Mistä syntyy työn imu? Oulun ja Lapin jäsenet pohtivat työtä ja viihtyvyyttä Kuusamossa

Työn imua etsimässä -kurssilla Kuusamon Tropiikissa pohdittiin, millaiset asiat tuottavat tyytyväisyyttä työelämässä ja millaiset alentavat viihtyvyyttä.

TYÖN IMUA ETSIMÄSSÄ, OULU–LAPPI, KUUSAMO 16.–17.11.2019

KUVA YLLÄ: Ryhmätyötä tekemässä Heli Greus Lumijoelta ja Tiina Karjalainen Muhokselta. Etualalla Jaana Teppola ja Piia Väyrynen Oulusta.

– Porukkahenki työpaikalla on tärkeä. Siihen voi yksittäinen ihminenkin vaikuttaa, onko hyvä henki vai mieli maassa, sanoo Kevitsan kaivoksella Sodankylässä koneenkuljettajana työskentelevä Tea Pikkarainen, joka on työpaikkansa ensimmäinen työsuojeluvaravaltuutettu.

Tea Pikkarainen Sodankylästä.

Porukkahenkeen voi vaikuttaa pienillä teoilla.

– Omaan vuoroon kun tuo pullaa, niin se parantaa työn henkeä. Jokainen omalta osaltaan vaikuttaa ilmapiiriin.

Kaivoksella tulee työporukalta aloitteita työhyvinvoinnin ja turvallisuuden parantamiseen.

– Meillä pyritään kuuntelemaan ihmisten toiveita ja viemään niitä eteenpäin työsuojelun kautta. Osa on helposti toteutettavia. Pienikin asia voi olla merkittävä parannus. Rahallisen satsauksen ei aina tarvitse olla iso.

Pia Vattu Kärsämäeltä suunnitteli käyvänsä fatbike-ajelulla luentojen jälkeen.

Pikkaraisen mukaan työelämässä annetaan nykyisin entistä enemmän moitteiden sijasta tunnustusta.

– Hyvä palaute luo yhteishenkeä porukkaan. On hyvä sanoa joskus ääneenkin, että ”hyvä me!”.

Saija Kaikkonen Raahesta, Tellervo Sirviö Haapavedeltä ja Piia Väyrynen Oulusta tekemässä ryhmätyötä.

Pikkaraisen mukaan kaivoksessa johtamistyyli muuttui eurooppalaisemmaksi, kun kanadalainen omistaja vaihtui ruotsalaiseen.

– Ylhäältä alas johtaminen ja käskytys väheni. Se sopii paremmin suomalaisille, jotka eivät tykkää niskaan hengittämisestä.

Virallisen osuuden jälkeen kurssilaiset pääsivät rentoutumaan Kuusamon Tropiikin kylpylässä.

HILJAISENKIN ÄÄNI KUULUU

Kalajokilaisessa Solar-Kaihdin Ky:ssä kaihdintyöntekijänä ja pääluottamusmiehenä toimiva Noora Saukko luonnehtii työpaikkansa sellaiseksi, että vakituinen porukka on ollut töissä pitkään, ja kaikki ovat kavereita keskenään.

– Siellä pystyy puhumaan niin iloista kuin murheista.

Noora Saukko Kalajoelta.

– Kuten varmaan joka työpaikassa, meilläkin on huonompia hetkiä, mutta aika hyvin meillä pystyy viemään asioita eteenpäin. Kerran kuukaudessa pidetään palaveri asioista, jotka ihmiset ovat halunneet kertoa, ja ne käydään läpi. Koen, että siellä saa äänensä kuuluviin. Hiljaisiakin kuullaan. Jos ei asiasta halua puhua, niin meillä on vihko, johon saa nimettömänä kirjoittaa.

Noora Saukon arvion mukaan ihmiset ovat nykyisin avoimempia kuin ennen. He eivät ehkä kanna sisällään negatiivisia asioita yhtä paljon kuin ennen vanhaan.

Haapavetisen Darekon Oy:n elektroniikkatehtaalla testaajana ja pääluottamusmiehenä toimiva Tellervo Sirviö kokee, että 20 vuodessa työhyvinvointi on edistynyt huomattavasti.

Tellervo Sirviö Haapavedeltä.

– Monet parannukset ovat lähteneet työntekijöistä. Mutta työhyvinvointikulttuuri ei koskaan ole valmis. Ihminen voi parantaa työilmapiiriä ottamalla muut huomioon ja olemalla reilu työkaveri. Se edistää työpaikan hyvinvointia ja me-henkeä. Työntekijällä on mahdollisuus vaikuttaa moniin asioihin työelämässä, kunhan mahdollisuuksiin tartutaan. Pitää olla rohkeampia, hän kannustaa.

Kalajokilaisen Fortaco Oy:n työsuojeluvaltuutetun Markus Saukon mielestä johtajuudella on työpaikan työhyvinvoinnille iso merkitys.

Markus Saukko Alavieskasta.

– Kun on hyvä johtaja, silloin työpaikkakin on hyvä. Hyvä johtaja on laajakatseinen. Hän osaa ennakoida ja puuttua asioihin tarpeeksi ajoissa. Johtaa pitää keskustelemalla. Työntekijän pitää pystyä ottamaan puheeksi, kun jokin asia vaivaa, ja puuttua epäkohtiin rohkeasti.

Kuusamon Työn imua etsimässä -kurssin osallistujat yhteiskuvassa.

TYÖN IMU

”Joillakin ihmisillä voi olla se harha, että joku ulkopuolinen pystyy tuottamaan meille työn imua työpaikalla. Sellaista ulkopuolista ei ole. Työn imu lähtee ihmisestä itsestään, siitä miten hän haluaa olla kehittämässä työyhteisöä. Jokaisella työpaikalla pitää olla työsuojeluyhteistyötä, johon kuuluu työhyvinvointi ja yhdessä tekemisen mahdollisuus. Vain tällaiselta pohjalta voi syntyä työn imua. On meistä itsestämme kiinni, miten niihin tartumme ja olemme työmaailmaa muuttamassa. Kannustan ihmisiä olemaan mukana siinä työn murroksessa, mitä työpaikalla tapahtuu, koska muuten mikään ei muutu.”


SARI HELMINEN
Teollisuusliiton koulutusasiantuntija

 

TEKSTI JARI ISOKORPI
KUVAT JOUNI PORSANGER

Rukan nuorisotapahtumassa laskettiin koskea ja puhuttiin jäsenyydestä: ”Nuoria ei voi opastaa liikaa”

Riikka Inkeröinen, Tilda Mustajärvi ja Juha-Matti Laaksonen ovat liittyneet liittoon siksi, että joko luottamusmies tai työkaverit ovat ottaneet asian puheeksi.

OULU–LAPPI NUORISOTAPAHTUMA 6.–8.6. RUKA, KUUSAMO

Katso video nuorisotapahtuman koskenlaskusta! VIDEO ASKO ALASALMI

Riikka Inkeröinen liittyi opiskeluaikana Rakennusliiton oppilasjäseneksi, mutta löysi työpaikan Marttiinilta Rovaniemeltä.

– Juuri, kun olin saanut töitä puukkotehtaalta, soittivat Rakennusliitosta, että liity jäseneksi, kun olit meillä oppilasjäsenenäkin. Vastasin, että olen siirtynyt toiselle alalle.

– Työpaikalla kaikki kehuivat ammattiosaston toimintaa ja reissuja ja sanoivat, että liittoon kannattaa liittyä. Niin tein. Tuntui mukavalta, että talon nuorin työntekijä otettiin sillä tavalla vastaan. Toisaalta kun ensimmäinen työsuhde oli määräaikainen, niin tiesin, että pääsen ansiosidonnaiselle, jos jäisin työttömäksi. Se tuli tarpeeseen. Olin vähän aikaa muissa töissä sovitellulla päivärahalla ennen kuin sain vakinaisen työpaikan Marttiinilta, Inkeröinen sanoo.

Juha-Matti Laaksonen aloitti työuransa rakennusalalla. Taustalla oli Rakennusliiton oppilasjäsenyys, joka muuttui varsinaiseksi jäsenyydeksi, kun luottamusmies otti asian puheeksi.

– Sen jälkeen siirryin pienempään firmaan ja tein töitä omistajan aisaparina. Sovin asiat itse. Siirryin YTK:n jäseneksi.

– Kun sain töitä Outokumpu Chromen Kemin kaivokselta, liityin Metalliliittoon. Silloinkin pääluottamusmies tuli juttelemaan. Täytimme laput. Tehdasmaailma ei toimi niin, että yksilönä yrittäisi hoitaa sopimiset itse. Asiat etenevät luottamusmiehen kautta, Laaksonen toteaa.

Tilda Mustajärvi ajoi ammatikseen kuorma-autoa yli neljän vuoden ajan ennen kuin vaihtoi työpaikkaa Ylivieskassa sijaitsevaan E.T. Listat Oy:hyn.

– Minulla ei ollut käsitystä liiton toiminnasta ennen kuin luottamusmies tuli puhumaan asiasta. Se tapahtui pari viikkoa sen jälkeen, kun olin aloittanut työt. Hetken mietin ja ajattelin, että se on aivan hyvä kuulua liittoon. Edut vaikuttivat hyviltä, eikä vuosimaksu tuntunut hirveän kalliilta. Myös kaverilta kuullut myönteiset kokemukset liitosta vaikuttivat päätöksessä, Mustajärvi sanoo.

MAINOSTA, ÄLÄ PAINOSTA

Inkeröinen on tuukari. Hän hioo ja käsittelee puukkojen puiset kappaleet. Hän on Rovaniemen metallityöväen ammattiosasto 99:n hallituksen jäsen ja nuorisovastaava.

Laaksonen on porari. Hän toimii kaivoksessa osaston luottamusmiehenä, varapääluottamusmiehenä ja työsuojeluasiamiehenä sekä Keminmaan metalli- ja kaivostyöntekijöiden ammattiosasto 213:n opintosihteerinä ja nuorisovastaavana ja liiton Oulu–Lappi alueen nuorten jaoston jäsenenä.

Mustajärvi on höyläämötyöntekijä. Hän on Jokilaaksojen ammattiosasto 875:n jäsen. Luottamustehtäviä Mustajärvellä ei ole, mutta liiton jäsenyydestä hän on uusien työntekijöiden kanssa keskustellut.

– Olen puhunut perusasioista, kuten että jäsenyyteen sisältyvä oikeusapu on iso plussa verrattuna työttömyyskassaan. Toisaalta toiminta ei ole vain tiukkaa asiaa. Tarjolla on myös tapahtumia, retkiä ja muuta toimintaa.

– Ihmiset ovat suhtautuneet eri tavoin, mutta asiallisesti. Kysymyksiä on esitetty. Negatiivista vastakaikua ei ole tullut. Se riippuu myös siitä, miten asian ottaa puheeksi. Olen jutellut työkaverina, en liiton virallisena edustajana. Tyrkyttämisen tuntua ei pitäisi syntyä, Mustajärvi pohtii.

Sama käsitys on myös Inkeröisellä ja Laaksosella.

– Mainosta, mutta älä painosta, Inkeröinen tiivistää.

– Yksilön päätöstä pitää arvostaa. Sen pohjaksi on kuitenkin hyvä puhua siitä, miten hommat toimivat työpaikalla. Kaikkea ei tarvitse hoitaa itse, vaan luottamusmies huolehtii asioista työntekijöiden puolesta.

– Esimerkkinä voi käyttää sitä, että tapaturma-asioiden hoitaminen on yksin hankalaa ja kallista, jos sukset menevät työnantajan kanssa ristiin. Siinä mielessä jäsenyys on vakuutus, jota toivottavasti ei tarvitse. Toisaalta jäsenmaksunsa saa takaisin, kun osallistuu toimintaan.

– Etenkään nuoria työelämään tulijoita ei oikeastaan voi opastaa liikaa, Laaksonen sanoo.

LIITOLTA LISÄÄ AKTIIVISUUTTA

Kolmikko toivoo liitolta aktiivisempaa otetta jäsenhankintaan. Se tarkoittaa lisää näkyvyyttä eri viestintäkanavissa ja suoria yhteydenottoja mahdollisiin jäseniin.

– Liiton pitää lisätä jäsenmaksujen kohdentamista jäsenhankintaan. Ei sitä pidä jäsenten vastuulle jättää. Sillä pääsee jo pitkälle, että palkataan alueille muutama kunnon moottoriturpa, jotka puhuvat kaikki ympäri, Laaksonen toteaa.

Oulun ja Lapin alueen nuorisotapahtuma järjestettiin 6.–8. kesäkuuta Kuusamossa. 26 osallistujan ohjelmaan sisältyi muun muassa soittokierros vastavalmistuneille liiton oppilasjäsenille, runsaasti keskustelua järjestäytymisestä sekä koskenlaskua ja melontaa. Katso lisää kuvia alta!

TEKSTI PETTERI RAITO
KUVAT JOUNI PORSANGER