Mirja Suhonen: Voitaisko sopia – sovittelu osaksi työpaikkojen keinovalikoimaa

Teollisuusliiton kuten muidenkin ammattiliittojen työsarkaa on erilaisten erimielisyyksien selvittely työpaikoilla. Ei ole harvinaista, että jäsen tai luottamusmies ottaa yhteyttä joko työntekijöiden keskinäisen tai työnantajan edustajan ja työntekijän välisen riidan tai konfliktin vuoksi. Ei ole sekään harvinaista, että vastausta ei saada lakikirjoista tai työehtosopimuksen kirjauksista. Kyse on usein ihmisten välisestä monimuotoisesta vuorovaikutuksesta, ja sitä on vaikea säädellä lain kirjaimen avulla.

Joku ei tervehdi, toinen mököttää vuosikausia, kolmas ei suostu samaan vuoroon kuin neljäs ja viides ei suvaitse kuudetta samaan aikaan kahvitauolle, esimies moittii kaikkien kuullen ja porukan kapinallinen ei noudata yhteisiä pelisääntöjä. On kiusaamista, häirintää, huonoa kohtelua. Tuttuja juttuja, mutta mikä avuksi?

Tilanteiden kärjistyessä työpaikalla, saattaa työnantaja huomauttaa työntekijää ja jopa antaa varoituksen. Varoitus saattaa olla se signaali, joka pysäyttää vaikkapa kiusaamisen, mutta harvoin se parantaa vuorovaikutussuhteita. Päinvastoin, varoitus saattaa olla jollekulle se pisara, joka saa maljan vuotamaan yli. Sitä saattaa olla vaikea ymmärtää, se voi loukata, jos syy ei ole selvillä. Olen myös miettinyt, onko irtisanomisuhkainen varoitus hyvä tapa saada asioista paremmalle tolalle. Sehän koetaan rangaistuksena. Onko rangaistus ja sillä uhkaaminen paras tapa nyky-yhteiskunnassa tarttua konfliktien tai ristiriitojen hoitamiseen. Kuulostaa enemmänkin keskiaikaiselta inkvisitiolaitokselta – toki ilman väkivaltaa – kuin nykyajan johtamistyyliltä.

Suomen työlainsäädännössä on jokseenkin suoraviivainen ohjeistus yksilöperusteiseen irtisanomiseen. Lakipykälä irtisanomista edeltävistä toimista on lyhykäisyydessään tällainen: Työntekijää, joka on laiminlyönyt työsuhteesta johtuvien velvollisuuksiensa täyttämisen tai rikkonut niitä, ei kuitenkaan saa irtisanoa ennen kuin hänelle on varoituksella annettu mahdollisuus korjata menettelynsä.

”Sopimisen avulla erimielisyydet voidaan ratkoa yritysten sisäisinä ja joskus säästää kulujakin, kun oikeudenkäynnit vältetään.”

Entäpä jos nykyaikaistaisimme lainsäädäntöämme? Mitä jos varoituksen sijaan ensisijainen toimi olisikin vuorovaikutteinen asian selvittäminen, esimerkiksi työyhteisösovittelu? Saisiko reilu puhuminen, kuulluksi tuleminen, asioiden pohdinta eri puolilta aikaan jotain parempaa kuin eteen lätkäisty varoitus ja sen jälkeinen pelko irtisanomisesta? Lisäisikö se enemmän luottamusta työpaikoilla kuin suoraviivainen varoita ja potkaise pois -menetelmä?

Olen varmastikin kymmeniä kertoja työurani aikana kuullut kertomuksia siitä, miten epäoikeudenmukaiselta tuntuu saada varoituslappu käteen, usein ahdistus tai kiukku seurauksena, harvemmin aito tunne siitä, että asioiden pitää muuttua. Moni joutuu jäämään sairaslomalle ahdistavan tilanteen vuoksi, ja epäilenpä, että rakennusaineita parempaan kanssakäymiseen ja työntekoon saadaan harvoin, jos koskaan.

Tärkeä näkökulma on, että työturvallisuuslain mukaan työnantajalla on vastuu työpaikan turvallisuudesta ja ettei kenenkään terveys vaarannu. Mutta etenkin erilaiset vuorovaikutuksen ongelmat ja henkinen väkivalta ovat monisyisiä juttuja. Taustalla voi olla hyvinkin kaukainen asia, ratkaisematon konflikti, väärinymmärrys. Työyhteisösovittelua kauan tehneet kertovat, että vaikeakin asia on ratkottavissa, kunhan ihmiset saavat olla osallisia asian ratkaisemisessa ja heille tulee kokemus kuulluksi tulemisesta.

Sopiminen voimaannuttaa, siirtää konfliktit tasolle missä niistä voidaan puhua, opettaa empaattisuutta ja erilaisten näkökulmien ymmärrystä. Sen avulla erimielisyydet voidaan ratkoa yritysten sisäisinä ja joskus säästää kulujakin, kun oikeudenkäynnit vältetään. Myös aikaa säästyy, kun ongelmien hautominen loppuu ja yhteistyö sujuu kitkattomammin.

MIRJA SUHONEN
Teollisuusliiton sopimusasiantuntija

Urakkakiista hiertää edelleen Kone Hisseillä – ”Me puolustamme paikallista sopimusta, työnantaja ei”

Kone Hissien työväki oli viime kuussa vuorokauden mielenilmauslakossa paikallisen urakkasopimuksensa puolesta. Kiista ei ole vieläkään ratkennut, kertoo pääluottamusmies Tapio Kuhmonen.

– Tämä oli ensimmäinen [oma] lakko Kone Hisseillä koskaan, vaikka tietysti olemme olleet liiton julistamissa lakoissa, viimeksi osoitettiin mieltä työttömien puolesta. Ei työnantaja tainnut uskoa, että menisimme lakkoon, tämä oli historiallinen tapaus, kertoo pääluottamusmies Tapio Kuhmonen.

Lakossa oli noin 500 työntekijää, eikä Kuhmosen tietojen mukaan kukaan livennyt rivistä.

– Me puolustamme paikallista sopimusta, työnantaja ei, Kuhmonen summaa tilannetta.

Tulkintaerimielisyys Koneella koskee urakkasopimusta. Kuhmonen alleviivaa, että paikallinen urakkasopimus on yhdessä tehty ja siihen on selvästi kirjoitettu, että yhdessä sovitaan asiat.

– Kummankin osapuolen on annettava suostumuksensa. Nyt työnantaja ikään kuin direktio-oikeudellaan tekee itse tulkinnat ja sanelee ratkaisut.

Kuhmosen mukaan työnantaja näyttää heittävän esiin jonkin teoreettisen, matemaattisen kaavan töihin kuuluvasta ajasta, joka on ilmiselvässä ristiriidassa kentän todellisuuden kanssa.

– Esimerkiksi vaakakoriin menee 8 tuntia, työantaja on antanut sille 4 tuntia aikaa. Tämä on aika iso heitto, mutta emme tiedä, millä työnantaja perustelee ajat. Emme ole saanut aikatutkimuksia kolmeen vuoteen, Kuhmonen pahoittelee.

Toisena esimerkkinä pääluottamusmies mainitsee asennuksen, johon tarvitaan kaksi miestä.

– Mikä osuus kakkosmiehellä on työhön? Se ei ole selvää.

NEUVOTTELURATKAISUA HAETAAN

– Neuvottelemme edelleen, mutta melkein samassa jamassa ollaan kuin toukokuisen lakon aikaan. Seuraavaksi mennään erimielisyysmuistiolla.

– Tiukille tämä menee. Kun työnantaja rikkoo paikallista sopimusta ja harjoittaa sanelupolitiikkaa, työntekijöille ei ehkä jää muuta mahdollisuutta vaikuttaa asioihin kuin mennä uudestaan lakkoon.

Kuhmonen toivoo, että sekä Teollisuusliiton että Teknologiateollisuuden edustajat avustavat oikean tulkinnan saamisessa paikallisesta sopimuksesta. Pääluottamusta ei pelottaisi kuitenkaan työtuomioistuimeenkaan meneminen.

– Ei meillä olisi hätää viedä tätä oikeuteen. Työnantaja joutuisi perustelemaan tulkintansa, eivätkä ne perustelut pidä, Kuhmonen uskoo.

Pääluottamusmiehelle median kiinnostus Kone Hissien asioihin on ylittänyt kaikki odotukset.

– Median osalta tämä meni ihan täydellisesti. Kun Yle oli haastattelut minua, haastattelupyyntöjä tuli paljon muualtakin.

TYÖHYVINVOINTI OLISI TUOTTAVUUDEN TAE

Kuhmoselle on mysteeri, miksi Kone Hisseillä ei satsata enempää työntekijöiden hyvinvointiin.

– Kyllä, asiakkaiden tyytyväisyys on ykkösasia. Asiakkaat lopulta maksavat meidän palkkamme. Mutta asiakkaiden tyytyväisyydelle työyhteisön hyvinvointi on ratkaisevaa.

– On aika ristiriitaista, että johtoryhmän jäsenet saavat kyllä hyvät bonukset ja heillä on ihan eri tason liksat kuin työntekijöillä.

Kuhmonen on itse ollut lähes 32 vuotta Kone Hisseillä töissä ”vähän joka puolella”. Hän arvioi, että tulkintaerimielisyys heijastelee työnantajan tiukentuneita asenteita.

– Tuottavuutta halutaan repiä nyt joka kantilta. Mutta minusta asentajien palkkojen laskeminen eli palaaminen lama-ajan palkkoihin ei ole oikea tie.

Kuhmonen alleviivaa, ettei häntä kiinnosta riitely. Pääluottamusmies painottaa työhyvinvoinnin merkitystä.

– Jos yritys tarjoaa työntekijöilleen mielekkään työn ja työyhteisöä johdetaan mielekkäästi, yrityksen tuottavuus nousee.

TEKSTI SUVI SAJANIEMI
KUVA KITI HAILA