Riku Aalto: Tämä tauti ei saa levitä

”Suomen pitää olla vakaa ja täällä pitää harjoittaa ennustettavaa talous- ja työmarkkinapolitikkaa”, on fraasi, jota Suomessa on toistettu vuodesta toiseen. Ajatuksessa sinällään ei ole ollut mitään vikaa. On ollut myös työntekijöiden etu, että tiedetään, miten asiat pääsääntöisesti ovat ja mihin suuntaan ne liikkuvat.

Turvallisuus on ehkä sana, joka kuvaa tätä parhaiten. On luotettu siihen, että työntekijöiden asiat hoidetaan niin, että työpaikalla voidaan keskittyä työn tekemiseen riitelyn sijaan.

Mutta nyt puhaltavat muutoksen tuulet. Työnantajat, Metsäteollisuus ja Teknologiateollisuus etunenässä, ovat laittamassa kortit mieleiseensä järjestykseen. He näyttävät ajatelleet niin, että työntekijät tyytyvät heidän uuteen asentoonsa.

Edellä mainitut järjestöt kertoivat ilmoitusluonteisesti, miten asioita tulevaisuudessa hoidetaan. Siis ikään kuin niin, että työntekijäpuoli ja ammattiliitot olisivat tahdottomia perässä kulkijoita, jotka tekevät juuri niin kuin isännät haluavat. Lakeija toinen toistaan tukien kertoo, että ei työntekijöillä mitään hätää ole. Hyvät työnantajat parantavat työntekijöiden etuja, nostavat palkkoja ja antavat kaikkea kivaa.

Kun työntekijäliitot kertovat, mikä työehtosopimuksen merkitys on työntekijöille ja samalla myös yrityksille, niin jo nousee palatseista huuto. Työehtosopimuksista ja niiden merkityksestä ei ilmeisesti saisi puhua mitään, kun se sotii isäntien arvomaailmaa vastaan.

HEIKENNYKSIÄ SAVUVERHON SUOJASSA

Viime maaliskuussa Teknologiateollisuus teki esityksen Teollisuusliitolle: ”Jos luovutte yleiskorotuksesta ja työnantaja voi ohittaa luottamusmiehen paikallisessa sopimisessa kaikilta osin, voimme harkita sitä, että jatkamme sopimusten tekemistä Teollisuusliiton kanssa.” Toki vielä niin, että jokaisen työntekijän pitää päästä osallistumaan luottamusmiehen valintaan riippumatta siitä, onko hän järjestäytynyt vai ei.

Kun kysyimme Teknon edustajilta, voiko sellainen yritys, joka ei ole Teknon jäsen, osallistua Teknon hallituksen tai työvaliokunnan valintaan, vastaus oli jyrkkä ei. Mutta työntekijöiden osalta pitäisi siis herrojen ja rouvien mielestä soveltaa eri sääntöjä!

Teknologiateollisuuden keskiviikkoinen ulostulo Iltalehdessä vielä vahvisti aiemmin ilmoitetun. Teknologiateollisuus sanoo samaan aikaan, ettei se ole heikentämässä mitään, ja heti perään, että työnantajat haluavat maksaa palkankorotuksia vain osalle henkilöstöä. Ja tämä siis ilman sopimista.

Voi kysyä, eikö se ole heikentämistä, jos palkankorotukset ohjataan työnantajan yksipuolisella päätöksellä vain mieluisille työntekijöille. Työnantajien tavoite on selvä. Paikallinen sopiminen on heidän mielestään sitä, että työnantaja määrää tulevaisuudessa, miten asiat työpaikalla ovat. Kauniit puheet sopimisesta voidaan siis unohtaa.

Työnantajien tavoite on selvä. Paikallinen sopiminen on heidän mielestään sitä, että työnantaja määrää tulevaisuudessa, miten asiat työpaikalla ovat.

Olemme sopimuskierros toisensa jälkeen olleet liittoina yhtä mieltä siitä, että palkkauksen tulisi olla oikeudenmukaista ja kannustavaa. Ammattitaidon ja työssä suoriutumisen tulisi olla ohjaavana tekijänä palkanmuodostuksessa. Tämä tarkoittaa, että työpaikoilla on palkkaus- ja palkitsemisjärjestelmät, joilla näitä asioita tuetaan.

Oikein rakennettu palkkausjärjestelmä toimii työkaluna työnantajalle tuotannon ohjauksessa ja palkitsee työntekijöitä työsuorituksesta. Työnantajaliiton puheiden mukaan näyttää siltä, että kannustava ja oikeudenmukainen palkkaus toteutuu, kun yleiskorotukset poistetaan ja liittojen neuvottelema palkankorotus jaetaan epätasaisesti työntekijöiden kesken kerran vuodessa – panostamatta sen enempää yrityskohtaisiin palkkaus- ja palkitsemisjärjestelmiin.

Tämä vaikuttaa ratkaisulta, jossa laiskuus ja osaamattomuus korostuu.

KAIKKI EIVÄT HAASTA RIITAA

Kaksi keskeistä työnantajajärjestöä on siis päättänyt laittaa työmarkkinat sekaisin. Mainitsin vain osan niistä vaatimuksista, joita meille esitetään. Valitettavasti vaatimukset eivät ole vaikutuksettomia myöskään muuhun työmarkkinakenttään.

Teollisuusliitolla on vajaat kaksikymmentä neuvottelukumppania, joista valtaosa haluaa edelleen neuvotella vakiintuneen käytännön mukaisesti. Toki jokaisella on omat tavoitteensa sopimuksen kehittämiseksi. Ja niin on tietysti meilläkin.

Neuvottelusuhteet edellä mainittuihin työnantajajärjestöihin ovat hyvät. Toivotaan, että tauti ei tartu ja saamme edelleen yhdessä tuloksia aikaan.

RIKU AALTO
Teollisuusliiton puheenjohtaja

KUVA KITI HAILA

21.5.2021

Nina Wessberg: Ont, det gör ont…

En torsdag i mars. Då kommer beskedet. Teknologiindustrin har ensidigt bestämt sig. Våra vägar ska skiljas, meddelar de. Som en våt trasa i ansiktet. En helt vanlig torsdag.

Första känslan är overklig. Facket och arbetsgivarna hör ju ihop! Inget drömförhållande, men visst har vi alltid kommit överens. Godkänt varandras fel och brister.

Grälat ibland, jo, men sedan diskuterat och förhandlat. Och alltid hittat en kompromiss till slut.

Sedan blir jag förbannad. Hur täcks de? Efter alla dessa år. Efter allt som vi upplevt tillsammans!

Så kommer oron. Hur blir det i framtiden? Hur ska vi inom facket ställa om för att klara av medlemmarnas intressebevakning?

När jag tänker efter har beskedet nog legat i luften en tid, kanske i flera år. Och så sveper en våg av fananamma över mig.

Vi ska visst göra vårt allt för att visa att facket är starkare och smartare än vad arbetsgivarna tror!

Besvikelse. Ilska. Oro. Eftertänksamhet. Beslutsamhet.

Många gick igenom hela känslogalleriet när Teknologiindustrins beslut blev ett faktum.

Årtionden av samarbete – borta.

Alla gemensamma projekt för att förbättra arbetslivet och företagens lönsamhet – borta.

Alla arbetsgrupper kring gemensamma frågor – borta.

Förtroendemannasystemet – hur ska det bli det? Den fackliga utbildningen då?

I Finland, ja i hela Norden, har vi byggt upp våra samhällen på stabila organiserade arbetsmarknader, där parterna förhandlar om arbetsvillkoren.

Lika lön för lika jobb. Det kallas för den nordiska modellen och har under årtionden gett oss länder som är trygga. Länder där folk är lyckliga och jämställda.

Vårt Finland, som ute i världen blivit känt för att vi finländare har det här med att förhandla och hitta kompromisser i vårt DNA. Allt detta som resten av världen avundas oss. Det vi varit så stolta över.

Allt riskeras nu i och med utspelet från en av landets främsta arbetsgivarorganisationer, arbetsgivare som steg för steg vill bryta ner facket.

På vilket sätt är det till nytta för landet? Vilken är företagens nytta? Eller arbetarnas?

De svenskspråkiga arbetsplatserna ser jag som de mest sårbara. Om kollektivavtalet inte längre uppnår allmänbindande status blir det heller inte automatiskt översatt till svenska. Och då hittas kollektivavtalet inte längre på Finlex på webben.

Om de svenskspråkiga arbetsgivarna inte inser vikten av att organisera sig i den nya arbetsgivarföreningen, står vi då inför lokala förhandlingar på varje enskild arbetsplats?

Förhandlingar som ska ske på företagets språk. På svenska.

Hur ska resurserna för de förhandlingarna räcka till?

Hur kan vi se till att de svenskspråkiga medlemmarna garanteras samma nivå på förhandlingskompetens som de finskspråkiga?

Hur ska vi garantera att vi klarar av att i framtiden även tolka de svenskspråkiga lokala kollektivavtalen?

Inför varje förhandlingsomgång har facket med sig en hög med förbättringsförslag till förhandlingsbordet. Arbetsgivarna har kompat med att i minst motsvarande drag föreslå försämringar.

Varenda en förbättring i kollektivavtalet har kommit till via krav, inget har arbetsgivaren gett oss av god vilja. Nu står vi åter en gång inför den svåraste avtalsrundan någonsin.

Just nu är frågorna fler än svaren.

En sak är säker. Facket lämnar inte medlemmarna i sticket. Facket förhandlar alltid för sina medlemmar.

Intressebevakning är ett lagspel, ju fler spelare vi har i laget, desto bättre löper spelet. Vi är facket. Tillsammans.

Tillsammans klarar vi det här. Tillsammans är vi starka.

NINA WESSBERG
Organisationsombudsman vid Industrifacket

27.4.2021

Tuomas Suihkonen: Kannustamme aktiivisia amiksia stipendeillä

Teollisuusliiton juhlavaltuusto päätti keväällä 2019 perustaa stipendirahaston, josta jaetaan 500 euron suuruisia stipendejä enintään 120 kappaletta vuodessa. Stipendillä tuetaan aktiivisia nuoria heidän opiskelunsa aikana ja vahvistetaan opiskelijajäsenten kiinnittymistä Teollisuusliittoon ja sen nuorisotoimintaan.

Opiskelijoiden tulevaisuuden näkymiin sisältyy usein ennalta-arvaamattomuutta, jota korona-aika on vain lisännyt. Tässä maailmantilanteessa ammattiliittojen merkitys korostuu erityisesti nuorten työelämään kiinnittymisessä. Turvaa ja tukea haetaan nyt ammattiliitoista, jolloin niiden toiminnan perusajatukset, yhteisöllisyyden tunne ja yhdessä toimiminen, korostuvat. Näiden asioiden toimimisen puolesta haluamme palkita ja kannustaa Teollisuusliiton sopimusaloille opiskelevia nuoria.

Moni työnantaja päätti viime keväänä olla koronan takia ottamatta opiskelijoita työssäoppimisjaksoille. Sen seurauksena useiden opiskelijoiden valmistuminen myöhästyi. Valmistuneiden opiskelijoiden tilanne ei ole sekään ollut helppo, koska ensimmäisen oman alan työpaikka on voinut olla kiven alla. Tällaisina hetkinä tarvitsemme opiskelijoiden kannustimiseksi ja tueksi toimenpiteitä, jotka muistuttavat heitä myös oman alansa arvostamisesta.

Tässä maailmantilanteessa ammattiliittojen merkitys korostuu erityisesti nuorten työelämään kiinnittymisessä.

Metalliliiton, Puuliiton ja TEAMin yhdistyttyä vuonna 2018 puhuttiin ay-liikkeen leveämmistä hartioista. Tämä näkyy omalla tavallaan myös Teollisuusliiton stipendissä. Pystymme jakamaan stipendit usealle eri opiskelualalle. Teollisuusliiton sopimusalojen töihin tähtääviä ammatillisia perustutkintoja on tällä hetkellä 18, metsäalasta metallialaan ja aina media-alaan asti. Liitossa on noin 6 000 opiskelijajäsentä.

Teollisuusliiton järjestämää oppilaitostiedottamista ei ole koronan aikana lopetettu, vaan se on muuttanut muotoaan verkossa järjestettäväksi toiminnaksi. Kerromme opiskelijoille ammattiliiton merkityksestä jo opiskeluaikana ja tulevassa työelämässä. Samalla kannustamme heitä aktivoitumaan liiton nuorisotoiminnassa.

Teollisuusliiton opiskelijastipendin kevään hakuaika jatkuu 2.5. asti. Lisätietoa ja hakemuslomake on täällä: www.teollisuusliitto.fi/teollisuusliitonstipendi.

TUOMAS SUIHKONEN
Teollisuusliiton järjestötoimitsija

KUVA KITI HAILA

Nina Wessberg: Ett spel utan regler gynnar ingen

Det var en gång två fotbollsklubbar. Låt oss kalla dem för ”Facket FC” och ”AC Arbetsgivarna”. De spelade i samma liga, på samma plan.

Spelarnas antal var det samma på planen, reglerna likaså. Inte kan man spela fotboll utan gemensamma regler, var bägge lagen överens om. De kallade sin regelbok för Kollektivavtalet.

Lagen spelade regelbundet mot varandra. Lagens tränare var kända och ansedda personer, som lärde ut en tuff, men schysst spelstil. Eftersom lagen spelade med lite olika taktik, ledde det till att ibland Facket FC vann medan AC Arbetsgivarna ibland tog en seger. Men alltid skakade spelarna hand efter matcherna. Fair play var honnörsord för lagen.

Publiken gillade matcherna, det var spännande att följa med spelet och stämningen på läktarna var god. Fansen var stolta över sina lag, klädde sig i lagens tröjor och skapade taktfasta heja-ramsor.

Efter varje match som FC Facket vann anslöt sig allt fler till fanklubben, medlemskap i FC Fackets fanklubb upplevdes som vana, en tradition. Med FC Fackets medlemskort kom man in gratis på varje match och läktarna fylldes av FC Fackets anhängare.

FC Facket satsade på ett gediget juniorarbete. Genom att lära de unga hur man spelar fotboll på ett schysst fostrades nya spelare till att ta ansvar i topplaget.

När säsongen led mot sitt slut meddelade AC Arbetsgivarna plötsligt att de inte längre tänker spela enligt regelboken. Nästa säsong vill vi skapa helt nya regler, sa de.

Facket FC var förstummat. Hur i hela fridens namn kan man spela fotboll utan att ha regler? Nu får ni en ärlig chans att påverka varje match, sade AC Arbetsgivarna, vi vill göra upp regler tillsammans med er och då blir det så mycket bättre.

När den nya säsongen inleddes, började varje match med att lagen först försökte komma överens om var målen ska stå, var strecken på planen ska dras, hur länge en match ska pågå, vilken slags boll man ska spela med, hur många spelare det ska vara på planen samtidigt, hur många domare det behövs.

När säsongen led mot sitt slut meddelade AC Arbetsgivarna plötsligt att de inte längre tänker spela enligt regelboken. Nästa säsong vill vi skapa helt nya regler, sa de.

För att inte tala om hur man får byta ut en spelare, hur man får passa, när är man i offside, hur gör man ett inkast, vilka fotbollsskor får användas. Och så vidare och så vidare, listan blev lång.

Förhandlingarna om matchreglerna tog varje gång så lång tid att man aldrig kunde veta när själva matchen började. Matcherna var också svåra att följa, då reglerna var olika i varje match.

Publiken på läktaren visste inte när matchen började eller slutade, om mål blev godkända eller inte eller när man det blev dags för klappa och tjoa. Den goda stämningen var bortblåst.

Fansen rasade; de krävde likadana och tydliga regler för alla lag och alla matcher. Det är enda sättet att garantera att lagen spelar med jämlika villkor!

De tågade ut på gator och torg, de ordnade namninsamlingar, de skrev insändare i tidningar, de uppvaktade fotbollsförbundet och politiker där de krävde sin rätt till jämlika matcher.

Folket var på fansens sida; så här kan det ju inte gå till, reglerna måste vara likadana för alla!

Snipp, snapp snut, så var sagan slut. Eller?

NINA WESSBERG
Organisationsombudsman vid Industrifacket

10.11.2020

Jari Nilosaari: Happea häkämyrkytyksen sijaan

Työnantajajärjestöt ja niiden äänitorvet eduskunnassa ovat vaatineet yleistä työttömyysturvaa oikeudenmukaisuuteen vedoten. Ne eivät kuitenkaan ole valmiita oikaisemaan niiden työssäkäyvien kohtaloa, jotka joutuvat tyytymään nollasopimuksiin, osa-aikaisuuteen, määräaikaisuuteen, mataliin palkkoihin tai jopa suoranaiseen alipalkkaukseen. Ne eivät myöskään ole valmiita kanneoikeuden laajentamiseen eivätkä vastaa myönteisesti aloitteisiin, joilla parannetaan työntekijöiden asemaa työpaikoilla esimerkiksi paikallisessa sopimisessa.

Ammattiyhdistysliike on esittänyt oikeudenmukaisia korjauksia työttömyysturvaan ja etenkin lyhytaikaisten ja matalapalkkaisten työntekijöiden asemaan työttömyyden kohdatessa. Näihin eivät työnantajajärjestöjen edustajat, eivätkä heidän äänitorvensa halua tarttua. Näyttää siltä, että heidän intressinsä on kurjistaa työntekijöiden sekä työttömien asemaa. Toisaalta he eivät halua ottaa käyttöön lakeja, jotka mahdollistavat yrittäjillekin tasapuolisen kilpailumahdollisuuden niitä epärehellisiä yrittäjiä vastaan, jotka vaikkapa alipalkkauksella tai maksamattomilla veroilla vääristävät terveen kilpailun ja toiminnan.

Onko tämä oikeudenmukaista rehellisiä yrittäjiä kohtaan?

Onko tämä oikeudenmukaista työntekijöitä tai työttömiä kohtaan, jotka haluavat tulla palkallaan toimeen ja elää myös työttömyyden kohdatessa ilman pelkoa siitä, että jäävät vaille työttömyyskorvauksia kohtuuttomien karenssien tai nollatuntisopimuksien tai osa-aikaisen työn vuoksi.

Ammattiyhdistysliike on saanut vuosien varrella aikaiseksi paljon hyvää. En ryhdy luettelemaan niitä keinoja, joilla hyvinvointivaltio on saatu aikaiseksi. Saati sitä pitkää listaa toimenpiteistä, joilla ay-liike on edistänyt suomalaista vientiä ja turvannut tuhansia työpaikkoja keskitetyillä sopimuksilla ja yhteisillä päätöksillä eri kriisien aikana. Enkä luettele niitä lukuisia tapauksia, kuinka jäseniä on autettu tai kuinka työpaikkakäynneillä on tarkistettu työntekijöiden olosuhteita ja puututtu kärjistyneisiin tilanteisiin.

Nyt on aika esittää omia vaatimuksia eikä tyytyä vain tarjottuun. Haluamme parantaa työssäkäyvien ja työttömien asemaa niin, että hyödyn saavat he, joita kohdellaan työpaikoilla väärin joko alipalkkauksen tai joidenkin muiden työsuhteeseen liittyvien syiden vuoksi. Tätä varten olemme olemassa. Autamme heitä, jotka ovat heikommassa asemassa.

Asiat ovat työpaikoilla pääosin hyvin. Palkat maksetaan sovitusti, työehtosopimuksia ja yhteisiä pelisääntöjä noudatetaan. Kiitän näitä lukuisia yrityksiä, jotka näin menettelevät. Toisaalta peli näyttää kuitenkin koventuneen. Ääripäät ja populistiset äänenpainot ovat saaneet valtaa eduskunnassa ja yrittäjäjärjestöissä, ja se näyttää uppoavan osaan kansasta kuin häkä ihmisen verenkiertoon.

SAK ja sen jäsenliitot, kuten Teollisuusliitto, muodostavat vastapainon, jota tarvitaan ihmisten suojaamiseen työpaikalla, kun omat voimat eivät ongelmatilanteissa riitä. Järjestäytyminen työpaikoilla takaa sen, että apua on saatavilla niissä vaikeissakin tilanteissa, joita saattaa tulla eteen kovenevassa kilpailussa työpaikoilla ja yhteiskunnassa. Vertauskuvana sanottuna ammattiyhdistysliike tuottaa turvan ja hapen, jota tarvitaan reiluun ja oikeudenmukaiseen elämään.

JARI NILOSAARI
Teollisuusliiton 2. varapuheenjohtaja

Anu-Hanna Anttila: Teollisuusliitto odottaa tilastoyhteistyöltä oikeita lukuja

Työmarkkinaneuvottelujen onnistuminen perustuu osapuolten väliseen luottamukseen, yhteistyökykyyn ja haluun sopia. Yksi onnistumisen keskeinen edellytys on tilastoyhteistyö.

Tilastoyhteistyön lähtöasetelma on vino. Vain työnantajajärjestöillä on käytössään tarkkoja ja kattavia tietoja työntekijöiden palkoista ja korvauksista, työtuntimääristä ja työajoista sekä muista työpaikkatason tiedoista.

SAK ja Elinkeinoelämän keskusliitto EK ovat vuonna 2006 solmitussa Tilastoyhteistyösopimuksessa päättäneet, että EK luovuttaa palkkatilastoja SAK:n jäsenliittojen käyttöön. Sopimuksessa todetaan ykskantaan, että ”yhtenäiset ja vertailukelpoiset palkkatilastot edistävät neuvottelutoimintaa”.

Tilastoyhteistyö ei kaikilta osin toimi.

Teollisuusliitto neuvottelee työnantajien kanssa 35 työehtosopimusta. Viime työehtosopimuskierroksella käydyissä neuvotteluissa palkka- ja muita tilastotietoja saatiin työnantajapuolelta vaihtelevasti.

Mitä nämä tilastolliset faktat sitten ovat? Kun ajatellaan sopimusalakohtaisia työehtosopimusneuvotteluja, olennaista on saada laskettua työntekijä- ja työnantajapuolen tekemien esitysten kustannusvaikutukset. Esitykset koskevat palkankorotusprosentin lisäksi yleensä myös toteutunutta työaikaa, tehtyjä ylitöitä, loma- ja vapaapäiviä, taukoja, työaikamuotoja, perhevapaita ja sairauspäiviä.

Kaikkia esityksiä ei ole tarkoitus saada vietyä yhteiseen kauppakassiin asti, vaan neuvotteluissa niistä valitaan toteutettaviksi sisällöllisesti tärkeimmät ja kustannuksiltaan osto-, myynti- ja vaihtokelpoisimmat. Kun osapuolet päätyvät tilastoihin perustuvissa laskelmissaan samoihin lukuihin, ei kustannusvaikutuksista synny napinaa.

Neuvotteluosapuolten esityksistä muodostuu ikään kuin kauppalista.

Teollisuusliitto on hankkinut Tilastokeskukselta palkka- ja muita tilastoaineistoja. Niitä on saatavana lähes kaikilta toimialoilta. Tilastokeskuksen aineistot antavat tarkempaa tietoa kuin EK:n sopimusalakohtaiset tilastot, jotka sisältävät pääosin keskiarvoja ja prosentuaalisia osuuksia. Keskiarvoilla pelattaessa kustannusarvioiden tarkkuus heikkenee. Niitä on hankala hyödyntää laskelmissa.

Teollisuusliitto on luonut aktiivisesti suhteita neuvottelukumppaneihinsa, jotta tilastoyhteistyö saataisiin toimimaan sutjakkaasti. Jäsenten etujen valvonta vaatii oikeita lukuja, tarkempia ja luotettavia tilastoja. Oikeita lukuja jakamalla varmistetaan osapuolten luottamus myös tilastotietoihin. Asiaa edistäisi huomattavasti se, että vuoden 2006 tilastoyhteistyösopimus päivitettäisiin siten, että se velvoittaisi neuvotteluosapuolet toimimaan yhteistyössä.

ANU-HANNA ANTTILA
Teollisuusliiton tutkimuspäällikkö

KUVA KITI HAILA

Teollisuusliiton viimeisimmän palkkakatsauksen ja muut dokumentit löydät tästä.

Merja Rinne: Järjestötoiminnan digiloikka

Pakko on paras motivaattori, sanotaan. En kaikilta osin allekirjoita edellä olevaa väitettä, mutta totta toinen puoli kuitenkin. Tämä kevät on osoittanut monelle yhdistystoiminnassa aktiiviselle ihmiselle sen, että opimme käyttämään uusia osallistumisen muotoja, jos muita vaihtoehtoja ei ole, tai ne ovat vähissä.

Tänä keväänä, kun kokoontumisoikeuttamme rajattiin poikkeuslain perusteella, jouduimme miettimään, kuinka ammattiosastojen sääntömääräiset kokoukset saadaan pidettyä sääntöjen määräämässä ajassa. Pian valtioneuvosto linjasi, että kokouksien pitämistä voidaan siirtää syksyyn, ja tätä linjausta mukaillen myös Teollisuusliitossa päätettiin toimia.

Liiton ammattiosaston mallisääntöjen mukaan ammattiosaston kokouksiin voi osallistua tietoliikenneyhteyden tai muun teknisen apuvälineen avulla, mikäli asiasta on päätetty syyskokouksessa. Tiedossani ei ole kuinka moni ammattiosasto on edellä mainitun päätöksen tehnyt. Ne osastot, jotka näin ovat menetelleet, varmaan kiittelivät tänä keväänä ratkaisuaan.

Kulunut kevät on osoittanut, että osallistumisen muoto ei ole toiminnan tärkein peruste. Osallistuminen diginä on yhtä pätevää ja arvokasta kuin läsnäolo fyysisestikin. Tänä päivänä meille tarjotaan monia eri sovelluksia ja välineitä yhteyden pitämiseen. Ne ovat kehittyneet, ne ovat ilmaisia ja niiden käyttö on mahdollista pienen perehtymisen avulla.

Tänä keväänä on pidetty etäyhteyksien avulla muun muassa luottamusmiesten vertaistukiryhmiä, luottamusmiestapaamisia ja järjestämiskokouksia.

Asioista pystytään tekemään päätöksiä, vaikka kokouksen osallistujat eivät olisikaan fyysisesti samassa tilassa. Ammattiosaston kokouksiin etäyhteydellä osallistuminen voi olla monelle helpompaa kuin kokouspöydän ääressä vaikuttaminen muun muassa ajankäytön tai perhetilanteen vuoksi. Tämä on tullut todistetuksi kevään aikana pidettyjen lukuisten etäkokousten myötä.

Kuulemani mukaan tänä keväänä on pidetty etäyhteyksien avulla muun muassa luottamusmiesten vertaistukiryhmiä, luottamusmiestapaamisia ja järjestämiskokouksia. Näistä meille on kertynyt oppia ja kokemusta, jonka toivoisin jäävän toimintatavaksi myös epidemian laannuttua. Ainakin osa kokouksista ja tilaisuuksista voidaan siirtää verkkoon. Kenties sillä saadaan houkuteltua uusia jäseniä aktiivisemmin mukaan toimintaan.

Myös Teollisuusliitossa on tehty kevään aikana merkittäviä digiloikkia. Kaikki kokoukset ja ideariihet on siirretty verkkoon. Pienen treenaamisen jälkeen asiat näyttävät sujuvan.

Jäsenille jo aiemmin tarjotut Urapalvelut täydentyivät kesäkuun alusta lukien, kun liitto aloitti yhteistyön Duunitorin kanssa (katso tästä Teollisuusliiton Työtori). Tämä mahdollistaa helpon hakupalvelun Teollisuusliiton sopimusalojen avoimiin työpaikkoihin. Palvelu on valtakunnallista eli paikkoja voidaan hakea paitsi omalta työssäkäyntialueelta myös koko Suomen alueelta.

Nämä kaksi digitaalista palvelua täydentävät hyvin toisiaan. Urapalveluista jäsen voi hakea tukea ja osaamista työnhakuun liittyen. Jäsenten käytössä on muun muassa puhelin ja chat-palvelu sekä mahdollisuus työnhaun omavalmentajan käyttöön. Lisäksi erilaiset verkossa näytettävät webinaarit antavat tietoa ja tukea työelämään ja työnhakuun liittyvissä kysymyksissä. Kun työnhakuvalmiudet on saatettu ajan tasalle, on helpompaa ja sujuvaa siirtyä Teollisuusliiton Työtorille työnhakuun.

MERJA RINNE
Teollisuusliiton aluetoiminnan päällikkö

KUVA KITI HAILA 

Juha Sutinen: Työn aiheuttama kuormitus kuriin työpaikalla

Työ kuormittaa aina, mutta onko kuormitus liiallista? Tämä on kysymys, mihin työpaikoilla pitää osata vastata.

Työntekijöiden jaksamisesta huolehditaan hyvällä johtamisella, jatkuvalla ammattitaidon ylläpitämisellä ja laajalla työterveyshuollolla. Myös kuormitustekijöitä voidaan hallita ja vähentää laadukkaalla johtamisella ja kartoituksilla.

Käytännön työkaluja kuormitusta määriteltäessä ovat työterveyshuollon työpaikkaselvitys, ikäkausitarkastukset sekä työn vaarojen selvitys ja arviointi. Kuormituksen selville saamiseksi on työn tekijän oltava avoin ja kerrottava omat tuntemukset työstä. Tämän jälkeen työpaikalla voidaan ryhtyä kehittämään työskentelyä vähemmän kuormittavaan suuntaan.

Työn aiheuttama kuormitus voidaan karkeasti jakaa kahteen osa-alueeseen eli fyysiseen ja psyykkiseen kuormitukseen.

Fyysistä kuormitusta aiheuttavat hankalat työasennot, käsin tehtävät nostot, toistot ja näyttöpäätetyö. Sitä lisäävät muun muassa melu, ilman epäpuhtaudet, lämpötila ja kemikaaleille altistuminen.

Psyykkinen kuorma voi muodostua liian helpoista työtehtävistä tai liian vaativista töistä, ja työmäärästä, jolloin työtä voi olla liikaa tai liian vähän sekä sosiaalisesta ympäristöstä tai sen puutteesta. Nykyisin myös kielikysymykset voivat muodostaa psyykkistä kuormitusta. Työpaikalla käytetty kieli voi olla muu kuin äidinkieli, esimerkiksi englanti. Työkaveri tai asiakas ei puhu suomea tai ruotsia. Työohjeet uuteen koneeseen tai tehtävään ovat vieraalla kielellä tai epäselvästi käännettyjä.

Työpaikan kuormitustekijöitä ei voida kokonaan poistaa, koska ihmiset kokevat asioita eri tavoin, heillä on erilaisia taitoja ja he ovat eri elämän vaiheissa. Nuorella saattaa olla erilainen rytmi kuin esimerkiksi keski-ikäisellä työtekijällä.

Kuormitustekijöitä voidaan hallita ja vähentää. Teollisuusliiton työympäristöyksikkö on jäsenten ja työpaikkojen tukena kuormituksen hallinnassa. Tarvittaessa voimme tehdä yrityksessä yhteisen hankkeen, jonka tavoitteena on kuormitustekijöiden tunnistamien ja hallinta.

Asianmukaisesti hoidettu ja johdettu työkuormituksen selvittäminen ja arvioiminen tuottavat yritykselle eurojen lisäksi hyvinvoivia ja tuottavia työntekijöitä.

Lisää tietoa aiheesta saa soittamalla työympäristö- ja sosiaaliasioiden neuvontaan, puhelin 020 690 449.

JUHA SUTINEN
Teollisuusliiton työympäristöasiantuntija

KUVA KITI HAILA

Anu-Hanna Anttila: Korona-aikana kasvaa outoja hedelmiä

Puutarhureilla on tapana laittaa täällä pohjolassa kasveja esikasvatukseen keväällä. Kun kelit lämpenevät, taimia karaistaan ja sitten istutetaan ulos. Milloin, sen tarhuri tietää kokemuksesta: ei ennen kuin yöpakkaset väistyvät. Muuten kylmä puraisee niistä hauraimpia.

Koronaepidemia on toiminut kuin halla, joka ilmaantuu ennusteen mukaan, mutta on silti paikallisesti hallitsematon. Suomessa valmiudet kohdata näkymätön vihollinen on kuitenkin ollut hyvä. Keskiverto suomalainen on voinut kaikin puolin hyvin. Muutkin kuin terveydelliset ja taloudelliset tekijät ovat suitsineet epidemian etenemistä Suomessa. Tapana kun on, että sääntöjä totellaan ja tätä vahditaan. Lisäksi asutus on harvaa ja asuminen väljää. Peräti 44 prosenttia suomalaista asuu yksin.

Harjaantunut puutarhuri tietää, ettei kaikkia kasveja ole fiksua kasvattaa, saati syödä mitä tahansa. Pandemioiden lähteinä ovat olleet kanojen ja sikojen lisäksi lepakot, jotka lepäävät pää alaspäin puissa näyttäen oudoilta hedelmiltä. Näiden hedelmälepakoiden yhdyskunnissa yksilöitä voi olla jopa miljoonia, joten niissä virukset vaihtavat isäntää vikkelään.

Pahiten pandemia on kohdellut tiiviisti asuvia, sairaita, ikääntyneitä, köyhiä, kodittomia ja muita heikompiosaisia.

New Yorkista, Barcelonasta ja muistakin maailman suurkaupungeista on kuultu päivittäin suru-uutisia. Jatkuvassa altistuksessa ovat olleet he, jotka ovat jatkaneet ensiarvoisen tärkeää työtään epidemiaan liittyen tai yhteiskunnan muiden keskeisten toimintojen parissa.

Pandemia on tehnyt näkyväksi myös Etelä-Euroopan puutarhoilla pilkkapalkalla työskentelevien siirtotyöläisten työn, kun se jää tekemättä. Sadonkorjuu on koittanut, mutta Afrikan ja Itä-Euroopan maista ei ole ollut pääsyä tiluksille. Joten ilman kausityöntekijöitä hedelmät mätänevät puihin ja vihannekset maahan. Sama asetelma on valtameren toisella puolen. Etelä- ja Väli-Amerikasta ei kausityövoima pääse töihin pohjoisen viljelyksille.

Outoja hedelmiä on sadoksi tarjolla maatalouden lisäksi muillakin aloilla.

Korona-aikana teollisuustuotannossa logistiikkaketjut ovat takkuilleet tai katkenneet. Sen vuoksi ei raaka-aineita, osia tai tavaroita ole saatu kuljetettua tuotantolaitoksiin, vaan toimintoja on jouduttu pysäyttämään. Ongelmissa ovat olleet muutkin kuin taloutensa ja tuotteittensa kysynnän osalta heikoimmat yritykset. Nimittäin tilauskirjat eivät ole täyttyneet monessakaan tehtaassa tai pajassa kevään aikana. Edessä voi olla ankara syksy.

Kouliintunut puutarhuri kuitenkin tietää, että oikea-aikainen talouden elvytys toimii kuin orgaaninen lannoite: yritykset saavat lisävoimaa ja voimistuvat. Se kantaa yli kaikkein pahimman ja pitää tuotannon käynnissä, silloinkin vaikka toimintaa joudutaan karsimaan tai hidastamaan. Fiksu tarhuri myös osaa korjata satonsa oikeaan aikaan: ei liian aikaisin tai myöhään. Sillä oudoille hedelmille ei ole markkinoita. Niitä ei halua syödä kukaan.

ANU-HANNA ANTTILA
Teollisuusliiton tutkimuspäällikkö

KUVA KITI HAILA 

Teollisuusliiton uusi toimialakatsaus 2020 löytyy täältä

 

Vesa Holappa: Koronakeväänä

Haloo, kuuluuko?

Joo, täällä ollaan. Ja täällä.

Anja näkyy tippuneen pois, ja Mikolla on mikki päällä.

Suljetko Veikko sen videon!

Mistä sen saa pois?

Siinä ruudun keskellä olevassa valikossa on vasemmalla videota markkeeraava painike, paina siitä.

OK.

Ääni tuntuu kiertävän, onko siellä jollakin muullakin mikki päällä?

Oho, enpäs huomannutkaan katkaista sitä.

Jaahas, voidaanko aloittaa… juu, mulla on kokous menossa, syödään vasta tämän jälkeen… ehkä sieltä sitten tulee jossain vaiheessa loputkin paikalle.

Jaan tämän esityslistan nyt kaikille. Ai, että ei tullut. Odottakaa, yritän uudelleen, mitenkäs tämä jako nyt toimikaan. Näkyykö nyt?

Joo, mutta ääni hävisi.

Tänne kyllä kuuluu. Ja tänne.

Ai sori, meni mykistykselle vahingossa.

Sen verran kokousprotokollasta, että pyydetään keskustelualueella puheenvuorot kirjoittamalla sinne pv.

Mulla oli joskus takavuosina PV Volvo, hyvä peli oli.

Muistan sen hyvin, Matti!

Nyt meni vähän puuroksi, kun kaikki alkoivat samaan aikaan kommentoida. Pyytäkää tosiaan puheenvuorot mieluiten siellä keskustelualueella.

Ai sori, tuli vaan äkkiä mieleen.

Niin, tämä päivän agenda olisi nyt tuossa esillä. Keskeisimpänä asiana olisi toimintasuunnitelmaprosessin käynnistäminen ensi vuotta varten. Tarkoitus oli tässä vaiheessa käydä asiasta keskustelu, ennen kuin edetään varsinaisiin päätöksiin. Mitäs asiasta ollaan mieltä esimerkiksi aikaisempia vuosia ajatellen, puheenvuoroja kiitos.

Kirjoittakaa pv sinne keskustelualueelle.

Joo, rohkeasti vaan mielipiteitä esiin… Ville siellä näkyy lopulta rohkaistuvan

No, jos mä parilla sanalla aloitan ja muistelen miten meillä on ennen tää prosessi kulkenut tai onnistunut tai mennyt tai jotenkin, niin sanoisin, että…

(7 min myöhemmin)

…niin, että Senni voisi kommentoida tätä tältä pohjalta, kun joskus yhdessäkin tätä pähkäiltiin.

Joo Senni, haluatko sä täydentää?

Anteeksi, olin juuri vaihtamassa Aadalle vaippaa, kun Ville aloitti. Voisitko sä vähän kerrata?

OK.

(8 min myöhemmin)

…että näin.

No, Senni, miten kommentoisit.

Just niin kuin Ville sanoi, olen pitkälti samaa mieltä.

Mites muut?

Kyllä Villen pohdinnoissa järkeä on, vaikken ihan kaikkea välttämättä ymmärtänyt. Siinä oli asiaa aika paljon kyllä. Hyvin se tiivisti asian. Mutta saisiko tuon kirjallisena, olisi jotenkin helpompi pohtia asiaa.

Hei, hei menee vähän sekavaksi tämän äänen kanssa. Kirjoittakaa se pv nyt sinne.

Matille puheenvuoro.

Joo, niin kuin jo tuossa huutelinkin eetteriin, minusta olisi hyvä saada tuon kaltaiset ajatukset koottua paperille, niin olisi jotenkin mukavampi pohtia asiaa, kun on dokumentti olemassa. Voisitko laittaa pääpointit paperille Ville?

Tuossa voisi olla järkeä ja esittäisin että jatketaan siltä pohjalta ja sitten voitaisiin palaveerata varmaan jo ihan naamatustenkin.

Oikein hyvä idea.

Pekalle puheenvuoro.

Joo, kannatan.

Nämä uudet viestintävälineet ovat kyllä näppäriä, saadaan nopeasti porukka kasaan, kenenkään ei tarvitse matkustaa ja niin edelleen.

Just noin, ja saadaan helposti sovittua kaikkien kanssa, milloin varsinainen kokous pidetään.

Mitäs Seppo vielä?

Sitä vaan, että mun täytyy nyt poistua toiseen Teams-kokoukseen.

Jaa, mekin tässä jo lopetellaan.

Veikolla on vielä jotakin?

Mistä tämän yhteyden saa katkaistua?

VESA HOLAPPA
Murikka-opiston rehtori

Tarina on kuvitteellinen, eikä sillä ole mitään yhteyksiä todellisiin tapahtumiin tai henkilöihin.

KUVA JYRKI LUUKKONEN