OIVALTAJA: Vesa Holappa: ”Viisaus kumpuaa paikalla olijoista”

AMMATTIOSASTOJEN KEHITTÄMISVIIKONLOPUT

VESA HOLAPPA

Rehtori
Murikka-opisto
Tampere

Ensi vuoden ammattiosastojen kehittämisviikonlopuissa Murikassa kirkastetaan toimintaa ja etsitään keinoja kiinnittää jäsenet tukevammin mukaan osaston toimintaan. Tavoitteena on päästä pois pelkkien sääntömääräisten kokousten ja pilkkikisojen järjestämisestä kohti oman toiminnan virkistymistä.

– Tämä on liitolta kädenojennus osastoille, viikonloput ovat ilmaisia eikä ammattiosastojen tarvitse osallistua kustannuksiin. Joka viikonlopun aloittaa varmaankin jokin ajatuksia herättelevä alustus, mutta loppu on osallistujien varassa. Viisaus lähtee paikalla olijoista. Tavoitteena on miettiä ammattiyhdistysliikkeen arvoja ja sitä, mikä on ydintoimintaamme, Murikka-opiston rehtori Vesa Holappa kaavailee.

Kutsut ensimmäisiin tilaisuuksiin ovat lähdössä loppusyksyn aikana. Kolme kehittämisviikonloppua pidetään kevätkaudella, kolme syyskaudella. Joka alueelta kutsutaan ammattiosastojen hallituksista 8 henkilöä kustakin. Jos Murikan yhden hengen huoneiden kapasiteetti eli 100 henkeä ylittyy, ryhdytään osallistujamääriä rajoittamaan, Holappa toteaa kehittämisseminaarien käytännön kulusta.

”Voisivatko ammattiosastot löytää uusia yhteistyön muotoja? Voisivatko ammattiosastot tiivistää esimerkiksi edunvalvontaa alueellisesti?”

– Tämä ei ole lupaus, että viikonlopun jälkeen kaikki ongelmat osaston toiminnassa tulisivat taklatuiksi. Mutta tämä on jatkoa ammattiosastojen kehityskeskusteluille. Niissä on nähty, mitkä asiat hiertävät, kun useinkaan toiminta ei puhuttele tavallista rivijäsentä, varsinkaan nuoria jäseniä.

– Viikonlopuissa yritetään löytää vielä kerran se, miksi ammattiosastot ja ylipäänsä ammattiyhdistysliike ovat olemassa. Jaetaan ideoita ja keskustellaan siitä, miten jäsensuhdetta tiivistetään.

Viikonlopun aikana yritetään löytää sellainen yhteinen sävel alueen ammattiosastojen välille, että voidaan puhua jonkinlaisesta loppujulkilausumasta ja sitoutumisesta jatkamaan toiminnan päivitystyötä.

– Aluetoimistot tulevat mukaan tämän työn seuraamiseen ja tukemiseen, Holappa lupaa.

Murikka-opiston rehtori on hyvin tietoinen siitä, miten suuressa puristuksessa koko ay-liike on. Työelämän rakenteet muuttuvat, ja työnantajat haluavat painaa työn ehtoja aina vain kehnommiksi kansainväliseen kilpailukykyyn vedoten.

– Melkoisissa puolustusasemissa me olemme. Mutta voisivatko ammattiosastot löytää uusia yhteistyön muotoja? Voisivatko ammattiosastot tiivistää esimerkiksi vaikuttamistyötään ja edunvalvontaa alueellisesti, yhdessä, Holappa yllyttää miettimään uusia voimaantumisen keinoja.

TEKSTI SUVI SAJANIEMI
KUVA KITI HAILA

Pirjo Rosqvist: Ihminen ei ole robotti – työstä palautuminen on tärkeää

Teollisuuden työt ovat edelleen fyysisesti osin raskaita. Työ voi olla myös yksitoikkoista tai samaa liikesarjaa toistavaa. Sen myötä työntekijä altistuu tuki- ja liikuntaelinsairauksille. Varsinkin niskat, hartiat ja kädet ovat koetuksella niissä tehtävissä, joita koneet, laitteet tai robotit eivät ole pystyneet korvaamaan.

Työhyvinvointi on työelämän kehittämisessä merkittävässä roolissa. Suomessa käytetty ja yleisesti tunnettu sana työhyvinvointi tarkoittaa meillä myös runsasta käytännön toimintaa. Sitä vastoin Euroopassa puhumattakaan laajemmin maailmalla samaa tarkoittavat englannin kielen termit occupational well-being tai well-being at work aiheuttavat jos jonkinlaista kummastusta. Mitä ihmettä? Mennäänkö töihin viihtymään ja voimaan hyvin? Eikö sinne nyt sentään mennä töitä tekemään. Suomalaiset ovat kuitenkin parhaimmillaan löytäneet ymmärryksen siitä, että hyvinvoiva työyhteisö on tuottava, motivoiva ja sitoutunut.

Työhyvinvointiin kuuluvat henkinen ja fyysinen työsuojelu, johdon ja esimiesten sitoutuneisuus huolehtia työntekijöiden jaksamisesta sekä työn ja perhe-elämän yhteensovittaminen, jossa huomioon pitää ottaa koko perhe eli äiti, isä ja lapset.

Työhyvinvoinnin ylläpitämisessä ja edistämisessä on huomioitava myös ikäryhmien yksilölliset tarpeet. Harjoittelijoille ja nuorille on annettava oikea kuva työelämästä ja sen pelisäännöistä. Monet ikääntyneet työntekijät arvostavat työn ulkopuolella olevaa vapaa-aikaa, ja monet haluavat sitä vanhemmiten enemmän. Joissakin työehtosopimuksissa on sovittu työaikapankeista ja 58-vuotiaiden ja sitä vanhempien työntekijöiden mahdollisuudesta vaihtaa rahallisia korvauksia vapaaseen.

”Työpaikoilla on tärkeää pitää tauoista kiinni. Silloin keskitytään ruuan ja juoman nauttimiseen sekä sosiaaliseen vuorovaikutukseen työkavereiden kanssa.”

Työaikalaki ja työehtosopimukset sisältävät määräyksiä työstä elpymisestä. Työpaikoilla on tärkeää pitää tauoista kiinni. Silloin keskitytään ruuan ja juoman nauttimiseen sekä sosiaaliseen vuorovaikutukseen työkavereiden kanssa sen sijaan, että tuijoteltaisiin vain omaa älylaitetta. Varsinkin näin vaalien lähestyessä on hyvä vaihtaa mielipiteitä työkavereiden kanssa ja kannustaa äänestämään, sillä liian moni työntekijä on aikaisemmin jäänyt nukkuvien puolueeseen. Puolet Teollisuusliiton jäsenistä jätti äänestämättä edellisissä eduskuntavaaleissa. Palkansaajien ääni pitää saada kuuluviin.

Työpaikan viihtyvyyden ytimessä on esimiestyö. Työnantajan näkökulmasta esimiehen pitää saavuttaa asetetut taloudelliset ja toiminnalliset tavoitteet. Esimiehen pitää osata johtaa asioita ja ihmisiä. Lähiesimiestyö on ennen kaikkea ihmisten johtamista. Esimiehillä on oltava silmät ja korvat auki tilanteessa kuin tilanteessa, sillä työpaikalla saattaa olla monenlaisia työntekijöitä erilaisista elämäntilanteista ja taustoista. Hyvä esimies osaa käsitellä erilaisuutta.

Työturvallisuuskeskuksen verkkosivulta löytyy paljon materiaalia työhyvinvoinnista. Kannattaa muistaa myös Teollisuusliiton Murikka-opisto, joka järjestää luottamusmiehille ja työsuojeluvaltuutetuille koulutusta. Seuraavat Hyvinvointi työyhteisössä -kurssit järjestetään 13.–15.5. ja 11.–13.11. Osallistukaa ihmeessä!

Pidetään hyvinvoinnista huolta!

PIRJO ROSQVIST
Teollisuusliiton sopimusasiantuntija

KUVA KITI HAILA

Veli-Matti Kauppinen: Työelämän parantaminen on jatkuva prosessi

Sipilän hallitus erosi maaliskuun 8. päivä. Ero tapahtui myrskyisän, vastoinkäymisistä toiseen matkanneen sote- ja maakuntauudistuksen loppuhuipennuksena. Oikeastaan koko uudistuksen valmisteluprosessi kuvaa hyvin manan majoille menneen hallituksen tapaa toimia. Sen kaikkea tekemistä leimasi kova kiire, huono valmistelu sekä jatkuva soutaminen ja huopaaminen. Hallitus ehti kuitenkin saada paljon ikävyyksiä aikaan palkansaajille, työttömille, opiskelijoille ja eläkeläisille.

Tuoreessa muistissa ovat työttömyysturvan tuntuvat heikennykset, massiiviset leikkaukset koulutuksen määrärahoihin, puhumattakaan työttömiä nöyryyttävästä aktiivimallista. Samoin muistissa on kilpailukykysopimus ja erityisesti tapa, jolla hallitus kikyään eteenpäin vei. Noin neljän vuoden aikana hallitus osoitti melkoista osaamattomuutta, kovapäisyyttä ja ylimielisyyttä erityisesti työmarkkinoiden ja työelämän suhteen. Suomen kehittämisessä kymmenien vuosien ajan käytössä ollut aito sopimisen kulttuuri ei paljoa painanut, kun Oy Suomi Ab:ta haluttiin laittaa uuteen iskuun. Jälkiä korjataan vielä pitkään.

Työelämää pitää kehittää aidon kolmikantaan perustuvan keskustelun pohjalta. Menestyksen eväät löytyvät monesta tekijästä. Yksi olennainen lähtökohta on hyvä, kattava ja monipuolinen koulutusjärjestelmä. On lähes koomista, että Sipilän hallitus leikkasi noin 690 miljoonaa euroa koulutuksesta, ja nyt siinä vaikuttaneet puolueet kilvan puhuvat vaalikentillä siitä, kuinka laadukas koulutus on paras voimavaramme. Heidän puheensa ovat siis samat kuin ennen edellisiä eduskuntavaaleja, mutta tuskin keneltäkään jää näkemättä, että kauniiden sanojen ja hallituskaudella toteutettujen tekojen välillä vallitsee räikeä ristiriita.

”Työpaikkatason yhteisellä kehitystyöllä on maassamme pitkät perinteet. Tätä toimintamallia on syytä hyödyntää tulevaisuudessakin.”

Tarvitsemme todellisia tekoja koulutuksen puolesta, ei sitä vastaan. Osana koulutukseen panostamisen kokonaisuutta tarvitsemme aikuisväestölle suunnatun osaamistason kohottamishankkeen, jossa työmarkkinajärjestöillä on vahva rooli. Samoin pitäisi luoda avoin ammattiopisto, joka mahdollistaa osaamisen laajentamisen ja etenemisen ammatista toiseen, ja jossa ammatillisten opintojen lisäksi voi syventää yleissivistävää osaamista.

Tulevalla vaalikaudella tarvitsemme ennustettavuutta työmarkkinoille ja työelämään. Meillä on oltava toimivat polut työstä työhön, jotta mahdolliset yllättävätkin työttömyysjaksot jäisivät lyhyiksi. Lisäksi meillä on oltava toimiva turvaverkko heille, jotka syystä tai toisesta eivät ole työelämässä juuri nyt.

Hyvä työelämä on kiistaton kilpailukykytekijä. Työpaikkatason yhteisellä kehitystyöllä on maassamme pitkät perinteet. Tätä toimintamallia on syytä hyödyntää tulevaisuudessakin. Kehittämisen on tapahduttava aidossa yhteistyössä työnantajien ja työntekijöiden välillä. Hyvä työelämä huomioi työntekijöiden erilaiset elämäntilanteet, ja mahdollistaa entistä paremman työn ja perhe-elämän yhteensovittamisen sekä aidon itsensä kehittämisen.

Jotta työelämän laatua saadaan parannettua, henkilöstölle on annettava aidot mahdollisuudet vaikuttaa työtään ja työolojaan koskevaan päätöksentekoon. Samalla on edistettävä työelämän laatua ja työhyvinvointia.

VELI-MATTI KAUPPINEN
Teollisuusliiton viestintäasiantuntija

KUVA KITI HAILA

Mirjami Suikki: Tuottavuus syntyy tuotannon järjestelyillä

Tuottavuuden kehittämisessä keskeistä on jalostavan työn osuuden lisääminen. Näin on siksi, että asiakas on viime kädessä valmis maksamaan vain niistä työvaiheista, joissa tilatun tuotteen tai palvelun jalostusarvo nousee. Tällaisia työrupeamia teollisuudessa ovat vaiheaikaan kuuluvat jalostavat osuudet kuten tuotteen valaminen, maalaus, osien liittäminen yhteen ja hitsaus.

Keinoja jalostavan työn osuuden lisäämiseen ja tuottavuuden kasvattamiseen on useita. Töiden tekemistä voidaan sujuvoittaa poistamalla tuotannosta turha materiaalinkäsittely ja kuljetukset, tekemällä työt kerralla oikein, minimoimalla materiaalipuutteista aiheutuvat häiriöt, lyhentämällä asetus-ja valmisteluaikoja, parantamalla layoutia eli työpaikkajärjestystä ja työpisteiden ergonomiaa, varmistamalla esteetön kulku ja työkalujen oikea sijoittuminen suhteessa työpisteisiin sekä poistamalla tuotannosta hukkatekijät ja turhat odotusajat.

Edellisen rinnalla yhteistyöllä ja yhteisellä tahtotilalla on tuottavuuden kehittämisessä ja työn tekemisen edellytysten parantamisessa suuri merkitys. Siksi johtamisen pitää olla enemmän valmentamista kuin käskyttämistä. Johdon pitäisi myös olla enemmän mukana arjen asioissa, jolloin tuotantoprosessien ongelmat saadaan paremmin näkyväksi, arvioitavaksi ja ratkaistua. Toisaalta työpaikan kehittämiseen pitää osallistaa koko henkilöstö. Käytännön elämä on osoittanut, että työnantajan ja pääluottamusmiehen kesken tai erikseen nimetyillä ”kehittämistyöryhmillä” tehdyt suunnitelmat jäävät usein työryhmätason pyörittelyksi tai eivät etene siksi, että johto tai henkilöstö ei ole aidosti sitoutunut muutosten läpiviemiseen.

”Työn sujuvoittaminen ei tarkoita sitä, että työt pitäisi tehdä nopeammin, vaan järkevämmin.”

Ei siis yksin riitä, että siivotaan, laitetaan työkalut paikoilleen ja perustetaan työryhmiä, vaan tavoitteeksi pitää asettaa tuotannon sujuvoittaminen yhteistyössä koko henkilöstön kanssa. Sujuvoittaminen ei silloin tarkoita sitä, että työt pitäisi tehdä nopeammin, vaan järkevämmin. Työntekijöitä pitäisi kuulla enemmän. He tietävät parhaiten, mikä tuotannossa toimii ja mikä ei. Tuottavuuden kehittämisen pitää myös lisätä työhyvinvointia, ja työntekijöille pitäisi osoittaa nykyistä enemmän arvostusta palkitsemisjärjestelmien kautta.

Samalla on hyvä havaita, että tuottavuuden kehittämisellä on vaikutus työpaikkojen säilymiseen. Kun työpaikoilla käynnistetään yhteistoimintaneuvotteluja, johtaa se yleensä lomautuksiin ja irtisanomisiin. Silloin huomataan usein, että korjaavia toimenpiteitä olisi pitänyt tehdä jo aiemmin. Parempi siis tarttua toimeen hyvissä ajoin, eikä vasta sitten kun yrityksen tilanne on vaikeutunut.

Nykyisen hallituksen ajama palkansaajien työajan pidentäminen 24 tunnilla on ollut yhtä myrkkyä ja monissa keskusteluissa esiin noussut harmituksen aihe. Silti nykyhallitus on edelleen sitä mieltä, että työaikaa pidentämällä luodaan lisää työpaikkoja ja parannetaan kilpailukykyä. Enpä oikein jaksa tähän uskoa. Sen sijaan kokemuksesta tiedän, että tuotannon järjestelyt ja niiden kuntoon laittaminen työpaikoilla johtavat tuottavuuden ja kilpailukyvyn parantumiseen, jolloin ne myös tukevat työllisyyden myönteistä kehitystä.

MIRJAMI SUIKKI
Teollisuusliiton sopimusasiantuntija

KUVA KITI HAILA