Merja Rinne: Aluepalvelut jäseniä varten

Teollisuusliitolla on noin 200 000 jäsentä ympäri Suomen. He työskentelevät erilaisissa työpaikoissa ja erilaisilla sopimusaloilla. He ovat järjestäytyneet 581 eri ammattiosastoon. Heidän työehdoistaan huolehtii yli 2 200 pääluottamusmiestä ja työturvallisuutta valvoo yli 1 700 työsuojeluvaltuutettua. Jokainen työntekijä, työsuojeluvaltuutettu, luottamusmies ja ammattiosasto on kiinnittynyt johonkin liiton kuuteen toiminta-alueeseen ja 11 aluetoimistoon.

Liitto palveluineen tuodaan lähelle jäsentä aluetoiminnan avulla. Olen usein todennut, että aluetoimistot ovat kuin terveyskeskukset. Sieltä jäsen, työpaikan luottamushenkilö tai ammattiosaston aktiivinen toimija saa akuutin tarvitsemansa avun ja tuen. Vaativammat tapaukset lähetetään ”erikoissairaanhoitoon” liiton keskustoimistolle, jossa asioita ratkovat spesialistit muun muassa työympäristö- tai oikeudellisessa yksikössä.

Alueellisen toiminnan palvelut ovat perusteltuja monestakin syystä. Varsin usein yrityksillä ja paikkakunnilla on pitkät yhdessä tekemisen perinteet. Nämä perinteet ja tavat toimia ovat myös työpaikan luottamusmiesten ja liiton alueilla työskentelevien henkilöiden tiedossa. Henkilöt ovat myös usein tuttuja keskenään muistakin yhteyksistä kuin työn kautta. Näin monen hankalankin asian ratkaiseminen saattaa olla helpompaa.

”Meillä on Teollisuusliitossa voimaa ja vaikutusvaltaa asioiden kehittämiseen ja muutoksen tekemiseen.”

Haluamme liiton olevan jäsenille yhtä läheinen kuin henkilö, jonka kanssa iloja ja suruja jaetaan, jonka kanssa työelämää yhdessä kehitetään ja ristiriitoja ratkotaan. Teollisuusliiton alueilla toimivat työntekijät muodostavat lähes 50 ammattilaisen joukon, joka parhaimmillaan pystyy muuttamaan olosuhteita niin, että jäsenten arki sujuvoituu ja paranee.

Nämä muutokset voivat koskea työehtosopimusten sisältöjä, paikallisten sopimusten kehittämistä, ammattiosastojen toiminnan terävöittämistä tai yhteiskuntaan ja poliittiseen päätöksentekoon vaikuttamista niin kunnallisessa päätöksenteossa kuin valtakunnallisten vaalienkin kautta.

Teollisuusliiton toiminta-alueiden jäsenmäärät vaihtelevat 26 000 ja 42 000 välillä. Ne vastaavat keskisuuren ammattiliiton jäsenmääriä. Meillä on Teollisuusliitossa voimaa ja vaikutusvaltaa asioiden kehittämiseen ja muutoksen tekemiseen. Jos me niin haluamme ja päätämme. Eteenpäin siis kolmen T:n taktiikalla: tavoite, tahto ja tekeminen.

MERJA RINNE
Teollisuusliiton aluetoiminnan päällikkö

JÄSEN: Mauri Hyttinen: ”Tulihan sitä jo lomailtua”

”Jäin työttömäksi tammikuussa 2016 oltuani 15 vuotta Kiteen huonekalutehtaalla. Tulin tänne koulutukseen, oppimaan Optigrip-kestopinnoitteen tekemistä suksen pohjaan. Se kesti semmoiset neljä kuukautta. Ja sitten lomailin eli jäin työttömäksi taas joksikin aikaa. Kysyin Pertiltä [suksitehtaan tuotantopäällikkö Pertti Alenius], että kiinnostaisiko työkokeilu. Se kesti reilut kolme kuukautta, ja kaksi viikkoa ehdin olla töissä. Ja sitten taas lomalle. Eilen Pertti soitti ja kysyi, että kiinnostaisiko työnteko. Tänään [6. kesäkuuta] aloitin määräaikaisena hiomalinjalla. Tulihan sitä jo lomailtua. Nyt on rento olo, kun saa taas tehdä töitä ja tulojakin tulee.

Liittoon liityin, kun vanhemmat käskivät. En ole kiinnostunut luottamustehtävistä tai politiikasta. Mutta tuo työttömien aktiivimalli on jonninjoutava. Saadaanhan sillä säästöjä, mutta ei sitä täällä ole helppo toteuttaa. Tuossa naapurissa Tohmajärvellä esimerkiksi, alle 20 työpaikkaa varmaan auki. Pitäisi muuttaa muualle, mutta mitenkäs muutat? Asunnot eivät käy täällä kaupaksi. Hyvin huono olen itse muuttamaan, ehkä Joensuuhun asti vain. Ja jos ajattelee vaikka Lappia, niin kulkemiseen pitäisi olla oma auto. Sen hankkiminen maksaa, maksaa ylläpito ja maksaa käyttö. Itse pääsen nyt polkupyörällä töihin, poljen kilometrin.

Aika nykyaikaisia ovat minun harrastukseni; tv:tä, tietokoneita, pelaamista ja musiikin kuuntelua. Työttömänä tein kotiaskareita, laitoin ruokaa ja siivosin. Tämän vuoden olen ottanut vähän liian rennosti, kun vaimo laittaa ruoat.”

MAURI HYTTINEN

Puuseppä, suksenkäsittelijä
KFS Sport Oy, Kitee
Kiteen Puutyöntekijät, ao. 787
Liittynyt 2001

TEKSTI SUVI SAJANIEMI
KUVA JOHANNA KOKKOLA

Teollisuusliiton keilakisat sopivat aloittelijoille ja aktiiveille

Teollisuusliiton ensimmäiset keilamestaruuskisat järjestetään 24.9.-21.10. Hämeenlinnan keilahallissa.

Mestaruudet ratkotaan kuuden sarjan kilpailulla eurooppalaisella pelitavalla. Kilpasarjat ovat miehet, naiset ja veteraanit. Yksilökilvan lisäksi järjestetään joukkuekilpailu kaksihenkisin mies- ja naisjoukkuein.

– Kilpailuun voivat osallistua aktiiviset kilpakeilaajat, harrastelijat ja aloittelijat. Vähemmän heittäneet saavat tasoituspisteitä Suomen Keilaliiton määrittelemien keskiarvotasoitusten mukaisesti. Täysmääräinen tasoitus on 44 pistettä per sarja. Se voi vaikuttaa tuloksiin hyvinkin paljon, kilpailun järjestäjinä toimivat Pekka Ahtila ja Pentti Lähde kannustavat.

Kilpailun isäntänä toimii Hämeenlinnan Metallityöväen Ammattiosasto 43. Järjestelytyöryhmään kuuluvat Ahtilan ja Lähteen lisäksi Risto Kanervio ja Matti Kaskela.

– Joku meistä neljästä on kaikkina kisapäivinä keilahallilla kilpailunjohtajan tehtävissä paikalla. Huolehdimme yhdessä hallin henkilökunnan kanssa siitä, että kilpailut sujuvat jouhevasti. Meiltä voi myös kysyä, jos vaikka toiminta kilpailupaikalla ei olisi vielä tullut tutuksi, Ahtila sanoo.

Liiton keilamestaruuskisoja on tarkoitus järjestää tulevina vuosina eri puolilla Suomea kiertävänä tapahtumana.

– Ajatus on se, että eri paikkakuntien ammattiosastot ottaisivat kopin ja rupeaisivat järjestämään kisoja tulevina vuosina. Tehtävä ei lopulta ole kovin vaativa. Meiltä saa käyttöön perusrungon, että mitkä asiat pitää ottaa huomioon ja mitä järjestelyjä kilpailutapahtuman jalkeille nostamisessa tarvitaan, Lähde kertoo.

OSALLISTUMISOHJEET

Teollisuusliiton mestaruuskilpailujen pelivuorot ovat jo varattavissa Hämeenlinnan Keilahallin verkkosivuilla osoitteessa www.keilahalli.net/teollisuusliiton-mestaruuskilpailut.
Sitovat ilmoittautumiset on tehtävä 10. syyskuuta mennessä. Ilmoittautumisen yhteydessä henkilö- ja yhteystietojen lisäksi tarvittavat tiedot ovat osallistujan ammattiosasto ja paikkakunta. Rekisteröidyt keilaajat ilmoittavat myös seuransa nimen. Veteraanikilpailuun osallistuvat puolestaan ilmoittavat syntymäaikansa, jotta vaadittava 60 vuoden ikä voidaan varmistaa. Parikilpailuun osallistujilta tarvittava lisätieto on se, kenen parina kisaan osallistuu. Myös jälki-ilmoittautuminen on mahdollista.

Kilpailuajankohdat ovat torstai 27.9. kello 13.00, perjantai 28.9. kello 11.00 ja kello 13.00, lauantai 29.9. kello 11.00 ja 13.00, sunnuntai 30.9. kello 12.00 ja 14.00, torstai 4.10. kello 13.00, perjantai 5.10. kello 11.00 ja 13.00; lauantai 6.10.kello 11.00 ja 13.00 , sunnuntai 7.10. kello 12.00 ja 14.00, perjantai 12.10. kello 11.00 ja 13.00, lauantai 13.10. kello 11.00 ja 13.00, sunnuntai 14.10. kello 12.00 ja 14.00, torstai 18.10. kello 13.00, perjantai 19.10. kello 11.00 ja 13.00, lauantai 20.10. kello 11.00 ja 13.00 sekä sunnuntai 21.10. kello 12.00 ja 14.00.

Kullakin kellonlyömällä pelaajien on käytössä 24 pelipaikkaa. Jos osallistujia ilmoittautuu enemmän kuin pelipaikkoja on käytössä, pystytään hallilta järjestämään lisävuoroja.
Pelimaksu on 30 euroa. Aktiiviset kilpapelaajat voivat osallistua myös Teollisuusliiton kilpailujen pelitoiminnasta vastaavan Hämeenlinnassa vaikuttavan Keilailuseura Vaken erikoiskilpailuun, jolloin maksu on yhteensä 33 euroa. Teollisuusliiton kilpailussa ei järjestetä erillistä finaalia, mutta Vaken kilpailussa sellainen järjestetään.

Keilahallille osoitteeseen Keilakatu 2 kannattaa saapua puolta tuntia ennen pelivuoron alkua ilmoittautumista varten. Ennen muuta on tarpeen muistaa, että radalle asti pääsee vain voimassa olevan Teollisuusliiton jäsenkortin esittämällä. Kussakin sarjassa jaetaan kolmelle parhaalle 50-200 euron arvoiset lahjakortit.

TEKSTI JA KUVA PETTERI RAITO

JÄSEN: Sanna Orava: ”Ei ollut fiksua lopettaa järjestäjien pestejä”

”Olin kouluttautunut artesaaniksi Varkaudessa vuonna 1999, mutta töitä ei löytynyt. Hakeuduin työvoimapoliittiseen, elektroniikkaprosessin työntekijän koulutukseen, jonka jälkeen työllistyin Ahlström Electronics Oy:hyn Varkaudessa. Vuodesta 2000 olin vakituisena työntekijänä Enics Oy:ssä. Firman nimi muuttui usein, työt eivät. Varkauden tehdas suljettiin vuonna 2009.

Vuodesta 2009 olen tehnyt pätkätöitä ympäri Mikkeliä, lähinnä elektroniikka-alalla. Olen välillä ollut työttömänä ja äitiyslomalla. Minulla on kolme lasta. Tämän vuoden tammikuussa minut vakinaistettiin tänne. Olen todella tyytyväinen.

Liityin liittoon vuonna 2000. Se oli itsestäänselvyys, sillä liitto on tuki ja turva hankalissa tilanteissa. Kun olen itsekin ollut työttömänä, niin helmikuun mielenosoitus työttömien aktiivimallia vastaan oli todellakin oikea protestin paikka. Nyt olen ammattiosaston hallituksen varajäsen. Toivon, että tekisimme enemmän yhteistyötä eri ammattiosastojen välillä. Hupia ja hyötyä voisi yhdistää, johonkin retkeen voisi yhdistää koulutuksen tai luennon.

Teollisuusliiton pitää pysyä ajan hermolla ja kehittää digitaalisia palveluita. Mutta niiden toimivuudesta on huolehdittava.

Liiton pitäisi parantaa näkyvyyttään esimerkiksi tv-mainonnalla, jäsenhankinnalla ja paremmalla tiedottamisella. Ihmiset pitävät etujaan itsestäänselvyyksinä, vaikka ne on kaikki saavutettu taistelemalla. Esimerkiksi vähimmäispalkka ei ole laissa, vaan työehtosopimuksessa. Näitä vääriä käsityksiä pitäisi oikaista.

Minusta ei ollut fiksua, että Teollisuusliitto lopetti kaikki järjestäjien määräaikaiset työsuhteet vuoden lopussa. Ihan todistettavasti järjestäjä Janne Ruotsalainen sai liittoon uusia jäseniä ja paljon aikaiseksi.”

SANNA ORAVA

Asentaja
Environics Oy, Mikkeli
Mikkelin metallityöväen ao. 61
Liittynyt 2000

TEKSTI SUVI SAJANIEMI
KUVA PAULA MYÖHÄNEN

JÄSEN: Riikka Harju-Keturi: ”Työyhteisö otti minut hyvin vastaan”

”Aloitin Koskisen Oy:n vaneritehtaalla syyskuussa 2016. Mieheni Mika Pekkanen oli täällä jo töissä, ja minä tulin perässä.

Olin ollut edeltävän kesän kittaajana ikkunatehtaalla, Lammin Ikkunoilla.

Ennen kuin tulin tänne, minulla ei ollut minkäänlaista käsitystä vaneritehtaalla työskentelystä. Olen alun perin eläintenhoitaja, maatilan tyttö Etelä-Pohjanmaalta, Kauhajoelta. En tuntenut täältä ketään paitsi mieheni. Kaikki oli uutta ja ihmeellistä.

Kun aloitin, jännitti hirveästi. Työ omalla työpisteelläni näytti helpolta, mutta ei se ollut: piti oppia esimerkiksi vanerin erilaiset laadut, rakenteet ja paksuudet. Ensimmäisen kuukauden harjoittelin työpisteelläni vanerinvalmistaja Tuomo Kettusen kanssa. Se oli kiinnostavaa. Vieläkin tuntuu, että oppii paljon uutta: tajuaa, että ai, tuon voi tehdä tuollakin tavalla.

Olen saanut muilta työntekijöiltä apua aina, kun olen kysynyt. Työyhteisö on ottanut minut hyvin vastaan. Juttu lentää, ja kaikki tulevat kaikkien kanssa toimeen. Oman vuoron ihmisten kanssa huumori on ihan omanlaistaan. Lähin työporukkani on jo ehtinyt muuttua: on tullut uusia työkavereita, ja osa on vaihtanut työpistettä. Kun uudet kysyvät neuvoa, osaan jo itsekin auttaa.

Sitä, että olemme miehen kanssa samalla työpaikalla, ei aina sisäistä, kun häntä ei näe kuin joskus työpäivän jälkeen, jos mennään samalla kyydillä kotiin. Hän on vanerinjalostaja ja tuotantoketjun loppupäässä.

Olen tykännyt olla täällä töissä. Mielestäni työni on mielenkiintoista. Ikkunanvalmistus oli yksitoikkoisempaa.”

RIIKKA HARJU-KETURI

Vanerinvalmistaja
Koskisen Oy, Kärkölä
Kärkölän Puutyöntekijät ao. 885
Liittynyt 6.1.2017

TEKSTI MIRA TENHUNEN
KUVA JUHA TANHUA