MAAILMA: Yritysverolla varoja oppisopimuskoulutukseen

Saksankielisessä Euroopassa on pitkä oppisopimuskoulutuksen perinne. Moni siirtyy peruskoulusta suoraan työssäoppimiseen, Sveitsissä jopa kaksi kolmasosaa.

KUVA YLLÄ: Automekatroniikka-asennuksen oppisopimusopiskelija Jiyan Kizilboga tutki Volkswagen Touraniin tullutta näädän nakertamaa vauriota VW-korjaamolla Hannoverin lähellä Saksassa heinäkuun lopussa. Ala-Saksin osavaltiossa opiskelijoiden lukukausi alkoi epävarmoissa tunnelmissa, mikä ilmenee vähempinä oppisopimushakijoina, harvempina harjoittelupaikkoja tarjoavina työnantajina ja täyttämättöminä harjoittelupaikkoina. KUVA LEHTIKUVA / DPA / JULIAN STRATENSCHULTE

9.9.2020

Saksalaiset kutsuvat omaa koulutusmalliaan duaalikoulutukseksi eli kahden järjestelmän koulutukseksi. Se tarkoittaa työn ja opintojen limittämistä kiinteästi yhteen. Suomen hiljan uusiksi muokattu oppisopimusjärjestelmä on saanut paljon vaikutteita Saksasta.

Saksassa opiskelijoiden korvauksen taso on ammattiliitoille tärkeä asia. Se määritellään työehtosopimuksissa, ja esimerkiksi IG Metall pyrkii jatkuvasti nostamaan sitä enemmän kuin muita palkkoja.

Laki määrittää koulutettavien vähimmäiskorvaukset 515–620 euron välille kuukaudessa, mutta esimerkiksi terästeollisuuden sopimus takaa 980–1 197 euron korvauksen.

Liitto valvoo muutoinkin tarkasti opiskelijoiden etuja työpaikoilla.

– Pidämme huolta siitä, että opintosuunnitelmaa noudatetaan, eikä opiskelijoilla teetetä mitään opinnoille vieraita tehtäviä, sanoo liiton Volkswagenin Osnabrückin yritysneuvoston jäsen Petra Nolte liiton verkkosivuilla.

Saksassa on työpaikoilla oma lakisääteinen opiskelijoiden ja nuorten etuja valvova elin, Jugend- und Auszubildendenvertretung JAV. Sen toiminta kattaa alle 25-vuotiaat työntekijät ja sille valitaan oma edustaja tai neuvosto.

Laki säätää, että JAV:n luottamushenkilöille on taattava työpaikka opintojen jälkeen. Suoja kestää vuoden opintojen päättymisen jälkeen.

Tanskassa oppisopimusverolla kerätään vuosittain 670 miljoonaa euroa. Tuotolla korvataan yrityksille valtaosa oppisopimuksessa olevien palkkakuluista.

Monessa maassa oppisopimuskoulutuksen kuluja katetaan yrityksiltä perittävällä erillisellä verolla. Tanskassa näin kerätään vuosittain 670 miljoonaa euroa. Tuotolla korvataan yrityksille valtaosa oppisopimuksessa olevien palkkakuluista.

Järjestelmä tasaa oppisopimuksen kuluja eri yritysten kesken ja tuo hyötyjä niille, jotka oppilaspaikkoja tarjoavat. Silti veron tuottoa ei ole pystytty kokonaisuudessaan käyttämään ja tänä vuonna sitä peritään vähemmän.

Ranskassa vastaavaa veroa on eri muodoissaan peritty jo vuodesta 1925. Verosta on voinut vähentää omat oppisopimuskulut. Veron tarkoitus on kannustaa yrityksiä tarjoamaan koulutuspaikkoja.

Britanniassa konservatiivihallitus sääti vuodesta 2017 yli kolmen miljoonan punnan liikevaihdon saavuttaville yrityksille 0,5 prosentin oppisopimusveron niiden koko palkkasummasta. Yrityksillä on kaksi vuotta aikaa käyttää maksamansa vero omaan oppisopimuskoulutukseensa.

TEKSTI HEIKKI JOKINEN

Mihin menet, ammatillinen koulutus? ”Oppisopimus oli onnenpotku”, sanoo maatalouskoneasentaja Elina Kinnunen

Ammatillinen koulutus on ollut viime vuosina murroksessa. Sipilän hallitus teki ammattikoulujen rahoitukseen rajut leikkaukset. Nykyhallitus sen sijaan panostaa koulutukseen lisärahaa, päämääränä oppivelvollisuuden pidennys ja toisen asteen maksuton opetus. Mahdollisuus opiskella aikuisiällä joustavasti on politiikan kentällä laajasti kannatettu tavoite, ja työssäoppimista lisätään yritysten ja oppilaitosten yhteistyöllä.

KUVA YLLÄ: Elina Kinnunen jätti vakityönsä ja kouluttautui oppisopimuksella Valtran maatalouskoneasentajaksi. KUVA HANNA-KAISA HÄMÄLÄINEN

”Ammatillinen koulutus uudistetaan osaamisperusteiseksi ja asiakaslähtöiseksi kokonaisuudeksi.”

Vuoden 2018 alusta voimaan tullutta uudistusta perusteltiin hallitusohjelmassa Juha Sipilän (kesk) porvarihallitukselle ominaisella markkinointikielellä. Käytännössä ammatillisten oppilaitosten rahoitusta leikattiin lähes 250 miljoonalla eurolla.

– Ei se lopputulos ollut kuitenkaan niin karmea kuin olisi voinut ajatella. Tällä hetkellä olen taas vähän optimistisempi, sanoo Teollisuusliiton koulutuspäällikkö Hannu Siltala.

Siltalan optimismin syynä ovat toisaalta Antti Rinteen / Sanna Marinin (sd) punamultahallituksen koulutuslinjaukset. Toisaalta taas vuoden 2018 uudistus on saanut joitain asioita liikahtamaan oikeaankin suuntaan.

– Hyvä juttu oli, että nuoret ja aikuisopiskelijat yhdistettiin saman lainsäädännön alle. Ennen oli olemassa vain yhteishaku, nyt on myös jatkuva haku. Eli aikuiset ja peruskoulunsa päättäneet nuoret voivat hakea pitkin vuotta opiskelemaan.

Oppilaitosten ja yritysten yhteistyöstä on myönteisiä esimerkkejä, joskin ne koskevat enimmäkseen isoja firmoja. Yksi hyvä esimerkki on Suolahdella Valtran traktoritehdas, joka on saanut oppisopimuskoulutuksen toimimaan.

 

”Olin onnesta soikeana”

Oppisopimuskoulutus antoi kokonaiskuvan traktoritehtaan toiminnasta, sanoo Elina Kinnunen. KUVA HANNA-KAISA HÄMÄLÄINEN

– Mahtava onnenpotku oli. Olin onnesta soikeana. Ja oli kyllä huojentunut olo, kun syksy oli näyttänyt niin hiljaiselta, muistelee Elina Kinnunen viime vuoden elokuuta.

Tuolloin hänelle tarjottiin vakituista työsopimusta, vaikka koulutus oli päättymässä vasta marraskuussa. Kinnunen suoritti maatalouskoneasentajan ammattitutkinnon Valtran oppisopimusopiskelijoiden toisella kurssilla.

– Mieheni oli ensimmäisellä kurssilla, hän oli tykännyt ja sai täältä vakipaikan. Nyt me molemmat päästiin vuorotöistä eroon ja saadaan olla omalla paikkakunnalla päivätöissä. Se oli mukavaa, kun lähdin varttuneella iällä opiskelemaan uutta ammattia, kertoo Kinnunen, joka aiemmin työskenteli Metsä Woodin vaneritehtaalla Suolahdella.

Oli hienoa opiskella uutta ammattia niin, ettei tarvitse koko ajan istua koulun penkillä.

Riskinotto ja vakityöstä lähteminen osoittautui kannattavaksi liikkeeksi. Erityisesti Kinnunen on tyytyväinen koulutuksen kautta tulleeseen monitaitoisuuteen. Koska opiskelijat kiersivät eri työvaiheissa, traktorinteon kaikki vaiheet tulivat tutuiksi.

– Voimansiirtotehtaassa pääsee näkemään vaihdelaatikon kasauksen alusta loppuun. Ja kokoonpanotehtaassa tulee vaiheet tutuksi moottorivarustelusta aina sinne, kun renkaat laitetaan traktorin alle. Tässä näkee, mistä se traktori oikein koostuu. Mutta jos tekee vain yhtä hommaa, niin silloin ei ole välttämättä mitään hajua, mitä linjan toisessa päässä tapahtuu.

KÄYTÄNNÖN TYÖT EDELLÄ

Teoriaosuutta kurssilaiset kävivät opiskelemassa koulutusta järjestäneen POKE:n eli Pohjoisen Keski-Suomen ammattiopiston tiloissa Äänekoskella ja Saarijärvellä. Kinnusta miellytti se, että koulutuksen pääpaino kuitenkin oli selvästi käytännön töissä.

– Oli hienoa opiskella uutta ammattia niin, ettei tarvitse koko ajan istua koulun penkillä. Olisiko sitä teoriaa ollut 20–30 päivää. Siellä käytiin läpi esimerkiksi huoltoa, hydrauliikkaa ja moottoritekniikkaa. Niille, jotka harkitsevat, kannattaako oppisopimuskoulutukseen hakeutua, Kinnunen antaa perusteita.

– Meillä investoidaan tehtaaseen, eli voisi ajatella, että toiminta on Suolahdessa vakaalla pohjalla. Työyhteisö on tosi hyvä ja ei se palkkakaan huono ole. Pääsee monipuolisesti opettelemaan näitä töitä.

 

Pääluottamusmies: Jonkin verran jumppaamista vaadittiin alussa

Työpaikkaohjaajien roolissa meillä on vielä kehittämisen varaa, sanoo Valtran pääluottamusmies Ville Kivimäki. KUVA HANNA-KAISA HÄMÄLÄINEN

Ammatillisen koulutuksen uudistus ja oppisopimusopiskelijoiden tulo Valtralle vuonna 2018 toivat pääluottamusmies Ville Kivimäen työpöydälle uudenlaisia edunvalvontakysymyksiä.

– Oli ensin kyllä ihmettelemistä, että miten tätä amisreformia omalla työpaikalla sovelletaan, muistelee Kivimäki.

Yksi ratkaistava asia oli opiskelijoiden palkkataso.

– Työehtosopimuksen mukainen oppisopimusopiskelijoiden taulukkopalkka on pohjana. Se lähtee asteittain nousemaan, ja kun osaaminen karttuu, pääsee meidän tuotantopalkkiojärjestelmän piiriin, Kivimäki kertoo.

Alkuvaiheessa oli työntekijöiden porukassa epäluuloja, että otetaanko tänne opiskelijoita tekemään halpatyötä. Mutta nämä ajatukset karsiutuivat pian.

Toinen kysymys oli, mitä opiskelijoille maksetaan tilanteessa, jossa he tuuraavat vakituisia työntekijöitä.

– Päädyttiin siihen, että he saavat saman palkan kuin tuurattava ja pidetään huolta, ettei tuuraus haittaa opiskelua, kertoo Kivimäki, joka on tyytyväinen työnantajan kanssa tehtyyn sopimukseen.

– Aivan alkuvaiheessa meillä oli työntekijöiden porukassa ehkä epäluuloja, että otetaanko tänne opiskelijoita tekemään halpatyötä. Mutta nämä ajatukset karsiutuivat aika pian.

Oppimista on tapahtunut koko työyhteisössä. Yksi oivallus on ollut työpaikkaohjaajien tärkeys. He tuntevat tuotannon ja auttavat toteuttamaan opiskelijan HOKS:ia eli henkilökohtaisen osaamisen kehittämissuunnitelmaa.

– Työpaikkaohjaajien kautta oppilas saa tukea ja opiskelun rytmitys sujuu. He osaavat viedä oppilaan oikeille työpisteille niihin töihin, joita juuri siinä kohtaa tutkintoa vaaditaan. Vielä meillä on kuitenkin kehittämisen paikka työpaikkaohjaajien roolissa, Kivimäki selvittää.

PAIKALLISET SITOUTUVAT VAHVEMMIN

Oppisopimusjärjestelmää muokataan Valtralla koko ajan, ja pääluottamusmiehellä on omat kehitysehdotuksensa. Koulutusta järjestävältä POKE:lta eli Pohjoisen Keski-Suomen ammattiopistolta Kivimäki toivoo enemmän yhteistyötä työpaikkaohjaajien kanssa.

– Meillä taas saisi vielä tarkemmin miettiä koulutuksen alussa, mitkä ovat työnantajan tarpeet. Voisi tehdä täsmäkoulutusta niihin hommiin, joihin on vaikea löytää koulutettua ihmistä. Näin työnantaja ja opiskelijat hyötyisivät molemmat.

Tärkeää Kivimäen mielestä on myös tuoda rehellisesti esille, että vaikka koulutuksen tarkoituksena on saada yritykselle osaavaa työvoimaa, ei kyseessä ole lupaus työllistymisestä.

– Me ei harhauteta opiskelijoita sillä, että työpaikka olisi varma asia. Jos heitä ei palkata, niin he saavat kuitenkin tutkinnon.

Lisäksi Kivimäki ottaa esiin aluepoliittisen näkökulman ja korostaa koulutuksen merkitystä Äänekosken seudulle.

– Kun koulutetaan tämän seutukunnan ihmisiä, niin sitoutuminen on vahvempi kuin silloin, jos asuttaisiin kauempana. Siinä syntyy symbioosi työnantajan ja opiskelijan välille, ja tämä on pitkäjänteistä toimintaa.

 

”Rehtori” viihtyy roolissaan

Valtran matkustuskoordinaattori, ”rehtori” Erkki Liimatainen arvioi, että oppisopimuskoulutuksiin liittyvät asiat vievät hänen työajastaan noin kolmanneksen. KUVA HANNA-KAISA HÄMÄLÄINEN

Erkki Liimatainen tunnetaan Valtralla ”rehtorina”. Hänen vetämissään ryhmissä oppisopimusopiskelijoista koulutetaan maatalouskoneen asentajia.

– Tämä on ollut aika suosittua. Kaksi ryhmää meillä on ollut, molemmissa seitsemän opiskelijaa. Kolmas ryhmä olisi ollut tänä keväänä, mutta korona sotki suunnitelmat, sanoo Liimatainen.

”Koulu” sai alkunsa toimitusjohtaja Jari Rautjärven ideasta. Valtra ja koulutuksen järjestäjä Pohjoisen Keski-Suomen ammattiopisto eli POKE mainostivat hanketta netissä, paikallislehdissä ja muissa medioissa.

– Ensimmäiseen ryhmään tuli hakemuksia noin 20, toiseen jo lähes 40. Maine oli kiirinyt. Ikähaarukka oli kaksikymppisestä päälle viisikymppiseen, ja monenlaista alanvaihtajaa oli, esimerkiksi useampi vanerityöntekijä, kertoo Liimatainen.

Liimatainen koordinoi toimintaa, on yhteishenkilönä POKE:n suuntaan ja valitsee opiskelijat yhteistyössä linjaesimiesten kanssa. Valittujen kanssa tehdään vuoden mittainen määräaikainen työsopimus.

– Pari kertaa kuussa he ovat POKE:n Äänekosken tai Saarijärven toimipisteessä, siellä hoidetaan teoriaopinnot. Meillä he ovat kuusi viikkoa yhdellä esimiesalueella oppimassa sen töitä ja siirtyvät sitten seuraavalle. Eli he näkevät voimansiirtotehtaan, kokoonpanon, varustelun ja niin edelleen.

ESIMIESTEN SITOUTTAMINEN OPITTIIN KANTAPÄÄN KAUTTA

Koulutuksen läpikäyneistä muutama on keskeyttänyt. Suurin osa on kuitenkin työllistynyt Valtralle joko vakituisesti tai määräaikaisesti.

”Rehtorin” ja koulutuksen järjestäjien osaaminenkin on matkan varrella karttunut. Muun muassa esimiesten sitouttaminen hankkeeseen oli aluksi puutteellista, mutta nyt tilanne on jo toinen.

– Ensimmäisen ryhmän aikana esimiehillä oli vielä asennetta, että ei haluta ketään, kun nehän täytyy perehdyttää ja se vie resursseja. Mutta toisen ryhmän kanssa kyseltiin jo, että koska ne opiskelijat tulevat meidän alueelle, ja esimiehille tuli vähän keskenään narunvetoa, että minä haluan sen ja sen kaverin tänne, Liimatainen kuvailee.

Liimataisen ammattinimike on matkustuskoordinaattori, ja hän vetää Valtralla muun muassa turvallisuusperehdytyksiä ja tulityökoulutuksia. Oppisopimusopiskelijoiden ohjaamiseen hän arvioi työajastaan kuluvan noin 30 prosenttia. Erilliskorvausta ”rehtorina” olosta ei makseta; käytäntö on hänen ammattiliittonsa Pron työehtosopimuksen mukainen. Työtehtävänä opiskelijoiden ohjaaminen on ollut mieluisa.

– Toimitusjohtaja ja hr-päällikkö tulivat minulta kyselemään, että kiinnostaisiko tällainen. Ja on kyllä ollut tosi mielenkiintoinen juttu.

Pääluottamusmies Ville Kivimäki, koulutustoimintaa koordinoiva Erkki Liimatainen ja koulutuksen kautta työpaikan hankkinut Elina Kinnunen tuntevat Valtran oppisopimusjärjestelmän. KUVA HANNA-KAISA HÄMÄLÄINEN

 

Henkilöstöjohtaja: Saamme monitaitoisia, sitoutuneita ammattilaisia

Valtran henkilöstöjohtaja Jari Suuronen. KUVA KATJA VUORI

– Oppirahoja maksettiin, kun ei ennen ollut sellaista tehty. Paljon yllättäviä haasteita on tullut vastaan, myöntää henkilöstöjohtaja Jari Suuronen.

– Mutta siitä se lähti, ja kakkoskurssi meni jo paremmin kuin ensimmäinen.

Ei työ aivan nollapisteestä alkanut, sillä oppisopimuksia yrityksessä oli tehty aiemminkin, mutta ei systemaattisesti kurssittaen.

Kun nähtiin, että ihmiset ovat valmiita jopa jättämään päivätyöt meidän takia, niin se kasvatti vastuun tunnetta.

Hanke vei sekä henkilöstöresursseja että rahaa.

– Se vaatii jonkun, joka koordinoi toimintaa. Ja euroja, merkittäviä määriä. Me saatiin kuitenkin paikallisesti sovittua asiat pääluottamusmiehen kanssa, Suuronen sanoo.

Ensimmäistä kurssia valmisteltaessa Valtralla hämmästyttiin hakijoiden kovatasoisuutta.

– Kun nähtiin, että ihmiset ovat valmiita jopa jättämään päivätyöt meidän takia, niin se kasvatti vastuun tunnetta. Tuli ajatus, että nyt tästä on pakko tehdä hyvä.

Valtra on saanut panostuksilleen vastinetta. Suuronen kehuu oppisopimuskoulutettuja monisanaisesti:

– Todella hyviä henkilöitä on saatu, osaavia ammattilaisia. Ovat kiertäneet meidän eri osastot, ovat monitaitoisia ja sitoutuneita. Meillä on 500 tuotantotyöntekijää, ja joka vuosi heistä eläköityy jokin määrä. Tämä on yksi keino kasvattaa hyviä traktorintekijöitä.

 

Satsaus aikuisopiskelijoihin toi tulosta Kouvolassa

KSAO:n tiiminvetäjä Hannu Salminen. KUVA JUHA METSO

Ammatillisen koulutuksen uudistus eli reformi tarkoitti KSAO:ssa eli Kouvolan seudun ammattiopistossa kahden oppilaitoksen yhdistymistä.

– Ennen oli aikuisopisto ja ammattiopisto erikseen, sanoo talotekniikan tiiminvetäjä Hannu Salminen.

– Se on toteutunut, että opetus saatiin enemmän työelämälähtöiseksi. Ja tämähän oli reformin juurisyy.

Meillä tehtiin tietoinen päätös, että alettiin panostaa aikuisopiskelijoihin.

Vuosittain KSAO:ssa opiskelee runsaat 3 000 henkeä, ja Salmisen arvion mukaan noin kolmasosa on aikuisopiskelijoita. Heidän määränsä on kasvanut koko 2010-luvun ajan, siis jo useita vuosia ennen reformia. Se on paljolti seurausta oppilaitoksen omista linjauksista.

– Meillä tehtiin tietoinen päätös, että alettiin panostaa aikuisopiskelijoihin.

Tutkinnoista suosituin on sähköautomaatio, johon on runsaasti ensisijaisia hakijoita.

– Sähköautomaation opiskelijoilla on usein vahva motivaatio ja he valmistuvat hyvin. Putkiasentajiksi halutaan myös, sillä alalla on hyvä työllisyystilanne, kuvaa Salminen.

Prosessinhoitajan tutkinto oli Kouvolassa välillä jo vaaravyöhykkeessä.

– Se meinasi tyrehtyä, kun paperiteollisuus uhkasi Suomesta loppua. Mutta opetusministeriö antoi siihen lisämäärärahaa, koska asia nähtiin tärkeäksi.

”MENNÄÄN FIRMAAN JA PUHUTAAN SAMAA KIELTÄ”

Yritysyhteistyö on toinen asia, johon KSAO panostaa merkittävästi. Kumppaneina on etenkin alueen suurimpia yrityksiä, kuten UPM, Stora Enso, KSS Energia ja Kymen Seudun Osuuskauppa. Lisäksi oppilaitoksen joka tiimissä on työelämäopettaja.

– Kun sähkötekniikan opiskelijat valmistuivat toukokuun lopussa, niin työelämäopettaja lähti kiertämään sähköfirmoja ja selvittämään niiden tarpeita, Salminen kertoo.

KSAO järjestää yrityksille säännöllisesti infotilaisuuksia; niitä pidettiin myös ammattikoulu-uudistuksen voimaantulosta. Salmisen havainto on, että isot yritykset tuntevat uuden järjestelmän paremmin kuin pienet. KSAO pyrkii jakamaan tietoa muun muassa työpaikkaohjaajien roolista.

Ei opetusvastuu kouluilta mihinkään häviä. Opettaja toimii opettamisen asiantuntijana työelämäjaksollakin.

– Me on tehty niin sanottu salkkumalli. Mennään firmaan ja käydään heidän ehdoillaan asioita läpi, jätetään kasvatusopin sivistyssanat pois ja puhutaan samaa kieltä heidän kanssaan.

Eräänä syynä tiedon puutteeseen on, että kun reformi tehtiin, viestinnässä oli puutteita.

– Tiedottamisessa oli silloin vääriä painotuksia, siinä olisi tarvittu enemmän konkretiaa. Yrityksille tuli pelkoja, että he joutuvat nyt opettajiksi. Mutta eihän se opetusvastuu kouluilta mihinkään häviä. Opettaja toimii opettamisen asiantuntijana työelämäjaksollakin, muistuttaa Salminen.

KUVA JUHA METSO

 

Hallituksen suunnitelmissa maksuton koulutus ja lisärahaa opettajiin

Toisen asteen koulutuksen maksuttomuus on nykyisen hallitusohjelman myötä toteutumassa. Oppivelvollisuusikää korotetaan 18 vuoteen. Muutosten on tarkoitus tulla voimaan vuoden 2021 syksyllä.

– Hallituksen koulutuspolitiikka lähtee siitä, että oppivelvollisuusiän laajennus on tosi tärkeä uudistus, joka nostaa suomalaisten osaamistasoa, sanoo Anna Mäkipää.

Opetusministeri Li Anderssonin erityisavustajana toimiva Mäkipää katsoo, että koronakriisin takia otettu valtionvelka ei ole syy uudistuksen perumiselle tai lykkäämiselle.

– Nykyisenä aikana ja koronaepidemian seurauksena osaamisen tarve ei ole ainakaan vähentynyt, pikemminkin päinvastoin. Satsaukset osaamiseen ovat tie ulos koronakriisistä.

Valmistelussa olevassa hallituksen esityksessä oppimateriaalit, työvälineet ja työasut tulevat opiskelijalle ilmaisiksi. Maksuttomuus jatkuisi sen kalenterivuoden loppuun, jolloin opiskelija täyttää 20 vuotta.

Osaamista on kehitettävä ja uudistettava koko työuran ajan. Se on paras turva muuttuvassa maailmassa.

Hallitus on myös sopinut 235 miljoonan euron lisärahoituksen ammatillisten oppilaitosten henkilöstökuluihin neljän vuoden ajalle. Rahalla palkataan uusia opettajia, ohjaajia ja tukihenkilöitä sekä lisätään nykyisen henkilökunnan opetustunteja.

– Viime syksynä jaettiin jo 20 miljoonaa, ja 80 miljoonaa jaettiin kesäkuussa koulutuksen järjestäjille. Syksyllä asiaan palataan jatkon osalta, kertoo Mäkipää.

Yksi tärkeä hallituksen tulevaisuushanke on myös jatkuvan oppimisen uudistus, jonka tavoitteena on tarjota jokaiselle mahdollisuus päivittää osaamistaan. Uudistus toteutetaan kolmikantaisesti, ja sen yhteydessä tarkastellaan muun muassa muutosturvaa ja työttömyysturvaa.

Lisäksi ammatilliselle koulutukselle on käynnistymässä laadun ja tasa-arvon kehittämisohjelma Oikeus osata.

– Osaamista on kehitettävä ja uudistettava koko työuran ajan. Se on paras turva muuttuvassa maailmassa, sanoo Mäkipää.

 

TES-kirjauksia työssäoppimisesta ja työpaikkaohjaajista

Teollisuusliitto pyrkii työehtosopimusten kautta edistämään työpaikalla tapahtuvaa ammatillista oppimista ja opiskelua. Sopimuksiin on tavoiteltu muun muassa kirjauksia siitä, että oppimista tukeva työpaikkaohjaaja olisi oikeutettu ajankäyttöön ja korvauksiin. Hänen tulisi siis saada muista töistään vapautusta voidakseen käyttää riittävästi aikaa työssäoppijoiden kanssa, eikä hänen ansiotasonsa saa ainakaan laskea ohjaamistehtävien takia.

Alla on poimintoja Teollisuusliiton voimassa olevista työehtosopimuksista. Lista ei ole välttämättä kattava. Työnantajaliitot ovat monilla aloilla olleet vastahakoisia vahvistamaan työpaikkaohjaajien asemaa työehtosopimuksissa.

TEKNOLOGIATEOLLISUUS: Työnantaja ja koulutuksen järjestäjä solmivat opiskelijaa koskevan koulutussopimuksen. Työpaikkaohjaajan on saatava ohjausosaamisen kannalta tarpeellinen koulutus, perehdytys on koulutuksen järjestäjän vastuulla. Ohjaamistyöhön ja ohjauksen suunnitteluun on varattava riittävästi aikaa. Jos työpaikkaohjaajan varsinainen työ keskeytyy, ohjausajalta maksetaan keskituntiansion mukainen palkka.

KEMIAN SEKTORI (muut paitsi autoala ja autonrengasala eli yhteensä 10 työehtosopimusta): Työehtosopimuksissa todetaan koulutustarve sekä se periaate, että työpaikkaohjaajana toimimisesta ei synny ansionmenetystä.

MAASEUTUELINKEINOT, PUUTARHA-ALA, TURKISTUOTANTOALA, VIHER- JA YMPÄRISTÖRAKENTAMISALA: Työpaikkaohjaajan tehtävä vaikuttaa vaativuusryhmän määrittelyyn korottavasti. Valmistautumiseen ja varsinaiseen ohjaustyöhön on annettava riittävästi aikaa. Työnantajan velvollisuus on varmistaa, että työpaikkaohjaajalla on riittävä osaaminen ja että hän saa tarvittaessa alan erityispiirteet huomioivan koulutuksen. Koulutusaika on palkallista, työnantaja vastaa kuluista.

TAIMITARHA-ALA: Perehdytykseen ja työn opastukseen käytetyiltä tunneilta maksetaan erilliskorvauksena, siis normaalipalkan päälle, 10 prosenttia henkilökohtaisesta aikapalkasta.

MEDIA- JA PAINOALA: Työpaikkaohjaajalle varataan riittävä aika tehtäviinsä, huomioon otetaan sekä suunnittelu- että koulutusaika.

TEKSTIILIALA, TEKSTIILIHUOLTOALA, LASITUSALA: Työnantajan tulee ilmoittaa pääluottamusmiehelle oppisopimus- ja koulutussopimusoppilaista.

 

Termejä

TYÖSSÄOPPIMINEN

Osa opintoja ja korvaa nykyään usein vanhan ilmauksen työharjoittelu. Työssäoppiminen voi perustua joko oppi- tai koulutussopimukseen.

OPPISOPIMUS

Opiskelija tekee määräaikaisen työsopimuksen ja on työsuhteessa työnantajaan. Lisäksi työnantaja tekee sopimuksen koulutuksen järjestäjän kanssa.
Oppisopimus voi tähdätä tutkintoon, tai sen kautta voi suorittaa osan tutkinnosta. Opiskelija hankkii osaamisensa pääosin työpaikalla käytännön töissä. Teoriaosuuksia suoritetaan usein opetusta järjestävän oppilaitoksen tiloissa.

KOULUTUSSOPIMUS

Opiskelija ei ole työsuhteessa, eikä hänelle makseta palkkaa. Koulutussopimus tehdään koulutuksen järjestäjän ja työpaikan edustajan välillä. Se annetaan tiedoksi opiskelijalle.

Sekä oppi- että koulutussopimuksen osana opiskelijalle tulee työpaikalla laatia henkilökohtainen osaamisen kehittämissuunnitelma (HOKS).

 

TEKSTI MIKKO NIKULA

Mirja Suhonen: Uudet laman lapset – lääkkeeksi toisen asteen koulutus

Moni meistä muistaa 1990-luvun alkuvuodet, kun lapsiperheiden etuuksia leikattiin, työttömyys oli korkealla ja hyvinvointivaltio natisi liitoksistaan. Liima piti, mutta jäljet jäivät. Syntyi käsite laman lapset.

Tuolloin leikattiin ja karsittiin muun muassa päivähoidosta, äitiys- ja lastenneuvolasta sekä kouluterveydenhuollosta. Lapsiperheiden kotipalvelut katosivat lähes kokonaan, ja jopa 18 prosenttiin kohonnut työttömyysaste aiheutti osalle lapsista puutetta jokapäiväisessä elämässä. Koulutuksen puute on yksi osattomuuden tunnetta ja syrjäytymistä aiheuttava tekijä. Saammeko kaikille maksuttoman toisen asteen koulutuksen vihdoinkin toteutettua? Aika näyttää.

Laman vaikutuksia lapsiin ja perheisiin tutkittiin muun muassa seurantatutkimuksella, joka käsitteli vuonna 1987 syntyneiden lasten selviämistä ja sijoittumista työelämään. Osalle lapsista kehittyi myöhemmin mielenterveysongelmia, osa jäi vaille koulutusta ja työelämän ulkopuolelle. Vanhempien huoli arjesta heijastui lapsiin turvattomuutena. Jopa 21 prosenttia tuon ikäluokan lapsista tai nuorista on ollut mielenterveyshoidon piirissä. Huikea määrä.

Onko koronapandemian seurauksena samantapainen pahoinvoinnin ylisukupolvinen kierre kuin 1990-luvun lamalla?

Maaliskuusta asti olemme eläneet koronapandemian aikaa. Teollisuusliitonkin jäsenet ovat joutuneet lomautetuksi ja osa irtisanotuksikin pandemian aiheuttamien vaikutusten vuoksi. Onko tästä seurauksena samantapainen pahoinvoinnin ylisukupolvinen kierre kuin 1990-luvun lamalla? Kuka sen osaisi ennustaa, ei varmasti kukaan.

Koronapandemia on vaikuttanut meihin kaikkiin tavalla tai toisella. Suurin osa teollisuuden työntekijöistä ei tee etätöitä, mutta esimerkiksi työvuoroja on porrastettu ja erityyppisiä varokeinoja on otettu käyttöön tartuntojen ehkäisemiseksi. Perheissä monen mummot ja ukit ovat eläneet eristyksissä, sukujuhlia ja lomamatkoja on peruttu ja koululaisten opintie on kulkenut toisenlaisia polkuja aikaisempaan verrattuna.

Selviydymme ehkä paremmin tällaisesta kollektiivisesta lähes kaikkia koskevasta elämiseen vaikuttavasta uhasta kuin vain osaa koskettavista kriiseistä. Uhka on yhteinen. Onneksi valtiovalta on ymmärtänyt huolehtia työttömyysturvan parantamisesta edes tilapäisesti. Joillekin ansiopäivärahan ansaintaan ja maksamiseen tehdyt muutokset ja omavastuupäivien poisto poikkeuslakien turvin on tae sille, että uusia laman lapsia ei tule, vaan jaksamme pitää huolta toisistamme.

Toivon sydämestäni, että kansaedustajamme osaavat nyt olla kaukokatseisia, ja saamme suunnitellusti kaikille nuorille vähintään toisen asteen koulutuksen, mikä pitää heidät tutkitusti kiinni elämässä.

MIRJA SUHONEN
Teollisuusliiton sopimusasiantuntija

Kari Hyytiä: Suomi tarvitsee teollisen työn osaajia

Suomessa on huutava pula osaajista. Teollisiin töihin valmistuvat nuoret viedään käsistä. Pulaa on koneistajista, hitsaajista, prosessityöntekijöistä, sähkömiehistä ja -naisista. Pelkästään teknologia-aloilla tarvitaan 53 000 uutta osaajaa vuoteen 2021 mennessä, mutta tosiasia on, että teollisuus ei vedä nuoria puoleensa. Mistä kiikastaa?

Peruskoulun päättäneet koululaiset ovat valinnan edessä. Pohdittavana on kaksi tietä. Joko ammatillinen koulutus tai lukio.

Ammattikoulut sopivat niille, jotka jo tietävät alansa. Valinnan etuna on mahdollisuus saavuttaa ammattipätevyys nopeasti. Jotkut kuitenkin menevät ammattikouluun vain siksi, että arvelevat pääsevänsä helpolla. Todellisuus on toisenlainen. Ammattikoulutus vaatii sitoutumista ja panostamista siinä missä lukiokin. Ei siis pidä ajatella, että ”amis on laiskojen koulu”. Päinvastoin kannattaa nähdä, että ammatillinen koulutus mahdollistaa yhtä lailla väylän työelämään ja korkeakouluopintoihin.

Elämme tilanteessa, jossa koulutusleikkaukset, resurssipula, opettajan työn muuttuminen ja opiskelun siirtyminen työpaikoille tapahtuvat samaan aikaan. Myös opettajien jaksaminen muutosten keskellä huolestuttaa. Ongelmilta ei voida välttyä. Viimeistään nyt on syytä ymmärtää, että opiskelumahdollisuuksien on oltava laadullisesti kunnossa. On herätettävä nuorten kiinnostus teollisia työpaikkoja kohtaan. Nuorten on voitava olla ylpeitä opitusta osaamisesta ja uudesta ammatista.

”Oppimisen vieminen nykyistä enemmän työpaikoille edellyttää ohjausresurssien lisäämistä ja monipuolistamista.”

Yhteiskunnan asettamissa haasteissa pärjää parhaiten hankkimalla ammatin tai hallitsemalla eri ammatteja. Ammatillisen koulutuksen keskeisin tavoite on työelämässä tapahtuvan oppimisen lisääminen, jotta opiskelijoiden siirtyminen koulusta työelämään tapahtuisi mahdollisimman jouhevasti.

Oppimisen vieminen nykyistä enemmän työpaikoille edellyttää ohjausresurssien lisäämistä ja monipuolistamista. Työnantajien puolestaan on tiedostettava nykyinen ja tuleva työvoiman tarve, mikä mahdollistaa koulutuksen järjestäjän ja yritysten välisen yhteistyön kehittymisen. Samalla opinto-ohjaajilla on oltava tietoa teollisuuden tarjoamista ammatillisista mahdollisuuksista, jotta he voivat ohjata nuoria tulevaisuuden opintopoluille.

Opiskelu tapahtuu henkilökohtaisen opetussuunnitelman, ei niinkään lukujärjestyksen mukaan. Tukea tarvitsevat ne, jotka ovat ujoja tai oppivat hitaammin. Vastaavasti nopeasti omaksuvat voivat hankkia ammatin joutuisammin. Osaamisen laatuun on panostettava. Oppimisympäristöjen on oltava mielekkäitä ja innostavia.

Ei siis enää lisää leikkauksia koulutukseen. Resursseja on vahvistettava. Toisen asteen koulutuksen kiinnostavuutta lisätään vain laadun ja työllistymisen kautta. Nuori, joka joutuu pyörittelemään peukaloitaan, äänestää jaloillaan.

KARI HYYTIÄ
Teollisuusliiton ammatillisen koulutuksen asiantuntija

KUVA KITI HAILA

Ammatillisen opetuksen uudistuksen piti lisätä työssä oppimista – opiskelijoiden määrä työpaikoilla ei kasvanut

”Ammatillinen opetus elää välivaihetta. Siihen on pakko tehdä korjauksia, jotta se lähtee menemään uomilleen”, sanoo Teollisuusliiton koulutuspäällikkö Hannu Siltala.

Teollisuusliitto totesi viime lokakuussa antamassaan lausunnossa, että viime vuonna voimaan tullut ammatillisen koulutuksen uudistus on perustavoitteiltaan kannatettava ja hyvä. Parhaimmillaan se lisää ammatillisen koulutuksen työelämälähtöisyyttä, vähentää turhia keskeytyksiä ja edistää työllisyyttä.

Työpaikkojen luottamushenkilöille tehtyjen kyselyjen tulokset viittaavat siihen, että tavoitteeseen on matkaa. Uudistuksen työpaikoilla toteutumista selvitti äskettäin SAK luottamusmiespaneelissaan ja Teollisuusliitto aluefoorumeissaan.

Selvitysten tulokset ovat samansuuntaiset: Uudistus tunnetaan työpaikoilla huonosti. Työpaikkaohjaajien asemassa ja motivoinnissa on haasteita. Työssäoppijoiden määrä ei ole kasvussa, vaan pikemminkin laskussa, vaikka uudistuksen tavoitteet edellyttäisivät päinvastaista suuntaa.

KESKEINEN SUDENKUOPPA

Teollisuusliiton koulutuspäällikkö Hannu Siltalan mukaan uudistuksen toteutuksessa on puutteita, jopa sudenkuoppia. Työpaikoilla tapahtuvassa opetuksessa keskiössä ovat opiskelijoille nimetyt työpaikkaohjaajat, joiden asema on suurimmaksi osaksi järjestämättä.

Ohjausta työpaikalla tekevät ammattilaiset työnsä ohella usein vailla riittävää koulutusta. Ohjauksen tuomasta lisätyöstä heille maksetaan harvoin.

– Lainlaatijan jättämä tietoinen sudenkuoppa piilee siinä, että työnantajat eivät saa koulutuskorvausta koulutussopimusoppilaista. Tästä seuraa, että he eivät ole valmiita maksamaan työpaikkaohjaajille vaativasta ohjaustyöstä lisäkorvauksia. Muutenkaan työehtosopimuksissa ei ole suuremmin kirjauksia työpaikkaohjaajien ajankäytöstä tai vapautuksesta heidän varsinaisesta työstään, Siltala pohtii.

Jotta työelämässä tapahtuvassa koulutuksessa oleellinen työpaikkaohjaus saataisiin kuntoon, tulevassa hallitusohjelmassa pitäisi hänen mielestään varata rahaa koulutuskorvauksiin, työpaikkaohjaajien aseman selkeyttämiseen ja heidän koulutusohjelmiinsa. Ilman tähän keskeiseen seikkaan puuttumista uudistuksesta on työpaikoilla vaikea saada toimivaa.

TYÖSSÄ OPPIMINEN EI OLE LISÄÄNTYNYT

Uudistuksen suuri tavoite on siirtää opetuksen painopistettä aitoon ympäristöön työpaikoilla tapahtuvaksi. SAK:n vuoden 2018 luottamushenkilöpaneelin tulos kertoo, että uudistus työpaikoilla on vielä lähtötelineissä uudistuksen oltua voimassa vuoden ajan.

Työssäoppijoiden määrä ei SAK:n koulutus- ja työvoimapoliittisen asiantuntijan Kirsi Rasinahon mukaan ole lisääntynyt, kun sitä vertaa vanhan lain voimassaoloaikana keväällä 2017 tehdyn paneelin tuloksiin.

–  Silloin liki puolessa eli 48 prosentissa paneeliin osallistuneiden työpaikoista oli työssäoppijoita. Viime syksynä heitä oli noin 40 prosentissa vastaajien työpaikoista. Vuonna 2017 asiaa tiedusteltiin hieman eri kysymyksellä, joten luku ei ole suoraan vertailukelpoinen. Opiskelijoiden määrä työpaikoilla ei kuitenkaan ole lisääntynyt oletetulla tavalla.

Vastaajista 64 prosentin mielestä uudistus ei ollut vaikuttanut heidän työpaikallaan työssäoppijoiden määrään mitenkään. Yhdeksän prosentin mukaan se oli vaikuttanut lisäävästi, viiden prosentin mukaan vähentävästi ja 22 prosenttia ei osannut sanoa.

Ohjaajan asema vaatii korjausta

SAK:n Rasinahon mukaan uudistuksen tavoite, opetuksen siirtyminen oppilaitosten seinien ulkopuolelle, ei toistaiseksi näytä toteutuneen.

– Siksi on toivottavaa, että oppilaitokset kykenevät järjestämään opetuksen oppilaitosten omissa oppimisympäristöissä.

Hän epäilee kuitenkin sen vaihtoehdon realistisuutta.

– Ammatilliseen koulutukseen kohdistuneet massiiviset säästöt ovat heikentäneet oppilaitosten toimintaedellytyksiä. Vaarana on, että oppilaat jäävät vaille tarvitsemansa opetusta ja ohjausta. Oppilaitosten resurssit ovatkin yksi ehdoton korjauksen paikka.

SAK:lainen ammattiyhdistysliike, johon Teollisuusliitto kuuluu, on rummuttanut työpaikkaohjaajien aseman, ajankäytön ja korvauksen huomioimista osana uudistusta. Rasinahon mukaan kyselyn valossa parannusta ei ole juuri tapahtunut edelliseen kevään 2017 kyselyyn nähden.

– Työpaikkaohjaaja on selvityksen mukaan nimetty vain alle puolessa työpaikoista. Vain vajaassa 30 prosentissa on tehty työpaikkaohjauksesta erillinen suunnitelma. Sellaisten työpaikkojen määrä, jossa suunnitelmaa ei tehdä, on itse asiassa lisääntynyt vuoteen 2017 verrattuna.

Työpaikkaohjaajien tarvitsema koulutus ei paneelin mukaan ole lisääntynyt, eivätkä korvaukset ole kasvaneet.

– Kuormittavuuden kokemus ohjaajilla on keskimäärin jonkin verran vähentynyt, mutta erittäin suuri kuormittavuus on hienoisesti noussut. Kehityssuunta ei ole hyvä.

OHJAUSTYÖSTÄ PITÄISI MAKSAA

Jos työpaikalla on koulutussopimusopiskelijoita, on heillä lain mukaan oltava työpaikkaohjaajat. Teollisuusliiton aluefoorumeissa vain joka viides kyselyyn vastannut ilmoitti, että heidän työpaikallaan oli nimetty ohjaajia.

Korvausta ohjauksesta saivat vastausten mukaan harvat. Vain 16 prosenttia vastaajista kertoi, että heidän työpaikallaan työpaikkaohjauksesta maksetaan. Peräti 58 prosentissa työpaikoista ohjausta suoritettiin ilman korvausta. Vastaajista 26 prosenttia ei tuntenut työpaikkansa korvauskäytäntöä.

SAK:n luottamushenkilöpaneelissa tekemä kysely antoi samansuuntaisen tuloksen: 21 prosenttia työpaikoista oli sellaisia, jiossa korvattiin ohjauksesta. Enemmistö eli 55 prosenttia mainitsi, että ohjauksesta ei makseta, ja 24,5 prosenttia ei ollut tietoinen työpaikallaan vallitsevasta käytännöstä.

Koulutuspäällikkö Siltalan mukaan tapaukset, joissa teollisuusliittolaisille maksetaan korvauksia perustuvat todennäköisesti paikallisiin sopimuksiin, sillä käytännöstä ei vielä ole kirjausta liiton työehtosopimuksissa. Sellainen pitäisi hänen mielestään sopimuksiin kipeästi saada.

OPISKELIJOILLA EI SAISI KORVATA TYÖVOIMAA

Ammatillisen koulutuksen uudistuksen myötä jokaiselle opiskelijalle on tehtävä henkilökohtainen opintojen kehittämissuunnitelma (HOKS). Tämä prosessi ei Rasinahon mukaan näytä vielä olevan työpaikoilla tunnettu.

– Yleisimmin työssäoppimisesta tehdään koulutussopimus tai oppisopimus. Uudistuksen myötä koulutussopimuksen ja oppisopimuksen joustava yhdistäminen on mahdollista. Tämä ei kuitenkaan kyselyn perusteella ole yleistä.

Vanhan lain aikaan työssäoppijoita käytettiin korvaamaan puuttuvaa vakituista henkilöstöä. SAK:n luottamushenkilöpaneelin kysely vahvistaa sen, että tämä opiskelussa ja työssä epätoivottu käytäntö jatkuu. Valtavirtaa se ei kuitenkaan ole.

– Vuonna 2017 62 prosenttia ilmoitti, että opiskelijoita ei käytetä korvaamaan vakituista työvoimaa. Nyt ei-linjalla oli enää 58 prosenttia. Myös niiden vastausten määrä, joissa joskus tai säännöllisesti työssäoppijoita on käytetty korvaavana työvoimana, oli uusimmassa kyselyssä lisääntynyt.

UUDISTUS TUNNETAAN VIELÄ HUONOSTI

Ammattiyhdistysliikkeen tavoitteena on henkilöstön tiedonsaanti työpaikalla tapahtuvasta oppimisesta. SAK:n luottamushenkilöpaneelin mukaan sellaisten työpaikkojen määrä, joissa harjoittelusta sovitaan yhdessä työntekijöiden kanssa, on kuitenkin jonkin verran vähentynyt vuoden 2017 kyselyyn verrattuna. Vastaavasti sellaisten, joissa yhteistyötä ei esiinny, on lisääntynyt. Käytännössä on Rasinahon mielestä parannettavaa.

– Kuitenkin noin 60 prosenttia työpaikoista tiedottaa henkilöstöä aina tai vähintään joskus työssäoppijoiden tulosta työpaikalle ja näiden tehtävistä.

Sitä, miten vähän uudistuksesta työpaikoilla keskustellaan, kuvaa Teollisuusliiton aluefoorumien kyselyssä saatu tulos. Kysymykseen, onko työpaikallasi käsitelty ammatillisen koulutuksen uudistuksen lainsäädäntöön liittyviä asioita, vain seitsemän prosenttia vastasi myöntävästi.

Siltalan mielestä tulos on erittäin huolestuttava, sillä lainsäädäntö astui voimaan jo vuoden 2018 alussa, ja työpaikoilla tulisi olla laajasti valmiudet toimia uuden lainsäädännön mukaisesti.

Yrittäjien jäsentensä keskuudessa tekemä gallup antaa viitteen siitä, että myös työnantajien enemmistö tuntee uudistusta heikosti. Yrittäjistä vain 39 prosenttia tiesi, että on tapahtunut ammatillisen koulutuksen uudistus.

LÄHIOPETUS KAIPAA RESURSSEJA

Koulutuspäällikkö Siltala nostaa esiin kritiikin kohteeksi nousseen lähiopetuksen merkityksen. Sen alasajo on johtanut tilanteeseen, jossa osa opiskelijoista uhkaa joutua tuuliajolle, koska opiskelusta on resurssipulan vuoksi tullut katkonaista. Väliin jää hyppytunteja ja kokonaisia hyppypäiviä, jotka opiskelijoiden tulisi täyttää omaehtoisella työskentelyllä.

Siltalan mukaan valtaosalla, ehkä 70 prosentilla opiskelijoista, se onnistuu. Kuitenkin vasta peruskoulusta tulleessa nuoremmassa joukossa on paljon niitä, jotka eivät siihen kykene. Myös heidän opiskelunsa ja motivaationsa tulisi turvata.

– Nykyinen systeemi ei ota huomioon sitä, että tuon ikäiset tarvitsevat vielä ryhmäytymistä, yhdessä tekemistä ja selkeää ohjausta.

Lähiopetuksen nykyiset resurssit eivät Siltalan mukaan tarjoa riittävästi tukea opiskelulle.

– Ennen supistuksia ja uudistuksia oli kunnon lukujärjestykset ja yhteistä tekemistä oppilaille. Päivät ja viikot oli suunniteltu. Kun on lähdetty supistus- ja uudistustyöhön, opettajakunta on vähentynyt 1 600 henkilöllä. Heitä ei ole riittävästi.

Siltala muistuttaa, että kyseessä on pitkän ajan ongelma. Resurssipula vallitsi jo ennen uudistusta.

– Ammatillisesta koulutuksesta on leikattu yli 200 miljoonaa euroa. Leikkausta tapahtui jo edellisen hallituksen aikana. Nyt näyttää olevan vahvaa yhteistä tahtoa, että asialle pitäisi tehdä jotakin.

Siltalan mielestä ammattiopetuksen pitäisi saattaa lähiopetuksessa lukio-opetuksen kanssa samalle viivalle.

– Lukioissa annetaan jokaista opintopistettä kohden 14,5 tuntia ohjausta. Ammattikoululaisten puolella laissa ei ole määritelty henkilökohtaiseen opetukseen vastaavaa kriteeriä.

TEKSTI JARI ISOKORPI
KUVITUS TUOMAS IKONEN