Hannu Siltala: Ay-opinnoista saattaa pian ropista opintopisteitä

Ammattiyhdistysopinnoilla voi tulevaisuudessa kerryttää opintopisteitä ja saada opintosuoritukset kirjatuksi Opetushallituksen ylläpitämään tietovarantoon.

Valtakunnallisista opinto- ja tutkintorekistereistä sekä vapaasta sivistystyöstä annettuja lakeja on ehdotettu muutettavaksi. Ehdotettu muutos antaisi vapaan sivistystyön oppilaitosten ylläpitäjille mahdollisuuden tallentaa vapaatavoitteisen koulutuksen suoritustietoja Opetushallituksen Koski-tietovarantoon. Koski on opinto- ja tutkintorekistereistä annetun lain mukainen valtakunnallinen tietovaranto. Lakimuutokset tulisivat voimaan 1.8.2021.

Teollisuusliiton jäsenille muutos merkitsisi sitä, että he voisivat saada opintosuorituksensa opintopisteinä kirjattavaksi Koskeen sellaisista Murikan kursseista, joiden on Murikassa arvioitu täyttävän Opetushallituksen määrittämät osaamisperusteiset kriteerit. Kosken käyttöönotto olisi kansanopistoille vapaaehtoista. Tietojen tallentaminen Koskeen edellyttäisi opiskelijan pyyntöä. Opintosuoritustietojen luovutus kolmansille osapuolille olisi opiskelijan omassa harkinnassa.

Valtakunnallisista opinto- ja tutkintorekistereistä annettu laki sisältää tällä hetkellä säännökset muun muassa perusopetuksen, ammatillisen koulutuksen, lukio- ja korkeakoulutuksen opintotietojen tallentamisesta.

Jokainen meistä voi jo nyt käydä katsomassa omia koulutustietojaan osoitteessa omaopintopolku.fi.

Tulevaisuudessa myös tiettyjen Murikassa tai jossain muussa kansaopistossa suoritettujen kurssien tiedot olisivat tarkastettavissa omaopintopolku.fi:stä. Näitä opintosuoritustietoja voisi hyödyntää esimerkiksi työ- tai opiskelupaikan hakemisessa. Oppilaitoksesta ja opintosuunnasta riippuen opintosuorituksista saatuja opintopisteitä voisi olla mahdollista lukea hyväksi myös muiden tutkintojen suorittamisessa.

Teollisuusliitto antoi lakiluonnoksesta lausuntonsa tammikuussa, ja piti ehdotettuja uudistuksia tärkeinä. Uudistukset edistävät eri opiskelumuotojen yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoisuutta ja parantavat merkittävästi osaamisperusteisen koulutuksen suorittaneiden ihmisten mahdollisuuksia edetä työuralla ja opintojen saralla.

Uskon, että mahdollisuus opintojen kirjaamiseen ja hyväksi lukemiseen muita opintoja suoritettaessa innostaa jäseniämme hakeutumaan entistä enemmän Murikan koulutusten pariin. Tästä ay-opintojen hyväksi lukemisen mahdollisuudesta olen haaveillut siitä asti, kun kahdeksankymmenluvun alkuvuosina aloitin opiskelijana ensimmäiset työsuojelukurssit Kiljavan opistossa.

HANNU SILTALA
Teollisuusliiton koulutuspäällikkö

KUVA KITI HAILA

Hannu Siltala: Vetovoimaa ammatillisiin opintoihin

Opinto-ohjaajat (opot) ovat keskeisessä roolissa, kun nuoret harkitsevat menisivätkö peruskoulun jälkeen lukioon vai ammatillisiin opintoihin. Erityinen haaste on, miten nuoret saataisiin hakeutumaan teollisuusaloille. Ammatillisten oppilaitosten opojen keskeinen tehtävä on ohjata nuoria koulutuskokonaisuuksien valinnoissa. Se on tärkeää, jotta opinnot eivät keskeytyisi väärien valintojen vuoksi.

Näitä ja monia muita teollisuusalojen ammatillisen koulutuksen haasteita käsiteltiin helmikuussa järjestetyssä Opetushallituksen Prosessiteollisuus ja tuotanto- sekä Teknologia ja palvelut –osaamisen ennakointityöryhmien työpajassa. Vastauksena teollisuusalojen ammatteihin hakeutumisen haasteeseen nähtiin, että teollisuusalojen työnantajien pitäisi avata peruskoulujen työelämään tutustumisjaksoille (TET) nykyistä huomattavasti enemmän harjoittelupaikkoja.

Peruskouluihin ja ammatillisiin oppilaitoksiin kaivattaisiin kipeästi sellaisia opoja, joilla on riittävä tuntemus teollisuuden ammateista.

Teknisen koulutuksen korkeakoulututkinnon suorittaneilta pitäisi poistaa opoiksi pätevöitymisen muodolliset esteet. Nuorille kaivattaisiin teollisuusaloilla opiskelevia ja jo ammateissa työskenteleviä myönteisiä esikuvia. Yhtenä mahdollisuutena nähtiin, että nuoret esittelisivät videolla ammattejaan.

Perheiden rooli on tärkeä nuorten peruskoulun jälkeisissä koulutusvalinnoissa. Alan ammattien esittelyä nuorille ja heidän vanhemmilleen voisi lisätä järjestämällä teollisuusalojen yritysten ja oppilaitosten yhteisiä ammatti-iltoja perheille. Teollisuuden julkisuuskuva olisi saatava paremmaksi ja houkuttelevammaksi. Nuorten Taitaja-kilpailujen näkyvyyttä voisi parantaa hyödyntämällä televisiota ja sosiaalisen median eri kanavia. Teollisuuden ammateista voisivat kertoa myös nuoria kiinnostavat tubettajat.

Opintojen keskeyttäminen on iso ongelma osalle ammattiin opiskelevista. Keskeyttämisten taustalla on monia syitä. Yksi merkittävä syy on oppilaiden heikot perustaidot matemaattisissa ja luonnontieteellisissä aineissa sekä lukemisessa ja kirjoittamisessa. Nämä taidot olisi saatava kuntoon kertaamalla peruskoulussa opittua ennen kuin ryhdytään opiskelemaan varsinaisia ammattiaineita. Opintojen keskeyttämisiä voidaan välttää myös auttamalla oppilasta tekemään ajoissa motivaatiota ylläpitäviä valintoja opiskelukokonaisuuksissa tai antamalla tukea kokonaan uudelle alalle tähtääviin opintoihin ryhtymisessä.

HANNU SILTALA
Teollisuusliiton koulutuspäällikkö

KUVA KITI HAILA

Hannu Siltala: Ammatillisen koulutuksen korjaussarja

Hallitusohjelman kirjaus oppivelvollisuusiän korottamisesta 18 vuoteen ja toisen asteen koulutuksen maksuttomuus ovat pitkään odotettuja uudistuksia. Ne edistävät yhteiskunnallista tasa-arvoa ja parantavat vähävaraisten perheiden lasten mahdollisuuksia ammatillisiin tai lukio-opintoihin. Peruskoulu-uudistukseen verrattavissa oleva muutos on niin merkittävä, etteivät sitä peruuta tulevatkaan hallitukset.

Maksuttomuus merkitsee opiskelijalle muun muassa oppimateriaalien ja ammatillisissa opinnoissa tarvittavien kalliiden työkalujen ilmaista käyttöön saamista. Epäselvää vielä on, koskeeko maksuttomuus myös yli 18 vuotta täyttäneitä opiskelijoita, mutta uudistus on saatettava näiltäkin osin tasa-arvoisesti maaliin.

Ammatillisen koulutuksen laatua parannetaan ja reformin toteutuksessa esiin tulleita puutteita korjataan. Koulupäivistä ja viikoista tehdään koulukohtaisella suunnittelulla eheitä. Hyppytuntien ja välipäivien aiheuttama tyhjäkäynti jää opiskelusta pois. Tavoitteena on saavuttaa mielekäs opintoja eteenpäin vievä opiskelurytmi.

Tähän kokonaisuuteen kuuluu myös työpaikoilla tapahtuva koulutussopimusoppilaiden tehokas ohjaaminen. Tavoitteiden toteuttamista auttaa luvattu 1 000 määräaikaisen opettajan rekrytointi, joiden palkkaamiseen on vuosien 2019 ja 2023 välisenä aikana jaettavissa tulevaisuusinvestointina yhteensä 235 miljoonaa euroa.

”Jatkuva oppiminen vastaa ihmisten tarpeeseen uudistaa ja kehittää osaamistaan läpi koko elämän.”

Ammatillisen koulutuksen krooninen rahoitusvaje on 100 miljoonaa euroa vuodessa. Tämä johtuu siitä, että aikaisemmat hallitukset ovat leikanneet ammatillisen koulutuksen kokonaisrahoituksesta vuositasolla yli 300 miljoonaa euroa. Se on pakottanut koulutuksen järjestäjät muun muassa vähentämään opetus- ja muun henkilöstön määrää 1 600 hengellä. Tulevaisuusinvestointien lisäksi perusrahoitusta pitäisi nostaa vähintään 60 miljoonalla eurolla.

Myös parlamentaariseen toteutukseen tuleva jatkuvan oppimisen uudistus on merkittävä satsaus. Jatkuva oppiminen vastaa ihmisten tarpeeseen uudistaa ja kehittää osaamistaan läpi koko elämän. Uudistus toteutetaan kolmikantaisesti koulutuksen järjestäjien kanssa. Tarkasteluun kuuluvia asioita ovat esimerkiksi koulutuksen tarjonta, rahoitus, sosiaaliturva, muutosturva ja työttömyysturva.

Osana edellä mainittuja tavoitteita luodaan kansalliset osaamisen tunnistamisen periaatteet. Niiden avulla on tarkoitus kartoittaa eri tavoin hankittu yksilön osaaminen työelämässä ja opiskelussa. Tällä voidaan välttää turha moneen kertaan tapahtuva samojen asioiden opiskelu ja tehdä näkyväksi myös maahanmuuttajien kotomaissaan hankkima osaaminen.

HANNU SILTALA
Teollisuusliiton koulutuspäällikkö

KUVA KITI HAILA

Hannu Siltala ja Irene Niskanen: Työttömyysturvaa ei saa muutoksissa romuttaa

Sosiaaliturvan kokonaisuudistus käynnistetään seuraavan hallituskauden aikana. Kokonaisuuteen kuuluvat muun muassa ansioturva ja työttömyysturva sekä uuden ammatin tai työpaikan löytämiseen liittyvät koulutus- ja muut palvelut.

Nykyinen työttömyysturvalaki on tulos useiden vuosikymmenten kuluessa tehdyistä kuhunkin ajankohtaan sopiviksi arvioiduista muutoksista. Laki on kasvanut laajaksi ja monitahoiseksi. Sitä ei ole käyty kertaakaan läpi kokonaisuutena. Siksi monet haluavat sitä nyt selkeyttää. Tämä ei kuitenkaan saa johtaa lain romuttamiseen.

Ansiosidonnainen työttömyysturva on luotu kolmikantaisella yhteistyöllä. Siihen tehdyt muutokset ovat olleet osa tulopoliittisia ratkaisuja. Ansioturvan käsite muuttuu, jos kolmikannassa päätettyjä osia karsitaan pois.

Esimerkiksi Suomessa toimivan lomautusjärjestelmän vuoksi lomautettuja koskevat työttömyysturvan säädökset poikkeavat työttömän tai osa-aikaisesti työtä tekevän säädöksistä. Toinen esimerkki ovat työttömyysturvan lisäpäivät. Ne on luotu työttömyyseläkkeen tilalle turvaamaan ikääntyneiden työttömien toimeentulo.

TYÖTTÖMIEN ASIOINNIN VOISI KESKITTÄÄ KASSOILLE

Ansiosidonnainen työttömyysturva on vakuutus, jonka työttömyyskassan jäsen ottaa turvaamaan toimeentulonsa työsuhteiden välisinä aikoina ja lomautustilanteissa. Lainsäädännöllä on varmistettava, että väliinputoamista tai etuuden menetystä ei tapahdu. Etuuden hakemisen pitää olla helppoa ja maksatuksen sujuvaa.

Ansioturvan toimeenpanossa ammattialoihin erikoistuneiden työttömyyskassojen etuna on se, että niillä on mahdollisuus selvittää omien palkansaajajärjestöjensä kautta eri alojen työehtojen erityispiirteet. Jotta työttömyysetuus voidaan ratkaista oikein, on tuntemusta oltava esimerkiksi kunkin alan lomautuksista, työaika- ja työvuorojärjestelmistä tai vaikka arkipyhäkorvausten määräytymisestä.

Me Teollisuuden työttömyyskassassa emme ansioturvan toimeenpanijana koe eri alojen erityispiirteiden huomioimista monimutkaiseksi. Olemme kuitenkin sitä mieltä, että työttömyysturvaa pitää kehittää sosiaaliturvan osana. Järjestelmään saadaan selkeyttä yksinkertaistamalla lain koukeroita ja tulkitsemalla lakia suoraviivaisemmin. Silti vuosikymmenten saatossa rakennetut, eri tilanteissa olevien työttömien toimeentulon turvaamiseen tarkoitetut yksityiskohdat voidaan säilyttää.

Työttömyyskassojen roolia työttömien asioiden hoitamisessa voidaan kasvattaa. Olisi järkevää, että kassa hoitaisi kaikki jäsentensä työttömyystilanteeseen liittyvät tehtävät. Työttömyyskassoille voidaan siirtää TE-toimistojen nykyiset tehtävät ja Kelan maksamat työttömyysetuudet. Yhden luukun periaate toteutuu, kun työttömän asiointi, palvelut ja etuuden maksatus hoituvat kokonaisuudessaan työttömyyskassan kautta.

Kaiken kaikkiaan uudistetun sosiaaliturvajärjestelmän pitää olla aikaa ja muutoksia kestävä, joustavasti yhteen sovitettava ja tasapuolinen.

HANNU SILTALA
Teollisuuden työttömyyskassan hallituksen puheenjohtaja

IRENE NISKANEN
Teollisuuden työttömyyskassan johtaja

Ammatillisen opetuksen uudistuksen piti lisätä työssä oppimista – opiskelijoiden määrä työpaikoilla ei kasvanut

”Ammatillinen opetus elää välivaihetta. Siihen on pakko tehdä korjauksia, jotta se lähtee menemään uomilleen”, sanoo Teollisuusliiton koulutuspäällikkö Hannu Siltala.

Teollisuusliitto totesi viime lokakuussa antamassaan lausunnossa, että viime vuonna voimaan tullut ammatillisen koulutuksen uudistus on perustavoitteiltaan kannatettava ja hyvä. Parhaimmillaan se lisää ammatillisen koulutuksen työelämälähtöisyyttä, vähentää turhia keskeytyksiä ja edistää työllisyyttä.

Työpaikkojen luottamushenkilöille tehtyjen kyselyjen tulokset viittaavat siihen, että tavoitteeseen on matkaa. Uudistuksen työpaikoilla toteutumista selvitti äskettäin SAK luottamusmiespaneelissaan ja Teollisuusliitto aluefoorumeissaan.

Selvitysten tulokset ovat samansuuntaiset: Uudistus tunnetaan työpaikoilla huonosti. Työpaikkaohjaajien asemassa ja motivoinnissa on haasteita. Työssäoppijoiden määrä ei ole kasvussa, vaan pikemminkin laskussa, vaikka uudistuksen tavoitteet edellyttäisivät päinvastaista suuntaa.

KESKEINEN SUDENKUOPPA

Teollisuusliiton koulutuspäällikkö Hannu Siltalan mukaan uudistuksen toteutuksessa on puutteita, jopa sudenkuoppia. Työpaikoilla tapahtuvassa opetuksessa keskiössä ovat opiskelijoille nimetyt työpaikkaohjaajat, joiden asema on suurimmaksi osaksi järjestämättä.

Ohjausta työpaikalla tekevät ammattilaiset työnsä ohella usein vailla riittävää koulutusta. Ohjauksen tuomasta lisätyöstä heille maksetaan harvoin.

– Lainlaatijan jättämä tietoinen sudenkuoppa piilee siinä, että työnantajat eivät saa koulutuskorvausta koulutussopimusoppilaista. Tästä seuraa, että he eivät ole valmiita maksamaan työpaikkaohjaajille vaativasta ohjaustyöstä lisäkorvauksia. Muutenkaan työehtosopimuksissa ei ole suuremmin kirjauksia työpaikkaohjaajien ajankäytöstä tai vapautuksesta heidän varsinaisesta työstään, Siltala pohtii.

Jotta työelämässä tapahtuvassa koulutuksessa oleellinen työpaikkaohjaus saataisiin kuntoon, tulevassa hallitusohjelmassa pitäisi hänen mielestään varata rahaa koulutuskorvauksiin, työpaikkaohjaajien aseman selkeyttämiseen ja heidän koulutusohjelmiinsa. Ilman tähän keskeiseen seikkaan puuttumista uudistuksesta on työpaikoilla vaikea saada toimivaa.

TYÖSSÄ OPPIMINEN EI OLE LISÄÄNTYNYT

Uudistuksen suuri tavoite on siirtää opetuksen painopistettä aitoon ympäristöön työpaikoilla tapahtuvaksi. SAK:n vuoden 2018 luottamushenkilöpaneelin tulos kertoo, että uudistus työpaikoilla on vielä lähtötelineissä uudistuksen oltua voimassa vuoden ajan.

Työssäoppijoiden määrä ei SAK:n koulutus- ja työvoimapoliittisen asiantuntijan Kirsi Rasinahon mukaan ole lisääntynyt, kun sitä vertaa vanhan lain voimassaoloaikana keväällä 2017 tehdyn paneelin tuloksiin.

–  Silloin liki puolessa eli 48 prosentissa paneeliin osallistuneiden työpaikoista oli työssäoppijoita. Viime syksynä heitä oli noin 40 prosentissa vastaajien työpaikoista. Vuonna 2017 asiaa tiedusteltiin hieman eri kysymyksellä, joten luku ei ole suoraan vertailukelpoinen. Opiskelijoiden määrä työpaikoilla ei kuitenkaan ole lisääntynyt oletetulla tavalla.

Vastaajista 64 prosentin mielestä uudistus ei ollut vaikuttanut heidän työpaikallaan työssäoppijoiden määrään mitenkään. Yhdeksän prosentin mukaan se oli vaikuttanut lisäävästi, viiden prosentin mukaan vähentävästi ja 22 prosenttia ei osannut sanoa.

Ohjaajan asema vaatii korjausta

SAK:n Rasinahon mukaan uudistuksen tavoite, opetuksen siirtyminen oppilaitosten seinien ulkopuolelle, ei toistaiseksi näytä toteutuneen.

– Siksi on toivottavaa, että oppilaitokset kykenevät järjestämään opetuksen oppilaitosten omissa oppimisympäristöissä.

Hän epäilee kuitenkin sen vaihtoehdon realistisuutta.

– Ammatilliseen koulutukseen kohdistuneet massiiviset säästöt ovat heikentäneet oppilaitosten toimintaedellytyksiä. Vaarana on, että oppilaat jäävät vaille tarvitsemansa opetusta ja ohjausta. Oppilaitosten resurssit ovatkin yksi ehdoton korjauksen paikka.

SAK:lainen ammattiyhdistysliike, johon Teollisuusliitto kuuluu, on rummuttanut työpaikkaohjaajien aseman, ajankäytön ja korvauksen huomioimista osana uudistusta. Rasinahon mukaan kyselyn valossa parannusta ei ole juuri tapahtunut edelliseen kevään 2017 kyselyyn nähden.

– Työpaikkaohjaaja on selvityksen mukaan nimetty vain alle puolessa työpaikoista. Vain vajaassa 30 prosentissa on tehty työpaikkaohjauksesta erillinen suunnitelma. Sellaisten työpaikkojen määrä, jossa suunnitelmaa ei tehdä, on itse asiassa lisääntynyt vuoteen 2017 verrattuna.

Työpaikkaohjaajien tarvitsema koulutus ei paneelin mukaan ole lisääntynyt, eivätkä korvaukset ole kasvaneet.

– Kuormittavuuden kokemus ohjaajilla on keskimäärin jonkin verran vähentynyt, mutta erittäin suuri kuormittavuus on hienoisesti noussut. Kehityssuunta ei ole hyvä.

OHJAUSTYÖSTÄ PITÄISI MAKSAA

Jos työpaikalla on koulutussopimusopiskelijoita, on heillä lain mukaan oltava työpaikkaohjaajat. Teollisuusliiton aluefoorumeissa vain joka viides kyselyyn vastannut ilmoitti, että heidän työpaikallaan oli nimetty ohjaajia.

Korvausta ohjauksesta saivat vastausten mukaan harvat. Vain 16 prosenttia vastaajista kertoi, että heidän työpaikallaan työpaikkaohjauksesta maksetaan. Peräti 58 prosentissa työpaikoista ohjausta suoritettiin ilman korvausta. Vastaajista 26 prosenttia ei tuntenut työpaikkansa korvauskäytäntöä.

SAK:n luottamushenkilöpaneelissa tekemä kysely antoi samansuuntaisen tuloksen: 21 prosenttia työpaikoista oli sellaisia, jiossa korvattiin ohjauksesta. Enemmistö eli 55 prosenttia mainitsi, että ohjauksesta ei makseta, ja 24,5 prosenttia ei ollut tietoinen työpaikallaan vallitsevasta käytännöstä.

Koulutuspäällikkö Siltalan mukaan tapaukset, joissa teollisuusliittolaisille maksetaan korvauksia perustuvat todennäköisesti paikallisiin sopimuksiin, sillä käytännöstä ei vielä ole kirjausta liiton työehtosopimuksissa. Sellainen pitäisi hänen mielestään sopimuksiin kipeästi saada.

OPISKELIJOILLA EI SAISI KORVATA TYÖVOIMAA

Ammatillisen koulutuksen uudistuksen myötä jokaiselle opiskelijalle on tehtävä henkilökohtainen opintojen kehittämissuunnitelma (HOKS). Tämä prosessi ei Rasinahon mukaan näytä vielä olevan työpaikoilla tunnettu.

– Yleisimmin työssäoppimisesta tehdään koulutussopimus tai oppisopimus. Uudistuksen myötä koulutussopimuksen ja oppisopimuksen joustava yhdistäminen on mahdollista. Tämä ei kuitenkaan kyselyn perusteella ole yleistä.

Vanhan lain aikaan työssäoppijoita käytettiin korvaamaan puuttuvaa vakituista henkilöstöä. SAK:n luottamushenkilöpaneelin kysely vahvistaa sen, että tämä opiskelussa ja työssä epätoivottu käytäntö jatkuu. Valtavirtaa se ei kuitenkaan ole.

– Vuonna 2017 62 prosenttia ilmoitti, että opiskelijoita ei käytetä korvaamaan vakituista työvoimaa. Nyt ei-linjalla oli enää 58 prosenttia. Myös niiden vastausten määrä, joissa joskus tai säännöllisesti työssäoppijoita on käytetty korvaavana työvoimana, oli uusimmassa kyselyssä lisääntynyt.

UUDISTUS TUNNETAAN VIELÄ HUONOSTI

Ammattiyhdistysliikkeen tavoitteena on henkilöstön tiedonsaanti työpaikalla tapahtuvasta oppimisesta. SAK:n luottamushenkilöpaneelin mukaan sellaisten työpaikkojen määrä, joissa harjoittelusta sovitaan yhdessä työntekijöiden kanssa, on kuitenkin jonkin verran vähentynyt vuoden 2017 kyselyyn verrattuna. Vastaavasti sellaisten, joissa yhteistyötä ei esiinny, on lisääntynyt. Käytännössä on Rasinahon mielestä parannettavaa.

– Kuitenkin noin 60 prosenttia työpaikoista tiedottaa henkilöstöä aina tai vähintään joskus työssäoppijoiden tulosta työpaikalle ja näiden tehtävistä.

Sitä, miten vähän uudistuksesta työpaikoilla keskustellaan, kuvaa Teollisuusliiton aluefoorumien kyselyssä saatu tulos. Kysymykseen, onko työpaikallasi käsitelty ammatillisen koulutuksen uudistuksen lainsäädäntöön liittyviä asioita, vain seitsemän prosenttia vastasi myöntävästi.

Siltalan mielestä tulos on erittäin huolestuttava, sillä lainsäädäntö astui voimaan jo vuoden 2018 alussa, ja työpaikoilla tulisi olla laajasti valmiudet toimia uuden lainsäädännön mukaisesti.

Yrittäjien jäsentensä keskuudessa tekemä gallup antaa viitteen siitä, että myös työnantajien enemmistö tuntee uudistusta heikosti. Yrittäjistä vain 39 prosenttia tiesi, että on tapahtunut ammatillisen koulutuksen uudistus.

LÄHIOPETUS KAIPAA RESURSSEJA

Koulutuspäällikkö Siltala nostaa esiin kritiikin kohteeksi nousseen lähiopetuksen merkityksen. Sen alasajo on johtanut tilanteeseen, jossa osa opiskelijoista uhkaa joutua tuuliajolle, koska opiskelusta on resurssipulan vuoksi tullut katkonaista. Väliin jää hyppytunteja ja kokonaisia hyppypäiviä, jotka opiskelijoiden tulisi täyttää omaehtoisella työskentelyllä.

Siltalan mukaan valtaosalla, ehkä 70 prosentilla opiskelijoista, se onnistuu. Kuitenkin vasta peruskoulusta tulleessa nuoremmassa joukossa on paljon niitä, jotka eivät siihen kykene. Myös heidän opiskelunsa ja motivaationsa tulisi turvata.

– Nykyinen systeemi ei ota huomioon sitä, että tuon ikäiset tarvitsevat vielä ryhmäytymistä, yhdessä tekemistä ja selkeää ohjausta.

Lähiopetuksen nykyiset resurssit eivät Siltalan mukaan tarjoa riittävästi tukea opiskelulle.

– Ennen supistuksia ja uudistuksia oli kunnon lukujärjestykset ja yhteistä tekemistä oppilaille. Päivät ja viikot oli suunniteltu. Kun on lähdetty supistus- ja uudistustyöhön, opettajakunta on vähentynyt 1 600 henkilöllä. Heitä ei ole riittävästi.

Siltala muistuttaa, että kyseessä on pitkän ajan ongelma. Resurssipula vallitsi jo ennen uudistusta.

– Ammatillisesta koulutuksesta on leikattu yli 200 miljoonaa euroa. Leikkausta tapahtui jo edellisen hallituksen aikana. Nyt näyttää olevan vahvaa yhteistä tahtoa, että asialle pitäisi tehdä jotakin.

Siltalan mielestä ammattiopetuksen pitäisi saattaa lähiopetuksessa lukio-opetuksen kanssa samalle viivalle.

– Lukioissa annetaan jokaista opintopistettä kohden 14,5 tuntia ohjausta. Ammattikoululaisten puolella laissa ei ole määritelty henkilökohtaiseen opetukseen vastaavaa kriteeriä.

TEKSTI JARI ISOKORPI
KUVITUS TUOMAS IKONEN

Hannu Siltala: Ammatillinen koulutus murrosvaiheessa

Ammatillisen koulutuksen uusi nuoriso- ja aikuiskoulutuksen yhdistävä lainsäädäntö tuli voimaan tämän vuoden alusta. Tutkittua tietoa siitä, miten uudistus on onnistunut, ei vielä ole, sillä ammatilliset oppilaitokset aloittivat syyslukukauden vasta muutama viikko sitten. Erityisesti odotetaan, miten työpaikoilla tapahtuva koulutussopimusoppilaiden oppiminen ja työpaikkaohjaus onnistuvat. Tulossa on lähiaikoina muun muassa SAK:n luottamusmiespaneelin kysely reformin toteutumisesta työpaikoilla.

Ammatillisen koulutuksen reformi on yksi Sipilän hallituksen kärkihankkeita. Yhtä jalkaa reformin kanssa on toteutettu parinsadan miljoonan euron ammatillisen koulutuksen rahoituksen leikkaukset. Reformin ehkä keskeisin uudistus on koulutuksen painopisteen siirtyminen entistä enemmän työpaikoille. Tämän varaan hallitus on laskenut osittain ammatillisesta koulutuksesta tulevat säästöt. Koulujen resursseja supistetaan opetushenkilökunnan ja tilojenkin osalta. Tämä on vaarallista, sillä ei ole ollenkaan kirkossa kuulutettu, että ammattiin opiskeleville löytyisi riittävästi laadukkaita koulutussopimuspaikkoja yrityksistä.

Opiskelun painopisteen siirtyminen työpaikoille merkitsee entisen työssäoppimisjaksojen muuttumista koulutussopimuksiksi. Koulutussopimusten rinnalla säilyvät edelleen oppisopimukset. Koulutussopimuksen ja oppisopimuksen tärkein ero on, että oppisopimus on määräaikainen työsopimussuhde, josta kuuluu maksaa työehtosopimuksen mukaista palkkaa. Koulutussopimusoppilaat eivät ole työsuhteessa, vaan ovat oppilaitoksen vastuulla olevia opintososiaalisten tukien varassa opiskelevia opiskelijoita.

”Koulutusuudistus on iso haaste myös luottamusmiehille ja työsuojeluvaltuutetuille. Tärkeää on, että koulutussopimusoppilaista huolehditaan.”

Koulutussopimus tuo vahvoja velvoitteita koulutuksen järjestäjille (oppilaitoksille) ja työnantajille. Koulutussopimus tehdään koulutuksen järjestäjän ja työantajan välillä. Työnantajat eivät saa koulutuskorvausta oppilaan ohjaamisesta. Koulutussopimusoppilaille on tehtävä jokaista koulutussopimusjaksoa varten henkilökohtaistamisohjelma, jossa määritellään tarkasti, mitä opiskeltavan tutkinnon osaa koulutussopimusjakso koskee, eli millaisia tehtäviä oppilaan on tehtävä täyttääkseen tutkinnon edellytykset. Henkilökohtaistamisessa otetaan huomioon aiemmin hankittu osaaminen.

Koulutussopimusoppaille on nimettävä henkilökohtainen työpaikkaohjaaja, jonka tulisi olla opittavan ammatin vahva osaaja sekä tuntea tutkinnon perusteet sekä osata ohjata opiskelijaa oppimaan ammatti. Vastuu työpaikkaohjaajien perehdyttämisestä ja kouluttamisesta tehtävään on koulutuksen järjestäjillä. Koulutuksen järjestäjät tarjoavat oppilaitoksissaan ilmaista työpaikkaohjaajakoulutusta.

Koulutusuudistus on iso haaste myös luottamusmiehille ja työsuojeluvaltuutetuille. Tärkeää onkin, että koulutussopimusoppilaista huolehditaan. Työpaikoilla ei saa syntyä tilanteita, joissa koulutussopimusoppilaita hyväksikäytetään toisarvoisissa tehtävissä ilmaisena työvoimana. Koulutussopimusoppilaille kannattaa tarjota liiton oppilaisjäsenyyttä ja saada heidät osaksi Teollisuusliiton jäsenperhettä.

HANNU SILTALA
Teollisuusliiton koulutuspäällikkö

KUVA KITI HAILA