Timo Eklund: Kilpailukyky taitaa sittenkin olla kunnossa

Suomessa on käyty viime keväästä alkaen vilkasta keskustelua kilpailukyvystä. Sitä kuuntelemalla on helposti saanut kuvan, että koronakriisin myötä Suomen kilpailukyky heikkenee. Tietojen tarkentuessa on alkanut vaikuttaa siltä, ettei asia kuitenkaan taida olla näin.

Suomen palkkakehityksen on väitetty olevan kilpailijamaita nopeampaa. Kaksivuotiset työehtosopimukset solmittiin juuri ennen kriisiä. Työnantajat ovat nähneet sopimustason aivan liian korkeana.

Tätä näkemystä lietsoi se, että kilpailijamaissa sopimuksia siirrettiin ja palkankorotusten uskottiin jäävän mataliksi.

Yllättäen muiden maiden sopimukset ovat osoittautuneet samansuuntaisiksi kuin Suomen teollisuuden kahden prosentin sopimukset.

Keskustelussa on myös luotu käsitystä, että kilpailijamaissa palkat ja työehdot joustavat kriisioloissa. Korostettiin käytäntöä, jonka mukaan voimassa olevia sopimuksia avataan kriisioloissa. Näin ollen toisaalla työn hinta reagoisi heikentyneisiin tilanteisiin nopeasti, mutta ei Suomessa.

Julkisuudessa ei kuitenkaan esitelty kilpailukykyä parantaneita avaamislausekkeita. Syynä saattoi olla se, ettei näitä sopimuksia ole juuri tehty. Tähän viittaa ainakin se, että teollisuustyön hinta on euroalueella jatkanut kasvua nopeammin kuin Suomessa.

Kilpailukykykeskustelu on perustunut suurelta osin vääriin oletuksiin.

Itse asiassa osa kilpailijamaiden kriisitoimista on nostanut tuntikustannuksia. Nimittäin palkka on laskenut vähemmän kuin tehdyt työtunnit.

Tuntia kohden palkka ei siis ole laskenut, vaan päinvastoin noussut. Suomen lomautusjärjestelmässä tuntipalkka pysyy käytännössä ennallaan. Myös muilta osin lomautusjärjestelmämme on osoittautunut joustavaksi.

Työn tuottavuudella on suuri merkitys kilpailukykyä mitattaessa. Parin vuoden tuottavuuskehitys ei toisaalta vaikuta teollisuuden pidemmän aikavälin näkymiin.

Kuitenkin kilpailukyvystä käytyä keskustelua ovat hallinneet laskelmat, jotka sisältävät oletuksen Suomen heikosta tuottavuuskehityksestä.

Heikkoon tuottavuuden kehitykseen on kuitenkin vaikea uskoa ainakaan vuoden 2020 osalta. Teollisuuden tuotos ei ole Suomessa vähentynyt niin paljon kuin kilpailijamaissa.

Lisäksi työpanoksen määrä on supistunut joustavasti tilausten vähetessä. Molemmat tekijät tukevat tuottavuutta vahvasti.

Näkemykseni mukaan kilpailukykykeskustelu on perustunut suurelta osin vääriin oletuksiin. Kilpailijamaiden joustavuus ja halu palkkamalttiin on oletettu todellisuutta suuremmaksi. Toisaalta Suomen järjestelmien joustavuus ja työn tuottavuus on arvioitu todellista vähäisemmiksi.

Tämän hetken tiedon valossa vaikuttaa siltä, että Suomi on kriisioloissakin kilpailukykyinen ja joustava paikka teollisen toiminnan pyörittämiseen.

TIMO EKLUND
Teollisuusliiton erikoistutkija

KUVA KITI HAILA

Kari Hyytiä: Tehdäänkö yhteistyötä vai etsitäänkö syyllisiä?

Viimeaikaiset keskustelut sosiaalisessa ja muualla mediassa ovat kärjistyneet. Toisiin kohdistuvia avoimia syytöksiä esitetään kovin sanakääntein. Vuorineuvostasoiset johtajat viestittävät taitavasti työvoiman kalleudesta. Raha ei tunne pandemiaa eikä isänmaata. Raha vie toimintoja niihin paikkoihin, missä se tuottaa yhä enemmän rahaa. Tuntuu siltä, että pandemian aiheuttama huoli ja sen seurauksista selviytyminen ovat unohtuneet kokonaan. Aikaisempina hyvinä aikoina vuorineuvokset kuitenkin rakensivat kouluja ja tarjosivat terveyspalveluja työtekijöilleen heidän hyvinvointinsa turvaamiseksi, ja henkilöstöä kehuttiin yritysten voimavaraksi.

Kriisin aikana kaivataan johtajuutta. Ne johtajat, jotka etsivät selviytymiselle ratkaisuja antavat uskoa myös tulevaisuudelle. Uskoa ja sen luomista tarvitaan nyt. Olen saanut elämäni aikana työskennellä terveessä perheyrityksessä, missä johtaja seisoi joukkojensa edessä. Sanonta:

Hyvä paimen johtaa joukkoja takaa, mutta on tarvittaessa edessä.

Tämä pätee edelleen. Nyt jos koskaan pitää seistä joukkojen edessä.

Huoli kriisin aiheuttamista muutoksista koskettaa meistä jokaista. Maan hallitus luo poikkeuslakeja ja rakentaa polkuja selviytymiselle. Nämä toimet kuvastavat pandemian aiheuttaman kriisin syvyyttä. Huoli terveydestä, työpaikasta ja toimeentulosta koskettavat ihmisiä eri tavoin.

On aika tehdä yhteistyötä. Se tarkoittaa alueellisen yhteistyön merkityksen korostamista. Työn vähentyessä tai mahdollisesti loppuessa pitäisi tarttua koulutuksen tarjoamaan mahdollisuuteen. Tämä vaatii yhteistyötä alueen oppilaitosten ja työpaikkojen välillä. Tarvitaan aito vaihtoehto osaamisen kehittämiselle. Se on vaihtoehto myös lomautuksille, ja hyvä mahdollisuus luoda polku uuteen ammattiin, jos työ loppuu. Osaamisen tarve ei ole Suomesta mihinkään kadonnut.

Arki tuo tullessaan erilaisia tilanteita, jotka pitää ratkaista, eikä etsiä syyllisiä. Oppilaitoksen ja työelämän tarpeet voivat olla aluksi hyvin haasteellisia. Yhteinen keskustelu auttaa usein ratkaisujen syntymiseen. Erilaisia polkuja on löydettävissä uuteen ammattiin pääsemiseksi työn loppuessa tai ammattitaidon nostamiseksi uudelle tasolle.

Ihmisten on päästävä työttömyyden kohdatessa uuteen alkuun. Hyvällä koulutuksella siihen on oiva mahdollisuus. Syrjäytymisen estäminen kaikin keinoin on kaikkien yhteinen etu. Ammattiliitoilla on merkittävä rooli seistä joukkojen edessä ja luoda turvaa sitä tarvitseville.

KARI HYYTIÄ
Teollisuusliiton ammatillisen koulutuksen asiantuntija

KUVA KITI HAILA

KORONAKRIISI Valmet Automotiven Uudenkaupungin autotehtaalla: ”Emme kohta enää saa kriittisiä osia”

”Daimler ilmoitti sulkevansa kaikki tehtaansa Saksassa kahdeksi viikoksi ensi viikon alusta. Tämä vaikuttaa meihin vääjäämättä. Emme kohta enää saa kriittisiä osia”, toteaa Valmet Automotive Oy:n Uudenkaupungin autotehtaan pääluottamusmies Miia Kelsey. Yt-neuvottelut kaikkien tuotannon työntekijöiden ja toimihenkilöiden lomautuksista ovat meneillään.

Haastattelu tehty 19.3.2020. Kuva maaliskuulta 2018.

– Työnantaja ei ole pyytänyt työehtosopimuksesta poikkeavaa yt-neuvottelujen aikataulua. Tämä viikko on jo neuvoteltu. Kaikkia työntekijöitä ja toimihenkilöitä koskevista, maksimissaan 90 päivää kestävistä lomautuksista on puhe, pääluottamusmies Miia Kelsey sanoo.

Pakkolomat koskisivat noin 2 700 tuotannon työntekijää samoin kuin yhteensä noin 550 ylempää ja alempaa toimihenkilöä.

– Se jää kysymykseksi, kannattaako kunnossapidon työntekijöitä lomauttaa. Heillähän riittää aina silloin runsaasti töitä, kun me muut olemme poissa, Kelsey huomauttaa viitaten noin sataan konepajan ja kunnossapidon työntekijään.

OMAILMOITUSTA PIDENNETTY

Aiemman kahden päivän sijasta tehtaalaiset saavat nyt olla sairastuessaan neljä päivää poissa omalla ilmoituksella. Tähän voi saada vielä tarpeen mukaan ja sairaanhoitajan kanssa keskustellen kaksi päivää lisää ennen kuin pitää lähteä lääkäriin.

– Hyvin ovat ihmiset ymmärtäneet pysyä sairaana poissa. Yleensähän suomalainen tulee vaikka pää kainalossa töihin, Kelsey huokaa tavan työtätekevien suomalaisten liiallista tunnollisuutta.

Tehtaalla on tehty tukku muitakin toimia, joilla koronaviruksen leviämistä yritetään estää.

– Kaikki toimihenkilöt ovat paenneet etätöihin, jos niiden tekeminen vain on mahdollista. Vierailut on tietysti kielletty, myös omien toimipisteiden välillä. Laminoituja ohjeistuskylttejä käsien oikeaoppisesta pesemisestä ja yskimisestä on ympäri tehdasta. Käsidesipulloja on kaikkialla, ja siivousta ja desinfiointia on tehostettu. Ruokalassa on siirrytty buffet-tarjonnasta annosteluun. Vain ruoan jakaja koskee ottimiin ja hän ojentaa täyden lautasen ruokailijoille.

– Ulkomailta tulleet ovat jääneet kahden viikon karanteeniin, yhteensä noin 40 henkeä, joukossa pari luottamusmiestäkin. Mielelläni heidän kanssaan tätä taakkaa jakaisin, Kelsey toteaa.

Pääluottamusmies kuvaa, että hänen tietoonsa ei ole tullut kovinkaan paljon ongelmia päivähoidon tai koulujen kanssa. Vanhempi ikäluokka näyttää sen sijaan aiheuttavan huolta, ainakin sosiaalisen median mukaan.

– Yli seitsemänkymppiset ovat käyneet villikoiksi. He eivät tahdo pysyä kotona, siitä tottelemattomuudesta olen kuullut, Kelsey naurahtaa.

”TYÖMARKKINAJÄRJESTÖJEN EHDOTUKSET HYVÄT!”

SAK:n julkaisemat työmarkkinajärjestöjen ehdotukset koronaepidemiasta johtuvien talousongelmien selättämiseksi ovat Kelseyn mielestä hyvät. Pääluottamusmiehen mukaan olisi iso helpotus, jos valtio korvaisi täysimääräisesti viranomaisten päätöksistä johtuvat ansionmenetykset. Korvaus rapsahtaisi työntekijälle, jos työnteko estyy tai alle 12-vuotiaan lapsen koulu tai päiväkoti on suljettu tartuntataudin leviämisen ehkäisemiseksi. Ehdotuksen mukaan myös työttömyysturvan omavastuupäivät poistettaisiin.

– Muutenhan tilanne olisi aivan epäreilu esimerkiksi yksinhuoltajia kohtaan, jos he eivät saisi rahaa mistään silloin kun töihin ei pääse.

Ehdotus siitä, että työnantaja velvoitetaan ilmoittamaan koko pakkolomille joutuvan työntekijäjoukon puolesta lomautuksista TE-toimistolle on Kelseyn mielestä myös erittäin tarpeellinen. Se takaisi ja sujuvoittaisi työttömyyskorvausten saamista.

– Vaikka kuinka ohjeistimme ja toitotimme viime lomautusten aikana, että jokaisen pitää itse ilmoittaa TE-toimistoon, ei se mennyt kaikille perille. Olen jo varoittanut Teollisuusliiton työttömyyskassaa tulevasta. Kassa ja meidän palkanlaskenta ovat olleet yhteydessä keskenään ja sopineet, mitä tarvitaan ja miten asiat hoidetaan.

Kelseyn tarkoittamat, viimeisimmät lomautukset olivat pyörineet autotehtaalla eri pituisina vuoden 2019 lopulta tämän vuoden helmikuulle asti.

KUKA ANTAA VASTAUKSET?

– Hirveästi työntekijöillä on kysymyksiä ja minun tilanteeni on mahdoton, kun minulla itsellänikään ei ole niihin vastauksia, Kelsey kuvaa koronatilanteen ja niiden ratkaisuyritysten, liitolta tulevien ohjeistusten tai niiden odottelun aiheuttamaa valtaisaa epävarmuutta.

Pääluottamusmies vannoo pysyvänsä optimistina kaikesta huolimatta.

– Minä uskon, että ne 90 päivän lomautukset riittävät. Eihän voida kouluja tai koko maailmaa pitää kiinni loppumattomiin.

Ajatukset rientävätkin jo koronakriisin jälkeisiin aikoihin. Miten houkutella lomautetut työntekijät varmuudella takaisin, jos kriisi hellittääkin ennusteltua nopeammin?

– Juridisesti työntekijää ei voida velvoittaa tulemaan takaisin töihin kesken määräaikaisen lomautuksen. Jos lomautuslapussa lukee 90 päivää, ennen ei tarvitse tulla.

Helmikuussa loppuneiden lomautusten aikaan joku halusi viettää kaiken mahdollisen ajan perheensä luona, olipa se sitten toisella puolella Suomea tai toisella puolella maapalloa. Joku oli ottanut toisen työn. Joka halusi vain pitää lomaa. Näin Kelsey kuvaa täysin ymmärrettäviä syitä lomautusajan täysimääräisen käyttöön.

Pääluottamusmies kuvaa, että tuotannon nopea ylösajo kriisin jälkeen olisi kuitenkin aivan kaikkien, myös työntekijöiden, etu. Takaisin houkutteluun on löydettävä keinot.

– Tähän asiaan meidän on löydettävä ratkaisu yhdessä työnantajan kanssa. Työtyytyväisyyttä pitää ehdottomasti parantaa, jotta ihmiset haluaisivat tulla meille takaisin töihin.

TEKSTI SUVI SAJANIEMI
KUVA VESA-MATTI VÄÄRÄ