Lähijohtaja tarvitsee järkeä ja tunnetta

Lähijohtaminen on taitolaji, jossa vaaditaan niin asiaosaamista kuin tunnetaitoja. Myös koronapandemia heitti haasteensa.

Koronapandemia on vaikuttanut lähes kaikkiin työpaikkoihin tavalla tai toisella, ja valtava joukko ihmisiä on siirtynyt paiskimaan töitä kotikonttoreille. Tämä ei kuitenkaan koske teollisuuden työntekijöitä, sillä työt on tehtävä siellä, missä tuotantolaitokset ovat. Tavaraa ei sorvata eikä kokoonpanna keittiön pöydän äärellä.

Myöskään esimiesporras ei ole voinut siirtyä täysin etätöihin, koska työnantajilla on edelleen johtamiseen liittyvät velvoitteensa.

– Lähijohtajan täytyy pitää huolta työntekijöistä ja työturvallisuudesta. Se tarkoittaa myös, että vuorojen vaihdoissa on pitänyt huolehtia turvavälien säilymisestä sekä muutenkin siitä, miten töissä ollaan ja käyttäydytään korona-aikaan, muistuttaa Teollisuusliiton sopimusasiantuntija Mirjami Suikki.

Organisaatiomuutokset, yt-neuvottelut, lomautukset ja irtisanomiset ovat olleet koronan aikaan yleisiä. Ne vaativat nyt lähijohtajalta osaamista.

– Tarvitaan inhimillisyyttä ja ihmistuntemusta, että esimies osaa käsitellä ikäviäkin asioita työntekijöiden kanssa. Näissä tilanteissa nähdään, miten hyvin yrityksissä on panostettu esimiesten kouluttamiseen ja vuorovaikutustaitoihin, Suikki sanoo.

TOSIASIAT TUNNUSTETTAVA

Työkoneiden turvaohjaamoja valmistavalla MSK Cabinsilla viime kevät oli haastavaa aikaa. Yrityksessä venyttiin moneen suuntaan, aina uusien tietojen ja tilanteiden mukaan.

– Aamulla ei tiedetty mitä iltapäivä tuo tullessaan. Tämä koski niin omaa porukkaa, tavarantoimittajia kuin asiakkaita. Oli komponenttipuutteita ja kaikenlaista heiluntaa. Oli pakko myöntää henkilökunnalle, että parin päivän päässä näkyi vain epävarmuutta, kuvaa toimitusjohtaja Taneli Mikkola.

Kun ymmärrys pidettiin yllä ja yhteys esimiesten ja henkilöstön välillä toimi, tilanteisiin pystyttiin sopeutumaan.

– Kun logistiikkaketjut sakkasivat ja korttitalo oli romahtamassa, jouduimme lomautuksiin, mutta niistäkin voitiin sopia hyvässä yhteistyössä. Joustamalla kaikin tavoin päästiin aika pienillä vaurioilla.

Kesäkuusta asti MSK:lla on jo toimittu suhteellisen normaaleissa oloissa.

– Vielä ei ole tietoa, mitä häiriöitä koronan toinen aalto aiheuttaa. Tilauskirjat näyttävät kuitenkin siltä, että nousua on tulossa ensi vuotta kohden mentäessä.

EPIDEMIAN KAUASKANTOISET SEURAUKSET

Työterveyslaitoksen tutkimusprofessori Tuomo Alasoini sanoo, ettei tunne teollisuuden koronatilannetta tarkasti, mutta kommentoi asiaa yleisellä tasolla.

– Teknisesti etätyöt ovat toimineet hyvin. Mutta pitkittyessään epidemia voi tuoda haasteita työpaikoilla, joilla esimiehet eivät näe pitkään aikaan alaisiaan.

Korona on lisännyt epävarmuutta ja huolta työpaikan säilymisestä myös teollisuudessa. Sosiaalisen vuorovaikutuksen vähenemisellä on hintansa, ja erilaiset työhyvinvointiin liittyvät ongelmat voivat lisääntyä.

– Pandemia asettaa kovia haasteita lähijohtamiselle.

Miten huolehditaan, että ihmiset säilyvät työ- ja toimintakykyisinä?

Teamsin kautta voi käyttäytyä kokouksessa normaalisti, mutta mitä tapahtuu kokousten ulkopuolella, jää työnantajille näkymättömäksi, Alasoini pohtii.

Vaikka virtuaalisesti voidaan hoitaa monia asioita yhä paremmin, Alasoini painottaa, että suoraa fyysistä vuorovaikutusta se ei voi kaikessa korvata.

– Mitä monimutkaisempia asioita, sitä varmemmin lähiesimiehen tehtävää ei voi hoitaa virtuaalisesti.

Kokemusta, koulutusta ja kiireen hallintaa

Lähijohtaminen on sanana hieno, mutta käytännössä se on esimiehen ja työntekijöiden välistä päivittäistä puhetta.

TTL:n tutkimusprofessori Alasoinin mukaan hyvä lähijohtaminen vaatii ennen kaikkea tiheää ja säännöllistä vuorovaikutusta – joko kasvokkain tai virtuaalisesti.

– Tarvitaan myös yksilöllisyyden huomioon ottamista ja työn sisällön ymmärtämistä. Johtaa ei voi mekaanisesti jonkin kirjan mukaan, vaan se pitää tehdä vuorovaikutteisesti. Johtamisen pitää olla vuoropuhelua siten, että pyritään muodostamaan yhteisymmärrys yhdessä tavoiteltavista asioita.

Teollisuusliiton sopimusasiantuntija Suikki vierastaa hieman johtamis-sanaa.

– Perinteinen käskyttäminen on jo 2020-luvulla menneisyyttä, joten puhuisin johtamisen sijaan ennemmin valmentamisesta.

Suikin mukaan esimiehellä pitää olla tehtävään sopivaa osaamista muun muassa koulutuksen kautta.

– Hyvä lähijohtaja osaa myös tuoda työpaikalle uusia toimintamalleja ja rakentaa luottamusta johdon ja työntekijöiden välille.

SUOMESSA HELPPO JOHTAA

Jokainen persoonaltaan normaali ja terve ihminen voi oppia hyväksi lähijohtajaksi.

– Jotkut tarvitsevat enemmän opettelua ja koulutusta, joillakin se on helpompaa ja käy luonnostaan. Kukaan ei ole kuitenkaan valmis syntyessään, vaan se vaatii kokemusta ihmisten kanssa työskentelystä, sanoo Alasoini.

Suomalaiset esimiehet ovat varsin hyviä lähijohtajia, koska meillä on siihen hyvät lähtökohdat.

– Meillä ihmisten välillä on lähtökohtaisesti luottamusta. Yhteiskunnan hierarkiat eivät ole kovin ankaria, eikä meillä ole suuria luokkaeroja. Suomalaiset ovat myös tottuneet työskentelemään tiimeissä. Siksi onnistuneelle lähijohtamiselle on hyvät edellytykset, Alasoini sanoo.

– Mutta kaikissa maissa johtajia kuitenkin enemmän tai vähemmän haukutaan, hän hymähtää.

Hyvällä lähijohtamisella ja esimiestyöllä on tutkimusten mukaan positiivinen vaikutus yrityksen tuottavuuteen.

Hyvä johtaminen parantaa työhyvinvointia, mikä taas ruokkii tuottavuutta ja yrityksen kannattavuutta.

– Hyvän lähijohtajan pitää saada aikaan yhdessä tekemisen fiilistä. Hän osaa avata työntekijöille kokonaisuutta: myös työntekijä hyötyy tuottavuuden paranemisesta, se ei ole vain työnantajan hyöty, sanoo Suikki.

Miten teollisuuden esimiehillä sitten on lähijohtamisen osaamista? Suikin mukaan vaihtelevasti.

– Se riippuu yrityksen koosta, historiasta ja työkulttuurista. Ja lähiesimiesten taidothan ovat seuraus yrityksen kehittämisestä – johtajalla on aina oma johtajansa.

Teollisuudessa moni esimies on noussut asemaansa duunariroolin kautta. Sen vaikutus johtamistaitoihin voi olla kahtalainen.

– Toisaalta duunariasemassa olleella on näkemys ja ymmärrys siitä, mikä vaikutus johtamisella on työyhteisön ilmapiiriin. Mutta luottamuksen rakentamisessa on haasteensakin. Joskus se onnistuu, mutta toisaalta kateus voi aiheuttaa työyhteisöissä kielteisiä reaktioita – tai se, jos työntekijän koetaan loikanneen työnantajan puolelle.

TUNTEITAKIN TARVITAAN

Eri aloilla työskennellään erilaisissa olosuhteissa, erilaisilla työtavoilla sekä erilaisia päämääriä kohden. On erilaisia työkulttuureja, ja toimisto- ja asiantuntijatyöhön verrattuna suorittavan teollisuustyön johtaminen vaatii erilaisia asioita.

– Vaikka teollisuus on muuttunut yhä itseohjautuvammaksi ja lähijohtaminen on lähentynyt toimistotyötä, se on silti tyypillisesti miehisempää valtakuntaa. Ehkä kielelliset ilmaisut voivat olla ronskimpia ja asioista puhutaan suoremmin, Alasoini arvelee.

– Yhteistä kuitenkin kaikilla aloilla on, että hyvän johtajan ja esimiehen maine pitää ansaita tekemisen kautta.

Johtamisessa suoraviivaisuuden ja mekaanisuuden tilalle on tullut yhä enemmän myös tunteiden huomioiminen. Silti teollisuudessa tunteiden ilmaisu ei ole vielä samanlaisessa asemassa kuin valkokaulustyössä, Alasoini arvelee.

– Teollisuudessa ihmisten väliselle vuorovaikutukselle ja tunteille ei ole niin paljon sijaa kuin aloilla, joilla ollaan jatkuvasti asiakkaiden kanssa tekemisissä, kuten hoitoalalla.

Teollisuusliiton Suikki kuitenkin muistuttaa, että tunteitakin tarvitaan.

– Lomautukset ja muut ikävät asiat kohdistuvat teollisuudessa useimmiten työntekijäryhmiin. Se herättää tunteita, joita pitää pystyä käymään läpi.

YHDESSÄ MENESTYTÄÄN

Hyvä lähijohtajuus muodostuu eteläpohjanmaalaisella MSK Cabinsilla siitä, että alaisille annetaan aikaa ja läsnäoloa.

– Pitää osata kuunnella toisten näkemyksiä, jotta saadaan riittävästi tietoa päätöksenteon tueksi. Vaaditaan myös uskallusta tuoda vaikeatkin asiat pöytään, ilman sordiinoa, määrittelee toimitusjohtaja Mikkola hyvää lähijohtamista.

Onnistuessaan lähijohtaminen tuo tullessaan menestystä kaikille.

– Kun parhaat näkemykset ovat samassa pöydässä, kokonaisuus on suurempi kuin yksilöiden osaamisen summa. Se tukee kokonaisuuden hallintaa, eikä sorruta osaoptimointiin.

MSK Cabins valmistaa Etelä-Pohjanmaalla liikkuvien työkoneiden turvaohjaamoja sekä alihankintana että omina tuotteina. Yrityksessä on puolenkymmentä lähiesimiestä, ja tiimivastaavia tuotannossa noin 15.

Kaikilta esimiehiltä vaaditaan esimieskoulutuksen läpikäymistä – ja se myös tarjotaan kaikille. Koulutus ei kuitenkaan korvaa kokemusta.

– On huomattu, että vanhat konkarit osaavat toimia usein paremmin työntekijöiden kanssa. Ei esimiestä tule koulunpenkillä istumalla, vaan hommaan jalostutaan ajan kanssa.

AINA KOHTI PAREMPAA

Mikkola muistuttaa, että esimiestyö ei ole helppoa, eikä sitä heidänkään työpaikalla voi halusta huolimatta hoitaa aina täydellisesti.

– Kiire on kova, ja läsnäolo tahtoo hukkua arjen kiireeseen. Moni esimies kokee, että haluaisi viettää enemmän aikaa työntekijöiden parissa. Ongelma kuitenkin tiedostetaan, ja aikaa halutaan järjestää.

Johtaminen on aina kaksisuuntaista. Johdettaviltakin vaaditaan yhteistyötä ja osaamista. MSK:lla on tehty paljon yhteisiä, muun muassa tuottavuutta parantavia hankkeita. Mikkolan mukaan heillä onkin aktiivista ja idearikasta työntekijäporukkaa.

– Vaikeatkin asiat voidaan keskustella kiihkottomasti, ja tarpeita ymmärretään puolin ja toisin. Kun esimerkiksi linjastojen sijoittelua muutetaan uuden tuotannon aloittamiseksi, myös työntekijät ovat mukana alusta asti. Meillä on siinä mielessä hyvä tilanne, että työntekijät ovat aktiivisia kehittämään omaa työtään, työympäristöä ja yrityksen tuotteitakin.

TEKSTI SAMI TURUNEN
KUVITUS TUOMAS IKONEN

TOIMIJA: Riku Karhunen: Mielenkiinto kumpuaa kokemuksista

RIKU KARHUNEN

Ammattiosaston nuorisovastaava, hallituksen jäsen
Lappeenrannan auto- ja konealojen ao. 242

”Parhaimman kosketuksen nuoriin saa oppilaitoksissa. Opiskelijoiden mielenkiinto herää, kun asiat koskettavat heidän elämäänsä. Esimerkiksi nollatuntisopimukset tai mitä kesätöihin mennessä pitää tietää herättävät paljon kysymyksiä. Silloin on hyvä kertoa, että tehkää työsopimukset aina kirjallisina, ja että pääsette hyvälle jyvälle, kun löydätte työpaikaltanne luottamusmiehen.

Löytyyhän sieltä luokista se kahvitaukoa odottava hiljainen sakkikin, mutta viimeistään leikkimielisen Kahoot!-visan aikana lähes kaikki osallistuvat. Visa on kiva aloittaa sanoilla: ”Nyt saatte ihan luvalla käyttää kännykkää.” Samalla siitä saa tiedon, mitä keskusteluista ja ohjeista on jäänyt opiskelijoille mieleen.

Miltei kaikki tapaamani nuoret ovat liittyneet Teollisuusliiton oppilasjäseniksi.

Tähtään myös siihen, että jokaiselta luokalta valitaan yhteyshenkilö. Haluan pitää heihin aktiivisesti yhteyttä. Tiivis yhteydenpito ja nuorten mieltä askarruttavien työelämään liittyvien kysymysten selvittäminen toivottavasti herättävät heissä ajatuksen, että tuohan taitaa olla oikeasti kiinnostunut siitä, mitä minulle ja meille kuuluu.

”Huomasin, että osastossa järjestettiin aika vähän nuorisotoimintaa. Juttelimme asiasta, ja sain nuorisovastaavan pestin hoidettavaksi”, Riku Karhunen sanoo.

Kun itse aikanani liityin liiton oppilasjäseneksi, luulin, että se muuttuu automaattisesti varsinaiseksi jäsenyydeksi. No, eihän se niin mene. Asia valkeni työpaikallani K-Caaran Lappeenrannan autokorjaamolla, kun luottamusmies Jari Suoanttila tuli juttusille. Pistimme paperit kuntoon. Jonkin aikaa kului ja ammattiosaston puheenjohtajanakin toimiva Suoanttila ehdotti, että lähde tutustumaan kokouksiimme. Muutaman kerran kävin, ja minut nimitettiin hallituksen varajäseneksi.

Huomasin, että osastossa järjestettiin aika vähän nuorisotoimintaa. Juttelimme asiasta, ja sain nuorisovastaavan pestin hoidettavaksi, kun toimin jo liiton alueellisessa nuorisojaostossa. Toiminnan ja tilaisuuksien suunnitteleminen, järjestäminen ja mainostaminen sujuu siltä pohjalta hyvin.

Koronakriisin takia tapahtumia on jouduttu perumaan, mutta toiminnan alas ajamista emme ole miettineet edes väliaikaisesti. Nyt olen esimerkiksi mainostanut nuorille etäkoulutuksia.

Minulla on nuorisovastaavana vielä kehitysvaihe menossa, mutta tässä on melko nuorena miehenä itsekin vielä runsaasti aikaa hankkia kokemusta, jota otan innokkaasti vastaan.

Jaa, että mistä se motivaatio nousee? No, tietysti siitä, että jos mie joskus jonkun mitalin tästä hommasta saisin.”

TEKSTI PETTERI RAITO
KUVA ARI NAKARI 

NÄKIJÄ: Päivi Berg: Toivoa koronan aikaan

Korona koettelee meitä vielä kuukausia, ehkä vuosia ja vuosikymmeniä. Yhteiskunnan notkahdukset iskevät yleensä erityisesti nuoriin, ja niin nytkin. Toivoa täytyy pitää kuitenkin yllä.

PÄIVI BERG Helsingin yliopiston sosiaalipsykologian dosentti. Nuorisotutkimus-lehden päätoimittaja ja seuraavan Nuorisobarometrin (2020) kokoaja. Työskentelee 2020–2021 Kaakkois-Suomen AMK:ssa (XAMK), jossa tutkii ilmaisen julkisen liikenteen yhteyttä lasten liikkumiseen. Tutkinut aiemmin muun muassa yhdenvertaisuuden edistämistä koululiikunnassa, lasten urheiluseuraharrastamisesta käytävää some-keskustelua sekä nuoria aikuisia työmarkkinoilla.

Opiskelussa on siirrytty etäyhteyksiin, työharjoittelupaikkoihin on vaikea päästä sekä harrastuksia ja kaverien tapaamista on hankaloitettu. Korona on rajoittanut nuorten elämää vähintään yhtä rajusti kuin aikuistenkin. Nuorilla on kuitenkin tarve viettää aikaa kodin ulkopuolella, joten eristäytyminen voi olla heille kova paikka. Vai onko?

Nuorisotutkija ei näe tilannetta kovin pahana.

– Nuorille sosiaalinen media ja muu digitaalinen yhteydenpito on luontevaa myös koronan aikaan. Sosiaalisten kontaktien osalta haitat ovat heille pienempiä kuin vanhemmille ihmisille, sanoo Päivi Berg.

Berg on Helsingin yliopiston sosiaalipsykologian dosentti, joka työskentelee tutkijana Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulun nuorisoalan tutkimus- ja kehittämiskeskus Juveniassa.

– Mutta samaan aikaan kun aikuisille järjestetään konsertteja, teatteria tai urheilutapahtumia, julkisuudessa puhuttavat nuorten bileet tai mopomiitit. Nuoret koetaan riskialttiimpina ja heitä halutaan kontrolloida paljon enemmän, Berg huomauttaa.

Ikäsyrjintään kallellaan oleva toiminta selittyy sillä, että nuorten tekeminen ei ole aikuisvetoista.

– Nuorilla ei ole samalla lailla varaa kuluttaa, joten heidän hengailunsa tapahtuu toisella lailla. Suomi on viranomaisuskovainen maa, ja nuoretkin pyrkivät toimimaan ohjeiden mukaan. He eivät kuitenkaan usko, että kaikki muut välttämättä toimivat.

PERHEARKI VAIHTELEE

Pandemia on vaikuttanut nuorten opiskeluun. Valmistuminen voi siirtyä, kun opinnot hidastuvat tai vaadittavia työharjoittelujaksoja ei ole ollut tarjolla. Myös lähiopetus on muuttunut etäopiskeluksi kaikilla koulutustasoilla – se ei ole uutta, mutta sen laajuus on.

– Näitä hybridimalleja on kehitetty jo ammatillisen koulutuksen uudistamisen yhteydessä. Mutta pitää muistaa, että kaikkia tarvittavia taitoja ei opi etänä. Koronan aikaan on pitänyt opetella myös eri lailla itsensä johtamista ja opintojen aikataulutusta, Berg sanoo.

Nyt korostuvat erot perhetilanteissa. Korona-arki voi lisätä kiirettä tai se voi lisätä perheen yhteistä aikaa. Suhteet kotona voivat tiivistyä tai kärjistyä.

 Pahimmillaan nuori voi joutua myös kannattelemaan muuta perhettä, jos siellä on esimerkiksi päihde- tai muita ongelmia.

Paras tilanne onkin nuorilla, joilla on ehjät ja turvalliset kodit ja joissa vanhemmat ovat voineet tehdä etätöitä ja samalla tukea nuorten opiskelua.

– Mutta sitten on vuorotyöläisiä sekä töitä, joita ei voi siirtää kotiin. Tilanne saattaa olla silloin hyvin erilainen.

PALVELUT TAATTAVA

Koronataantuma iskee myös kuntiin. Verotulojen vähentyessä voi edessä olla kipeitä leikkauksia lasten ja nuorten palveluihin.

– Se näkyy jo sosiaali- ja terveyspalvelujen kuormituksessa ja resurssittomuudessa. Mielenterveys- ja päihdepalveluihin tulee pullonkauloja, eikä hoitoon pääse, sanoo Berg.

Hän on huolissaan myös siitä, voidaanko liikuntapalveluja ja harrastustoimintaa jatkaa laajassa mitassa. Joukkoliikenteen mahdollisesti supistettu liikennöinti koskee nuoria, ja nuorisotyöntekijöiden ja koulunkäyntiavustajien määrä on ratkaisevan tärkeää.

Työmarkkinoilla puolestaan lama iskee aina ensin osa-aikatyötä tekeviin tai määräaikaisiin työsuhteisiin – joita tekevät usein nuoret.

– Taantuman aikana nuorten ja naisten työttömyys kasvaa, ja se voi näkyä velkaantumisena ja toimeentulotukien määrän kasvuna. Silloin palvelujen tärkeys korostuu, Berg muistuttaa.

Mitä jälkiä koronasta meille jää? ”Toivottavasti jossain vaiheessa kaikkiin jäisi se rokotusjälki”, Päivi Berg nauraa.

VASTINETTA PONNISTELUILLE

On pelätty, että koronan myötä Suomeen syntyy väliinputoajien sukupolvi – tilannetta on verrattu 1990-luvun laman lapset -ilmiöön. Berg ei kuitenkaan usko pitkäaikaisiin, vuosikymmeniä kestäviin vaikutuksiin. Suomi on kehittynyt 25 vuodessa, ja hyvinvointiyhteiskunnan palvelut ovat eri tasolla kuin 1990-luvulla.

– Ei silloin ollut Ohjaamoja tai TE-toimistojen nuorille suunnattuja palveluja. Nykyään pyritään voimakkaasti riskienhallintaan ja ennakointiin, koska näitä mustia joutsenia, talouden odottamattomia käänteitä, kuitenkin tulee säännöllisesti.

Berg tutki vuonna 2014 työn ja koulutuksen ulkopuolella olevia nuoria. Monet heistä tekivät kaiken mitä heiltä vaadittiin – opiskelivat ja pyrkivät työelämään – mutta jäivät silti työttömiksi. Berg muistuttaa nyt samasta vaarasta.

– Suomalaisilla on vahva koulutususko, mutta se voi heiketä, jos yhteiskunta ei tarjoa vastinetta ponnisteluille ja sille, että haluat olla kunnon kansalainen. Jos työttömyys pitkittyy, on riski, että tällaisia taantuman uhreja tulee lisää.

TOIVOA VARJELTAVA

Koronasta huolimatta nuoret opiskelevat ja lopulta valmistuvat. Mutta jos töitä ei löydy, omillaan asuminen ja itsenäistyminen voi hankaloitua. Osassa perheitä on mahdollisuuksia auttaa nuorta taloudellisesti, mutta ei kaikissa. Miten vanhemmat voivat tukea nuoriaan tällaisissa tilanteissa?

Berg on hetken hiljaa ja myöntää, että keinot voivat olla rajattuja.

– Asioille voi antaa ainakin perspektiiviä. Esimerkiksi yläkoulu tuntuu nuoresta tosi pitkältä ajalta, mutta ei se sitä lopulta ole. Nuoria voi lohduttaa ja vakuuttaa, että ei tilanne tule jatkumaan ikuisesti, Berg sanoo.

Nuorilla ikäluokilla tulevaisuudenusko on vahvin, ja se suojaa toivottomuuden kokemukselta.

–  Nuoret ovat aika resilienttejä, he kestävät vastoinkäymisiä joustavasti.

Nuorelle on hyvä myös muistuttaa, että tämä aikakausi ei määritä heidän loppuelämäänsä. Bergin mukaan kannattaa vahvistaa nuoren valintoja, joita on tehty esimerkiksi opiskelupaikan suhteen.

– Aloitetut opinnot kannattaa viedä loppuun. Ja toisaalta, jos ala ei tunnukaan oikealta, vanhempi voi antaa tukea siihen, että voi aloittaa jonkin uuden alan opiskelun.

Kriisistä on vaikea löytää hyviä puolia, mutta Berg kuulostaa silti monessa suhteessa toiveikkaalta. Samaa hän toivoo laajemminkin.

– Eihän tätä muuten jaksa. Tänään paistaa aurinko, ja on turha miettiä liikaa eteenpäin. Tämä on monella tavalla yhdistävä kokemus, niin Suomen rajojen sisällä kuin kansainvälisestikin.

TEKSTI SAMI TURUNEN
KUVAT PATRIK LINDSTRÖM

Nuorten elinoloja tutkitaan muun muassa vuosittaisessa Nuorisobarometrissä sekä joka toinen vuosi ilmestyvässä Nuorten elinolot -vuosikirjassa. Tuoreimpien julkaisujen tiedonkeruu on tehty pääsääntöisesti ennen koronaa, joten pandemian vaikutukset eivät niissä vielä näy.

Hur är läget i Svenskfinland i slutet av coronaåret 2020? – ”Det finns både rädsla och hoppfullhet i luften”

Hurdan är dagsformen på arbetsplatserna i Svenskfinland då året 2020 börjar dra sig mot sitt slut? Ett år som präglats av coronapandemin och restriktioner såväl på jobbet som i privatlivet.

Huvudbild. Simon Punsar på slutmonteringen på släpvagnstillverkaren Ekeri i Kållby i Pedersöre, tillsammans med bland annat Mikael Backlund (i bakgrunden). Arkivbild. FOTO JOHANNES TERVO

16.12.2020

Vi befinner oss i dimman och framtiden är oviss. Så har det låtit flera gånger då industrins utsikter diskuteras i medierna. Nyheterna om vaccin haglar tätt, men fortfarande är det långt kvar till en återgång till det normala.

Drygt 9 000 medlemmar i Industrifacket var permitterade i slutet av mars. Bara en månad senare var antalet 25 000. Det talar sitt tydliga språk om omfattningen på krisen.

Arbetslösheten har ökat i så gott som varenda kommun i landet i jämförelse med ifjol, visar statistik från Arbets- och näringsministeriet.

Vi tar då en titt på hur läget är i de tvåspråkiga landskapen i Finland, där en knapp tredjedel av Industrifackets medlemmar bor.

– Inte speciellt bra eller dåligt i jämförelse med övriga landet, med undantag för båttillverkningen som det går bra för i år. Överlag har den finländska industrin klarat koronakrisen bättre än övriga europeiska länder, säger Industrifackets specialforskare Timo Eklund.

– Det som man kanske kan säga är att sjöfartens problem påverkat kustområden, tillägger Eklund.

ÖSTERBOTTEN

Fler än en tredjedel av de företagsanställda i Österbotten är sysselsatta inom industrin. Andelen hör till de högsta i landet.

Inledningsvis drabbades inte Österbotten så hårt av själva pandemin, medan Vasaregionen genomgick ett akut förvärrat epidemiläge under hösten, för att snabbt mattas av efter att man införde lokala restriktioner.

I oktober fanns det närmare 10 000 arbetslösa i landskapet Österbotten – alla branscher inräknade. Det är en ökning på hela 49 procent från året innan. Andelen arbetslösa, 8,6 procent, är ändå näst lägst i fastlands-Finland.

Inom Österbottens NTM-centrals område har antalet permitterade vuxit kraftigt. I slutet av september var antalet heltidspermitterade 2 600. Det innebär en ökning med hela 670 procent jämfört med  samma tidpunkt ifjol.

Sari Yliaho, huvudförtroendeman vid Amada Automation, tidigare LKI Käldman, i Pedersöre. FOTO JOHANNES TERVO

Sari Yliaho är huvudförtroendeman på Amada Automation,tidigare LKI Käldman, i Pedersöre. Företagets verksamhet är automationslösningar för plåthantering. För Yliaho har året inneburit bland annat samarbetsförhandlingar.

– Det verkar som om vi kanske går mot nya permitteringar. Det ser för tunt ut, vi skulle behöva mer jobb till vårkanten och efter nyår. Det har varit en betydlig nedgång från läget i våras. Men uppsägningar har det inte varit tal om, säger Yliaho.

Yliaho ser det hela som en mellanfas. Det japanska bolag som blev majoritetsägare i början av året satsar på långsiktigt arbete, hävdar hon.

Folk går och väntar på nyheter samarbetsförhandlingar och permitteringar

Grannen, jordbruksmaskintillverkaren Elho, som vuxit så det knakar under de senaste åren har också gått igenom samarbetsförhandlingar och permitteringar i år, liksom också bland andra släpvagnstillverkaren Ekeri i Kållby.

På Botnia Marin i Malax är det däremot full rulle och verkligen ingen brist på jobb. Företaget tillverkar bland annat fritidsbåtar av modell Targa.

– Man bygger ut produktionshallen och det ska vara klart till sommaren, så det finns framtidstro, säger huvudförtroendeman Johnny Söderholm.

I våras stängde Volvo i Sverige ner  fabrikerna totalt under en period, vilket märktes av på Botnia Marin.  Samma gällde också för nedstängningarna i Kina och Italien

Söderholm berättar att det däremot kommit fram fall av coronasmitta bland de 180 anställda i produktionen.

– Vi har gjort egen smittspårning på fabriken, och runt 50 personer har varit i karantän under hösten. En hel förmonteringsavdelning var i karantän samtidigt, säger Söderholm. Det har bromsat upp produktionen en aning.

”Det verkar nog finnas folk med pengar. De kanske inte kan resa, så de satsar på att köpa båtar”

Under coronakrisen har företag som tillverkar varor för hemmabruk klarat sig bättre då folk håller sig hemma, och då är det lätthänt att konsumtionen flyttar över på t. ex renovering och inredning.

Mats-Johan Kaars är huvudförtroendeman på säng- och madrasstillverkaren Hilding Anders Finland i Närpes, där 48 personer jobbar i produktionen.

Under våren togs det också här till permitteringar och fabriken stängde ner helt och hållet i två veckor. Efter det kom man igång igen, men på hösten har coronan hämtat med sig mörka moln. Den här gången ligger problemet på materialsidan.

– Problemet ligger på underleverantörhåll och materialflöden. Det har i viss mån varit svårare att få tag på material. Det är ju jättesynd att sådant lägger käppar i hjulet. Speciellt med tanke på att vi skulle ha hur mycket beställningar som helst, säger Kaars.

– På lite längre sikt ser jag ändå att det snarare ska bli frågan om nyanställningar för vår del. På våren ser det säkert bättre ut.

På lite längre sikt ser jag ändå att det snarare ska bli frågan om nyanställningar för vår del

På det stora hela kan man säga att kemisektorn tillsvidare tagit minst skada av Industrifackets sektorer.

Beställningarna inom kemiindustrin ökade med 14 procent i hela landet i september i jämförelse med samma tidpunkt året innan.

Den vågen verkar slipmaterialstillverkaren Mirka rida på. Mirka stängde ner hela produktionen i våras och hela personalen på företagets enheter i Jeppo, Oravais, Jakobstad och Karis var permitterad under drygt två veckor i april–maj, men efter det har vinden vänt.

– Vi anställer nu mer produktionspersonal. Man ska också komma ihåg att företaget har ju satsat 100 miljoner i år, säger huvudförtroendemannen för Mirkas fabrik i Oravais, Markus Hotta.

PANDEMIN SÄTTER INTE STOPP PÅ INDUSTRISATSNINGAR I ÖSTERBOTTEN

Från Karleby industripark hörs däremot goda nyheter. Bland annat har gruvföretaget Keliber satsat stort och har hyrt mark för att bygga en litiumfabrik.

Enligt företaget kommer företaget att sysselsätta omkring 140 personer när verksamheten är i gång i full skala, av dem runt 50 på fabriken i Karleby. Själva malmutvinning kommer ske i Karleby, Kronoby och Kaustby.

Boliden Karleby går också bra och hittas bland annat i toppen av listan över företag som betalar samfundsskatt i Karleby.  Runt 550  personer jobbar på företagets två anläggningar.

Grannen Freeport Cobalt flyttar över produktion från enheten i Belgien till Karleby. Företaget koncentrerar förädlingsverksamheten till Karleby, vilket skapar arbetstillfällen.

I Vasaregionen har Wärtsilä en stor satsning på teknologi på gång i och med byggandet av Smart Technology Hub i Vasa.

På andra sidan Bottniska viken, i svenska Skellefteå, fortskrider Northwolts planer på en batterifabrik. I Österbotten innebär det bland annat att ABB, Sweco och karlebyföretaget Fineweld har fått en del av kakan.

SÖDRA FINLAND

Nyland stängdes in under några veckor i våras, något som knappast gick obemärkt förbi. Pendlingen till jobbet och transporterna fortsatte ändå med tillhörande restriktioner.

Värst utsatt har varit det näringsområde som lever av Helsingfors-Vanda flygplats. Coronaläget blev sämre framför allt i huvudstadsregionen på hösten och vad det kommer att innebära återstår att se.

I Egentliga Finland är det så kallade marinindustriklustret med Åbovarvet i centrum något som legat på tapeten på grund av den hårda stöt coronaviruset orsakat kryssningsbranschen. Meyer Turkus samarbetsförhandlingar slutfördes i november.

På SBA i Raseborg har man märkt av coronakrisen bland annat i färre underleverantörsjobb. Huvudförtroendeman Tommi Laaksonen och arbetsrskyddsfullmäktige Tom Lundström  i september 2019. FOTO PATRIK LINDSTRÖM

Åbovarvet meddelade att 84 anställda sägs upp, de flesta av dem tjänstemän. Helsingforsvarvet har däremot fått in en beställning som ska trygga jobben fram till mitten av 2022.

På SBA i Raseborg, är det kanske aningen överraskande inte avdelningarna som jobbar med produkter för varvsindustrin som går trögt, utan det är företagets ”tredje ben”, underleverantörsjobben, som trutit.

På grund av det gör huvudförtroendeman Tommi Laaksonen för tillfället fyradagarsvecka liksom också ett tjugotal arbetskamrater. Totalt jobbar runt 70 personer i produktion på SBA. Laaksonen anser ändå att man klarat sig bra i jämförelse med skräckscenarierna från i våras.

– Det finns både rädsla och hoppfullhet i luften. Men på fabriksgolvet finns det en förståelse för läget. Som det ser ut nu ska permitteringarna upphöra i januari, men vi får se, säger Laaksonen.

SBA:s fabrik i Raseborg, 2019. Företaget hade nyligen flyttat från Svartå. FOTO PATRIK LINDSTRÖM

I juni varslade och permitterade Valmet Automotive hela 1 000 anställda på bilfabriken i Nystad. Alla permitterade bilbyggare vid bilfabriken i Nystad återvände till arbetet i slutet av september. På batterifabriken i Salo finns också planer på dubbla personalstyrkan inom produktionen.

Det hela pågår mot ljuset av Nestes beslut att lägga ner raffinaderiet i Nådendal. I dagens läge jobbar knappt 4 000 personer för Neste. Av dem omfattades 1 500 av samarbetsförhandlingarna och 370 arbetstagare får gå.

Samtidigt ligger ändå Borgåraffinaderiet väl till med tanke på investeringar och nya arbetstillfällen.

Daniel Hannus, huvudförtroendeman på kyldisktillverkaren Viesmann i Borgå, har nyligen slutfört samarbetsförhandlingar, för sjätte gången det här året.

– Efterfrågan på mindre kylskåp stannade upp totalt på våren och har inte återhämtat sig. De större skåpen som går bland annat till butiker har dragit rätt så bra, berättar Hannus.

Efter de första samarbetsförhandlingarna permitterades kontorspersonalen. Då fick också alla hyresanställda inom produktionen gå.

Daniel Hannus, huvudförtroendman på Viessmann Refrigeration Systems i Borgå. FOTO KITI HAILA

Från och med årrsskiftet börjar permitteringarna rulla De var runt 40,50 personer. Det var också meningen att vi skulle ha runt 50 sommarvikarier. Vi hade inte en enda, berättar Hannus om läget.

Samarbetsförhandlingarna i december innebar att också uppsägningar fanns på bordet, 28 jobb var hotade. Resultatet blev 21 uppsagda, av vilka 10 personer jobbade i produktionen.

– Jag trodde ju nog att vi skulle klara oss med enbart permitteringar. Omkring hälften av dem som sades upp från fabriksgolvet var så kallade frivilliga som inte hade långt kvar till pensionen. För dem gäller pensionsslussen, när den nu finns kvar, säger Hannus.

Från och med årrsskiftet börjar permitteringarna rulla på fabriken.

– Max 18 dagar per anställd. Det blir högst antagligen frågan om fyradagarsvecka.

Hur det kommer att se ut på våren har mycket att göra med hur coronaläget ser ut i Europa.

– Vår marknad har ju länge varit Norden, men målet har varit att komma in på tyska marknaden på allvar. Coronan har gjort det svårare.

ÅLAND

På Åland sysselsätter sjöfarten och turismnäringen ett stort antal människor. Det är också frågan om branscher som tagit stryk av åtgärderna mot coronan.

Åland gick från att ha haft en låg arbetslöshet på 3,7 procent arbetslösa eller permitterade till rekordhöga 13 procent på Åland i maj.

Fortfarande ligger andelen på runt tio procent. Det är samma nivå som under recessionen på 1990-talet.

Till exempel såg Åland den största djupdykningen i utbetalda lönebelopp i jämförelse med ifjol, 10,8 procent.

Enligt uppgifter från Sjömansunionen var knappt hälften av Finlands 6 700 sjömän permitterade i oktober. Transport- och kommunikationsverket Traficom utökar sitt stöd att omfatta trafiken mellan Mariehamn och tre hamnar i Sverige.

Inom Industrifackets branscher är det bland annat tvätterierna, vars kunder finns inom sjöfarten, som det går sämre för. Inom produktionsindustrin går det litet bättre.

Freddie Forsman är huvudförtroendeman för runt 50 produktionsarbetare på Optinova i Jomala. Fabriken tillverkar slangar främst för industrins behov, medan fabriken i Godby producerar slangar för att användas inom medicinen.

– I våras var vi oroliga över hur leveranserna skulle fungera då passagerarfärjorna inte gick, men det visade sig inte bli ett problem och vi hittade andra lösningar.

Nedstängningen i Tyskland och andra länder i Europa märktes av direkt på exportföretaget. Samtidigt är det fortfarande oklart hur handelsförbindelserna mellan Storbritannien och EU-länderna ska se ut efter årsskiftet.

Arbetsgivaren inser väl att det lönar sig att hålla fast vid erfaren personal. Annars kan ju kunnande gå förlorat

– Visst finns det mindre jobb, vilket innebär mer tid för sådant som utbildning, underhåll, städning och sådant. Eftersom vi har stora kunder i Storbritannien är Brexit också något som man funderar mycket på hos oss.

Några samarbetsförhandlingar har inte varit på agendan.

– Arbetsgivaren inser väl att det lönar sig att hålla fast vid erfaren personal. Annars kan ju kunnande gå förlorat, säger Forsman.

TEXT JOHANNES WARIS

Artikeln är uppdaterad 16.12.kl 11.05 med uppgifter om resultatet i samarbetsförhandlingarna på Viessmann Refrgeration Systems i Borgå. 

REPORTAASI: Aste palasi suomalaisomistukseen – ”Me olemme täällä kuin yhtä isoa perhettä”

Forssalainen ammattikylmälaitteita valmistava Aste Finland palasi entisille suomalaisomistajilleen viime kesänä. Belgialaiskonserni oli ostanut kasvuyrityksen kolme vuotta aikaisemmin, mutta päätyi myymään sen takaisin liikevaihdon romahdettua. Työntekijät huokaisivat helpotuksesta, vaikka koronapandemian kuristusote varjostaakin uutta alkua.

KUVA YLLÄ: Tiiminvetäjä Tomi Eloranta liimaa lediprofiilin kiinnityslistaa. Hänen mielestään kylmälaitteiden valmistus ei ole ”rakettitiedettä”, joten tiiminjäseniä voidaan vaihdella keskenään aaltoilevan työtilanteen mukaan. Taustalla pääluottamusmies Riku Saloinen.

4.12.2020

ASTE FINLAND OY

PERUSTETTU 2010
KOTIPAIKKA Forssa
TUOTANTO Räätälöitäviä ammattikylmälaitteita
HENKILÖSTÖ 38, joista tuotannossa 24
LIIKEVAIHTO 8,4 miljoonaa euroa (2019)

Kaikki näytti hyvältä keväällä 2017. Puolentoista vuoden neuvottelujen jälkeen Aste Finland Oy:n osake-enemmistö myytiin belgialaiselle kylmälaitevalmistajalle DRU Internationalille. DRU oli osa belgialaista Groep Heylen -investointikonsernia. Vientivetoinen forssalaisyritys iloitsi saatuaan leveämmät hartiat, mikä tarjosi paremmat mahdollisuudet sen havittelemaan nopeaan kasvuun.

Asteen johto pysyi entiseen tapaan suomalaiskäsissä. Kaupan syntyessä yritys tahkosi hyvää tulosta yltäen sinäkin vuonna 10 miljoonan liikevaihtoon. Parin vuoden kuluessa yhteistyösuhde alkoi kuitenkin rakoilla. Suomalaisen henkilöstön käsityksen mukaan yrityskulttuurien eroavaisuudet jäykistivät tuotantoa ja vahingoittivat pitkäjänteisellä työllä rakennettuja asiakassuhteita.

Yrityksen johtamiseen liittyvät näkemyserot ja keväällä Eurooppaan rantautunut koronapandemia johtivat liikevaihdon romahtamiseen. Vielä vuonna 2018 Aste teki ennätysliikevaihdon, 12 miljoonaa euroa. Viime vuonna se oli supistunut jo reiluun 8 miljoonaan. Tänä vuonna ylletään hädin tuskin 6,5 miljoonaan euroon.

Asteen työntekijät toteavat, että uudet omistajat eivät puuttuneet tuotannon toimintaan. Jotain havaittiin kuitenkin olevan vialla, kun belgialaisten vierailut lisääntyivät tehtaalla viime vuonna. Huoli kasvoi entisestään suomalaisten avainhenkilöiden alkaessa irtisanoutua tehtävistään yksi toisensa jälkeen viime syksystä lähtien.

– Päätöksentekoa vietiin yhä enemmän ulos tehtaalta. Kun brändäyksen yhteydessä kiinnitimme tuotetarroja kaappien kylkiin, niiden sisältö piti tarkistuttaa Belgiassa asti, ihmettelee yli viisi vuotta tehtaalla työskennellyt juottaja ja tiiminvetäjä Tomi Eloranta.

Tiiminvetäjä Jyrki Vuorema työskenteli aiemmin Helkama Forsten tehtaalla. Hän laittaa eristeallasta koneikon pohjaan ja runkoon kiinni. ”Jos havaitsemme helpomman tavan tehdä työvaihe, emme tarvitse muutoksen tekemiseen esimiehen lupaa.”

Samoissa tehtävissä ja yhtä pitkään Asteella työskennellyt Jyrki Vuorema kertoo työntekijöiden pelänneen kaupanteosta lähtien sitä, että yrityksen tuotanto viedään ulkomaille. Vuorema sanoo nähneensä vuosien varrella monen forssalaisfirman alasajon.

– Ajateltiin, että ne ostavat tuotteet, työkalut ja osaamisen ja vievät ne mukanaan. Mutta niin ei onneksi käynyt, Vuorema sanoo.

Kun työntekijät kuulivat entisten suomalaisomistajien ostaneen yrityksen heinäkuussa takaisin belgialaisten pari vuotta sitten perustamalta Creative Cooling Group -konsernilta, vaihetyöntekijä ja työsuojeluvaltuutettu Maija Hakala kertoo henkilöstön tunteneen valtavaa helpotusta.

Tutut esimiehet ja johtohenkilöt palasivat ruoriin. Vaikka tuotanto on supistunut koronan takia rajusti ja lomautukset ovat päällä, usko tulevaisuuteen on palannut.

– Mehän olemme täällä kuin yhtä isoa perhettä, Hakala kuvaa tehtaalla vallitsevaa hyvää tiimihenkeä ja toimivaa keskusteluyhteyttä johtoon päin.

Vaihetyöntekijän ja työsuojeluvaltuutetun Maija Hakalan tehtävin kuuluu putsata ja varustella kaapit. Hän pesee lasiosat sekä kiinnittää hintalaput ja tarrat tuotteiden kylkiin.

HELKAMA FORSTEN RAUNIOILLA

Aste Finland Oy perustettiin vuonna 2010. Kylmälaitevalmistaja Helkama Forste oli lopettanut toimintansa Forssassa kaksi vuotta aiemmin siirtäen tuotantonsa Unkariin ja Venäjälle. Paikkakunnalla oli jäänyt 150 ihmistä työttömiksi. Myöhemmin myös yhtiö itse ajautui konkurssiin. Yhtiössä työskennelleet kuusi toimihenkilöä perustivat uuden ammattikylmälaitteita valmistavan yrityksen Helkama Forsten raunioille.

Asteen silloinen ja myös nykyinen toimitusjohtaja Jussi Salonen toimi aiemmin Helkama Forsten tuotekehitysjohtajana vastuualueinaan Suomen, Norjan, Venäjän ja Unkarin yksiköt. Hänen mielestään päätös siirtää tuotanto ei vaikuttanut järkevältä.

– Kokoonpanotyön hinta Suomessa ei ole mikään peruste siirtää tuotantoa muuhun maahan. Jos niin menetellään, sillä koetetaan peitellä todellista syytä.

Salonen muistuttaa, että tuhannen euron kylmälaitteen valmistukseen käytetään kokoonpanotyötä vain kaksi ja puoli tuntia. Hän joutui vertailemaan työnsä puolesta Helkama Forsten peruslaitteen valmistusaikaa ja kustannuksia eri yksiköissä. Muissa maissa ei päästy lähellekään suomalaista kustannustehokkuutta.

– Meille on ollut jo toistakymmentä vuotta selvää, että henkilöstökulujen takia Suomi on hyvä paikka valmistaa, Salonen tiivistää.

Kylmälaitevalmistuksessa juottaminen on vaativin työvaihe. Topi Michelsson juottaa höyrystimen kiinni kompressoriin.

Asteen perustajat uskoivat kylmälaitevalmistuksen olevan Suomessa kannattavaa bisnestä. He lähtivät pienin askelin täyttämään Helkama Forsten jättämää aukkoa. Yrityksen asiakaslähtöinen tapa toimia ja valmistaa toiveiden mukaisesti räätälöityjä tuotteita herätti heti kiinnostusta.

– Pidimme tiiviisti yhteyttä asiakkaisiimme. He pääsivät vaikuttamaan jopa laitteiden muotoiluun. Halusimme tehdä tuotteet juuri heidän tarpeisiinsa ja tiloihinsa sopiviksi, Salonen kertoo.

– Meillä piti olla ne vakiolaitteet kuten muillakin, mutta halusimme luoda uusia asennuspaikkoja kylmälaitteille. Niitä voitiin sijoittaa vaikka kauppojen aulaan tai tiskeille. Mitä pienempi ja haasteellisempi tila, niin sen kilpailukykyisempiä me olimme.

Asteen tehtaalla tuotantoa ohjataan notkean lean-ajattelun pohjalta. Tuotanto on jaettu pienempiin linjakokonaisuuksiin, jolloin jokaisella linjalla on oma kylmäteknisiä yksiköitä tuottava osuutensa. Mutta niihin on jätetty myös räätälöinnille tilaa.

– Tuotantotiloista ei löydy pitkiä rullaratoja. Emmehän voi olla varmoja, millaisia laitteita huomenna valmistetaan. Meillä on siellä hyvin ohjautuva solutuotanto.

KORONA TYHJENSI TILAUSKIRJAT

Asteen toimiva johto oli tyrmistynyt, kun heidän luomansa menestyskonsepti ei kelvannut uusille omistajille. Belgialaisten tapa toimia oli jäykkä ja byrokraattinen. Suomalaiset olivat solmineet vuosien jalkatyön avulla luottamuksellisia asiakassuhteita Keski-Eurooppaan ja Skandinaviaan. Nyt belgialaiset ottivat ne hoitaakseen omalla tavallaan, johon eivät läheiset kontaktit kuuluneet.

– Olimme alusta lähtien tehneet yhteistyötä panimoiden kanssa. He taas markkinoivat suoraan liikeketjuille ja kahviloihin. He hinnoittelivat tuotteensa asiakkaiden arvon mukaan, mikä ajattelu oli meille täysin vierasta, Asteen kehitystyössä alusta asti mukana ollut, nykyinen Sisu Coolers Oy:n toimitusjohtaja Saku Pelto-Knuutila muistelee.

Sisu Coolers Oy:n toimitusjohtaja Saku Pelto-Knuutila työskenteli aiemmin Helkama Forsten työnjohtajana ja laatupäällikkönä. Hän irtisanoutui belgialaisomisteisesta yhtiöstä tammikuussa.

– Johtaminen oli hierarkkista. Jokainen pakotettiin omaan lokeroonsa ja toimenkuvaansa. Lopulta emme saaneet edes puhua yrityksen sisäisistä asioista keskenämme. Me olimme tottuneet mataliin organisaatiotasoihin, jolloin yhteistyökin sujui kitkattomasti, selittää Asteen tuotantopäällikkö Anne Järvinen.

Asteen asiakkaat reagoivat tylyyn kohteluun vetäytymällä. Yrityksen suomalaisia avainhenkilöitä irtisanoutui vahvojen näkemyserojen vuoksi. Koronapandemia iski vuodenvaihteen jälkeen Suomeen koko voimallaan. Asteen tilauskirjat tyhjenivät äkkiä. Koko vuodeksi tilauksensa jo tehneet asiakkaat päättivät jäädyttää ne. Myrkkyä kylmälaitevalmistajalle olivat myös ravintoloiden sulkeminen ja yleisötapahtumien peruminen.

Liikevaihdon romahdettua belgialaiset kypsyivät myymään yrityksen takaisin entisille omistajilleen, jotka olivat ehtineet jo perustaa uuden yrityksen. Tämän firman lopulliseksi nimeksi vahvistui Sisu Coolers Oy. Se omistaa nyt sataprosenttisesti Aste Finlandin osakkeet. Coolersin toimialaan kuuluvat kylmälaitteiden huolto ja varastointipalvelut.

”Me olemme tottuneet mataliin organisaatiotasoihin, jolloin yhteistyökin sujuu kitkattomasti”, Asteen tuotantopäällikkö Anne Järvinen sanoo.

LOMAUTUKSIA JA PULAA KOMPONENTEISTA

Pääluottamusmies Riku Saloinen kertoo, että tehtaalta oli syyskuussa lomautettuina 15 työntekijää. Pelättävissä on, että mikäli korona jatkuu, saattavat vuodenvaihteessa tulla vastaan ensimmäiset irtisanomiset. Tavallisesti lomautuksiin joudutaan Asteella turvautumaan loppuvuodesta.

– Tämä on hyvin kausiluonteista työtä. Kylmälaitteiden sesonki käynnistyy vuodenvaihteessa. Joka kevät palkataan ehkä parikymmentä sesonkityöntekijää, joista usein on voitu myös pari vakinaistaa. Nyt sellaiseen ei ole ollut mitään mahdollisuutta.

Asteen tuotannossa pyritään keskittymään ydinosaamiseen ja loppukokoonpanoon. Kaikki kylmätekniikka kokoonpannaan itse, mutta samalla nojaudutaan vahvaan alihankintaverkostoon. Tehtaalle ostetaan valmiita osakokoonpanoja ja kylmälaitteiden runkoja. Ohutlevykomponentit toimitetaan valmiiksi pinnoitettuina ja maalattuina.

”Tämä on hyvin kausiluonteista työtä. Kylmälaitteiden sesonki käynnistyy vuodenvaihteessa”, pääluottamusmies Riku Saloinen kertoo.

Tehtaan neljä tuotantolinjaa on jaettu tuoteryhmien mukaan. Osakoonnissa kaappeihin kasataan lauhduttimet, höyrystimet ja ohjausyksikkökellot. Avolinjalla valmistetaan katot, takaseinät, verhopellit ja hyllyt. Kun koneikko on valmis, kaappi viedään juotettavaksi. Sähkölaitteet testataan ja katsotaan myös, etteivät asennetut kylmäaineet vuoda.

Pääkasauksessa kaappiin laitetaan kiinni lasikyljet, katot ja takaseinät. Koneikkoon kiinnitetään kaikki osakoonnissa valmistetut osat. Sen jälkeen tuote menee varusteluun. Koronapandemia on aiheuttanut ongelmia ja viiveitä tuotannossakin. Danfoss toimittaa tehtaalle eurooppalaisia kompressoreita, joihin tulee elektroniikka Kiinasta.

– Kun Kiinan rajat menivät kiinni, emme saaneet sieltä komponentteja. Piti turvautua vaihtoehtoisiin ratkaisuihin, tiiminvetäjä Eloranta sanoo.

 

EKOLOGISEMPIA KYLMÄLAITTEITA

Aste Finland Oy:n toimitusjohtaja Jussi Salonen kertoo kylmälaitebisneksessä olevan Euroopan unionin tasolla 650 miljoonan euron markkinat. Yritys tavoittelee kolmen vuoden aikana 15 miljoonan euron liikevaihtoa. Forssassa tehtävistä kylmälaitteista menee kaksi kolmasosaa vientiin.

EU-lainsäädäntöön on tulossa maaliskuussa 2021 muutoksia, jotka pakottavat kylmälaitevalmistajat tekemään entistä ekologisempia kylmälaitteita. Salonen pitää tervettä kilpailua ruokkivia ja energiansäästöön kannustavia muutoksia tervetulleina.

Asteen kilpailijat ovat ulkomaisia yrityksiä. Yrityksen isoimmilla asiakkailla, kuten tunnetuilla panimoilla, on valtavia ostopotentiaaleja. Heineken ostaa vuosittain noin 100 000 kylmälaitetta. Jos toimittaja haluaa olla tällaisen kysynnän vallitessa uskottava, sillä on oltava muskeleita. Siihen pk-yritys kykenee useimmiten vain verkostoitumisen kautta.

– Mikäli meillä on hyvä verkosto ja alihankintaketju, jotka kykenevät esiintymään ja laatimaan tarjouksia yhdessä, se parantaa merkittävästi jokaisen verkostoon osallisen kilpailukykyä, Salonen maalailee.

Mikael Ahonen asentaa led-valoja noutokaappiin, joka on korona-ajan hittituote kaupassa asiointia vältteleville tuoretuotteiden ostajille.

Aste kiittelee Forssan kaupunkia hyvästä yhteistyöstä, joka on luonut edellytykset tuotannon kasvattamiselle. Yrityksen valmistus on kaupungin vuokratiloissa, joita kaupunki on yhdessä yrityksen kanssa laajentanut jo kahdesti. Laajennuksilla on lisätty hallitilaa yhteensä 3 000 neliötä.

Vuosien varrella Asteen tuoteperheeseen on tullut yhä raskaampia ja vaikeammin käsiteltäviä yksiköitä. Tuotantoon onkin voitava tulevaisuudessa rakentaa puoliautomaattinen kokoonpanolinja.

– Isoimmat laitteet alkavat olla kohta jo auton kokoisia. Tällä uudella linjalla kaappeja voitaisiin varustella samalla tavalla kuin autonrunkoa.

Koronapandemia oli kova isku koko elinkeinoelämälle, mutta synnytti se myös innovaatioita. Kun kylmälaitevalmistajan loppuasiakkaat alkoivat koronan takia karsastaa kaupassa käyntiä, nettiostosten määrä lähti jyrkkään nousuun.

Nettikauppa loi tilaa myös noutokaapeille, joihin asennettuihin kylmätiloihin on mahdollista laittaa valmiiksi ja asiakkaan haettavaksi ruokatavaraostokset. Vähittäiskauppaketjut ja muut tuoretuotteita myyvät tahot tarttuivat innokkaasti uuteen palvelumuotoon.

– Noutokaappien kysyntä lähti räjähdysmäiseen nousuun. Vahvan tilauskannan vuoksi teemme niitä nyt niin paljon kuin vain rahkeet kestävät.

Patrik Korkkinen työskentelee varastossa.

 

TEKSTI MARKKU TASALA
KUVAT JYRKI LUUKKONEN

KEKSINTÖ: Rokote valmistuu yleensä 5–20 vuodessa

Maailmassa kehitetään kuumeisesti koronarokotetta eli rokotetta Covid-19-tautiin. Rokotteet ovat yksi lääketieteellisesti tehokkaimmista ja kustannustehokkaimmista keinoista hillitä ja estää tartuntatautien leviämistä. Rokotteita annetaan perinteisesti pistämällä lihakseen tai ihon alle. Käytössä on myös suun kautta otettavia tai nenään suihkutettavia rokotteita.

Rokotteiden käyttö on saanut alkunsa 1700-luvun lopulla. Englantilainen Edward Jenner havaitsi, etteivät lehmärokkotartunnan saaneet karjanhoitajat juurikaan sairastuneet isorokkoon, joka oli sukua lehmärokolle. Lähes sata vuotta myöhemmin ranskalainen Louis Pasteur kehitti ensimmäiset rokotteet, jotka antoivat suojan pernaruttoa ja vesikauhua vastaan.

Maailman terveysjärjestö WHO julisti isorokon hävitetyksi maailmasta vuonna 1980.

Professori Vesa Hytönen Tampereen yliopiston Lääketieteen ja terveysteknologian tiedekunnasta toteaa rokotteen kehittämistyön kestävän tyypillisesti 5–20 vuotta. Aikaa kuluu laboratoriotutkimukseen sekä erityisesti rokotteen testaamiseen.

Ensin tutkitaan taudinaiheuttajan eli viruksen tai bakteerin toimintamekanismeja. Koronatutkijat eivät vielä ole saaneet selville, miten immuunivaste eli ihmisen vastustuskyky Covid-19:ään syntyy ja kuinka kauan sen teho kestää. Muutamat koronan sairastaneet ovat sairastuneet uudestaan lyhyen ajan kuluessa. Tiedeyhteisö ei myöskään ymmärrä, miksi lapset yleensä selviävät koronasta vain vähin oirein.

Ennen kuin rokote saadaan markkinoille, sitä tutkitaan huolellisesti. Prekliiniseen eli ennen ihmiskokeita tehtävään testaukseen käytetään eläimiä: hiiriä tai muita jyrsijöitä ja viime vaiheessa apinoita. Prekliinisen testauksen jälkeen siirrytään kliinisiin tutkimuksiin, eli testaamaan satoja tai jopa kymmeniätuhansia ihmisiä. Suomessa kehitettävää koronarokotetta ei välttämättä voida testata Suomessa loppuun asti, sillä meillä ei ole tarpeeksi koronalle altistuneita henkilöitä.

Testaus vie aikaa ja rahaa. Rokotteen tai minkä tahansa lääkeaineen kehittäminen laboratoriotyöskentelystä valmiiksi tuotteeksi maksaa sadoista miljoonista muutamiin miljardeihin euroihin.

Testaustulosten perusteella päätetään, onko rokote valmis markkinoille. Voidaan myös joutua toteamaan, ettei kehitetty rokote olekaan tehokas tai turvallinen. Esimerkiksi hengitystieinfektioita aiheuttavalle RS-virukselle tai HI-virukselle ei ole vielä saatu kehitettyä toimivaa rokotetta. Mikäli rokotetta ei todeta toimivaksi, kehitystyötä jatketaan ja uusittu rokote viedään jälleen testausvaiheiden läpi.

Siksi on vielä epävarmaa, milloin koronarokote saadaan käyttöön.

ROKOTUKSILLE MYÖS KRITIIKKIÄ

Aika ajoin rokotteiden turvallisuus herättää keskustelua. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n mukaan prosentti suomalaisista perheistä on rokotekriittisiä ja kieltäytyy rokotuksista tai haluaa yksilöllisesti valita, mitä rokotteita ottaa. Tutkijan mukaan rokotekriittisyys saattaa liittyä kansalaisten itsemääräämisoikeuteen. Lisäksi se voi olla kannanotto lääkefirmoja vastaan, joiden uskotaan kehittävän rokotteita vain taloudellisen hyödyn takia.

Rokotteet voivat aiheuttaa myös haittoja. Esimerkiksi Suomessa sikainfluenssarokote sairastutti yli 200 nuorta narkolepsiaan.

TARTUNTATAUDIT KURIIN

Kansallisten rokoteohjelmien ansiosta on saatu monia hengenvaarallisia tauteja häviämään lähes kokonaan. Tällaisia ovat muun muassa tuberkuloosi, kurkkumätä, tuhkarokko, jäykkäkouristus ja vihurirokko. Isorokkorokotuksia ei ole annettu vuoden 1980 jälkeen.

Vähintään 92 prosenttia Suomen neuvolaikäisistä saa yleisen rokotusohjelman mukaiset rokotukset. Valtio kustantaa ohjelman mukaiset rokotukset, mutta kunta toteuttaa ne. Rokotukset ovat vapaaehtoisia. Suomen kansallisesta rokotusohjelmasta vastaa Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL. 

SATOJA ROKOTETUTKIMUKSIA

Kaikkiaan yli 200 tutkimusryhmää kehittää parhaillaan rokotetta koronaa vastaan. Niistä Suomessa on kaksi. Muun muassa Brasilia, Britannia ja Yhdysvallat näyttävät WHO:n tietojen mukaan olevan koronarokotteen kehittämisessä jo viimeisessä vaiheessa.

Koronarokote on myös väline suurvaltojen väliseen nokitteluun. Venäjä on jo ilmoittanut valmistaneensa rokotteen, mutta asiantuntijoiden mukaan rokote on vielä keskeneräinen. Yhdysvaltojen presidentti Donald Trump on luvannut kansalaisilleen rokotteen vielä tämän vuoden puolella. Lupausta pidetään epärealistisena.

TEKSTI TIINA TENKANEN / UP
KUVA ITAR TASS / LEHTIKUVA

Veli-Matti Kauppinen: Hallitus elvyttää ja tukee työllisyyttä

Pääministeri Sanna Marinin hallitus on onnistunut kokonaisuudessaan hyvin koronakriisin hoidossa. Iskuja yritysten toimintaedellytyksiin on pystytty merkittävästi pehmentämään, vaikka työnantajajärjestöjen kommenteista voisi muuta päätellä. Maamme talous on toistaiseksi selvinnyt pandemiasta pelättyä vähemmillä vaurioilla.

Hallituksen ensi vuoden budjettiesitys jatkaa elvyttävällä talouspoliittisella linjalla. Se sisältää myös hallitusohjelmaan pohjautuvia uudistuslinjauksia. Hallitus siis tekee paljon muutakin kuin hoitaa akuuttia terveyskriisiä.

Vaikka epidemian loppua ei näy, ainakin joltain osin sen kanssa on opittu elämään. Samalla on huomioitava, että kriisi ei kohtele kaikkia toimialoja ja yrityksiä samalla tavalla.

Hallitus teki taannoisessa budjettiriihessä teollisuuden työntekijöiden näkökulmasta lukuisia tärkeitä linjauksia.

Teollisuusliitto vaikutti siihen, että vientiteollisuuteen satsataan ensi vuoden budjettiesityksessä.

Yksi toteutuneista tavoitteista oli hallituskausien yli laadittava teollisuuspoliittinen strategia. Puoliväliriiheen valmisteltava teollisuuden strategia mahdollistaa parhaimmillaan muun muassa aikaisempaa ennakoitavamman teollisuuspolitiikan esimerkiksi tutkimus-, innovaatio-, energia-, logistiikka-, bio- ja kiertotaloudessa sekä metsien käytössä.

Vientiteollisuuden näkökulmasta budjetissa myönteistä on teollisuuden sähköveron laskeminen EU:n sallimaan minimiin. Samalla energiaintensiivisten yritysten energiaveronpalautuksesta luovuttaisiin vaiheittain vuoteen 2025 mennessä.

Keskustelussa runsaasti esillä ollut päästökauppakompensaatio loppuu nykymuodossaan. Se korvataan teollisuuden sähköistymisen tuella. Tämän uuden tuen tarkkaa sisältöä ei vielä tiedetä, mutta sen perusajatuksena on kannustaa vähähiilisyyteen ja sähköistämiseen. Tavalla tai toisella sen pitää huomioida myös yritysten kilpailukyky ja se, että osa toimijoista on jo sähköistänyt tuotantonsa ja siirtynyt pois fossiilisten polttoaineiden käytöstä.

Hallituksen perusviesti vientiteollisuudelle on selvä. Se on valmis tukemaan teollisuutta ja vahvistamaan yritysten kilpailukykyä. Tämä on merkittävä signaali teollisuudesta elannon saaville jäsenillemme.

Budjetin tulevaisuusinvestoinneista pitää erikseen mainita myös oppivelvollisuusiän pidentäminen. Teollisuusliitto tuki tätä uudistusta yhdessä SAK:n kanssa. Hallitus päätti myös useista työllisyystoimista. Keskustelussa on esillä ollut niin sanottu eläkeputken kohtalo. Mikäli työmarkkinapöydässä ei päästä ratkaisuun, on hallitus luvannut toimenpiteitä, jotta ikääntyneet työttömät eivät jää pelkän perusturvan varaan.

VELI-MATTI KAUPPINEN
Teollisuusliiton viestintäasiantuntija

KUVA  KITI HAILA

Koronasta karille vai uudelle väylälle? Pärjääjät pärjäävät, mutta monen hyvinvointi on uhattuna

Vaikka Suomi on monessa mielessä tasa-arvoinen maa, korona kohtelee meitä epäoikeudenmukaisesti. Pärjääjät pärjäävät, mutta isoa joukkoa ihmisiä uhkaa ainakin jonkin kokoinen ja pituinen hyvinvoinnin notkahdus. Pandemia olisi myös uudistusten ja innovaatioiden paikka, mutta osataanko se käyttää hyväksi?

Kesän suvantovaiheen jälkeen koronan toinen aalto tekee tuloaan. Kuinka äkäinen se on ja miten se vaikuttaa, on vielä osin arvuuttelua. Kukaan ei tiedä myöskään koronan langettaman laskun lopullista suuruutta, mutta se luettaneen kymmenissä miljardeissa euroissa. Se syntyy muun muassa vajaasta tuotannosta, terveydenhuollon lisäkuluista, verotulojen laskusta sekä työttömyyden kustannuksista.

– Näin suurta kriisiä ei ole ollut sitten sotien. 1990-luvun alun lama oli iso, mutta se kuului kapitalismin normaaliin vuodenkiertoon. Nyt ollaan sillä lailla julman kriisin äärellä, että se on globaali ja tarkoittaa talouden supistumista Kiinasta Yhdysvaltoihin ja Euroopasta Afrikkaan, sanoo professori Harri Melin Tampereen yliopiston yhteiskuntatieteiden tiedekunnasta.

– Seuraavat vuodet tulevat olemaan hankalia. Millä lailla maailmantalous lähtee elpymään, on iso kysymys, Melin sanoo ja piirtelee ilmaan kysymysmerkkejä.

Harri Melin. KUVA JONNE RENVALL

Kriisi on iskenyt yliopistolle suhteellisen miedosti.

– Lähinnä niin, että alaovet ovat lukossa eikä tänne pääse kukaan ulkopuolinen, hän viittaa Linna-kiinteistön ravintola- ja muihin tiloihin.

Suomessa kriisi kolahtaa työmarkkinoilla eniten niihin, jotka ovat jo valmiiksi epävakaassa työmarkkina-asemassa, esimerkiksi palvelualoille, ravintoihin ja majoitukseen sekä lentoliikenteeseen. Melin pelkää Lapin matkailun täydellistä romahdusta, jos näkymät eivät selkene.

KORONA SATTUU KAIKKIIN

– Tämä on siinä mielessä epätasa-arvoinen kriisi, että on valtava joukko, jolle tästä ei ole juurikaan taloudellista haittaa, vaan lähinnä harmitusta siitä, ettei päässyt tiettyyn aikaan mökille tai Leville laskettelemaan. Jos kuukausipalkka on juossut normaaliin tapaan, kaikki on mennyt ihan eri tavoin kuin kymmenillä tuhansilla lomautetuilla, sanoo SAK:n pääekonomisti Ilkka Kaukoranta.

Kaukoranta listaa kärsijöiksi myös yritysten omistajat, joilta kenties menee yritys alta – ja samalla iso kasa työpaikkoja.

– Tätä on tasattu yritystuilla, mutta eivät ne täysin kompensoi yrittäjienkään menetyksiä. Toisaalta palkansaajapuolella sosiaaliturva tasaa työttömyyden tai lomautusten hintalappua, mutta normaalista poikkeavia lisätoimia ei ole juuri tullut. Yrittäjille luotiin uusi tilapäinen työttömyysturvajärjestelmä, palkansaajille ei tällaista kädenojennusta saatu.

Näin suurta kriisiä ei ole ollut sitten sotien.

Kaukoranta ei kuitenkaan halua laittaa yrittäjiä ja palkansaajia vastakkain.

– Mutta siinä mielessä oikeudenmukaisuus ei toteutunut, että työttömäksi jääneet kärsivät eniten. Jos veronkevennyksiä lapataan niille, joilla työt ovat säilyneet, se ei tunnu oikealta. Kevennykset pitäisi suunnata niille, jotka ovat suoraan tilanteesta kärsineet.

Työntekijöitä ovat auttaneet joustavat lomautusmahdollisuudet, joten suuria irtisanomisia on voitu ainakin osittain välttää. Melinin ja Kaukorannan mukaan tilanne siinä mielessä hyvä.

– Myös Jyrki Rainan tuore tutkimus, jossa vertailtiin kuuden maan työmarkkinoiden joustavuutta, osoitti Suomen pärjäävän varsin hyvin, sanoo Kaukoranta.

Tilanne kehittyy kuitenkin koko ajan. Elokuun lopulla kuultiin isoja yt- ja irtisanomisuutisia Finnairilta, Swissairilta, SSAB:lta, Metso-Outoteciltä, sekä huippuna UPM:n Kaipolan paperitehtaan alasajo – korona ei toki selitä kaikkia näistä.

HEIKOIMMILLA VALMIIKSI HEIKOT ASEMAT

Kriisien tullen heikossa asemassa yhteiskunnassa ovat aina esimerkiksi pitkäaikaissairaat, mielenterveyskuntoutujat, opiskelijat tai nuoret ja lapset, joilla on oppimisvaikeuksia. Nyt myös vanhukset, joilla sosiaaliset kontaktit katkesivat rajoitusten takia, ovat olleet hätää kärsimässä.

– Sosiaalipalveluilla, koulutuksella ja hyvinvointipalveluilla pitää olla tulevaisuudessa riittävät resurssit, jotta koronan arvet saadaan korjattua, Kaukoranta sanoo.

Moni näistä asioista oli kuntien vastuulla, ja niiden talous oli jo valmiiksi katastrofin partaalla.

– Lisätalousarviossa hallitus ohjasi kunnille lisää rahaa, saa nähdä riittääkö se. Hyvinvointivaltiota pyöritetään pitkälti kunnissa, ja konkurssikypsältä organisaatiolta se ei oikein suju. Kuntaliitto ei ole varmaan koskaan sanonut, että kunnilla menisi hyvin, mutta nyt se on varmasti totta, Kaukoranta hymähtää.

Ilkka Kaukoranta. KUVA PATRIK LINDSTRÖM

Myös viimeisiä opintojaan suorittaville nuorille korona on ollut kinkkinen. Harjoittelu- ja työssäoppimispaikkojen saaminen on vaikeutunut ja valmistuminen viivästynyt. Harri Melin ei kuitenkaan pelkää yhden sukupolven menettämistä.

– Emme me menettäneet sukupolvea 1990-luvun lamassakaan. Silloin valmistuneista iso osa on työllistynyt ja elää nykyisin normaalia elämää. Toki oli väliinputoajia, mutta tähän asiaan liittyy myös liioittelua.

Epäselvän tulevaisuuden takia Melin näkee kuitenkin tilanteen nyt haastavampana.

– Talous lähti silloin elpymään yllättävän nopeasti, nyt en ole ihan niin varma. Siksi nuorten huoli on oikeutettu.

TILAISUUS MYÖS KEHITTÄÄ UUTTA

Korona on luonut myös menestystarinoita. Toiset yritykset kituvat ja kaatuvat, mutta vaikkapa urheilu-, rauta- ja sisustuskauppa käy hyvin, kun ihmisillä on ollut aikaa harrastaa ja kohentaa kotia. Luonnollisesti käsidesi- ja maskifirmat ovat tehneet tulosta, ja it-ala lienee myynyt etätyösovelluksia enemmän kuin koskaan.

Melin jatkaa listaa.

– Palvelualoille on tullut uusia sovelluksia, kuten noutoruokapalveluita ja kaupan kotiinkuljetuspalveluita. Mutta kuinka pitkäkestoinen ilmiö tämä on, jää nähtäväksi.

Joku hyötyy aina myös kriiseistä. Se, onko se reilua, on oikeastaan turhaa pohdintaa.

– Kapitalismi on siinä mielessä julma apparaatti, että myös esimerkiksi sodalla, ihmiskunnan suurimmalla tyhmyydellä, jotkut ovat tehneet miljoonia. Tässä tilanteesta pitäisi löytää nyt niin paljon voittajia kuin on mahdollista ja niin vähän häviäjiä kuin mahdollista.

Veronkevennykset pitäisi suunnata niille, jotka ovat suoraan tilanteesta kärsineet.

Melinin mukaan meillä on nyt tilaisuus tehdä jotain ihan uutta.

– Olisi miljoonan taalan paikka tehdä vihreitä investointeja. Olemme eläneet kuin siat lätissä, tuhlanneet resursseja, metsät on hakattu ja vedet liattu. Korona on antanut mahdollisuuden miettiä ekologisempaa elämäntapaa – silti pelkään, että haemme vain paluuta entiseen normaaliin, joka on maapallon kannalta ongelmallinen.

Melin moitiskelee, miten Nokian jälkeen investoinnit tutkimukseen ja tuotekehitykseen ovat hiipuneet.

– Isoissa yrityksissä ei ole isoa draivia. Metsäteollisuudessa puhutaan, että puusta saadaan lääkkeitä ja ties mitä kuituja. Mutta missä ovat tutkimusosastot, jotka kertovat, että maailman pelastaminen on näin lähellä, Melin näyttää minimaalisen pientä rakoa etusormen ja peukalon välillä.

– Sen sijaan kerrotaan siitä, miten leveitä paperikoneita tai isoja sellumyllyjä meillä on, hän tuhahtaa.

KRIISIN KAKSIJAKOINEN HOITO

Koronapandemia on ollut valtava kriisi, jonka hoito on vienyt Suomessa hallituksen lähes kaiken huomion. Harri Melinin mukaan Suomi on pärjäämisellään parhaiden maiden joukossa.

– Joidenkin kriitikoiden mukaan kriisin hoitamiseen olisi pitänyt käyttää kokeneita miehiä. Mutta ei ole ketään kokeneita miehiä, kaikki ovat yhtä kokemattomia tällaisen edessä! Näen esimerkiksi kokoomuksen kritiikin aika populistisena. Sanna Marinin pitäisi mennä suurin piirtein ottamaan koronatestejä lentokentälle, hän puuskahtaa.

Melin kuitenkin myöntää, että julkisella puolella on turhaa mustasukkaista rajojen vahtaamista. Asioita voitaisiin hoitaa paremmassa yhteistyössä.

– Eri ministeriöiden toiminta on siiloutunut ja ne varjelevat liikaa omia tonttejaan. Suomen levein katu on Kirkkokatu – toisella puolella sosiaali- ja terveysministeriö, toisella opetus- ja kulttuuriministeriö. Sinne välille kaikki tieto hukkuu, hän sanoo.

Akuutista kriisistä on koetettava selvitä niin, että ihmisten arki särkyy mahdollisimman vähän.

Kriisistä ei kuitenkaan selvitä vain viranomaisohjeilla, vaan vastuuta tarvitaan kaikilta. Miten kansalaiset ovat onnistuneet kriisissä? Melinin mukaan meillä on herran pelko geeneissä ja esivaltaa kuunnellaan.

– Monet yli 70-vuotiaat ottivat suositukset lähes käskynä ja säilyivät koronalta – mutta siinä tuli sitten muita ongelmia. On selvää, että nuorten suhtautuminen on rämäpäisempää, mutta kokonaisuudessa on toimittu mallikkaasti.

HYVINVOINTIVALTIO SUOMEN VAHVUUTENA

Kriisit päättyvät aikanaan. Vielä ei tiedetä, miten kauan korona rajoittaa ja sääntelee elämää, mutta maksuaika on pitkä – niin henkisesti kuin taloudellisesti. Sen enempää Melin kuin Kaukorantakaan eivät pelkää lainanottoa kriisin hoidossa.

– En ymmärrä kamreeriajattelua, ettemme voisi ottaa velkaa tulevien sukupolvien maksettavaksi. Jos on akuutti hätä, silloin on elvytettävä ja katseltava miten lainojen kanssa eletään. Kaikki maat ovat samassa tilanteessa, eivätkä Suomen lähtökohdat ole huonot. Akuutista kriisistä on koetettava selvitä niin, että ihmisten arki särkyy mahdollisimman vähän, Melin sanoo.

Kaukorannan mukaan julkisen talouden vahvistamista ei pidetä SAK:ssakaan ongelmista pahimpana.

– Valtio saa edelleen hyvin lainaa, ja huolta pystytään siirtämään tulevaisuuteen. Myös EU:n 750 miljardin hätärahoitus tukee koko maanosan elpymistä, ja vientimaana olemme siitä tosi riippuvaisia. Sieltä tulee Suomelle myös suoraa rahaa.

Kaukoranta muistuttaa, että Suomea pitää lähteä rakentamaan vahvuuksiemme pohjalta.

– Kriisissä näkee hyvinvointivaltion tärkeyden ja julkisten palveluiden roolin sosiaalisten haittojen kompensoijana. Niiden vahvistaminen on tärkeää jatkossakin. Talouden puolella pitää varmistaa, että tämä pysyy tilapäisenä shokkina, ja siinä tarvitaan elvytystä, julkisia investointeja sekä koulutusta ja työvoimapalveluita, joilla autetaan ihmisiä uuteen työhön.

Millä lailla maailmantalous lähtee elpymään, on iso kysymys.

Myöskään 75 prosentin työllisyystavoitetta ei saa heittää romukoppaan.

– Mutta kyllä tämä prioriteetteja muuttaa. Jos talo palaa, kannattaa keskittyä sen sammuttamiseen eikä keittiöremontin suunnitteluun. Toki jos niitä voi tehdä rinnakkain, hyvä niin, Kaukoranta pohtii.

Hänen mukaansa tämä vaalikausi menee koronan jälkihoidossa, mutta sen jälkeen taloudelliset vaikutukset uppoavat yleiseen julkisen talouden kestävyyden hoitamiseen. Jos kriisistä seuraa jotain hyvää, se on suhtautuminen yhteiskunnan turvaverkkoon.

– Monessa maassa on täytynyt luoda tyhjästä nopeasti erilaisia turvaverkkoja. Pohjoismainen malli on osoittanut vahvuutensa ja kysyntä sellaiselle mallille kasvaa, sanoo Kaukoranta.

Harri Melin uskoo myös hyvinvointivaltioon, mutta sanoo pelkäävänsä kriisin poliittisia seurauksia.

– Olen erityisesti demokraattisten instituutioiden globalisaation kannattaja. Kriisi on opettanut, että olemme hirveän riippuvaisia toisistamme ja maailman pelastaminen vaatii yhteistä tekemistä. Siksi arveluttaa, että joku äärinationalistinen populismi saa tästä ruutia ja me alamme tapella keskenämme. Meidän pitäisi kansainvälisesti hoitaa hommat niin, että ihmisten on täällä hyvä olla.

 

KUNNISSA KAMMOKSUTAAN UUSIA VELVOITTEITA

Korona kohtelee isoja kuntia ankarimmin terveydenhuollon menojen kautta, sanoo Kuntaliiton pääekonomisti Minna Punakallio. KUVA SUOMEN KUNTALIITTO RY

Kuntaliiton arvion mukaan koronakriisin vaikutus kuntien talouteen ensi vuonna on noin 1,7 miljardia euroa. Monissa pienissä kunnissa on totuttu kireisiin tunnelmiin, mutta nyt korona rokottaa myös isompia kaupunkeja, joissa normaalisti menee melko hyvin.

– Korona kohtelee isoja kuntia ankarimmin terveydenhuollon menojen kautta, mutta kun ne saavat menojen kasvun hallintaan ja tulopuolen kuntoon, edellytyksiä kriisistä selviämiseen on, Kuntaliiton pääekonomisti Minna Punakallio sanoo.

Koronan aiheuttama notkahdus näkyy kunnissa ensimmäiseksi investointien lykkäämisenä.

– Jos on tie, joka pitää päällystää tai homekoulu, joka korjata, niitä lykätään. Toinen säästökohde on sijaisuuksien ja määräaikaisuuksien karsiminen. Jos joku työntekijä jää pois, yritetään pärjätä olemassa olevalla joukolla.

Vastuullista talouden sopeuttamista pitää kunnissa jatkaa.

Kunnat kantavat ison osan ihmisten hyvinvoinnista ja palveluista. Palveluista halutaan pitää kiinni, ja niiden tekemiseen tarvitaan ihmisiä. Kunnissa on myös paljon tehtäviä, joiden välillä ihmisiä voidaan siirtää. Siksi irtisanomisia ei Punakallion mukaan haluta eikä tarvitse käyttää ensimmäisenä.

Ilman koronaakin kunnissa on paljon miettimistä tulevaisuuden suhteen. Uudistuksia pitäisi tehdä, ja suurimpana häilyy ikuisuusprojekti soten suhteen. Punakalliolla on viesti sekä kuntien että valtion suuntaan.

– Vastuullista talouden sopeuttamista pitää kunnissa jatkaa, ja väestömuutoksiin pitää reagoida tosissaan. Valtion pitää tulla kuntataloutta vastaan siten, että tuota 1,7 miljardin kuoppaa saadaan tasoitettua. Myös kuntien velvoitteiden lisäämisessä toivotaan pidättyväisyyttä. Jos pitää yhtä aikaa sopeuttaa, rakentaa uusia palveluita ja pitää rahavirta tasapainossa, se on vaikeaa. Velaksi eläminen ei ole kestävää.

 

RIPEÄÄ REAGOINTIA LIITOSSA JA TYÖPAIKOILLA

Kriisi voi poikia yrityksiä heikentää työsuhteen ehtoja mielivaltaisesti, Teollisuusliiton puheenjohtaja Riku Aalto pohtii. KUVA KITI HAILA

Teollisuusliitto tarttui koronan poikkeusoloihin nopeasti. Työnantajapuolen kanssa istuttiin samaan pöytään ja tehtiin helpotuksia yt- ja lomautusmenettelyihin.

– Näillä toimenpiteillä mahdollistettiin, että yrityksissä voitiin reagoida nopeasti muuttuneeseen tilanteeseen ja ne voivat sopeuttaa toimintaansa. Näin vältetään konkursseja ja säästetään työpaikkoja, sanoo puheenjohtaja Riku Aalto.

Liiton omien toimintojen kannalta tehtiin myös pikaisia päätöksiä. Muun muassa toimiston työjärjestelyillä siirrettiin henkilöitä työttömyyskassaan käsittelemään nopeasti kasvanutta hakemusvyöryä.

Vaikka työttömyysmenot ovat kasvaneet, taloudellisesti kriisi ei vielä liiton toimintaa vaikeuta.

– Jäsenmaksukertymä on ollut budjetin mukainen. Kulut ovat puolestaan pudonneet, koska fyysisiä tilaisuuksia ja koulutuksia ei ole juuri järjestetty ja henkilökunta ei ole matkustanut.

Vaikutuksia työpaikkoihin on ollut, ja tulee varmasti myös jatkossa olemaan.

– Yritysten tilauskannassa on ollut pudotusta, mutta yrityskohtaiset erot ovat suuret. Telakoiden tilauksia on siirretty tai peruttu, ja teknologiateollisuuteen vaikutuksia saattaa vielä tulla. Kaikilla ei kuitenkaan mene huonosti, ja on paljon yrityksiä, jotka ovat saaneet jopa lisätilauksia.

TARKKANA EDUNVALVONNASSA

Riku Aalto antaa hallitukselle ja eduskunnalle tunnustusta kriisin hoidosta.

– Hallitus toimi ripeästi heti alussa ja yritystukien suhteen tehtiin nopeita toimenpiteitä – miten se lopullisesti meni, arvioidaan toki myöhemmin. Tämä oli oiva näyttö poliittisen järjestelmän toimivuudesta. Kun on yhteinen hätä, konsensusta löytyy. Vuoden 2008 finanssikriisistä opittiin, että parhaiten selvitään, kun saadaan yritykset ja työpaikat säilymään.

Korona tulee olemaan liitolle pitkä edunvalvonnallinen projekti. Epidemia ei hellitä hetkessä, vaan se on seuranamme jopa vuosia, tavalla tai toisella. Se vaikuttaa väistämättä myös neuvottelupöytiin.

– EK:lta on jo tullut ehdotuksia koronan varjolla siitä, miten paikallinen sopiminen pitäisi avata kokonaan ja työehtosopimukset olisi voitava avata vaikka kesken kauden. Kriisi voikin poikia yrityksiä heikentää työsuhteen ehtoja mielivaltaisesti. Käsittelyyn tulleiden erimielisyysmuistioiden määrä on kesän aikana kasvanut – ei ihan kaksinkertaistunut, mutta melkein.

”ENTISTÄ TIUKEMPIA SÄÄNNÖKSIÄ”

ViskoTeepakilla turvaväleihin kiinnitetään huomiota, ja ruokalassa joka toinen tuoli otettiin pois käytöstä, Visko Fackarbetare – Viskon tehdastyöntekijät ao. 417:n puheenjohtaja Maarit Laakso kertoo. KUVA PATRIK LINDSTRÖM

ViskoTeepak Oy:n ammattiosaston 417 puheenjohtaja Maarit Laakso sanoo, että koronatartuntojen kiihtyessä tehtaan käytännöt kiristyivät välittömästi. ViskoTeepak valmistaa elintarviketeollisuudelle muun muassa keinokuituista makkarankuorta, ja hygieniasta tarkassa paikassa vierailijoita eikä ulkopuolisia huoltomiehiä saanut enää tulla tehtaalle. Ne jotka pystyivät, jäivät etätöihin, mutta tuotanto pyöri normaalisti.

– Tuli tietysti entistäkin tiukempia hygieniasäännöksiä ja käsidesiä oli joka paikassa. Myös turvaväleihin kiinnitettiin huomiota, ja ruokalassa joka toinen tuoli otettiin pois käytöstä.

Työnantaja on koko epidemian ajan huolehtinut, että infotauluissa ympäri tehdasta on ollut säännöllistä tietoa sekä ohjeistusta, miten eri tilanteissa toimitaan. Yhteistuumin myös tehtiin suunnitelmia sen varmistamiseksi, että tilanteesta selvitään mahdollisimman sujuvasti ja vähin vaurioin.

– Sairausloman pitämistä omalla ilmoituksella jatkettiin kolmesta kuuteen päivään. Luottamushenkilöt ja esimiehet keskustelivat paljon ja toiveita kyseltiin puolin ja toisin. Yhtään koronatapausta ei ole ollut.

”VIIKOITTAIN TUORETTA INFOA”

Työnantajan kanssa on sovittu, että kaikista altistuksista pitää tiedottaa heti, Laukamo Groupin työsuojeluvaltuutettu Kirsi-Maarit Virtanen kertoo. KUVA VESA-MATTI VÄÄRÄ

Laukamo-yhtiöillä tartuttiin nopeasti koronatoimiin.

– Joka paikkaan tuli käsidesiä, taukotiloissa kiinnitettiin huomio turvaväleihin ja muutenkin on pyritty pysymään tietyllä lailla omissa piireissä, sanoo työsuojeluvaltuutettu Kirsi-Maarit Virtanen.

– Työnantajan kanssa on hoidettu viikoittain tuoretta infoa henkilöstölle ja sovittu, että kaikista altistuksista pitää tiedottaa heti. Yhtään koronatapausta ei ole tehtailla ollut.

Yhteistyö Laukamolla on sujunut hyvässä hengessä, mutta koronan alkuvaiheessa käytiin yt-neuvotteluja. Lomautuksiin ei kuitenkaan ollut lopulta tarvetta.

Laukamolla tai ViskoTeepakilla kummallakaan ei ole ollut minkäänlaisia yrityksiä puuttua koronan varjolla työehtoihin.

– Päinvastoin, tämä on jopa yhdistänyt meitä, sanoo ViskoTeepakin Maarit Laakso.

 

OPISKELIJOILLA EPÄVARMUUTTA JA PERUUNTUNEITA HARJOITTELUJA

AMMATILLISISSA OPPILAITOKSISSA opiskelevien työssäoppimisen jaksoja on peruttu tai siirretty, ja lähiopetusta on siirretty etäopetukseksi. Osalla opiskelijoita se on vaikuttanut motivaatioon, koska ammattioppilaitoksiin on menty nimenomaan käytännön opiskelun perässä.

Harjoittelujaksoista keskeytyi keväällä noin viidennes, ja vastaajista 14 prosenttia ei pystynyt valmistumaan, vaikka se oli suunnitelmissa. Opiskelijoista kolmannes uskoi, että myös mahdollisuudet työllistymiseen ovat vähentyneet. 40 prosenttia menetti kesä- tai muun työpaikan tai työt vähenivät muuten.

AMMATTIKORKEAKOULUJEN opiskelijoiden keskuudessa noin puolella motivaatio oli laskenut, jaksaminen huonontunut sekä stressi lisääntynyt. Erityisen paljon tilanne on vaikuttanut opintojensa alkuvaiheessa oleviin opiskelijoihin.

Toisaalta osa opiskelijoista koki omatahtisen opiskelun sopivan itselleen – he olivat suorittaneet opintoja normaalia rytmiä nopeammin.

YLIOPISTOISSA lähiopetusta on siirretty huomattavan paljon verkkoon. Kontaktiopetuksena on järjestetty vain opetusta, joka on välttämätöntä, kuten laboratorio-opetus. Opintoja vaikeutti myös kirjastojen sulkeutuminen.

Harjoitteluita jouduttiin perumaan tai keskeyttämään, erityisen haasteellinen tilanne on ollut sote-alalla ja opettajaksi opiskelevilla. Valtaosa yliopistoista on myös perunut opiskelijavaihdot tältä syksyltä.

Lähteet: Ammattiin opiskelevat SAKKI:n, Opiskelijakuntien liitto SAMOK:in sekä Ylioppilaskuntien liitto SYL:in jäsenilleen tekemät kyselyt.

 

TEKSTI SAMI TURUNEN
KUVITUS EMILIE UGGLA

Koronakriisi on pidettävä lestissään

Koronapandemia on maailmanlaajuinen kriisi. Suomi on yhtenä kärsijänä muiden joukossa koettanut löytää keinoja kriisin haittavaikutusten minimoimiseksi ja siitä yli pääsemiseksi.

Pandemian ensimmäisen aallon alkuvaiheissa asioita kyettiin lupauksia herättävästi ratkaisemaan yksissä tuumin, tehokkaasti ja laajalla rintamalla. Hetken aikaa näytti siltä, että Suomi oli jälleen löytämässä yhden tärkeimmän vahvuutensa: yhdessä sopimisen, jossa jokainen osapuoli ymmärtää kokonaisuuden merkityksen.

Etsikkoaika kuitenkin päättyi ennenaikaisesti elinkeinoelämän edustajien äänekkääseen irtiottoon. Ensisijaisesti kansalaisten terveyteen kohdistuva uhka ja siihen liittyvä todennäköisesti väliaikainen tuotteiden ja palvelujen kysynnän alentuminen käännettiin yritysten kilpailukykyongelmaksi, josta ruvettiin puhumaan pysyviä ratkaisuja edellyttävänä olotilana.

Tähän vinosti muotoiltuun ongelmaan tarjoillut lääkkeet ovat pääosin samat kuin elinkeinoelämän edustajilta on aikaisemminkin kuultu: suorat ja välilliset tulonsiirrot kansalaisilta yrityksille ja työntekijöiden aseman heikentäminen. Samoin on uhkaileva retoriikka entisellään. ”Suomi ajautuu ahdinkoon, jos elinkeinoelämän tahtoa ei noudateta. Vaihtoehtoja ei ole.” Menettelytavat ovat pahaenteisten puheiden looginen jatkumo. Tarjolla on ollut ylemmyydentuntoista kovistelua keskustelun ja neuvottelemisen sijaan.

Edellä kuvattu toimintamalli ei kuitenkaan ole kotimainen keksintö tai jokin vain Suomessa tapahtuva ilmiö, vaan sen juuret voidaan paikantaa taloustieteilijä Milton Friedmanin pystyttämään Chicagon koulukuntaan. Sen harjoittaman taloustieteen käytäntöön sovellettuna oppina on aiheuttaa kansantalouteen shokki tai käyttää jotakin olemassa olevaa kriisiä hyväksi niin, että yritysten taloudellista ja toiminnallista asemaa vahvistetaan muiden toimijoiden kustannuksella.

Se, mitä elinkeinoelämän edustajat nyt ovat vaatineet toteutettavaksi, ei siten edusta uutta oivallusta aikamme akuutin ongelman ratkaisemiseksi, vaan pyrkimyksenä on hoitaa uutta vaivaa vanhalla laastarilla. Tämänkaltaista kehitystä Suomessa ei tarvita. Sisäinen repiminen johtaa sisäiseen heikkouteen.

Samalla on hyvä havaita, että äänekkäimmän huutelun takaa on eri osapuolten esittäminä löydettävissä tutkimisen arvoisia ideoita, kehityssuuntia ja ratkaisumalleja yritysten toimintakykyyn ja työllisyyteen sekä ihmisten toimeentuloon ja terveyteen liittyen. Niiden eteenpäin viemiseksi tarvitaan keskustelua, kuuntelua ja osapuolten pitkäjänteistä sitoutumista yhteiseen tekemiseen.

Kriisiä ei pidä käyttää valtapyrkimysten edistämiseen. Tavoitteeksi on asetettava sisäinen yhtenäisyys. Se johtaa myös ulkoiseen vahvuuteen. Kriisi on pidettävä lestissään.


PETTERI RAITO
Päätoimittaja

Kevätvaltuustosta selkeä sanoma: ”Kyykyttäminen ei työtä tuo”

Valtuustoistunnon yleiskeskustelussa kärkevimmin nousivat esiin työnantajien ja valtiovarainministeriön kelvottomat esitykset työllisyyden nostamiseksi. Työpaikkoja ei luoda työttömyyskorvausten heikennyksillä tai ikääntyvien eläkeputken katkaisemisella.

TEOLLISUUSLIITON VALTUUSTON KEVÄTKOKOUS, VANTAA 20.–21.8.2020

Teknosektorin Jouni Jussinniemi Pyhäkummusta totesi koronasta, että epidemian aikana kasvaneen työttömyyden syynä ei ole osaamisen tai kilpailukyvyn puute. Syynä on epidemian aiheuttama maailmanlaajuinen kysyntäkriisi.

–  Työttömyysetujen heikentäminen ei luo työtä. Suomalainen työntekijä ei saa olla kertakäyttöhyödyke, joka voidaan heittää syrjään.

Jussinniemen mielestä sen sijaan pitää varmistaa yritysten kyky vastata tulevaan kysyntään. Maan  infrastruktuuri, maantiet ja rautatiet, on pidettävä kunnossa. Siellä olisi miljardien investoinnit – ja työtä – odottamassa.

Teollisuusliiton 2. varapuheenjohtaja Jari Nilosaari kertoi seuranneensa ”tyrmistyneenä” työnantajien ja oikeistosiiven käyttäytymistä.

– Ainoa lääke koronaan on kiristää työntekijöiden ja työttömien asemaa. Halutaan murskata heikoimmassa asemassa olevien toimeentulo, Nilosaari paheksui.

Varapuheenjohtaja huomautti, että samaan aikaan nuo piirit olisivat kokonaan poistamassa perintö- ja lahjaveron hyvätuloisilta.

Janne Vainio, teknosektorin edustaja Raisiosta, piti surkuhupaisana sitä, että (Kokoomuksen puheenjohtaja Petteri) Orpo ja (Suomen Yrittäjien toimitusjohtaja Mikael) Pentikäinen sekä kauhistelevat veroja että ovat kuitenkin vaatimassa valtiolta tukea yrityksille.

Janne Vainio

– Harmaa talous ja ulkomaisen työvoiman hyväksikäyttö on Suomen suurimpia ongelmia. Joka päivä tässä maassa tehdään työtä, joka ehkä juuri ja juuri yltään palkaltaan minimiin, mutta kaikki lisät ja korvaukset jäävät maksamatta. Näin ei voi jatkua!

– Valtiolta jää verotuloja saamatta miljardeja, Vainio alleviivasi ja muistutti, että näiden ilmiöiden torjunta on hallitusohjelmassa.

TYÖ VIE VOIMAT, EI ELÄKKEELLE

Teknosektoria edustava Arto Liikanen, liiton hallituksen jäsen Muuramesta, valotti eläkeputken välttämättömyyttä.

Arto Liikanen

­­– Pitkään fyysisessä työssä olleiden iäkkäiden työntekijöiden kunto ei vain riitä siihen, mitä yritykset vaativat. Sen voin sanoa pitkään pääluottamusmiehenä olleena. Työntekijä ei pääse siihen alimpaan eläkeikään, mutta mikään yksityinen yritys ei heitä ota. Ainoa kunniallinen vetäytymistapa on eläkeputki. Liittomme ja meidän on tehtävä kaikkemme, ettei eläkeheikennyksiä tehdä, Liikanen vaati.

Tampereen Markus Haataja teknosektorilta kertoi olleensa 10 vuotta tehtaan eläkesäätiössä tekemässä eläkepäätöksiä.

– On vaan niin, että harva meistä pääsee vanhuuseläkkeelle, emme me vaan jaksa 65-vuotiaiksi.

Haataja ihmetteli sitä, miksei olla enemmän huolissaan siitä, että yhä useampi 30-vuotias työntekijä joutuu sairauseläkkeelle.

– Siellä olisi jaksamista.

Teknosektorin Aimo Lahtinen Hallista totesi, että työttömyyskorvauksen porrastaminen ja vuorotteluvapaan ja työttömyyskorvauksen lisäpäivien poisto tähtäävät kaikki samaan.

– Tavoitteena on kyykyttää ja alistaa ja pakottaa työntekijä ottamaan vastaan työtä millä ehdoilla tahansa, Lahtinen kuvasi.

Työnantaja odottaa kuitenkin yli 60-vuotiaalta samaa työpanosta kuin muiltakin, puhuja huomautti.

­– Työnantajat haluavat, että työntekijät olisivat vain satamajätkiä ja -gimmoja. Miksi ihmiset laitetaan kyykkyyn, kun kaikki eivät sieltä enää pääse ylös, kysyi vaasalainen Tapio Ruostetoja teknosektorilta.

Tapio Ruostetoja

Kemiläinen Tommi Sauvolainen samalta sektorilta kuvaili, että valtiovarainministeriö pitää eläkeputken  ja muiden työttömiä suojaavien asioiden poistamista ”käänteentekevänä työllisyystemppuna”.

– Mikään näistä ei lisää työllisyyttä. Toivotaan, että hallitus jättää viisaasti huomioimatta tämän EK:n, Kokoomuksen ja valtiovarainministeriön märän unen.

Teknosektorin Mikael Kölhi Hyvinkäältä laittoi työllisyystoiveita siihen, että työ- ja elinkeinoministeriö on aloittanut hankkeen, jolla nollatuntisopimuslaisten työaika vakiinnutetaan. Samaten hän uskoi nuorisotakuun voivan toimia nuorten työllistäjänä, viimeisenä mahdollisuutena sitten työpajatoimintaan ohjaaminen.

Mikael Kölhi

KOULUTUS TYÖLLISTÄÄ, EIVÄT LEIKKAUKSET

Yleiskeskustelussa tähdennettiin aikuiskoulutuksen tärkeyttä työllistymisen kannalta. Helsinkiläinen Anna Andersson kemian sektorilta kuvasi valtiovarainministeriön ehdotusta aikuiskoulutustuen poistamisesta tai muuttamisesta lainaksi sanalla ”järkyttävä”.

– Koulutuksella Suomi on tähän hyvinvointiin ponnistanut.

Karita Lahtinen teknosektorilta Helsingistä kertoi omista ja muiden kokemuksista siitä, miten nimenomaan aikuiskoulutustuki on mahdollistanut uuden ammatin, jopa useamman, opiskelun.

Karita Lahtinen

– Kuinka moni 40- tai 50-vuotias aloittaisi opiskelun, jos aikuiskoulutustuki heikkenisi tai muuttuisi lainaksi? Teollisuusliiton on sanottava ehdoton ei heikennyksille!

PALUUTA PAIKALLISEEN ISÄNTÄVALTAAN?

­– Olen pohtinut, mitä paikallisen sopimisen lisäämistä vaativat todellisuudessa haluavat?  Mitä Pentikäinen ja Romakkaniemi tarkoittavat paikallisen sopimisen vapauttamisella?

Näin kysyi Jussinniemi viitaten Pentikäisen ohella Keskuskauppakamarin toimitusjohtajaan, Juho Romakkaniemeen, jota pidetään somemaailman oikeistolaisimpina räyhänhenkinä.

Jouni Jussinniemi

Jussinniemi tuntee paikallisen sopimisen edut erittäin hyvin silloin, kun neuvottelut käydään tasavertaisesti ja nykyisen työehtosopimuksen pelimerkkien mukaan. Kaivosmies epäileekin, että paikallisen sopimisen hokemisella on toiset tavoitteet kuin sopiminen.

– Tuntuu kuin palaisimme aikaan ennen sotia. Mutta työnantajapuoli ja oikeisto eivät vain halua sanoa tätä ääneen.

Liiton hallituksen jäsen Mari Tuomaala Torniosta ja teknosektorilta ihmetteli hänkin, miksi paikallisen sopimisen merkitystä ei tivata sitä markkinoivilta tahoilta.

Mari Tuomaala

– Me (ay-liike) olemme kysyneet konkreettisia kysymyksiä, miten paikallinen sopiminen nostaisi työllisyyttä. Mutta poliitikot eivät kysy.

Tuomaala sanoi, että osallistuminen yhteiskunnallinen keskusteluun somessa ja lehdissä on todella tärkeää. Hän yllytti salissa olijoita jatkamaan tätä työtä.

TYÖTTÖMYYSKASSALLE ISOT KIITOKSET!

Teollisuuden työttömyyskassalle satoi kiitoksia melkein puhujalta kuin puhujalta. Maksatukset ovat hoituneet mallikkaasti ja liiton jäsenet ovat saaneet korvausrahansa nopeasti.

– Erikoiskiitokset kassalle! Erittäin hienoa palvelua, on ollut ilo mainostaa, summasi Anna Andersson.

– Haluan kiittää työttömyyskassaa. Omalla työpaikallani on lomautettuja, kaikki he ovat saaneet rahansa nopeasti. Sääliksi vain käy YTK:n jäseniä, sanoi teknosektorin Mari Raikisto Noormarkusta.

Kokoomuslaiset yrittäjät perustivat aikoinaan Yeisen työttömyyskassan ay-liikkeen murtamiseksi. Koronakesänä YTK:n jäsenet ovat saaneet odottaa korvausrahojaan jopa kaksi kuukautta, kun Teollisuuden työttömyyskassassa hakemusten käsittelyaika on parhaimmillaan ollut vain 1-2 päivää.

– Loimaan kassa pyytää valtiolta apua. Mutta halvalla ei saa hyvää palvelua, eli pulinat pois, teknosektorin Ari Kunttu Voikkaalta pisti piikkiä YTK:n suuntaan.

UUDISTUVA LIITTO?

Mari Tuomaala vakuutti, että Teollisuusliiton ei tarvitse miettiä, kenen puolella ollaan. Ammattiyhdistysliikkeen periaatteita ei tarvitse muuttaa.

– Mutta toimintaa on pystyttävä uudistamaan. On katsottava silmiin sitä, että me emme pysty puskemaan ihmisiä suuntaan, mihin he eivät halua mennä.

Mari Raikisto puolestaan totesi, että hyökkäykset ay-liikettä vastaan tulevat jatkumaan.

– Kaikki iskut haastavat meidät uudistamaan toimintaamme, puhuja arvioi.

Raikiston mukaan ansiosidonnaisen työttömyyspäivärahan tai yleissitovuuden ohella ammattiliiton on tarjottava jotain lisääkin. Hänen mielestään verkkokurssit ja työpaikkojen välitys ovat Teollisuusliitolta askeleita oikeaan suuntaan.

Kajaanilainen Jouni Lämpsä teknosektorilta toi kentältä sellaiset terveiset, että päivystyspuheluihin pitäisi liitossa olla vastaamassa aina kyseisen sektorin asiantuntija.

Teollisuusliiton ensimmäistä kertaa käymän työehtosopimuskierroksen tulokset puhuttivat nekin. Puutuotesektorin Kai Hyrynkangas Harjavallasta kertoi omasta palkastaan esimerkkinä siitä, että lopputulema oli euroissa plus miinus nolla.

Kai Hyrynkangas

Valtuuston ensimmäinen varapuheenjohtaja Jouni Larmi puutuotesektorilta myönteli, ettei tämän sektorin työntekijöiltä ole kiitosta herunut.

– Mutta on muistettava, että onnistumme blokkaamaan lukuisia heikennyksiä. Lopputulos olisi ollut vielä huonompi, jos emme olisi taistelleet. Ja nyt on valmistauduttava seuraavaan kierrokseen.

TURVALLISUUS EI SAA UNOHTUA

– Ajatelkaa, joka toinen viikko joku kuolee työpaikalla. Jokainen kuolemaan johtava tapaturma olisi estettävissä, se tiedetään.

Teknosektorin Ari Rintala Vaasasta muistutti kaikkia siitä, että turvallisuuden suhteen ei saa olla välinpitämätön, ei saa esimerkiksi poistaa konesuojauksia ja perehdytykset pitää hoitaa kunnolla. Ja työkaveristakin on pidettävä huolta.

Ari Rintala

– Ottakaa turvallisuus tosissaan! Rintala haastoi muistuttaen samalla, että usein kuolemaan johtavassa tapaturmassa uhri on kokenut, keski-ikäinen työntekijä.

Eija Lyttinen Lahdesta ja erityisaloilta oli mielissään siitä, että kokouksessa puhuttiin myös turvallisuudesta. Aihe on kipeän ajankohtainen edelleen omassakin työssä.

– Työnantaja ei suostu maksamaan meille kunnon työkenkiä, vaikka meidän työssämme (jakaminen) työtapaturmista liukastumisia on eniten. Olemme tapelleet asiasta vuosia.

Myös Lyttinen palasi liiton yhden ydintehtävän eli työehtosopimuksen ruotimiseen. Työnantaja on puhujan mukaan keksinyt, ettei päiviltä, jolloin lehti jää ilmestymättä, tarvitse maksaa palkkaa.

– Meille asia vain ilmoitettiin, Lyttinen paheksui antaen näin vinkin seuraavalle sopimuskierrokselle oman alansa työehtojen kohentamisen kohdasta.

TEKSTI SUVI SAJANIEMI
KUVAT KITI HAILA