Teollisuusliiton uudet kansanedustajat: Aktiivimalli kumottava

Vaaleissa eduskuntaan nousi kolme uutta Teollisuusliiton jäsentä. He ovat Niina Malm (sd), Johannes Yrttiaho (vas) ja Jukka Mäkynen (ps).

Työttömien aktiivimallin purkaminen nousee heillä kaikilla tavoitelistan kärkeen, kun kysymyksenä on, mitä työelämän asioita pitäisi kirjata tulevaan hallitusohjelmaan.

Ajatukset mieluisasta hallituspohjasta eivät kolmikolla osu aivan yksiin. Malm toivoo sosialidemokraattien johtamaa hallitusta, jossa olisivat mukana vasemmistoliitto ja vihreät.

Yrttiaho ei haluaisi nähdä hallituksessa kokoomusta. Mäkynen sen sijaan katsoo, että hallituspohjaa voisi lähteä rakentamaan kokoomuksen ja keskustan varaan.

ENERGIAN HINTA PIDETTÄVÄ KOHTUULLISENA

Niina Malm, 36, on Imatran terästehtaan pääluottamusmies.

– Vähän jännittää, Ovakon pääkonttorilla olen käynyt pyytämässä lomaa, ja täytyy sitten katsoa mitä teen. Varmaan pitää irtisanoutua, yksityisellä sektorilla ei ole virkavapaita, Malm kertoo tunnelmistaan valinnan jälkeen.

Hallituksen hän toivoo luonnollisesti syntyvän oman puolueensa ja eduskunnan suurimman ryhmän SDP:n johdolla.

– Siellä saisi olla vasemmisto mukana ja myös vihreät, heillä oli esiinmarssi vaaleissa vahva, tosin teollisuuden näkökulmasta siinä on tietysti omat jännitysmomenttinsa. Perussuomalaisilla on myös vahva kannatus, ja silloin pitäisi myös kantaa vastuuta. Heidän kanssaan sitten voisi tulla vastaan ihmisarvoihin liittyviä kysymyksiä, Malm miettii.

Hallitusohjelmaan kirjattavista työelämäkysymyksiä Malm listaa useamman.

– Aktiivimallin kumoaminen on varmaan se ensimmäinen. Paikallista sopimista kun on pyydetty ja vaadittu, niin yt-laki pitäisi käydä läpi. Olisi mukavaa, jos työnantajapuoli opiskelisi asiansa, siis mistä voi sopia ja mistä ei. Joustavaan työelämään pitää siirtyä, mutta niin että se on kaksipuolista, että työntekijä saa siitä jotain myös, eikä vain niin, että työnantaja saa ilmaisia tunteja.

– Tärkeä asia on myös energian hinnan turvaaminen niin, että teollisuus saadaan pidettyä Suomessa jatkossakin, Malm jatkaa.

IRTISANOMISSUOJA VAHVEMMAKSI

Turkulainen Johannes Yrttiaho, 39, työskentelee Turun Teollisuustyöväen ammattiosasto 49:n tiedottajana. Hän oli vaalien jälkeen tyytyväinen sekä omasta valinnastaan että puolueensa menestyksestä.

– Totta kai hyvältä tuntuu. Vasemmistoliiton vaalivoitto tuli, kauan kaivattu. Toki sitä vähän himmentää perussuomalaisten ja kokoomuksenkin voitto, ne kun ovat ajaneet leikkauspolitiikkaa ja työntekijän etujen heikentämistä, Yrttiaho sanoo.

Hallitusta Yrttiaho ei lähtisi kokoamaan ainakaan kokoomuksen kanssa.

– Vasemmiston näkökulmasta tuntuu, että kokoomuksen on mahdotonta tehdä yhteistyötä, koska se puolue on kaikessa niin työnantajan linjoilla.

Hänen mieleisessään hallitusohjelmassa olisi muun muassa työntekijän irtisanomissuojan vahvistaminen.

– Kilpailijamailla irtisanomissuoja on paljon parempi kuin meillä. Työttömien aktiivimalli täytyy purkaa. Näin Turun telakkateollisuuden näkökulmasta sanon, että ulkomaisen halpatyövoiman hyväksikäyttö on saatava kuriin. Alipalkkauksen kriminalisointi ja veronumeron käyttöotto on myös tehtävä, eli otetaan rakennusalalta mallia. Tähän liittyy tietysti kysymys työvoiman tarveharkinnasta. Nythän on ollut puhetta, että siitä pitäisi luopua, mutta minun mielestäni sitä saisi ehkä kiristää, Yrttiaho linjaa.

AKTIIVIMALLI TÄYSI SUSI

Vaasalainen Jukka Mäkynen, 57, on ammatiltaan kokoonpanija ja työskennellyt ohutlevy- ja ilmastointialan yrityksessä Leimec Oy:ssä. Valinta tuli hänelle jopa pienenä shokkina.

– En ole miettinyt vielä asioita paljon. Olen vasta toipumassa tästä järkytyksestä, kun oli niin rankka sunnuntai-ilta.

Hallituspohjasta Mäkysen toiveena on, että oma puolue perussuomalaiset olisi mukana.

– Mutta jotenkin pahoin pelkään, että lopulta perussuomalaiset sitten ei kuitenkaan hallituksessa ole. Näkisin ehkä näin, että kokoomuksen ja keskustan kautta voisi lähteä se todellinen hallituspohja.

Tulevan hallituksen työelämälinjauksista hän nostaa esille aktiivimallin lakkauttamisen.

– Nyt on nähty, että aktiivimalli on ollut täysi susi. Se on aiheuttanut juuri päinvastaisia reaktioita, mitä sillä ajettiin takaa ja vain pahentanut työttömien tilannetta.

Uusien teollisuusliittotaustaisten kansanedustajien lisäksi istuvat kansanedustajat Jukka Gustafsson (sd) ja Jari Myllykoski (vas) uusivat paikkansa eduskuntavaaleissa.

TEKSTI MIKKO NIKULA

Noin puolet kansanedustajista kuuluu ammattiliittoon – Teollisuusliitosta viisi jäsentä Arkadianmäelle

Julkisen sektorin ongelmia ymmärretään tulevassa eduskunnassa hyvin, ainakin jos vastavalittujen kansanedustajien taustoja vertaa. Lääkäreitä, opettajia, sairaanhoitajia ja muita kunta-alan ammattilaisia meni läpi kymmenittäin.

”Opettajien puolue” on vahvasti edustettuna eduskunnassa. Opetusalan ammattijärjestö OAJ laskee, että valituista kansanedustajista 30 edustaa kasvatus- ja opetusalaa. Heistä 23 on opettajia ja 7 tutkijoita. Valtaosa näistä valittiin keskustan (6 henkilöä) ja kokoomuksen (5) listoilta.

Hallituspohja voi OAJ:n puolesta olla mikä vain, sillä opettajia riittää suurissa puolueissa. Vihreisiin, sosialidemokraatteihin ja perussuomalaisiin kuuluu kuhunkin kolme opettaja- tai tutkijataustaista kansanedustajaa.

ÄÄNIKUNINGATAR KUULUU JHL:OON

SAK:laisen Julkisten ja hyvinvointialojen liiton JHL:n jäsenistä kaikkiaan 20 henkilöä valittiin eduskuntaan. Eniten JHL:n tiedossa olevia jäseniä on tulevassa SDP:n ryhmässä (12), seuraavaksi eniten vasemmistoliiton ryhmässä (5), heidän joukossaan vaalien äänikuningatar Li Andersson. Myös kaksi perussuomalaisten kansanedustajaa ja yksi keskustan edustaja, Antti Kaikkonen, kuuluvat JHL:oon.

Terveyden- ja sairaanhoitoalaa edustava Tehy sai eduskuntaan ennätysmäärän jäseniään, peräti 10. Heistä neljä kuuluu SDP:hen, ja loput edustavat perussuomalaisia (3), vihreitä (1), kokoomusta (1) ja keskustaa (1).

Julkis- ja yksityisalojen toimihenkilöliitto Jyty kertoo, ettei yksikään ehdolla ollut liiton jäsen tullut valituksi. Lähi- ja perushoitajia edustava SuPer ei ole kertonut, menivätkö ehdolla olleet jäsenet läpi.

Lääkäriliitto ei ole liioin tiedottanut eduskuntaan valituista lääkäreistä, mutta eduskuntaan valittiin muun muassa HUS:n entinen toimitusjohtaja Aki Lindén (sd).

Palvelualojen ammattiliiton jäsenistä eduskuntaan nousee viisi henkilöä, joista kolme kuuluu vasemmistoliittoon ja kaksi SDP:hen. Heistä uutena valittiin SDP:n Savo-Karjalan toiminnanjohtaja Seppo Eskelinen.

Rautatiealan unioni sai ainakin yhden puolestapuhujan, sillä eduskuntaan palasi tauon jälkeen Raimo Piirainen (sd). Auto- ja kuljetusajan työntekijäliiton AKT:n vaaleissa ehdolla olleista jäsenistä yksikään ei yltänyt tällä kertaa eduskuntaan.

TEOLLISUUDESTA VÄHÄN EDUSTAJIA

Kaikkiaan viisi valituista kansanedustajista kuuluu SAK:laiseen Teollisuusliittoon (SDP 2, vasemmistoliitto 2 ja Perussuomalaiset 1). Edustajista kolme on uusia: Imatran terästehtaan pääluottamusmies Niina Malm (sd), kokoonpanija Juha Mäkynen (ps) ja ammattiosaston tiedottaja Johannes Yrttiaho (vas). Paikkansa uudistivat Jukka Gustafsson (sd) ja Jari Myllykoski (vas).

Paperiliitosta ja Elintarviketyöläisten liitosta ei yksikään ehdolla ollut jäsen päässyt eduskuntaan. Eduskuntaan pääsi kuitenkin entinen paperiprosessinhoitaja ja entinen liiton työehtosihteeri, nykyinen puutarhuri Juho Kautto (vas).

Rakennusliittoon kuuluva Matti Semi (vas) valittiin uudelleen eduskuntaan.

STTK:lainen Ammattiliitto Pro kertoo, että heidän jäsenistään kaksi valittiin eduskuntaan, joista tunnetuin on SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne. Hänet mainitaan myös akavalaisen Lakimiesliiton läpimenneiden listalla.

Lisäksi osa ehdokkaista ei ole kertonut ammattiliiton jäsenyydestään.

TEKSTI BIRGITTA SUORSA / UP
KUVA KITI HAILA

Takaisku liikkuville työntekijöille – EU-jäsenmaat hylkäsivät alustavan sopimuksen

EU-jäsenmaat hylkäsivät sosiaaliturvan koordinaatioasetuksen uudistamisen vastoin ennakko-odotuksia.

Asetuksen kaatuminen on takaisku liikkuville työntekijöille. Uudistus olisi toteutuessaan selkiyttänyt heidän asemaansa.

Asetuksen uudistamisesta oli saavutettu EU:n puheenjohtajamaan Romanian johdolla alustava sopu Euroopan parlamentin, EU-komission ja jäsenmaiden kesken. Se kuitenkin kaatui suurlähettiläskokouksessa, kun Ruotsi, Tanska, Saksa, Hollanti, Belgia, Luxembourg, Tshekki ja Itävalta vastustivat uudistusta.

Puola, Unkari ja Malta pidättäytyivät äänestämästä. Näin ollen esitys ei saanut tuekseen riittävää enemmistöä.

Esityksen kaataneet pohjoiset jäsenvaltiot kokivat, että uudistus olisi uhannut niiden verrattain anteliaita sosiaaliturvajärjestelmiä, mikäli esimerkiksi Itä-Euroopan maiden työntekijät olisivat saaneet oikeuden sosiaaliturvaan niissä valtioissa, joissa työskentelevät.

ETUC PETTYI RATKAISUUN

Alustavaa sopua seurannut asetuksen kaatuminen on poikkeuksellinen tapaus EU:ssa. Euroopan ammattiyhdistysliikkeiden kattojärjestö ETUC ilmaisi pettymyksensä uudistuksen vesittäneisiin maihin heti päätöksen jälkeen. Liittosihteeri Liina Carrin mukaan uudistus olisi helpottanut sosiaaliturvan väärinkäytösten torjuntaa.

Uudistuksen tarkoituksena oli selkeyttää yhdestä jäsenmaasta toiseen muuttavien työntekijöiden sosiaaliturvan sääntöjä. Uudistetut säännöt olisivat helpottaneet esimerkiksi toisessa jäsenmaassa työttömäksi joutuneiden työntekijöiden asemaa.

Keskiviikkona 17. huhtikuuta ilmestyvässä Tekijä-lehdessä oleva aihetta käsittelevä uutinen edustaa toteutuneen ratkaisun seurauksena vanhentunutta tietoa.

Lue asiasta lisää FinUnionsin verkkosivulla

Riku Aalto: Lättysyöttö työntekijän lapaan!

Vaalikeskustelu on käynyt kiivaana niin työpaikoilla kuin mediassakin, ja hyvä niin. Poikkeuksellisesta tällä kerralla on kuitenkin ollut se, millä tavalla oikeistopuolueiden ehdokkaat ja erilaisten työnantajajärjestöjen edustajat ovat keskusteluihin osallistuneet.

He ovat puhuneet työehtosopimusten yleissitovuudesta ja kertoneet tavoitteekseen sen poistamisen. He ovat avanneet käsityksiään kilpailukykysopimuksen auvoisuudesta. He ovat hokeneet, että yksittäinen työntekijä pystyy kyllä itse huolehtimaan omien työehtojensa sopimisen ilman minkäänlaista minimiturvaa. Eräistä puheenvuoroista on välittynyt jopa sellainen vaikutelma, että työntekijät nähtäisiin vain jonkinlaisena yritystoiminnan välttämättömänä vaivana sen sijaan, että heidät miellettäisiin yhteistyökumppaneiksi, joiden kanssa yrityksiä voidaan kehittää ja työelämää viedä parempaan suuntaan.

En muista, että hyökkäys ammattiyhdistysliikettä ja erityisesti SAK:laisia liittoja tai meidän jäseniämme kohtaan olisi koskaan aikaisemmin ollut näin voimakasta.

”Vaikutetaan yhdessä siihen, että kansanedustajiksi valitaan henkilöitä, jotka arvostavat sopimusyhteiskuntaa.”

Edellä kuvatun perusteella voidaan hyvällä syyllä kysyä ”heittääkö poliittinen oikeisto lättysyötön työntekijöiden lapaan” antamalla selvän ennakkonäytön siitä, mitä tuleman pitää, jos nykyinen hallituskoalitio pärjää vaaleissa hyvin. Mikäli niin kävisi, voisivat oikeistopuolueiden edustajat sanoa, että me kerroimme etukäteen mitä teemme, jos vallan saamme, ja me saimme kansan tuen. Älkää siis valittako, vaan tyytykää kohtaloonne.

Työntekijöiden on hyvä tämä asia ja asetelma tiedostaa. Vielä on aikaa tehdä vaalityötä ja näyttää, että työntekijöiden asemaa ei näiden vaalien seurauksena heikennetä, vaan päinvastoin työntekijöiden asemaa parannetaan. Kaikki on siitä kiinni, että menemme vaalipäivänä äänestämään ja pudotamme äänestyslipun uurnaan, ellemme ole jo ennakkoon ääntämme käyttäneet.

Demokratiassa jokaisen ääni on yhtä arvokas. Pidetään yhdessä huoli siitä, että äänestysprosentti nousee näissä vaaleissa korkeammaksi kuin viime kerralla. Vaikutetaan yhdessä siihen, että kansanedustajiksi valitaan henkilöitä, jotka arvostavat sopimusyhteiskuntaa, ja pitävät kiinni työntekijöiden oikeudesta järjestäytyä ja neuvotella kullekin alalle hyvät yleissitovat työehtosopimukset.

Vain äänestämällä voit vaikuttaa asioiden kulkuun!

RIKU AALTO
Teollisuusliiton puheenjohtaja

KUVA KITI HAILA

Heli Puura: Tee vallankumous äänestämällä!

Sipilän hallitus heitti hanskat tiskiin viisi viikkoa ennen aikojaan. Mahalasku sote- ja maakuntauudistuksessa on tosiasia. Äkkiväärä eropäätös on vastuun pakoilua ja huomion kääntämistä vaalikentille.

Hallituksen lehmänkauppa, eli keskustan maakuntamalli ja kokoomuksen valinnanvapaus saivat sote- ja maakuntauudistuksen yksityiskohdat niin solmuun, ettei hallitus pienellä eduskuntaenemmistöllään kyennyt tekemään perustuslain mukaista uudistusta. Asiantuntijoiden lausuntoja ei otettu todesta. Opposition pyynnöt valmistella valtavaa, vuosikymmeniksi tarkoitettua uudistusta yhdessä torpattiin. Satoja miljoonia euroja veronmaksajien rahoja laitettiin valmisteluun, jossa oli selviä valuvikoja.

Suomen terveydenhoidon tulokset ovat maailman huippuluokkaa ja kustannukset ovat kohtuullisia. Samalla on selvää, että sosiaali- ja terveydenhuoltoa on kehitettävä tärkeimpiin ongelmakohtiin paneutuen. Uudistukset kannattaa valmistella yhteistyössä palastellen, ei kaiken kattavaa reformia vängällä viritellen. Itse laittaisin paukkuja varsinkin hoitoon pääsyyn terveyskeskuksissa, vanhustenhuoltoon ja lastensuojeluun.

Kokoomus, keskusta ja perussuomalaiset, josta myöhemmin erkaantui sinisten fraktio, ovat vieneet suomalaista työelämää ja työmarkkinoita kohti vastakkainasettelua, epäluottamusta, heikompia työehtoja ja huonompaa turvaa.

”Aito luottamukseen ja sopimiseen perustuva työmarkkinamalli sekä kolmikantainen yhteistyö on laitettu sivuun. Tällainen työelämälinja ei ole Suomen etujen mukaista.”

Ilman ammattiyhdistysliikkeen vastatoimia olisi Sipilän hallitus toteuttanut pakkolailla 100 tunnin vuosittaisen työajan lisäyksen ja viiden prosentin palkkojen alentamisen. Painostuksen jälkeen aikaan saatiin kiky-talkoot, jotka eivät hallitukselle vastakkaisista lupauksista huolimatta riittäneet. Leikkauksia jatkettiin koko hallituskauden ajan muun muassa työttömien aktiivimallilla ja irtisanomissuojan heikentämisellä. Aivan viime viikkoinakin olemme kuulleet, että Sipilä haluaa lisää kikyjä ja että Keskuskauppakamari haluaa poistaa työehtosopimusten vähimmäissuojan ja yleissitovuuden. Heidän viestinsä on selvä: lisää turvattomuutta, työtunteja, köyhyyttä ja eriarvoisuutta työelämään!

Sipilän hallitus on toteuttanut työnantajapuolelle mieluisia asioita ja vähät välittänyt ammattiyhdistysliikkeen vastuksesta tai vaihtoehtoisista esityksistä. Aito luottamukseen ja sopimiseen perustuva työmarkkinamalli sekä kolmikantainen yhteistyö on laitettu sivuun. Tällainen työelämälinja ei ole Suomen etujen mukaista.

On surullista, että Sipilän hallitukselta on puuttunut näkemys Suomen tulevaisuuden todellisista kilpailukyky- ja menestystekijöistä. Hallitus on leikannut koulutuksen, tutkimuksen ja innovaatiotoiminnan rahoitusta. Toimenpiteillä on pitkäkestoisia negatiivisia vaikutuksia muun muassa vientiteollisuuden kilpailukykyyn. Yritysten investoinnit Suomeen ovat entistä pienemmät. Teknologinen uusiutuminen hidastuu. Koulutuksen taso on heikentynyt. Aikuiskoulutustukea on leikattu. Osaajista on nyt monin paikoin pulaa.

Onneksi työntekijöillä on mahdollisuus muuttaa suuntaa eduskuntavaaleissa. Kannustan äänestämään ehdokasta ja puoluetta, joka on korkean työllisyyden, hyvän työelämän ja työntekijän asialla. Kaikkien puolueiden ehdokkaiden työelämänäkemykset on kysytty ja arvioitu Vapaiden valtakunta -kampanjassa. Sinulla on oikeus käyttää valtaasi.

HELI PUURA
Teollisuusliiton 2. varapuheenjohtaja

KUVA KITI HAILA

Jyrki Alapartanen: Ammattiyhdistysliikkeen pitää ansaita asemansa

Taistelu palkansaajien oikeuksista käynnistyi aikaisempaa näkyvämmin viime eduskuntavaaleista. Valtaan päässyt maan hallitus ja sitä tukevat poliittiset tahot ryhtyivät ajamaan läpi tavoitettaan ammattiyhdistysliikkeen heikentämiseksi. Tilaisuuteen tarttuivat myös Elinkeinoelämän keskusliitto, Suomen Yrittäjät ja Keskuskauppakamari. Pintaan nousivat jopa sellaiset ideologiset vaikuttimet, joissa sopimusyhteiskunta oli jäädä jalkoihin.

Samalla tuli nähtäville työnantajien yhtenäinen toiminta työelämäkysymyksissä. Vaikka aikaisemmilla työelämän saavutuksilla ei välttämättä enää olisi sisällöllisesti sellaista käyttöä kuin niistä sovittaessa, on suomalaisen eliitin ja työnantajien hyvä pitää muistissa minkälaisilla toimenpiteillä ja menettelytavoilla ne on saatu aikaiseksi. Nyt tarjolla oleva hyvin riitainen toimintamalli ei näytä kehittävän työelämää kenenkään toivomalla tavalla.

Ammattiyhdistysliikkeen horjuttamiseen tähtäävät yritykset on toistaiseksi kyetty torjumaan. Siihen on tarvittu vaikeita ratkaisuja ja päätöksiä. Samalla kun järjestäytymisaste on heikentynyt, jäsenkunnassa on ilmennyt luottamuspulaa ay-liikettä kohtaan. On kysyttävä, miksi palkansaaja ei näe järjestäytymistä enää niin tärkeäksi? Onko yhteiskunta rakennettu niin valmiiksi, että ympärillämme voimistuvaa vääryyttä, kuten eriarvoisuuden kasvua, ei nähdä. Tästä on lyhyt matka ay-liikkeen syntyhetken ongelmiin.

”Ilman kattavaa järjestäytymisastetta emme pysty oikeuksiamme puolustamaan.”

Alkanut vuosi on meille tärkeä. Eduskuntavaalit ovat ensimmäinen koetinkivi. Jos kykenemme nostamaan äänestysvilkkautta palkansaajien keskuudessa, uskon sen tuovan palkansaajille myönteisemmän eduskunnan ja maata johtavan hallituksen. Seuraava koetinkivi ovat EU-parlamenttivaalit toukokuussa. Ne ovat tärkeät siksi, että monet työelämää koskevat päätökset tehdään EU-parlamentissa. Meidän on uskottava äänioikeuden voimaan ja käytävä uurnilla kertomassa mielipiteemme.

Ensi syksynä edessä on kolmas koetinkivi eli työehtosopimusten uudistaminen. Tulevaa neuvottelukierrosta on luonnehdittu vaikeaksi, ja syystäkin, jos hieman avaa silmiään havaitakseen, mitä ympärillämme tapahtuu. Työnantajat ovat toistuvasti kieltäytyneet keskitetyistä työmarkkinaratkaisuista. Vientialojen avaama työmarkkinaratkaisu ei ole saanut tuulta purjeisiin. Työehtosopimusten päättymisajankohdat loittonevat toisistaan. Yhteinen nimittäjä työnantajaleireissä näyttää olevan myös paikallisen sopimisen laajentaminen ja palkoista sopiminen yritystasolla. Kaikesta päätellen konsensushenkinen ja kansantalouden näkökulmasta rakennettu työmarkkinamalli saa heidän puolestaan mennä.

Onko järjestäytymisasteen, oikeuksiemme puolustamisen ja tavoitteidemme saavuttamiseksi nähtävä tulevaisuudessa entistä aktiivisempi, itsekkäämpi ja perustehtäväämme voimakkaammin reagoiva ay-liike?

Uskon, että oikotietä tässä taistelussa ei ole. Ilman kattavaa järjestäytymisastetta emme pysty oikeuksiamme puolustamaan. Ammattiyhdistysliikkeen on ansaittava olemassaolonsa joka päivä.

JYRKI ALAPARTANEN
Teollisuusliiton puutuotesektorin johtaja

KUVA KITI HAILA

Jari Nilosaari: Oikeus toimia jäsenten hyväksi

Ammattiyhdistysliikettä on syyllistetty siitä, että se osallistuu, ottaa kantaa ja puolustaa jäseniään. Liittoja on syytetty myös siitä, että ne saavat osan tuloistaan omistuksista ja sijoitustoiminnasta, joita käyttävät jäsenistön ja heidän perheidensä etujen ajamiseen. Näihin hyökkäyksiin on olemassa vain yksi syy: halu heikentää ay-liikkeen ja työntekijöiden asemaa. Ilmiö on oikeistohallituksen aikana korostunut.

Kun olen viime vuoden aikana kiertänyt tilaisuuksissa ja keskustellut satojen jäsenten ja luottamushenkilöiden kanssa, on heidän tahtotilansa tullut selväksi. He haluavat liitolta vahvempia kannanottoja ja tuntuvampia tekoja. Työelämän on oltava reilua ja työstä saadulla palkalla on tultava toimeen. Koulutukseen pitää panostaa, sitä pitää arvostaa ja sen on näyttävä myös palkassa. Samat pelisäännöt ja palvelut kuuluvat työelämässä ja yhteiskunnassa kaikille. Jäsentemme tahto on, että hyvinvointivaltio nimeltä Suomi toimii, että palvelut saadaan kohtuullisella hinnalla ja että ne kustannetaan verovaroin.

Miten me voisimme ohittaa jäsenistön tahdon? Emme mitenkään. Meidän on oltava järkeviä työelämän rakentajia, vahvoja yhteiskunnallisia vaikuttajia ja jäsentemme etujen aloitteellisia ajajia. Sitä varten meidän on oltava taloudellisesti riippumattomia, ja siksi tarvitsemme jäsenmaksuista ja omistuksista kertyvät tulot. Emme voi antaa oikeiston rummutukselle periksi ja hiipua sen alle. Ammattiliitoilla on oikeus toimia jäsentensä ja heidän perheidensä hyväksi.

KIKYN MITTASUHTEET

Sipilän oikeistohallitus väittää työllistäneensä pitkälti kilpailukykysopimuksen eli kikyn ansiosta 140 000 työtöntä. On se vain ihmeellinen epeli tämä kiky, jonka sivussa hoitui Euroopan ja Yhdysvaltojen talouskasvu ja työllisyys parempaan suuntaan.

Vai oliko se niin päin, että Euroopan ja maailmantalouden kasvu veti Suomen mukaansa ja auttoi kehityksen oikealle uralle ilman, että hallituksen aiheuttamat leikkaukset ja pakkolakiuhkauksilla läpiajetut työelämän muutokset siihen myönteisessä mielessä vaikuttivat. Kun Suomen koon suhteuttaa maailmantalouteen, tuntuu jälkimmäinen vaihtoehto paljon uskottavammalta.

Kun hallitus pakotti meidät sopimaan kikystä, jouduimme todellisuudessa valitsemaan sen ja pakkolakien väliltä pienemmän pahan. Nyt tämä samainen eronnut hallitus on jättänyt Suomeen tilaan, jossa äänestäjät päättävät, millä lääkkeillä maatamme ruvetaan viemään eteenpäin. Jatketaanko kuluneen vajaan neljän vuoden tapaan, vai otetaanko suunta, jossa kuunnellaan myös tavallista ihmistä?

Meillä jokaisella on nyt mahdollisuus äänestää paremman työ- ja perhe-elämän puolesta. Jokainen ääni ratkaisee. Jokainen ääni on yksi osa maamme tarvitsemasta suunnanmuutoksesta.

Äänestä jo ennakkoon 3.–9.4. tai vaalipäivänä 14. huhtikuuta!

JARI NILOSAARI
Teollisuusliiton 3. varapuheenjohtaja

KUVA KITI HAILA