Areenallinen tulevaisuuden taitajia – Taitaja2019-kisa keräsi 400 opiskelijaa Joensuuhun mittelemään taitojaan

Nyt ollaan todellisella näköalapaikalla! Ammattitaidon Taitaja2019-kilpailussa Suomen ammattikoululaiset näyttivät osaamistaan Joensuussa 21.–23. toukokuuta. Kaikkiaan 43 lajissa kisasi noin 400 opiskelijaa, mukana edustava otos myös Teollisuusliiton opiskelijajäseniä.

KUVA JARNO ARTIKA

Turun ammatti-instituutista keväällä valmistuva Väinö Vesikko on juuri saanut toisen kisapäivän osion päätökseen. Haastatteluhetkellä autokorinkorjauksen kisaurakasta takana ovat jo A-palkin vaihto, alumiiniosan oikaisu, mittalaitetehtävä, lasin asennus sekä turvalaitetehtävä.

– Auton konehuoneessa olin kurkkimassa heti siitä lähtien, kun seisomaan opin, nuorimies hymyilee.

Väinö Vesikon kilpailulaji oli autokorinkorjaus. KUVA JARNO ARTIKA

Joensuussa mukana oleva Vesikon opettaja Hermanni Salonen kiirehtii mukaan keskusteluun:

– Väinö on todellinen moniosaaja. Opintopisteitä on koossa yli vaaditun, ja viime syksyn aikana poika opiskeli kaiken muun ohessa oppisopimuksella Ponssen metsäkoneen korjaajaksi, opettaja kehuu.

Vesikon jatkosuunnitelmatkin ovat selvät. Työt metsäkoneiden parissa jatkuvat jouluun asti. Sitten armeijaan ja ennen sitä tavoittelemaan jatko-opintopaikkaa Turun teknillisestä ammattikorkeakoulusta.

”AUTOMAATIOJUTTU YLLÄTTI”

Mekatroniikka on yksi Joensuun kisojen näytöslajeista. Jyväskylän koulutuskuntayhtymä Gradian opiskelija Sanni Isotalo haroo hiuksiaan varttia ennen lounastaukoa. Robottikäden ohjelmointiin on koko mekatroniikan ryhmältä kulunut arvioitua enemmän aikaa. Haaste kutkuttaa sopivasti.

– Ensimmäinen todellinen kilpailutilanne minulle. Yllätys oli se, että tämä Taitaja-kisa onkin näin iso juttu, Isotalo päivittelee.

Sanni Isotalo ja Pekka Aitto-oja osallistuivat mekatroniikan näytöslajiin. KUVA JARNO ARTIKA

Tänä keväänä valmistuva sähkö- ja mekatroniikan ammattilainen valitsi opiskelualansa sillä ajatuksella, että hänestä tulee sähköasentaja. Kävikin niin, että valinnaisaineeksi valittu automaatio vei nuoren naisen sydämen.

– Automaatiojuttu yllätti – vasta koulussa tajusin, että tämä on minun alani.

Nyt ilonaihe on kesätyöpaikka, jossa Isotalo pääsee näyttämään osaamistaan sekä sähköasentajana että ohjelmoijana. Tulevaisuus on sähkön, automaation ja robotisaation. Alalle valmistuvan nuoren tulevaisuuden työmahdollisuudet näyttävät oivallisilta.

KAKSOISTUTKINTO PLAKKARISSA

Isokyröläisellä Akseli Alapeltolalla on kohta plakkarissa sekä ylioppilastutkinto että elektroniikka-asentajan perustutkinto. Siihen ei nuorenmiehen opintie vielä suinkaan pääty; suunnitelmissa on jatkaa insinööriopintoihin, kunhan armeija saadaan ensin alta pois.

Akseli Alapeltola kilpaili elektroniikassa. KUVA JARNO ARTIKA

Taitaja-kisassa on Vamiasta valmistuvan Alapeltolan mukaan ollut mukavasti haastetta. Nuorukaisen hermot ovat selvästi rautaiset, ohi kulkevat väkijoukot eivät yllä ajattelua sotkemaan.

– Kova taso kilpailussa täällä on. Tuossa juuri piirilevyn suunnittelun aikaa jatkettiin tunnilla, kun porukka ei saanut työtä ajoissa valmiiksi. Kilpailussa tavoitteena on rakentaa pieni humanoidirobotti. Robotti ohjelmoidaan kulkemaan Abloyn älylukon luokse avaamaan ovi.

HITSARILLA TÖITÄ RIITTÄÄ

Arttu Keski-Korvesta tulee huippuhitsari! Jokilaakson koulutuskuntayhtymän toisen vuoden opiskelijalla on kärsivällisyyttä, vakaa käsi ja intohimo tehdä huippusaumaa.

– Ammatillinen koulutus oli ykkösvaihtoehto, halu päästä tekemään työtä käsillään. Levy-hitsaajista on pulaa varsinkin Etelä-Suomessa, senkin puoleen tulevaisuuden näkymät vaikuttavat hyviltä.

Arttu Keski-Korven kilpailulaji oli levy ja hitsaus. KUVA JARNO ARTIKA

Keski-Korven viime vuoden harjoittelupaikka viljan käsittelyyn ja säilöntään tarkoitettuja koneita ja laitteita valmistavassa konepajassa on poikinut kesätyöpaikan jo toistamiseen.

PALKITSEVA KOKEMUS

– Aivan älyttömän hieno kokemus, hihkaisee Oulun seudun ammattiopistosta ompelijaksi keväällä valmistuva Ainomaija Koskela.

Ainomaija Koskela näytti taitonsa vaatteenvalmistuksessa. KUVA JARNO ARTIKA

Opettajat ovat kehottaneet Koskelaa mukaan Taitaja-kisaan jo aieminkin, mutta vasta nyt tuleva ompelija rohkaistui mukaan. Sen verran vauhdikkaasti näppärät sormet ehtivät jo ensimmäisenä kisapäivänä, että toisena kilpailupäivänä jäi aikaa vähän homman hifistelyllekin.

– En olisi osannut odottaa, että finaali on näin iso ja hieno tapahtuma! Eikä häiritse äänet, saati ohikulkijat – päinvastoin tuntuu siltä, että täällä pystyy keskittymään omaan tekemiseensä ihan täysillä.

KUVA JARNO ARTIKA

POIMINTOJA TULOKSISTA

Teollisuusliitto sponsoroi palkinnot lajeissa Autonasennus, Painotuotteen suunnittelu, Vaatteen valmistus ja Huonekalupuuseppä. Onnea palkituille!

Listassa mainittu lihavoituna tässä jutussa haastateltujen finalistien sijoitukset.

Autokorinkorjaus

1. Eino Tuomi / Turun ammati-instituutti
2. Väinö Vesikko / Turun ammatti-instituutti
3. Roni Annala / Omnia

Autonasennus

1. Samuli Kohmo / Rasekon ammattiopisto
2. Kalle Vuorinen / Valkeakosken ammattiopisto
3. Henri Hakola / Sedu

Painotuotteen suunnittelu

1. Petra Suominen / Tampereen seudun ammattiopisto Tredu
2. Tuomas Hakola / Omnia
3. Tia Tast / Stadin ammatti- ja aikuisopisto

Vaatteen valmistus

1. Krista Meriläinen / Lapin koulutuskeskus Redu
2. Tiina Pitkänen / Oulun seudun ammattiopisto
3. Enni Tulla / Gradi
5. Ainomaija Koskela / Oulun seudun ammattiopisto

Huonekalupuuseppä

1. Matias Kuisma / Salon seudun ammattiopisto
2. Niko Moisio / Omnia
3. Joakim Björkström / Optima

Elektroniikka

1. Benjamin Partio / Riveria
2. Paulus Kivelä / Oulun seudun ammattiopisto
3. Aki Kaario / Kouvolan seudun ammattiopisto
4. Akseli Alapeltola / Vamia

Levy ja hitsaus

1. Wiljami Niskakangas / Koulutuskeskus Jedu
2. Pyry-Veikko Ikonen / Koulutuskeskus Salpaus
3. Meiju Eskelinen / Savon ammattiopisto
4. Arttu Keski-Korpi / Koulutuskeskus Jedu

Mekatroniikka

1. Benjamin Vikström ja Robin Wiklund / Optima
2. Alvar Perälä ja Ilari Hakala / Sedu
3. Daniel Rauhala ja Markun Kankaanpää / Keski-Pohjanmaan ammattiopisto
5. Sanni Isotalo ja Pekka Aitto-oja / Gradia 

Katso kaikki tulokset: www.taitaja2019.fi/tulokset

KUVA JARNO ARTIKA

KOMMENTTI

Huikeita nuoria ja osaamista

Jos vaan suinkin mahdollisuus tarjoutuu, kannattaa mennä katsomaan ammattitaidon SM-kilpailuja! On jokseenkin ällistyttävä kokemus nähdä ympärillään satoja nuoria huipputekijöitä – hyvin valmistautuneina, keskittyneinä, iloisina ja upealla tavalla ammattiylpeinä. Kyllä – Taitaja-kisassa on mahdollisuus nähdä kattava kuva Suomen parhaista nuorista alansa osaajista.

Ensimmäisen kerran Taitaja-kilpailuja järjestettiin jo 1990-luvulla. Kuitenkin vasta 2000-luvulla upea valtakunnallinen osaajien näytös on kasvanut nykyisiin mittasuhteisiin. Se kertonee siitä, että ammatillisesta koulutuksesta ja osaamisesta on vuosi vuodelta tullut Suomelle yhä tärkeämpi asia.

Joensuun Taitaja-kilpailun ensimmäisenä tapahtumapäivänä Joensuussa visiteerasi myös Tasavallan presidentti Sauli Niinistö. Vierailu ei ollut pitkä, mutta sekä kilpailijoille että noin 500 toimitsijalle, opettajalle, kannustajalle ja avustajalle sitäkin tärkeämpi. ”Työelämä muuttuu vauhdilla ja teknologinen kehitys kiihdyttää murrosta. Tämän vuoksi osaamisen jatkuva kehittäminen on tärkeää. Yhtä arvokasta työelämässä on muistaa nauttia saavutuksista ja tuntea ylpeyttä ammattiosaamisesta”. Niin viestitti presidentti, Taitaja-kisan tämän vuoden suojelija.

Joensuun Taitaja-kisan kilpailujohtajalla Anne Karppisella puolestaan oli vähintäänkin yhtä tärkeätä sanottavaa. Toisen kilpailupäivän tuoksinassa Karppinen pohdiskeli yritysten vastuuta. ”Taitaja-kisa tekee osaltaan ammatillista koulutusta näkyväksi. Kyse ei ole niinkään markkinoinnista, vaan koulutuksen ja osaamisen merkityksen viestimisestä. Haastamme myös yritykset kertomaan itsestään ja huolehtimaan työntekijöistään. Koulun penkiltä tuleva nuori on taitava ja osaa paljon, mutta tarvitsee vielä myös opastamista ja huolehtimista. Se on yrityksen ja koko työyhteisön asia”.

Ensi vuonna Taitaja-kisan isännyydestä vastaa Jyväskylä. Suunta sinne siis!

Kisavierailija Huang Xin oli innoissaan päästyään puristamaan presidentti Sauli Niinistön kättä. Huang on Skills Finland ry:n avustaja osana valmistautumista WorldSkills 2019 -kilpailuun, joka järjestetään 22.–27.8. Kazanissa Venäjällä. KUVA JARNO ARTIKA

TEKSTI SIRKKA-LIISA AALTONEN
KUVAT JARNO ARTIKA

Moottorisahauksen SM-kisat: Karsimalla löytyy voittaja

Tässä se sitten ratkeaa, moottorisahauksen Suomen mestaruus vuonna 2018. Sahojen moottorit pärähtävät käyntiin ja visiirit laskeutuvat. Kaksi eniten pisteitä kerryttänyttä miestä hyökkää karsimaan sorvaamalla rakennettuja puunrunkoja.

 

Heikki Lehtonen mittaa rungon sileyttä karsintasuorituksen jälkeen. Tuomarityöskentelyn pitää olla äärimmäisen tarkkaa, jotta pisteet saadaan laskettua oikein.

Aurinko on päättänyt korventaa hellittämättömin hellelukemin Luston metsämuseon kisakenttää koko päivän. Moottorisahauksen SM-kilpailut ovat keränneet kesäkuisena lauantaina Punkaharjulle 15 suomalaista ja kutsuttuina vierailijoina viisi virolaista kisaajaa.

Lajit ovat puun kaato, oksien karsinta, teräketjun vaihto, runkojen alta-päältäsahaus ja tarkkuuskatkaisu. Lajit ja säännöt ovat samat sekä suomalaisissa että kansainvälisissä kisoissa.

– Tänään täällä ratkeaa Suomen edustus maailmanmestaruuskisoihin, jotka pidetään elokuussa Norjan Lillehammerissa. Toivon, että voittaja saisi yli 1 600 pistettä, mikä olisi kansainvälisestikin kova tulos, toteaa Ari Rautio.

Rautio on järjestävän seuran, Suomen moottorisahauskilpailijat SUMOKI ry:n kilpailutoiminnan johtaja. Suomi on aina taistellut ihan kärkisijoista myös maailmannäyttämöllä. Viimeksi Suomen joukkue toi kirkkaimmat mitalit kotiin Valko-Venäjältä vuonna 2012, muunkin värisiä joukkueet ovat voittaneet, ja henkilökohtaisia mitaleita on tullut vuosikymmenien varrella aivan tavan takaa eri osatehtävistä.

NOPEUS EI YKSIN RIITÄ

Viron pojat lähtevät puun kaatotehtävään, mutta muiden ensimmäisenä kilpailulajina on teräketjun vaihto eli laipan kääntö. Teollisuusliiton Jari Sirviö tuomaroi tätä lajia, sillä liitto on tiiviisti mukana kisajärjestelyissä. Kilpailuillahan saadaan koko alalle näkyvyyttä ja kehitetään metsureiden taitoja.

Sirviö katsastaa tarkkaan kilpailijan kädet ja sahan ennen lähtömerkkiä. Salamannopea pitäisi olla, mutta kiire ei saisi johtaa tuhraamiseen tai tunarointiin; jos suorituksen aikana saa ketjusta haavoja käsiinsä, rapsahtaa kisaajalle miinuspisteitä.

Teräketjun vaihdossa kilpailija painaa itse suorituksen jälkeen ajanlaskunappulaa.
Nopeus ei pelkästään ratkaise teräketjun vaihdon pisteitä. Käsiin ei saa tulla haavoja, sillä niistä rapsahtaa miinuspisteitä.

Asialleen vihkiytyneet kilpailijat kantavat moottorisahansa asuntoonkin.

– Minä hirmun tarkkaan puhistelen bensat ja tuon sahan eteiseen, siinä pystyy hyvin harjoittelemaan, paljastaa SM-kisojen yksi menestyjä ja konkari, Vesa Kurki.

Kurki oli mukana Valko-Venäjän kisojen voittajajoukkueessa. Mutta lopputulosta ei voi taata edes maailmanmestareille. Kaikissa osatehtävissä pitäisi onnistua, vaikka osatehtävien enimmäispistemäärät vaihtelevatkin puun kaadon 600 pisteestä teräketjun vaihdon 130 pisteeseen.

– Eihän tuo oma suoritus tyydytä, pieniä takerruksia tuli. Teräketjun vaihdossa menetin pari sekuntia, sahan osat jumittivat, Kurki toteaa.

Alta-päältäsahauksessa tukista irrotetaan puukiekko ensin alhaalta päin aloittaen, toisessa tukissa taas ylhäältä päin aloittaen, eikä kynnystä saa tulla. Ja kulman pitäisi olla suora.

Alta-päältäsahauksessa puupölkkyjen raidat määrittelevät osaltaan suoritustarkkuuden onnistumista.
Alta-päältäsahauksen pisteisiin vaikuttaa myös nopeus, tahtia näyttämässä Juho Paananen.

Toinen konkari, Jarmo Laatikainen, on hänkin esimerkki, että metsurien taitokisassa vaaditaan paljon joka lajissa. Myös varusteet ratkaisevat.

– Kynnystä jäi, sanomista tuli. Aika ei ratkaise niin paljon. Ei ollut oikein teräketjua, joka olisi käynyt tuohon puuhun. Puuta on monenlaista, ja tänään oli hirmun sitkeetä kuusta. Tämä on vähän välineurheilua, Laatikainen toteaa.

Alta-päältäsahauksessa lienee Kurjella ollut jonkinlaista ramppikuumetta.

– Kun olin vielä ykkösenä, oli siinä suorituspaineita. Herkkä laji on tuo alta-päältäsahaus.

HARJOITUS TEKEE MESTARIN

Mikä tuo Virosta kilpailijoita Suomeen?

– Kova taso. Maailman kärkeä on Suomen joukkue, kehuu Anto Laas.

– Enemmän pitäisi harjoitella. Nyt kun istutuskausi on menossa, en ole oikein kerennyt. Tähtäilen ensi vuoteen, kun uusi MM-kausi on alkanut. Harjoittelua pitää tehdä vuoden ympäri, samoja kuin täälläkin.

Anto Laas kertoo vaihtaneensa metsäkonepuolelta takaisin metsuriksi kilpasahauksen takia. ”Urheilu voitti”. Lustolla miestä kannustavat puoliso Triin Vares ja perheen nuorin lapsi, 2,5-vuotias Mikk.

Orivedellä asuva, erinomaista suomea puhuva ja siksi virolaisjoukkueen edusmiehenä toimiva Laas vilkaisee yllämme porottavaa aurinkoa ja lohkaisee, että uimarannallekin pitää olla moottorisaha mukaan harjoittelemista varten, jopa sitä kaikista yksinkertaisinta osatehtävää eli laipan kääntöä ajatellen.

– Pöytä siihen vaan rantaan pystyyn ja harjoittelemaan. Ja tietysti turvavarusteet päällä, kuten kuuluukin, mies virnistää.

Jukka Kylliäinen arvelee, että hänellä on takana jo ainakin 30 SM-kisat. Veri vetää kisoihin edelleen, sillä kilpailuista on muodostunut tärkeä sosiaalinen tapahtuma. Samalla pystyy näkemään, missä alan kehitys menee ja miten omat taidot vertautuvat muihin. Jotain helpotusta konkarius tuo.

– Silloin kun laji oli pinnalla omassa elämässä, harjoittelin monta kertaa viikossa. Nyt saattaa olla, että kisojen alla käydään muutama kierros läpi. Nythän ei tarvitse enää opetella mitään uusia, toistetaan vaan kilpailusuoritusta. Se on sitä kokemuksen tuomaa etua.

Ihan perinteistä vaivannäköäkin kilpasahauksen harjoittelu vaatii. Jostain täytyy hankkia ne sorvatut puunrungot, joihin kiinnitetään sorvattuja puupulikoita, ja sen karsintakentän pitää olla talvellakin puhtaana lumesta. Samaten tarkkuuskatkaisun ja alta-päältäsahauksen pölkyt pitää sorvauttaa ja tuoda johonkin halliin katon alle. Ellei kilpailija sitten halaja hoitaa harjoittelua ihan luomuna lumisessa metsässä, joka kipristelee tuimassa pakkasessa.

Kaatotehtävää suorittamassa Juho Tähkänen. Pisteisiin vaikuttaa myös se, miten hyvin jäljelle jäävä kanto täyttää vaatimukset.
Aiemmin kaatotehtävä suoritettiin metsässä. Nyt se tapahtuu useimmiten mastokaatona kilpakentällä, jotta yleisö pääsee helposti näkemään suoritukset.

LAJIN TULEVAISUUS?

Hämeen ammatti-instituutista Hamista eli tuttavallisesti Evolta oli saapunut neljän nuoren miehen intoutunut joukkue. Muutamien vuosien notkahduksen jälkeen lajilla taitaa olla Suomessakin tulevaisuutta.

Jukka Kylliäinen tietää, että nuorten ei tarvitse enää lähteä aivan tyhjästä. Taitojen salailua ei Kylliäisen mukaan enää ole – kuten kisailijoiden keskuudessa vielä männävuosina oli tapana – ja nuorilla evolaisillakin oli erittäin hyvät sahat ja varusteet. Kylliäinen on itsekin käynyt Evon opiskelijoille kilpasahauksen jaloja taitoja neuvomassa.

Metsuriopiskelijat Eemil Mäkelä (vas.), Lasse Nikkilä, Ilmari Aho ja Kasimir Kannisto saapuivat Evolta osallistuakseen ensimmäistä kertaa moottorisahauksen SM-kilpailuihin.

Lajin harjoittelua helpottamaan on kehitetty myös niin sanottu laserkaato. Tavanomaisesti puun kaatotehtävässä oikea puunrunko pitää yrittää kaataa mahdollisimman tarkkaan 15 metrin etäisyydellä olevaan paaluun. Nopeus, osuman tarkkuus ja jäljelle jäävän kannon laatu ratkaisevat pisteet. Laserkaadossa matalaan pölkkyyn tehdyt kaatosahaukset ja osuman tarkkuus merkkipaaluun mitataan laserilla.

Ja mitä tuumaa Evon joukkueen 16-vuotias Kasimir Kannisto, miltä kilpaileminen maistuu?

– Minusta tuntuu, että jatkan koulun loputtuakin tätä kisatoimintaa. Laitan oman sahan, koska olen innostunut ja tämä tuntuu omalta jutulta.

Kasimir Kannisto on erikoisen tyytyväinen kaatotehtävän onnistumiseen, sillä Evon metsuriopiskelija ei ollut aiemmin suorittanut tehtävää mastokaatona. Laserkaatoa hän on päässyt Evolla harjoittelemaan.

Koko metsurin ammatti lienee Kannistolle oma juttu.

– Yläasteella kasiluokalla suunnittelin, että mihinkähän sitä lähtisi opiskelemaan. Opinto-ohjaaja heitti ilmoille, että minä en ole mikään toimistoihminen, koska tykkään olla luonnossa ja ulkona. Kävin sitten Evolla tutustumassa ja tykkäsin tosi paljon. Olen viihtynyt enkä yhtään ole katunut.

– Minusta tuntuu, että tulevaisuudessa pihapuun kaadot ja erikoiskohteet ovat enemmän minun juttuani. Kiinnostaa noi pahat paikat, kiipeily ja arboristihommat.

Entäs se koko kilpailun viimeinen laji, se mies miestä vastaan karsinta? Kukas sen voitti?

– Hyvältähän voittaminen aina tuntuu, tämä oli minun 11 mestaruuteni, toteaa Jukka Perämäki.

Kisan voittaja Jukka Perämäki kertoo, että hän harjoittelee tiiviisti myös talvisin. Mitalisaumat ovat Suomen joukkeella hyvät, kunhan kaikki onnistuu, uskoo MM-kisoihin Norjaan elokuussa lähtevä Perämäki.

MOOTTORISAHAUKSEN SM-KISAT

Mitalistit:

  1. Jukka Perämäki (1 656 pistettä)
  2. Juho Paananen (1 625)
  3. Juho Tähkänen (1 611)
Helteinen päivä on ohi. Voittajakolmikko on saanut mitalit kaulaansa: Juho Paananen (vas.), Jukka Perämäki ja Juho Tähkänen.

Norjan maailmanmestaruuskisojen Pro-sarjan kolmihenkiseen joukkueeseen valittiin myös SM-kisojen nelonen Esa Tumelius, sillä Tähkänen saa vielä kilpailla juniori- eli alle 24-vuotiaiden sarjassa.

TEKSTI SUVI SAJANIEMI
KUVAT JA VIDEO MARKKU TISSARINEN