KEKSINTÖ: Meluntorjunta vaatii yksilölliset keinot

Melu, eli liian korkea äänenpaine, sekä tärinä aiheuttavat eniten ammattitauteihin luettuja meluvammoja tinnituksesta pysyvään kuulonalenemaan. Lisäksi melu voi lisätä riskiä sairastua sydän- ja verenkiertohäiriöihin. Työperäisten sairauksien rekisterin (TPSR) tietojen mukaan kuulovaurioiden määrä on jatkuvasti vähentynyt, kiitos hyvän kuulonsuojauksen.

Melulle sekä erityisen haitalliselle impulssimelulle altistuvat eniten metallialan sekä rakennusalan työntekijät. Työympäristössä impulssimeluksi määritellään 140 desibelin ääni, jonka kesto on lyhyempi kuin 1 millisekunti.

Päivittäinen, yli 80 dB:n melualtistus voi olla kuulolle vahingollista.

Tekniikan tohtori, dosentti Valtteri Hongisto Turun ammattikorkeakoulusta toteaa, ettei meluntorjuntaan ole yksiselitteistä patenttiratkaisua, sillä jokainen tila ja ympäristö on akustisesti yksilöllinen. Lisäksi melunvaimennukseen liittyvistä keksinnöistä on Hongiston mukaan mahdotonta pitää lukua, sillä kaupalliset yritykset tekevät niitä jatkuvasti.

Teollisuusympäristössä koneet ja työvälineet aiheuttavat voimakkaimman melun. Melun lähde pyritään meluntorjunta-asiantuntija Lasse Kinnarin mukaan ensisijaisesti eristämään omaan, ilmatiiviiseen koteloonsa. Kotelon äänieristystä parannetaan esimerkiksi joustavilla ja massaa lisäävillä polymeeripohjaisilla raskasmatoilla. Rakennusteollisuudessa eristämiseen käytetään kipsilevyjä.

Myös laitteen tärinä voi aiheuttaa melua kulkeutuessaan rakenteisiin. Tärinää torjutaan muun muassa joustavilla kumieristeillä tai polyuretaanipohjaisilla materiaaleilla. Äänen heijastumista rakenteiden pinnoilta eli kaikua voi vaientaa esimerkiksi huokoisilla villakuituakustiikkalevyillä sekä vaahtomuovimateriaaleilla.

Jo vuonna 1930 keksittiin vastamelu, mutta vasta 1990-luvulla saatiin kehitettyä kuluttajille sopivia tuotteita, kuten vastamelukuulokkeita. Vastamelukuulokkeessa on mikrofoni, joka muuttaa melun, eli äänen, sähköiseksi signaaliksi. Korvan päällä oleva kaiutin tuottaa vastaääntä. Oikein säädetyssä vastamelukuulokkeessa ulkoa tuleva melu ja kaiuttimen tuottama vastamelu ovat keskenään tarkalleen yhtä voimakkaita ja vastakkaisvaiheisia, jolloin ne kumoavat toisensa. Vastamelulla vaimennetaan parhaiten matalataajuista ääntä, mutta ei esimerkiksi puheääntä.

Vastamelua voidaan käyttää joissakin oloissa myös ulkotiloissa, esimerkiksi vilkkaissa risteyksissä. Järjestelmää käytetään myös sukellusveneissä peittämään potkurin ääntä.

Vastamelusta ei ole hyötyä ympäristöissä, joissa on korkeataajuista ääntä, kuten suhinaa tai sihinää. Korkeita ääniä voidaan torjua tavanomaisilla kuulonsuojaimilla. Suojainten äänenvaimennus ei kuitenkaan saisi olla liian voimakas, sillä työntekijän pitäisi pystyä kuulemaan varoitusäänet.

Lentokoneiden ja raskaiden ampuma-aseiden melutaso voi nousta jopa 150 dB:iin. Silloin joudutaan käyttämään kypäräsuojainta, jotta ääni ei kulkeutuisi korviin kallon läpi ja sitä kautta vaurioittaisi kuuloa.

Peiteääntä käytetään hälyisässä ympäristössä, kuten avotoimistossa. Se on kaiuttimilla tuotettua huminaa, joka peittää puheääntä. Peiteääntä on käytetty 1960-luvulta lähtien.

MELUPAIKAT PITÄÄ MERKITÄ

Suhtautuminen kuulosuojaimiin on Hongiston mukaan muuttunut viimeisten 15 vuoden aikana. Siihen ovat vaikuttaneet muun muassa valtioneuvoston meluntorjuntaohjelma ja meluasetus (VNa 85/2006).

Työnantajan on asetuksen perusteella laadittava ja pantava toimeen meluntorjuntaohjelma, jos melualtistustaso ylittää 87 dB. Lisäksi asetus velvoittaa säännöllisiin kuulontutkimuksiin, suojaukseen ja melumittauksiin sekä melupaikkojen merkitsemiseen.

MELUISAT TYÖT ALIHANKKIJOILLE

Etenkin yrityksen siirtyessä toisiin tiloihin akustiikkaan olisi paneuduttava huolellisesti. Kaikki yritykset eivät näin tee. Akustiikan asiantuntijoita pyydetään apuun viimeistään silloin, kun yritys joutuu tekemään muutoksia viranomaisen kehotuksesta.

Joillakin yrityksillä on meluongelmaan ratkaisu: ne siirtävät kovaäänisen tuotantovaiheen alihankkijalle. Kinnarin mukaan on myös yrityksiä, jotka haluavat parantaa työolosuhteita ja panostavat meluntorjuntaan, vaikkei työsuojelu siihen kehottaisikaan.

ILMOITETAANKO AMMATTITAUDEISTA?

Tilastojen mukaan ammattitaudit ovat vähentyneet työturvallisuuden parannuttua ja automatisaation lisäännyttyä. Työterveyslaitoksen asiantuntijan mukaan tilastoihin voi vaikuttaa myös yksinyrittäjyyden ja pätkätöiden lisääntyminen. Yksinyrittäjillä ei ole lakisääteistä velvollisuutta hankkia työtapaturma- ja ammattitautivakuutusta. Lisäksi pätkätyöt voivat vähentää halukkuutta hakeutua ammattitautitutkimuksiin.

TEKSTI TIINA TENKANEN / UP
KUVA LEHTIKUVA

TYÖYMPÄRISTÖ: Heti lääkäriin, jos työpaikalla sattuu!

Vuosittain tapahtuu noin 130 000 työtapaturma- ja ammattitautilain mukaan korvattavaa vahinkoa: työssä, työpaikan alueella, työpaikan välittömässä läheisyydessä, työmatkalla tai etätöissä. Tärkeintä on käydä heti lääkärissä.

KUVA YLLÄ: Hitsaaja Tiina Porkolan vakava työtapaturma vuonna 2013 Normetillä Iisalmessa hoidettiin hyvin. Nykyisin FMG Oy:ssä hitsaava Porkola toteaa olevansa suuressa kiitollisuudenvelassa kollegoilleen. He antoivat ensiavun ja soittivat ambulanssin, kun tellingeiltä teräspönkän päälle pudonneen Porkolan polvilumpio halkesi.

Poliisin ja vakuutusyhtiön edustajat kävivät tutkimassa turmaa, ja myöhemmin korvausasiat pyörivät pääosin hyvin. Kahdeksan kuukauden sairausloman ja lyhennettyä päivää ja viikkoa sisältäneen kuukauden työkokeilun jälkeen Porkola palasi kokopäiväiseen työhön. Tuolloin hän sai käydä myös työnantajan järjestämässä avokuntoutusryhmässä. Työhön palattuaan Porkola ei ole ollut päivääkään sairauslomalla jalan takia.

Ongelma korvausasioissa oli se, että jos papereista puuttui vähäinenkin lausunto, yksinhuoltaja Porkolan palkanmaksua saatettiin viivyttää kaksikin kuukautta. ”Minusta vakavaraisen työnantajan ja vakuutusyhtiön olisi pitänyt taata minun tulojeni katkeamattomuus. He olisivat sitten jälkeenpäin voineet sopia asian.”

TYÖ POIKKI, ILMOITUS ESIMIEHELLE JA LÄÄKÄRIIN

Osaa työpaikalla sattuneista vahingoista ei korvata, ja korvaaminen tai korvaamisen epääminen perustuu lakiin.

Tärkeintä on lähteä heti lääkäriin, jos satuttaa itsensä työhön liittyvissä olosuhteissa tai työmatkalla. Työ on lopetettava, vaikka sattuisi vain vähän. Lääkärin vastaanotolle voi hakeutua minne vaan, käytännössä kannattaa mennä lähimmälle. Jos työpaikalla on käytössä esimerkiksi etäpalvelu terveydenhuoltoon, tämänkin antama arvio riittää. Tärkeäintä on saada tilanteesta merkintä nimenomaan terveydenhuollon asiakirjoihin.

Ennen lääkäriin säntäämistä kannattaa tietysti kertoa asiasta työnantajalle tai työnantajan edustajalle. Jos vaikka yövuorossa ei sellaista olekaan, on kerrottava työtoverille. Hyvä olisi saada kirjaus myös työpaikan järjestelmään eli tehtyä tapaturmailmoitus.

Lääkäriin voi hakeutua ilman työnantajan vakuutustodistusta. Jos sellaisen ehtii saamaan mukaansa, menee lasku käynnistä heti oikealle vakuutusyhtiölle. Mutta kun sanot taikasanan ”työtapaturma”, ei sinulta laskuteta ensimmäistä käyntiä. Käynti korvataan, vaikka myöhemmin osoittautuisikin, ettei vahinko täytä työtapaturman määritelmää.

KERRO HETI JA KERRO KAIKKI

Tapaturmasta on kerrottava lääkärille heti ensimmäisellä käynnillä. Korvausjärjestelmä ei pidä uskottavana, että tapaturma olisi sattunut töissä alkukuusta, jos siitä kertoo lääkärin vastaanotolla vasta loppukuusta. Järjestelmä ei pidä myöskään uskottavana, jos työtapaturmasta kirjoitetaan ilmoitus vasta kuukausia tapahtuman jälkeen. Vamman hoitamisessa ja työkyvyttömyyden alkamisessa voi olla viive, mutta alkuvaiheen kuvauksen on löydyttävä jostakin. Varminta on siis mennä lääkäriin heti!

Lääkärille pitää kertoa työtapaturmasta. Yleensä työtapaturmassa saadut vammat ovat sellaisia, että ne voidaan todeta ilman tarkempia tutkimuksia. Ei siis heti kannata vaatia magneettikuvaan pääsemistä.

Työnantajan pitää ilmoittaa tapaturmavakuutusyhtiölleen sattuneesta työtapaturmasta kymmenen päivän sisällä. On hyvä, jos vahingoittunut pääsee itsekin osallistumaan tämän vahinkoilmoituksen tekemiseen. Vaikka tilanne ei osoittautuisikaan työtapaturmaksi, on se läheltä piti -tilanne, ja se on tutkittava ja tilastoitava työpaikalla. Niistä on tarkoitus oppia. Vakuutuslaitos aloittaa tapahtuman selvittelyn kuitenkin heti, kun se saa esimerkiksi hoitopaikan lausunnon.

SUURIN OSA TAPAUKSISTA HOITUU MUTKITTA

Lakisääteisestä työtapaturma- ja ammattitautivakuuttamisesta huolehtivat yksityiset vakuutusyhtiöt. Työnantajan on vakuutettava työntekijänsä. Vakuutusmaksu määräytyy muun muassa toimialaluokituksen (alan tapaturmariskin) ja työpaikan oman työturvallisuuden ja tapaturmakehityksen mukaan. Tapauksista korvataan vuosittain noin 90 prosenttia aikataulussa ja riidatta.

Tapaturmasta maksettava työkyvyttömyyden korvaus on sairausajan palkan suuruinen. Tarpeen vaatiessa myös kuntoutusta korvataan. Tapaturmakorvauksen maksaminen ei poista työnantajan velvollisuutta maksaa sairausajan palkkaa.

  1. Hakeudu lääkäriin, kun loukkaat itsesi työhön liittyvissä olosuhteissa.
  2. Ilmoita tapaturmasta työnantajalle
  3. Jos korvauspäätös ei vastaa odotuksiasi, siitä voi valittaa. Teollisuusliiton työympäristöyksikkö voi neuvoa asiassa.

TEKSTI MARJUT LUMIJÄRVI
KUVA MISKA PUUMALA

Lataa tästä Teollisuusliiton opas Vakava työtapaturma ja ammattitauti