Arto Helenius: Sovittelutoimisto vai työelämävirasto?

Suomeen on vuosien saatossa muodostunut kulttuuri, jossa yksittäisten teemojen ympärille on muodostettu yhden asiantuntijan toimistoja kuten valtakunnansovittelija ja yhteistoiminta-asiamies. Yhteistoiminta-asiamiehen tehtävänä on auttaa työelämän osapuolia selvittämään asioita keskenään. Jos ne eivät siinä onnistu, ja ovat järjestäytyneitä, käännytään sovittelijan toimiston puoleen.

Edellä mainittujen toimijoiden resurssit ovat varsin rajalliset. Niillä on vain pieni virkamieskunta apunaan. Näiden pienten yksiköiden synty on niiden syntyhistorialla selitettävissä, mutta jos ajattelee asiaa ajankohtaisen tilanteen pohjalta, voi helposti nähdä synergiaetuja siinä, että asioita hoidettaisiin paremmilla resursseilla varustetusta yhteisestä virastosta.

Ruotsissa tehtiin pari kymmentä vuotta sitten muutoksia sovittelujärjestelmään. Siellä luovuttiin Suomen mallin kaltaisesta valtakunnansovittelijan toimistosta ja muodostettiin Medlingsinstitutet -niminen sovitteluinstituutti, jolle osoitettiin sovittelemisen lisäksi muitakin työelämän asiantuntijatehtäviä. Siellä kootaan esimerkiksi tilastoja ja seurataan aktiivisesti työelämän kehitystä ja rakenteita. Instituutilla on ympäri vuoden tehtävää ja sen mukainen jatkuva rooli.

En tarkoita, että Suomeen pitäisi kopioida järjestelmä suoraan ulkomailta, mutta ajatus siitä, että asiantuntijoiden panosta voitaisiin käyttää hyödyksi monissa erilaisissa tilanteissa, tuntuu järkevältä. Silloin, kun työmarkkinakierros ruuhkautuu, olisi nykyisten toimistojen resurssit kokoavalla virastolla useampia henkilöitä käytettävissä. Muuna aikana puolestaan on helppo nähdä tarve sille, että samainen virasto edistäisi yhteistoimintaa.

”Kiistojen ratkaisemista sopimisen kautta voisi kehittää myös yhdistetty valtakunnansovittelijan ja yt-asiamiehen virkakoneisto. Valmista mallia ei tietysti ole, mutta tälle olisi varmasti tilausta.”

Yhtenä esimerkkinä näkisin pienet yritykset, joilla ei ole käytettävissään työehtosopimusten riidanratkaisumekanismeja ja joille käytännön asioiden ratkominen oikeuslaitoksen kautta on liian hidasta ja kallista. Voisi ajatella, että jokin kansallinen innovaatio löytyisi siihen, että kiistojen ratkaisemista sopimisen kautta voisi kehittää myös yhdistetty valtakunnansovittelijan ja yt-asiamiehen virkakoneisto. Valmista mallia ei tietysti ole, mutta tälle olisi varmasti tilausta.

Yhtä lailla Tulo- ja kustannuskehityksen selvitystoimikunnan (Tukuseto) toiminnan voisi kanavoida tämän viraston ylläpidettäväksi. Olen miettinyt, että myös yleissitovuuden vahvistamislautakunta istuisi kokonaisuuteen.

Kaikkien edellä mainittujen toimielinten yhteinen nimittäjä on työelämän palvelutehtävä, ja se että niissä hyödynnetään työelämätietoa rakentavalla tavalla.

Asiasta on tarpeen käydä keskustelu ja etsiä paikkoja, jossa uudistamisella saadaan lisähyötyä. Keskustelu pitää aloittaa nyt, sillä työmarkkinatalvi on muutamassa kuukaudessa ohi. Silloin on aika käynnistää valmistelut, jos muutosta oikeasti halutaan.

ARTO HELENIUS
Teollisuusliiton kansainvälisen edunvalvonnan erityisasiantuntija

Urakkakiista hiertää edelleen Kone Hisseillä – ”Me puolustamme paikallista sopimusta, työnantaja ei”

Kone Hissien työväki oli viime kuussa vuorokauden mielenilmauslakossa paikallisen urakkasopimuksensa puolesta. Kiista ei ole vieläkään ratkennut, kertoo pääluottamusmies Tapio Kuhmonen.

– Tämä oli ensimmäinen [oma] lakko Kone Hisseillä koskaan, vaikka tietysti olemme olleet liiton julistamissa lakoissa, viimeksi osoitettiin mieltä työttömien puolesta. Ei työnantaja tainnut uskoa, että menisimme lakkoon, tämä oli historiallinen tapaus, kertoo pääluottamusmies Tapio Kuhmonen.

Lakossa oli noin 500 työntekijää, eikä Kuhmosen tietojen mukaan kukaan livennyt rivistä.

– Me puolustamme paikallista sopimusta, työnantaja ei, Kuhmonen summaa tilannetta.

Tulkintaerimielisyys Koneella koskee urakkasopimusta. Kuhmonen alleviivaa, että paikallinen urakkasopimus on yhdessä tehty ja siihen on selvästi kirjoitettu, että yhdessä sovitaan asiat.

– Kummankin osapuolen on annettava suostumuksensa. Nyt työnantaja ikään kuin direktio-oikeudellaan tekee itse tulkinnat ja sanelee ratkaisut.

Kuhmosen mukaan työnantaja näyttää heittävän esiin jonkin teoreettisen, matemaattisen kaavan töihin kuuluvasta ajasta, joka on ilmiselvässä ristiriidassa kentän todellisuuden kanssa.

– Esimerkiksi vaakakoriin menee 8 tuntia, työantaja on antanut sille 4 tuntia aikaa. Tämä on aika iso heitto, mutta emme tiedä, millä työnantaja perustelee ajat. Emme ole saanut aikatutkimuksia kolmeen vuoteen, Kuhmonen pahoittelee.

Toisena esimerkkinä pääluottamusmies mainitsee asennuksen, johon tarvitaan kaksi miestä.

– Mikä osuus kakkosmiehellä on työhön? Se ei ole selvää.

NEUVOTTELURATKAISUA HAETAAN

– Neuvottelemme edelleen, mutta melkein samassa jamassa ollaan kuin toukokuisen lakon aikaan. Seuraavaksi mennään erimielisyysmuistiolla.

– Tiukille tämä menee. Kun työnantaja rikkoo paikallista sopimusta ja harjoittaa sanelupolitiikkaa, työntekijöille ei ehkä jää muuta mahdollisuutta vaikuttaa asioihin kuin mennä uudestaan lakkoon.

Kuhmonen toivoo, että sekä Teollisuusliiton että Teknologiateollisuuden edustajat avustavat oikean tulkinnan saamisessa paikallisesta sopimuksesta. Pääluottamusta ei pelottaisi kuitenkaan työtuomioistuimeenkaan meneminen.

– Ei meillä olisi hätää viedä tätä oikeuteen. Työnantaja joutuisi perustelemaan tulkintansa, eivätkä ne perustelut pidä, Kuhmonen uskoo.

Pääluottamusmiehelle median kiinnostus Kone Hissien asioihin on ylittänyt kaikki odotukset.

– Median osalta tämä meni ihan täydellisesti. Kun Yle oli haastattelut minua, haastattelupyyntöjä tuli paljon muualtakin.

TYÖHYVINVOINTI OLISI TUOTTAVUUDEN TAE

Kuhmoselle on mysteeri, miksi Kone Hisseillä ei satsata enempää työntekijöiden hyvinvointiin.

– Kyllä, asiakkaiden tyytyväisyys on ykkösasia. Asiakkaat lopulta maksavat meidän palkkamme. Mutta asiakkaiden tyytyväisyydelle työyhteisön hyvinvointi on ratkaisevaa.

– On aika ristiriitaista, että johtoryhmän jäsenet saavat kyllä hyvät bonukset ja heillä on ihan eri tason liksat kuin työntekijöillä.

Kuhmonen on itse ollut lähes 32 vuotta Kone Hisseillä töissä ”vähän joka puolella”. Hän arvioi, että tulkintaerimielisyys heijastelee työnantajan tiukentuneita asenteita.

– Tuottavuutta halutaan repiä nyt joka kantilta. Mutta minusta asentajien palkkojen laskeminen eli palaaminen lama-ajan palkkoihin ei ole oikea tie.

Kuhmonen alleviivaa, ettei häntä kiinnosta riitely. Pääluottamusmies painottaa työhyvinvoinnin merkitystä.

– Jos yritys tarjoaa työntekijöilleen mielekkään työn ja työyhteisöä johdetaan mielekkäästi, yrityksen tuottavuus nousee.

TEKSTI SUVI SAJANIEMI
KUVA KITI HAILA