”Det är helt ok med en lokal lönepott, men själva avtalandet kräver lite fixande”

”Det är helt ok med en lokal lönepott, men själva avtalandet kräver lite fixande, säger huvudförtroendeman Tapio Kuhmonen. På de flesta arbetsplatser ligger löneförhöjningen för i år på 1,3 procent. 

Tapio Kuhmonens arbetsplats Kone Hissit Oy hör till de företag där man lyckats med att lokalt avtala om lönepåslag som betalas ut till arbetstagarna utöver den allmänna höjningen enligt kollektivavtal.

– Vi anställda lyckades komma överens om potten med arbetsgivaren, men det är frågan om småpotatis i jämförelse med vad vi hämtat in i företaget genom förbättrad produktivitet, säger Kuhmonen.

Han anser att en företags- eller arbetsplatsspecifik lönehöjning i princip är en bra idé, så länge man kan binda den till produktiviteten på arbetsplatsen. Problemet är att det i dagens kollektivavtal inte på något sätt fastställs några som helst mått eller mätare som den lokala lönepotten ska bygga på.

– Vi drar in pengar och hela tiden borde man håva in mer. Men inte blir det någonsin så mycket över för de anställda, säger Kuhmonen.

Hela systemet med lokala avtal om lönepåslagen borde enligt Kuhmonen ses över.

– Den andel som arbetstagarna får borde bindas samman med produktiviteten i företaget, så att till exempel en andel av avkastningen på det investerade kapitalet skulle betalas ut till de anställda.

”ARBETSTAGARNA FICK ETT LITET LÖNELYFT”

Kollektivavtalet för teknologiindustrin utgör grunden för modellen för avtal om de lokala löneförhöjningarna. Kuhmonen anser att det finns en hel del gott i modellen.

– Prestationslönerna höjdes, vilket är bra. Eftersom vi ofta arbetar på ackord, är det viktigt de höjdes.

Enligt Kuhmonen var det rätt så lätt att nå ett avtal om på arbetsplatsen i våras.

– Jag har svarvat de här avtalen i flera år, så jag vet när det gäller att avtala och när det gäller att bråka. I år skulle det ha varit lönlöst att börja bråka. Trots att det går bra för oss, så får vi ändå inte de pengar som man väl skulle kunna dela ut till oss anställda, utan man gör det bara för att arbetsgivaren i enkäter kan svara att vi har lokala avtal i kraft.

– De anställda fick ett litet påslag, men arbetsgivaren ville inte dela det jämnt mellan arbetstagarna utan dela ut den enligt eget tycke.

Tjänstemännen på Kone Hissit gick inte in för samma modell, berättar Kuhmonen.

FÖRTROEDEMANNEN MÅSTE VARA NOGGRANN

Kuhmonen säget att personalen i regel är nöjd om man får något, men att det i regel räknas i cent och inte i euro.

– Löneutvecklingen är ganska trög. När vi talar om priset på mat och service för att inte tala om elräkningarna, så växer de i snabbare takt än lönerna stiger.

– Lönsamheten för vårt företag har förbättrats både internationellt och här hemma. Arbetsgivaren kollar ändå alltid litet från vilket snöre de kan dra. Ibland visar de siffror över läget i Finland och i bland globalt. Jag anser att förhandlingarna måste grunda sig på läget här i Finland, eftersom vi utgör vår egen enhet, som drar in pengar.

”DET HÄR ÅRET KÖR VI PÅ MED ALLMÄN LÖNEÖKNING”

Företaget Ha-Sa Oy verkar inom avtalsbranschen för den mekaniska skogsindustrin. Huvudförtroendeman Teijo Paanasen berättar att lönepåslaget i år genomfördes enligt vad som stod i kollektivavtalet.

– Vi har inte några lokala avtal om lönerna. Vi gjorde ett förslag, men det fick inte riktigt vind i seglen. Vi hade ett möte där hela ärendet slogs fast. Visst var det en ganska kort förhandlingsprocess, säger Paananen.

Enligt Paananen har man under tidigare år lyckats med att nå löneförhöjningar som varit bättre ur de anställdas synvinkel.

– Förhandlandet gick mycket bättre under förra avtalsomgången.

Paananen säger ändå att läget på arbetsplatsen är bra och att det finns jobb.

– Coronan har inte påverkat på något sätt. Vi har orderstocken full och kör på för fullt fram till semestrarna. Tiden får utvisa hur det kommer att gå i framtiden.

– Jag var lite skraj i våras. Men nu verkar det som om produktionen kommit igång och marknaden drar bättre än väntat. Vi befinner oss på samma nivå som ifjol.

BRA MODELL

Jukka Saviluoto.

Förtoendemännen inom teknologiindustrin frågades hur man avtalat om lokala löneföhöjningar på arbetsplatsen i vår. Resultatanalysen pågår fortfarande, men specialforskare Jukka Saviluoto vid Industrifacket, vågar sig ändå på att säga att lönerna på de flesta arbetsplatser höjts enligt kollektivacvtalets allmänna linje. Det betyder 1,3 procent.

– I år var det en bra stupstock eller ”perälauta”, säger SaTänä vuonna se oli helppo perälauta.

Spelrummet för att avtala om större lönepåslag har funnits på en del arbetsplatser.

– Det rör sig ändå om en minoritet i teknologiindustrin. Vanligtvis brukar det röra sig om 10–20 procent på allmänna höjningen, säger Saviluoto.

Under den föregående avtalsperioden fanns också en lokal lönepott med i spelet. Då hade arbetsgivaren sista ordet om hur den fördelades. Då berättade varannan förtroendeman att man gjort ett lokalt avtal om saken.

I regel var motivet det att man inte ville att arbetsgivaren ensidigt skulle bestämma om fördelningen.

Då var innehållet i de flesta lokala avtal sådant att lönepåslaget fördelades jämnt mellan arbetstagarna.

TEXT JOHANNES WARIS
FOTO JOHANNES TERVO

ÖVERSÄTTNING JOHANNES WARIS

 

LAKOSSA 27.1.–23.2. Haapajärven Ha-Sa:lla: ”Kumppani neuvottelusta puuttuu”

”Me neuvottelisimme, mutta kun Metsäteollisuus ry ei kutsu meitä neuvotteluun, miten me neuvottelemme”, kysyy mekaanisen metsäteollisuuden työehtoneuvottelukunnan jäsen, haapajärveläisen Ha-Sa:n pääluottamusmies Teijo Paananen.

KUVA YLLÄ: Haapajärven Ha-Sa:n lakkovahteja yhteiskuvassa 5.2.2020. Edessä varapääluottamusmies Jouko Hirvasaho, takarivissä vasemmalta Jarko Koponen, Marko Nybacka, Pertti Tuoriniemi, Janne Ruhala ja Juha Jyrinki, eturivissä vasemmalta Hannu Lappalainen, Jani Karsikas ja Tero Liuska. KUVA ESKO KESKI-VÄHÄLÄ

Teijo Paananen ihmettelee työnantajaliiton Metsäteollisuus ry:n työmarkkinajohtaja Jyrki Hollménin julkisuudessa esittämää väitettä, minkä mukaan Teollisuusliitto ei neuvottele, vaan odottaa paperiteollisuuden ratkaisua.

– Kyllä me neuvottelisimme, jos olisi neuvottelukumppani.

– Joulukuun 20. päivä olen viimeksi ollut neuvottelussa. Metsäteollisuus ry ei ole ollut oikein halukas meidän kanssa neuvottelemaan. Me kentän ihmiset emme ole olleet paikan päällä. Se viesti mitä sieltä tulee, on se, että tilanne on ihan alkuasetelmissa.

Ha-Sa:n pääluottamusmies Teijo Paananen. Hänet kuvattiin Teollisuusliiton mekaanisen metsäteollisuuden työehtoneuvottelukunnan kokouksessa Helsingissä 6.2.2020. KUVA KITI HAILA

Ainoa konkreettinen esitys, mikä Paanasen mukaan kentän neuvottelijoilla on kädessä, on työnantajajärjestön lista, joka sisältää pelkkiä työehtojen heikennyksiä eikä mitään muuta. Sen toteuttaminen merkitsisi työntekijöille noin 20 prosentin ansion laskua.

– Kyllä se näin on. Se on keskiarvo. Joillakin se on enemmän ja joillakin vähemmän. Heikennyslistalla on todella paljon muutakin kuin kiky.

Kiky-tuntien poistamisesta ei työnantajaliitto ole suostunut Paanasen mukaan edes keskustelemaan.

– Se on viimeinen, mitä minä olen työnantajapuolen neuvottelijoilta kuullut. Nyt on tullut selkeä viesti, mikä on omakin näkemykseni, että työnantajaliitto odottaa paperiteollisuuden sopimusta.

Liivit päälle: Haapajärven Ha-Sa:n varapääluottamusmies Jouko Hirvasaho valmistautuu lakkovahtiin. KUVA ESKO KESKI-VÄHÄLÄ

MIKSI TYÖNANTAJALIITTO TEKEE TÄMÄN JÄSENYRITYKSILLEEN?

– Ihmettelen Metsäteollisuus ry:tä, miksi he tekevät tämän omille jäsenyrityksilleen, ja tietysti myös meille työntekijöille. Työnantajaliiton vaatimukset ovat niin kohtuuttomat, että jos ne toteutuvat, liian moni on laskujen kanssa ihmeissään, miten he pärjäävät. Eivät palkat liian isoja ole tälläkään hetkellä. Mekaanisessa metsäteollisuudessa on melko heikkopalkkaisia työpaikkoja.

Paananen muistuttaa, että solmittavat työehtosopimukset tulevat koskemaan kaikkia työntekijöitä mekaanisessa metsäteollisuudessa.

– Se on kaikkien meidän työehtosopimus, olemme liitossa tai emme.

Seisaalla varapääluottamusmies Jouko Hirvasaho, kahvilla Jani Karsikas, Hannu Lappalainen ja Jarko Koponen. KUVA ESKO KESKI-VÄHÄLÄ

Hän pohtii, mikä intressi Metsäteollisuus ry:llä on toimia tällä tavoin.

– Kilpailykyky-perusteluun en oikein usko, koska työajan pidentämistä on ollut suhteellisen vähän. Kyllä siellä on jotain muuta taustalla.

Hän arvioi, että konfliktia pidentämällä työnantajaliitto yrittää vain kyykyttää ammattiyhdistysliikettä.

– Kaikki työnantajat eivät enää varmasti ole tämän takana, koska työnantajatkin kärsivät todella paljon tästä lakosta.

SAHALLA OTETAAN KYLMÄN RAUHALLISESTI

Haapajärven Ha-Sa:n kaikki Teollisuusliiton jäsenet, yhteensä 60 henkilöä, ovat lakossa. Liiton jäsenet ovat lakossa myös samaan yritykseen kuuluvalla Eskolan sahalla. Pieni joukko Teollisuusliittoon kuulumattomia on lakonalaisissa töissä.

– Porukka on ollut sen verran aktiivinen, että heitä ei ole tarvinnut houkutella lakkovahdeiksi. Lakkovahteja piisaa. Suunnilleen kaikki ovat sitä tehtävää hoitaneet.

Lakon jatkumisen tarvittaessa neljään viikkoon porukka otti Paanasen mukaan kylmän rauhallisesti.

– Joku tuumasi, että pari lomapäivää taitaa mennä.

Ha-Sa:n lakkovahdit tauolla: Jarko Koponen, Hannu Lappalainen ja Jani Karsikas. KUVA ESKO KESKI-VÄHÄLÄ

Paananen toivoo, että suhteellisen pikaisesti tulee kutsu neuvotteluun, ja syntyy molempia osapuolia tyydyttävä sopimus niin, että yritykset saavat toiminnan pyörimään ja työntekijät pääsevät töihin.

– Meillä on se tavoite, että me neuvottelemme työehtosopimuksen. Sen pitää olla sellainen, että molemmat osapuolet pystyvät siihen panemaan nimensä. Jos se paperi annetaan tuollaisena kuin se nyt on, siihen ei laita nimeään kukaan meidän neuvottelijoistamme.

– Meillä työntekijöillä ja omalla työnantajallamme ei ole nokkapokkaa. Meidän vastapuolemme on Metsäteollisuus ry.

TEKSTI JARI ISOKORPI
KUVAT ESKO KESKI-VÄHÄLÄ JA KITI HAILA