ILMIÖ: Rahaa taivaalta

Pandemian takia Yhdysvaltain, Hongkongin, Macaon ja Singaporen kansalaisille on annettu RAHAA TAI ERÄÄNLAISIA LAHJAKORTTEJA, vastikkeetta. Ideana on, että kansalaiset kuluttaisivat rahat ja näin ELVYTTÄISIVÄT TALOUTTA.

Ekonomistit puhuvat käsitteestä HELIKOPTERIRAHA. Ensimmäisen kerran termin esitteli taloustieteilijä Milton Friedman vuonna 1969. Friedman pohti tuolloin artikkelissaan, miten kuluttajatuotteiden ja -palveluiden hinnoille kävisi, jos kaikille kansalaisille jaettaisiin rahaa helikopterista pudottamalla.

Helikopteriraha ei ole täsmällinen taloustieteen termi. Rahoja ei siis ole pakko heitellä helikopterista, vaan esimerkiksi keskuspankkien SUORAAN VALTIOIDEN BUDJETTEIHIN maksama rahaa voitaisiin pitää helikopterirahana.

Yleisemmin helikopterirahaa pidetäänkin nimenomaan KESKUSPANKKIEN ELVYTYSKEINONA eli rahapoliittisena elvytyksenä. Siksi Yhdysvaltain, Hongkongin, Macaon ja Singaporen elvytys ei oikeastaan ole helikopterirahoitusta, vaikka näin onkin laajalti uutisoitu.

Helikopterirahoitus halutaan ajatella nimenomaan keskuspankkien keinoksi. Kun rahan jakaa keskuspankki, se tavallaan LUO TÄMÄN UUDEN RAHAN. Moni ekonomisti suhtautuu sen vuoksi helikopterirahoitukseen epäillen. He pelkäävät uuden rahan johtavan hallitsemattomaan KULUTTAJAHINTOJEN NOUSUUN eli inflaatioon.

Tällä hetkellä ongelmana tosin on enemmän HINTOJEN LASKU ELI DEFLAATIO. Esimerkiksi lokakuussa euroalueen kuluttajahinnat laskivat 0,3 prosenttia viime vuoden lokakuuhun verrattuna. Vaikka hintojen lasku voi kuulostaa äkkiseltään kivalta, olisi sillä kansantalouksien kannalta huonoja vaikutuksia.

Vallitsevan talousteorian mukaan kuluttajatuotteiden hintojen laskiessa ihmiset lykkäävät ostamista, mikä johtaa TYÖTTÖMYYTEEN JA TALOUDEN LASKUKAUTEEN.

Helikopteriraha on noussut julkiseen keskusteluun aina tasaisin väliajoin, kun taloudessa on mennyt heikosti. Epävarmoina aikoina helikopteriraha ei kuitenkaan ole tehokkaimmillaan.

Jos ihmisillä ei ole luottamusta tulevaan, he siirtäisivät saamansa helikopterirahan isolta osin säästöön, jolloin sillä ei olisi elvyttävää vaikutusta.

Pandemian jälkeisessä maailmassa helikopterirahan teho voisi olla parempi.

TAVOITTEENA MALTILLINEN HINTOJEN NOUSU

Keskuspankit haluavat kuluttajatuotteiden ja -palveluiden hintojen kasvavan maltillisesti. Sen ajatellaan kannustavan kuluttamaan, investoimaan ja edistämään laajemminkin yhteiskuntien kehittymistä.

Viime vuosina keskuspankkien tavoitteet inflaatiosta ovat jääneet täyttymättä. Tämä on lisännyt keskustelua uusista keinoista, joilla inflaatio saadaan nousemaan.

Helikopteriraha on nousemassa varteenotettavaksi vaihtoehdoksi. Esimerkiksi LähiTapiolan yksityistalouden ekonomisti Hannu Nummiaro kirjoitti toukokuussa, että helikopteriraha on realistinen rahapolitiikan seuraava askel.

TOIVEENA SAADA KANSALAISET KULUTTAMAAN

Euroopan keskuspankki EKP on viime vuosina pyrkinyt nostamaan inflaatiota ostamalla velkakirjoja pankeilta ja sijoittajilta sekä kannustamalla pitkäaikaisen rahoituksen avulla pankkeja lisäämään luotonantoa yrityksille ja kotitalouksille.

Suomen Pankin ekonomisti Olli-Matti Laineen tutkimuksen mukaan vuonna 2016 alkanut EKP:n toinen operaatio (TLTRO-II) kiihdytti pankkien lainanantoa yrityksille. Laine ei kuitenkaan löytänyt näyttöä, että operaatioilla olisi ollut vaikutusta kulutusluottoihin.

Vastaavat tutkimustulokset voivat lisätä helikopterirahoituksen kannatusta, sillä keino voisi toimia paremmin yksityisten kansalaisten kulutuksen lisäämisessä. Eri vuosina tehtyjen kyselytutkimusten mukaan euroalueen kansalaiset käyttäisivät helikopterirahasta kulutukseen 30 – 55 prosenttia.

TEKSTI PEKKA LEIVISKÄ / UP

Veli-Matti Kauppinen: Hallitus elvyttää ja tukee työllisyyttä

Pääministeri Sanna Marinin hallitus on onnistunut kokonaisuudessaan hyvin koronakriisin hoidossa. Iskuja yritysten toimintaedellytyksiin on pystytty merkittävästi pehmentämään, vaikka työnantajajärjestöjen kommenteista voisi muuta päätellä. Maamme talous on toistaiseksi selvinnyt pandemiasta pelättyä vähemmillä vaurioilla.

Hallituksen ensi vuoden budjettiesitys jatkaa elvyttävällä talouspoliittisella linjalla. Se sisältää myös hallitusohjelmaan pohjautuvia uudistuslinjauksia. Hallitus siis tekee paljon muutakin kuin hoitaa akuuttia terveyskriisiä.

Vaikka epidemian loppua ei näy, ainakin joltain osin sen kanssa on opittu elämään. Samalla on huomioitava, että kriisi ei kohtele kaikkia toimialoja ja yrityksiä samalla tavalla.

Hallitus teki taannoisessa budjettiriihessä teollisuuden työntekijöiden näkökulmasta lukuisia tärkeitä linjauksia.

Teollisuusliitto vaikutti siihen, että vientiteollisuuteen satsataan ensi vuoden budjettiesityksessä.

Yksi toteutuneista tavoitteista oli hallituskausien yli laadittava teollisuuspoliittinen strategia. Puoliväliriiheen valmisteltava teollisuuden strategia mahdollistaa parhaimmillaan muun muassa aikaisempaa ennakoitavamman teollisuuspolitiikan esimerkiksi tutkimus-, innovaatio-, energia-, logistiikka-, bio- ja kiertotaloudessa sekä metsien käytössä.

Vientiteollisuuden näkökulmasta budjetissa myönteistä on teollisuuden sähköveron laskeminen EU:n sallimaan minimiin. Samalla energiaintensiivisten yritysten energiaveronpalautuksesta luovuttaisiin vaiheittain vuoteen 2025 mennessä.

Keskustelussa runsaasti esillä ollut päästökauppakompensaatio loppuu nykymuodossaan. Se korvataan teollisuuden sähköistymisen tuella. Tämän uuden tuen tarkkaa sisältöä ei vielä tiedetä, mutta sen perusajatuksena on kannustaa vähähiilisyyteen ja sähköistämiseen. Tavalla tai toisella sen pitää huomioida myös yritysten kilpailukyky ja se, että osa toimijoista on jo sähköistänyt tuotantonsa ja siirtynyt pois fossiilisten polttoaineiden käytöstä.

Hallituksen perusviesti vientiteollisuudelle on selvä. Se on valmis tukemaan teollisuutta ja vahvistamaan yritysten kilpailukykyä. Tämä on merkittävä signaali teollisuudesta elannon saaville jäsenillemme.

Budjetin tulevaisuusinvestoinneista pitää erikseen mainita myös oppivelvollisuusiän pidentäminen. Teollisuusliitto tuki tätä uudistusta yhdessä SAK:n kanssa. Hallitus päätti myös useista työllisyystoimista. Keskustelussa on esillä ollut niin sanottu eläkeputken kohtalo. Mikäli työmarkkinapöydässä ei päästä ratkaisuun, on hallitus luvannut toimenpiteitä, jotta ikääntyneet työttömät eivät jää pelkän perusturvan varaan.

VELI-MATTI KAUPPINEN
Teollisuusliiton viestintäasiantuntija

KUVA  KITI HAILA

KORONAKRIISI: Teollisuusliiton erikoistutkija Timo Eklund: ”Kaikki riippuu siitä, miten epidemia saadaan hoidettua”

”Työllisyys ei laske niin pahasti kuin teollisuustuotanto tulee laskemaan koronavirusepidemian seurauksena”, kertoo Teollisuusliiton tutkimusyksikön talousennusteesta erikoistutkija Timo Eklund.

8.4.2020

Teollisuusliiton erikoistutkijan Timo Eklundin mukaan valtion kriisitukien jakoon pitää saada sellaiset sopimukset, etteivät rahat valu yritysten osinkoihin.

– Kriisissä teollisuus joutuu yleensä kärsimään enemmän kuin talous kokonaisuudessaan. Esimerkiksi Pellervon taloustutkimuksen ja Etlan varsin johdonmukaisilta vaikuttavien analyysien mukaan Suomen bruttokansantuote supistuisi tänä vuonna viitisen prosenttia.

– Tutkimusyksiköllämme on kolme erilaista näkymää vuodelle 2020. Vuositasolla optimistisimman arvion mukaan teollisuustuotanto supistuisi 11 ja synkimmän ennusteen mukaan 24 prosenttia. Mutta työllisyys ei laske yhtä paljon.

Tutkimusyksikkö ennakoi, että vuosien 2008–2009 talouskriisiin verrattuna tuotannon ja työllisyyden notkahdus on vielä rajumpi – mutta niin on nousukin. Jo kesällä 2020 kaikki näyttää valoisammalta. Optimistisimman ennusteen mukaan Suomessa tuotanto on vanhoilla urillaan jo tämän vuoden lokakuussa. Tutkimusyksikön synkimmässä ennusteessa tuotanto on vuoden 2021 maaliskuussa 10 prosenttia matalammalla tasolla kuin mitä se olisi ilman koronavirusepidemiaa.

– Etupäässä kaikki riippuu siitä, miten epidemia saadaan hoidettua Suomessa ja muualla. Miten nopeasti saadaan lääkkeitä ja miten saadaan hoitohenkilökuntaa – niin, ylipäänsä lääketieteestä.

TUOTANNOSTA TULLUT HÄIRIÖHERKKÄÄ

Koko 2000-luvun ajan yritykset ovat rakentaneet liiketoimintansa vahvasti kansainvälisten tuotantoketjujen varaan.

– Samaan aikaan varastot on pyritty pitämään pieninä. Näin tuotannosta on tullut häiriöherkkää, ja tämä herkkyys on nyt koronaepidemiassa kostautunut, Eklund kuvailee.

– Ensin epidemia aiheutti häiriöitä Kiinassa, sitten Euroopassa. Ei saada osia koneiden ja laitteiden valmistamiseen.

– Meillä on se hyvä tilanne, että tuotantomme on korkean jalostusasteen tuotantoa. Mutta tämän seurauksena melkein kaikki osat ovat kriittisiä komponentteja, joita ei voi korvata toisilla osilla. Tällaisia komponentteja käyttävät laitokset pysähtyvät nopeasti. Tunnetut isot konepajat – Sandvik, Metso, Ponsse, Outotec, Valtra – kaikki ovat ilmoittaneet lomautuksista, ja tuotanto ja työllisyys tulevat leikkautumaan rajusti.

”On hyvä, että yrityksistä pidetään huolta tässä kriisissä. Mutta ”piikki on auki” -ratkaisut eivät ole kaikkein tehokkaimpia”, Timo Eklund sanoo.

– Kysyntääkään ei välttämättä ole, vaikka tuotantoa saataisiinkin pyöritettyä. Myöskään logistiikkaketjut eivät toimi normaaliin tapaan, kontteja ei ole.

Tutkimusyksikkö on pystynyt keskittymään lähinnä teollisuustuotannon arviointiin koronakriisin keskellä. Mutta myös muihin Teollisuusliiton aloihin epidemian vaikutukset ulottuvat ”rajusti”.

– Voihan jollain kemian tehtaallakin yksi tärkeä sidosaine puuttua, eikä tuotanto voi jatkua. Maatalousaloilla ei ainakaan vielä keväällä saada ulkomaista työvoimaa.

– Vähän yllättäen myös esimerkiksi autokauppa sekä autojen huolto ja korjaus ovat nekin pysähdyksissä, vaikka syiden ja seurausten suhde on eri kuin teollisuudessa. Pesuloissakin tullaan näkemään lomautuksia.

TUKIRAHOILLE ASETETTAVA EHTOJA

– On hyvä, että hallitus ja eduskunta ovat aktiivisesti antaneet sen viestin, että yrityksistä pidetään huolta tässä kriisissä. Mutta ”piikki on auki” -ratkaisut eivät ole kaikkein tehokkaimpia.

Eklund näkisi järkevänä, että nyt jo kriisin aikana tukien jakaminen selkeytetään ja tehdään sopimus, joka estää kriisituen valumisen osinkojen maksamiseen.

– Tämä on välttämätöntä jo yleisen oikeudenmukaisuuden kannalta.

– Julkisella taloudella on tiukat budjettiraamit. Rahaa ei välttämättä enää löydy, jos Suomessa muiden maiden tavoin julkinen velka nousee koronakriisin takia aivan uudelle tasolle. On vaikea ajatella, että pelkästään kulutusta tai tavallisia palkansaajia verottamalla selviydyttäisiin, kun koronalaskua ruvetaan maksamaan.

– Kun laskua maksetaan, pitää elinkeinoelämän, yritysten ja varakkaampien kansalaisten olla mukana.

Eklundin mukaan yksi hyvä keino syntyvän velkataakan jakamiseen olisi valtiolle suunnattu osakeanti. Pankkikriisistä on otettava nyt opiksi.

– Pankkikriisin aikana ei harrastettu pankkien osakkeiden ostamista valtiolle. Jos osakkeita olisi ollut, niitä olisi voinut sitten myydä tilanteen parannuttua. Veronmaksajille olisi jäänyt pienempi siivu hoidettavaksi pankkikriisin jälkimaksuista.

Myöskään sosiaalisia tukia, vanhemmuuteen liittyviä tukia tai työttömyyskorvauksia ei pitäisi kriisissä pienentää.

– Yleinen näkemys on, että sellaisia rahoja, jotka menevät suoraan kulutukseen, ei pidä kriisissä pienentää. On tärkeää, että tällaiset suhdannevaihteluja tasaavat, niin sanotut automaattiset vakauttajat, pitävät talouden rattaat pyörimässä.

TEKSTI SUVI SAJANIEMI
KUVAT KITI HAILA

ILMIÖ: Elvytys antaa talouden rattaille vauhtia

Kun sydän pysähtyy, pitää käynnistää elvytys. Talouden elvytyksessä ei ole kyse yhtä vakavasta tilanteesta, mutta periaate on samankaltainen.

Talouden elvytyksellä pyritään pumppaamaan LISÄÄ RAHAA TALOUTEEN, jotta talouskasvu piristyisi.

Talouteen kuuluvat nousu- ja laskukaudet eli taloussyklit. Laskukausi käynnistyy tyypillisesti, kun maailmassa lisääntyvät epävarmuudet. Epävarmuuden takia yritysjohtajat lykkäävät tai peruvat investointeja ja ihmiset isompia hankintoja.

Elvytyksen ideana on LIEVENTÄÄ LASKUKAUSIEN VAIKUTUSTA ja niiden syvyyttä. Toisin sanoen kannustaa, kun menee huonosti. Talouskielellä puhutaankin VASTASYKLISESTÄ TOIMINNASTA.

Yleensä pyritään toimimaan jo ennen pahinta laskua, sillä jos tilanne kehittyy lamaksi asti, elvytyskeinoja on vaikeampi käyttää ja niiden teho on huonompi.

On kahdentyyppistä elvytystä. RAHAPOLIITTINEN ELVYTYS on keskuspankkien harjoittamaa, eli rahaa tarjotaan aiempaa enemmän.

Keskeisimpänä keinona on LASKEA OHJAUSKORKOA, joka määrittää pankkien tarjoamien lainojen korkotasoa. Näin lasketaan yritysten ja kotitalouksien lainojen korkoja sekä kannustetaan lainanottoon eli kulutukseen.

Finanssikriisin jälkeen keskuspankit ovat myös ostaneet yritysten JOUKKOVELKALAINAKIRJOJA markkinoilta. Myös tällä keinolla on laskettu yritysten lainakustannuksia, koska yritykset ovat saaneet varmemmin lainoilleen sijoittajia.

Toinen elvytystyyppi on FINANSSIPOLIITTINEN ELVYTYS. Sillä tarkoitetaan valtioiden INVESTOINTIEN KASVATTAMISTA tai VEROJEN ALENTAMISTA. Molemmilla pyritään kannustamaan kuluttamista.

Investoinnit ovat suorempi keino, sillä niillä luodaan lisää työtä. Tämä lisää kokonaistuotantoa eli bruttokansantuotetta. Investoinnit myös lisäävät valtion verotuloja, koska yrityksellä on urakoita ja ihmisillä töitä. Tyypillisiä valtion elvytysinvestointeja ovat isot tie- tai raidehankkeet.

Monet talousasiantuntijat pitävät keskuspankkien harjoittamaa rahapoliittista elvytystä puolueettomampana keinona kuin valtion toimia. Keskuspankit eivät elvyttäessään valitse investointikohteita, vaan antavat yritysten ja kotitalouksien miettiä niiden järkevyyttä.

Toisaalta erityisesti ilmastonmuutos on herättänyt Euroopan keskuspankin johtajat pohtimaan, pitäisikö keskuspankkien pyrkiä investoimaan jollakin tavalla vihreään teknologiaan.

VALTIOITA HALUTAAN APUUN

EKP:n korkoelvytyksen keinot ovat hyvin rajalliset, koska ohjauskorko on ollut jo pitkään nollassa. Jos äkillinen talouskriisi koittaa, keskuspankeilla on vain vähän mahdollisuuksia piristää taloutta.

Euroopan keskuspankin (EKP) pääjohtaja Christine Lagarde varoitti tästä puhuessaan helmikuussa Euroopan parlamentissa. Siksi elvytykseen kykenevien euromaiden pitäisi kantaa vastuunsa yhteisestä talousalueesta ja elvyttää.

Myös EKP:n entinen pääekonomisti Peter Praet on ihmetellyt, että sijoittajat odottavat keskuspankin toimivan aina kriisitilanteessa. Hän muistutti keskuspankkien voivan piristää taloutta vain tiettyyn rajaan asti.

Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n viimekeväisen arvion mukaan monilla mailla olisi mahdollisuutta elvytykseen. Rahasto suositti myös politiikkamuutoksia, joilla talouskasvua jaetaan tasaisemmin ja verojen välttely laitetaan kuriin.

SAKSA ALOITTI ELVYTYKSEN

Saksan talous yskii muuta Eurooppaa selvästi pahemmin. Vaikein tilanne on ollut autoteollisuudessa. Tilausten väheneminen on näkynyt muussakin teollisuudessa.

Yhä useampi eurooppalainen talousasiantuntija on kehottanut Saksan valtiota elvyttämään. Varaa olisi. Pelkästään viime vuonna Saksan valtiolle kertyi 13,5 miljardia euroa ylijäämää.

Vasta tammikuussa kelkka kääntyi ja tilanne muuttui hallituspuolueiden väliseksi kiistaksi elvytyskeinoista.

Erimielisyyttä on, turvaudutaanko veronkevennyksiin vai investointeihin – ja millä aikajänteellä. Moni haluaisi investointien kohdistuvan pidemmälle tulevaan, esimerkiksi digitalisaatioon ja koulutukseen.

TEKSTI PEKKA LEIVISKÄ / UP

NÄKIJÄ: Sixten Korkman: ”Tämä kriisi on aivan omaa kokoluokkaansa”

Koronavirus muuttui muutamassa viikossa ulkomaan pikku-uutisesta suureksi uutiseksi liikkumisen rajoittamisesta ja lomautuksista Suomessa. ”Nyt on ison tuki- ja elvytyspaketin paikka, jonka mittaluokan on oltava sellainen, että päättäjiä ja meitä kaikkia heikottaa”, sanoo taloustieteilijä Sixten Korkman.

SIXTEN KORKMAN Valtiotieteen tohtori. Toiminut mm. valtiovarainministeriön kansantalousosaston päällikkönä, Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen ETLA:n ja Elinkeinoelämän valtuuskunnan toimitusjohtajana ja työelämäprofessorina Aalto yliopistossa. Julkaissut viisi kirjaa, viimeisimpänä Globalisaatio koetuksella vuonna 2017.

Ensin asia, jonka soisi olevan itsestäänselvyys poikkeusoloissa.

– Ensimmäinen tehtävä on huolehtia terveydenhuollon resursseista ja toimivuudesta. Se on vaativa tehtävä. Tarvitaan merkittävästi lisärahoitusta sairaaloille, ja on löydettävä riittävästi hoitohenkilökuntaa sitä mukaa kun potilaiden määrä alkaa todella kasvaa.

Korkmanin mielestä talouden kannalta ensi askel on etenkin pienten ja keskisuurten yritysten maksukyvyn turvaaminen. Tältä osin hallitus on jo tehnyt päätöksiä.

Iso ongelma saattaa kuitenkin syntyä siitä, että yritykset ajautuvat melko nopeasti konkurssiin, vaikka niille myönnettäisiinkin tilapäistä lainarahoitusta.

– Kun tuotanto on markkinoiden puuttuessa romahtanut ja tappiot kasvavat koko ajan, ei lainarahasta ole juuri apua. Siksi yrityksille, etenkin pk-yrityksille, on nyt myönnettävä laajasti suoraa tukea riihikuivan rahan muodossa ilman takaisinmaksuvelvoitteita. Tämä vaatii ennennäkemättömiä päätöksiä, Korkman sanoo.

– Vaihtoehtoisesti voidaan yrityksiä vahvistaa valtion tekemillä osakesijoituksilla. On myös syytä toivoa ja uskoa, että monet vuokrakiinteistöjen omistajat ovat valmiita vuokratason alentamiseen.

 

Tässä vaiheessa vaikuttaa siltä, että tämä kriisi on aivan omaa kokoluokkaansa. Se kertoo modernin talouden haavoittuvuudesta.

Näiden lisäksi Korkman haluaa nähdä merkittävän paketin, ”useita miljardeja euroja”, kunnille talouden paikkaamiseksi ja kotitalouksien kysynnän ylläpitämiseen.

– Nyt on paikka isolle tuki- ja elvytyspaketille, jonka mittaluokan on oltava sellainen, että päättäjiä ja meitä kaikkia heikottaa. Hätä ei lue lakia. Velat kasvavat joka tapauksessa talouden romahtamisen myötä. On ryhdyttävä laskukierrettä rajoittaviin toimiin, vaikka nuo toimet osaltaan myös jonkin verran lisäävät julkista velkaa, Korkman sanoo.

Hän painottaa, että Suomi ei suinkaan ole yksin.

– Samankaltaisiin toimiin ryhdytään kaikissa maissa, mikä on hyvä. Euroopan keskuspankki ja muut keskuspankit tekevät kaikkensa finanssimarkkinoiden toimivuuden turvaamiseksi. Muiden ongelmien lisäksi ei kaivata eskaloivaa finanssikriisiä Euroopassa tai laajemmin. Aineksia siihen on, sillä riskipitoista velkaa on ympäri maailmaa tuhansia miljardeja.

Oma murheensa on Italian valtion velka, joka on nopeassa kasvussa jo valmiiksi korkealta tasoltaan. Italia on tällä hetkellä käytännössä seisahtanut koronaepidemian takia.

Korkman ennustaa, että EU ja etenkin euroalueen toimintakyky joutuvat tänä vuonna ehkä kovemmalle koetukselle kuin koskaan aiemmin. Se onkin edellisen vuosikymmenen tapahtumien valossa aikamoinen koettelemus.

PALUU KONSENSUKSEEN?

Korkman kiittelee työmarkkinakeskusjärjestöjen valmiutta nopealla aikataululla sopia kriisipaketista, jonka on tarkoitus pelastaa yritystoiminnan edellytykset, työllisyys ja viime kädessä ihmisten toimeentulo.

– Päätökset lomautusilmoitusajan lyhentämiseksi ja työeläkemaksujen lykkäämiseksi olivat hyödyllisiä. Nekin ovat vain pieni osa tarvittavista toimista, mutta muistuttavat siitä, että Suomessa on tehty paluuta konsensukseen.

Melko tuoreessa muistissa on vuoden 2008 pörssiromahdus ja finanssikriisi seurauksineen. Seuraako koronaviruksen laukaisemasta lamasta vielä kovempaa kyytiä?

– Tässä vaiheessa vaikuttaa siltä, että tämä kriisi on aivan omaa kokoluokkaansa. Se kertoo modernin talouden haavoittuvuudesta. Kriisin syvyyden vuoksi nyt tarvitaan paljon mittavampi talouden tuki- ja elvytyspaketti kuin koskaan aiemmin. Nyt pitää sallia raju julkisen velkaantumisen kasvu.

– Hyvä asia on, että velkaa saa nyt markkinoilta erittäin matalalla korolla. Siksi velkarasitus jää kohtuulliseksi. Suomen valtion luottokelpoisuuden uskon säilyvän hyvänä nopeasta velkaantumisesta huolimatta – jo senkin takia, että on niin monta muuta maata, jotka ovat tältä osin Suomea selvästi heikommassa asemassa.

Maapallo on kutistunut ja keskinäinen riippuvuutemme voimistunut, halusimme tai emme.

Korkman kuitenkin uskoo, että tämän jälkeen on tehtävä sarja toimenpiteitä koskien julkisen talouden kestävyyttä. Toimenpiteitä, jotka ”tulevat olemaan vaikea paikka myös ay-liikkeelle”. Näiden aika ei tosin ole nyt.

– Meillähän oli jo ennen kriisiä ongelmana väestön ikääntymisen aiheuttama julkisen talouden kestävyysongelma, joka nyt vaikeutuu, kun valtion velka kasvaa uudelle tasolle. On pystyttävä käyttämään uutta teknologiaa paremmin hyväksi julkisen palvelutuotannon tehostamiseksi. On priorisoitava ja leikattava niitä menoja, jotka ovat vähemmän olennaisia. Poliitikoille tämä ei ole  helppoa.

Mitä nämä menot sitten ovat, sen saa aika näyttää. Korkman mainitsee yritystuet, jotka eivät ohjaudu tutkimukseen ja tuotekehittelyyn sekä korkeakouluopiskelijoiden tuet. Merkittäviä summia, mutta tuskin sentään ratkaisevassa asemassa?

– Ehkä enemmänkin on kyse siitä, ettei hyvinvointivaltiota tulisi nykyisestä merkittävästi kasvattaa. On löydettävä toimia työllisyysasteen nostamiseksi, mikä vaatii työperäisen maahanmuuton hyväksymistä, työvälitykseen panostamista ja myös työnteon kannusteiden vahvistamista.

SUOMI TULEE SELVIYTYMÄÄN

Koronavirus inhimillisenä tragediana on samalla muistutus modernin talouden haavoittuvuudesta, mutta myös siitä, kuinka tärkeää on, että julkinen valta täyttää tehtävänsä.

– Suomi tulee selviytymään tästäkin kriisistä siedettävästi, näin uskon, koska meillä julkinen valta toimii tehokkaasti. Se turvaa terveydenhuollon toiminnan. Hyvinvointivaltio turvaa ihmisten toimeentulon. Hallituksen talouspolitiikka auttaa lamakierteen katkaisemisessa.

Tämä on muistutus modernin talouden haavoittuvuudesta, mutta myös siitä, kuinka tärkeää on, että julkinen valta täyttää tehtävänsä.

– Elinkeinoelämän edustajat puhuvat joskus siihen sävyyn, että poliitikoista ja julkisesta vallasta on vain haittaa. Eivät puhu sellaisia nyt, sillä koko yhteiskunta on nyt riippuvainen poliittisten päättäjien ja julkisten instituutioiden kyvystä vastata haasteisiin.

Korkman uskoo, että alihankintaketjujen haavoittuvuus johtaa siihen, että yritykset jatkossa tuovat joitain toimintoja lähemmäksi kotimaata tai ainakin hakevat suurempaa hajautusta alihankinnoissa.

– Ei pidä olla liian riippuvainen yhdestä toimittajasta, oli tämä sitten Kiinassa tai muualla.

GLOBALISAATION LOPPU?

Koronakriisin puhjettua on myös esitetty ajatuksia, että virus ja sen seuraukset kääntäisivät globalisaatiokehityksen kulun. Korkman on täysin eri linjoilla.

– On harhakuvitelma, että globalisaatio olisi tulossa tiensä päähän. Tarvitaan päinvastoin vahvempaa yhteistyötä maailman terveysjärjestön WHO:n puitteissa epidemioiden nopeammaksi tunnistamiseksi, niiden leviämisen rajoittamiseksi ja rokotteiden kehittämiseksi.

– Maapallo on kutistunut ja keskinäinen riippuvuutemme voimistunut, halusimme tai emme. Maailman suuria ongelmia voidaan lieventää tai torjua vain paremman kansainvälisen yhteistyön avulla, oli sitten kyse pandemioista, ilmaston lämpenemisestä, talouden vakaudesta tai veronkierrosta ja rahanpesusta.

TEKSTI JOHANNES WARIS
KUVAT PATRIK LINDSTRÖM