ILMIÖ: Raha on luottamusta

Pätäkkä, fyffe, tuohi, fyrkka, massi, hillo. Rakkaalle rahalle on monta lempinimeä. Harvemmin tulemme kuitenkaan miettineeksi, mitä raha itse asiassa on.

Nykyään ymmärrämme rahana tutut kolikot tai setelit, mutta se voi olla muutakin.

Jotta jokin voidaan tulkita rahaksi, täytyy sen täyttää kolme ehtoa. Rahan täytyy olla HYVÄKSYTTY VÄLINE tavaroiden tai palveluiden VAIHTOON, rahalla täytyy VOIDA MITATA ARVOA ja sen täytyy SÄILYTTÄÄ ARVONSA.

Siksipä joissain tilanteissa tai yhteisöissä vaikkapa tupakka tai kookospähkinät voivat olla rahaa.

Jotta rahan kolme ehtoa voivat täyttyä, tarvitaan LUOTTAMUSTA. Ihmisten täytyy luottaa, että raha kelpaa muillekin, muilla on yhteinen käsitys rahan arvosta ja raha säilyttää arvonsa vielä kuukausia ja vuosia.

Jos luottamus äkillisesti laskee, ROMAHTAA MYÖS RAHAN ARVO. Näin on esimerkiksi käynyt Venezuelassa. Elokuussa maan keskuspankki leikkasi kuusi nollaa maan valuutasta, koska valuutan arvo on jatkanut nopeaa heikentymistä maan sekasorron takia.

Rahan arvon mittaa sanotaan VALUUTAKSI. Tunnetuimmat mitat lienevät dollari, euro ja jeni.

Valuutan arvo määräytyy kansainvälisillä valuuttamarkkinoilla. Jos sijoittajat, pankit ja varainhoitajat luottavat jonkin maan talouteen, maan valuuttaa pidetään hyvänä arvon säilyttäjänä.

Valuuttojen arvoon vaikuttavat ennusteet talouden kasvusta, keskuspankkien harjoittama politiikka, lainojen korot, poliittinen vakaus ja niin edelleen. Sijoittajat pyrkivät arvioimaan, mitkä valuutat heikkenevät ja mitkä vahvistuvat, jotta he voivat tehdä voittoa ajoittamalla ostot oikein.

Eri valuutat kallistuvat tai halpenevat aina SUHTEESSA TOISIINSA. Sijoittajat ostavat yhtä valuuttaa maksaen sen toisella. Kaupan luonteen takia ei voi syntyä tilannetta, jossa kaikkien valuuttojen arvot nousevat samaan aikaan.

Valuuttamarkkinat eivät ole pelkästään sijoittajia varten. Jos suomalainen yritys ostaa vaikkapa Ruotsista jonkin komponentin, pitää yrityksen maksaa valmistajalle kruunuissa. Tätä tarkoitusta varten yrityksen pankin tai muun rahanvälittäjän täytyy vaihtaa valuuttaa.

Ja pitäähän turistienkin usein vaihtaa valuuttaa.

RAHA SYNTYY TYHJÄSTÄ

Suomen Pankki kirjoittaa verkkosivuillaan, että ”jokainen euro, punta, kruunu, rupla, dollari tai jeni on tietysti jonkun varallisuutta, mutta samalla se on myös jonkun velkaa.”

Tämä johtuu siitä, että kun pankit lainaavat rahaa asiakkailleen, ne luovat rahan tyhjästä.

Lainanottajalle tämä uusi raha näkyy lisääntyneenä saldona tilillä. Tämä saldo on kuitenkin itse asiassa pankin velkaa lainanottajalle.

Kun lainanottaja sitten ostaa tällä saldolla jotain, pankin luoma uusi raha siirtyy jonkun toisen varallisuudeksi.

Myös pankkien pankki eli keskuspankki luo rahaa, kun se laskee liikkeelle velkapapereita, tuttavallisemmin seteleitä ja kolikoita. Näissäkin tapauksissa pankeilla on keskeinen rooli.

Pankilla täytyy olla keskuspankin tilillä saldoa, jotta pankki voi luovuttaa käteistä asiakkaille. Pankki voi kasvattaa saldoaan esimerkiksi myymällä keskuspankille valtioiden tai yritysten velkakirjoja.

Talouskriisien aikana keskuspankki on pyrkinyt lisäämään taloudessa liikkuvan rahan määrää ostamalla aiempaa enemmän velkakirjoja niin pankeilta kuin muilta sijoittajilta.

TYHJIÄ VELKAPAPEREITA

Seteli siis on keskuspankin velkapaperi. Mitä setelillä sitten voi saada, jos sen kiikuttaa keskuspankkiin? Valitettavasti ei mitään.

Nykyistä keskuspankkien liikkeelle laskemaa rahaa sanotaan fiat-rahaksi. Tällä latinankielisellä sanalla viitataan siihen, että rahan arvoa ei ole sidottu mihinkään fyysiseen.

Toisin oli vuosikymmeniä sitten, jolloin valuutan arvo oli sidottu arvometalleihin ja seteleitä vastaan sai keskuspankista vaikkapa kultaa tai hopeaa. Esimerkiksi Suomen Pankki irrotti markan kultakannasta 1931 ja Yhdysvaltain keskuspankki dollarin vuonna 1971.

TEKSTI PEKKA LEIVISKÄ
GRAFIIKKA: LÄHDE: SUOMEN PANKKI

7.10.2021

ILMIÖ: Rahaa taivaalta

Pandemian takia Yhdysvaltain, Hongkongin, Macaon ja Singaporen kansalaisille on annettu RAHAA TAI ERÄÄNLAISIA LAHJAKORTTEJA, vastikkeetta. Ideana on, että kansalaiset kuluttaisivat rahat ja näin ELVYTTÄISIVÄT TALOUTTA.

Ekonomistit puhuvat käsitteestä HELIKOPTERIRAHA. Ensimmäisen kerran termin esitteli taloustieteilijä Milton Friedman vuonna 1969. Friedman pohti tuolloin artikkelissaan, miten kuluttajatuotteiden ja -palveluiden hinnoille kävisi, jos kaikille kansalaisille jaettaisiin rahaa helikopterista pudottamalla.

Helikopteriraha ei ole täsmällinen taloustieteen termi. Rahoja ei siis ole pakko heitellä helikopterista, vaan esimerkiksi keskuspankkien SUORAAN VALTIOIDEN BUDJETTEIHIN maksama rahaa voitaisiin pitää helikopterirahana.

Yleisemmin helikopterirahaa pidetäänkin nimenomaan KESKUSPANKKIEN ELVYTYSKEINONA eli rahapoliittisena elvytyksenä. Siksi Yhdysvaltain, Hongkongin, Macaon ja Singaporen elvytys ei oikeastaan ole helikopterirahoitusta, vaikka näin onkin laajalti uutisoitu.

Helikopterirahoitus halutaan ajatella nimenomaan keskuspankkien keinoksi. Kun rahan jakaa keskuspankki, se tavallaan LUO TÄMÄN UUDEN RAHAN. Moni ekonomisti suhtautuu sen vuoksi helikopterirahoitukseen epäillen. He pelkäävät uuden rahan johtavan hallitsemattomaan KULUTTAJAHINTOJEN NOUSUUN eli inflaatioon.

Tällä hetkellä ongelmana tosin on enemmän HINTOJEN LASKU ELI DEFLAATIO. Esimerkiksi lokakuussa euroalueen kuluttajahinnat laskivat 0,3 prosenttia viime vuoden lokakuuhun verrattuna. Vaikka hintojen lasku voi kuulostaa äkkiseltään kivalta, olisi sillä kansantalouksien kannalta huonoja vaikutuksia.

Vallitsevan talousteorian mukaan kuluttajatuotteiden hintojen laskiessa ihmiset lykkäävät ostamista, mikä johtaa TYÖTTÖMYYTEEN JA TALOUDEN LASKUKAUTEEN.

Helikopteriraha on noussut julkiseen keskusteluun aina tasaisin väliajoin, kun taloudessa on mennyt heikosti. Epävarmoina aikoina helikopteriraha ei kuitenkaan ole tehokkaimmillaan.

Jos ihmisillä ei ole luottamusta tulevaan, he siirtäisivät saamansa helikopterirahan isolta osin säästöön, jolloin sillä ei olisi elvyttävää vaikutusta.

Pandemian jälkeisessä maailmassa helikopterirahan teho voisi olla parempi.

TAVOITTEENA MALTILLINEN HINTOJEN NOUSU

Keskuspankit haluavat kuluttajatuotteiden ja -palveluiden hintojen kasvavan maltillisesti. Sen ajatellaan kannustavan kuluttamaan, investoimaan ja edistämään laajemminkin yhteiskuntien kehittymistä.

Viime vuosina keskuspankkien tavoitteet inflaatiosta ovat jääneet täyttymättä. Tämä on lisännyt keskustelua uusista keinoista, joilla inflaatio saadaan nousemaan.

Helikopteriraha on nousemassa varteenotettavaksi vaihtoehdoksi. Esimerkiksi LähiTapiolan yksityistalouden ekonomisti Hannu Nummiaro kirjoitti toukokuussa, että helikopteriraha on realistinen rahapolitiikan seuraava askel.

TOIVEENA SAADA KANSALAISET KULUTTAMAAN

Euroopan keskuspankki EKP on viime vuosina pyrkinyt nostamaan inflaatiota ostamalla velkakirjoja pankeilta ja sijoittajilta sekä kannustamalla pitkäaikaisen rahoituksen avulla pankkeja lisäämään luotonantoa yrityksille ja kotitalouksille.

Suomen Pankin ekonomisti Olli-Matti Laineen tutkimuksen mukaan vuonna 2016 alkanut EKP:n toinen operaatio (TLTRO-II) kiihdytti pankkien lainanantoa yrityksille. Laine ei kuitenkaan löytänyt näyttöä, että operaatioilla olisi ollut vaikutusta kulutusluottoihin.

Vastaavat tutkimustulokset voivat lisätä helikopterirahoituksen kannatusta, sillä keino voisi toimia paremmin yksityisten kansalaisten kulutuksen lisäämisessä. Eri vuosina tehtyjen kyselytutkimusten mukaan euroalueen kansalaiset käyttäisivät helikopterirahasta kulutukseen 30 – 55 prosenttia.

TEKSTI PEKKA LEIVISKÄ / UP