärjestöjä sekä maan köyhtynyttä keskiluokkaa.

Taustalla on maan yhä syvenevä eriarvoisuus. Maan tilastokeskus Danen mukaan vuonna 2020 köyhyydessä eli 43 prosenttia kansasta. Vuotta aiemmin luku oli 36 prosenttia. Maailman ammattiliittojen keskusjärjestö ITUC luokittelee Kolumbian maailman kymmenen työntekijälle huonoimman maan joukkoon.

Väkivalta leimaa monen elämää. Maa on Filippiinien jälkeen maailman toiseksi vaarallisin ay-aktiiveille. Viime vuonna heitä murhattiin 18. Murhien takaa löytyy monesti huumekaupan ja hallinnon yhteen kasvaneita intressejä.

Presidentti Duguen hallinto jätti osittain toteuttamatta vuosikymmeniä kestäneen sisällissodan lopettaneen rauhansopimuksen. Puolisotilaallisia joukkoja toimii yhä, nyt yhä vahvemmin rikollisuuteen kytkeytyneinä.

Mielenosoitukset vaativat lisäksi poliisin väkivallan lopettamista. Viime vuoden syyskuun mielenosoituksissa poliisi tappoi ainakin 13 ihmistä. Siksi on häkellyttävää, että hallitus lähetti poliisin käyttämään entistäkin kovempaa väkivaltaa.

Ihmisoikeusjärjestö Temblores rekisteröi lakkojen ensimmäisen kuukauden aikana 3 789 hallituksen joukkojen väkivaltaista tekoa mielenosoittajia vastaan. Poliisin tekemään väkivaltaan kuolleita on ilmeisesti jo yli 70. Maan media raportoi, että ainakin sata pidätettyä on kadonnut.

Talousministeri ja ulkoministeri ovat jo jättäneet hallituksen laajan kansainvälisen arvostelun vuoksi.

Ammattiliittojen keskusjärjestö CUT johtaa laajapohjaista keskuslakkokomiteaa, joka pyrkii neuvotteluihin hallituksen kanssa. Se vaatii elämiseen riittävää palkkaa, tulevaisuuden mahdollisuuksia nuorille ja väkivaltaisen mellakkapoliisin Esmadin lakkauttamista.

Toukokuun lopulla päästiin jo esisopimukseen, mutta kesäkuun alussa CUT keskeytti neuvottelut. Sen mukaan hallitus ei toteuta osuuttaan sopimuksesta. Ammattiliitot maailman eri puolilla ovat jo pitkään vedonneet Kolumbian presidenttiin todellisten neuvottelujen aloittamiseksi lakkokomitean kanssa.

TEKSTI HEIKKI JOKINEN

Turja Lehtonen: Työmarkkinavenettä keikutetaan

Torstaina 1.10.2020 tehtiin työmarkkinahistoriaa. Metsäteollisuus ry ilmoitti irtautuvansa työehtosopimusjärjestelmästä. Työmarkkinakenttää pidempään seuranneille tämä tuskin tuli suurena yllätyksenä. Ilmoituksen ajankohtaa voidaan toki kummastella.

Viimeinen työehtosopimuskierroksemme Metsäteollisuus ry:n kanssa oli erittäin vaikea. Se piti sisällään yli neljän viikon lakon ja viikon työsulun. Lopulta saimme pitkien vääntöjen jälkeen sovun aikaan valtakunnansovittelijan toimistolla. Neuvotteluja varjosti vakava uhka siitä, että työnantajat eivät tee työehtosopimusta lainkaan. Olimme siis osanneet odottaa tätä ilmoitusta. Se, että osasimme odottaa ei tarkoita, että uutinen olisi miellyttävä – ei todellakaan.

Metsäteollisuus ry:n ilmoitus koskee mekaanisen metsäteollisuuden ja bioteollisuuden sopimusaloja, ja luonnollisesti myös Teollisuusliittoa, joka on ollut yhtenä sopijaosapuolena mukana työehtosopimuksia neuvottelemassa.

Vaikka näiden sopimusalojen työehdoista neuvotellaan tulevaisuudessa työpaikoilla paikallisesti, ei syytä paniikkiin ole.

On muistettava, että mekaanisen metsäteollisuuden työehtosopimus on voimassa vuoden 2021 ja bioteollisuuden työehtosopimus vuoden 2022 helmikuun loppuun asti. Tämä antaa meille aikaa rakentaa selkeä suunnitelma sekä tiekartta siihen, miten elää ja toimia uudessa tilanteessa. Syntynyt tilanne vaatii perusteellisen selvityksen tekemistä siitä, mitä kaikkea tämä tarkoittaa. Pitää muistaa, että moni paikallinen ratkaisu edellyttää nykyisen lainsäädännön mukaan valtakunnallista työehtosopimusta. Olen aika vakuuttunut, että Metsäteollisuus ei ole aivan kaikkia eteen tulevia asioita ehtinyt miettiä päätöstä sorvatessaan.

Otamme haasteen vastaan. Me analysoimme, laadimme toimintamallin ja toimimme uudessa tilanteessa. Uusi asetelma nostaa järjestäytymisen merkityksen arvoon arvaamattomaan. Näin siksi, että alalta poistuu yleissitova työehtosopimus. Tämän jälkeen ainoa turva on järjestäytyminen ammattiliittoon ja luottamusmiehen valitseminen. Tulevaisuudessa kaikki eivät saa automaattisesti kaikkea, minkä liitot ovat keskenään sopineet. Työntekijäliittojen on otettava uusi tilanne mahdollisuutena ja hyödynnettävä se.

Vanhan loppu on uuden alku. Tulevaisuus näyttää tällä hetkellä sumuiselta, mutta selvää on, että me tulemme ammattiliittona edelleen olemaan neuvotteluosapuoli ja tekemään perustyötämme jäsenistön hyvinvoinnin eteen. Meiltä löytyy varmasti myös tarvittava osaaminen neuvotella uudessa tilanteessa. Samaa toivon hartaasti löytyvän myös työnantajilta, suurista tehtaista pienempiinkin yksiköihin.

TURJA LEHTONEN
Teollisuusliiton 1. varapuheenjohtaja

KUVA KITI HAILA

Granoa painostetaan lakolla työehtosopimukseen – ”Kyse on oikeudesta, ei vain euroista”

”Kaikkia on kohdeltava oikein, reilusti ja tasapuolisesti. Siitä tässä on kyse”, lähettämötyöntekijä Heli Anttonen Grano Oy:n Koivuhaan toimipisteestä sanoo.

JULKAISTU 9.6.2020 klo 13.00
PÄIVITYS 9.6.2020 klo 19.45: Granon lakkoon aikalisä (Teollisuusliitto)
PÄIVITYS 12.6.2020 klo 15.15: Keskustelut eivät ole tuottaneet tulosta – Granon lakko toteutuu sittenkin (Teollisuusliitto)
PÄIVITYS 26.6.2020 klo 11.15: Teollisuusliiton ja Granon välisessä työehtosopimuskiistassa ratkaisu – työtaistelutoimet perutaan (Teollisuusliitto)

Koivuhaassa kaikki tuotannon työntekijät ja koko yrityksen 500 työntekijästä 427 allekirjoitti vetoomuksen työnantajalle; media- ja painoalan yleissitovaa työehtosopimusta on sovellettava yhdenvertaisesti kaikkiin työntekijöihin ja luottamusmiesjärjestelmä on tunnustettava.

– Istun yt-neuvottelukunnassa työntekijöiden edustajana. Työnantajalla ei ole ollut minkäänlaista halukkuutta neuvotteluun. Ei ole kenenkään edun mukaista, että menemme lakkoon. Mutta ei meille jätetty ihan hirveästi vaihtoehtoja, Anttonen pahoittelee.

– Siinä vaiheessa, kun he näkivät kuinka iso joukko oli allekirjoittanut vetoomuksen, heidän olisi kannattanut ruveta kuuntelemaan meitä.

RIKKOO OMAT EETTISET OHJEENSA

Granon sivuilta löytyy yrityksen eettinen ohjeistus. Sen mukaan yritys noudattaa kansallista lainsäädäntöä ja huomioi kansainvälisen työjärjestön ILO:n ja YK:n perusoikeudet. Perusoikeuksiin kuuluvat oikeudet järjestäytyä ammattiliittoon ja solmia työehtosopimuksia. Suomen lakien mukaan työnantajan on tunnustettava työntekijöiden valitsemat luottamusmiehet neuvottelukumppaneikseen ja noudatettava alan yleissitovaa työehtosopimusta.

Anttonen on hämmästynyt kuullessaan, että Granolla on eettinen ohjeistus.

– Emme olisi tässä tilanteessa, jos yritys noudattaisi omia ohjeitaan.

Anttonen toteaa, että saattaahan olla, että työntekijöille on jossain vaiheessa ohimennen tiedotettu eettisestä ohjeistuksesta.

– Mutta tuttu se ei minulle ole. Täytyy tutustua nyt tarkemmin, ihan vaikka huumorin vuoksi.

Granon kaikkiin offset- ja flexopainamista tekeviin toimipisteisiin oli jo valittu luottamusmiehet heille, joihin yritys soveltaa media- ja painoalan sopimusta.

– Mutta työnantaja on kieltäytynyt tunnustamasta heidän asemaansa, Anttonen kertoo.

Koronan myötä yritys valmistaa nyt lääkinnällisiä suojavarusteita. Suojavarusteiden tuotanto on rajattu lakon ulkopuolelle, mutta vaarana on uuden tuotannon menettäminen. Julkisia hankintoja saa esimerkiksi tehdä vain niistä yrityksistä, jotka noudattavat yleissitovaa työehtosopimusta.

– Tuntuu huolestuttavalta, että asiakkaat voivat kaikota. Menetettäisiin hyvä bisnes, Anttonen murehtii.

LAKKO PITÄÄ!

– Kyllä, kyllä lakko pitää, arvioi Anttonen, joka on haastatteluhetkestä seuraavana aamuna lähdössä lakkovahdiksi Koivuhakaan, vaikka lomalla onkin.

Työnantaja on turvautunut täysin sopimattomiin keinoihin pelotellakseen työntekijät luopumaan lakosta.

– Joissain yksiköissä on kysytty, kuulutko liittoon? Sitten työvuorolistoja on rukattu uusiksi, ja liittoon kuuluvat on siivottu pois loppuviikon vuoroista. Valitettavasti kuulin tästä vasta jälkikäteen. Muuten olisin puuttunut asiaan, sillä työnantajalla ei ole mitään oikeutta kysyä liittoon kuulumisesta, Anttonen toteaa.

Yrityksen intrassa toimitusjohtaja on kutsunut lakkoa laittomaksi pelotellakseen työntekijöitä olemaan ryhtymättä lakkoon. Teollisuusliitto on selkeästi tiedottanut, että lakko on laillinen. Yritys ei kunnioita edes omaa eettistä ohjeistustaan, joka kertoo, että yritys on suvaitsematon ”syrjintää, uhkailua ja häirintää kohtaan”.

Järjestäytymisaste on noin 70 prosenttia ja lisää jäseniä on Anttosen mukaan tullut Teollisuusliittoon vielä viime viikonloppuna.

– Minä sanon kaikille tervetuloa! Hyvä, että ihmiset ymmärtävät tosiasiat. Joukkovoima on se, joka pelittää.

TEKSTI SUVI SAJANIEMI
KUVA KITI HAILA

Työntekijät vaativat Granoa noudattamaan työehtosopimusta

Työntekijöiden mitta tuli täyteen työehtojen polkemisesta. Granoa painostetaan lakolla, jotta se ryhtyy noudattamaan media- ja painoalan yleissitovaa työehtosopimusta.

Graafisella alalla toimivan Grano Oy:n kaikki 29 toimipistettä ovat lakossa 10.–14. kesäkuuta. Lakon piirissä on yli 500 työntekijää. Lisäksi toimipisteisiin on asetettu ylityökielto 8.–21. kesäkuuta.

Työtaistelun syynä on se, että Grano on kieltäytynyt soveltamasta media- ja painoalan yleissitovaa työehtosopimusta ja sen mukaista luottamusmiesjärjestelmää kaikkiin työntekijöihinsä. Sen sijaan yritys on käyttänyt suurimpaan osaan työntekijöistään (noin 90 prosenttia) yksipuolisesti itse määrittelemiään työehtoja, jotka ovat Teollisuusliiton ja työnantajia edustavan Medialiiton solmimaa media- ja painoalan yleissitovaa työehtosopimusta huonommat.

Grano on aikaisemmin soveltanut työntekijöihinsä tulostusalan työehtosopimusta. Sitä ei ole viime maaliskuun alun jälkeen kuitenkaan enää ollut olemassa siksi, että Palvelualojen ammattiliitto PAMissa arvioitiin, että samalla toimialalla ei ole järkevää olla kahta toisistaan poikkeavaa työehtosopimusta, vaan työehdot on määriteltävä kattavamman media- ja painoalan työntekijöitä koskevan työehtosopimuksen mukaan.

Edellä kuvatun seurauksena Teollisuusliiton ja työnantajia edustavan Medialiiton solmima media- ja painoalan työehtosopimus on graafisen alan ainoa yleissitova työehtosopimus, jota työnantajan on noudatettava.

Teollisuusliitto vaatii yhdessä Granon työntekijöiden kanssa, että:

Grano työnantajana noudattaa media- ja painoalan yleissitovan työehtosopimuksen mukaisia yhtäläisiä työehtoja kaikkiin työntekijöihinsä alkaen takautuvasti 1.3.2020.
Grano työnantajana noudattaa Suomen lainsäädäntöä ja kunnioittaa työntekijöiden perusoikeuksia, kuten järjestäytymis- ja neuvotteluoikeutta.
Grano työnantajana tunnustaa työntekijöiden valitsemat luottamushenkilöt.

MIKSI TILANNE KÄRJISTYI?

Granon työntekijät ja Teollisuusliitto ovat yrittäneet kuluneen kevään aikana vaikuttaa Granoon työnantajana ja yrittäneet hakea ratkaisua keskustelemalla. Viimeisin yritys ratkaista tilanne tapahtui kesäkuun ensimmäisellä viikolla.

Granon työntekijöiden keskuudessa tehdyn kyselyn mukaan 98 prosenttia kannattaa yleissitovan työehtosopimuksen noudattamista. Tämän rinnalla 430 työntekijää jätti 2. kesäkuuta työnantajalle yhteisen vetoomuksen media- ja painoalan yleissitovan työehtosopimuksen noudattamisesta kaikkiin työntekijöihin.

Granosta on koronakriisin aikana tullut julkisen terveydenhuollon suojavälineiden toimittaja. Julkisen sektorin tilauksissa yhtenä ehtona on, että työnantaja noudattaa yleissitovaa työehtosopimusta. Grano kuitenkin yrityksenä polkee työntekijöiden minimityöehtoja, ja hankkii epäreilua kilpailuetua suhteessa lakia ja työehtosopimuksia vastuullisesti noudattaviin yrityksiin. Omien oikeuksiensa puolustamisen rinnalla työntekijät ovat esittäneet huolensa siitä, että Grano vaarantaa toiminnallaan uuden liiketoiminta-alueen tulevaisuuden.

Edellä kuvatusta huolimatta Grano on kieltäytynyt soveltamasta media- ja painoalan yleissitovaa työehtosopimusta kaikkiin työntekijöihinsä. Teollisuusliitolle ei näin ollen jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin turvautua työtaistelutoimenpiteisiin työntekijöiden etujen ajamiseksi.

Teollisuusliiton kannan mukaan media- ja painoalan työehtosopimuksen ja työntekijöiden luottamusmiesorganisaation hyväksyminen on Granolle työnantajana ja yrityksenä järkevää. Työehtosopimus pitää sisällään yli 60 asiakohtaa, joista voidaan tehdä paikallisia sopimuksia. Yhteistoiminnan harjoittaminen ja työntekijöiden osallistaminen turvaavat yrityksen kannattavan liiketoiminnan.

Lakko ja ylityökielto ovat Teollisuusliiton mukaan laillisia toimenpiteitä. Työrauha on voimassa vain yrityksissä, jotka ovat järjestäytyneet kullakin sopimusalalla Teollisuusliiton sopijaosapuolena toimivaan työnantajajärjestöön. Grano ei ole Medialiiton jäsen, jolloin työrauhavelvoite ei koske Granon työntekijöitä. Liiton julistama ylityökielto puolestaan on aina laillinen toimenpide. Työtaistelu on perusoikeus.

Lääkinnällinen suojavarustetuotanto on rajattu lakon ulkopuolelle.

TEKSTI PETTERI RAITO

Katso lisätietoja lakosta: www.teollisuusliitto.fi/tyotaistelu

LAKOSSA 27.1.–23.2. Metsä Woodin Lohjan kertotehtaalla ”Heikennyksille ei lämmetä”

”Meillä ovat Metsäteollisuus ry:n heikennysesityksistä eniten puhuttaneet palvelusvuosilisät ja työajan lyhennyskorvaukset”, kertoo Metsä Woodin Lohjan kertotehtaan pääluottamusmies Ari Putila. Järjestäytymisasteeltaan yli 90 prosentin tehtaalla on lakko pitänyt, ja se katsotaan loppuun asti, Putila vakuuttaa.

KUVA YLLÄ: Lakkovahdissa 11.2.2020 Lohjan Metsä Woodilla. Kuvassa vasemmalta Janne Nevalainen, Liisa Majamäki, Tiia Pyykkö, Minna Lepokallio, Marika Kallio, John Yambasu sekä Sari Kärkkäinen.

Kansantalouden tilastojen mukaan mekaaninen metsäteollisuus työllistää enemmän suomalaisia kuin paperiteollisuus. Mekaanisessa paiskii töitä noin 22 000 suomalaista, paperitehtaissa 19 000. Putila mietiskelee, pidetäänkö paperiteollisuutta kuitenkin ”tärkeämpänä” alana, koska miljardeissa sen vienti on isompaa.

– Ehkä siksi meidän lakkomme mainitaan lähinnä sivulauseena. Mutta yhtä tärkeitä nämä työpaikat ovat meille, jotka näissä tehtaissa olemme töissä, Putila alleviivaa.

Pääluottamusmies harmitteleekin sitä, että Metsäteollisuus ry ei ole halunnut tehdä mekaanisessa sopimusta.

– Mutta nyt kun Paperiliitto sai sopimuksen aikaiseksi, jospa kaikki esteet meidänkin sopimuksen saamiselle olisivat nyt poissa. Kyllä me töitä haluamme tehdä, ei tämä ole mukava tilanne kenellekään.

Suomen kansantalouden nojaaminen erikoisen paljon vientiin näyttäisi tilastojen valossa sekin harhaluulolta, ei tosiasialta. Muiden muassa Yle on kirjoittanut asiasta. ”Maailmanpankin tilastoissa on mukana 43 Euroopan maata. Maailmanpankin tilastojen valossa Suomi ei ole poikkeuksellisen vientiriippuvainen maa, ei sinne päinkään. Peräti 31 maata on Suomea vientiriippuvaisempia, eli Suomi kuuluu siihen neljännekseen, joka on kaikkein vähiten vientiriippuvainen. Numeroiden perusteella Suomea voisi päinvastoin kutsua poikkeuksellisen kotimarkkinariippuvaiseksi maaksi.” (Ylen uutiset 11.10.2019)

Mekaaninen metsäteollisuus myy nimenomaan kotimarkkinoille, sillä tuotantoa vuonna 2018 oli 6,9 miljardin euron edestä, ja kotimaahan siitä myytiin 4,6 miljardilla. Samana vuonna paperiteollisuuden tuotanto oli 15,6 miljardia ja siitä kotimaahan myytiin 4,8 miljardin edestä. Putila jatkaa mietiskelyään siitä, miksi työnantajapuoli näyttää olevan halukas pitkittämään ja venyttämään lakkoa sahoilla ja vaneritehtailla.

– Ajatellaan ehkä kuitenkin sitä vientikauppaa, pidetään paperinvientiä, kemiasta nyt puhumattakaan, valtakunnallisesti niin tärkeänä, että niille saatiin sopimukset meitä aikaisemmin.

PITKIÄ TYÖSUHTEITA

– Meillä on paljon ihmisiä, jotka ovat tehneet täällä pitkään, yli 20 vuotta, töitä. Jos palvelusvuosilisä otettaisiin pois, tekisi se todella ison loven palkkoihin, Putila toteaa.

Toinen tehtaan työväkeä kovasti puhuttanut heikennysehdotus on kolmivuorotyön lyhennyskorvauksen leikkaaminen.

– Täällä on pääsääntöisesti tehty töitä 7 päivää viikossa eli 37:aa. Lyhennyskorvauksen pienentäminen vaikuttaisi sekin aivan suoraan keskituntiansioon.

Putila on siinä kuuluisassa samassa veneessä kertotehtaan muun väen kanssa. Hän on ollut Lohjan tehtaalla töissä 22 vuotta. Putilallekin heikennysesitysten toteutuminen näkyisi rajusti ja suoraan tilinauhassa.

Väki on pääluottamusmiehen mukaan kyllä huolissaan muistakin heikennysesityksistä, mutta nämä kaksi ovat nousseet kaikkein terävimmin esiin.

Kuvassa työsuojeluvaltuutettu **Janne Nevalainen**.

KEITÄ MEDIA KUUNTELEE?

Pääluottamusmies kuvailee, ettei hän oikein enää viitsi lukeakaan valtavirtamedian uutisointia lakoista.

– Jutut tehdään työnantajan näkökulmasta, ei oikeastaan koskaan työntekijöiden näkökannalta.

Lieneekö sen ”amerikkalaisen unelman” käänteinen irvikuva haaveissa myös suomalaisilla työnantajilla?

Onko ajateltu, että Suomessakin pitäisi siirtyä Amerikan malliin? Eli toteuttaa tännekin se amerikkalainen unelma, jossa työnantajat saavat nauttia hyvistä osingoista ja tuloksista, mutta työntekijä ei saa palkan muodossa niistä eduista nauttia.

Putila naurahtaa, että eipä ole Suomessakaan vielä koskaan ollut varaa maksaa työntekijöille hyviä palkkoja.

– Hyvinä aikoina ei voi maksaa, koska täytyy valmistautua huonoihin aikoihin. Ja huonoina aikoina ei voi maksaa, koska täytyy pärjätä kilpailijoiden kanssa.

Putilan huomion ovat kiinnittäneet jo valmistuneissa sopimuksessa ne pykälät, joiden mukaan työntekijöille maksetaan työantajan päätösvallan mukaisesti joitain palkaneriä.

– Millä perusteilla ne maksetaan? Miten päätetään, että joku työntekijä on parempi kuin toinen?

Putila liputtaa kaiken kaikkiaan yleiskorotusten ja kaikille tasapuolisesti jaettavien etujen puolesta.

– Tämä nykyinen järjestelmä on kuitenkin parempi. Se palvelee kaikkien etuja. Enkä henkilökohtaisesti usko lainkaan siihen, että erilaiset sopimukset ja erilaiset palkat (samasta työstä) työntekijöiden välillä lisäisivät tuottavuutta. Niistä saattaa syntyä vain riitaa työntekijöiden välillä.

– Minä olen sitä mieltä, ja uskon suurimman osan muistakin työntekijöistä ajattelevan samoin, että oikeudenmukaisuus on tärkeää. Koska kaikki ovat lakossa, myös lakon tulokset pitää jakaa kaikille.

TEKSTI SUVI SAJANIEMI
KUVAT ANNIKA RAUHALA

LAKOSSA 27.1.–23.2. Metsä Woodin Suolahden vaneritehtaalla: ”Periksi ei ainakaan anneta”

Äänekosken Suolahdessa on pitkä teollisuushistoria. Niinpä vaneritehtaankin asiat näkyvät ja kuuluvat kylänraitilla. Perjantaina kymmenet mekaanisen metsäteollisuuden lakossa olevat teollisuusliittolaiset valtasivat marketin edustan, vaihtoivat kuulumiset ja nostattivat taistelutahtoa.

KUVA YLLÄ: Metsä Woodin Suolahden vaneritehtaan ammattiosasto järjesti lakkotapahtuman Suolahden keskustassa 7.2.2020. Keskellä liivissä suolahtelainen Mika Laulainen, vieressään äänekoskelainen Tommi Turunen. ”Suolahden veri ei vapise”, lausahti ringissä yksi lakkolainen.

Hernekeittoa, pullaa ja kahvia. Siinä eväät, joilla Metsä Woodin Suolahden vaneritehtaan lakkoilevat työntekijät pitivät taistelutahtoa yllä kipakkana pakkasperjantaina.

Paikallisen marketin pihassa järjestetty lakkotapahtuma veti paikalle kymmeniä tehtaan työntekijöitä sekä joitakin ulkopuolisia. Lakkoilijoiden keskuudessa tunnelma oli hyvä, ja naurukin raikui siellä täällä, vaikka työtaistelu sinällään onkin vakava asia.

Suolahden työttömät tekivät lakkotapahtumaan tarjoilut, kuten hernekeittoa.

Ensimmäinen hernekeitto loppui vartissa. Keittoa jakamassa luottamusmies Miikka Pietiläinen.

”Suolahdessa ei huvikseen lähdetä liikkeelle, vaan kun on tarve, niin lähdetään porukalla. Nämä ovat yhteisiä asioita”, kommentoi pullaa ja hernekeittoa talkoolaisena tehnyt Sirpa Martins.

– Periksi ei ainakaan anneta, tiivisti monien tunnot 30 vuotta tehtaalla työskennellyt Minna Salonen.

Hänen kanssaan ringissä ajankohtaisia asioita puivat Kirsi Hartikka, Jaana Qvist ja Henna Söderlund. Nelikko on työskennellyt tehtaalla yhteensä sata vuotta.

Salonen totesi, että vaikka kaikki tuntuvat puhuvan kiky-tunneista, ne eivät ole edes tärkein pöydällä oleva asia.

– Siellä yritetään polkea monia muitakin saavutettuja etuja, joiden puolesta ainakin minä mielelläni lakkoilen.

Lakon aikana naiset ovat ulkoilleet ja ehtineet harrastaa, kuka mitäkin.

– Emme me kotona ole itkeneet, mutta postia hirvittää välillä hakea, Salonen sanoi.

Työnantajat yrittävät polkea monia saavutettuja etuja, joiden puolesta minä mielelläni lakkoilen, sanoi Minna Salonen.

Liki pari viikkoa jatkunut lakko on tehnyt loven kaikkien työntekijöiden talouteen, mutta asuntolainat ja postilaatikkoon kilahtavat laskut on silti maksettava ajallaan. Tilanne on erityisen vaikea esimerkiksi samalla tehtaalla työskenteleville pariskunnille.

– Tai jos on yksineläjä, jolla koko palkka menee elämiseen, muistutti Qvist.

Yhteinen lakkotapahtuma vaikutti kuitenkin olevan kaivattu hetki päivittää viimeisin tilanne lakosta ja neuvotteluista.

– Minä ajattelen, että tämä kohottaa meidän yhteishenkeämme, kun näkee työkavereita, Söderlund sanoi.

Äänekoskelainen Alma-koira tuli omistajansa Satu Hyppösen kanssa tukemaan Satun lakkoilevaa miestä. Satu jännitti Pamilaisena, onko hänelläkin lakko pian edessä.

HUUMORIA JA JUTUNAIHEITA RIITTÄÄ

Paikalla päivystäneet Anssi Wiik ja Juho Toikkanen pitivät outona, että mekaanisen metsäteollisuuden neuvottelut eivät ole edenneet, vaikka monilla muilla aloilla sopimuksia on syntynyt.

– Metsäteollisuuden vuorineuvokset ovat niin jäykkiä tämän asian kanssa, että eivät edes halua hakea sopua, Toikkanen sanoi.

35 vuotta alalla ollut Wiik ei ole kokenut vastaavaa työtaistelua aiemmin.

– Onhan meillä lakkoja ja mielenilmauksia ollut ennenkin, mutta ei koskaan tämmöistä. Yleensä työehtosopimusneuvottelut ovat menneet niin, että vähän on kinattu ja pikkuisen uhattu, ja se on riittänyt. Nyt tuntuu, että mikään ei riitä, Wiik totesi.

Onhan meillä lakkoja ja mielenilmauksia ollut ennenkin, mutta ei koskaan tällaista työtaistelua, kertoivat Anssi Wiik ja Juho Toikkanen.

Mutta kuten koko tapahtumassa kävi ilmi, huumori ei ole lakkoilijoilta loppunut. Esimerkiksi lakkovahteina päivystäessä on ollut mahdollisuus tutustua paremmin pitkäaikaisiin työkavereihin.

– Meillä on tosi hyvä porukka, ja jutunaiheita ja huumoria löytyy aina, Toikkanen sanoi.

Marketin pihalla käväisi perjantaina myös Äänekosken viilutehtaan pääluottamusmies Elina Kähkönen.

– Koen, että tällaisella tapahtumalla on merkitystä. Näkee, että yllättävänkin paljon ihmisiä on mukana.

Hänen oman työpaikkansa 27-henkinen työntekijäjoukko on lähinnä odottavalla kannalla. Se Kähköstä vähän mietityttää, kuinka kauan työntekijät jaksavat lakkoilla, jos lakko kovin pitkittyy.

– Siellä on nuoria, joilla on asuntolainoja ja jotka ovat luottaneet, että on töitä.

”Lakko koskettaa koko perhettä”, kommentoi lakkolainen. Sumialaiset sisarukset tulivat lakkoilevan äitinsä kanssa tukemaan lakkolaisia ja syömään hernekeittoa. Keskellä Saana Riikonen.

HOMMA VIEDÄÄN LOPPUUN ASTI

Vaneritehtaan pääluottamusmies Osmo Kääriäinen sanoi, että juuri mikään ei ole muuttunut siitä, kun lakko alkoi reilut 1,5 viikkoa aiemmin.

– Varmaankin nyt odotellaan paperin neuvottelujen tuloksia. Veikkaisin, että sen jälkeen asia alkaa liikahtaa, koska vastaneuvottelija on kuitenkin sama.

(LUE LISÄÄ: Lauantaina 8.2. aamuyöstä valtakunnansovittelija antoi paperiteollisuuden työehtoneuvotteluiden osapuolille sovintoehdotuksen.)

Hänen mukaansa Suolahden porukan yhteishenki on pysynyt lujana, eikä esimerkiksi rikkureita ole tavattu. Kääriäisen mukaan noin 30 hengen lakkotoimikunta on pyörittänyt lakkovahtitoimintaa lakon aikana hyvin. Yhteyttä porukan kesken pidetään paljon WhatsApp-ryhmässä, ja myös ammattiosaston vireät nettisivut toimivat hyvänä tiedotuskanavana.

Suolahden lakkotapahtumassa keskellä liivissä liivissä pääluottamusmies Osmo Kääriäinen, vieressään äänekoskelainen Tommi Turunen.

Vaikka Kääriäisen työhistoria ulottuu 40 vuoden taakse, hänkään ei muista vuosien varrelta vastaavaa työtaistelua kuin nyt on meneillään. Poikkeuksellista on ainakin se, että tilanne on valtakunnallinen ja koskettaa monia muitakin toimialoja.

Kääriäinen sanoi, että työtaistelu ei ole koskaan hyvä asia, mutta tällä hetkellä kuitenkin pakollinen ja tarpeellinen. Saavutetuista eduista ja palkkatasosta on taisteltava. Tehtaalla lakon piirissä on Kääriäisen mukaan noin 360 henkeä ja tämän päälle tukilakoissa muutama kymmenen.

– Henki on edelleen vahva, ja kaikilla on sellainen ajatus, että homma viedään loppuun asti. Tarjottuja heikennyksiä ei hyväksytä, ja samoin kiky-sopimuksen 24 tuntia pitää kerta kaikkiaan poistua ja kerralla, Kääriäinen luetteli.

”Henki on edelleen vahva, ja kaikilla on sellainen ajatus, että homma viedään loppuun asti”, sanoi Suolahden Metsä Woodin pääluottamusmies Osmo Kääriäinen.

TEKSTI JANNE AROLA
KUVAT HANNA-KAISA HÄMÄLÄINEN

LAKOSSA 27.1.–23.2. Haapajärven Ha-Sa:lla: ”Kumppani neuvottelusta puuttuu”

”Me neuvottelisimme, mutta kun Metsäteollisuus ry ei kutsu meitä neuvotteluun, miten me neuvottelemme”, kysyy mekaanisen metsäteollisuuden työehtoneuvottelukunnan jäsen, haapajärveläisen Ha-Sa:n pääluottamusmies Teijo Paananen.

KUVA YLLÄ: Haapajärven Ha-Sa:n lakkovahteja yhteiskuvassa 5.2.2020. Edessä varapääluottamusmies Jouko Hirvasaho, takarivissä vasemmalta Jarko Koponen, Marko Nybacka, Pertti Tuoriniemi, Janne Ruhala ja Juha Jyrinki, eturivissä vasemmalta Hannu Lappalainen, Jani Karsikas ja Tero Liuska. KUVA ESKO KESKI-VÄHÄLÄ

Teijo Paananen ihmettelee työnantajaliiton Metsäteollisuus ry:n työmarkkinajohtaja Jyrki Hollménin julkisuudessa esittämää väitettä, minkä mukaan Teollisuusliitto ei neuvottele, vaan odottaa paperiteollisuuden ratkaisua.

– Kyllä me neuvottelisimme, jos olisi neuvottelukumppani.

– Joulukuun 20. päivä olen viimeksi ollut neuvottelussa. Metsäteollisuus ry ei ole ollut oikein halukas meidän kanssa neuvottelemaan. Me kentän ihmiset emme ole olleet paikan päällä. Se viesti mitä sieltä tulee, on se, että tilanne on ihan alkuasetelmissa.

Ha-Sa:n pääluottamusmies Teijo Paananen. Hänet kuvattiin Teollisuusliiton mekaanisen metsäteollisuuden työehtoneuvottelukunnan kokouksessa Helsingissä 6.2.2020. KUVA KITI HAILA

Ainoa konkreettinen esitys, mikä Paanasen mukaan kentän neuvottelijoilla on kädessä, on työnantajajärjestön lista, joka sisältää pelkkiä työehtojen heikennyksiä eikä mitään muuta. Sen toteuttaminen merkitsisi työntekijöille noin 20 prosentin ansion laskua.

– Kyllä se näin on. Se on keskiarvo. Joillakin se on enemmän ja joillakin vähemmän. Heikennyslistalla on todella paljon muutakin kuin kiky.

Kiky-tuntien poistamisesta ei työnantajaliitto ole suostunut Paanasen mukaan edes keskustelemaan.

– Se on viimeinen, mitä minä olen työnantajapuolen neuvottelijoilta kuullut. Nyt on tullut selkeä viesti, mikä on omakin näkemykseni, että työnantajaliitto odottaa paperiteollisuuden sopimusta.

Liivit päälle: Haapajärven Ha-Sa:n varapääluottamusmies Jouko Hirvasaho valmistautuu lakkovahtiin. KUVA ESKO KESKI-VÄHÄLÄ

MIKSI TYÖNANTAJALIITTO TEKEE TÄMÄN JÄSENYRITYKSILLEEN?

– Ihmettelen Metsäteollisuus ry:tä, miksi he tekevät tämän omille jäsenyrityksilleen, ja tietysti myös meille työntekijöille. Työnantajaliiton vaatimukset ovat niin kohtuuttomat, että jos ne toteutuvat, liian moni on laskujen kanssa ihmeissään, miten he pärjäävät. Eivät palkat liian isoja ole tälläkään hetkellä. Mekaanisessa metsäteollisuudessa on melko heikkopalkkaisia työpaikkoja.

Paananen muistuttaa, että solmittavat työehtosopimukset tulevat koskemaan kaikkia työntekijöitä mekaanisessa metsäteollisuudessa.

– Se on kaikkien meidän työehtosopimus, olemme liitossa tai emme.

Seisaalla varapääluottamusmies Jouko Hirvasaho, kahvilla Jani Karsikas, Hannu Lappalainen ja Jarko Koponen. KUVA ESKO KESKI-VÄHÄLÄ

Hän pohtii, mikä intressi Metsäteollisuus ry:llä on toimia tällä tavoin.

– Kilpailykyky-perusteluun en oikein usko, koska työajan pidentämistä on ollut suhteellisen vähän. Kyllä siellä on jotain muuta taustalla.

Hän arvioi, että konfliktia pidentämällä työnantajaliitto yrittää vain kyykyttää ammattiyhdistysliikettä.

– Kaikki työnantajat eivät enää varmasti ole tämän takana, koska työnantajatkin kärsivät todella paljon tästä lakosta.

SAHALLA OTETAAN KYLMÄN RAUHALLISESTI

Haapajärven Ha-Sa:n kaikki Teollisuusliiton jäsenet, yhteensä 60 henkilöä, ovat lakossa. Liiton jäsenet ovat lakossa myös samaan yritykseen kuuluvalla Eskolan sahalla. Pieni joukko Teollisuusliittoon kuulumattomia on lakonalaisissa töissä.

– Porukka on ollut sen verran aktiivinen, että heitä ei ole tarvinnut houkutella lakkovahdeiksi. Lakkovahteja piisaa. Suunnilleen kaikki ovat sitä tehtävää hoitaneet.

Lakon jatkumisen tarvittaessa neljään viikkoon porukka otti Paanasen mukaan kylmän rauhallisesti.

– Joku tuumasi, että pari lomapäivää taitaa mennä.

Ha-Sa:n lakkovahdit tauolla: Jarko Koponen, Hannu Lappalainen ja Jani Karsikas. KUVA ESKO KESKI-VÄHÄLÄ

Paananen toivoo, että suhteellisen pikaisesti tulee kutsu neuvotteluun, ja syntyy molempia osapuolia tyydyttävä sopimus niin, että yritykset saavat toiminnan pyörimään ja työntekijät pääsevät töihin.

– Meillä on se tavoite, että me neuvottelemme työehtosopimuksen. Sen pitää olla sellainen, että molemmat osapuolet pystyvät siihen panemaan nimensä. Jos se paperi annetaan tuollaisena kuin se nyt on, siihen ei laita nimeään kukaan meidän neuvottelijoistamme.

– Meillä työntekijöillä ja omalla työnantajallamme ei ole nokkapokkaa. Meidän vastapuolemme on Metsäteollisuus ry.

TEKSTI JARI ISOKORPI
KUVAT ESKO KESKI-VÄHÄLÄ JA KITI HAILA

LAKOSSA 27.1.–23.2. Pelloksen UPM:llä: ”Metsäjätit eivät mieron tiellä, UPM:n liikevoittoprosentti 13,7”

Puutuoteteollisuuden työntekijöiden reaalipalkat ovat laskeneet. Tuottavuus on samaan aikaan noussut jopa muuta teollisuutta nopeammin, ja Suomen metsäteollisuuden jättiyhtiöt keräävät miljardivoitot. UPM:n Pelloksen pääluottamusmies Marko Langin mielestä valtavirran uutisointi on hakoteillä, sillä UPM ei ole todellakaan joutumassa mieron tielle 13,7:n liikevoittoprosentillaan.

KUVA YLLÄ: UPM:n Pelloksen vaneritehtaiden portilla 4.2.2020 Teollisuusliiton mekaanisen metsäteollisuuden lakon lakkovahteina vasemmalta Tommi Jukarainen, Erkki Immonen, Mikko Runonen ja Pekka Töyrynen.

– Valtavirtamedian uutisointi on hyvin yksipuolista. Työnantajapuolen väitteet menevät ay-liikkeen sanomaan verrattuna haastamatta läpi. Me täällä Pelloksen tehtailla emme todellakaan näe sellaista, että Suomen metsäteollisuus taistelisi nyt henkitoreissaan sen puolesta, että tuotantoa kannattaisi pitää Suomessa.

UPM Plywood Oy:n Pelloksen vaneritehtaat sijaitsevat Mikkelin Ristiinassa. Pääluottamusmies Marko Lang edustaa tehtaitten runsasta 400 teollisuusliittolaista. Langin ei tarvitsisi sanojensa oikeiksi todistamiseksi tehdä muuta kuin siteerata UPM:n omaa viimeisintä pörssitiedotetta vuoden 2019 tuloksesta. Se vahvistaa Langin näkemykset siitä, että pääoman omistajilla menee Suomessa ennätyksellisen yltäkylläisesti varsinaisen työn tekijöihin verrattuina.

”UPM teki hyvän tuloksen (…) Liiketoiminnan rahavirta oli ennätyksellinen 1 847 miljoonaa euroa.” Vertailukelpoinen liikevoitto vuonna 2019 oli samaisen tiedotteen mukaan lähes puolitoista miljardia eli 1 404 miljoonaa euroa. Maan suurin päivälehti hehkutti pörssitiedotteen vanavedessä tätä: ”Liikevoittoprosentti UPM:lla oli 13,7.” Ei ehkä kannata surkutella toistakaan metsäjättiä, Stora Ensoa. Sen pörssitiedote kertoo vuodesta 2019, että ennätyksellinen liiketoiminnan rahavirta oli 1 980 miljoonaa euroa.

”Teollisuusliiton jäsenet ovat 100-prosenttisesti asiamme takana”, vakuuttaa pääluottamusmies Marko Lang.

Teollisuusliiton tutkimusyksikkö toteaa, että puutuotteiden valmistuksen tuottavuus on lamavuodesta 2009 lähtien kasvanut paremmin kuin teollisuudessa kokonaisuutena. Reaaliansiot ovat sen sijaan alentuneet vuoden 2015 alun tilanteesta. Lang on tietoinen siitä, että työntekijät ovat osansa tehneet suomalaisen kansantalouden eteen.

– Työntekijät eivät ole este tuottavuuden nousulle. Jos katsoo taaksepäin, viimeiset 10 vuotta on tehty äärimaltillisia työehtosopimuksia.

– Ja minä tiedän, että täällä vanerikonetta käyttävät ehkä maailman ammattitaitoisimmat ihmiset. Itse tulin Pellokselle 13 vuotta sitten. Olen nähnyt, miten paljon täältä on vähennetty porukkaa koneiden automaation myötä, eli tuottavuus on kehittynyt koko ajan.

”ASIAMME TAKANA 100-PROSENTTISESTI”

Lang on juuri haastattelun alla ollut Pelloksen tehtailla muiden lakkovahtien kanssa ”palelemassa”, kun ilkeä tuuli on moninkertaistanut -8 asteen pakkasaamun kylmyyskertoimet. Mutta paljon hyytävämpiä ovat tiedot työnantajien vaatimuksista, jotka ovat entisestään tiivistäneet lakkorintamaa.

– Kun Teollisuusliitto julkaisi sen Metsäteollisuus ry:n vaatimuslistan, moni rupesi todellakin miettimään, mitä merkitsisi, jos ne vaatimukset menisivät läpi.

– Teollisuusliiton jäsenet ovat 100-prosenttisesti asiamme takana. Eikä lakkovahtien saaminen ole ollut vaikeaa. Ison luottamusmiesringin lisäksi ammattiosaston hallituksen väki ja yleisvarajäsenet ovat seisseet portilla ihan kiitettävästi, Lang kehaisee.

Työsuojeluasiamies Pekka Töyrynen näyttää, mitä mieltä hän on 24 kiky-tunnista.

YTK:laisista viisi–kuusitoista on katsonut asiakseen mennä tehtaalle töihin, vaikka he eivät mitään varsinaista tuotantoa saakaan aikaiseksi. Mutta onpa ollut liikettä liittoonkin päin.

– Olemme saaneet 13 uutta jäsentä, lähinnä entisiä liiton ja entisiä YTK:n jäseniä. He olivat eronneet liitosta tuumaten, etteivät he liittoa mihinkään tarvitse. Nyt työtaistelujen aikaan heistä alkoikin tuntua, että ehkä he sittenkin liittoa johonkin tarvitsevat.

”ISOMMISTA ASIOISTA KYSE”

Valtavirtamediassa Langia harmittaa myös se, että puhutaan vain kiky:n talkootunneista, vaikka tässä taistellaan niin paljosta muustakin. Talkoot kyllä närästävät ja ne koetaan tavattoman epäoikeudenmukaisiksi maistuen työntekijöistä ”myrkylliseltä käärmekeitolta”. Tunnit onkin ehdottomasti saatava uudesta sopimuksesta pois. Mutta Lang muistuttaa sosiaaliturvamaksujen 6,5 miljardin euron tulonsiirrosta suoraan työntekijöiltä työnantajille, minkä kiky takasi.

Lang kertoo vielä, että ainakaan Pelloksen tehtailla ei ole havaittu minkäänlaisia työllisyys- tai tuottavuusvaikutuksia, vaikka kiky jyrättiin läpi niihin vedoten.

Lakkovahdissa työsuojeluvaltuutettu Mikko Runonen.

– Meillä on tehty keskeytymätöntä 3-vuoroa, eivätkä koneet ole käyneet yhtä ainoata tuntia lisää vuodessa. Ja keskeytyvässä 3-vuorossa on saattanut olla kaksi työntekijää samaa tuotantoa tekemässä. Ei me oikein täällä tehtaalla ymmärretä, miten Metsäteollisuus ry näkee näissä sitten kilpailukyvyn nousua.

Lang ei uskokaan, etteikö Metsäteollisuus ry:llä olisi varaa luopua kiky-tunneista propagandistisista väitteistään huolimatta. Pääluottamusmies uskoo, että työnantajat näkevät vain kiky-tunnit kustannussäästöinä, joista ei haluttaisi luopua.

”RISTIINALAISET, TULKAA JUTTELEMAAN”

Pelloksen vaneritehtaalaiset kutsuvat ristiinalaiset puhumaan ja keskustelemaan lakon todellisista syistä ja tavoitteista huomenna torstaina 6. helmikuuta ”Uikkarille” eli Ristiinan rantapuistoon. Siellä on makkaranpaistokoju kello 9–13, jolloin Micke Porkka liiton aluetoimistosta on myös paikalla.

Lang painottaa sitä, että raskasta, tutkimustenkin mukaan terveyttä haperruttavaa vuorotyötä tekevät vanerityöläiset eivät edelleenkään havittele kuuta taivaalta.

– Meidän vaatimuksemme eivät todellakaan ole ylimitoitettuja. Haluamme vain talkootunneista eroon ja ostovoiman turvaavat palkankorotukset.

– On vielä muistettava, että kolmivuorotyöläiset joutuvat luopumaan sosiaalisesti todella paljosta. Meillä on esimerkiksi yksi sellainen työvuorolista ensi kesälle, että työntekijäryhmällä ei ole ainuttakaan lauantaita vapaana heinä–elokuussa.

– Nämä kaverit ovat palkkansa ansainneet. Ja vanerityöläiset ovat niitä, jotka laittavat rahansa kotimaiseen kulutukseen ja maksavat veronsa, joilla pyöritetään suomalaista hyvinvointiyhteiskuntaa.

Pääluottamusmies Langilla on myös yksi kysymys heille, jotka solvaavat ay-liikettä menneen ajan reliikiksi, joka vain häiritsee fiksujen nuorten ihmisten intoa tehdä töitä.

– Kyllä ne sanavalmiimmat ja vahvimmat työntekijät saattavat neuvotella hyvän palkan ja ehdot itselleen. Mutta me ay-liikkeessä, me pidämme myös heikomman puolta. Me olemme ainoa, joka pitää huolta myös niistä maan hiljaisista. Vain ay-liike vaatii kohtuullisen palkan kaikille. Työnantaja ei sitä säälistä tai pakottamatta anna.

Lakkovahtivuoron jälkeen yhteisellä aamupalalla vasemmalta Timo Kuittinen, Pekka Töyrynen, Mikko Runonen, Erkki Immonen ja Arto Pulkkinen.

TEKSTI SUVI SAJANIEMI
KUVAT PAULA MYÖHÄNEN

LAKOSSA 27.1.–16.2. Jyväskylän UPM Plywoodilla: ”Isä, miksei työnantaja suostu maksamaan riittävästi palkkaa?”

”Isä, miksei työnantaja suostu maksamaan riittävästi palkkaa?” Niin kysyi UPM Plywoodin Jyväskylän vaneritehtaan pääluottamusmiehen Jarno Kemiläisen 14-vuotias tytär. Niin, miksei? UPM tahkoaa jatkuvasti miljardivoittoja, mutta ropoaakaan ei riitä työntekijöille. Mutta nyt on työntekijöiden mitta tullut täyteen. Taistelu elämiseen riittävästä palkasta käydään loppuun asti, vakuuttavat lakkovahdit.

KUVA YLLÄ: UPM Plywood Jyväskylän vaneritehtaan pääluottamusmies Jarno Kemiläinen lakkovahdissa 29.1.2020.

Säynätsalossa sijaitsevan UPM Plywood Oy:n Jyväskylän vaneritehtaan portille on kerääntynyt keskellä ensimmäistä lakkoviikkoa päättäväinen joukko. Pääluottamusmies Jarno Kemiläisen kanssa lakkovahteina ovat viiluosaston luottamusmies Milja Torstensson, työsuojeluvaltuutettu Matti Väänänen, konekorjaamon luottamusmies Juha Laaksonen ja ammattiosaston hallituksen jäsen Jari Savolainen. Paikalla ovat myös vanerityöntekijä Riitta Paananen ja moniosaaja Tuula Mattola, jotka ovat ammattiosaston aktiivijäseniä, vaikka juuri nyt ei tehtaalla luottamustehtävää olekaan.

Teollisuusliiton mekaanisen metsäteollisuuden lakon lakkovahteina UPM Plywood Jyväskylän vaneritehtaan portilla eturivissä vasemmalta Tuula Mattola, Matti Väänänen, Jarno Kemiläinen ja Riitta Paananen; takarivissä vasemmalta Jari Savolainen, Juha Laaksonen ja Milja Torstensson.

Lakkovahdeilla ei ole tosin mitään vahdittavaa. Järjestäytymisaste on lähes 100, eikä 140 tuotannon työntekijän joukosta rikkureita löydy.

– Minä olen ylpeä meidän työväestä, jota itsekin saan edustaa. Meillä on kuitenkin ollut vaikea syksy, on ollut lomautuksia, sitten tuli lakko ja sen perään työsulku. Nostan hattua, monen talous on jo kireällä, mutta kaikki ovat hyvin sitoutuneita taistelemaan asiamme puolesta, Kemiläinen kuvailee.

”EIKÖ TYÖLLÄ TARVITSE TULLA TOIMEEN?”

Lakkovahtien puheenaiheena on viime päivinä otsikoissa pyörineet omistajayhtiön rikkaimpaan kärkeen kuuluvan johtajan halventavat puheet siitä, ettei työllä tarvitsekaan tulla toimeen. Nämä heitot ovat tavattomasti loukanneet ja kuohuttaneet kaikkia.

Kuohunnan taustalla on myös tieto siitä, että UPM on tehnyt 26 kvartaalia eli yli kuusi vuotta voittoa putkeen kuuluen niihin pörssiyhtiöihin, joista maan suurin päivälehti totesi muutama päivä sitten: ”Suomalaiset pörssiyhtiöt ovat vahvassa taloudellisessa kunnossa, eli ne ovat vähän velkaantuneita. Lisäksi monet yhtiöt ovat hyvissä ajoin reagoineet toimintaympäristön muuttumiseen tehostamalla toimintaansa. Kun kaikki nämä tekijät otetaan huomioon, yhtiöt voivat jakaa huomattavan osan tuloksestaan osakkeenomistajilleen”. UPM:n oma katsaus viime vuoden kolmelta ensimmäiseltä kvartaalilta kertoo, että yhtiö teki yli miljardin euron liikevoiton.

Lakkovahdit tervehtivät tehtaalta poistuvaa lakkoon kuulumatonta henkilöä.

Vaneritehtaan työntekijät painottavat, että he haluavat yksinkertaisesti tulla palkallaan toimeen.

– Me emme ole vaatimassa mitään kohtuuttomia. Kun vuodessa tienaa 30 000–34 000 euroa, ei siitä ole varaa leikata, kun kaikki hinnat nousevat koko ajan. Me haluamme vain, että pärjäämme palkallamme, Kemiläinen tiivistää.

– Jos pörssiyhtiöitä mainostettaisiin samalla tavalla kuin työntekijöille, ”ei ole rahaa”, jokainen tietää mitä osakkeille silloin kävisi, ironisoi Laaksonen.

KYSE PALJOSTA MUUSTA KUIN KIKYSTÄ

– Koko ajan puhutaan vain ”kiky, kiky, kiky”, mutta siellä on niin paljon muutakin, Torstensson kuvaa tuohtuneena julkisuuden antamaa vääristynyttä kuvaa 24 talkootunnin merkityksestä.

Työnantajapuoli eli Metsäteollisuus ry on ehdottanut valtaisan määrän erilaisia heikennyksiä työehtosopimukseen. Ne merkitsisivät 20 prosentin palkan alennusta mekaanisen metsäteollisuuden työntekijöille. Ja on siellä jopa kansainvälisten ihmisoikeussopimusten vastaisia ehdotuksiakin kuten lakko-oikeuden vieminen.

”Koko ajan puhutaan vain ”kiky, kiky, kiky”, mutta siellä on niin paljon muutakin”, kuvailee neuvotteluja Milja Torstensson (vasemmalla).

Pääluottamusmies muistuttaa puolestaan siitä, että sosiaalivakuutusmaksujen siirto työnantajilta työntekijöille on pysyvä tulonsiirto palkansaajilta osakkeenomistajille.

– Siirrosta kertyneet voitot jäävät sinne omistajille. Ja tulevat jäämään edelleen. Siitä työnantajapuoli ei tietenkään muistuta. Mutta kun ahneus on loputonta eikä työväen alistamisessa mikään riitä…

MISSÄ ON ISÄNMAALLISUUS?

– Harmittaa nähdä, että miljardivoitoista ei olla valmiita investoimaan Suomeen ja luomaan sitä kautta tänne uusia työpaikkoja, työsuojeluvaltuutettu Väänänen toteaa.

– Missä on UPM:n yhteiskuntavastuu? Eipä kikyn 24 tuntia estänyt yhden paperilinjan sulkemista Raumalta, Kemiläinen huomauttaa.

”Miksi tahallaan ajetaan asioita solmuun? Miksi työnantajat haluavat riitelyä ja sanelua”, kysyy pääluottamusmies Jarno Kemiläinen.

Pääluottamusmies sanoo olevansa suorastaan kyllästynyt siihen uhkailuun ja kiristykseen, jota suomalaiset suuryhtiöt harjoittavat puhuessaan tehtaiden siirtämisestä muualle.

– Ei se ole aikuisen sopimusneuvottelijan tapa toimia, Kemiläinen kuvaa. Hän lisää, että suuryhtiön strategiset ratkaisut tehtaiden sulkemisesta tai laajentamisesta tehdään ihan jollain muilla perusteilla kuin sillä, mitä tes-neuvotteluissa tapahtuu tai mitä mieltä luottamusmies on.

Jari Savolainen kehui kenkiään parhaimmiksi lämmittäjiksi pakkasessa lakkovahtina seisoskellessa. Huopikkaat ovat kestäneet hyvin kylmää.

MIKSI HALUTAAN RISTIRIITOJA?

– Miksi tahallaan ajetaan asioita solmuun? Miksi luottamusmiehen asemaa heikennetään koko ajan, vaikka järjestäytynyt työvoima on myös työnantajan etu? Miksei meitä nähdä voimavarana? Mekaanisessa metsäteollisuudessa on paljon osaavia ihmisiä, joilla olisi valmiuksia kehittää toimintaa. Miksi työnantajat haluavat riitelyä ja sanelua?

Kemiläinen on tavattoman turhautunut siitä, että työntekijöiden potentiaalia ei hyödynnetä. Hän ennustaakin, että lopulta todellista kilpailukykyä on se, että työntekijöitä kohdellaan hyvin. Työvoimapulan vuosina houkuttelevin ala on se, jolla on kilpailukykyiset palkat ja jolla työntekijät voivat hyvin.

– Hyvä johtaminen ja se, että ihmisiä kohdellaan ihmisinä eikä koneen osina, niin tiivistää Torstensson aidon reseptin tehtaiden tuloksellisuuteen.

Lakkovahdissa vasemmalta Tuula Mattola, Matti Väänänen, Jarno Kemiläinen, Juha Laaksonen, Milja Torstensson ja Riitta Paananen.

– Yhtiön tärkein voimavara on hyvinvoivat työntekijät, komppaa Väänänen.

Lakkovahtien rintaman puheisiin kiertyy vielä uudestaan se palkka.

– Ihmisten on tultava palkallaan toimeen. Eihän tämä niin voi mennä, että ensin käydään töissä ja sitten joudutaan hakemaan vielä joitain tukia, Laaksonen toteaa.

Lakkovahtien päättäväisellä ja hyväntuulisesti toistensa kanssa vitsailevalla porukalla on terveisiä niin työnantajapuolelle kuin liiton neuvottelijoille.

– Ei meillä rikkureita ole. Me ollaan lakkovahdissa siksi, että näytään ja osoitetaan työnantajalle. että rivit pitävät ja voimaa on, Väänänen sanoo.

”Ei meillä rikkureita ole. Me ollaan lakkovahdissa siksi, että näytään ja osoitetaan työantajalle. että rivit pitävät ja voimaa on,” työsuojeluvaltuutettu Matti Väänänen (etualalla) sanoo.

Kemiläinen sanoo luottavansa muitten sektoreiden tukeen mekaanisen metsäteollisuuden sopimusneuvotteluissa, jos tarvetta ilmaantuu.

– Pysykää tiukkoina! Kemiläinen lähettää kehotuksen Teollisuusliiton neuvottelijoille.

TEKSTI SUVI SAJANIEMI
KUVAT HANNA-KAISA HÄMÄLÄINEN

LAKOSSA 27.1.–16.2. Vierumäen Versowoodilla: ”Tämä viedään loppuun asti!”

”Loppuun asti katsotaan! Luultavasti niin ajattelevat Vierumäellä kaikki. Se on ainoa sauma, millä on mahdollista päästä eroon kikyistä ja lopettaa työnantajan ajamat heikennykset”, sanoo Versowood Vierumäen pääluottamusmies Jukka Kostiainen.

KUVA YLLÄ: ”Toistuvat työtaistelut ovat tiivistäneet porukkaa. Yhteishenki on kova tällä hetkellä”, pääluottamusmies Jukka Kostiainen kertoo.

Tiistaina 28. tammikuuta lakkovahtien vuoronvaihdon aikaan oli Vierumäen VPK:n tiloissa tupa täynnä vahdiksi ilmoittautuvia työntekijöitä ja tunnelma päättäväinen.

Jukka Kostiainen kertoi maanantaina alkaneen mekaanisen metsäteollisuuden lakon sujuvan tutulla rutiinilla.

– Meillä on hyvä porukka, lähemmäs 30, jotka käyvät vahtimassa. Ei ole tarvinnut liioimmin houkutella. He ovat tulleet ihan omasta tahdostaan ja ilmoittaneet, että minä tulen taas.

Versowoodin lakkovahdit kokoontuivat Vierumäen VPK:n paloasemalla tiistaina 28. tammikuuta.

Myös liiton ja aluetoimiston tuki on hänen mukaansa ollut arvokasta.

– Liitto on pitänyt ainakin luottamusmiehet hereillä, antavat hyvin infoa sieltä. Sitä tulee aluetoimitsijoilta ja myös Facebookin kautta tasaisin väliajoin tilannepäivitykset.

Toistuvat työtaistelut ovat Kostiaisen mukaan tiivistäneet porukkaa.

– Tämä on meidän viides ottelumme. Tuttua puuhaa. Sitä kautta meidän rivimme ovat tiivistyneet vuosien saatossa. Yhteishenki on kova tällä hetkellä.

TYÖNANTAJAN VAATIMUKSET EIVÄT MIELTÄ YLENNÄ

Lakkoon on Kostiaisen mukaan iso joukko muitakin painavia syitä kuin kiky-tunnit. Ei vähiten se, että työnantajan vaatimuksien läpimeno merkitsisi huomattavaa palkanalennusta.

– Kiky-tunnit, jotka muilta ovat jo pois, meitä hiertää vahvimmin. Mutta lisänä on sairauslomaheikennys, ensimmäinen päivä omavastuulla ja sen jälkeen pienentyvä sairauslomapalkka. Sitten on pekkasten ja pekkaskorvauksen puolittaminen. Ne ovat jo isoja rahoja, saati sitten, kun puhutaan kinkkurahasta eli palvelusvuosilisästä, joka maksetaan pitkään palvelleille työntekijöille. Pelkästään sen takia on ennenkin lakkoiltu. Nyt se on taas häviämässä meiltä.

”Kun tällaisista heikennyksistä on kysymys, on pakko pitää omista oikeuksista huolta”, sanoo terämies Ville Toivonen.

Niin sanotulla kinkkurahalla on Kostiaisen mukaan muutakin arvoa kuin rahallinen.

– Sen pois ottaminen olisi työnantajan kiitos siitä, että olet uhrannut aikasi ja elämäsi, yli 25 vuotta talolle, ja sitten vedetään se kokemuksen tuoma taito ja arvostus vessanpöntöstä alas. Ei se ainakaan ylennä mieltä jatkaa työntekoa sen jälkeen.

VIERUMÄEN SAHAT SEISOVAT

Vierumäen Versowoodilla on 180 työntekijää, ja yli 80 prosenttia heistä kuuluu liittoon. Lakon aikana sahat seisovat, mutta tehtaan alueella on lakkovahtien mukaan ilmennyt hienoista toimeliaisuutta.

– Viisi rikkuria meni tänä aamuna töihin. Pellettitehtaan he saivat pyörimään esimiesvoimin. Tasaamoa he yrittävät saada käyntiin, mutta sielläkin on sellaisia työntekijöitä, jotka eivät ole ikinä edes käyneet kyseisessä laitoksessa. Tiedä sitten, minkälaista tulosta he siellä tekevät, Kostiainen pohtii.

Työsuojeluvaltuutettu Jaana Järvinen pitää sitä työsuojelullisesti huonona juttuna.

– Ilman opastamista ei sellaiseen paikkaan kannattaisi työhön laittaa. En todella tiedä onko näin, mutta epäily on vahva.

Versowoodin portilla Teollisuusliiton mekaanisen metsäteollisuuden lakon lakkovahteina 28. tammikuuta vasemmalta Pirjo Iivonen, Jukka Kostiainen, Jaana Järvinen, Sari Kallio, Timo Kuituniemi ja Ville Toivonen.

Sahatavaraa ei Vierumäen kummastakaan laitoksesta tule ulos.

– Toisella sahalla järjestäytymisaste on 100 prosenttia. Se on aikanaan kokenut vähän kurmootusta, ja siellä on hyvin vahvat muistot. Ison puun sahalla on myös hyvä tilanne: ei sielläkään saa tuotantoa käyntiin, Kostiainen mainitsee.

HEINOLAN SURULLINEN TAPAUS

Lakosta huolimatta hieman yli 40 työntekijän Versowoodin Heinolan liimapuutehdas on toiminnassa ja siellä valtaosa väestä töissä. Kostiainen pitää tapausta surullisena.

– Muutama vahva persoona on siellä laittanut kaiken peliin, ja saanut vedettyä porukan siihen mukaan. He eivät taida ihan ymmärtää omaa etuaan tässä tilanteessa. Koska olemme samaa ammattiosastoa, olemme täältä lähettäneet lakkovahteja sinne. Ihan hyvässä hengessä se on tapahtunut, mitään konflikteja ei ole ollut, eikä suunsoittoa enempää kuin normaalistikaan.

Meidän pitää ajatella tulevia sukupolvia ja omia jälkeläisiämme, minkälaiset työolot heillä on. Aikanaan meidän isovanhempamme taistelivat meille nykyiset normit. Nyt on meidän vuoromme antaa oma panoksemme hyvinvointiin. Lakkoilu tuntuu lompakossa, mutta miten paljon se sitten tuntuu, jos 20 prosentin palkanalennus toteutuu. Silloin täältäkin aika moni lähtee. Heidän ei kannata käydä enää töissä.
PÄÄLUOTTAMUSMIES JUKKA KOSTIAINEN

Liimapuutehtaalla järjestäytymisaste on poikkeuksellisen heikko.

– Vain yksittäiset ihmiset kuuluvat liittoon. Siihen on erinäisiä syitä. Yksi syy, mikä Radio Voiman haastattelussa nousi esiin, oli se, että siellä syrjitään ja ollaan ankarampia liittoon kuuluville.

– Se vähän särähti korvaan, miten siellä otetaan vastaan liittoon kuuluvat ihmiset. Esiintyykö siellä työpaikkakiusaamista eikä porukka uskalla kuulua liittoon, vai mistä se johtuu, se meidän pitää selvittää, Kostiainen sanoo.

Haastattelua seuraavana keskiviikkoaamuna Versowoodin lakkovahdit Heinolasta viestivät, että yövuoron ajan liimapuutehdas oli kiinni, ja aamuvuoroon tulijoita oli huomattavasti vähemmän kuin aikaisemmin. Tuotantovauhti näytti kovasti hidastuneen.

– Alkaisiko turnausväsymys painaa, Kostiainen miettii.

EDUISTA ON PIDETTÄVÄ KIINNI

Tekijän haastattelemat työntekijät olivat yksimielisiä siitä, että eduista ei ole varaa tinkiä.

– Minä taistelen ja viimeiseen asti pysyn rivissä, vaikka se taloudellisesti pistää äärettömän tiukille, mutta mietitään sitä sen jälkeen. Nyt katsotaan tämä kortti. Eduista ei luovuta, sanoi työsuojeluvaltuutettu Jaana Järvinen.

– Olen samaa mieltä kuin muutkin, että eduista ei kannata luopua. Ne on aikanaan taisteltu. Emmekä halua tehdä palkatonta työtä, mainitsi paketoinnin työntekijä Pirjo Iivonen.

Terämies Ville Toivonen oli sitä mieltä, että ”tämä lakko on tarpeellinen”.

– Kun tällaisista heikennyksistä on kysymys, on pakko pitää omista oikeuksista huolta. Palkanleikkaukset huolestuttavat. Itsekin olen yli 10 vuotta ollut täällä töissä, ja jos tällaiset leikkaukset menevät läpi, niin se pistää miettimään, mikä on alan tulevaisuus ylipäätään.

Vierumäen Versowoodin lakkovahdissa Arto Honkanen (vas,), Tauno Uurainen ja Veikko Koiranen.

Rimoittaja Sakari Salmela pohti, miltä mahtaa tuntua nuorista, jotka ovat olleet töissä muutaman vuoden, ja kun kymmenen vuotta tulee täyteen, he eivät saisikaan palvelusvuosilisää.

– Se on pieni raha, mutta sillä työnantaja osoittaa arvostusta meihin työntekijöihin. Ei kyse ole pelkästä palkasta.

Yli 31 vuoden uran tehnyt pyörökoneenkuljettaja Tauno Uurainen totesi lakosta, että ”mukana on oltava, ei auta”.

– Minullekin kinkkuraha on tärkeä, vaikka yksineläjä olenkin, ja näitä kiky-päiviä en ymmärrä ollenkaan!

”Mukana on oltava, ei auta. Kiky-päiviä en ymmärrä ollenkaan”, sanoo pyörökoneenkuljettaja Tauno Uurainen.

TEKSTI JARI ISOKORPI
KUVAT JUHA TANHUA