”Mieluummin kuolen, kuin menen takaisin” – Suomalaisilla maatiloilla hyväksikäytetään ukrainalaisia työntekijöitä

Suomalainen maatalousyrittäjä oli siinä vaiheessa nöyryyttänyt Jaroslavin vaimoa jo kaksi vuotta. ”Mieluummin kuolen, kuin menen siihen työpaikkaan enää koskaan takaisin”, vaimo sanoi. Mutta Jaroslavin oli pakko mennä. Työlupa oli katkolla.

14.4.2021

”Jaroslav” ei esiinny tässä omalla nimellään. Pelko Suomeen jäämisen epäämisestä on jälleen todellinen, sillä hakemus pysyvästä oleskeluluvasta ryömii hidasta byrokraattista kulkuaan jossain Migrin eli maahanmuuttoviraston uumenissa.

PALKATTA PUKUHUONEESSA

Jaroslav ja hänen vaimonsa saivat työpaikan suomalaiselta vihannestilalta sen ainoina ukrainalaisina työntekijöinä. Kohtelu oli nöyryyttävää.

– Työpäivä alkoi viideltä tai puoli kuudelta. Hyvin usein vaimolleni sanottiin: Sinä jäät pukuhuoneeseen. Töitä löytyy sinulle, ehkä, sitten joskus myöhemmin vaikka vartiksi tai puoleksi tunniksi. Siellä pukuhuoneessa vaimoni istui, ilman töitä ja ilman palkkaa, vaikka meillä oli määräaikainen työsopimus. Sen mukaan meillä olisi pitänyt olla 8 tuntia töitä päivässä, 40 tuntia viikossa.

– Kun kysyimme, voisiko hän lähteä kotiin, vastaus oli aina ei. Kun kysyimme miksi, vastaus oli ”Because” (”Siksi”).

Vaimo sai keskenmenon huonon kohtelun jatkuessa. Kun vaimon ei useinkaan annettu tehdä töitä, Jaroslavin asiat olivat aivan päinvastaisella tolalla.

– Tuskin koskaan sain tehdä töitä työparina. Kevyellä työpisteellä työskenteli kaksi suomalaista työntekijää, minä yksin raskaalla työpisteellä.

Jaroslav ja hänen vaimonsa pitivät tärkeänä suomen kielen oppimista. He löysivät itse kansalaisopiston kurssin ja sovittiin, että he saavat lähteä kahtena päivänä viikossa normityöajan puitteissa suomen kielen kurssilleen. Mutta työnantaja teetti ylitöitä sopimusta rikkoen juuri noina arkipäivinä. Kieliopinnot tyssäsivät siihen.

TUNNIT JA LISÄT KATOSIVAT

– Emme koskaan saaneet ylitöistä niistä kuuluvia lisiä. Ja tunteja vain hävisi. Jos minulla oli tehtynä 300 tuntia ylitöitä, maksu tuli vain 240–250:stä. Kerran meillä kummallakin oli 200 tuntia maksamattomia palkkoja vaimon kanssa, mutta meistä kumpikin sai rahat vain 160 tunnista.

Tuolloinen venäjää osaava työkaveri tulkkasi, kun Jaroslav kysyi maksamattomista palkoistaan. Vihannesviljelijäpariskunnan rouva ryhtyi vain sättimään Jaroslavia ja hänen vaimoaan.

– Mitä te oikein valitatte? Tässä lähellä on töissä muita ukrainalaisia, jotka asuvat kehnossa parakissa ja joilla on paljon huonommat olot. Ei teillä ole varaa valittaa.

Emme koskaan saaneet ylitöistä niistä kuuluvia lisiä. Ja tunteja vain hävisi.

Kahden vuoden jälkeen Jaroslavin vaimo lähti työpaikasta, sillä työnantajan harjoittama henkinen piina kävi kestämättömäksi.

– Vaimoni sanoi: ”Mieluummin kuolen, kuin menen enää koskaan siihen työpaikkaan.”

Jaroslavin oli jäätävä, sillä vasta neljän vuoden jälkeen EU:n ulkopuolelta tuleva henkilö voi edes teoreettisesti saada pysyvän oleskeluluvan ja siirtyä tekemään töitä mille alalle tahansa.

SUOMI – VAIN KUVITELMA OIKEUSVALTIOSTA

– Suomalaiset maatalousyrittäjät tietävät erittäin hyvin, että ukrainalaisilla ei ole varaa kertoa omaa mielipidettään tai tuoda ongelmia esiin, Jaroslav toteaa.

Teollisuusliiton jäseneksi nyttemmin liittynyt Jaroslav on hyvin perehtynyt alan työehtosopimukseen ja auttaa maanmiehiään. Jaroslav arvioi, että 90 prosentilla ukrainalaisista maataloustyöntekijöistä on Suomessa ongelmia. Työ- ja oleskelulupa ei ole enää sidottu yhteen työnantajaan vaan toimialaan. Työn loppuessa loppuu kuitenkin myös oleskelulupa, ja silloin edessä voi olla ajolähtö Suomesta, sillä uutta työpaikkaa ei välttämättä heti löydy. Tämä pitää ukrainalaiset nöyrinä.

Jaroslav uskoo, että maatalousalan työnantajat eivät halua maksaa yli 9 euron tuntipalkkoja. Silloin oikeutensa tietäviä suomalaisia hakeutuisi alalle, eikä TE-toimisto enää katsoisi alalla vallitsevan työvoimapulaa. Silloin uutterien, mutta riistettävien työntekijöiden virta EU:n ulkopuolisista maista tyrehtyisi.

PIILOTETTU TODELLISUUS

Jaroslav hämmästelee sitä, miten suuressa suomalaisessa päivälehdessä tehtiin työntekijöiden oikeuksia järjestelmällisesti polkevasta mansikanviljelijästä suoranainen sankari.

– Todellisuudessa isäntä oli uhkaillut työntekijöitä. Jos joku sanoo yhdenkään poikkipuolisen sanan toimittajalle työnantajaa vastaan, on työntekijän lähdettävä heti takaisin Ukrainaan. Toimittajalle esiteltiin se asuntola, johon valikoitiin vain isännän mieleistä näytelmää näyttelemään suostuvat ukrainalaiset. Ala-arvoiset asuntolat jäivät näyttämättä ja niihin siirrettiin kaikki ne, joiden yhtään epäiltiin kertovan totuuden työoloista.

Ymmärsin, että en pysty vaikuttamaan mihinkään epäkohtiin siinä työpaikassa.

Työehtosopimuksen rikkominen on kyseisellä tilalla tunnetusti sääntö.

– Työpäivät ovat pitkiä, mutta mitään ylityökorvauksia ei makseta.

Jaroslav alleviivaa, että suomalaisviljelijöiden joukosta löytyvät myös ne, jotka hoitavat velvollisuutensa. Jaroslav kertoo tyytyväisestä maannaisestaan pienellä, muutaman kymmenen ukrainalaisen kausityöläisen mansikkatilalla. Viljelijä maksoi palkat ja lisät työehtosopimuksen mukaisesti, ja poimija tienasi kuukaudessa saman kuin edellä kuvatulla ”erinomaisen” viljelijän tilalla kahdessa–kolmessa kuukaudessa. Viljelijä toi kahvitkin pellolle asti. Majoitus oli mukava. Ukrainalaisia ei uhkailtu eikä haukuttu.

Suomessa on siis täysin mahdollista hoitaa tuottavaa mansikkatilaa työehtosopimuksia ja ihmisoikeuksia kunnioittaen.

AMMATTILIITTO PAIKAN PÄÄLLE

– Isoille tiloille, joilla on paljon kausityöläisiä, pitäisi tehdä tietoiskuja koko kauden ajan, eli maaliskuusta lokakuun loppuun. Ei ole väliä, ovatko tietoiskut ukrainaksi vai venäjäksi. Työntekijöille on kerrottava suomalaisesta työehtosopimusjärjestelmästä. Kotimaan kokemusten kautta tes-järjestelmä ei voi avautua ukrainalaisille, Jaroslav sanoo.

– Minä uskon, että myös kausityöläiset liittyisivät ammattiliittoon, jos heille kerrottaisiin, että liitto voi auttaa maksamattomien palkkojen ja lisien saamisessa. Työnantajatkin ryhtyisivät muuttamaan tapojaan, kun he näkisivät, että työehtosopimuksen rikkomisesta tulee seuraamuksia.

TYÖNANTAJA EI NEUVOTELLUT

Työluvalla Suomessa oleskelevilta vaaditaan tietyt vähimmäisansiot Suomessa, jotta myös perhe saisi tulla tai jäädä Suomeen.

– Pyysin palkankorotusta, koska laskin, etteivät minun ansioni yllä tähän. Viljelijäpariskunta mietti viikon vastaustaan, joka oli ei. Ymmärsin, että en pysty vaikuttamaan mihinkään epäkohtiin siinä työpaikassa. Vaikka minulla olisi ollut vain puoli vuotta aikaa pysyvän oleskeluluvan saamiseen, otin lopputilin, sillä olin henkisesti aivan näännyksissä.

Puolen vuoden kevytyrittäjyyskokemusten perusteella Jaroslav pystyisi tällä haavaa ansaitsemaan elantonsa yrittäjänä, mutta ne lupahakemukset makaavat edelleen Migrissä. Hän ei saa tehdä töitä, vaikka töitä ja haluja olisi.

– Jos meitä olisi kohdeltu vaimoni kanssa hyvin ja sopimusten mukaan, olisimme varmaan vieläkin siellä tilalla töissä, Jaroslav toteaa.

MITÄ TAPAHTUU TODELLA?

Sadat tuhannet suomalaiset lähtivät aikoinaan ensin Amerikkaan ja sitten Ruotsiin siksi, että kotimaassa ei ollut enää elantoa eikä tulevaisuutta. Suomeen saapuu nyt aivan samoista syistä työntekijöitä EU:n ulkopuolisista maista. Viimeisimmän virallisen tilaston mukaan vuodelta 2018 työn perusteella sai oleskeluvan vajaat 7 000 henkilöä, heistä noin 2 000 ukrainalaisia. Vastaanotto Suomessa on tyly, mutta Teollisuusliitto etsii muun ay-liikkeen kanssa keinoja tilanteen parantamiseksi.

TEKSTI SUVI SAJANIEMI
KUVITUS VILLE TIETÄVÄINEN

 

Painostusta ja nälkäpalkkaa

Karu totuus hyvämaineisesta mansikkatilasta: Ukrainalainen Oleksandra Radchenko sai 1,5 kuukauden työnteosta käteen vain 924 euroa. Kuvioon kuului myös pimeitä välityspalkkioita ja asunto varastohallissa

Suomalaista suurta marja- ja vihannestilaa ylistetään alan lehdessä maalaisunelmaksi. Isäntä esiintyy maaseutuyrittäjien nohevana mannekiinina eri medioissa.

Koronakeväänä 2020 matkustusrajoitukset uhkaavat ukrainalaisten maahanpääsyä. Julkisuudessa isäntä suosittelee alaa suomalaisillekin. Hänen mukaansa mansikanpoimija voi päästä 10 euron tuntipalkkaan, mitä hän ei pidä huonona. Isäntä toivoo, että maataloudesta muodostuisi ihmisille nyt parempi kuva.

Poimijoita tulee myös Ukrainasta, mutta kympin tuntipalkka jää suurimmalle osalle poimijoista vain haaveeksi ja mielikuva suomalaisesta maataloudesta karuksi.

ASUNTOLAN SULKU VIE POIMIJAKSI

Ukrainalainen Oleksandra Radchenko, 21, aloittaa tilalla mansikanpoimijana toukokuussa 2020. Hän on saapunut maaliskuussa Odessasta Suomeen opiskellakseen kevään ajan suomen kieltä, mutta koronapandemia sulkee oppilaitoksen asuntolan.

– Minulle ehdotettiin mansikanpoimintaa, jotta saisin vuokrattua asunnon.

Työsopimus solmitaan reiluksi kolmeksi kuukaudeksi. Tilalta järjestyy asunto 40 euron kuukausivuokralla.

– Tosin se ei ole asunto, vaan väliseinätön varastohalli, sanoo Radchenko.

Oleksandra Radchenko

Hallissa on vieri vieressä kerrossänkyjä, niiden lomassa ruokapöytä ja yhdellä seinustalla liesi ja lavuaari. Kunnan rakennustarkastajan mukaan hallille on myönnetty asumiskäyttölupa ilman asukasmäärän ylärajaa. Asukkaita on 20–30.

– Pahinta ovat hirveä kuumuus ja kärpäset, joiden takia on vaikea nukkua, sanoo Radchenko.

Rakennustarkastajan mielestä varasto käy hyvin lyhytaikaiseen asumiseen. Ilmanvaihtoa ei hänen mukaansa ole erikseen tutkittu.

– Tuskin se mikään hotellihuoneen tasoinen on, hän kuittaa.

YHTEINEN KIELI PUUTTUU

Ukrainalaiset osaavat äidinkielensä lisäksi usein venäjää, mutta eivät suomea tai englantia. Tilalla venäjää osaa vain pitkäaikainen ja kovaotteinen vironvenäläinen naistyönjohtaja, brigadir.

– Jokainen Ukrainasta tuleva maksaa hänelle 150 euron välityspalkkion, sillä he saavat työpaikan vain brigadirin kautta. Brigadir tekee mitä haluaa, Radchenko luonnehtii.

Radchenko säästyy maksulta, sillä hän on hankkinut työpaikan Suomesta käsin.

Isäntä sanoo Tekijälle, että brigadir ja työntekijät ovat hänelle kiistäneet välityspalkkioiden maksamisen.

– Mutta ne suojelevat toisiaan jollain tavalla. Se on aika viidakko saada selville, että miten homma oikeasti on, isäntä tunnustaa.

PAINOSTUSTA JA KIROILUA

Ensimmäisenä päivänä tottumaton Oleksandra väsyy kuumalla pellolla yhdeksän tunnin työnteon ja vain yhden tauon jälkeen.

– Brigadir lupaa, että voin mennä pitkäkseni, mutta aloittaa painostuksen: ”Jos et kerran jaksa tehdä pidempään töitä, miksi edes olet täällä? Jos ei miellytä, lähtekää kotiin.”

Myös isäntä on paha suustaan.

”Minulla on tuolla sata suomalaista työntekijää odottamassa! Painukaa helvettiin, jos ei kiinnosta! No fucking bullshit anymore”, hän mesoaa salaa nauhoitetulla videolla ukrainalaisille.

– Pahinta on psykologinen painostus. Monet kuitenkin epäröivät irtisanoutumista, koska ovat maksaneet matkakulut Suomeen ja vielä brigadirille 150 euroa, sanoo Radchenko.

Pahinta on psykologinen painostus.

Isäntä rikkoo monin tavoin työehtosopimusta. Hän esimerkiksi vaihtaa tuntipalkalla tehtävän kitkemisen urakkatyöksi.

– Kun menemme sovitusti hakemaan palkkalaskelmaa, hän alkaa huutaa. Ettekö näe, että minulla on muuta tekemistä! Sen jälkeen kukaan ei enää uskalla puhua asiakirjoista mitään.

Radchenko lopettaa työt 1,5 kuukauden jälkeen. Isäntä maksaa hänelle henkilökohtaisesti käteisellä 924 euroa.

– Yksi ukrainalainen pariskunta sai yhteensä 500 euroa kirjekuoressa kahden viikon työstä. He olivat tehneet työtä 11 tuntia päivässä käytännössä ilman vapaapäiviä.

TARKASTUKSET VAHVISTAVAT LAITTOMUUDET

Aluehallintoviraston tarkastuksissa tilalta löytyy puutteita ja lainvastaisuuksia. Työaikakirjanpitoa ei ole. Ongelmia on myös esimerkiksi työvuoroluetteloissa, työterveyshuollossa ja tapaturmavakuutuksissa.

Useita vuosia marjatilaa pyörittänyt isäntä tunnustaa Tekijälle muun muassa tuntikirjanpidon puutteet. Hän selittää ongelmia nuoruudellaan, kokemattomuudellaan ja työn vaikeudella.

Oleksandra arvioi, että kaikki epäkohdat eivät ole edes paljastuneet, koska tarkastajilla ei ole yhteistä kieltä ukrainalaisten kanssa.

Isäntä katsoo, että minimipalkkasäännöistä tai ylityökorvauksista pitäisi saada poiketa: hitaille poimijoille tai esimerkiksi sateella pitäisi saada maksaa pienempää palkkaa, ja aurinkoisella ilmalla ylitöitä pitäisi voida teettää ilman ylityökorvauksia.

– Ei niihin ole varaa, isäntä sanoo.

PALKKASAATAVAT MAKSUUN LIITON AVULLA

Yhtenä harvoista ukrainalaisista Radchenko liittyy Teollisuusliittoon ystävän kehotuksesta.

Liiton avustuksella Radchenko on saanut maaliskuun 2021 alkupuolella isännältä kaikki palkkasaatavansa.

– Jos ei olisi liittoa, en tiedä kuka asioitamme hoitaisi.

Sana on kiertänyt, ja ukrainalaisten Facebook-ryhmissä on varoiteltu menemästä nuoren isännän tilalle töihin. Radchenkolla itsellään on nyt mieluisa opiskelupaikka Suomessa, ja hän haluaa kertoa kokemuksistaan auttaakseen muita.

– En halua isännän kohtelevan väärin enää yhtään työntekijää.

TEKSTI OUTI SALOVAARA
KUVA HARRI NURMINEN

 

“Työnantaja käytti tietämättömyyttämme hyväkseen”

Kymmenisen vuotta sitten ukrainalainen Natalia päätti pitkän pohdinnan jälkeen jättää kotimaansa ja lähteä kaukaiseen, pohjoiseen Suomeen maataloustöihin. Hän joutui pettymään pahasti.

Ukrainassa palkat olivat kehnoja ja tulevaisuuden näkymät synkkiä. ”Natalian” (haastateltavan nimi on muutettu) ystävät olivat jo Suomessa töissä ja suosittelivat hänelle lämpimästi muuttoa Suomeen.

Natalia ja hänen miehensä saivat työtä suomalaiselta maatilalta.

– Saimme asunnon ja teimme työsopimuksen. Kuukausipalkaksi ilmoitettiin 1 300 euroa, mutta verojen ja vuokran jälkeen siitä jäi käteen hiukan alle tuhat euroa, Natalia muistelee suomalaisen työuransa alkua.

Aluksi kaikki näytti menevän ihan kohtalaisesti, mutta matkan varrella rupesi ilmenemään myös ongelmia.

PYHÄTYÖKORVAUKSET – MITÄ NE OVAT?

Työsopimukseen merkittiin viikkotyötuntien määräksi 50. Kolmeen vuoteen työnantaja ei Natalian mukaan kuitenkaan tehnyt luetteloa työtunneista eikä ilmoittanut tuntipalkkaa.

– Joskus oli töitä vain 7 tuntia päivässä, mutta kiireisinä aikoina saatoimme olla töissä 14 tuntiakin. Vaikka olisimme tehneet töitä kuinka paljon tahansa, palkka oli aina sama. Ylityökorvauksia ei meille maksettu kahdeksan ensimmäisen vuoden aikana. Ei myöskään ilta- tai yötyökorvauksia.

– Lomakorvauksena työnantaja yritti maksaa 25 prosenttia kuukauden palkasta eikä 50 prosenttia, kuten olisi pitänyt.

Joskus kun oli oikein kiire, piti tehdä töitä sunnuntaisinkin. Kaksi vuotta meni ilman, että pyhätyökorvauksia olisi maksettu. Liukuhihnalla ei saanut pitää taukoja, vaikka työehtosopimuksen mukaan parin tunnin välein pitäisi olla tauko.

Emmekä oikein tienneet, mistä niitä lakeja olisi pitänyt ruveta etsimään. Luotimme työnantajan oikeudenmukaisuuteen.

Natalia muistelee, että edes turvakenkiä ei työnantaja heille järjestänyt kahdeksaan vuoteen. Kunnolliset ja turvalliset työkengät piti ostaa itse.

– Kysyimme, miksei meille ollut maksettu palkkaa niin kuin olisi pitänyt. Työnantaja vastasi, että ei ole hänen syynsä, että me emme osaa lukea suomalaisia lakeja.

– Meidän kielitaitomme ei tosiaankaan riittänyt lakien lukemiseen. Emmekä oikein tienneet, mistä niitä lakeja olisi pitänyt ruveta etsimään. Luotimme työnantajan oikeudenmukaisuuteen.

Vasta kun kiista pyhä- ja ylityökorvauksista uhkasi mennä viranomaisten tietoon ja julkisuuteen, ryhtyi työnantaja maksamaan vierastyöläisille lakien määräämiä korvauksia.

KYSELYJEN JÄLKEEN ALKOI SATAA VAROITUKSIA

Pari vuotta sitten Natalian mies alkoi kysellä määrätietoisemmin palkkansa perään. Johtuiko sitten tästä kyselemisestä vai mistä, mutta pian mies alkoi saada työnantajalta erilaisia huomautuksia ja varoituksia.

– Minusta tuntuu, että varoitusten aiheita hakemalla haettiin. Todellinen syy oli se, että hän oli alkanut kysellä oikeuksiaan, Natalia arvioi nyt jälkeenpäin.

Lopulta Natalian mies erotettiin maatilan palveluksesta.

Natalia kääntyi ”edunvalvonnassaan” myös kunnallisen oikeusavustajan puoleen, mutta sitä kautta ei apua tullut. Vasta kun hän viime vuonna liittyi Teollisuusliittoon, sai vierastyöläisten asioiden ajaminen maatilalla vauhtia.

– Ammattiliitosta oli todella suuri apu. Monta epäkohtaa pystyttiin selvittämään. Myös työsuojelutarkastaja auttoi meitä.

– Kun työnantaja vaati meitä esimerkiksi tekemään niin sanottuja kiky-tunteja, ammattiliitosta kerrottiin, että kiky ei koske maataloustöitä.

”AIOMME JÄÄDÄ”

Kun töitä ei maatilalla enää ollut entiseen tapaan, vähensi työnantaja väkeä ja tarjosi joillekin osa-aikaisia töitä. Nataliakin sai lopputilin, mutta hänelle tarjottiin kuitenkin osa-aikatyötä.

– Pahaksi onneksi minun astmani alkoi oireilla enemmän maatilan töissä. Jokin aiheutti minulle kohtauksia. Työpaikallani ei ollut ilmanvaihtoa.

– Kerran jouduin astmakohtauksen takia sairaalaankin.

Natalia miehineen on jo lähtenyt maatilalta. Kumpikin opiskelee Suomessa: mies ravintola-alaa ja Natalia itse kaupallista alaa. Pariskunnalla on Suomessa syntynyt lapsi, ja he aikovat jäädä Suomeen pidemmäksi aikaa – ehkä jopa lopullisesti. Suomen kieli on alkanut jo sujua molemmilla jotenkuten.

Ottakaa selvää oikeuksistanne. Ja liittykää ammattiliittoon!

Vuodet maatilan töissä mietityttävät Nataliaa yhä.

– Aluksi luotin työnantajaan täysin. Hän oli eräänlainen turvallinen isähahmo.

– Vuosien varrella huomasin kuitenkin, että meille ei maksettu kaikkea sitä, mitä olisi kuulunut. Meidän tietämättömyyttämme käytettiin hyväksi.

Natalia kehuu suomalaista ay-liikettä ja sen edunvalvontaa.

– Harmi, että emme aikaisemmin osanneet hakeutua ammattiliiton jäseniksi.

Natalialla on myös viesti kaikille ulkomailta tulleille työntekijöille.

– Ottakaa selvää oikeuksistanne. Ja liittykää ammattiliittoon!

TEKSTI ESA TUOMINEN

 

Suomen lähiruoan takaajat

He takaavat, että Suomessa tuotetaan lähiruokaa. Julkisuudessa vellovan keskustelun ja todellisuuden välinen ero on irvokas. Kunpa nämä sosiaaliturvan väärinkäytöstä meuhkaavat suomalaiset edes kerran kuuntelisivat ulkomaalaisia työntekijöitä, Riikka Vasama toivoo.

Venäjää osaava Riikka Vasama on Teollisuusliiton sopimusasiantuntija, jonka vastuulla ovat maaseutuelinkeinot, turkistuotantoala, puutarha-ala ja viher- ja ympäristörakentamisala.

– ”Maksim” lähtee aamulla kuudelta navettaan tilan ainoana palkattuna työntekijänä. Ja illalla uudestaan. Maksim venyy ja joustaa. Joidenkin alojen yritysten toiminta pysähtyisi ilman näitä nais- ja miespuolisia Maksimeita, Vasama alleviivaa.

Riikka Vasama

“Maksim” on yleinen nimi Ukrainassa, ja edustaa tässä useita Vasaman kohtaamia ulkomaalaisten maataloustyöntekijöiden tapauksia.

– He takaavat, että Suomessa tuotetaan lähiruokaa. Kun näillä aloilla aloitetaan työehtosopimusneuvottelut, joka ikinen kerta voivotellaan työvoimapulaa.

Sopimustenkin mukaiset palkat ovat hyvin pienet. Vasamasta on järkyttävää, että niitäkin pitää vielä polkea.

– Maksimilla on hirveä tunne, kun hän vuosien jälkeen saa tietää, että kaikki ylityöt, lisät, pekkaset ja lomarahat on jätetty maksamatta, sopimusasiantuntija kuvailee.

Kun näillä aloilla aloitetaan työehtosopimusneuvottelut, joka ikinen kerta voivotellaan työvoimapulaa.

Maksim on tehnyt todella pitkiä päiviä, hänhän on useimmiten nuori ja eteenpäin pyrkivä. Töitä hän on tänne tullut tekemään etsiessään parempaa elämää. Mutta kun Maksim alkaa sopeutua Suomeen, hänen tietämyksensä kasvaa ja hän ehkä liittyy liittoon, alkavat vaikeudet.

– Maksim ei ole koskaan saanut ainuttakaan huomautusta töistä, ja jos muita työntekijöitä on tilalla, hän on pidetty työkaveri. Mutta kummallisesti Maksim joutuu nyt vaikeuksiin. Työnantaja ärhentelee. On rasismia ja ennakkoluuloisuutta, on nimittelyä ja epäasiallista kohtelua. Kirosanat Maksim oli oppinut jo aivan ensimmäisinä suomalaisina sanoinaan.

Jos pysyvää oleskelulupaa ei ole, Maksim yrittää epätoivon vimmalla löytää uuden työpaikan. Jos sitä ei löydy, voidaan hänet karkottaa. Työnantajalle ei tule mitään rangaistusta.

MITÄ ON TEHTÄVISSÄ?

Ammattiyhdistysliikkeen asiantuntijat vaativat lakimuutoksia, lisää suojaa työntekijöille ja oikeudenmukaisuutta siihen, keitä lain rikkomisista rangaistaan.

Hallitus esitti viime vuoden lopulla ulkomaalaislain muuttamista niin, että hyväksikäytöstä kiinni jäänyt työnantaja saisi määräajaksi rekrytointikiellon. Uhriksi joutunut työntekijä saisi tilapäisen oleskeluluvan uuden työn hakemista varten, ilman työalarajoitusta.

– Vilpilliset yritykset hyötyvät hyväksikäytöstä. Harmaan talouden kuriin saattaminen ja tilaajavastuun ulottaminen alihankintaketjuun edistyvät hitaasti ja tahmeasti, sillä parannukset eivät ole kaikkien intressissä, maahanmuuttopolitiikan asiantuntija Eve Kyntäjä SAK:sta toteaa.

Eve Kyntäjä

Alipalkkausta Kyntäjä kuvaa ”todella tuottoisaksi bisnekseksi”, mistä kiinni jäämisen riski on pieni. Norjassa alihankintaketjussa saa olla vain kaksi lenkkiä, sillä nimenomaan ketjujen pituus ja sirpaleisuus edesauttavat hyväksikäyttöä.

Kyntäjä korostaa, että hyväksikäytetyn työntekijän palkkasaatavat pitää turvata hänelle mahdollisimman nopeasti ja vähin kustannuksin. Nyt tämä on käytännössä mahdotonta palkkaturvan kautta. Palkkaturvan määräaikoja olisi pidennettävä ja maksimisaatavien summa kaksinkertaistettava. Jollei palkkasaatavia makseta työntekijälle edes palkkaturvan kautta, Valtionkonttorin on korvattava hänelle kyseinen summa.

Olisi kaikkien etu, jos maahanmuuttajia pystyttäisiin neuvomaan heidän omalla äidinkielellään.

SAK vaatii myös todellisten elinkustannusten ja yksilöllisten tilanteiden huomioimista perheen yhdistämisessä.

– Nykyisten tulorajojen kohtuullisuus on selvitettävä varsinkin silloin, jos työntekijä pystyy elättämään itsensä ja perheensä, on kokoaikaisessa työssä ja hänelle maksetaan työehtosopimuksen mukaista palkkaa.

Kyntäjä pohtii, pitäisikö oleskelupien hakemiskäytäntöön lisätä vaatimus siitä, että työnantajan on annettava työntekijälle tiedot työsuhteen tärkeimmistä ehdoista tämän omalla äidinkielellä.

Muutkin ammattiliitot voisivat ottaa Kyntäjän mielestä oppia Rakennusliitosta, jonka palkkalistoilla on venäjää ja viroa äidinkielenään puhuvat toimitsijat.

– Työehdot ja lakipykälät ovat jo omalla äidinkielellä erittäin vaikeasti ymmärrettäviä asioita. Olisi kaikkien etu, jos maahanmuuttajia pystyttäisiin neuvomaan heidän omalla äidinkielellään.

VÄLITTÄJILLE KURI

Pitäisi löytää keino lopettaa välistä rahaa vetävien ”työnvälittäjien” toiminta. Välitys on laitonta ja tarpeetonta, sillä työntekijä itse maksaa oman työlupansa, Riikka Vasama toteaa.

– Ja viranomaisten yhteistyötä on tiivistettävä.

Vasama kertoo, että eräs työnantaja oli jopa itse todennut AVI:n työsuojelutarkastajalle, ettei hän maksa työehtosopimuksen mukaista palkkaa – eikä aiokaan maksaa. Vasamasta ehdotus rekrytointikiellosta vilpillisille yrittäjille on erinomainen. Tiedon sopimusrikkomuksista pitäisi myös kulkea jouhevasti kaikkien tarkastus- ja lupaviranomaisten välillä akselilla AVI, TE-toimisto, Migri ja ulkoministeriö.

Vasama sanoo ymmärtävänsä hyvin, että yksinäinen tila maaseudulla ei pysty järjestämään suomen kielen lähiopetusta.

– Mutta peräänkuuluttaisin verkkopohjaista pakettia, jossa olisi suomen kielen opetuksen lisäksi kulttuurikoulutusta, työelämän perustietoja ja jos mahdollista, kahdensuuntaisia keskustelutunteja.

Vasama kertoo, että tällä haavaa hän vastaa jatkuvasti puheluihin, joissa ulkomaalainen työntekijä kysyy: ”Miten minä opin suomea?” Asiantuntija kehottaa jokaista kysyjää kaikkein ensimmäiseksi ottamaan TE-toimistoon yhteyttä selvittääkseen sen, saako hän jäädä Suomeen opintojen ajaksi ja miten hän turvaa toimeentulonsa.

Vasama toivoo maaseutuelinkeinoilta työehtosopimusten noudattamista, jo maineen takia.

– Viime kesä avasi eräänlaisen Pandoran lippaan, sieltä alkoi pursua esiin kaikenlaisia ongelmia. Olen kuullut monien sanovan, että he eivät halua enää ostaa suomalaisia mansikoita. Alan maine on vaarassa. On yrittäjienkin etu, että ihmisoikeuksista pidetään huolta.

EU:N TUNNETTAVA VASTUUNSA

– Jopa toisista EU-maista tulevien työntekijöiden palkkoja ja oikeuksia poljetaan. Tämä syö koko EU:n oikeutusta ja uskottavuutta.

Erikoistutkija Rolle Alho on tuore Teollisuusliiton toimitsija, joka on aiemmalla tutkijanurallaan keskittynyt nimenomaan maahanmuuton ja työmarkkinoiden kysymyksiin EU-maissa.

– EU:n tehtävänä olisi taata työvoiman rajat ylittävä liikkuvuus sosiaalisesti kestävällä tavalla. Näin ei tapahdu. Työnantaja voi tehdä lyhyessä ajassa paljon voittoa dumppaamalla palkkoja. Tämä voi syrjäyttää paikallisia työntekijöitä ja vaikuttaa negatiivisesti koko alan työehtoihin.

Rolle Alho

Alho perää myös julkisen sektorin tilaajavastuuta Suomessa.

– Painottaisin, että valtiolla ja kunnilla on velvollisuus tarkistaa, millä ehdoilla alihankintaketjujen työntekijät työskentelevät. Ei ole kestävä tapa, että esimerkiksi siivousta ostetaan riistäjiltä siksi, että he ovat antaneet edullisimman tarjouksen.

Alho muistuttaa vielä, että ”kotoutuminen” on aina kaksisuuntainen prosessi. Mitä ystävällisemmin ja osallistavammin maahanmuuttajat kohdataan ja mitä fiksummin heidät nähdään yksilöinä, ei jonain massana, sitä nopeammin he oppivat suomen tai ruotsin – ja kotoutuvat Suomeen.

TEKSTI SUVI SAJANIEMI
KUVITUS VILLE TIETÄVÄINEN

REPORTAASI: ”Kotimaista istuttajaa kannattaa käyttää” – Metsuri lyö kesätyössään jopa 1 500 tainta maahan päivässä

Kanta-Hämeen metsänhoitoyhdistyksen istutustyömailla ei tullut tänä kesänä puutetta työntekijöistä. Omat metsurit ja tarjolla olevat kausityöntekijät riittivät. Vain niukkuus puuntaimista vaikeutti urakkaa.

KUVA YLLÄ: ”Vuodesta 1984 lähtien olen ollut metsuri. Yhden kuukauden koko työuran aikana olen ollut lomautettuna”, Heikki Hakkarainen kertoo.

METSÄNHOITOYHDISTYS KANTA-HÄME RY

PERUSTETTU 1999
KOTIPAIKKA Hämeenlinna
TOIMINTA Metsätalouden ja metsäluonnon hoidon palveluja
JÄSENIÄ 5 000
HENKILÖSTÖ 36, joista työntekijöitä 12 ja toimihenkilöitä 24
LIIKEVAIHTO 6,75 milj. euroa (2019, ilman jäsenmaksuja)

Metsänhoitoyhdistys Kanta-Hämeen metsuri Heikki Hakkarainen istuttaa tiistaina 2. kesäkuuta koivuntaimia Hattulan Kittanojalla viime talvena kaadetulla kymmenen hehtaarin aukealla.

Istutusaukealta kannot on raivattu pois. Sää on hiostava, lähes helteinen. Metsuri iskee istutusputken maahan ja painaa sen syvälle. Kun hän polkaisee putken juuressa olevaa osaa, metalliset leuat maan sisällä aukeavat. Istuttaja pudottaa taimipotin putken läpi maahan ja nostaa putken pois.

Hän tiivistää taimen ympäriltä maan jalalla. Jotta istutus onnistuisi, maata potin päälle pitää Hakkaraisen mukaan jäädä kolmesta viiteen senttiä.

Kymmenen hehtaarin aukea ja lähes helle. Heikki Hakkarainen kuljettaa taimia istutustyömaalle Hattulan Kittanojalla.

Istutuskausi Hakkaraisella alkoi vapun tienoilla ja juhannukseen mennessä se oli ohi.

– Meillä istutusperiodi on ollut neljästä kuuteen viikkoon keväällä. Joskus on ollut syysistutuksiakin. Mutta silloin riski istutuksen epäonnistumisesta on suurempi. Pitää olla lämmin syksy, jotta taimet ehtivät juurtua, hän kertoo.

NOIN 1 600 TAINTA PÄIVÄSSÄ

Hakkaraisen mukaan työntekijän päivittäinen istutusmäärä vaihtelee monista tekijöistä johtuen.

– Erään arvion mukaan istuttaja panee päivässä maahan keskimäärin 1 600 taimea. Määrä riippuu paljon siitä, millainen on maaperä, mikä on taimien kantomatka sekä minkä kokoista taimi on, eli paljonko niitä saa mahtumaan vakkaan.

Hakkarainen tekee istutustyötä Hämeenlinnan ympäristössä pääpaikkanaan Renko. Yksityismetsänomistajien istutuskohteet ovat useimmiten muutaman hehtaarin suuruisia, ja taimien kantomatka monesti pitkä. Istutuksen sujuvuuteen vaikuttaa maaperän laatu.

– Kanta-Hämeessä on paljon savimaata. Siihen on maan kovuuden takia hieman hankala istuttaa. Sateella savi muuttuu veteläksi, ja putket tahtovat mennä tukkoon.

Turhia askelia ei kannata ottaa. Pitää tarkoin miettiä, mihin taimilaatikoita sijoittaa.

Raskaiden taimilaatikoiden raahaaminen usein epätasaisessa maastossa on Hakkaraisen mukaan aikaa vievää ja työlästä puuhaa.

– Siinä turha ja ylimääräinen kävely on saatava pois, että työ on tuottavaa. Suotta ei kannata kävellä. Pitää tarkkaan suunnitella, miten laatikoita sijoittaa.

FYSIIKAN PITÄÄ OLLA KOVA

Puiden istutus on Hakkaraisen mukaan työ, joka sopii myös nuorisolle.

– Mutta fyysisen kunnon pitää olla hyvä. Se on liikkumista epätasaisessa maastossa koko ajan. Vähän aikaa varmasti vaatii tottuminen. Se on niin erilainen lihaksisto, mitä ihminen istuttaessaan käyttää. Ei se ihan heti rupea sujumaan. Menee muutama päivä.

”Istutusputkia on eri kokoisille taimille erilaisia. Mitä suurempi potti, sitä suuremman putken se vaatii”, Heikki Hakkarainen selittää.

– Istutettaessa on taimivakka olkapäähän kiinnitettynä lonkan päällä. Keskikokoisia paakkuja siihen mahtuu 90–100. Istutusputkia on eri kokoisille taimille erilaisia. Mitä suurempi potti, sitä suuremman putken se vaatii. Mitä suurempi putki, sen painavampi. Se painaa 2,5 kilosta kolmeen kiloon.

– Kädet ja olkapäät joutuvat istutettaessa koville. Kun 1 600 kertaa päivässä lyö putken maahan, se on viikossa aikamoinen määrä. Ote putkesta on hieman epäergonominen. Sitä joutuu puristamaan aika kovaa. Siitä monelle tulee tenniskyynärpää.

MAKEA JA MAUKAS KOIVUN TAIMI

Kanta-Hämeessä ylivoimaisesti yleisin istutuspuu on Hakkaraisen mukaan kuusi. Koivu on toiseksi suosituin ja vasta kolmantena mänty, koska männikölle sopivia kangasmaita on vähän.

– Jonkin verran istutetaan visakoivuakin ja muita erikoispuita.

Kuusta istutetaan kahden metrin ja sitä hieman isokokoisempaa koivun taimea 2,5 metrin välein. Kuusen taimia hehtaarille istutetaan noin 1 800 ja männyn taimia 2 000.

Koivun taimien riesana ovat hirvieläimet.

– Kaikkiin paikkoihin ei koivua voi laittaa. Jos on paljon hirviä, ne syövät taimiston. Istutustaimi kelpaa hirvelle paljon paremmin kuin luonnontaimi, koska se on pehmeämpää, makeampaa ja maukkaampaa. Se on hirvieläinten herkkua.

”Käsi ja olkapäät joutuvat koville, kun 1 600 kertaa päivässä lyö putken maahan”, Heikki Hakkarainen kuvailee.

Hakkaraisen mukaan kasvultaan heikko hieskoivu nousee luontaisesti hakkuuaukeille ensimmäisenä ja pyrkii valtaamaan hakkuuaukiot.

– Jos maan pinta rikotaan, siihen kasvaa hyvin helposti hieskoivua. Luontainen rauduskoivu kasvaisi suuremmaksi, ja siitä saa tukkia paljon paremmin, mutta luontaisesti kasvatettuna se jää aina hieskoivun varjoon.

Kun hakkuuaukeille jätetään säästöpuuksi taloudellisesti vähempiarvoisia hieskoivuja, voidaan sillä Hakkaraisen mukaan tehdä metsän kasvulle karhunpalvelus.

– Alussa hieskoivu kasvaa reippaasti, mutta siihen ei tule niin paljon pituutta ja kokoa kuin rauduskoivuun.

METSURILLE TAIMESTA NOIN 10 SENTTIÄ

Metsurit työskentelevät istutustyömailla urakalla.

– Meillä on työehtosopimuksen mukainen urakkapalkka. Se on vedetty aika kireäksi. Siinä saa töitä tehdä. Taksa koostuu monesta eri asiasta. On maaperäluokkaa, maastoluokkaa, varmaan kymmenkunta eri kohtaa, joista muodostuu istutustaksa. Joka kohdasta saa sentin osia. Me itse taksoitamme istutusalueen. Noin 8,5 ja 11 sentin välillä on taksa vaihdellut, luottamusmiehenä metsänhoitoyhdistyksessä toimiva Hakkarainen kertoo.

Tähän kasvaa Heikki Hakkaraisen istuttama koivu.

Pienet alat istutetaan yksin ja isommat kaverin kanssa. Kokeneet metsurit opastavat harjoittelijoita.

– Paljon nuoria ei kuitenkaan ole laitettu vanhempien metsurien seuraan, koska opastamiseen käytetty aika syö työtulosta.

AMMATTIMETSURI TURVAA LAADUN

Suomessa istutetaan vuosittain noin 150 miljoonaa puuntainta, viime vuonna peräti 170 miljoonaa. Hakkarainen laskee omaksi istutusmääräkseen keväisin keskimäärin noin 40 000–50 000 tainta. Istutus ei ole yhtäjaksoista, vaan istutuspäivien välissä hän tekee yleisintä perustyötään taimikon harvennusta.

Metsänhoitoyhdistys Kanta-Hämeellä on kymmenkunta omaa metsuria. Sitä mukaa, kun suomalaiset metsurit ovat harvenneet, heidät on korvannut ulkomainen työvoima. Tilanne Suomessa on oman työvoiman suhteen parempi kuin Ruotsissa.

– Ruotsi on pulassa, koska se teettää lähes kaiken ulkomaisella työvoimalla, jota koronakeväänä oli vaikea saada. Siellä piti istuttaa 300–400 miljoonaa tainta. Jos tänä keväänä jäi suuri osa istuttamatta, ensi keväänä taakka on vielä isompi.

”Jo 20 vuotta on puhuttu, että metsurit rupeavat häviämään metsistä”, Heikki Hakkarainen pohtii.

Hakkaraisen mukaan Suomea uhkaa sama tilanne.

– Metsureiden keski-ikä rupeaa olemaan Kanta-Hämeen yhdistyksellä 55–56 vuotta. Jo 20 vuotta on puhuttu, että metsurit rupeavat häviämään metsistä, kun asialle ei ole tehty mitään.

Suomalainen metsuri on Hakkaraisen mukaan kylämetsuri, jonka metsänomistajat tuntevat ja joka tekee laadukasta työtä.

– Kanta-Hämeen istutusalat ovat pieniä. Sen verran isänmaallisia meillä kannattaisi olla, että istutukset teetetään kotimaisilla metsureilla, jos heitä on saatavissa. Sekin raha jäisi Suomeen, Hakkarainen pohtii.

”ISTUTUS ON METSÄN ALKU”

”Koen metsäalan tulevaisuuden valoisana”, sanoo opiskelija Vilma Vuorenpää.

– On turha pelätä, että meiltä metsät katoavat. Vaikka metsää kaadetaan, koko ajan tilalle istutetaan paljon puita. Istutus on uuden metsän alku. Se on tärkeää työtä!

Näin miettii metsätalousinsinööriksi Hämeen ammattikorkeakoulussa Evolla opiskeleva Vilma Vuorenpää, 22.

Vuorenpäällä on ollut läheinen suhde metsään pikkutytöstä lähtien. Hänen isänsä Hannu Vuorenpää on metsuri, ja monet muutkin sukulaiset ovat työskennelleet metsäalalla. Viime kesänä hän harjoitteli metsänistutusta. Kuluneella istutuskaudella oli vuorossa toimihenkilöharjoittelu. Hän huolehti Kanta-Hämeen metsänhoitoyhdistyksessä taimihuollosta ja teki myös istutustyömaiden tarkastuksia.

Vuorenpään mukaan nykyisin on vaihtoehtoisia tapoja hoitaa metsää.

– Tällä hetkellä aukkohakkuulle on vaihtoehtona eri ikäisen metsän kasvatus, perinteisen aukkohakkuun vaihtuminen uudistushakkuuksi. Itse olen kuitenkin perinteisen ja oikea-aikaisen metsänhoidon kannalla. Istutetaan ja hoidetaan taimikot. Sillä lailla metsä toimii mielestäni hyvin.

Vuorenpään mukaan metsänhoidon koulutus on nykyisin monipuolista.

– Vaihtoehtoisia metsänkasvatustapoja opetetaan suhteellisen objektiivisesti, ja niistä saa itse muodostaa mielipiteen.

– Luontoasioita käydään läpi, ja niistä myös tieto lisääntyy. Nykyään pidetään tarkasti huolta, että hakkuun jälkeen metsään jää säästöpuita, lahopuita ja kaiken näköistä muuta. Sillä edistetään metsän monimuotoisuutta.

”Metsä kasvaa koko ajan, ja työtä näyttäisi olevan tulevaisuudessa hyvin tarjolla”, sanoo opiskelija Vilma Vuorenpää.

Vuorenpään mielestä sekametsän kasvatus on hyvä idea.

– Sellainen metsä, jossa on vain samaa puuta, on yksipuolinen kaiken muun eliöstön kannalta. Sellainen on toimiva, jossa on sekä lehtimetsää että havupuuta.

Hän pitää metsän istutusta tärkeänä osana metsän kasvatusta.

– Olen käsittänyt, että se on metsureillekin mielekästä touhua. Se tuo työnkuvaan vaihtelua, kun koko vuotta ei tarvitse raivata.

Vuorenpää arvioi metsäalan koneistuvan lisää ja osan metsureista suuntautuvan uusien työmahdollisuuksien perässä jatko-opintoihin. Mutta myös käytännön metsureita tarvitaan, ja heitä koulutetaan.

– Itse koen metsäalan tulevaisuuden valoisana. Metsä kasvaa koko ajan, ja työtä näyttäisi olevan tulevaisuudessa hyvin tarjolla. Koronakevään takiakaan ei ollut huolta työpaikasta!

 

”ISTUTTAJAPULAA EI TULLUT”

”Korona ei meillä oikeastaan vaikuttanut työtilanteeseen mitenkään”, metsäesimies Paula Pusula kertoo.

Metsäesimies Paula Pusula valvoi istutuksia Kanta-Hämeessä Hattulan, Hauhon, Kalvolan ja Rengon alueilla. Hänen mukaansa työvoima riitti istutusalueella, mutta orastava taimipula aiheutti jännitystä siitä, pitääkö osa istutuksista siirtää syksyyn tai peräti ensi kevääseen.

– Työvoimasta ei ollut pulaa – pikemminkin päinvastoin. Korona ei meillä oikeastaan vaikuttanut työtilanteeseen mitenkään. Lauha talvi vaikutti sillä tavoin, että muokkaukset tehtiin etupainotteisesti. Heti vapun jälkeen päästiin istuttamaan. Aluksi oli kylmää, ja kun taimet tulivat jäisinä, ne eivät aivan hetkessä sulaneet. Mutta itse istutus sujui hyvin.

Työvoimana Pusulan istutusalueella oli neljä omaa metsuria sekä yksi harjoittelija ja kolme kausityöntekijää. Lisäksi käytössä oli kaksi virolaisesta työvoimasta koostuvaa koko yhdistyksen alueella liikkuvaa ryhmää, johon kumpaankin kuului nelisen työntekijää.

– Virosta ei ensin pitänyt päästä ketään. Mutta MTK:n kyselyn jälkeen he saivat kuitenkin luvan tuoda miehet Suomen puolelle. Yksi porukka oli koko ajan Suomessa. He eivät edes lähteneet rajan toiselle puolelle, kun koronahässäkkä alkoi.

Taimet istutustyömaille tulivat pääosin Nurmijärven ja Vierumäen taimitarhoilta. Alussa taimia riitti, mutta istutusten kääntyessä loppusuoralle alkoi ilmetä niukkuutta.

– Taimia saimme loppujen lopuksi riittävästi, mutta hieman jouduimme joustamaan taimityypeistä. Esimerkiksi kaksivuotiaan kuusen tilalle jouduimme ottamaan puolitoistavuotiasta kuusta.

 

TEKSTI JARI ISOKORPI
KUVAT HARRI NURMINEN

Sektorijohtaja Rosqvist: ”Toivottavasti kotimainen työvoima löytää maatalousalat”

Maatalouden kausityövoiman saantia on helpotettava, jotta koronakriisi ei pilaisi satokautta ja vaarantaisi ruoan saantia. Teollisuusliitto on vedonnut asiassa hallitukseen yhdessä tuottajajärjestöjen kanssa. Sektorijohtaja Marko Rosqvist kertoo, että liiton päämääränä on saada suomalaisille työntekijöille maatalousaloilta töitä.

KUVA YLLÄ: Mansikanpoimijoita sadesäällä Suonenjoella. KUVA LEHTIKUVA / RONI REKOMAA

26.5.2020

– Työtä Suomesta ja suomalaisille, tiivistää erityisalojen sektorijohtaja Marko Rosqvist Teollisuusliiton tavoitteet.

Suurin osa ulkomaalaisista maataloustyöntekijöistä ei pääse Suomeen tänä kesänä. Kun koronakriisi on tuottanut lomautusten ja irtisanomisten aallon, suomalaisille työnhakijoille yhtenä vaihtoehtona ovat maa- ja metsätaloustyöt. Niihin hakeutumista pitäisi nyt helpottaa ja varmistaa, että se on työntekijälle kannattavaa. Teollisuusliitto, Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK, ruotsinkielinen tuottajajärjestö SLC ja Maaseudun Työnantajaliitto MTA ovat esittäneet Sanna Marinin (sd) hallitukselle kahdeksan kohdan toimenpidelistaa.

– Jos hallitus näyttää näille toimille vihreää valoa, niin se olisi merkittävä apu. Tämä on niin poikkeuksellinen tilanne, sanoo Rosqvist.

Esityksiä pitäisi viedä eteenpäin kiireellä, jotta niistä ehtisi olla apua tämän kesän töissä. Avainhenkilö asiassa on maatalousministeri Jari Leppä (kesk).

MAATALOUDEN KAUSITÖIHIN MENO HELPOKSI

Teollisuusliitto kuuluu maataloustuottajien ja muiden maaseutuelinkeinoja edustavien järjestöjen kanssa neuvoa-antavaan elimeen eli Advisory boardiin. Koronakriisin myötä perustettu asiantuntijaelin kertoo näkemyksiään hallitukselle.

– Me Teollisuusliitossa haluamme nimenomaan, että kotimainen työvoima löytäisi maatalousalat, ja tätä näkökulmaa olen kokouksissa korostanut, kertoo Teollisuusliiton edustaja Marko Rosqvist.

Työmarkkinajärjestöjen kahdeksan kohdan toimenpidelistassa mainitaan te-toimistojen auttaminen siinä, että ne ohjaisivat lomautettuja työllistymään maaseudun elinkeinoihin. Järjestöt ovat myös perustaneet sivuston Töitäsuomesta.fi, jonka tarkoitus on helpottaa työntekijöiden ja työnantajien kohtaamista.

– Muistutetaan, että tällainenkin vaihtoehto on olemassa, se ei välttämättä aina ole joka paikassa itsestään selvää.

”Aika paljon on kotimaista työvoimaa saatu kylvöihin. Tässä varmaan vaikuttaa, että kesätyöt on monessa paikassa peruttu”, Teollisuusliiton erityisalojen sektorin johtaja Marko Rosqvist sanoo. KUVA KITI HAILA

Yhtenä keinona toimenpidelistassa on, että maatalouden kausitöitä voisi käydä tekemässä ilman, että niistä maksettu ja todennäköisesti niukaksi jäävä palkka vaikuttaisi työttömyysetuuksiin.

– Nyt ansiosidonnaisen päivärahan määrityksessä voi tulla vähän tuskaa, sanoo Rosqvist.

Tällä hetkellä maaseutuelinkeinojen työehtosopimuksessa alin tuntipalkka on 8,71 euroa. Harjoittelijalla se voi olla vielä 10 prosenttia vähemmän.

Järjestöt esittävät lisäksi muun muassa palkkatuen korottamista alalla 50 prosenttiin niin, että se koskisi myös lomautettuja, opiskelijoita ja varusmiehiä. Siirtymistä työnantajalta toiselle maatalousalan sisällä tulisi helpottaa ja ottaa käyttöön määräaikainen työntekijöiden majoittumiskorvaus, 20 euroa vuorokaudessa.

– Kausityöläisillä ja ulkomaalaisilla on usein se tilanne, että he joutuvat pienistä rahoistaan maksamaan majoituksesta merkittävän summan. Ja juuri maatilojen lähellä ei ole välttämättä majoitusta tarjolla.

VÄLITYSBISNES VÄHENEMÄÄN PÄIN

Vaikka hallitukselta ja eduskunnalta toivotaan lisätoimia tukemaan maa- ja metsätalouden työllistämistä, on melko moni suomalainen työntekijä jo nyt löytänyt alalle.

– Aika paljon on kotimaista työvoimaa saatu kylvöihin. Tässä varmaan vaikuttaa, että kesätyöt on monessa paikassa peruttu, ja eihän kesätöissä yleensä muutenkaan huikeat palkat ole, arvioi Rosqvist.

Tuntipalkkojen tasoa kompensoi maataloudessa osittain se, että töitä tehdään usein urakalla.

– Työehtosopimuksen mukaan urakkapalkalla ansioiden täytyy nousta vähintään 20 prosenttia tuntipalkasta, ja jos tekee rivakammin, niin palkka voi nousta enemmänkin.

Koska palkkataso ulkomaalaisten työntekijöiden kotimaissa on niin paljon suomalaista heikompi ja useimmat maataloustyöt eivät tarjoa elantoa ympäri vuoden, lienee realismia, että ulkomaalaisilla kausityöläisillä on tulevina vuosina yhä keskeinen rooli suomalaisessa maataloustuotannossa.

– Palkat voivat täällä kuitenkin olla kymmenen kertaa sen, mitä ne olisivat peltotöissä esimerkiksi Ukrainassa, muistuttaa Rosqvist.

Kriittisiä ääniä on herättänyt ”välikäsibisnes”: nimenomaan Ukrainassa moni maksaa työvoimaa välittäville toimistoille siitä, että saa työluvan ja pääsee ulkomaille. Suomalaisessa mediassa tilannetta on jopa vieritetty ammattiyhdistysliikkeen vastuulle.

– Meillä ei Ukrainaan asti kynnet yllä, sanoo Rosqvist.

– Toiminta siellä on osin mafiamaistakin. Mutta yhä enemmän mennään siihen, että palkataan ilman välikäsiä.

TEKSTI MIKKO NIKULA

 

ESITYS: TOIMENPITEET TYÖVOIMAN SAANNIN TURVAAMISEKSI

  1. Työttömyysetuutta maksetaan maaseudun kausityöhön työllistyneille työsuhteen alkamisen jälkeen kuukauden ajan ilman, että kyseisellä ajalla maksettu palkka vaikuttaa päivärahaan vähentävästi.
  2. Korotetaan palkkatuki kaikilta 50 prosenttiin ja ulotetaan koskemaan myös lomautettuja.
  3. Otetaan määräaikaisesti käyttöön palkkatuki myös nuorille ja opiskelijoille sekä kotiutuville varusmiehille.
  4. Autetaan te-hallintoa ohjaamaan lomautettuja tai esimerkiksi Lapin hiihtokeskuksista kesken kauden irtisanottuja työllistymään maaseutuelinkeinoihin.
  5. Mahdollistetaan, että Suomessa ”kausityöluvalla” (todistus tai oleskelulupa) olevat matkailun kausityöntekijät voisivat siirtyä maaseudun töihin suoraan, tai ainakin nopeasti hakea jatkolupaa uusille työnantajille.
  6. Poistetaan liikkuvuusavustukselta työsuhteen vähimmäiskesto.
  7. Säädetään elintarvikeketjun alkutuotannon työt määräaikaisesti työkokeilu-nimikkeellä työllistymistä edistäväksi palveluksi.
  8. Maaseudun majoituskuluja varten säädetään määräaikainen majoittumiskorvaus, 20 euroa vuorokaudessa.

MTK ja Teollisuusliitto: Nopeita toimia työvoiman saannin turvaamiseksi (Teollisuusliitto 25.3.2020)

LUE MYÖS:

Kesäduunarit maatalousalalla: ”Tiedon tarve on usein suuri” (26.5.2020)

Riikka Vasama: Onnea on osaava ja ahkera kausityöntekijä

Koronavirus on sulkenut ihmisiä koteihinsa ja pakottanut pysähtymään. Häly on laantunut, kun lasten harrastusvälineet roikkuvat naulakossa odottelemassa seuraavaa kautta. Kiire on riisuttu pois, kun aikuiset jäävät lomautuslaput taskuissa kotiin. Vaikeana aikana onnea on lisääntynyt aika itselle ja läheisille.

Onnellinen lopputulema on myös se, miten kriisi hitsaa yhteen. Eri vinkkeleistä samaa asiaa tarkastelevat tahot tiivistävät yhteistyötä koronaviruksen aiheuttamista haasteista selviämiseksi. Rajojen sulkemisen vuoksi maatalouden ulkomaalaisten kausityöntekijöiden pääsy maahan on vaakalaudalla ja pahimmassa tapauksessa kotimainen ruuantuotanto on uhattuna. Teollisuusliitto on yhdessä Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK:n, ruotsinkielisen tuottajajärjestö SLC:n ja Maaseudun Työnantajaliiton kanssa esittänyt ratkaisuehdotuksia kriisitilanteeseen.

Tieto siitä, miten riippuvainen maataloustuotantomme on ulkomaisesta työvoimasta, tuntuu olevan useimmille suomalaisille uutinen.

Työntekijöitä saapuu vuosittain tuhatmäärin etenkin Ukrainasta, mutta myös muualta Suomen itäisiltä lähialueilta sekä jopa Thaimaasta ja Vietnamista saakka. Alan työehdoista sopivalle Teollisuusliitolle tilanne on tuttu. Kielten ja kulttuurien kirjo näkyy elävästi liiton edunvalvonnassa.

Alkutuotannossa vuosittain työskentelevät vierastyöntekijät ovat nyt työnantajien puheissa aarteita. MTK:n puheenjohtaja Juha Marttila arvioi, että korvaavan kotimaisen työvoiman määrän pitäisi olla jopa korkeampi kuin vuosittain Suomeen saapuva 16 000 ulkomaista kausityöntekijää, sillä aloittelevat suomalaiset työntekijät eivät ole yhtä harjaantuneita maataloustyöhön ja siten yhtä tuottavia. Kriisitilanteen etuna on, että maatalouden ulkomaisen työvoiman teema on noussut esille.

Jokainen osaava ja ahkera ulkomaalainen kausityöntekijä ansaitsee arvostusta ja asianmukaiset työehdot.

Euroopan kriminaalipolitiikan instituutti HEUNI nimeää maatalousalat riskialaksi, jolla työperäistä hyväksikäyttöä on Suomessa esiintynyt. Työnantajien on noudatettava alan työehtoja siinäkin tapauksessa, ettei kieltä osaamaton ja oikeuksiaan tuntematon vierastyöntekijä osaa niitä vaatia. Alipalkkaukseen syyllistyneiltä työnantajilta pitäisi evätä lupa rekrytoida ulkomaalaisia työntekijöitä EU:n ulkopuolelta seuraavalle kaudelle. Alipalkkaus on huokea tapa hankkia kilpailuetua, sillä kiinni jäämisestä seuraa enintään palkkasaatavien maksu jälkikäteen. Kausityöntekijät ja rehelliset työnantajat hyötyisivät siitä, että työehtoja polkevalle yrittäjälle säädettäisiin merkittävä sanktiomaksu saavutetusta kilpailuedusta ja taloudellisesta hyödystä.

Kriisi on nostanut keskustelun aiheeksi suomalaisen huoltovarmuuden, jota horjuttaa ulkomaisen kausityövoiman saatavuusongelma. Kuluttajan onni on laadukas, lähellä tuotettu kotimainen ruoka, jota meillä on vierastyöläisten myötävaikutuksella yleensä saatavilla.

Koronakriisi vie tienestit tuhansilta kausityöntekijöiltä, jotka elättävät perheensä kotimaissaan Suomen maaseudulla hankituilla rahoilla. On kiitoksen paikka, kun he viimeistään ensi vuonna saapuvat osaavina ja ahkerina tuttuihin tehtäviinsä istutus- ja sadonkorjuutöihin.

RIIKKA VASAMA
Teollisuusliiton erityisalojen sektorin sopimusasiantuntija

KUVA KITI HAILA