Kari Hyytiä: Tehdäänkö yhteistyötä vai etsitäänkö syyllisiä?

Viimeaikaiset keskustelut sosiaalisessa ja muualla mediassa ovat kärjistyneet. Toisiin kohdistuvia avoimia syytöksiä esitetään kovin sanakääntein. Vuorineuvostasoiset johtajat viestittävät taitavasti työvoiman kalleudesta. Raha ei tunne pandemiaa eikä isänmaata. Raha vie toimintoja niihin paikkoihin, missä se tuottaa yhä enemmän rahaa. Tuntuu siltä, että pandemian aiheuttama huoli ja sen seurauksista selviytyminen ovat unohtuneet kokonaan. Aikaisempina hyvinä aikoina vuorineuvokset kuitenkin rakensivat kouluja ja tarjosivat terveyspalveluja työtekijöilleen heidän hyvinvointinsa turvaamiseksi, ja henkilöstöä kehuttiin yritysten voimavaraksi.

Kriisin aikana kaivataan johtajuutta. Ne johtajat, jotka etsivät selviytymiselle ratkaisuja antavat uskoa myös tulevaisuudelle. Uskoa ja sen luomista tarvitaan nyt. Olen saanut elämäni aikana työskennellä terveessä perheyrityksessä, missä johtaja seisoi joukkojensa edessä. Sanonta:

Hyvä paimen johtaa joukkoja takaa, mutta on tarvittaessa edessä.

Tämä pätee edelleen. Nyt jos koskaan pitää seistä joukkojen edessä.

Huoli kriisin aiheuttamista muutoksista koskettaa meistä jokaista. Maan hallitus luo poikkeuslakeja ja rakentaa polkuja selviytymiselle. Nämä toimet kuvastavat pandemian aiheuttaman kriisin syvyyttä. Huoli terveydestä, työpaikasta ja toimeentulosta koskettavat ihmisiä eri tavoin.

On aika tehdä yhteistyötä. Se tarkoittaa alueellisen yhteistyön merkityksen korostamista. Työn vähentyessä tai mahdollisesti loppuessa pitäisi tarttua koulutuksen tarjoamaan mahdollisuuteen. Tämä vaatii yhteistyötä alueen oppilaitosten ja työpaikkojen välillä. Tarvitaan aito vaihtoehto osaamisen kehittämiselle. Se on vaihtoehto myös lomautuksille, ja hyvä mahdollisuus luoda polku uuteen ammattiin, jos työ loppuu. Osaamisen tarve ei ole Suomesta mihinkään kadonnut.

Arki tuo tullessaan erilaisia tilanteita, jotka pitää ratkaista, eikä etsiä syyllisiä. Oppilaitoksen ja työelämän tarpeet voivat olla aluksi hyvin haasteellisia. Yhteinen keskustelu auttaa usein ratkaisujen syntymiseen. Erilaisia polkuja on löydettävissä uuteen ammattiin pääsemiseksi työn loppuessa tai ammattitaidon nostamiseksi uudelle tasolle.

Ihmisten on päästävä työttömyyden kohdatessa uuteen alkuun. Hyvällä koulutuksella siihen on oiva mahdollisuus. Syrjäytymisen estäminen kaikin keinoin on kaikkien yhteinen etu. Ammattiliitoilla on merkittävä rooli seistä joukkojen edessä ja luoda turvaa sitä tarvitseville.

KARI HYYTIÄ
Teollisuusliiton ammatillisen koulutuksen asiantuntija

KUVA KITI HAILA

Kari Hyytiä: Uusi opas työpaikalla tapahtuvaan oppimiseen

Laki ammatillisen koulutuksen uudistuksesta astui voimaan vuoden 2018 alusta. Uudistuksen taustalla olivat koulutukseen kohdennetut valtavat leikkaukset ja koulutuksen siirtyminen yhä useammin työpaikoille. Uudistus käynnisti keskustelun, miten ammatillinen koulutus pystytään järjestämään työpaikoilla. Kuka vastaa mistäkin? Mikä on uudistetun lain tarkoitus, ja mitkä ovat koulutuksen järjestäjän ja työnantajan roolit?

Olen kaksi vuotta seurannut lain toteutusta ja välillä on tuntunut siltä, että perehdyttäminen on työpaikoilla lopetettu. Onneksi näin ei kuitenkaan ole tapahtunut. Silti usein vastaan tulee kommentti: ”Ei ole aikaa eikä resursseja”.

Suomessa on huutava pula osaajista. Ongelma syvenee entisestään väestön vanhetessa.

Enää ei riitä, että työpaikoilla vedotaan ajanpuutteeseen.

Työpaikoilla tapahtuva koulutus on suunniteltava huolella ja toteutettava hyvin koko työyhteisön laajuisena. Monelle opiskelijalle toimiminen työpaikalla on uutta, mutta samalla on muistettava, että hänestä voi tulla uusi työkaveri. Työyhteisö voi yhdessä synnyttää oppimismyönteisen kulttuurin, jossa ammattitaitoa siirretään ylpeydellä tuleville sukupolville.

Lain tavoitteena on muun muassa väestön osaamisen kohottaminen, työllisyyden edistäminen ja erityisesti opiskelijan kehittyminen tasapainoiseksi yhteiskunnan jäseneksi. Teollisuuden alojen vetovoima voisi olla parempi. Laadukkaalla koulutuksella ja työpaikalla tapahtuvalla ohjauksella voimme parantaa uusien ammattilaisten saantia teollisuuden aloille.

Kiire ei saa olla este laadukkaalle opetukselle, tai muuten uusi mahdollinen ammattilainen etsii toisen oppimispaikan.

Yritysten olisi hyvä sitoa koulutuksen järjestäminen omiin strategioihinsa. Samalla vastattaisiin tulevan työvoiman saantiin ja yrityksen omien tavoitteiden saavuttamiseen lyhyellä ja pitkällä aikavälillä, ja tiedettäisiin ennakoivasti, mitä koulutusta päämäärien saavuttamiseksi tarvitaan.

Olemme laatineet työpaikkaohjaajille ja henkilöstön edustajille oppaan ammattiin opiskelevien ohjaamisesta työpaikalla. Opas tarjoaa työpaikalle tukea, jotta oppiminen olisi sujuvaa, tavoitteellista ja lain mukaista. Opas on toteutettu Euroopan sosiaalirahaston ESR:n rahoituksella Ammattitaitoa yhdessä -hankkeen kautta. Hankkeen päätoteuttaja on Työväen Sivistysliitto TSL. Toteuttamiseen ovat osallistuneet myös Kiipulan ammattiopisto, Työterveyslaitos, Teollisuusliitto, JHL ja PAM.

Oppaan löydät täältä.

KARI HYYTIÄ
Teollisuusliiton ammatillisen koulutuksen asiantuntija

KUVA KITI HAILA

Kari Hyytiä: Kumppanuuksilla näkyvyyttä työpaikkaohjaukseen

Usein olen kuullut sanonnan: ”Tämä ei kuulu meille. Ei ole aikaa eikä resursseja”. Toisaalta olen kuullut, että ammatillisen koulutuksen opiskelija tarvitsee ohjausta ja opastusta oppimisen polulla.

Työnantajat, koulutuksen järjestäjät sekä ammatti- ja työnantajajärjestöt ovat lähes yksimielisiä ohjauksen ja opastuksen tärkeydestä. Herääkin kysymys, eikö uusia työntekijöitä enää perehdytetä ja ohjata ajan ja resurssien puutteen vuoksi, oli kyseessä sitten opiskelija, harjoittelija tai valmis ammattilainen. Samanaikaisesti väestö vanhenee ja osaajista on huutava pula. Mistä niitä saadaan, jos kukaan ei ota vastuuta? Odottavatko yritykset valmiita 25–35-vuotiaita moniosaajia, joilla on 45 vuoden työkokemus?

Opiskelu on siirtynyt entisestään työpaikoille. Uusi tuleva ammattilainen ei saa uuden lain mukaan jäädä yksin, eikä vastuuta hänen ohjauksestaan voida siirtää toisaalle. Muutoin nuori tai vanhempi opiskelija äänestää jaloillaan. Lain tuomat velvoitteet ja vastuut pitää aukaista työturvallisuus mukaan lukien paremmin näkyväksi.

”Kumppanuuksien kautta voidaan opetukseen liittyviä vastuita selkeyttää ja sopia kuka opastaa, opettaa ja ohjaa.”

Onneksi Suomessa on osaavia yrityksiä, jotka ohjaavat ja perehdyttävät uudet ammattilaisensa hyvin. Kumppanuuksien kautta voidaan opetukseen liittyviä vastuita selkeyttää ja sopia kuka opastaa, opettaa ja ohjaa. Samalla voidaan määritellä, mitkä työpaikkaohjaajan tehtävät ovat ja huolehtia, että ohjaajat todella nimetään. Sen rinnalla on tarpeen miettiä, mitkä vastuut koulutuksen järjestäjä hoitaa, mikä on opettajan rooli, ja kuinka usein hänen ammattitaitoaan voidaan hyödyntää.

Toisin sanoen nostetaan esille kaikki ne kysymykset, joiden ratkaisemiseen ei ole aiemmin ollut aikaa ja resursseja. Koulutuksen järjestämisestä ja käytännön toteuttamisesta on sovittava kirjallisesti.

Työelämän on oltava lähempänä koulutuksen järjestäjiä, mikäli uusia osaajia halutaan saada työelämän tarpeisiin. Yhteistyö, verkostoituminen ja erilaisten kumppanuuksien rakentaminen on hyvä aloittaa jo peruskouluista ja avata nuorille, ja erityisesti opinto-ohjaajille, pääsy tutustumaan työpaikoille. Opinto-ohjaajat eli opot ovat keskeisessä asemassa nuoren harkitessa mennäkö lukioon vai valitako opiskelupoluksi ammatillinen koulutus. Tosin yhdellä opolla voi olla jopa 600 ohjattavaa. Se on liikaa.

Teollisuusliitto haluaa luoda tiiviimpää yhteistyötä opinto-ohjaajien ja koulutuksen järjestäjien kanssa. Menossa on vastuiden ja resurssien määrittelyn ja yhteen sovittamisen nivelvaihe. Toivottavasti kumppanuudet eri muodoissaan paljastavat myös opetuksen puutteet, jotta ne voidaan ratkoa yhteistyöllä nykyisen lainsäädännön velvoittamalla tavalla. Onneksi hallitusohjelma lupaa lisää rahaa koulutukseen.

KARI HYYTIÄ
Teollisuusliiton ammatillisen koulutuksen asiantuntija

KUVA KITI HAILA

Kari Hyytiä: Suomi tarvitsee teollisen työn osaajia

Suomessa on huutava pula osaajista. Teollisiin töihin valmistuvat nuoret viedään käsistä. Pulaa on koneistajista, hitsaajista, prosessityöntekijöistä, sähkömiehistä ja -naisista. Pelkästään teknologia-aloilla tarvitaan 53 000 uutta osaajaa vuoteen 2021 mennessä, mutta tosiasia on, että teollisuus ei vedä nuoria puoleensa. Mistä kiikastaa?

Peruskoulun päättäneet koululaiset ovat valinnan edessä. Pohdittavana on kaksi tietä. Joko ammatillinen koulutus tai lukio.

Ammattikoulut sopivat niille, jotka jo tietävät alansa. Valinnan etuna on mahdollisuus saavuttaa ammattipätevyys nopeasti. Jotkut kuitenkin menevät ammattikouluun vain siksi, että arvelevat pääsevänsä helpolla. Todellisuus on toisenlainen. Ammattikoulutus vaatii sitoutumista ja panostamista siinä missä lukiokin. Ei siis pidä ajatella, että ”amis on laiskojen koulu”. Päinvastoin kannattaa nähdä, että ammatillinen koulutus mahdollistaa yhtä lailla väylän työelämään ja korkeakouluopintoihin.

Elämme tilanteessa, jossa koulutusleikkaukset, resurssipula, opettajan työn muuttuminen ja opiskelun siirtyminen työpaikoille tapahtuvat samaan aikaan. Myös opettajien jaksaminen muutosten keskellä huolestuttaa. Ongelmilta ei voida välttyä. Viimeistään nyt on syytä ymmärtää, että opiskelumahdollisuuksien on oltava laadullisesti kunnossa. On herätettävä nuorten kiinnostus teollisia työpaikkoja kohtaan. Nuorten on voitava olla ylpeitä opitusta osaamisesta ja uudesta ammatista.

”Oppimisen vieminen nykyistä enemmän työpaikoille edellyttää ohjausresurssien lisäämistä ja monipuolistamista.”

Yhteiskunnan asettamissa haasteissa pärjää parhaiten hankkimalla ammatin tai hallitsemalla eri ammatteja. Ammatillisen koulutuksen keskeisin tavoite on työelämässä tapahtuvan oppimisen lisääminen, jotta opiskelijoiden siirtyminen koulusta työelämään tapahtuisi mahdollisimman jouhevasti.

Oppimisen vieminen nykyistä enemmän työpaikoille edellyttää ohjausresurssien lisäämistä ja monipuolistamista. Työnantajien puolestaan on tiedostettava nykyinen ja tuleva työvoiman tarve, mikä mahdollistaa koulutuksen järjestäjän ja yritysten välisen yhteistyön kehittymisen. Samalla opinto-ohjaajilla on oltava tietoa teollisuuden tarjoamista ammatillisista mahdollisuuksista, jotta he voivat ohjata nuoria tulevaisuuden opintopoluille.

Opiskelu tapahtuu henkilökohtaisen opetussuunnitelman, ei niinkään lukujärjestyksen mukaan. Tukea tarvitsevat ne, jotka ovat ujoja tai oppivat hitaammin. Vastaavasti nopeasti omaksuvat voivat hankkia ammatin joutuisammin. Osaamisen laatuun on panostettava. Oppimisympäristöjen on oltava mielekkäitä ja innostavia.

Ei siis enää lisää leikkauksia koulutukseen. Resursseja on vahvistettava. Toisen asteen koulutuksen kiinnostavuutta lisätään vain laadun ja työllistymisen kautta. Nuori, joka joutuu pyörittelemään peukaloitaan, äänestää jaloillaan.

KARI HYYTIÄ
Teollisuusliiton ammatillisen koulutuksen asiantuntija

KUVA KITI HAILA