Hannu Siltala: Ay-opinnoista saattaa pian ropista opintopisteitä

Ammattiyhdistysopinnoilla voi tulevaisuudessa kerryttää opintopisteitä ja saada opintosuoritukset kirjatuksi Opetushallituksen ylläpitämään tietovarantoon.

Valtakunnallisista opinto- ja tutkintorekistereistä sekä vapaasta sivistystyöstä annettuja lakeja on ehdotettu muutettavaksi. Ehdotettu muutos antaisi vapaan sivistystyön oppilaitosten ylläpitäjille mahdollisuuden tallentaa vapaatavoitteisen koulutuksen suoritustietoja Opetushallituksen Koski-tietovarantoon. Koski on opinto- ja tutkintorekistereistä annetun lain mukainen valtakunnallinen tietovaranto. Lakimuutokset tulisivat voimaan 1.8.2021.

Teollisuusliiton jäsenille muutos merkitsisi sitä, että he voisivat saada opintosuorituksensa opintopisteinä kirjattavaksi Koskeen sellaisista Murikan kursseista, joiden on Murikassa arvioitu täyttävän Opetushallituksen määrittämät osaamisperusteiset kriteerit. Kosken käyttöönotto olisi kansanopistoille vapaaehtoista. Tietojen tallentaminen Koskeen edellyttäisi opiskelijan pyyntöä. Opintosuoritustietojen luovutus kolmansille osapuolille olisi opiskelijan omassa harkinnassa.

Valtakunnallisista opinto- ja tutkintorekistereistä annettu laki sisältää tällä hetkellä säännökset muun muassa perusopetuksen, ammatillisen koulutuksen, lukio- ja korkeakoulutuksen opintotietojen tallentamisesta.

Jokainen meistä voi jo nyt käydä katsomassa omia koulutustietojaan osoitteessa omaopintopolku.fi.

Tulevaisuudessa myös tiettyjen Murikassa tai jossain muussa kansaopistossa suoritettujen kurssien tiedot olisivat tarkastettavissa omaopintopolku.fi:stä. Näitä opintosuoritustietoja voisi hyödyntää esimerkiksi työ- tai opiskelupaikan hakemisessa. Oppilaitoksesta ja opintosuunnasta riippuen opintosuorituksista saatuja opintopisteitä voisi olla mahdollista lukea hyväksi myös muiden tutkintojen suorittamisessa.

Teollisuusliitto antoi lakiluonnoksesta lausuntonsa tammikuussa, ja piti ehdotettuja uudistuksia tärkeinä. Uudistukset edistävät eri opiskelumuotojen yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoisuutta ja parantavat merkittävästi osaamisperusteisen koulutuksen suorittaneiden ihmisten mahdollisuuksia edetä työuralla ja opintojen saralla.

Uskon, että mahdollisuus opintojen kirjaamiseen ja hyväksi lukemiseen muita opintoja suoritettaessa innostaa jäseniämme hakeutumaan entistä enemmän Murikan koulutusten pariin. Tästä ay-opintojen hyväksi lukemisen mahdollisuudesta olen haaveillut siitä asti, kun kahdeksankymmenluvun alkuvuosina aloitin opiskelijana ensimmäiset työsuojelukurssit Kiljavan opistossa.

HANNU SILTALA
Teollisuusliiton koulutuspäällikkö

KUVA KITI HAILA

VIERAILIJA: Lasse Laatunen: Sopimisen ja työrauhan Suomea puolustettava

Työmarkkinasopimisella on pitkä historia. Kirjapainoalalla tehtiin ensimmäinen työehtosopimus jo vuonna 1900. SAK ja työnantajien STK perustettiin vuonna 1907. Yhteiset juoksuhaudat synnyttivät kesken talvisodan SAK:n ja STK:n tammikuun kihlauksen vuonna 1940. Valtakunnallista työehtosopimusjärjestelmää alettiin kehittää tasavertaisuuden pohjalta. Tuloksia ei tarvitse hävetä.

Nyt työmarkkinat ovat murroksessa. Monet työnantajapomot ihan vakavasti uskovat ammattiyhdistysliikkeen haihtuvan tuhkana tuuleen pelkkänä ilmoitusasiana. Sen jälkeen työrauha tipahtaisi taivaasta ilmaiseksi. Näinhän se ei mene.

Maailma on muuttunut ja tarvitaan paikallista sopimista, sanotaan. Markkinat ovat kyllä muuttuneet. Suomen historia ei ole kuitenkaan muuttunut. Yhteiset taustat ja ponnistukset ovat työmarkkinajärjestelmän kivijalka. Ihminen ei ole muuttunut. Neuvottelupsykologia on sama. Turvan tarve työsuhteessa on säilynyt. Työntekijä ei ole yrityksen vihollinen, vaikka hän käyttäisi perustuslain takaamaa järjestäytymisoikeuttaan. Yhteistyön perusta on toisen osapuolen kunnioittaminen.

Monille yrittäjille ja työnantajille paikallinen sopiminen näyttää olevan sama kuin työnjohto-oikeus. Tällainen onnela on kangastus. Paikallisen sopimisen rakentaminen harhakuvien varaan on huteralla pohjalla. Jos paikalliseen sopimiseen halutaan liittää työrauha, sopijapuolena on silloin oltava työntekijöiden rekisteröity yhdistys. Tällaisia ovat ammattiosastot ja työntekijäliitot. Juuri näitä tahoja metsäteollisuus ja yrittäjät pyrkivät karkuun. Pidän itse hyvänä muun muassa teknologiateollisuudessa ja kemianteollisuudessa harjoitettua työehtosopimusten väljentämistä. Työntekijöillä on vähimmäisturva ja työnantajilla työrauha.

Vellova tilanne ei selkiydy, ellei työnantajapiireissä tehdä uudelleenarviota.

EK:n natiseminen liitoksissaan alkoi vuonna 2011. Silloisen raamisopimuksen jälkimainingeissa toimitusjohtaja Mikko Pukkinen ja työmarkkinajohtaja Jukka Ahtela saivat potkut. Keskitettyjen ratkaisujen lopettamisesta EK päätti vuonna 2015. Vuoden 2016 kilpailukykysopimus (kiky) oli EK:lle tuskallinen. Metsäteollisuus erosi EK:sta. Kiky ei ollut helppo ammattiyhdistysliikkeellekään.

Sipilän hallituksen aikana EK:n usko porvarihallitukseen oli vahva. Kolmikanta kelpasi EK:lle vain valikoidusti. Rinteen/Marinin hallitusten aikana kolmikantatoimeksiannot ovat saaneet EK:lta happaman vastaanoton. Viimeinen myrsky vesilasissa oli EK:n uloskävely STM:n tasa-arvoryhmästä marraskuussa 2020. Työnantajien uusi asemointi työmarkkinapolitiikassa on vuosien jatkumo.

Heikentämällä ammattiyhdistysliikkeen asemaa sopijapuolena heikennetään myös sen valtaa. Työnantajien oman vaikutusvallan heikentymisen uskotaan korvautuvan porvarihallituksilla. Rinteen/Marinin hallitus oli työnantajille takaisku. Olen puolueista riippumattoman työmarkkinajärjestelmän kannattaja. Jokaisella saa olla oma poliittinen vakaumuksensa, mutta työmarkkinapolitiikalla ja politiikalla on eri tehtävät.

Työmarkkinajärjestöillä on paljon yhteistä varjeltavaa, esimerkiksi työeläkejärjestelmä. Sen rahoittaminen vaatii hyvän työllisyyden. Työllisyyttä tukemaan on saatava joustavat työehtosopimukset ja pitävä työrauha. Työntekijöillä on oltava kohtuullinen vähimmäisturva. Työmarkkinapolitiikan paras väline kiristyvässä kilpailussa on paikallista sopimista mahdollistava valtakunnallinen sopimusjärjestelmä.

Ammattiyhdistysliike ei ole toistaiseksi provosoitunut työnantajien irtiotoista. Vellova tilanne ei selkiydy, ellei työnantajapiireissä tehdä uudelleenarviota. Nykypolitiikka ei hyödytä ketään, kaikkein vähiten työnantajia itseään. Metsäteollisuus ja SY tuskin kantojaan muuttavat, mutta muiden suhteen on vielä toivoa.

LASSE LAATUNEN
Kirjoittaja on työskennellyt muun muassa Elinkeinoelämän keskusliiton EK:n työmarkkinajohtajana ja lakiasiainjohtajana ja edustanut työnantajia kolmikantaneuvotteluissa neljällä vuosikymmenellä.

Ympäristö muuttuu – liitto toimii

Ammattiliiton toiminnan kivijalat ovat korkea järjestäytymisaste ja kattava luottamushenkilöiden verkosto. Niiden turvin liitto pärjää neuvottelu- ja edunvalvontaosapuolena toimintaympäristön muuttuessa ja vaikeissakin olosuhteissa. Tämä on jo koettu ja nähty ammattiliittojen voimakkaan kasvun ja nousun vuosikymmeninä 1960- ja 1970-luvuilla, jolloin työntekijöiden asiaa ryhdyttiin edistämään monin tavoin puutteellisissa olosuhteissa. Teollisuusliiton toimintaympäristö on siihen nähden valmiimpi. Sen resurssit ovat suuremmat kuin työntekijöiden edunvalvojilla aikaisemmin.

Siinä on yleinen tausta, jota vasten Metsäteollisuus ry:n ilmoitusta lopettaa työehtosopimustoiminta voimassa olevien sopimuskausien päätyttyä on hyvä peilata.

Työnantajien etujärjestön päätös siirtää työehdoista sopiminen mekaanisessa metsäteollisuudessa ja bioteollisuudessa yrityskohtaiseksi ja työpaikoilla tapahtuvaksi toiminnaksi on vakavasti otettava linjanmuutos. Sen seuraukset ovat vielä vaikeasti ennustettavissa.

Tilanne ei kuitenkaan räjähdä käsiin. Työehtosopimukset ovat voimassa. Niiden mukaisesti toimitaan sopimuskausien päättymiseen asti. Mekaanisessa metsäteollisuudessa se tarkoittaa vuoden 2021 loppua. Teollisuusliitolla on näin ollen noin vuosi aikaa suunnitella ja valmistella tarvittavat ratkaisut ja toimenpiteet jäsenten etujen ajamiseksi myös yrityskohtaisessa sopimisessa. Tämä työ on jo käynnissä.

Paikallista sopimista on harjoitettu työpaikoilla työehtosopimusten pohjalta jo pitkään ja usein menestyksekkäästi niin, että saavutetut ratkaisut ovat hyödyttäneet työnantajia ja työntekijöitä. Siinä työssä keskeisiä toimijoita ovat olleet ja edelleen ovat liiton kouluttamat asiansa osaavat luottamushenkilöt.

Yrityspuolella tilanne on toisenlainen. Lopulta vain melko harvoilla yrityksillä on omaa korkeatasoista osaamista työehdoista neuvottelemiseksi ja sopimiseksi. Metsäteollisuuden valitsemalla tiellä yksi iso muuttuja on se, että työrauhasta neuvotteleminen siirtyy työpaikoille. Vaikka tämän nähtäisiin työnantajien näkökulmasta palvelevan metsäteollisuuden konsernien intressejä, voidaan kysyä, palveleeko toimintamalli pienempien yritysten tarpeita?

Luottamusmiesvaalit käydään Teollisuusliiton sopimusaloilla marras- ja joulukuussa. Erinomainen tavoite on saada luottamusmies jokaiselle työpaikalle. Sen rinnalla järjestäytymisasteen kohottaminen, eli uusien jäsenten saaminen liittoon, on olennainen tavoite ja tehtävä. Etenkin työpaikkakohtaisessa sopimisessa tarvitaan kaikki työntekijät samaan joukkueeseen.


PETTERI RAITO
Päätoimittaja

AVAAJA: Meinaatko, että yksin pärjäisit?

Vastapäätä istuu puvussaan konsernin toimitusjohtaja. Rinnalla on juristi, vielä kovempi luu. Saman pöydän ääressä istut haalareissasi sinä. Taiteilet tuolin reunalla ja yrität tinkiä itsellesi pekkaset, oikeuden sairausloman palkkaan ja sitten, jos kantti vielä kestäisi, lomarahat. Olisiko helppoa?

AVAAJA kysyy ajankohtaisesta tai muuten tärkeästä aiheesta asiaa tuntevalta ihmiseltä. Mitä mieltä sinä olet aiheesta? Kommentoi juttua julkaisussa Teollisuusliiton Facebookissa tai Twitterissä (14.10. alkaen). Ehdota palstalle aihetta tai haastateltavaa sähköpostilla.

Ammattiliitot ovat olemassa siksi, ettei kukaan meistä jäisi yksin sille tuolin reunalle.

– Työpaikan asioista ja työehdoista minä aina lähden. Ammattiyhdistysliike on sitä, että työpaikan asioita ratkaistaan ja että jokainen pääsee osallistumaan ja vaikuttamaan.

Teollisuusliiton järjestäjä Vesa Niininen rakentaa ammattiyhdistysliikkeen perusjalkaa. Tämä perusjalka on sitä, että työpaikalla liitytään liittoon, valitaan luottamusmiehet ja lähdetään yhdessä ratkomaan ongelmia. Niininen on nähnyt, että kannattaa aloittaa juuri siitä, mikä hiertää työpaikalla päivästä toiseen.

Vesa Niininen

– Järjestämisessä kyse on totisesta edunvalvonnasta. Ongelma voi liittyä työehtosopimuksen noudattamiseen tai johonkin muuhun työpaikan asiaan, joka vaivaa ihmisiä päivittäin, Niininen kuvailee.

Työntekijät on saatava vakuuttumaan omista mahdollisuuksistaan vaikuttaa. Luottamus kasvaa, kun työpaikan ongelma on ratkaistu joukkovoimalla.

– Ei nyt tarvitse kaikkein hurjimmilla vaatimuksilla lähteä liikkeelle. Kun edunvalvontakysymys on realistinen, yleensä työnantaja suostuu. Ja harva työnantaja on niin hölmö, että kieltäytyy, jos työntekijöiden osallistuminen on vahvaa ja järjestäytymisaste huitelee 80 pinnassa.

– Työnantaja voi lähteä uhkailemaan tai yrittää harjoittaa esimerkiksi klassista hajota ja hallitsee -taktiikkaa. Yritetään saada osastot toisiaan vastaan, tai annetaan pikku suosionosoituksia joillekin työntekijöille. Tämä pitää käydä työntekijöiden kanssa läpi, jotta he huomaavat mistä on kyse.

TYÖEHTOJA EI VAIN ”OLE”

Joukkovoiman laki pätee niin valtakunnan tasolla kuin yksittäisessä työpaikassa. Suomessa ei laki takaa juuri mitään. Kaikki on sovittu työehtosopimuksissa eli tesseissä. Eri ammattiliitot solmivat ne vastaavien alojen työnantajaliittojen kanssa. Vain liittymällä liittoon työntekijät voivat taivuttaa työnantajapuolen siihen, että se ylipäänsä lähtee neuvottelemaan.

– Koko tes-järjestelmä, vähimmäispalkat ja palkankorotukset, luottamusmiesjärjestelmä, lomarahat, pekkaset, sairausajan palkat ja vuorolisät. Joka ikinen näistä eduista on työntekijöillä vain siksi, että niistä on neuvottelemalla sovittu, Niininen vääntää rautalankaa.

YTK eli Loimaan kassa on vain ja ainoastaan työttömyyskassa. Halvalla ei hyvää saa – eikä varsinkaan säällisiä työehtoja. Eikä Loimaalta kukaan soita ja kysele kuulumisia. Niininen kertoo, että hän järjestäjänä toimii työpaikan työntekijöiden ja luottamusmiesten tukena. Hän on soitellut ja kysellyt kuulumiset työpaikkakampanjan jälkeenkin.

JOS SOPIMISTA EI OLISI…

– Iso pääoma ottaisi vallan. Suuret yritykset määrittäisivät aivan kaiken. Eivät pienyrittäjät sitä valtaa saisi, Niininen ampuu alas pikkuyrittäjien isoja kuvitelmia ay-liikkeen ja sopimisen kulttuurin musertamisesta.

– Katsokaa, mitä tapahtuu rakennuspuolella. Suuret rakennusfirmat käyttävät kovaa valtaa suhteessa PK-yrityksiin, järjestäjä toteaa.

Tämä kurinpito jalkautuu lopulta hyväksikäytöksi. Jopa Stadionin korjauksen kaltaisissa julkisissa hankkeissa alihankintaketjujen viimeisistä lenkeistä löytyy oikeudettomia, järkyttävällä tavalla hyväksikäytettyjä ulkomaalaisia työntekijöitä.

Joka ikinen näistä eduista on työntekijöillä vain siksi, että niistä on neuvottelemalla sovittu.

Julkiseen keskusteluun on saatava käytännön tolkku. Toimittajien on vaadittava vastaukset siihen, mitä poliitikko oikein tarkoittaa hokiessaan paikallista sopimisen lisäämistä.

– Ja yrittäjäjärjestö esittää, että pienyrittäjien pöytälaatikot pursuavat liikeideoita. Ja että ne ideat sitten jotenkin välittömästi lähtisivät lentoon, kunhan saadaan tehdä enemmän paikallista sopimista.

Enemmän Suomen taloutta ja tuotteiden kysyntää heilauttelee maailmantalous. Pienyrittäjien epävarmuutta ei Niinisen mukaan poista se, että lisätään työntekijöiden epävarmuutta.

– Aktiivisella työpaikkatoiminnalla saamme järjestäytymisastetta nostettua. Silloin meidän ei tarvitse tyytyvä vallitsevaan olotilaan. Saamme vaikutettua koko yhteiskunnan suuntaan.

TEKSTI SUVI SAJANIEMI
GRAFIIKKA EMILIE UGGLA
KUVA KITI HAILA

MAAILMA: Ay-oikeuksien loukkaukset lisääntyneet – työläisiä sorretaan myös koronan varjolla

Työntekijöiden oikeuksien loukkaukset olivat maailmassa vuonna 2019 yleisempiä kuin kertaakaan seitsemään vuoteen. Tämän kertoo ay-liikkeen maailmanjärjestö ITUC:n raportti ay-oikeuksien tilasta maailmassa.

KUVA YLLÄ: Bangladeshilaiset työläiset vaativat turvallisempia työoloja ja parempia palkkoja vappumarssilla 1. toukokuuta 2019. Bangladesh on yksi maailman heikoimmista maista työntekijöiden oikeuksien toteutumisessa. KUVA MUNIR UZ ZAMAN / AFP / LEHTIKUVA 

Vuosittain julkaistava raportti selvittää ay-oikeuksien toteutumista 144 maassa. Niistä 123 loukkasi lakko-oikeutta, 115 työehtosopimusten solmimisen vapautta ja 106 oikeutta perustaa ammattiliitto tai liittyä siihen.

Osassa maita tilanne on vieläkin synkempi. Työntekijöitä pidätettiin tai vangittiin 61 maassa, 51 maassa he kohtasivat väkivaltaa, ja yhdeksässä maassa ay-aktiiveja murhattiin.

Kesäkuussa julkistettu ITUC Global Rights Index 2020 -raportti tarkastelee oikeuksien toteutumista 97 eri kriteerin perusteella. Ne pohjautuvat Kansainvälisen työjärjestö ILO:n yleissopimuksiin.

Kuten aiemminkin, heikoin alue työntekijöille on Lähi-itä ja Pohjois-Afrikka. Alueen romahtaneissa valtioissa Syyria, Jemen ja Libya mitkään oikeudet eivät toteudu. Israelin miehittämässä Palestiinassa tilanne on myös erittäin huono.

Kaikki alueen 18 maata loukkasivat järjestäytymis- ja lakko-oikeutta, 17 maata oikeutta neuvotella työehtosopimuksista. Kovakourainen oikeuksien polkija Saudi-Arabia uudisti viime vuonna työlakejaan, mutta teon vaikutusta ei vielä voitu arvioida.

Kymmenen maailman huonointa maata työntekijöille ovat Bangladesh, Brasilia, Egypti, Filippiinit, Honduras, Intia, Kazakstan, Kolumbia, Turkki ja Zimbabwe.

Raportti jakaa maat viiteen luokkaan oikeuksien toteutumisen perusteella. Niidenkin alle jää vielä yhdeksän romahtanutta maata, joissa laillinen järjestelmä on rikkoutunut kokonaan.

Maita, joissa ei ole mitään takeita oikeuksien toteutumisesta on 32. Niistä kymmenen maailman huonointa maata työntekijöille ovat jo viime vuonna listalla olleet Bangladesh, Brasilia, Filippiinit, Kazakstan, Kolumbia, Turkki ja Zimbabwe. Uusina joukkoon joutuivat Egypti, Honduras ja Intia.

Honduras on yksi maista, joissa ay-aktiiveja murhataan ja heitä uhkaillaan väkivallalla. Marraskuussa 2019 Chiquita-banaaniplantaasien työntekijöiden ammattiliiton johtaja Jorge Alberto Acosta ammuttiin biljardisalilla.

Liitto oli aiemmin vastustanut 77 päivän lakolla yhtiön järjestämän terveydenhoidon heikentämistä.

Vaikka raportin löydökset ovat järkyttäviä, joissakin maissa mennään vieläkin pidemmälle, sanoo ITUC:n pääsihteeri Sharan Burrow. Koronaviruksen vastaisten toimien tekosyyllä ajetaan työläisten oikeuksien vastaista linjaa.

– Tämä täytyy pysäyttää ja kääntää toiseen suuntaan, hän sanoo.

TEKSTI HEIKKI JOKINEN

Ammattiyhdistysliikettä tarvitaan edelleen

Suurin osa suomalaisista kannattaa yleissitovia työehtosopimuksia. Suurin osa työntekijöistä haluaa, että työsuhteen isot asiat kuten palkkauksen ja työaikojen perusteet ja minimitasot sovitaan työehtosopimuksissa. Ammattiliittojen jäsenyyden antaman turvan kysyntä on voimistunut koronakriisin aikana. Samalla on kasvanut kysyntä ammattiyhdistysliikkeelle sopimuskumppanina.

Viesti on selvä. Työntekijöiden yhteiselle edunvalvonnalle ja sopimiselle eri osapuolten kesken on tarve. Siksi vuosikymmeniä jatkuneet ennustukset ammattiyhdistysliikkeen kuihtumisesta ovat tähän mennessä osoittautuneet vääriksi.

Koronakriisi on aiheuttanut yhteistoimintaneuvottelujen vyöryn. Lomautettujen työntekijöiden määrä on noussut nopeasti korkeaksi, ja kohoaa edelleen. Irtisanomisten määrä on vielä alhainen. Se kertoo siitä, että valtaosassa yrityksistä nähdään kriisin tuolle puolen. Teollisuusliiton useilla sopimusaloilla kehitys etenee kuitenkin viiveellä. Olemassa olevat tilaukset kannattelevat yrityksiä vielä jonkin aikaa. Mitä sitten seuraa, jää nähtäväksi. Ajureina toimivat toivottavasti maltti, harkinta sekä luottamus tulevaisuuteen ja omiin kykyihin ratkaista ongelmat pala kerrallaan. Panikoimiseen ei ole varaa.

Toivottavaa myös on, että kriisissä keskitytään kriisin ratkaisemiseen. Sen varjolla ei pidä ajaa muita tavoitteita kuten työntekijöiden työehtojen heikentämistä. Vakaan tulevaisuuden kannalta on ensiarvoisen tärkeää, että kriisistä selviydytään ilman tuloerojen kasvua ja uusien jakolinjojen muodostumista.

Teollisuusliitossa ja muissa ammattiliitoissa tehdään parhaillaan lujasti töitä sen eteen, että yritykset selviytyisivät kriisistä ja ihmisillä riittäisi töitä. Tässä ponnistuksessa ovat julkisuudessa pimentoon jääneet työpaikkojen luottamushenkilöt. Heidän osaamisensa ja panoksensa on tae sille, että tarvittavat neuvottelut ja järjestelyt pystytään vallitsevassa vaikeassa tilanteessa kaikessa runsaslukuisuudessaan yrityksissä toteuttamaan.

Luottamushenkilöt tekevät merkittävää ja tulevaisuutta pohjustavaa työtä. Ilman vakiintunutta neuvottelujärjestystä ja osaavia neuvottelijoita työpaikoilla olisi todennäköisesti ajauduttu sekasortoiseen tilanteeseen. Nyt niillä vallitsee järjestys. Siksi kiitoksen soisi kantautuvan luottamushenkilöille muistakin suunnista kuin työntekijöiden keskuudesta ja ammattiliitoista. Työnantajat voisivat muistaa tämän myös silloin, kun luottamushenkilöiden palkkioista seuraavan kerran kriisin jälkeen neuvotellaan.


PETTERI RAITO
Päätoimittaja

TOIMIJA: Erkki Mustajärvi: ”Miten me suostuimme kikyyn?”

ERKKI MUSTAJÄRVI

Kemian prosessihoitaja, pääluottamusmies
Cabb Oy, Kokkola
Kokkolan Kemiantyöntekijät ao. 597

”Nyt ollaan tiukasti kikyä vastaan. Mutta miten koskaan suostuimmekaan kikyyn?

Ammattiyhdistysliike on keskiluokkaistunut liikaa. On haettu sopimusmyönteisyyttä ja unohdettu kaikkein heikoimmassa asemassa olevat, alkaen siitä, että palkankorotuksia ei ole tehty senteissä tai euroissa, vaan prosenteissa. Tämä suosii jo valmiiksi palkkataulukkojen yläpäässä olevia.

EK ei enää neuvottele raamiratkaisuja. Keskitettyjen ratkaisujen aikaan pystyttiin sentään nostamaan huonoimpia palkkoja. JHL on nyt vaatinut [naisvaltaisille] aloilleen 20 pinnaa yli muiden. Teollisuusliitto ei ole ainakaan julkisesti sanonut, että se suhtautuisi tähän suopeasti. Selvää on, että EK edelleenkin vetelee taustalla naruja.

En hyväksy ay-liikkeen nöyrtymistä poliittisten puolueiden talutusnuoraan. Ay-liikkeen tulee olla aina oppositiossa, oli hallitus mikä tahansa!

Toiminta työpaikoilla kantaa ammattiyhdistysliikettä. Minä tuon aina esiin sen, että työntekijöiden ei kannata tuijottaa Helsinkiin. Katsokaa, miten me luottamusmiehet ajamme työpaikan asioita emmekä politisoi. Puutumme ongelmiin ja neuvottelemme niihin ratkaisuja työnantajan kanssa.

”Minä ehdotan, että kaikille pakolaisille myönnetään viisumi neljäksi vuodeksi. Pakolaiselta edellytetään, että hän käy koulua tai töissä sinä aikana.”

Solidaarisuutta ansaitsevat muiden muassa Suomesta turvaa hakeneet pakolaiset. Yllytän ay-liikettä oppositioon tässäkin asiassa ja toivon, ettei nykyinen hallitus jatkaisi Sipilän säälimätöntä linjaa. Mitä järkeä on siinä, että turvapaikan hakijoita makuutetaan pakolla vastaanottokeskuksissa, vaikka he haluaisivat tehdä töitä? Ja sitten laitetaan valtavasti henkistä pääomaa ja rahaa oikeuden istuntoihin ja käännytyksiin.

Tällainen on valtavaa haaskausta. Minä ehdotan, että kaikille myönnetään viisumi neljäksi vuodeksi. Pakolaiselta edellytetään, että hän käy koulua tai töissä sinä aikana. Näitä sen sijaan, että sotaa paenneita ihmisiä roikotettaisiin neljä vuotta löysässä hirressä, he oppisivat suomen kieltä ja tekisivät töitä. Vaikka edes viisi kymmenestä saisi töitä, olisi se jo valtava säästö.

Pakolaiselle voisi mahdollisesti hyväksyä ensimmäisessä työpaikassa alemman palkan, jonka pitäisi kuitenkin taata säällinen toimeentulo. Mutta työnantajalle tulisi velvollisuuksia! Hänen tulisi työllistää jatkossakin ja opettaa suomen kieltä. Sellaisia uusia ehtoja pitäisi olla.

Kaihdan politikointia ay-liikkeessä, mutta heräämistä poliittiseen todellisuuteen en missään nimessä torju. Viime vaaleissa perussuomalaiset nappasivat aika monen työntekijän äänen. Mutta heidän talouspolitiikkansa voisi olla aika monelle yllätys. Aika monessa maassa, missä oikeistolaiset puolueet ovat vallassa, heikentävät ne johdonmukaisesti työntekijän asemaa. Niiden ideologiaan kuuluu oikeistolainen talouspolitiikka.”

TEKSTI SUVI SAJANIEMI
KUVA KITI HAILA

Haastattelu tehtiin 7.10. Kunnon työn päivän seminaarissa eli kansainvälisen ay-liikkeen kampanjapäivän Suomen tapahtumassa.