Merja Rinne: Hybridi taisi tulla jäädäkseen

Hybridisuunnitelma, hybridikokous, hybridiauto, hybridimalli – ja mitä näitä onkaan? Mikä ihmeen hybridi? Kotimaisten kielten keskus kertoo hybridin olevan biologian termi, jonka alkuperä on latinassa, jossa hybrida tai hibrida tarkoitti roomalaisen ja muuta alkuperää olevan lasta, tai vapaan ja orjan lasta. Biologiassa hybridi tarkoittaa kahden eri lajin risteymää. Yleiskieleen sana hybridi näyttää tulleen 1900-luvun loppuvuosina. Sanalla tarkoitetaan esimerkiksi eri käyttövoimien sekoitusta autoissa.

Viime vuoden aikana osa meistä on tottunut työskentelemään hybridimallilla, ja osallistumaan erilaisiin kokouksiin hybridimallilla. Oppia digitaalisten välineiden hyödyntämisestä ei kannata hukata. Olemme huomanneet, että verkossa toimiminen saattaa jopa lisätä aktiivisuutta osallistua esimerkiksi kokouksiin ja koulutuksiin. Vaikka kokous- ja tapahtumapaikkoja etsitään mahdollisimman keskeisiltä paikoilta, ovat ne silti aina kaukana jostain.

Omalle toiminnalle hyödyllisiä malleja kannattaa kehittää edelleen. Ammattiosastojen kokouksia voidaan sääntöjen mukaan järjestää verkossa, jos siitä on tehty päätös syyskokouksessa. Kannattaa miettiä, osallistuisiko kokouksiin useampi jäsen, jos voisi osallistua etänä? Mitä muuta ammattiosastot voivat järjestää etänä tai hybridinä? Kenties koulutuksia ja jäsentapaamisia.

Jo vuosia on eri yhteyksissä puhuttu siitä, että ”kilpailemme jäsenten vapaa-ajasta”.

Voisivatko verkossa tapahtuvat vaikuttamis- ja osallistumiskanavat olla kilpailuetu ammattiosastoille ja Teollisuusliitolle? Monesti ideointi, asioiden edistäminen tai päätöksenteko eivät edellytä fyysistä läsnäoloa, vaan osallistuminen verkossa voi olla yhtä pätevää.

Asioiden hoitaminen verkossa tulee päivä päivältä tavallisemmaksi. Toimivia sovelluksia ja järjestelmiä kehitetään intensiivisesti. Hyviä esimerkkejä verkkopalveluista ovat esimerkiksi verkkopankit, vero.fi ja vakuutusyhtiöiden asiointisovellukset. Jopa lääkärillä voi nykyään asioida digitaalisesti. Kukapa enää kaipaa asiointia pankissa tai verotoimistossa?

Yhteiskunta kehittyy ja palvelut sen myötä. Myös Teollisuusliitossa lanseerataan uusi malli, kun aluetoimistot tarjoavat palveluita kesäkuun alusta kokeiluluonteisesti ajanvarauksella. Asiointi ilman ajanvarausta on mahdollista maanantaisin, jolloin toimistot ovat avoinna pois lukien ajanjakso 28.6.–30.7, jolloin aluetoimistot ovat kokonaan kiinni.

Aluetoimistojen työntekijät ovat alkuvuoden aikana neuvoneet jäseniä työsuhdeasioissa yli 2 200 kertaa. Valtaosa näistä asioista on hoidettu puhelimitse tai verkkoyhteyksin. Korona pakotti meidät omaksumaan ja hyväksymään uuden tavan toimia. Saadun palautteen perusteella toimintatapa ei ole ratkaiseva tekijä. Asiat tulevat hoidetuksi eikä kielteistä palautetta ole ajanvaraukseen siirtymisestä tullut.

Hypätään siis mukaan kehityksen rattaisiin ja etsitään uusia jäsenpalvelun kanavia ja muotoja. Siirrytään ”paperien pyörittelystä” digiaikaan ja hyödynnetään vapautuva aika johonkin hyödyllisempään kasvokkain tapahtuvaan toimintaan. Nimittäin. Vaikka maailma muuttuu, ihmisten tarve tehdä asioita yhdessä ei muutu.

MERJA RINNE
Teollisuusliiton aluetoiminnan päällikkö

KUVA KITI HAILA

Ammattiosastojen yhteistyöstä voimaa, korona haastaa digiloikkaan – ”Kyllä me tästä vielä selviämme”

Koronaepidemia on karsinut monien ammattiosastojen lähitapaamiset minimiin ja rajoittanut yhteistyötä muiden ammattiosastojen kanssa. ”Kyllä me tästä vielä selviämme, kun otamme tietokoneet käyttöön”, sanoo Kouvolan seudun yhteistyöryhmää vetävä Tuomas Weckström ja näyttää omine ammattiosastoineen mallia.

KUVA YLLÄ: Tuomas Weckströmin ammattiosasto otti digiloikan syyskuussa ja rupesi pitämään etäkokouksia. KUVA LAURI ROTKO

AMMATTIOSASTOJEN YHTEISTYÖRYHMÄT

  • Ammattiosastojen yhteistyöryhmät ovat ammattiosastojen omaehtoisesti perustamia yhteistyöelimiä. Toiminnan sisällöt ja säännöt yhteistyöryhmät määrittelevät tarpeidensa mukaan itse.
  • Tavanomaisia ryhmien yhteistyömuotoja ovat koulutus ja vapaa-ajan toiminnot. Yhteistyö voi koskea periaatteessa mitä tahansa ammattiosastojen tärkeäksi kokemaa asiaa.
  • Teollisuusliitto tukee ryhmien toimintaa tarjoamalla niiden käyttöön tarvittaessa muun muassa kouluttajia ja toimitiloja.
  • Aluetoimistoille tehdyn kyselyn mukaan Teollisuusliitossa on noin 50 ammattiosastojen perustamaa yhteistyöryhmää. Niiden aktiivisuus on ollut toistaiseksi vaihtelevaa.

– Meidän on opittava kääntämään koronan tuomat asiat positiivisiksi. Keväällä koulumaailma näytti, kuinka etäyhteyksin tullaan toimeen. Jos nykynuoriso pystyy siihen, niin kyllä meidänkin pitää, sanoo Kouvolan yhteistyöryhmän puheenjohtaja Tuomas Weckström.

Esimerkiksi uudesta käytännöstä kelpaa Weckströmin oma ammattiosasto, tekstiili- ja muovityöntekijöistä koostuva Kouvolan TeMu ry ao. 538, joka alkoi äskettäin järjestää osaston hallituksen kokouksia etäyhteyksin.

– Meillä oli syyskuun lopussa ammattiosaston kevätkokous. Siellä otin esiin, että meidän on pakko tuoda toimintaan mukaan etätyövälineet. Siellä tuli sellaisia katseita, että älä poika tommoisia puhu. Mutta kyllä sitten myönnyttiin, että meidän on ne otettava käyttöön. Se on nykypäivää.

”Tämä on nykyaikaa”, kommentoi Tuomas Weckström etätyöskentelyä. KUVA LAURI ROTKO

Osastojen yhteistoimintaan ei digiloikka vielä Kouvolan seudulla ulotu, mutta Weckström pitää sitä mahdollisuutena.

– Pitää miettiä, minkälaisia koulutuksia koronarajoitusten jatkuessa aletaan suunnitella. Ovatko ne digikoulutuksia vai miten tästä lähdetään eteenpäin.

KYSYTÄÄN VAIKKA LAPSILTA

Kynnys digiloikkaan on monilla teollisuusliiton jäsenillä korkeampi kuin esimerkiksi ammatikseen tietokoneita käyttävillä toimistotyöntekijöillä, joilla on ulottuvillaan nykyaikainen tietotekniikka ja ammattitaitoinen tuki. Erityisenä haasteena Weckström kokee rivijäsenten mukaan saannin alueelliseen yhteistoimintaan.

– Se mitä olen kysellyt, jäsenistö ei ole ollut kovin innokas etäkoulutukseen.

Weckströmin mukaan tietokoneet pitää uskaltaa ottaa haltuun.

– Kysytään vaikka lapsilta, miten ne toimivat. He tuntuvat tietävän ne asiat joskus meitä paremmin.

”Tehtaissa korona väsyttää, masentaa ja stressaa ihmisiä. Tulevaisuus on hämärän peitossa”, kuvailee Tuomas Weckström. KUVA LAURI ROTKO

Hän on varma, että lähikoulutukset jossakin vaiheessa palaavat.

– Mutta nyt mennään kuin jäitä poltellen. Tehtaissa korona väsyttää, masentaa ja stressaa ihmisiä. Tulevaisuus on hämärän peitossa. Mitään lähiyhteisöllistä ei oikein uskalla tehdä, koska pelätään, että sen jälkeen syntyy kauhea kalabaliikki.

HAUSKANPITO KRUUNAA OPISKELUN

Ammattiosastojen yhteistyöllä oli Teollisuusliittoa edeltävissä liitoissa pitkä perinne. Metalliliitossa se oli sääntömääräistä toimintaa, ja omat yhteistyömuotonsa oli myös muissa liitoissa. Teollisuusliitossa koulutusyhteistyö lähti Kouvolan seudulla käyntiin eri taustaisten osastojen kesken lupaavasti toissa kesänä.

– Oli heinäkuu ja lauantai. Silti koulutukseen osallistui 40 jäsentä 13 eri ammattiosastosta. Se on mielestäni komea määrä parhaimpaan kesäloma-aikaan. Aiheenamme oli, miten ammattiosastot pystyvät vaikuttamaan yhteiskunnassa. Teollisuusliiton kouluttaja oli mukana.

Käytännössä Weckström on havainnut, ettei hyötyä synny ilman huvia.

– Opiskelun kruunasi paikallinen iskelmä-kesätapahtuma. Sinne mentiin jatkoille. Olemme huomanneet, että kun koulutus liitetään huviin, sillä saadaan porukka liikkeelle.

”Tykkään aluetoiminnasta siksi, että siinä näkee paljon erilaisia ihmisiä ja erilaisia ammatteja”, Tuomas Weckström sanoo.

Yhteistoimintaryhmän koulutukseen osallistui liiton jäseniä etäältä Kouvolan ulkopuolelta, muun muassa Mikkelistä ja Taavetista.

– Emme ole sulkeneet toimintaamme niin, että pitää olla Kouvolasta. Muualtakin voi tulla.

Kouvolan yhteistyöryhmälle on muodostunut laaja yhteistyöverkosto, joka ulottuu Kymenlaaksoon Kotkan seudulle saakka.

– Jos he kouluttavat, he pyytävät meitä mukaan ja me puolestamme heitä. Se on yhteistä vuorovaikutusta.

EVÄITÄ LAAJEMPAAN YHTEISTYÖHÖN

Mikä innostaa vetäjää itseään ammattiosastojen yhteistyössä?

– Tykkään aluetoiminnasta siksi, että siinä näkee paljon erilaisia ihmisiä ja erilaisia ammatteja. Jos keskustelen vain oman alani kaverien kanssa, niin tietysti voin jutella mistä asiasta vain, mutta aluetoiminnassa pääsen keskustelemaan eri alojen ihmisten kanssa ja se on paljon hedelmällisempää, sanoo Weckström.

Teollisuusliiton aikana Kouvolan seudun ammattiosastot ovat pitäneet yhteisiä palavereja.

– Olen sitä mieltä, että meidän pitäisi niitä lisätä, jotta päästään yhteistyössä eteenpäin. Se on pääasia, että saadaan monelta alalta erilaisia näkemyksiä. Meillä on samanlaisia ongelmia niin työasioissa kuin työehtosopimusasioissa.

”Pitää miettiä, minkälaisia koulutuksia koronarajoitusten jatkuessa aletaan suunnitella. Ovatko ne digikoulutuksia vai miten tästä lähdetään eteenpäin”, Tuomas Weckström pohtii. KUVA LAURI ROTKO

Kun suhde osastojen välille on solmittu, yhteistyö voi johtaa tiiviimpäänkin kanssakäymiseen, tarpeen tullen jopa osastojen yhdistymiseen. Siitä on tuore esimerkki Kouvolasta.

– Puualan työntekijät Kouvolan seudulla tulevat yhdistymään meidän ammattiosastoon tämän vuoden aikana. Tausta on ikävä, Domuksen tehtaan loppuminen Korialta. Monet heistä ovat jo löytäneet uusia töitä, useat toisilta aloilta. Heidän puheenjohtajansa ilmoitti, että tässä tulee teille 170 jäsentä, olkaa hyvä.

LÄHIKOULUTUSTA KORONA-AIKAAN

Kokonaan yhteistyöryhmien lähikoulutusta ei korona ole ajanut alas. Pääkaupunkiseudulla Helsingin, Espoon, Vantaan ja Kirkkonummen alueella toimivan Heskiva-yhteistyöryhmän koulutus on kuluvana vuonna jopa lisääntynyt. Tosin kevään koulutuksia jouduttiin siirtämään, kurssille tulijoiden määrää rajaamaan turvavälien takaamiseksi, ja osa on perunut kurssille tulon ehkä tartunnan pelon vuoksi.

– Viime vuonna oli neljä ay-koulua ja tänä vuonna kuusi. Korona vähän sotki aikatauluja ja jouduttiin muutama kurssi siirtämään syyskauteen. Mutta olemme saaneet pidettyä kaikki, viimeisen 24. syyskuuta, kertoo Heskivan puheenjohtaja Tuija Pircklén.

Tuija Pircklenin mukaan pääkaupunkiseudun yhteistyöryhmässä Heskivassa koulutustapahtumia on jopa lisätty. Yksi pidettiin 25. syyskuuta Teollisuusliiton tiloissa. KUVA PEKKA ELOMAA

Koulutuksen kirjo on ollut yhteistyöryhmällä laaja. Koulutettaville on tarjottu työelämätietoutta, kerrottu liiton urapalvelun mahdollisuuksista, opetettu vuorovaikutusta, jäsenhankintaa, työn vetovoimaa ja yritystaloutta.

– Korona on selkeästi verottanut osallistujia. Määrät ovat vaihdelleet seitsemästä pariinkymmeneen opiskelijaan, Pircklén kertoo.

OPISKELUN JÄLKEEN OPINTOMATKALLE

Työskentelyyn opintoryhmissä on kannustanut palkinto.

– Meillä on ollut sellainen käytäntö, että kun käy yhdellä kurssilla, pääsee osallistumaan Riian opintomatkaan. Reissu ei ole enää varsinaista opiskelua, vaan siellä tutustutaan nähtävyyksiin ja verkostoidutaan.

Jokaisella kurssilla on oma ammattiosasto, joka hoitaa kurssin järjestelyt. Sillä tavoin työ ei kaadu yhdelle osastolle.

Vaikka yhteistyöryhmä onnistui toteuttamaan opintosuunnitelmat, korona on rajoittanut muuta toimintaa.

– Meillä oli ideana järjestää liikuntapäivä tänä keväänä, mutta kun tuli korona, päätettiin siirtää se ensi vuodelle. Sen oli tarkoitus olla sellainen, että sinne voi ottaa perheenkin mukaan. Mutta se jäi vielä luonnosteluasteelle.

YHTEISTYÖTÄ LAAJALLA ALUEELLA

Pääkaupunkiseudulla yhteistyötä tekevien ammattiosastojen piiri laajeni kuluvan vuoden alussa, kun Helsingin yhteistyöryhmä yhdistyi EsKiVan (Espoon, Vantaa ja Kirkkonummen) yhteistyöryhmän kanssa Heskivaksi. Yhteistyöverkosto on tätäkin laajempi.

– Teemme yhteistyötä Pohjois- ja Keski-Uudenmaan yhteistyöryhmän kanssa, Pircklén kertoo.

Heskivassa mukana on 13 ammattiosastoa, joista Pircklénin mukaan kymmenkunta on aktiivisia. Ammattiosastojen kesken vallitsee työnjako.

– Jokaisella kurssilla on oma ammattiosasto, joka hoitaa kurssin järjestelyt. Sillä tavoin työ ei kaadu yhdelle osastolle.

Tiedotus kursseista tapahtuu Heskivan nettisivujen ja Facebook-ryhmän kautta. Lisäksi aluetoimisto välittää Heskivan sähköpostitiedotteita muutaman kerran vuodessa alueen ammattiosastojen puheenjohtajille ja sihteereille.

– Silti meillä on ongelmana se, että emme tavoita tarpeeksi rivijäseniä.

Heikki Kölhi, Sami Heikkinen ja Ari Kettunen opiskelevat turvavälein. KUVA PEKKA ELOMAA

Etäyhteyksissä Heskiva on ottanut ensiaskelen.

– Kun Heskivan toimikunta kesäkuun alussa kokoontui, niin pidin sen Teamsilla. Jatkossa pidän kyllä mielelläni läsnäolokokouksia. Silloin kaikki pääsevät varmasti ääneen.

Puutteita Pircklénin mukaan on vielä osanottajien teknisessä varustuksessa.

– Kun kokousta pidetään ammattiosastojen tiloissa, siellä ei kaikkialla laitteisto ole vielä riittävä, että kaikki kuulisivat mitä ihmiset puhuvat kotoaan.

PIENTEN OSASTOJEN PELASTUS

Teollisuusliiton Porin yhteistyöryhmän puheenjohtajan Taina Viljasen mukaan ammattiosastojen yhteistoiminta on ollut ”taivaan lahja” varsinkin pienille osastoille, kuten Porin Kirjatyöntekijäin Yhdistykselle. Sen avulla on ollut resursseja tarjota monipuolisempaa toimintaa kuin yksittäinen osasto pystyisi järjestämään ja samalla saada iso joukko porukkaa kokoon.

– Tarkoitus on saada myös pienille osastoille mahdollisuus osallistua laajempaan toimintaan. Tällä tavalla on mahdollista pyörittää monenlaista toimintaa: koulutusta, teatterimatkoja, urheilua. Näinkin voimme edistää osastojen yhteistyötä ja jopa yhdistymisiä.

Porin seudun 37 ammattiosastossa on yli 7 200 jäsentä. Toistaiseksi osastoista 13 osallistuu yhteistyöryhmän toimintaan. Yhteistoiminnalla on siis vielä huomattava kasvun vara.

Porin yhteistyöryhmän puheenjohtaja Taina Viljanen oli mukana, kun yhteistyöryhmässä pidettiin syyskuussa onkikisat. KUVA JUHA SINISALO

YHTEISTYÖTÄ TEHDÄÄN MONIN TAVOIN

Koulutus- ja vapaa-ajan toiminta oli ennen koronaa Porin yhteistyöryhmässä vilkasta.

– Meillä on yleensä niin, että ensin on koulutus ja sen jälkeen pidetään jokin vapaamuotoinen juttu. Koulutuksessa on käsitelty muun muassa työsopimus-, lakimuutos- ja työympäristöasioita. Täällä on jokilaiva Charlotta, joka seilaa Kokemäenjokea. Ennen koronaa yhden koulutuksen jälkeen lähdimme risteilemää Charlotalla Reposaareen, Reposfääri tapahtumaan. Toiset hakivat pussikaljat paikallisesta kaupasta ja toiset vain nauttivat kauniista ilmasta ja hyvästä tunnelmasta, Viljanen muistelee.

Yhteistyöryhmä on ollut järjestämässä työsuojelutapaamisia, naisteniltoja, osallistunut messuilla jäsenhankintaan ja kertonut ammattiin valmistuville Teollisuusliiton toiminnasta.

Taina Viljakainen (keskellä) tiedustelemassa Kaija (vas.) ja Jenni Puurulalta (oik.) miten kala syö. Taustalla Merja Eriksson. KUVA JUHA SINISALO

Yhteistyöryhmä kannustaa osastojensa jäseniä liikuntaan.

– Sählyä ja jalkapalloa pelataan, ja käytössä on lenkkivihko. Arvomme pienen palkinnon nimensä vihkoon merkinneiden kesken. Ahkerilla kävijöillä on isompi mahdollisuus voittaa. Olemme järjestäneet koko perheelle keilailua, onkikisaa ja melontaa ja yhteiskuljetuksia liiton tapahtumiin.

– Viime vuonna ensimmäisen kerran oli yhteiset pikkujoulut. Niihin osallistui 110 jäsentä tai heidän kumppaniaan. Se on pieni prosentti osastojen jäsenistöstä, mutta silti iso määrä, Viljanen kertoo.

Hymy on herkässä kun Juha Virta punnitsee onkijoiden saaliita. KUVA JUHA SINISALO

HYVÄ HOUKUTUS LIITTYÄ LIITTOON

Korona on iskenyt kipeästi yhteistyöryhmän aktiviteetteihin, varsinkin koulutukseen.

– Korona-aikana toimintaa ei ole kauheasti ollut. Sähly, jalkapallo ja lenkkeily sentään jatkuivat. Murikassa piti olla koulutus, mutta se peruttiin. Suunnitellut tapahtumat päätettiin siirtää tulevalle vuodelle. Jos korona jatkuu, pitänee harkita etäkoulutuksia, esimerkiksi Teamsin välityksellä.

Viljanen pohtii, miten tärkeää aktiivinen toiminta on, kun halutaan lisää jäseniä liittoon.

– Kun ihminen näkee työpaikan ilmoitustaululla jotain oikein houkuttelevaa, voisiko hän ajatella, että minun pitää liittyä Teollisuusliiton jäseneksi, että pääsen sinne mukaan!

Kalakisan voittaja Esa Lehtilä ja kilpailun suurin kala, ahven painoltaan 385 grammaa. Myös yhteismäärällä Lehtilä oli voittaja saaliin painaessa 2,1 kiloa. KUVA JUHA SINISALO

 

Mielikuvitus asettaa yhteistyölle rajat

Teollisuusliitossa on yli 500 ammattiosastoa. Aluepäällikkö Merja Rinne kannustaa niitä nykyistä tiiviimpään yhteistyöhön: vain mielikuvitus asettaa rajat.

– Mielestäni tavoitteena pitää olla, että ammattiosastot löytävät toisensa, ja näkevät sen hyödyn, mitä siitä voi saada kun asioita hoidetaan yhdessä, sanoo Rinne.

Teollisuusliittoa edeltävissä liitoissa oli jokaisessa oma osastojen yhteistyökulttuurinsa, joka liittojen yhdistyessä katkesi.

– Metalliliitossa ammattiosastojen yhteistoiminta oli pisimmälle organisoitua. Siellä seuturyhmät olivat sääntömääräistä toimintaa, joka purettiin fuusiovaiheessa vuoden 2018 alusta alkaen. Nykyään meillä ei ole ammattiosastojen yhteistoimintaan liittyviä määräyksiä säännöissä, mutta yhteistyölle on tarve.

Ammattiosastojen sääntömääräisiä kokouksia voisi pitää yhtäaikaisesti.

Teollisuusliiton aikana ammattiosastojen yhteistyö on Rinteen mukaan lähtenyt hitaasti liikkeelle.

– Löyhästikään organisoituja ryhmiä ei ole vielä kovin monta.

Rinne kannustaa ammattiosastoja omaehtoiseen yhteistyöhön, jossa liitolla ei välttämättä tarvitse olla näkyvää roolia. Koulutus on hänen mukaansa tavanomaisin yhteistyön muoto, liikunnallisia ja vapaa-ajan aktiviteetteja on jonkin verran. Mahdollisuuksia yhteistyölle on hänen mielestään lähes rajattomasti.

Hänen mielestään esimerkiksi ammattiosastojen sääntömääräisiä kokouksia alueen osastot voisivat pitää yhtäaikaisesti. Kokous sisältäisi yhteisen osion, ja sen jälkeen ammattiosaston oman kokouksen. Yhteiseen osioon voisi sisältyä esimerkiksi liiton tuoma tervehdys ja ajankohtaiskatsaus.

YHTEISTYÖ SYNNYTTÄÄ IDEOITA

Ammattiosastoilla on paljon yhteisiä haasteita. Sellaisia ovat niin jäsenhankinta kuin jäsenten kiinnittyminen osastoon. Teollisuusliiton juhlavaltuuston ammattiosastoille lahjoittamissa Murikan pulssiseminaareissa oli tarkoitus käsitellä juuri näitä asioita.

– Keväällä pidetyssä seminaarissa jaettiin ammattiosastojen edustajat pienempiin ryhmiin, joissa he miettivät, miten ammattiosastot voisivat konkreettisesti tehdä jäsenhankinnan eteen. Siellä oli paljon hyviä ideoita, Rinne kertoo.

– Syntyi muun muassa sen tyyppinen ajatus, että osasto voisi tarjota kahvit ja pullat kerran kuukaudessa kaikille osaston jäsenille, että saataisiin osastoa vähän lähemmäksi jäseniä.

Teollisuusliitto on luonut uutta etätyökulttuuria koronaepidemian aikana. ”Jotain hyvää koronassakin”, naurahtaa aluepäällikkö Merja Rinne. KUVA KITI HAILA

– Ammattiosastot voisivat järjestää ideariihiä siitä, kuinka lähestytään jäseniä tai mahdollisia tulevia jäseniä työpaikoilla. Ne voisivat järjestää vaikka pienimuotoisen kilpailun, jossa palkitaan se, joka parhaiten onnistuu jäsenhankinnassa.

– Meillä on koko ajan ammattiosastoja, jotka toimivat niin, että sieltä tulee ideoita. Ne uudistuvat ja pystyvät tarjoamaan jäsenille vaikuttamiskanavia ja erilaisia mahdollisuuksia osallistua. Näitä pitää saada monistettua.

Jokainen aika synnyttää omat yhteistyömahdollisuutensa. Esimerkiksi tänä vuonna alkanut Teollisuusliiton ja Lentopalloliiton välinen yhteistyö voi tarjota uusia harrastemahdollisuuksia työpaikkojen lentopalloporukoille.

DIGILOIKKA JA HYBRIDIMALLI

Korona-ajassa on Rinteen mukaan se hyvä puoli, että se käynnisti digiloikan myös Teollisuusliitossa.

– Myös sitä kautta voidaan lisätä jäsenten osallistumista toimintaan, hän uskoo.

Digitaalisuuden mahdollisuus on Rinteen mukaan jo osittain löydetty.

Osallistuminen on tärkeää, ei se muoto, mitä kautta se tapahtuu.

– Alueella pääluottamusmiesten tapaamisia on siirretty Teamsilla pidettäviksi. On ollut havaittavissa, että osallistujien määrä ei ainakaan vähentynyt, kun tarjotaan mahdollisuutta osallistua etänä. Hybridimalliakin on kehitelty, jossa osallistua voi sekä läsnäolevana että etänä.

Etätyövälineitä on mahdollista käyttää monissa eri yhteyksissä.

– Ajankohtaiskatsauksia alueilla voi pitää etänä sekä luottamusmiehille että alueosastojen puheenjohtajille. Osallistuminen on tärkeää, ei se muoto, mitä kautta se tapahtuu, Rinne mainitsee.

ETÄVÄLINEISTÄ KOULUTUSTA

Ammattiosastoille on luvassa koulutusta etävälineiden käyttöön, Rinne kertoo.

– Meidän jäsenillemme Teams-maailma on aika vieras. Valmisteilla on lyhyt koulutusmateriaali, jolla voidaan tehdä Teamsin käyttöä tutuksi jäsenille.

Tietoa digitaalisuuden mahdollisuuksista levitetään jäsenille kuluvan ja ensi vuoden koulutuksissa.

– Uutta tämä oli liiton henkilökunnallekin vielä puoli vuotta sitten. Jäsenten keskuudessa se kohtaa kuitenkin lisähaasteita, muun muassa riippuen siitä, minkälaiset laitteet ja yhteydet heillä on käytössä.

Lopputulos digitapaamisessa voi olla ihan yhtä hyvä kuin lähikontaktissa.

Jäsenten kanssa keskustellessa Rinteen mukaan törmää usein kommenttiin, että ”eihän etäkontakti ole sama asia kuin lähikontakti”.

– Ei se olekaan. Mutta se on kuitenkin myös kontaktia. Se on osallistumista, ja lopputulos digitapaamisessa voi olla ihan yhtä hyvä kuin lähikontaktissa.

– Siinä on se vahvuus, että tapaamisen kynnys voi olla matalampi, kun ei tarvitse liikkua. Voi osallistua kotoa käsin.

– Korona meidät tähän pakotti. Ei Teollisuusliiton henkilökunnan keskuudessakaan digiloikkaa olisi tässä mittakaavassa otettu, jos koronaa ei olisi tullut. Jotain hyvää koronassakin, Rinne pohtii.

 

TEKSTI JARI ISOKORPI
KUVAT LAURI ROTKO, PEKKA ELOMAA, JUHA SINISALO JA KITI HAILA

Arki vaatii digitaitoja – teknologiaa pidetään hyödyllisenä, ihmisten valmiudet kuitenkin kompastuskohta

Arkipäiväiseen asiointiin tarvitaan monenlaisia digitaitoja. Jos sähköinen asiointi muuttuu kompastuskiveksi, voi jäädä ilman palveluja.

Entistä useampi arkipäiväinen asiointi hoidetaan tietokoneella tai mobiililla. Työpaikkaa haetaan sähköisellä lomakkeella, lääkäriaika ja päivähoitopaikka varataan netissä ja syksyllä tehtiin ensimmäinen digitaalinen asuntokauppa.

Palvelujen siirtymisen digitaalisiksi ei aina helpota asiointia. Sähköisessä asioinnissa vaaditaan taitoja, joita kansalaisille ei välttämättä ole kertynyt. Ei riitä, että osaa työskennellä tietokoneella. Pitää ymmärtää siirtymiset sivulta toiselle ja kunkin palveluntarjoajan logiikkaa.

Digisyrjäytymiseen voi olla muitakin syitä kuin heikot tietotekniset taidot. Myös pääsy internetiin voi olla hankalaa tai ihmisellä voi olla vamma tai toimintarajoite.

JOKA KOLMANNELLA NUORELLA ONGELMIA

Kansainvälisen tutkimuksen mukaan digisyrjäytyminen koskee yllättäen myös suomalaisia nuoria. OECD:n tutkimuksessa osa nuorista on ohjelmoinnin huippuosaajia, mutta osalla on vaikeuksia selviytyä yksinkertaisenkin sähköisen lomakkeen täyttämisestä.

Kun eteen tulee vaativampia sähköisten asioinnin tehtäviä, liki 70 prosenttia nuorista 25–35-vuotiaista selviää niistä, mutta kolmannes ei. Tosin suurimmat erot digiosaamisessa ovat ikäluokkien välillä. Vain joka kymmenes 55–65-vuotiaista selviää OECD:n mukaan vaativammasta sähköisestä asioinnista.

Internetissä asiointi on tuttua valtaosalle suomalaisista. Yhä harvempi konkaripolvesta ei ole käyttänyt nettiä lainkaan. Tilastokeskus kertoo, että viime vuonna 75–89-vuotiaistakin useampi kuin joka neljäs asioi netissä päivittäin.

Tutkijoiden mukaan digisyrjäytyminen ei liity väistämättä ikään. Ongelmat eivät katoa minnekään ikäluokkien vanhetessa. Sähköinen asiointi yleistyy koko ajan, ja nuoremman polven digisyrjäytyminen muuttuu todelliseksi uhaksi, jollei heidän digitaitojaan paranneta.

KOMPASTUSKOHTIA RIITTÄÄ

Työikäisten digitaitojen kohentamiseen on tarttunut muun muassa Työväen Sivistysjärjestö, joka tarjoaa sekä työnhakukoulutusta että Opetushallituksen tuella maksutonta koulutusta tietotekniikan perustaitoihin.

Myös SAK on huomannut työikäisten digitaitojen puutteet. SAK ryhtyy järjestämään Googlen ja Demos Helsingin kanssa maksuttomia koulutuksia SAK:laisten liittojen jäsenille.

– Teknologia ja digitalisaatio tulevat, ja ihmiset pitävät niitä hyödyllisinä. Ihmisten valmiudet ovat kuitenkin kompastuskohta, SAK:n koulutus- ja työllisyysasioiden päällikkö Mikko Heinikoski sanoo.

– Jos haluaa toimia aktiivisena kansalaisena sosiaali- ja terveyspalveluissa, verottajan kanssa tai missä vain, sähköiset palvelut ovat arkipäivää. Pitää ymmärtää, kuinka digitaaliset alustat toimivat. Pitää olla rohkeutta käyttää niitä.

Heinikosken mukaan sähköisen asioinnin kynnyksen madaltamisen lisäksi tarvitaan ymmärrystä ja keinoja tunnistaa valeuutiset. Muutoin voi joutua huijatuksi ja pahimmassa tapauksessa joutua identiteettivarkauden uhriksi.

Vaarana on digisyrjiminen

Nuorten digitaitojen erilaistuminen huolettaa Kelaakin.

– Moni nuori liikkuu verkossa ongelmitta, mutta julkishallinnollisen tahon verkkoasiointi ei välttämättä suju, Kelan asiakkuuksien kehittämisyksikön päällikkö Pirkko Kilpeläinen sanoo.

– Ehkä nuorille on epäselvää, miten virastoissa asioidaan.

Kela tarjoaa digitukea muun muassa Ohjaamoissa, alle 30-vuotiaille tarkoitetuissa matalan kynnyksen palvelupaikoissa, joissa autetaan nuoria koulutus- tai työpolulle. Lisäksi Kelan henkilöstö jalkautuu aiempaa useammin opettamaan verkkoasiointia erilaisiin paikkoihin, jotta heikommillakin digitaidoilla oppisi käyttämään Kelan verkkopalveluja.

Lain mukaan kaikkien lakisääteisten palveluiden tule olla helposti saavutettavissa. Niinpä Kelassa käydään läpi palveluja, jotta asiointi onnistuu myös näkövammaiselta. Jokaisella olisi hyvä olla ainakin perustaitoja digiasioinnissa.

HUOMAAMATONTA ASIOINTIA

Aina ei ole kyse osaamisesta. Kelan digiasiointi saa joskus myös korkeakoulutetut raivon partaalle. Osa Kelan vastauslauseista tulee valmiista algoritmista, jolloin lopullista ratkaisua voi olla mahdoton ymmärtää.

Kelasta kerrotaan, että asioinnin helpottamiseksi on kehitetty muun muassa chat-palvelua. Siinä keskustellaan asiakkaan kanssa kirjallisesti. Seuraavaksi on luvassa verkkoneuvontaa chatin kautta.

Kilpeläisen mukaan ideana on saada Kelan kanssa asiointi niin helpoksi, että asiakkaan ei tarvitse olla lainkaan yhteydessä Kelaan. Palveluja kehitetään siten, että ne tulevat huomaamattomasti, kuten lääkekorvaus suoraan apteekista. Näitä asiointeja on jo 40 miljoonaa vuosittain, mukana on myös taksimatkojen ja lääkäripalkkioiden Kela-osuuksia.

Digitaalinen asiointi yleistyy. Opintotukiasioiden ja perhe-etuuksien hoitamista on kokeiltu Kelassa siten, että chatin hoitavat robotit.

Noin 150:ssä Kelan palvelupisteessä ja sen lisäksi yhteispalvelupisteissä asioinnin voi hoitaa myös paperilla, mutta niissäkin tarjotaan ensimmäiseksi asiointiin tietokonetta.

KESKUSTELUKUMPPANI ONKIN BOTTI

Yhä useammassa chatissa vastaajana on tietokoneohjelma. Se tunnistaa kysymykset ja antaa etukäteen ohjelmoidun vastauksen. Botti-pohjaista eli automatisoitua asiakaspalvelua kehitetään kiireen vilkkaan esimerkiksi energia-alan yrityksissä.

Kun entistä useammin vastauksen antaminen jätetään tietokoneohjelmalle, vaarana on digisyrjiminen. Siksi vastauksia ja kysymyksiä testataan koko ajan.

Tietokoneohjelma ei voi ”tietää”, että esimerkiksi maaseudulla yksinään asuvalta keski-ikäiseltä mieheltä ei saa evätä lainaa. Jos algoritmiin on kirjattu maaseutu, yhden hengen talous, keski-ikä ja mies lainariskeiksi, ohjelma tekee kielteisen päätöksen.

Tietosuojavaltuutettu on puuttunut algoritmien perusteella tehtäviin ratkaisuihin. Palveluun rekisteröidyllä ihmisellä on ”oikeus olla joutumatta sellaisen päätöksen kohteeksi, joka perustuu pelkästään automaattiseen käsittelyyn, kuten profilointiin”, jos päätöksellä on oikeusvaikutuksia tai jos päätös ”vaikuttaa vastaavalla tavalla merkittävästi”. Kieltoon on joitakin poikkeuksia, mutta joka tapauksessa ihmisellä on oikeus toimittaa lisätietoja ja oikeus saada selvitys päätöksestä.

Digitaidot eivät pelasta digisyrjinnältä, mutta ne ehkäisevät sitä. Tutkijoiden mukaan lukutaito, informaatiolukutaito, medialukutaito ja monimedialukutaito auttavat selviämään digitaalisessa maailmassa. Mitä heikommat taidot, sitä varmemmin digisyrjäytyminen uhkaa.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL on selvittänyt, että sähköistä sote-asiointia estävät käyttäjien kokema heikompi digi-osaaminen, huono terveys ja huono elämänlaatu sekä asuinalue. Myös puutteelliset taidot ymmärtää terveyttä tai teknologiaa vähensivät sähköistä sote-asiointia.

Sosiaalityön asiantuntijat muistuttavat, että ihminen kaipaa sähköisen asioinnin ohella keskustelua ja vuorovaikutusta kasvokkain. Kunnallisalan kehittämissäätiö KAKS:n tilaamassa tutkimuksessa todetaan, että sähköisessä asioinnissa on myös harmaa alue, sillä uudet työvälineet muuttavat palveluiden saatavuutta, toimivuutta ja sosiaalityön asiakkaan ja ammattilaisen välistä suhdetta. Palveluiden sisään voi rakentua syrjäyttävä mekanismi.

RAUTAINEN AMMATTITAITO EI YKSIN RIITÄ

Joku on verrannut digitalisoitumista teollistumisen alkuaikaan. Murros on vähintään yhtä suuri. Tarvitaan uudenlaisia taitoja.

Jyväskylän yliopiston tutkijat Kirsi Heinonen ja Kirsi Lainema kertovat yliopiston Tutkimusuutisissa, että digitalisoituvassa työssä tarvitaan teknologisten taitojen lisäksi vahvempia yhteisöllisen työn ja vuorovaikutuksen taitoja. Pahitteeksi eivät ole myöskään kriittinen tiedon arviointi, tiedon jakaminen ja vastuullinen toiminta.

SAK:n Mikko Heinikoski sanoo, että digitaitojen puute saattaa johtaa työttömyyteen ja pitkittää sitä.

– Voi olla, että ihmisen muu osaaminen on aivan rautaista, mutta työskentely sähköisillä alustoilla voi olla haastavaa. Aika pienelläkin satsauksella digitaitoihin voidaan parantaa työllistymismahdollisuuksia merkittävästi.

RATKAISUT NOPEAMMIN

Ansiosidonnaista työttömyysturvaa voi hakea edelleen myös paperitse, ainakin hakemuksen voi laittaa vireille paperilla.

Työttömyyskassojen Yhteisjärjestön toiminnanjohtaja Niina Jussila kertoo, että erot sähköisessä asioinnissa vaihtelevat suuresti.

– Meillä on työttömyyskassoja, joihin hakemukset tulevat 98-prosenttisesti sähköisesti. Sitten on kassoja, joissa osuus on huomattavasti vähemmän.

Työikäisten valmiudet sähköiseen asiointiin eivät Jussilan mukaan ole kiinni koulutustaustasta, vaan enemmänkin työn luonteesta. Jos työssä on totuttu asioimaan sähköisesti, se sujuu myös omissa asioissa.

Jussila huomauttaa, että sähköiset hakemukset on helpompi ja nopeampi käsitellä järjestelmissä. Paperiset palvelut pysyvät ainakin lähivuodet.

– Kun kuitenkin kyse on ihmisten toimeentuloon liittyvästä etuudesta, etuutta pitää voida hakea tavalla tai toisella. Toivotaan, että paperinen asiointi käy tarpeettomaksi.

Järjestelmät tulisi Jussilan mielestä kehittää sellaisiksi, että niitä olisi helppo käyttää.

– Ei tulisi miettiä vain sähköisten järjestelmien vaatimuksia tai pelkästään käsittelyprosessia, vaan myös järjestelmän käyttäjää.

TEKSTI BIRGITTA SUORSA / UP
KUVITUS TUOMAS IKONEN