Starttikurssi on työsuojelun ABC

Uusien työsuojeluvaltuutettujen starttikurssi Vantaalla keräsi osallistujia eri puolilta Uuttamaata. Viime vuoden lopulla työsuojeluvaaleissa valitut uudet työsuojeluvaltuutetut ja -asiamiehet aloittivat luottamustehtävässään vuodenvaihteessa. Heillä on nyt tarve opiskella ja saada tietoa.

UUSIEN TYÖSUOJELUVALTUUTETTUJEN STARTTIKURSSI 25.1. VANTAA

”Työturvallisuudesta huolehtiminen kuuluu lain mukaan työnantajalle. Mutta työsuojeluosaaminen on osa teidän ammattitaitoanne, ja jos työsuojelua hoidetaan hyvällä yhteistyöllä, muukin vuorovaikutus työpaikalla paranee, sanoo kurssia vetävä työympäristöasiantuntija Jenni Uljas.

Seuraavaksi osanottajat kerääntyvät pienryhmiin ja miettivät, mitkä ovat heidän työpaikoillaan kolme keskeistä työsuojeluongelmaa.

MAALITEHTAALLA PERUSASIAT KUNNOSSA

Lucas Lindeqvist aloitti Sherwin Williamsin maalitehtaalla vuonna 2016 pakkaajana, sittemmin hän työskenteli myös patapesijänä ja valmistajana. Nykyään ammattina on trukinkuljettaja, ja lisäksi hän hoitaa työsuojeluvaltuutetun pestiä.

– Ajattelin syksyllä, että olisi mielekästä, jos tuotannon tehtävien lisäksi työhöni kuuluisi jotain muutakin. Työsuojeluvaaleja ei tällä kertaa pidetty, olin ainoa ehdokas, sanoo Lindeqvist.

Starttikurssille hän päätti lähteä löydettyään sitä koskevan tiedon Teollisuusliiton sivuilta.

– Halusin nimenomaan liiton järjestämään koulutukseen, en ollut näissä aikaisemmin käynyt. Tämä oli hyvä ja informatiivinen paketti. Todennäköisesti osallistun seuraavaksi peruskurssille, hän miettii.

Sherwin Williams on maailman suurin maalifirma ja amerikkalaisomistuksessa. Vantaalla työntekijöitä on runsaat sata. Kemikaalien käyttö on tietenkin maalitehtaassa työnteon ytimessä, mutta työsuojelu on järjestetty sen verran hyvin, että mitään kriisejä Lindeqvist ei ole joutunut kohtaamaan.

– Tilanne on hallussa, ja tästä on mukava jatkaa eteenpäin. Työsuojeluvaltuutettuna aion ylläpitää ja kehittää sitä hyvää kulttuuria, joka meillä jo on olemassa.

OMA KIINNOSTUS ANTAA MOTIVAATIOTA

– Olen aina ollut työsuojeluasioista kiinnostunut. Ja työkaverit tulevat helposti puhumaan minulle. Siksi oli luontevaa lähteä ehdolle työsuojeluvaaleihin, kertoo varaosamyyjä Mariia Heinonen.

Työkaverit Herttoniemen K-Caarassa Helsingissä luottivatkin Heinoseen ja äänestivät hänet ensimmäiseksi varatyösuojeluvaltuutetuksi. Starttikurssia hän piti hyvänä kokonaisuutena.

– Kurssilla sai neuvoja siihen, mistä löytyy lisätietoa, kuten hyödyllisiä nettiosoitteita ja linkkejä.

Heinosen luontainen kiinnostus työhyvinvointiin näkyy muun muassa siinä, että hän katselee työpaikkaansa ”työsuojelulasien” läpi ja miettii aina mahdollisia parannuskohteita.

– Jos on rikkinäisiä työkaluja, niin laitetaan ne kuntoon heti. Tai jos ovessa on saranan ruuvit löysällä, niin kiristän ne itse enkä jätä huoltomiehelle.

Aiemmin hän työskenteli K-Caarassa sähkömekaanikkona, mutta alkoi kärsiä astmasta. Työtehtävien vaihto kuitenkin helpotti.

– Nyt kun en ole enää hallin puolella, ei ole ollut oireita.

Kuten ammattitautiepäilyissä usein, työn ja oireiden yhteyttä ei voinut aukottomasti todistaa, vaikka todisteet siihen suuntaan vahvasti viittasivat. Joka tapauksessa omakohtainen kokemus lisäsi Heinosen mielenkiintoa työsuojeluun entisestään. Hän aikookin mennä Murikka-opistoon autoalan työsuojelukurssille.

– Siellä keskitytään juuri autoalalle tyypillisiin asioihin, eli käydään läpi esimerkiksi näitä kemiallisia haittatekijöitä ja niiden vaikutuksia.

TYÖSUOJELUASIAMIEHELLE SOPIVA MENTALITEETTI

Tuore työsuojeluasiamies Petri Huoponen huomasi yrityksensä intranetistä, että Teollisuusliitto järjestää työsuojeluvaltuutettujen starttikurssin.

– Meidän työsuojelupäällikkö oli laittanut tiedon sinne, kun hän oli bongannut jostain, että liitolla on tällainen. Ilmoittauduin mukaan, kertoo Huoponen.

Hän työskentelee operaattorina piikiekkoja ja antureita valmistavassa Murata Electronicsissa Vantaalla. Iso yritys ottaa työsuojeluasiat vakavasti.

– Meillä on eri tuotantoalueilla kullakin oma työsuojeluvaltuutettunsa. Kiekkopuolella, toimihenkilöillä, chippien valmistuksessa ja komponentti- sekä elementtipuolella. Arki- ja viikonloppuvuorossa on myös erikseen työsuojeluvaltuutetut, Huoponen luettelee.

Elektroniikkafirman suurimmat työsuojelun haasteet liittyvät ergonomiaan.

– Seisaaltaan tehdään aika paljon töitä. Esimerkiksi rasitusvammoja ja haavaumia voi tulla. Meluakin meillä on jonkin verran.

Työsuojeluasiamieheksi Huoponen päätyi työkaverinsa ehdotuksesta.

– Ilmeisesti minä tulen ihmisten kanssa aika hyvin toimeen ja olen mentaliteetiltani auttavainen, ja siksi kollega katsoi, että voisin soveltua hommaan.

Starttikurssi oli Huoposen mielestä opettavainen ja teki selväksi, että työsuojelun tehtäväkenttä on valtavan laaja.

– Se on minulla vielä vähän haussa, mitä kaikkea työsuojeluasiamiehen rooliin kuuluu suhteessa työsuojeluvaltuutetun tehtäviin. Mutta lisäkoulutusta tarvitaan vielä, se Murikan peruskurssi varmaan olisi hyvä, hän suunnittelee.

MIKÄ STARTTIKURSSI?

  • Yhden päivän kursseja eri puolilla Suomea
  • Kohderyhmänä vuodenvaihteessa valitut uudet työsuojeluvaltuutetut ja -asiamiehet
  • Kurssin sisältöä muun muassa:

          – mitä työsuojelu on
          – työsuojelun perusteet, työsuojeluyhteistyö, valtuutetun ja varavaltuutetun tehtävät
          – työpaikan ja liiton työsuojeluorganisaatio, koulutusmahdollisuudet
          – tutustutaan oman alueen muihin työsuojelutoimijoihin

Seuraavat askeleet työsuojelun peruskurssi ja jatkokurssi Murikka-opistossa Tampereella

TEKSTI MIKKO NIKULA
KUVAT ANNIKA RAUHALA

Mistä syntyy työn imu? Oulun ja Lapin jäsenet pohtivat työtä ja viihtyvyyttä Kuusamossa

Työn imua etsimässä -kurssilla Kuusamon Tropiikissa pohdittiin, millaiset asiat tuottavat tyytyväisyyttä työelämässä ja millaiset alentavat viihtyvyyttä.

TYÖN IMUA ETSIMÄSSÄ, OULU–LAPPI, KUUSAMO 16.–17.11.2019

KUVA YLLÄ: Ryhmätyötä tekemässä Heli Greus Lumijoelta ja Tiina Karjalainen Muhokselta. Etualalla Jaana Teppola ja Piia Väyrynen Oulusta.

– Porukkahenki työpaikalla on tärkeä. Siihen voi yksittäinen ihminenkin vaikuttaa, onko hyvä henki vai mieli maassa, sanoo Kevitsan kaivoksella Sodankylässä koneenkuljettajana työskentelevä Tea Pikkarainen, joka on työpaikkansa ensimmäinen työsuojeluvaravaltuutettu.

Tea Pikkarainen Sodankylästä.

Porukkahenkeen voi vaikuttaa pienillä teoilla.

– Omaan vuoroon kun tuo pullaa, niin se parantaa työn henkeä. Jokainen omalta osaltaan vaikuttaa ilmapiiriin.

Kaivoksella tulee työporukalta aloitteita työhyvinvoinnin ja turvallisuuden parantamiseen.

– Meillä pyritään kuuntelemaan ihmisten toiveita ja viemään niitä eteenpäin työsuojelun kautta. Osa on helposti toteutettavia. Pienikin asia voi olla merkittävä parannus. Rahallisen satsauksen ei aina tarvitse olla iso.

Pia Vattu Kärsämäeltä suunnitteli käyvänsä fatbike-ajelulla luentojen jälkeen.

Pikkaraisen mukaan työelämässä annetaan nykyisin entistä enemmän moitteiden sijasta tunnustusta.

– Hyvä palaute luo yhteishenkeä porukkaan. On hyvä sanoa joskus ääneenkin, että ”hyvä me!”.

Saija Kaikkonen Raahesta, Tellervo Sirviö Haapavedeltä ja Piia Väyrynen Oulusta tekemässä ryhmätyötä.

Pikkaraisen mukaan kaivoksessa johtamistyyli muuttui eurooppalaisemmaksi, kun kanadalainen omistaja vaihtui ruotsalaiseen.

– Ylhäältä alas johtaminen ja käskytys väheni. Se sopii paremmin suomalaisille, jotka eivät tykkää niskaan hengittämisestä.

Virallisen osuuden jälkeen kurssilaiset pääsivät rentoutumaan Kuusamon Tropiikin kylpylässä.

HILJAISENKIN ÄÄNI KUULUU

Kalajokilaisessa Solar-Kaihdin Ky:ssä kaihdintyöntekijänä ja pääluottamusmiehenä toimiva Noora Saukko luonnehtii työpaikkansa sellaiseksi, että vakituinen porukka on ollut töissä pitkään, ja kaikki ovat kavereita keskenään.

– Siellä pystyy puhumaan niin iloista kuin murheista.

Noora Saukko Kalajoelta.

– Kuten varmaan joka työpaikassa, meilläkin on huonompia hetkiä, mutta aika hyvin meillä pystyy viemään asioita eteenpäin. Kerran kuukaudessa pidetään palaveri asioista, jotka ihmiset ovat halunneet kertoa, ja ne käydään läpi. Koen, että siellä saa äänensä kuuluviin. Hiljaisiakin kuullaan. Jos ei asiasta halua puhua, niin meillä on vihko, johon saa nimettömänä kirjoittaa.

Noora Saukon arvion mukaan ihmiset ovat nykyisin avoimempia kuin ennen. He eivät ehkä kanna sisällään negatiivisia asioita yhtä paljon kuin ennen vanhaan.

Haapavetisen Darekon Oy:n elektroniikkatehtaalla testaajana ja pääluottamusmiehenä toimiva Tellervo Sirviö kokee, että 20 vuodessa työhyvinvointi on edistynyt huomattavasti.

Tellervo Sirviö Haapavedeltä.

– Monet parannukset ovat lähteneet työntekijöistä. Mutta työhyvinvointikulttuuri ei koskaan ole valmis. Ihminen voi parantaa työilmapiiriä ottamalla muut huomioon ja olemalla reilu työkaveri. Se edistää työpaikan hyvinvointia ja me-henkeä. Työntekijällä on mahdollisuus vaikuttaa moniin asioihin työelämässä, kunhan mahdollisuuksiin tartutaan. Pitää olla rohkeampia, hän kannustaa.

Kalajokilaisen Fortaco Oy:n työsuojeluvaltuutetun Markus Saukon mielestä johtajuudella on työpaikan työhyvinvoinnille iso merkitys.

Markus Saukko Alavieskasta.

– Kun on hyvä johtaja, silloin työpaikkakin on hyvä. Hyvä johtaja on laajakatseinen. Hän osaa ennakoida ja puuttua asioihin tarpeeksi ajoissa. Johtaa pitää keskustelemalla. Työntekijän pitää pystyä ottamaan puheeksi, kun jokin asia vaivaa, ja puuttua epäkohtiin rohkeasti.

Kuusamon Työn imua etsimässä -kurssin osallistujat yhteiskuvassa.

TYÖN IMU

”Joillakin ihmisillä voi olla se harha, että joku ulkopuolinen pystyy tuottamaan meille työn imua työpaikalla. Sellaista ulkopuolista ei ole. Työn imu lähtee ihmisestä itsestään, siitä miten hän haluaa olla kehittämässä työyhteisöä. Jokaisella työpaikalla pitää olla työsuojeluyhteistyötä, johon kuuluu työhyvinvointi ja yhdessä tekemisen mahdollisuus. Vain tällaiselta pohjalta voi syntyä työn imua. On meistä itsestämme kiinni, miten niihin tartumme ja olemme työmaailmaa muuttamassa. Kannustan ihmisiä olemaan mukana siinä työn murroksessa, mitä työpaikalla tapahtuu, koska muuten mikään ei muutu.”


SARI HELMINEN
Teollisuusliiton koulutusasiantuntija

 

TEKSTI JARI ISOKORPI
KUVAT JOUNI PORSANGER

Kasvun eväät löytyivät Murikan pitkältä kurssilta – ”Kolme kuukautta ei ole vierähtänyt koskaan näin nopeasti”

”Kyky etsiä, arvioida ja jäsentää tietoa kehittyi. Ajattelu avartui ja syventyi”, Mervi Hokkanen ja Marko Luttinen tiivistävät Murikan kolmen kuukauden kurssin annin.

MUUTOKSEN EVÄÄT – KOLMEN KUUKAUDEN KURSSI 4.3.–24.5., MURIKKA-OPISTO

Mervi Hokkanen ja Marko Luttinen saivat viime tammikuussa kutsukirjeen Murikan kolmen kuukauden kurssille.

– Menin saman tien keskustelemaan työnantajan kanssa, että olisiko kurssille lähtö mahdollista. Vastaus tuli nopeasti ja kannustavasti. Näkemys oli, että kurssi olisi minulle oikeastaan kuntoutustakin. Saisin vähän taukoa pitkään jatkuneeseen työn tekemiseen, Hokkanen kertoo.

– Olin jo aikaisemmin kuullut pitkästä kurssista positiivisia asioita. Niinpä kutsukirjeen saatuani pomppasin välittömästi työnantajan juttusille. Vastaus oli pitkän keskustelutovin päätteeksi myöntävä. Viikon päästä tosin jo katuivat, että mitenkähän tässä käy, kun kurssille lähdet. Sanoin, että ei siinä huonosti käy. Pääsette eroon vähäksi aikaa, Luttinen myhäilee.

HURJA HAASTE HAHMOTTUI HALLITTAVAKSI

Hokkanen ja Luttinen ovat työ- ja luottamustehtäväuransa aikana käyneet erilaisissa koulutuksissa lukuisia kertoja. Kokemusta siis löytyi rutkasti, mutta silti pitkän kurssin tiivis tahti yllätti.

– Ensimmäisen kuukauden aikana sitä ihmetteli, että eihän tässä muuta ehdikään kuin mennä päivät lukujärjestyksen mukaan ja illat tehdä harjoitustehtäviä, Hokkanen sanoo.

– Tuntui, että joka suunnasta pommitettiin, että tuo ja tuo pitäisi tehdä ja harjoitustyöstäkin tarvitaan suunnitelma. Kuumanahan siinä alkoi käydä. Mieleen hiipi ajatus, että kohta lentää tietokone pihalle.

KUVA EMMI KALLIO

MERVI HOKKANEN

Kokoonpanija
Tikka Spikes Oy, Tikkakoski
Pääluottamusmies
1. varatyösuojeluvaltuutettu
Tikkakosken metallityöväen ao. 34:n talous- ja jäsenvastaava
Teollisuusliiton valtuuston 1. varajäsen

Vaan ei lentänyt. Alkurytinästä käynnistyi asioiden haltuun ottaminen. Molemmat kertovat kokemuksenaan, kuinka opetussisältö valinnaiset sivuaineet sosiologia, kansantalous ja ATK mukaan lukien alkoivat nivoutua harjoitustyön kanssa mielekkääksi kokonaisuudeksi.

– En ole tehnyt aikaisemmin oikeastaan minkäänlaista laajempaa kirjallista työtä. Alussa suttasi pyörät aika tyhjää. En tiennyt minkälainen siitä pitäisi tulla, mutta ohjaus oli pätevää. Luennoilla tuli paljon uutta tietoa, ja ryhdyin itse etsimään ja arvioimaan tietoa. Harjoitustyön ensimmäinen versio oli 1,5 liuskan pituinen. Valmis teksti on vajaat 20 liuskaa, Luttinen vertailee.

– Harjoitustyön aihe oli valmiina mielessä samoin kuin ajatus siitä, miten sitä voisi hyödyntää työpaikalla, mutta sisältö kehittyi ja kokonaisuus rakentui kurssin aikana. Voi sanoa, että meidät haastettiin toden teolla, mutta samalla meistä pidettiin huolta. Opastettiin eteenpäin ja kannustettiin itsenäiseen ajatteluun ja työskentelyyn, Hokkanen arvioi.

UUSIN EVÄIN TAKAISIN TYÖPAIKALLE

Hokkanen teki harjoitustyönsä yhteistoiminnasta työpaikalla. Luttinen vertaili luottamusmiesjärjestelmän ja yrittäjien suunnasta ehdotellun luottamusvaltuutettu-mallin ominaisuuksia.

– Kun ajatus oli, että harjoitustyö sisältää sellaisia asioita, joita omalla työpaikalla pitäisi parantaa, niin nyt tavoitteena on viedä niitä asioita eteenpäin. Liikkeelle lähdetään perusteista eli siitä, mitä yhteistoiminnalla voidaan saavuttaa. Kun työt ja asiat alkavat sujua työpaikalla aikaisempaa paremmin, on se varmasti arvokasta, vaikka tarkkoja rahasummia ei välttämättä pystytä määrittämään, Hokkanen sanoo.

KUVA EMMI KALLIO

MARKO LUTTINEN

Ikkunatyöntekijä
Piklas Oy, Pyhäntä
Pääluottamusmies
Pyhännän Puutyöväen ao. 813 puheenjohtaja
Teollisuusliiton valtuuston jäsen

– Minun viestini suuntautuu enemmänkin luottamusmiehille, ammattiosastojen aktiiveille ja henkilöstölle. Meidän on pidettävä kiinni ammattiliittoihin ja työehtosopimuksiin nojaavasta luottamusmiesjärjestelmästä ja sen taustalla jäsenhankinnasta.

– Kun luottamusvaltuutettu-kuviota vähän rapsuttaa, paljastuu taustalta luottamushenkilöiden suojaton asema sekä työnantajatahojen pyrkimys ohjailla työntekijöitä ja murtaa luottamusmiesjärjestelmä ja sopimisen kulttuuri, Luttinen toteaa.

PINTAA SYVEMMÄLLE

Kun Hokkasta ja Luttista pyytää tiivistämään kurssin tärkeimmän annin, liittyy vastaus ajattelutapoihin ja toimintamalleihin.

– Se iso juttu on siinä, että uuden tiedon lisäksi on oppinut etsimään, käsittelemään ja jäsentämään tietoa. Näköala on laajentunut samoin kuin ymmärrys siitä, miten pintatiedosta päästään syventymään asioihin ja niiden taustoihin. Ajatusmaailma laajentui, Luttinen sanoo.

– Sain paljon uusia tulokulmia asioiden pohtimiseen ja niiden kanssa toimimiseen. Meitä oli täällä mukava ja tiivis 14 hengen opiskelijaryhmä. Lukujärjestyksen ulkopuolella olen oppinut paljon itsestäni, toisilta ihmisiltä ja toisista ihmisistä. Siitä kaikesta on oletettavasti apua ja hyötyä tulevaisuudessa, Hokkanen kertoo.

Kurssiin sisältyivät myös tutustumismatka Saksan IG Metallin Berliinissä sijaitsevaan koulutuskeskukseen ja kolmen päivän tes-neuvottelusimulaatio. Hokkasen ja Luttisen mukaan myös ne avasivat näköaloja ja syvensivät käsitystä työmarkkinatoiminnasta.

– Kyllä tästä myyntipuheet lähtevät omalla alueella liikkeelle. Jos ei pysty osallistumaan kolmen kuukauden kurssille, niin vauhtia voi ottaa kuukauden kurssilta, Hokkanen ja Luttinen pohdiskelivat kurssijaksonsa päätöspäivänä 23. toukokuuta Murikassa.

”Alkuun tuntui, että kolme kuukautta on jäätävän pitkä aika, mutta mikään kolme kuukautta ei ole vierähtänyt koskaan näin nopeasti.”

Ylärivi: Veikko Leppänen, Tomi Karlsson, Mika Kesänen ja Paavo Niskanen. Keskirivi: Marko Schroderus, Satu Heijari, Anu Lammi, Eero Kenkkilä, Esko Santaholma ja Vesa Huttunen. Alarivi: Nina Päivärinta, Timo Jokinen, Marko Luttinen ja Mervi Hokkanen. KUVA EMMI KALLIO

KURSSILAISET

Satu Heijari, Laitila
Mervi Hokkanen, Palokka
Vesa Huttunen, Helsinki
Timo Jokinen, Pori
Tomi Karlsson, Forssa
Eero Kenkkilä, Helsinki
Mika Kesänen, Forssa
Anu Lammi, Tampere
Veikko Leppänen, Kemi
Marko Luttinen, Tavastkenkä
Paavo Niskanen, Hyvinkää
Nina Päivärinta, Lahti
Esko Santaholma, Kalajoki
Marko Schroderus, Pennala

TEKSTI PETTERI RAITO
KUVAT EMMI KALLIO

Verkostoitumiskurssi Vantaalla: Uusia ideoita ammattiosaston toimintaan

Maaliskuussa pidetään ammattiosastojen verkostoitumiskurssit ympäri maata. Vantaalla Helsinki-Uusimaa-alueen koulutuksessa 9.–10.3. osallistujat jakoivat hyviä käytäntöjä ja ideoivat uutta puhtia osaston toimintaan.

KUVA YLLÄ: Miia Heiskari kertoo, että perheellisiä on vaikea saada mukaan ammattiosaston toimintaan. Väinö Achrèn ja Vesa Laitinen sanovat, että tarvitaan lisää matalan kynnyksen tilaisuuksia. KUVA PEKKA ELOMAA

Kun ammattiosastojen nuoret pääsevät tutustumaan toisiinsa ja perehtymään ay-asioihin laskettelun ohessa, verkostoja alkaa syntyä varsin luontevasti.

Orionin ammattiosasto 402:n sihteeri ja nuorisovastaava Väinö Achrén kertoo, kuinka he saivat koottua 30 nuorta koulutukseen Himokselle neljästä eri osastosta eri puolilta Suomea. Verkostoidu, tutustu ja toimi yhdessä! -kurssin muut osanottajat kuuntelevat tarkkaan. Vantaan Flamingoon on kokoonnuttu Helsingistä ja muualta Uudeltamaalta nimenomaan verkostoitumaan ja hakemaan ideoita oman ammattiosaston toimintaan.

Heidi Tuomi-Nikula ja Inga Jaskola-Ihalmo Grafinet-yhdistyksestä hakivat uusia eväitä ammattiosastonsa toimintaan. Ammattiosaston vuosikello on heidän mielestään hyvä muistuttaja. KUVA PEKKA ELOMAA

Ryhmätöissä on pohdittu muun muassa ammattiosaston ja luottamusmiehen suhdetta, osaston tulevaa toimintaa ja kuinka jäsenistön saisi puhumaan yhteiskunnallisista kysymyksistä. Kun pari osanottajaa epäilee, ettei keskustelu yhteiskunnallisista aiheista onnistu kaikkien kanssa, kouluttaja Arja Salo neuvoo aloittamaan vaikka bensanhinnasta tai päivähoidosta.

Yhteishenki ja luottamus ovat syntyneet vajaan parin päivän aikana kymmenen hengen ryhmään. Osanottajat haastavat tuon tuosta perinteiset näkemykset. Esimerkiksi uusia jäseniä oltaisiin ottamassa mukaan jäsenmaksualennuksella siten, että alennuksen saisi kaksi vuotta jäsenenä oltuaan.

– Nuorisotoimintaa voisi tarjota joiltakin osin oppilaitosten ei-jäsenille. Kun nuoret näkevät, mitä osastoissa tehdään, kynnys tulla mukaan on matalampi, Achrén sanoo.

SUHTEET AKTIIVEIHIN KUNTOON

Keskustelu käy vilkkaana, kun työryhmissä pohditaan sekä liiton että ammattiosaston tulevia haasteita.

Helsingin Puuseppäin ammattiyhdistys 701:n opintosihteeri Vesa Laitinen tekee kyselyn kaikille yhdistyksessä mukana oleville luottamusmiehille heidän koulutuksistaan ja koulutustarpeistaan. Laitinen sanoo, että ylipäätään työpaikoilla tarvittaisiin koulutusta yhteistoimintaan ja paikalliseen sopimiseen.

Ammattiosastoon kuuluu jäseniä monesta eri yrityksestä, joten luottamusmiesten ja osaston yhteistyökuvio on hieman toinen kuin yhden yrityksen ammattiosastoissa.

Vesa Laitinen ja Väinö Achrén kuuntelevat, kun Tiina Holma arvioi ammattiosaston ja pääluottamusmiehen suhdetta. ”Pääluottamusmiehen toimintaan tarvitaan avoimuutta ja läpinäkyvyyttä”, Holma sanoo. KUVA PEKKA ELOMAA

Syksyllä Laitinen valittiin työpaikkansa Transval teollisuuspalvelujen (ent. Vindea) pääluottamusmieheksi. Ensitöikseen hän aikoo selvittää edustamiensa yksiköiden ammattiosastot. Yrityksellä on kaikkiaan 21 yksikköä Uudeltamaalta Pohjanmaalle.

– Pyrin käymään niitä läpi vähintään kerran kuukaudessa. Joskus tuntuu, etteivät 20 luottamusmiestuntia riitä. Liiton jäsenrekisteristähän noiden tietojen pitäisi löytyä, mutta yksiköiden hajanaisuudesta johtuen homma on hieman kesken. Tietoa ei näe suoraan nettipalvelusta.

Laitinen raportoi firman paikalliset kuulumiset omalle yksikölleen viikon, kahden välein. Maakuntiinkin hän haluaa kertoa asiat kasvotusten. Tosin akuutit asiat hoidetaan puhelimitse tai sähköpostilla. Laitinen ei ole aivan vielä lämmennyt asioiden hoitamiseen nettiyhteyden avulla.

LUOTTAMUSMIES MUKAAN OSASTON TOIMINTAAN

Teknoksen maalitehtaan ammattiosasto 404:n puheenjohtaja ja varapääluottamus Miia Heiskari kertoo, että ammattiosaston hallituksen kokouksen koolle saaminen on joskus vaikeaa vuorotyön takia. Suhteet pääluottamusmieheen toimivat, sillä tämä on mukana osaston hallituksessa.

Achrénin ammattiosasto toimii sekä Espoossa että Salossa ja kummassakin toimipisteessä on omat pääluottamusmiehet.

”Se on hyvä esitys: uusille jäsenille perehdytys ammattiosaston toimintaan”, kouluttaja Arja Salo kommentoi ryhmätöitä. KUVA PEKKA ELOMAA

Keskustelussa tulee esille, ettei jäsenistö tiedä kaikilla työpaikoilla, kuka on luottamusmies. Joskus ongelmana ovat heikot tai jopa olemattomat suhteet ammattiosastoon.

Kouluttaja muistuttaa, että tosiasiassa luottamusmies on juuri ammattiosaston jäsenten edustaja ja tilivelvollinen näille. Tosin luottamusmiestä sitoo salassapitovelvollisuus osasta yrityksen asioista.

MATALAN KYNNYKSEN TAPAHTUMIA

Uusien aktiivien saaminen ammattiosastoon on joskus vaikeaa. Tilanne voi tuntua jäsenestä yhtä hankalalta. Osaston johto tuntee toisensa, mutta uutena mukaan tuleva ei tunne ketään. Osaston toiminta voi vaikuttaa hyvin sisäänpäin lämpiävältä.

Esille tulee idea hallitusten jäsenten määräaikaisuudesta, jotta uusia kasvoja saataisiin mukaan. Miltei samaan hengenvetoon toivotaan, että puoluepolitiikkaa ei harrastettaisi osasto- eikä aluetoiminnassa. Se vieroittaa uudet jäsenet.

Koulutukseen osallistujat toivovat matalan kynnyksen tapahtumia. Tarvitaan jotain sellaista, joka kiinnostaisi muitakin kuin aktiiveja.

Inga Jaskola-Ihalmon mukaan pääluottamusmiehen toimintamahdollisuuksia on rajoitettu viimeisen kymmenen vuoden aikana. KUVA PEKKA ELOMAA

– Voihan sitä mennä lätkämatseihinkin, Orionin Achrén huomauttaa, kun tulee puhe teatteri-illoista.

Miia Heiskari kertoo, että jäsenille on pohdittu frisbeegolf-iltaa. Perheellisiä on hänen mukaansa vaikea saada ammattiosaston toimintaan. Heille on ideoitu yhteistä retkeä. Luvassa olisi yhdessäoloa, verkostoitumista ja vastinetta jäsenmaksulle. Viime kesänä ammattiosasto järjesti perheille alennuksen Linnanmäen lippuihin.

VERKOSTO KASVOI – KAVERILTA VOI KYSYÄ

Kohta kahden päivän kurssi on pulkassa. Ammattiosaston tehtävät ja velvollisuudet yhdistys-, kirjanpito- ja verolakeineen on palautettu mieliin, uusia toimintatapoja on pohdittu ja verkosto on kasvanut.

Miia Heiskari sanoo, että koulutuksesta on aina hyötyä.

– Näkee, mitä muut ovat tehneet. Meidän ammattiosasto pieni, vaan työpaikan sisäinen. Tämä oli sopivan tiivis koulutus ja pieni porukka, ehti tutustua toisiin.

Vesa Laitinen ja Väinö Achrén ovat tyytyväisiä kurssin antiin. KUVA PEKKA ELOMAA

Hän toivoo liiton pitävän huolta ammattiosastojen toiminnasta tarjoamalla esimerkiksi taloudenhoitajille koulutusta viikonloppuisin, sillä työnantajat eivät anna helposti arkisin vapaata.

Achrén aikoo esittää, että osasto pitäisi Skype-kokouksia, sillä väkeä on sekä Espoossa että Salossa.

– Parasta on ollut, että on saanut osaston toimintaan ideoita ja että on kasvattanut verkostoa. Voi soittaa muille ja kysellä, mitä siellä on tehty, Vesa Laitinen sanoo.

VERKOSTOIDU, TUTUSTU JA TOIMI YHDESSÄ!

Kurssi on tarkoitettu ammattiosastojen hallitusten jäsenille ja osaston toiminnasta kiinnostuneille. Kurssilla pohditaan ammattiosastoja aktiivisina toimijoina liitossa, tutustutaan aluetoimiston rooliin ja toimintaan ja tehdään tulevaisuuden pajatyöskentelyä ja yhteistyötä.

TEKSTI BIRGITTA SUORSA / UP
KUVAT PEKKA ELOMAA

Edunvalvontakoulutusta venäjäksi: ”Suomessa olen oppinut, että ay-liikkeestä on suuri apu palkansaajille”

Ay-asiat aukenevat, kun niistä kerrotaan omalla äidinkielellä tai vahvimmalla vieraalla kielellä. Teollisuusliitto järjesti menneenä viikonloppuna 24.–25.11. ensimmäistä kertaa edunvalvontakoulutusta venäjänkielisille maatalous- ja puutarha-alojen jäsenille.

– Ukrainassa ay-liikkeen merkitys on käytännöllisesti katsoen nolla. Ainakin niillä aloilla, missä minä olen ollut töissä.

– Suomessa olen oppinut, että ay-liikkeestä on suuri apu palkansaajille. Siksi maksan mielelläni jäsenmaksuni.

Näin arvioi Ukrainasta kotoisin oleva Sergei Muzytshenko, joka puolisen vuotta sitten päätti liittyä Teollisuusliittoon. Hän työskentelee Salossa vihannesviljelytilalla.

Ukrainasta kotoisin olevan Sergei Muzytshenkon mukaan hänen kotimaassaan ay-liikkeellä ei ole juuri mitään merkitystä palkansaajien edunvalvonnassa. KUVA JYRKI LUUKKONEN

– Alun perin lähdimme autolla kotimaastamme Suomeen marjoja poimimaan. Ymmärsimme, että meidän on Ukrainassa mahdotonta saavuttaa kunnollista elämisen tasoa.

– Etsimme netistä työpaikkaa Suomesta ja löysimme vihdoin vihannestilan, joka suostui ottamaan meidät töihin. Nyt meillä on kolmas vuosi menossa Suomessa, emmekä enää halua palata kotimaahamme.

Muzytshenko kertoi tarinaansa Teollisuusliiton Tampereella järjestämällä kurssilla, johon osallistui muutaman kymmenen jäsentä, joiden äidinkieli – tai toinen kieli – on venäjä. He kaikki ovat töissä maatalous- ja puutarha-aloilla. Kurssilla he saivat rautaisannoksen tietoa työehtosopimuksista sekä suomalaisesta ay-liikkeestä.

LIITTO, TYÖLAINSÄÄDÄNTÖ, TYÖEHTOSOPIMUS, TYÖSOPIMUS…

Suomalaiseen työelämään tulee kaiken aikaa lisää väkeä muista maista. Monet tulevat Itä-Euroopasta, jossa on vähän kokemuksia ay-liikkeen edunvalvonnasta ja sopimuspohjaisesta työelämästä.

– Monet edunvalvonnan ja työlainsäädännön asiat ovat näille ihmisille aivan uusia. Siksi yritän vääntää heille rautalangasta, mitä ay-liike tekee, miten sopimukset ja lait suojaavat työntekijää ja kuinka voi puolustaa oikeuksiaan, valaisi kurssin sisältöä sen vetäjä, Teollisuusliiton sopimusasiantuntija Riikka Vasama. Hän luennoi ja vastaili kysymyksiin koko viikonlopun ajan sujuvalla venäjänkielellä.

Sopimusasiantuntija Riikka Vasama Teollisuusliitosta esitteli sujuvalla venäjänkielellä työehtosopimusten sisältöä kuulijoilleen. KUVA JYRKI LUUKKONEN

Kurssin osanottajat tuntuivat olevan mielissään siitä, että he saivat kurssitusta kielellä, jota he ymmärtävät ongelmitta. Monen kielitaito on yhä puutteellinen, vaikka he ovat asuneet jo vuosia Suomessa. Nyt sukeltaminen ay- ja tes-maailmaan onnistui heille tutulla kielellä, mikä tuntui avaavan monta lukkoa.

– Venäjänkieliset jäsenet kyselivät ahkerasti ja heidän tiedonjanonsa on valtava. Kun Suomessa työskentelee yhä enemmän maahanmuuttajia ja varsinkin venäjänkielisiä, on heidän perehdyttämisensä ay-liikkeen edunvalvontaan tarpeellista, Vasama painotti.

Yksi kurssin osanottajista oli vuoden verran pysyvästi Suomessa asunut 29-vuotias Yevheniia, joka haluaa esiintyä pelkällä etunimellään. Yevheniia on Ukrainassa suorittanut yliopistotutkinnon journalistiikassa, mutta hän ei ole työskennellyt päivääkään toimittajana. Nyt hän on töissä miehensä kanssa Vaasan seudulla kasvihuoneella.

– Minua miellyttää, että Suomessa palkat ja työehdot on säännelty selkeästi laeissa ja sopimuksissa. Sain juuri työehtosopimuksen venäjäksi ja aion perehtyä siihen tarkasti.

Yevheniia työskentelee Vaasan seudulla kasvihuoneella. Hän lupasi ottaa venäjännetyn työehtosopimuksen iltalukemisekseen. KUVA JYRKI LUUKKONEN

Yevheniian mielestä on erinomainen asia, että Suomessa on vahva ay-liike, joka pitää työntekijöiden puolta. Hän pitää valitettavana, että monet venäjänkieliset eivät ole vielä liittyneet liittoon.

– Monet eivät oikein uskalla lähestyä ay-liikettä, koska eivät osaa kieltä tarpeeksi. Meillä on paljon ystäviä, jotka eivät ole liittyneet liittoihin. Nyt me aiomme kertoa heille, mitä ay-liikkeellä on tarjota jäsenilleen.

Sergey Muzytshenko ei ole vielä kertonut työnantajalleen liittoon kuulumisestaan.

– Kerron tämän ilosanoman työnantajalle vähän myöhemmin, Muzytshenko nauraa.

– Siihen asti maksan itse jäsenmaksut, joten työnantajan ei tarvitse niitä pidättää palkastani.

”YHDESSÄ SAAMME ENEMMÄN AIKAAN”

Keski-Ukrainasta kotoisin oleva Valeri Surzhko, 42, kokeili kotimaassaan onneaan bisneksessä. Ensin liiketoimet menivät hyvin, mutta sitten myötätuuli kääntyi vastaiseksi.

– Ukrainassa en nähnyt mitään mahdollisuutta hankkia itselleni ja perheelleni kunnon toimeentuloa. Niinpä tulin Suomeen, jossa pääsin ensin töihin turkistarhalle. Nyt olen vaihtanut sikatilalle. Minulla on jo kahdeksas vuosi menossa Suomessa.

Surzhko on ehtinyt asettautua jo niin tukevasti Suomeen, että hän on ostanut – lainarahalla, kuten hän tarkentaa – omakotitalon Forssasta. Perheen kaksi lasta käyvät koulua ja osaavat jo hyvin suomea. Jopa niin hyvin, että lukevat Tekijä-lehteä ja kertovat juttujen pääsisällön vanhemmilleen, joilla suomenkieli on vielä opiskeluvaiheessa.

– Tykkään asua Suomessa eikä Ukrainaan palaaminen ole mielessäni. Tulevaisuudesta en osaa sanoa. Sukulaiseni ovat kaikki Ukrainassa, joten jos asiat kotimaassani rupeaisivat menemään hyvin, saatan joskus vielä palatakin.

”Työnantajalla ei ollut moittimista kun kerroin hänelle liittyneeni ammattiliittoon”, sanoo Forssassa asuva Valeri Surzhko. KUVA JYRKI LUUKKONEN

Teollisuusliiton järjestämää seminaaria Surzhko kehui erittäin antoisaksi.

– Olen oppinut täällä paljon uutta ja hyödyllistä. Suomeksi en ole pystynyt työehtosopimusten kiemuroita ymmärtämään, mutta nyt kun niistä on kerrottu venäjäksi, olen tajunnut monta juttua ihan uudella tavalla.

Surzhkosta on Suomessa tullut vankka ay-jäsenyyden puoltaja. Hän lupaa houkutella kavereitaankin liiton jäsenyyteen.

– Työnantaja ei pitänyt pahana liittoon liittymistäni. Hän sanoi, että se on minun oikeuteni, kuten se tietysti onkin.

TEKSTI ESA TUOMINEN
KUVAT JYRKI LUUKKONEN

Индустриальный профсоюз Финляндии впервые организовал обучение по профсоюзным делам и условиям труда для русскоязычных членов сельскохозяйственного и садоводческого сектора. Читайте в интернет-газете, что Сергей, Евгения и Валерий расскажут о своей работе в Финляндии. (Tekijä 11.12.2018)