Lasse Laatunen ei jättäisi työlainsäädäntöä poliitikoille – kolmikanta pelastettava vaikka uudella kokoonpanolla

Työelämän kehittäminen on edennyt huonosti viime aikoina. Uudet toimijat eli Suomen Yrittäjät ja Keskuskauppakamari eivät osaa pelisääntöjä. Työmarkkinaneuvotteluiden konkari, työmarkkinajuristi emeritus Lasse Laatunen ruoti maanantaina 1.4. työmarkkinoiden tilaa ja esitti keinoja sopimisen edistämiseksi.

Lasse Laatunen vertasi näitä uusia toimijoita jalkapallon pelaajiin, jotka kentälle päästessään istuutuvat pallon päälle.

Työmarkkinoita ei voi Laatusen mukaan uudistaa hallituskausi kerrallaan, vaan siihen vaaditaan pitkäjänteistä työtä. Hän huomautti, että Juha Sipilän (kesk) hallitus ei osannut lukea työehtosopimuksissa olevia pykäliä ja uudistaa lainsäädäntöä sen pohjalta.

– Irtisanomislain muutos olisi kaatunut joka tapauksessa yhdenvertaisuuslakiin. Lopulta päädyttiin kirjoittamaan lakiin nykyinen oikeuskäytäntö.

Hän arvosteli, että tällaiseen päädytään, kun työlainsäädännön uudistaminen jätetään poliitikoille. Työelämän muutokset ja mahdolliset lainmuutostarpeet tiedetään parhaiten työpaikoilla ja alan järjestöissä.

Laatusen mukaan Suomen tulee edelleen pitää kiinni kolmikannasta eli palkansaajien, työnantajien ja valtiovallan yhteisestä valmistelusta työ- ja sosiaalilainsäädännössä. Yhtenä pelkona on, että eduskunta päättää perustulosta ja lasku siitä tulee työnantajien ja palkansaajien maksettavaksi.

Hyvänä esimerkkinä kolmikantaisesta sopimisesta on työeläkeuudistus. Laatunen epäili, ettei se olisi vieläkään valmis, jos asia olisi jätetty pelkästään poliitikkojen valmisteluun.

Laatusen analyysi Sopimisen edistäminen työmarkkinoiden murroksessa julkistettiin maanantaina. Analyysin tilasi Teollisuuden palkansaajat TP.

UUDENLAINEN KOLMIKANTA?

Jollei kolmikanta onnistu työmarkkinakeskusjärjestöjen kesken, neuvotteluihin voisivat osallistua teollisuuden, palvelu- ja julkissektorin keskeiset etujärjestöt, Laatunen linjaa. Jo kansainvälisen työjärjestön ILO:n periaatteiden mukaan työelämän ehdoista on päätettävä kolmikannassa. Näin Suomi hoitaisi kansainväliset velvoitteet.

Laatunen varoittaa, että mikäli työlainsäädäntöä ei voida uudistaa kolmikannassa, lainmuutosvalmistelut nousevat esiin liittokohtaisissa neuvotteluissa. Tämä tietää yleensä työtaisteluita.

Pk-sektorin tarpeet ja edustus tulisi ottaa nykyistä paremmin huomioon kolmikannassa.

TYÖEHDOISTA PUITESOPIMUKSET

Liittojen neuvottelemia työehtosopimuksia Laatunen muuttaisi siten, että niistä tulisi enemmän puitesopimusten kaltaisia. Työaikoihin ja työnteon muotoihin tulisi saada lisää joustoa siten, että lopullinen perälauta olisi asiaa koskeva direktiivi. Näin pystyttäisiin hänen mukaansa vastaamaan paremmin kansainväliseen kilpailuun.

Sopimuskierroksen avauksen Laatunen säilyttäisi vientiliitoilla siten, että palkankorotuslinjaa valvoisi valtakunnansovittelija. Laki työmarkkinoiden sovittelusta antaa Laatusen mukaan tähän mahdollisuuden.

Palkkakierrosten tulisi analyysin mukaan noudattaa kunkin alan palkanmaksukykyä ja vastata paremmin niiden kilpailukykyä ja työllisyyttä. Nyt osa liitoista ”kyttää” aiheettomasti vientialan korotuslinjaa, vaikka vastaaviin korotuksiin ei olisi varaa.

TEKSTI BIRGITTA SUORSA / UP
KUVA MARJA LUUMI / DEMOKRAATTI

Analyysi 2/2019: Lasse Laatunen: Sopimisen edistäminen työmarkkinoiden murroksessa on julkaistu Teollisuuden palkansaajien Edistys-julkaisusarjassa:
www.tpry.fi

Yhteistyö ja luottamus työmarkkinoiden peruskiveksi

Kulunut vaalikausi on osoitus siitä, mitä seuraa, kun työelämän asioita valmistellaan kapealla pohjalla, ja työmarkkinoita ruvetaan sanellen ohjailemaan maan hallituksen toimesta. Siitä seuraa ristiriitoja, asioiden jälkikäteen puintia konflikteille alttiissa asetelmassa, jossa yhteisen näkemyksen ja ratkaisun etsiminen on vaikeutunut. Vielä vakavampi seuraus on ollut luottamuksen heikentyminen ja kohonnut riski sen pysyvämmästä rapautumisesta.

Tulevaisuutta ajatellen hedelmällisempi vaihtoehto on valmistella työmarkkina-asioita riittävän laajalla pohjalla ja perusteellisesti alkaen yhteisen tilannekuvan muodostamisesta osapuolten kesken. Valmistelutyölle on myös annettava riittävästi aikaa. Kiire on kehno konsultti etenkin yhteiskunnallisia uudistuksia tehtäessä.

Aikataulu- tai muilta uudistusprosesseihin liittyviltä paineilta tai prosessien polveilevalta etenemiseltä voidaan tuskin koskaan välttyä. On kuitenkin parempi kokea eri osapuolten intressit huomioon ottavaan huolelliseen valmisteluun ja neuvotteluun liittyvä vaiva kuin katkaista kuuntelu, keskustelu ja vuorovaikutus, ja ottaa riski ongelmien eskaloitumisesta ajamalla asioita, osapuolia ja kehityskulkuja hakauksiin ja pakkoasetelmiin tai liian ahtaisiin aikaikkunoihin.

”Voidaanko luottamuksen ja kolmikantaisen sopimustoiminnan tielle jälleen siirtyä, riippuu olennaisesti siitä, minkälainen hallitus Suomea seuraavan vaalikauden johtaa.”

Kysymys on siis menettelytavasta ennen yleisiä päämääriä tai määrällisiä ja laadullisia tavoitteita. Kun jokainen osapuoli pitää huolen siitä, että yhteinen väline asioiden hoitamiseksi pysyy kunnossa, pohjustaa se jatkuvuuden sekä mahdollisuuden uudistuksille ja ratkaisujen löytämiselle tulevaisuudessa vastaan tuleviin ongelmiin.

Työmarkkinoita ajatellen monissa kovissa paikoissa koeteltu ja tuloksia tuottanut toimintamalli on kolmikantainen valmistelu ja sopiminen. Mitkään merkit eivät tähän mennessä ole osoittaneet sen käyneen tarpeettomaksi tai kelvottomaksi. Päinvastoin kolmikanta tarjoaa edelleen vankan perustan työmarkkinoiden ja työelämän kehittämiselle. Sen rinnalla nykyinen yleissitoviin työehtosopimuksiin perustuva työehdoista sopimisen järjestelmä on tarpeellinen toimintamalli ja perusteltu lähtökohta työsuhteiden ehtojen sääntelyä ajatellen.

Voidaanko luottamuksen ja kolmikantaisen sopimustoiminnan tielle jälleen siirtyä, riippuu olennaisesti siitä, minkälainen hallitus Suomea seuraavan vaalikauden johtaa. Minkä arvon se antaa työmarkkinoiden kehittämiselle? Arveleeko se ratkaisevansa kaiken yksinään vai ryhtyykö se tekemään yhteistyötä työmarkkinaosapuolten kanssa?

Viimeisimmän hallituksen näytöt painottuvat ylhäältä ohjailuun ja erityisesti työntekijöitä edustavien tahojen asiantuntemuksen, näkemyksen ja rakentavien ehdotusten sivuuttamiseen. Muutos yhteistyön ja luottamuksen rakentamisen suuntaan on tervetullut ja tarvittu ratkaisu. Työmarkkinat ansaitsevat uuden kevään. Niiden toimivuus on avain työllisyysasteen kohottamiseen ja työttömyyden ongelman ratkaisemiseen sekä merkittävä tekijä ihmisten hyvinvoinnin turvaamisessa ja Suomen tulevassa pärjäämisessä.


PETTERI RAITO
Päätoimittaja