Anu-Hanna Anttila: Nousuvesi ei kannattele kaikkia veneitä

Koronaepidemia on iskenyt eri puolilla maailmaa aaltoina, eikä epidemiaa ole vielä  saatu kuriin rokotteella. Koronaepidemia onkin kuin ensimmäisen asteen hirmumyrsky, jonka ensimmäinen aalto on vain esinäytös tuleville, vielä korkeammille aalloille. Niitä nostattavat rajutuulet, jotka upottavat heikompien veneiden lisäksi myös isompiakin aluksia.

Koronaepidemiasta elpyminen on hidasta. Elpyminen ei myöskään kohtele kaikkia tasavertaisesti, totesivat amerikkalaiset taloustieteilijät. He ilmaisivat havaintonsa sangen runollisesti:

Nousuvesi ei kannattele kaikkia veneitä yhtäläisesti.

He kehittelivät K-mallin, joka kuvaa kahtiajakoa pinnalla pysyviin ja uppoaviin. Osa ei pysy pinnalla edes pahimman koronakriisin laannuttua.

Nousuvesi ei kannattele kaikkia veneitä voisi olla Samuel Taylor Coleridgen Vanhan merimiehen tarina -runosta (1797–1798). Tässä Coleridgen tarinarunossa merellä seilaavia pursia ja jumalattomia sieluja uhkaa kohtalo mitä hirmuisin.

Pitkällä merimatkalla rajumyrsky pakottaa aluksen etelänavan jäisille vesille. Laivan miehistöltä loppuu juomavesi, sillä merimies on ampunut onnea tuottavan albatrossin. Alkaa pudotustaistelu, jolloin miehistö hupenee mies mieheltä. Monien koettelemusten ja siunausten jälkeen ainoana henkiin jätetty merimies vapautuu kirouksesta – mutta vain jäädäkseen vaeltamaan ja kertomaan tarinaansa loputtomasti.

Juuri tällaista pudotustaistelua kuvaa taloustieteilijöiden laatima K-malli. Sen mukaisesti kahtiajako näkyy monilla tasoilla. Teollisuusliiton tutkimusyksikön lokakuussa 2020 toteuttaman suhdannekyselyn tulokset antavat viitteitä tällaisesta kehityksestä. Laivan miehistöön kuuluvat pääluottamusmiehet kertovat, että noin puolella työpaikkayrityksistä tilanne on pysynyt hallinnassa.

Uppoamiselta ja joutumiselta kadotukseen voi selvitä vain, jos on luojan suosiossa ja suoja, jonne voi veneensä vetää.

Jo ennen koronakriisiä pärjänneillä yrityksillä menee hyvin myrskystä riippumatta. Tällaisia paikoilleen hyvin ankkuroituja työpaikkayrityksiä on reilu kuudesosa. Epidemia ei ole hetkauttanut suuria, vakavaraisia yrityksiä eikä muita vakaita aluksia. Niiltä löytyy taloudellisia resursseja ja puskuria.

Hyvin pinnalla pysyviä löytyy etenkin kemianteollisuuden ja auto- ja rengasalojen yrityksistä. Näillä aloilla korona-aika on vaikuttanut suhteellisen vähän tekemisiin. Niissä ei meriselityksiä tarvitse sepittää, sillä näissä yrityksissä odotetaan myös myynnin kasvavan tai pysyvän ennallaan keskimääräistä useammin ja yrityskoosta riippumatta.

Merenpohja vetää puoleensa etenkin niitä, joiden pohja on ruostunut puhki tai moottori on rikki. Etenkin jo ennen korona-aikaa kompassinsa ja kurssinsa kanssa kamppailleet yritykset ovat vaarassa. Suhdannekyselyn mukaan peräti neljäsosa työpaikkayrityksistä on tällaisia. Kaikkein heikoimmin menee joillakin metalli- ja erityisalojen työpaikoilla. Niiden lähtötaso koronakriisin kohtaamiseen on ollut kehno.

ANU-HANNA ANTTILA
Teollisuusliiton tutkimuspäällikkö

KUVA KITI HAILA

Teollisuusliiton toimialakatsauksen (syksy 2020) löydät täältä.

Anu-Hanna Anttila: Teollisuusliitto odottaa tilastoyhteistyöltä oikeita lukuja

Työmarkkinaneuvottelujen onnistuminen perustuu osapuolten väliseen luottamukseen, yhteistyökykyyn ja haluun sopia. Yksi onnistumisen keskeinen edellytys on tilastoyhteistyö.

Tilastoyhteistyön lähtöasetelma on vino. Vain työnantajajärjestöillä on käytössään tarkkoja ja kattavia tietoja työntekijöiden palkoista ja korvauksista, työtuntimääristä ja työajoista sekä muista työpaikkatason tiedoista.

SAK ja Elinkeinoelämän keskusliitto EK ovat vuonna 2006 solmitussa Tilastoyhteistyösopimuksessa päättäneet, että EK luovuttaa palkkatilastoja SAK:n jäsenliittojen käyttöön. Sopimuksessa todetaan ykskantaan, että ”yhtenäiset ja vertailukelpoiset palkkatilastot edistävät neuvottelutoimintaa”.

Tilastoyhteistyö ei kaikilta osin toimi.

Teollisuusliitto neuvottelee työnantajien kanssa 35 työehtosopimusta. Viime työehtosopimuskierroksella käydyissä neuvotteluissa palkka- ja muita tilastotietoja saatiin työnantajapuolelta vaihtelevasti.

Mitä nämä tilastolliset faktat sitten ovat? Kun ajatellaan sopimusalakohtaisia työehtosopimusneuvotteluja, olennaista on saada laskettua työntekijä- ja työnantajapuolen tekemien esitysten kustannusvaikutukset. Esitykset koskevat palkankorotusprosentin lisäksi yleensä myös toteutunutta työaikaa, tehtyjä ylitöitä, loma- ja vapaapäiviä, taukoja, työaikamuotoja, perhevapaita ja sairauspäiviä.

Kaikkia esityksiä ei ole tarkoitus saada vietyä yhteiseen kauppakassiin asti, vaan neuvotteluissa niistä valitaan toteutettaviksi sisällöllisesti tärkeimmät ja kustannuksiltaan osto-, myynti- ja vaihtokelpoisimmat. Kun osapuolet päätyvät tilastoihin perustuvissa laskelmissaan samoihin lukuihin, ei kustannusvaikutuksista synny napinaa.

Neuvotteluosapuolten esityksistä muodostuu ikään kuin kauppalista.

Teollisuusliitto on hankkinut Tilastokeskukselta palkka- ja muita tilastoaineistoja. Niitä on saatavana lähes kaikilta toimialoilta. Tilastokeskuksen aineistot antavat tarkempaa tietoa kuin EK:n sopimusalakohtaiset tilastot, jotka sisältävät pääosin keskiarvoja ja prosentuaalisia osuuksia. Keskiarvoilla pelattaessa kustannusarvioiden tarkkuus heikkenee. Niitä on hankala hyödyntää laskelmissa.

Teollisuusliitto on luonut aktiivisesti suhteita neuvottelukumppaneihinsa, jotta tilastoyhteistyö saataisiin toimimaan sutjakkaasti. Jäsenten etujen valvonta vaatii oikeita lukuja, tarkempia ja luotettavia tilastoja. Oikeita lukuja jakamalla varmistetaan osapuolten luottamus myös tilastotietoihin. Asiaa edistäisi huomattavasti se, että vuoden 2006 tilastoyhteistyösopimus päivitettäisiin siten, että se velvoittaisi neuvotteluosapuolet toimimaan yhteistyössä.

ANU-HANNA ANTTILA
Teollisuusliiton tutkimuspäällikkö

KUVA KITI HAILA

Teollisuusliiton viimeisimmän palkkakatsauksen ja muut dokumentit löydät tästä.

Anu-Hanna Anttila: Korona-aikana kasvaa outoja hedelmiä

Puutarhureilla on tapana laittaa täällä pohjolassa kasveja esikasvatukseen keväällä. Kun kelit lämpenevät, taimia karaistaan ja sitten istutetaan ulos. Milloin, sen tarhuri tietää kokemuksesta: ei ennen kuin yöpakkaset väistyvät. Muuten kylmä puraisee niistä hauraimpia.

Koronaepidemia on toiminut kuin halla, joka ilmaantuu ennusteen mukaan, mutta on silti paikallisesti hallitsematon. Suomessa valmiudet kohdata näkymätön vihollinen on kuitenkin ollut hyvä. Keskiverto suomalainen on voinut kaikin puolin hyvin. Muutkin kuin terveydelliset ja taloudelliset tekijät ovat suitsineet epidemian etenemistä Suomessa. Tapana kun on, että sääntöjä totellaan ja tätä vahditaan. Lisäksi asutus on harvaa ja asuminen väljää. Peräti 44 prosenttia suomalaista asuu yksin.

Harjaantunut puutarhuri tietää, ettei kaikkia kasveja ole fiksua kasvattaa, saati syödä mitä tahansa. Pandemioiden lähteinä ovat olleet kanojen ja sikojen lisäksi lepakot, jotka lepäävät pää alaspäin puissa näyttäen oudoilta hedelmiltä. Näiden hedelmälepakoiden yhdyskunnissa yksilöitä voi olla jopa miljoonia, joten niissä virukset vaihtavat isäntää vikkelään.

Pahiten pandemia on kohdellut tiiviisti asuvia, sairaita, ikääntyneitä, köyhiä, kodittomia ja muita heikompiosaisia.

New Yorkista, Barcelonasta ja muistakin maailman suurkaupungeista on kuultu päivittäin suru-uutisia. Jatkuvassa altistuksessa ovat olleet he, jotka ovat jatkaneet ensiarvoisen tärkeää työtään epidemiaan liittyen tai yhteiskunnan muiden keskeisten toimintojen parissa.

Pandemia on tehnyt näkyväksi myös Etelä-Euroopan puutarhoilla pilkkapalkalla työskentelevien siirtotyöläisten työn, kun se jää tekemättä. Sadonkorjuu on koittanut, mutta Afrikan ja Itä-Euroopan maista ei ole ollut pääsyä tiluksille. Joten ilman kausityöntekijöitä hedelmät mätänevät puihin ja vihannekset maahan. Sama asetelma on valtameren toisella puolen. Etelä- ja Väli-Amerikasta ei kausityövoima pääse töihin pohjoisen viljelyksille.

Outoja hedelmiä on sadoksi tarjolla maatalouden lisäksi muillakin aloilla.

Korona-aikana teollisuustuotannossa logistiikkaketjut ovat takkuilleet tai katkenneet. Sen vuoksi ei raaka-aineita, osia tai tavaroita ole saatu kuljetettua tuotantolaitoksiin, vaan toimintoja on jouduttu pysäyttämään. Ongelmissa ovat olleet muutkin kuin taloutensa ja tuotteittensa kysynnän osalta heikoimmat yritykset. Nimittäin tilauskirjat eivät ole täyttyneet monessakaan tehtaassa tai pajassa kevään aikana. Edessä voi olla ankara syksy.

Kouliintunut puutarhuri kuitenkin tietää, että oikea-aikainen talouden elvytys toimii kuin orgaaninen lannoite: yritykset saavat lisävoimaa ja voimistuvat. Se kantaa yli kaikkein pahimman ja pitää tuotannon käynnissä, silloinkin vaikka toimintaa joudutaan karsimaan tai hidastamaan. Fiksu tarhuri myös osaa korjata satonsa oikeaan aikaan: ei liian aikaisin tai myöhään. Sillä oudoille hedelmille ei ole markkinoita. Niitä ei halua syödä kukaan.

ANU-HANNA ANTTILA
Teollisuusliiton tutkimuspäällikkö

KUVA KITI HAILA 

Teollisuusliiton uusi toimialakatsaus 2020 löytyy täältä

 

Anu-Hanna Anttila: Teollisuusliitto terävöittää palkkatilastointia

Identtinen kaksonen on kovin tuttu käsite. Moni tunnistaa myös Hergén Tintti-sarjakuvassa seikkailevat agenttikaksoset. Alun perin koodeilla X 33 ja X 33 bis nimetyt viiksiniekat tulivat tutummiksi nimillä Dupont ja Dupond. Kuten oikeassa elämässä, eronteko heidän välillään tehdään numerokoodien ja nimien avulla.

Kun tilastojen maailmassa puhutaan identtisistä henkilöistä, ei kyse olekaan enää kaksosista vaan yhdestä ja samasta tilastoidusta henkilöstä. Tällöin identtinen henkilö löytyy eri vuosia koskevista tilastoista, joita verrataan keskenään.

Tilastojen vertailulla pyritään selittämään vuosimuutosta ja antamaan kuva kehityksen suunnasta.

Tällaisia itsensä kanssa identtisiä henkilöitä löytyy juuri ilmestyneen Teollisuusliiton Palkkakatsauksen palkkatilastoista. Katsauksessa esitellään Elinkeinoelämän keskusliiton (EK) tilastoja ja Tilastokeskuksen (TK) Teollisuusliitolle tuottamia tilastoja. Näissä palkkatilastoissa identtinen henkilö määritellään eri tavalla.

EK:n määritelmä on suppea: identtinen henkilö löytyy saman toimialan palkkatilastoista tilastojakson alussa ja lopussa. Kun on kysymys niinkin tärkeästä asiasta kuin palkkatilastosta, jää EK:n määritelmä yleistasolle. Osansa tähän tuo se, että tilastossa tarkastellaan keskiansoita eli palkkojen keskiarvoja.

EK:n raporteissa on tämä toki havaittu mutta haluttu pitäytyä kapeassa määrittelyssä. Siltikin, että identtisten henkilöiden urakehitys monesti nopeuttaa keskiansioiden nousua ja että henkilöstön vaihtuvuus voi ”johtaa negatiiviseen tilastoituun ansiokehitykseen, vaikka yksilötasolla palkat nousevat”.

Riittämättömäksi EK:n määritelmä käy etenkin silloin, kun halutaan selvittää tarkemmin palkkakehitykseen vaikuttavia tekijöitä, yksilöiden välistä palkkaeroa ja sukupuolten välisen palkkatasa-arvon toteutumista. Tällöin nousee tarve tarkentaa henkilön identtisyyttä muiden muuttujien avulla.

”Työuran aikana karttuvaa palkkatulon määrää voidaan parhaiten tarkastella niiden henkilöiden kohdalla, jotka ovat pysytelleet samalla ammattialalla ja saman työnantajan palveluksessa.”

Identtisen henkilön määritelmien eroa voi havainnollistaa identtisten agenttien avulla. Dupont ja Dupond työskentelevät samalla toimialalla, kuten EK:n aineistossa. He myös ovat yksilöinä kovin toistensa kaltaisia: molemmilla on musta puku, solmio, knalli ja kävelykeppi. Ainoa silmämääräinen ero löytyy heidän viiksistään.

Jospa juuri tällaiset erot ovatkin tärkeimpiä selittäviä tekijöitä? Palkkatilastoissa näitä keskiansioihin vaikuttavia ”viiksiä” ovat etenkin työaikamuoto ja työnantaja.

TK räätälöi Teollisuusliiton tarpeisiin tarkemman identtisen henkilön näillä perusteilla. Siinä liiton piiriin kuuluvien toimialojen lisäksi on muita olennaisia tekijöitä.

Teollisuusliiton tarkempi rajaus on seuraava: identtinen henkilö on palkansaaja, joka on työskennellyt vertailuvuosina samalla toimialalla, työaikamuodolla (koko- tai osa-aikainen) ja saman työnantajan palveluksessa.

Tämä siksi, että ihmisen työuran aikana karttuvaa ja kehittyvää palkkatulon määrää voidaan parhaiten tarkastella niiden henkilöiden kohdalla, jotka ovat pysytelleet samalla ammattialalla ja saman työnantajan palveluksessa. Lisäksi työaikamuodon on pysyttävä samana vuodesta toiseen, jotta tulotiedot ovat vertailukelpoiset.

ANU-HANNA ANTTILA
Teollisuusliiton tutkimuspäällikkö

Teollisuusliiton uusi Palkkakatsaus 2019 löytyy täältä

Anu-Hanna Anttila: Ulkomaisten työntekijöiden järjestäytyminen edistää työehtojen toteutumista

Useimmilla Teollisuusliiton piiriin kuuluvilla aloilla riittää tilauksia ja on täysteho päällä. Työn tekijöille on kysyntää, ja heitä etsitään niin kotimaasta kuin ulkomailta. Työvoiman saatavuuteen vaikuttavat etenkin alueelliset erot, alakohtaiset osaamistarpeet ja työn teettämisen ehdot. Yhteisenä toiveena on saada työt ja työpaikat pysymään Suomessa. Tästä kertoo Teollisuusliiton tuore Suhdannekatsaus 2019, jossa raportoidaan myös ulkomaista työvoimaa koskevasta kyselystä.

Työntekijöiden vapaa liikkuvuus koskee EU:n jäsenmaiden kansalaisia, ei EU:n ulkopuolisten eli niin kutsuttujen kolmansien maiden kansalaisia. Suomessa työskentelee EU-kansalaisia etenkin Virosta ja muista Baltian maista. Ulkomailta voidaan lähettää työntekijöitä Suomeen alihankintana, vuokratyönä tai yritysryhmän sisäisenä siirtona.

NYKYAJAN SIIRTOTYÖNTEKIJÄT

EU-maista ja unionin ulkopuolelta lähetetyt työntekijät eli englanniksi ”posted workers” ovat nykyajan siirtotyöntekijöitä. He työskentelevät ulkomaisen yrityksen kirjoilla Suomessa vain tilapäisesti. Suomalainen työn tilaaja solmii vuokratyö- tai alihankintasopimuksen työntekijöitä lähettävän yrityksen kanssa. Tilaajavastuulaki velvoittaa suomalaisen tilaajayrityksen ja ulkomaisen työntarjoajan noudattamaan Suomen lakeja ja säännöksiä.

Liikkuvien työntekijöiden lisäksi maahan muuttaa väkeä pysyvämmin. Maahanmuuttajia ovat olleet ne miljoona suomalaista, jotka työn ja paremman elämän toivossa ovat muuttaneet ulkomaille viimeisen sadan vuoden aikana. Siirtolaisuusinstituutin tilastot kertovat, että Suomesta on siirtolaisiksi lähdetty etenkin Ruotsiin, Kanadaan, Australiaan ja Yhdysvaltoihin. Lähtijät ovat tyypillisesti olleet nuoria, alle 35-vuotiata.

Lähtemiseen on työn, koulutuksen ja muun hyvän elämän toiveiden lisäksi myös pakottavia syitä. Sodan, luonnonkatastrofin tai muun hädän vuoksi ihmiset joutuvat siirtymään pois kodeistaan ja kotimaistaan. On pakko lähteä. Näin kävi Karjalan evakoille toisen maailmansodan tiimellyksessä. Oli pakko lähteä.

SUOMEEN TULLAAN TÖIHIN TAI OPISKELEMAAN

Suomeen tullaan tekemään työtä tai opiskelemaan, joten täällä ei suinkaan vain ”oleskella”. Vuonna 2018 Maahanmuuttovirasto myönsi reilut 58 500 oleskelulupaa työn tai opiskelun perusteella, kuitenkin samalle hakijalle voitiin myöntää useampi lupa vuoden mittaan. Oleskeluluvan saaneet olivat kotoisin Venäjältä, Intiasta, Kiinasta, Ukrainasta, Irakista ja Vietnamista.

Tyypillinen Suomeen oleskeluluvalla tulija on nuori, 18–34-vuotias. Tämä ei ole ihme, sillä yleensä nuoret ovat innokkaita lähtemään. Tulijoissa oli miehiä ja naisia lähes yhtä paljon.  Lisäksi väestötilastoihin pohjaavat väestöpyramidit osoittavat, että tulijoiden lähtömaissa 20–35-vuotiaiden ikäluokat ovat huomattavan suuria. Suomessa puolestaan väki ikääntyy ja työvoimasta on kysyntää, sillä suurimmat ikäryhmät ovat jo vanhempia, 50–69-vuotiaita.

SAMAT TYÖEHDOT KAIKILLE 

Teollisuusliitolla ei ole mitään sitä vastaan, että Suomeen tullaan tekemään töitä ja paikkaamaan alueellista ja alakohtaista työvoimatarvetta. Kunhan kaikille Suomessa työskentelevillä on samat työn tekemisen ehdot, työehtosopimuksen mukainen palkkaus ja muutenkin yhdenvertainen kohtelu.

Palkkojen ja muiden työehtojen toteutumista voidaan valvoa Teollisuusliiton alojen työpaikoilla parhaiten siten, että ulkomailta tulleet saadaan järjestäytymään liiton jäseniksi. Liiton jäseneksi pääsee, kun toisen maan kansalainen kuuluu suomalaisen sosiaaliturvan piiriin.

ANU-HANNA ANTTILA
Teollisuusliiton tutkimuspäällikkö

Lue lisää: Teollisuusliiton Suhdannekatsaus 2019

KUVA KITI HAILA

Anu-Hanna Anttila: Yrittäjäriski leviää digitaalisilla työnvälitysalustoilla

Haluaisitko jakaa aamulehtiä yrittäjänä jakelupalvelualalla? Entä maistuisivatko metsurin työt franchising-yrittäjänä metsäpalvelualalla?

Digitaalisilla työnvälitysalustoilla tarjotaan edellä mainittujen teollisuusliittolaisten alojen yrittäjätöiden ohella satoja muita yrittäjäriskin sisältäviä tehtäviä. Niiden ilmestyminen työnvälitysalustoille ei ole sattuma. Osansa siihen on TEM:n vuosina 2016–2017 toteuttamilla kärkihankkeen ostopalvelupiloteilla, joissa kokeiltiin ”yksityisten palvelujen hyödyntämistä helpoimmin työllistyvien asiakasryhmissä”.

Tarkoituksena oli tehostaa palkansaajien lisäksi yrittäjien, kevytyrittäjien ja keikkailijoiden työtehtävien välitystä. Taustalla vaikutti se, että vaikka työttömällä ei ole velvollisuutta ottaa yrittäjätyötä vastaan, hän voi perustaa yrityksen. Vaivihkaa yrittäjyyttä alettiin ajaa varteenotettavaksi työllistymistavaksi.

Välitetyissä yrittäjätöissä on kyse joko ketjuyrittäjyydestä tai alihankinnasta. Lisäksi jotkut hakevat ilmoituksilla ”kumppaniyrittäjää”, eivätkä ryhdy työnantajayrittäjäksi, joka palkkaisi työntekijöitä. Edellisten rinnalla etsitään myös yritystoiminnan jatkajia, kun omistajat haluavat eläköityä.

Erityisesti yrittäjiä haetaan koti- ja hoivapalveluihin ja kaupan alalle. Töiden palvelullistuminen onkin yksi työelämän suurista muutostrendeistä. Myös teollisen työn palvelullistumisesta on nähtävissä merkkejä, työtä on tarjolla esimerkiksi metallityöpalveluissa ja varastointipalveluissa. Yrittäjätyötä tarjottiin alkuvuonna työnvälitysalustoilla esimerkiksi ompelijoille, autonasentajille, levyseppähitsaajille, varastotyöntekijöille, lehdenjakajille ja metsäkoneenkuljettajille.

”Yrittäjäriski leviää myös yhteiskunnalle, joka erilaisilla tuilla paikkaa ihmisten epävarmaa toimeentuloa ja alhaista ansiotasoa.”

Mitä hyötyä työn teettämisestä yrittäjätyönä on työn teettäjälle tai ”kumppaniyrittäjälle”? Paljonkin. He joko kaihtavat työntekijöitä palkkaavaksi työnantajayrittäjäksi ryhtymistä tai haluavat jakaa yrittäjäriskiään toisille. Kun ei toimi työnantajana, välttää maksamasta työvoimasta koituvat eläke- ja muut kulut. Samalla vastuu niiden hoitamisesta ja yrittäjäriskistä siirretään sille, joka yrittäjyyteen tarttuu.

Monesti riski leviää myös yhteiskunnalle, joka erilaisilla tuilla paikkaa ihmisten epävarmaa toimeentuloa ja alhaista ansiotasoa. Monet yksinyrittäjät ja itsensä työllistäjät tekevät palkkatyötä yritystoiminnan ohella tai osan vuodesta. Toisin sanottuna yhä useampi tekee niin kutsuttua kombityötä eli yhdistää erilaisia ansaintamuotoja.

Yrittäjätöiden tarjonnalla ja niiden kirjaamisella avoimiksi työpaikoiksi on suotuisa vaikutus TEM:n tilastoihin. Avoimia työpaikkoja saadaan määrällisesti enemmän, kun tarjolla on myös määräaikaisia vuokra-, pätkä- ja osa-aikatöitä. Ja kun yrityksellä on jatkuva rekrytointi päällä, sama työpaikkailmoitus julkaistaan joka kuukausi uutena. Aina ei suinkaan ole kysymys kasvavan bisneksen tuottamasta työvoimatarpeesta, vaan jatkuva rekrytointi voi kertoa myös suuresta työvoiman läpivirtauksesta.

Tämä kaikki on hyvä pitää mielessä, kun media kertoo avoimia työpaikkoja olevan ”tarjolla selvästi aiempaa enemmän” ja julkisessa työnvälityksessä ”enemmän kuin koskaan aiemmin”. Mielikuvan avoimien työpaikkojen ylitarjonnasta luo myös se, että samoista työpaikoista ilmoitetaan usealla eri kanavalla.

Kaikesta huolimatta on selvä, että töitä ja erityisesti palkkatöitä on tarjolla mukavasti talouden piristymisen myötä.

ANU-HANNA ANTTILA
Teollisuusliiton tutkimuspäällikkö

Lisätietoa:

Anu-Hanna Anttila & Päivi Berg (2018): Osa-aikatyöt ja itsensätyöllistäminen yleistyvät haurastetuilla työmarkkinoilla. Talous & Yhteiskunta 1/2018.

Oosi, Olli ym. (2017) Työnvälityksen kärkihankkeen pilottien toiminta- ja arviointitutkimus. TEM, Helsinki.

Liisa Poussa (2016): Muuttuvan työelämän muuttuva sanasto

Anna Pärnänen & Hanna Sutela (2018): Yrittäjät Suomessa 2017. Tilastokeskus, Helsinki.

KUVA KITI HAILA

Anu-Hanna Anttila: Kasvua kuitenkin, vaikka loivemmin

Otsikko on melkein yhtä kaunis kuin suomen kauneimmaksi lauseeksi mainittu ”alavilla mailla hallan vaara”. Hallalla tarkoitetaan säätilaa, jolloin lämpötila laskee pakkasen puolelle muutaman kymmenen sentin korkeudella maanpinnasta. Kauneutensa lisäksi molemmat kertovat vaihtelusta: Toimialakatsauksen kuvaama talouden kasvu on loiventunut ja hallassa lämpötila laskenut nollan alle.

Vuodenaikojen vaihtuessa helle ja pakkanen vuorottelevat täällä pohjoisella pallonpuoliskolla. Samalla tavalla talouden suhdanteissa kasvu ja taantuma seuraavat väistämättä toisiaan. Talouden kasvu voi olla maltillista tai nopeaa, jolloin puhutaan suhdannepiikistä.

Kuluva vuosi on ollut Suomen talouden kannalta erittäin hyvä. Kaikki mittarit viestivät lämpimästä säästä eli hyvästä kehityksestä. Suomen kokonaistuotanto on ollut kasvussa vuodesta 2015 alkaen. Työllisyys on parantunut viimeisen vuoden aikana. Julkinen talous on tasapainottumassa, kun tuotanto on kasvanut, viennin arvo lisääntynyt, työn tuottavuus noussut ja kilpailukyky kohentunut.

Hyvänä aikana kertynyttä tulosta tai lämpöä eli lämpösummaa tulee voida hyödyntää. Kertymää ei synny, jollei harjoitetuissa toimissa huomioida pidemmän ajan kehitystä. Tämä koskee niin yritysten toimintalogiikkaa kuin yhteiskunnassa harjoitettua politiikkaa. Hyvän kauden lämpösummaa olisi voitava jakaa pidemmälle aikavälille.

”Suomen talouden kohentuminen selittyy etenkin kansainvälisen kysynnän kohenemisella, ja toki hintakilpailukyvyn parantumisella on merkitystä.”

Talouden kehittymisessä havaittavissa heikkoja signaaleja, jotka ennakoivat muutosta. Kun signaali ei toteudu eli jää heikoksi, ei mittavaa muutosta ilmaannu. Monesti kuitenkin jokin tapahtuma tai ilmiö ennakoi muutosta. Lisäksi voi käydä myös niin, että jokin yksittäinen tapahtuma voi laukaista globaalin ketjureaktion, jossa pieni vaikutus moninkertaistuu.

Tällainen kaaosteoriasta tuttu perhosvaikutus tarkoittaa sitä, että perhosen siiven liike voi vaikuttaa siihen, että erinäisten tekijöiden yhteisvaikutuksesta syntyy myrsky toisella puolella maapalloa. Tällaista mallintamista on käytetty ennustettaessa niin säätilaa kuin globaalitaloutta.

Kun kehitys taantuu talouskriisiksi, niin monen tekijän yhteisvaikutus lisää ihmisten kokemaa pakkasen purevuutta. Hurjimmillaan työpaikan menetys johtaa talousongelmiin ja luottotietojen menetykseen, jota seuraa asunnon menetys, kun lainoja ei pysty maksamaan. Näin kävi esimerkiksi Espanjassa Euroopan talouskriisin kouraistessa syvällä 2010-luvun alussa.

Talouskehityksen ennustaminen on vaikeaa, sillä vaikuttavia tekijöitä on useita. Suomen talouden kohentuminen selittyy etenkin kansainvälisen kysynnän kohenemisella, ja toki hintakilpailukyvyn parantumisella on merkitystä.

Talouden kehittymiseen vaikuttavat erilaiset globaalitaloutta ja talousalueita koskevat uhkat ja niiden toteutuminen. Esimerkiksi Yhdysvaltain kauppasota ja Italian talouden romahtaminen ovat tällaisia. Globaalitalouden uhkat ovat kuin napapyörteitä. Tässä luonnonilmiössä voimakkaasti jäähtynyt ilma ei ole vuorovaikutuksessa muiden ilmamassojen kanssa, ja otsonikato kiihtyy. Viileä vaikutus näkyy maailmantalouden kehityksessä – ja rajut tuulet väistämättä koskevat Suomeakin.

Tämän kaiken tuntien ei lause ”kasvua kuitenkin, vaikka loivemmin” ole ollenkaan huono tilannekuva. Helle voi kuitenkin yllättää siinä missä hallakin. Lisää tietoa Teollisuusliiton toimialojen tilanteesta, työllisyydestä ja tuottavuudesta löytyy uudesta syksyn 2018 Toimialakatsauksesta.

ANU-HANNA ANTTILA
Teollisuusliiton tutkimuspäällikkö

Anu-Hanna Anttila: Eteenpäin, sanoi viesti tabletissa

Kun appiukkoni Leo aloitti koulunsa vuosikymmeniä sitten, hänen opettajansa totesi ensimmäisenä päivänä luokan edessä: ”Tänä vuonna Leo sitten jää luokalle.” Mitä luulette käyneen? Kyllä vain. Ehdot sai ja luokalle jäi.

Aivan samalla tavalla kansantalouden kehitys toisinaan jumittaa ja kehitys pysähtyy. Kun talouden toimijat vähentävät investointejaan, siirtävät toimintojaan ulkomaille ja jättävät kehittelemättä uusia tuotteita, on seuraus sama. Näin Suomessa kävi muutamaksi vuodeksi, vaikka pahin taloudellinen taantuma oli jo takana päin. Ehdot tuli, ja Suomi jäi luokalle.

Kilpailukykysopimuksen todellisia vaikutuksia on hankala arvioida. On liian yksioikoista väittää, että juuri kilpailukykysopimuksen vuoksi markkinoilla kysyntä kasvoi. Kuitenkin on hyvin mahdollista, että sopimuksen myötä laukesi tietynlainen taantumaan jämähtäminen, henkinen jumi. Kun vientimarkkinat reipastuivat, kasvoi sen ohella myös yrityksissä halu ja uskallus tehdä vaikkapa investointeja. Vaikka syiden ja seurausten hahmottaminen on monimutkaista, lopputulos on selvä: Suomi pääsi sittenkin luokalta.

Vuonna 2017 tuotteiden kysyntä, tuottavuus sekä koneisiin ja uuteen teknologiaan tehdyt investoinnit lähtivät mukavaan kasvuun. Sama myönteinen kehitys näyttää jatkuvan myös tänä vuonna. Etenkin metalliteollisuuden tuotannon määrä on kasvussa, ja Teollisuusliiton tutkimusyksikkö ennustaa hyvän kehityksen jatkuvan. Puutuoteteollisuuden tuotanto on sekin kehittynyt hyvin. Kemianteollisuuden tuotannon kehitys on myös myönteinen.

Vaikka tuotanto kasvaa, ei se merkittävästi vaikuta työllisyyteen. Vaikuttaakin osin siltä, että koneet ja uusi teknologia ovat saaneet töitä. Kuten eräs metsäkonealan pääluottamusmies minulle kertoi, lähimmäksi työkaveriksi vaihtui tabletti. Yhä useampi työntekijä työskentelee perinteisten työvälineiden ja paikkojen rinnalla uuden teknologian kanssa ja virtuaalisissa työtiloissa.

Monilla aloilla näyttää menevän vallan mainiosti.

Koneinvestoinnit eivät välttämättä tarkoita sitä, että lomautuksiin ja irtisanomisiin olisi ryhdytty työpaikoilla tästä syystä. Pikemminkin on niin, että koneisiin investoivat ja työtä uudelleen organisoivat yritykset myös investoivat inhimilliseen pääomaan. Työtä ja koulutusta riittää näin työntekijöille tällaisissa yrityksissä.

Tieto- ja muilla koneinvestoinneilla vastataan lisääntyneeseen kysyntään, joka lisää tuotantoa. Yhä enenevämmin etenkin puutuote- ja teknologiasektorin työpaikoilla on tehty koneinvestointeja sekä automatisoitu työtehtäviä. Kaikilla sektoreilla tuottavuus kehittyy tutkimusyksikön arvion mukaan seuraavien kahden vuoden aikana maltillisesti.

Jos tällä hetkellä arvioisi Teollisuusliiton piiriin kuuluvien teollisuuden toimialojen kehitystä, näyttää monilla aloilla menevän vallan mainiosti. Jos tutkimusyksikön tekemien arviointien pohjalta laskisi niistä keskiarvon, olisi se hyvä eli 8. Se on aikamoisen kaukana niistä ehdoista, jotka kesälomapäivinä pysäyttävät miettimään, kannattaako tätä jatkaa vai ei.

Tarkemmin Teollisuusliiton neljän sektorin eri toimialojen tilanteesta löytyy tietoa juuri ilmestyneestä Suhdannekatsauksesta. Vuosittain ilmestyvän katsauksen on laatinut Teollisuusliiton tutkimusyksikön tutkimustiimi. Nyt ilmestyneen Suhdannekatsauksen lisäksi tutkimusyksikkö julkaisee syyskuussa Palkkakatsauksen ja marraskuussa Toimialakatsauksen.

ANU-HANNA ANTTILA
Teollisuusliiton tutkimuspäällikkö

Lue lisää: Suhdannekatsaus (2018)

KUVA KITI HAILA