Teollisuusliiton uudet kansanedustajat: Aktiivimalli kumottava

Vaaleissa eduskuntaan nousi kolme uutta Teollisuusliiton jäsentä. He ovat Niina Malm (sd), Johannes Yrttiaho (vas) ja Jukka Mäkynen (ps).

Työttömien aktiivimallin purkaminen nousee heillä kaikilla tavoitelistan kärkeen, kun kysymyksenä on, mitä työelämän asioita pitäisi kirjata tulevaan hallitusohjelmaan.

Ajatukset mieluisasta hallituspohjasta eivät kolmikolla osu aivan yksiin. Malm toivoo sosialidemokraattien johtamaa hallitusta, jossa olisivat mukana vasemmistoliitto ja vihreät.

Yrttiaho ei haluaisi nähdä hallituksessa kokoomusta. Mäkynen sen sijaan katsoo, että hallituspohjaa voisi lähteä rakentamaan kokoomuksen ja keskustan varaan.

ENERGIAN HINTA PIDETTÄVÄ KOHTUULLISENA

Niina Malm, 36, on Imatran terästehtaan pääluottamusmies.

– Vähän jännittää, Ovakon pääkonttorilla olen käynyt pyytämässä lomaa, ja täytyy sitten katsoa mitä teen. Varmaan pitää irtisanoutua, yksityisellä sektorilla ei ole virkavapaita, Malm kertoo tunnelmistaan valinnan jälkeen.

Hallituksen hän toivoo luonnollisesti syntyvän oman puolueensa ja eduskunnan suurimman ryhmän SDP:n johdolla.

– Siellä saisi olla vasemmisto mukana ja myös vihreät, heillä oli esiinmarssi vaaleissa vahva, tosin teollisuuden näkökulmasta siinä on tietysti omat jännitysmomenttinsa. Perussuomalaisilla on myös vahva kannatus, ja silloin pitäisi myös kantaa vastuuta. Heidän kanssaan sitten voisi tulla vastaan ihmisarvoihin liittyviä kysymyksiä, Malm miettii.

Hallitusohjelmaan kirjattavista työelämäkysymyksiä Malm listaa useamman.

– Aktiivimallin kumoaminen on varmaan se ensimmäinen. Paikallista sopimista kun on pyydetty ja vaadittu, niin yt-laki pitäisi käydä läpi. Olisi mukavaa, jos työnantajapuoli opiskelisi asiansa, siis mistä voi sopia ja mistä ei. Joustavaan työelämään pitää siirtyä, mutta niin että se on kaksipuolista, että työntekijä saa siitä jotain myös, eikä vain niin, että työnantaja saa ilmaisia tunteja.

– Tärkeä asia on myös energian hinnan turvaaminen niin, että teollisuus saadaan pidettyä Suomessa jatkossakin, Malm jatkaa.

IRTISANOMISSUOJA VAHVEMMAKSI

Turkulainen Johannes Yrttiaho, 39, työskentelee Turun Teollisuustyöväen ammattiosasto 49:n tiedottajana. Hän oli vaalien jälkeen tyytyväinen sekä omasta valinnastaan että puolueensa menestyksestä.

– Totta kai hyvältä tuntuu. Vasemmistoliiton vaalivoitto tuli, kauan kaivattu. Toki sitä vähän himmentää perussuomalaisten ja kokoomuksenkin voitto, ne kun ovat ajaneet leikkauspolitiikkaa ja työntekijän etujen heikentämistä, Yrttiaho sanoo.

Hallitusta Yrttiaho ei lähtisi kokoamaan ainakaan kokoomuksen kanssa.

– Vasemmiston näkökulmasta tuntuu, että kokoomuksen on mahdotonta tehdä yhteistyötä, koska se puolue on kaikessa niin työnantajan linjoilla.

Hänen mieleisessään hallitusohjelmassa olisi muun muassa työntekijän irtisanomissuojan vahvistaminen.

– Kilpailijamailla irtisanomissuoja on paljon parempi kuin meillä. Työttömien aktiivimalli täytyy purkaa. Näin Turun telakkateollisuuden näkökulmasta sanon, että ulkomaisen halpatyövoiman hyväksikäyttö on saatava kuriin. Alipalkkauksen kriminalisointi ja veronumeron käyttöotto on myös tehtävä, eli otetaan rakennusalalta mallia. Tähän liittyy tietysti kysymys työvoiman tarveharkinnasta. Nythän on ollut puhetta, että siitä pitäisi luopua, mutta minun mielestäni sitä saisi ehkä kiristää, Yrttiaho linjaa.

AKTIIVIMALLI TÄYSI SUSI

Vaasalainen Jukka Mäkynen, 57, on ammatiltaan kokoonpanija ja työskennellyt ohutlevy- ja ilmastointialan yrityksessä Leimec Oy:ssä. Valinta tuli hänelle jopa pienenä shokkina.

– En ole miettinyt vielä asioita paljon. Olen vasta toipumassa tästä järkytyksestä, kun oli niin rankka sunnuntai-ilta.

Hallituspohjasta Mäkysen toiveena on, että oma puolue perussuomalaiset olisi mukana.

– Mutta jotenkin pahoin pelkään, että lopulta perussuomalaiset sitten ei kuitenkaan hallituksessa ole. Näkisin ehkä näin, että kokoomuksen ja keskustan kautta voisi lähteä se todellinen hallituspohja.

Tulevan hallituksen työelämälinjauksista hän nostaa esille aktiivimallin lakkauttamisen.

– Nyt on nähty, että aktiivimalli on ollut täysi susi. Se on aiheuttanut juuri päinvastaisia reaktioita, mitä sillä ajettiin takaa ja vain pahentanut työttömien tilannetta.

Uusien teollisuusliittotaustaisten kansanedustajien lisäksi istuvat kansanedustajat Jukka Gustafsson (sd) ja Jari Myllykoski (vas) uusivat paikkansa eduskuntavaaleissa.

TEKSTI MIKKO NIKULA

Noin puolet kansanedustajista kuuluu ammattiliittoon – Teollisuusliitosta viisi jäsentä Arkadianmäelle

Julkisen sektorin ongelmia ymmärretään tulevassa eduskunnassa hyvin, ainakin jos vastavalittujen kansanedustajien taustoja vertaa. Lääkäreitä, opettajia, sairaanhoitajia ja muita kunta-alan ammattilaisia meni läpi kymmenittäin.

”Opettajien puolue” on vahvasti edustettuna eduskunnassa. Opetusalan ammattijärjestö OAJ laskee, että valituista kansanedustajista 30 edustaa kasvatus- ja opetusalaa. Heistä 23 on opettajia ja 7 tutkijoita. Valtaosa näistä valittiin keskustan (6 henkilöä) ja kokoomuksen (5) listoilta.

Hallituspohja voi OAJ:n puolesta olla mikä vain, sillä opettajia riittää suurissa puolueissa. Vihreisiin, sosialidemokraatteihin ja perussuomalaisiin kuuluu kuhunkin kolme opettaja- tai tutkijataustaista kansanedustajaa.

ÄÄNIKUNINGATAR KUULUU JHL:OON

SAK:laisen Julkisten ja hyvinvointialojen liiton JHL:n jäsenistä kaikkiaan 20 henkilöä valittiin eduskuntaan. Eniten JHL:n tiedossa olevia jäseniä on tulevassa SDP:n ryhmässä (12), seuraavaksi eniten vasemmistoliiton ryhmässä (5), heidän joukossaan vaalien äänikuningatar Li Andersson. Myös kaksi perussuomalaisten kansanedustajaa ja yksi keskustan edustaja, Antti Kaikkonen, kuuluvat JHL:oon.

Terveyden- ja sairaanhoitoalaa edustava Tehy sai eduskuntaan ennätysmäärän jäseniään, peräti 10. Heistä neljä kuuluu SDP:hen, ja loput edustavat perussuomalaisia (3), vihreitä (1), kokoomusta (1) ja keskustaa (1).

Julkis- ja yksityisalojen toimihenkilöliitto Jyty kertoo, ettei yksikään ehdolla ollut liiton jäsen tullut valituksi. Lähi- ja perushoitajia edustava SuPer ei ole kertonut, menivätkö ehdolla olleet jäsenet läpi.

Lääkäriliitto ei ole liioin tiedottanut eduskuntaan valituista lääkäreistä, mutta eduskuntaan valittiin muun muassa HUS:n entinen toimitusjohtaja Aki Lindén (sd).

Palvelualojen ammattiliiton jäsenistä eduskuntaan nousee viisi henkilöä, joista kolme kuuluu vasemmistoliittoon ja kaksi SDP:hen. Heistä uutena valittiin SDP:n Savo-Karjalan toiminnanjohtaja Seppo Eskelinen.

Rautatiealan unioni sai ainakin yhden puolestapuhujan, sillä eduskuntaan palasi tauon jälkeen Raimo Piirainen (sd). Auto- ja kuljetusajan työntekijäliiton AKT:n vaaleissa ehdolla olleista jäsenistä yksikään ei yltänyt tällä kertaa eduskuntaan.

TEOLLISUUDESTA VÄHÄN EDUSTAJIA

Kaikkiaan viisi valituista kansanedustajista kuuluu SAK:laiseen Teollisuusliittoon (SDP 2, vasemmistoliitto 2 ja Perussuomalaiset 1). Edustajista kolme on uusia: Imatran terästehtaan pääluottamusmies Niina Malm (sd), kokoonpanija Juha Mäkynen (ps) ja ammattiosaston tiedottaja Johannes Yrttiaho (vas). Paikkansa uudistivat Jukka Gustafsson (sd) ja Jari Myllykoski (vas).

Paperiliitosta ja Elintarviketyöläisten liitosta ei yksikään ehdolla ollut jäsen päässyt eduskuntaan. Eduskuntaan pääsi kuitenkin entinen paperiprosessinhoitaja ja entinen liiton työehtosihteeri, nykyinen puutarhuri Juho Kautto (vas).

Rakennusliittoon kuuluva Matti Semi (vas) valittiin uudelleen eduskuntaan.

STTK:lainen Ammattiliitto Pro kertoo, että heidän jäsenistään kaksi valittiin eduskuntaan, joista tunnetuin on SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne. Hänet mainitaan myös akavalaisen Lakimiesliiton läpimenneiden listalla.

Lisäksi osa ehdokkaista ei ole kertonut ammattiliiton jäsenyydestään.

TEKSTI BIRGITTA SUORSA / UP
KUVA KITI HAILA

Riku Aalto: Lättysyöttö työntekijän lapaan!

Vaalikeskustelu on käynyt kiivaana niin työpaikoilla kuin mediassakin, ja hyvä niin. Poikkeuksellisesta tällä kerralla on kuitenkin ollut se, millä tavalla oikeistopuolueiden ehdokkaat ja erilaisten työnantajajärjestöjen edustajat ovat keskusteluihin osallistuneet.

He ovat puhuneet työehtosopimusten yleissitovuudesta ja kertoneet tavoitteekseen sen poistamisen. He ovat avanneet käsityksiään kilpailukykysopimuksen auvoisuudesta. He ovat hokeneet, että yksittäinen työntekijä pystyy kyllä itse huolehtimaan omien työehtojensa sopimisen ilman minkäänlaista minimiturvaa. Eräistä puheenvuoroista on välittynyt jopa sellainen vaikutelma, että työntekijät nähtäisiin vain jonkinlaisena yritystoiminnan välttämättömänä vaivana sen sijaan, että heidät miellettäisiin yhteistyökumppaneiksi, joiden kanssa yrityksiä voidaan kehittää ja työelämää viedä parempaan suuntaan.

En muista, että hyökkäys ammattiyhdistysliikettä ja erityisesti SAK:laisia liittoja tai meidän jäseniämme kohtaan olisi koskaan aikaisemmin ollut näin voimakasta.

”Vaikutetaan yhdessä siihen, että kansanedustajiksi valitaan henkilöitä, jotka arvostavat sopimusyhteiskuntaa.”

Edellä kuvatun perusteella voidaan hyvällä syyllä kysyä ”heittääkö poliittinen oikeisto lättysyötön työntekijöiden lapaan” antamalla selvän ennakkonäytön siitä, mitä tuleman pitää, jos nykyinen hallituskoalitio pärjää vaaleissa hyvin. Mikäli niin kävisi, voisivat oikeistopuolueiden edustajat sanoa, että me kerroimme etukäteen mitä teemme, jos vallan saamme, ja me saimme kansan tuen. Älkää siis valittako, vaan tyytykää kohtaloonne.

Työntekijöiden on hyvä tämä asia ja asetelma tiedostaa. Vielä on aikaa tehdä vaalityötä ja näyttää, että työntekijöiden asemaa ei näiden vaalien seurauksena heikennetä, vaan päinvastoin työntekijöiden asemaa parannetaan. Kaikki on siitä kiinni, että menemme vaalipäivänä äänestämään ja pudotamme äänestyslipun uurnaan, ellemme ole jo ennakkoon ääntämme käyttäneet.

Demokratiassa jokaisen ääni on yhtä arvokas. Pidetään yhdessä huoli siitä, että äänestysprosentti nousee näissä vaaleissa korkeammaksi kuin viime kerralla. Vaikutetaan yhdessä siihen, että kansanedustajiksi valitaan henkilöitä, jotka arvostavat sopimusyhteiskuntaa, ja pitävät kiinni työntekijöiden oikeudesta järjestäytyä ja neuvotella kullekin alalle hyvät yleissitovat työehtosopimukset.

Vain äänestämällä voit vaikuttaa asioiden kulkuun!

RIKU AALTO
Teollisuusliiton puheenjohtaja

KUVA KITI HAILA

Heli Puura: Tee vallankumous äänestämällä!

Sipilän hallitus heitti hanskat tiskiin viisi viikkoa ennen aikojaan. Mahalasku sote- ja maakuntauudistuksessa on tosiasia. Äkkiväärä eropäätös on vastuun pakoilua ja huomion kääntämistä vaalikentille.

Hallituksen lehmänkauppa, eli keskustan maakuntamalli ja kokoomuksen valinnanvapaus saivat sote- ja maakuntauudistuksen yksityiskohdat niin solmuun, ettei hallitus pienellä eduskuntaenemmistöllään kyennyt tekemään perustuslain mukaista uudistusta. Asiantuntijoiden lausuntoja ei otettu todesta. Opposition pyynnöt valmistella valtavaa, vuosikymmeniksi tarkoitettua uudistusta yhdessä torpattiin. Satoja miljoonia euroja veronmaksajien rahoja laitettiin valmisteluun, jossa oli selviä valuvikoja.

Suomen terveydenhoidon tulokset ovat maailman huippuluokkaa ja kustannukset ovat kohtuullisia. Samalla on selvää, että sosiaali- ja terveydenhuoltoa on kehitettävä tärkeimpiin ongelmakohtiin paneutuen. Uudistukset kannattaa valmistella yhteistyössä palastellen, ei kaiken kattavaa reformia vängällä viritellen. Itse laittaisin paukkuja varsinkin hoitoon pääsyyn terveyskeskuksissa, vanhustenhuoltoon ja lastensuojeluun.

Kokoomus, keskusta ja perussuomalaiset, josta myöhemmin erkaantui sinisten fraktio, ovat vieneet suomalaista työelämää ja työmarkkinoita kohti vastakkainasettelua, epäluottamusta, heikompia työehtoja ja huonompaa turvaa.

”Aito luottamukseen ja sopimiseen perustuva työmarkkinamalli sekä kolmikantainen yhteistyö on laitettu sivuun. Tällainen työelämälinja ei ole Suomen etujen mukaista.”

Ilman ammattiyhdistysliikkeen vastatoimia olisi Sipilän hallitus toteuttanut pakkolailla 100 tunnin vuosittaisen työajan lisäyksen ja viiden prosentin palkkojen alentamisen. Painostuksen jälkeen aikaan saatiin kiky-talkoot, jotka eivät hallitukselle vastakkaisista lupauksista huolimatta riittäneet. Leikkauksia jatkettiin koko hallituskauden ajan muun muassa työttömien aktiivimallilla ja irtisanomissuojan heikentämisellä. Aivan viime viikkoinakin olemme kuulleet, että Sipilä haluaa lisää kikyjä ja että Keskuskauppakamari haluaa poistaa työehtosopimusten vähimmäissuojan ja yleissitovuuden. Heidän viestinsä on selvä: lisää turvattomuutta, työtunteja, köyhyyttä ja eriarvoisuutta työelämään!

Sipilän hallitus on toteuttanut työnantajapuolelle mieluisia asioita ja vähät välittänyt ammattiyhdistysliikkeen vastuksesta tai vaihtoehtoisista esityksistä. Aito luottamukseen ja sopimiseen perustuva työmarkkinamalli sekä kolmikantainen yhteistyö on laitettu sivuun. Tällainen työelämälinja ei ole Suomen etujen mukaista.

On surullista, että Sipilän hallitukselta on puuttunut näkemys Suomen tulevaisuuden todellisista kilpailukyky- ja menestystekijöistä. Hallitus on leikannut koulutuksen, tutkimuksen ja innovaatiotoiminnan rahoitusta. Toimenpiteillä on pitkäkestoisia negatiivisia vaikutuksia muun muassa vientiteollisuuden kilpailukykyyn. Yritysten investoinnit Suomeen ovat entistä pienemmät. Teknologinen uusiutuminen hidastuu. Koulutuksen taso on heikentynyt. Aikuiskoulutustukea on leikattu. Osaajista on nyt monin paikoin pulaa.

Onneksi työntekijöillä on mahdollisuus muuttaa suuntaa eduskuntavaaleissa. Kannustan äänestämään ehdokasta ja puoluetta, joka on korkean työllisyyden, hyvän työelämän ja työntekijän asialla. Kaikkien puolueiden ehdokkaiden työelämänäkemykset on kysytty ja arvioitu Vapaiden valtakunta -kampanjassa. Sinulla on oikeus käyttää valtaasi.

HELI PUURA
Teollisuusliiton 2. varapuheenjohtaja

KUVA KITI HAILA

Voisivatko köyhät voittaa eduskuntavaalit – ”Hyvinvointivaltion tulevaisuus on se vaalien iso kysymys”

Demokratiassa on valuvika. Mitä rikkaampi äänestäjä on, sitä varmemmin hän äänestää. Jos poliittisesta päätöksestä on erimielisyyttä, rikkaan mielipide selättää aina köyhemmän. Voisivatko köyhät sittenkin voittaa seuraavissa vaaleissamme?

Hanna Wass arvostelee ankarasti sitä näkemystä, että äänestämättä jättäminen johtuisi henkilökohtaisesta valinnasta ellei peräti sohvaperunaksi pyöristyvästä ”laiskuudesta”. Wass on Helsingin yliopiston yleisen valtio-opin määräaikainen professori. Hän on tutkimuksissaan perehtynyt siihen, kuka äänestää ja miksi.

– Mitä paremmassa taloudellisessa asemassa ihminen on, mitä terveempi hän on, mitä tiiviimpiä sosiaalisia verkostoja hänellä on, sitä todennäköisempää äänestäminen on. Äänestämättä jättäminen on puolestaan palanen huono-osaisuuden kudelmaa, Wass toteaa.

Tapa äänestää on hyvätuloisissa perheissä juurtunut syvään, ja se tapa periytyy yli sukupolvien. Myös äänestämättä jättäminen periytyy, jopa isovanhemmilta.

Suomen nykyisten kansanedustajien yleisin ammatti on maanviljelijä. Heidän jälkeensä tulevat lakimiehet, opettajat ja toimittajat. Duunareita 200 edustajan joukosta saa väljilläkin valintaperusteilla siivilöidyksi vain puoli tusinaa.

Ruotsissa eduskunta heijastelee paremmin yhteiskuntaa pienoiskoossa, mutta sekään ei muuta itse päätöksenteon suuntaa. Ollaanko sielläkin menossa kohti yhdysvaltalaista käytäntöä? USA:ssa taloudellisesti paremmassa asemassa olevien näkökannat tulevat paremmin kuulluiksi, jos rikkaat ja köyhät ovat jostain asiasta eri mieltä. Wass kertoo, että Göteborgin yliopiston tutkimus yrittää nyt selvittää, mistä Ruotsin kehitys johtuu, vaikka siellä vaaleissa kampanjarahoituksilla ei ole niin suurta painoarvoa kuin rapakon takana.

– Äänestäjät myös oppivat, kannattaako lopulta äänestää. Esimerkkinä on perussuomalaisten (sinisten) mahalasku. Ehkä he ovat joihinkin maahanmuuttokysymyksiin saaneet jätettyä oman kädenjälkensä, mutta muussa on jouduttu niiaamaan aika syvälle, Wass kuvailee.

Hyvä esimerkki tästä lienee se, että perussuomalainen, myöhemmin sinisessä maalipurkissa kastautunut työministeri Jari Lindström on vienyt läpi niin sanotun aktiivimallin, orwellilaisesta uuskielestä puhdistettuna siis työttömyysturvan leikkaamisen. Tavallinen duunarikin on ollut myös perussuomalaisten äänestäjä, mutta aktiivirangaistus on käynyt kipeimmin juuri häneen.

Sitä, että sairaanhoitajat Suomessa ovat äänestäneet kokoomusta, Wass selittää seuraavasti.

– Äänestäjä antaa kannatuksensa mielellään sen ryhmän edustajalle, joka näyttää olevan sosiaaliselta statukseltaan häntä itseään ylempänä ja johon äänestäjä itse haluaisi kuulua.

Luokkaan perustuva äänestyskäyttäytyminen ei olekaan enää itsestäänselvyys. Nyt puolueen valintaan voi vaikuttaa asema maailmanlaajuisen kiky-talouden puristuksessa, ei niinkään luokka-asema tai ammatti. Vaikutuksensa on esimerkiksi sillä, tunteeko äänestäjä olonsa turvatuksi vakituisessa työpaikassa vai sinnitteleekö nollatuntisopimuksilla.

Wass muistuttaa ”empatian politiikan” tärkeydestä, siis tulonjaoltaan tasaisemman yhteiskunnan luomisesta. Demokratiasta ei voida puhua ilman oikeudenmukaisuutta ja tasa-arvoa. Professori liputtaa kollegansa Jani Erolan aloitteelle maksuttomasta varhaiskasvatuksesta kaikille. Tämä tasoittaisi eroja lapsuudenkotien välillä – ja nostaisi äänestysaktiivisuutta, kun nuo lapset täyttävät 18 vuotta ja saavat äänioikeuden.

Kuka saa määrätä keskustelun?

– Minusta hyvinvointivaltion tulevaisuus on se iso kysymys eduskuntavaaleissa. Hyvinvointivaltio nauttii edelleen suurta kannatusta kansalaisten keskuudessa. Haluammeko pysyä pohjoismaisessa kehityksessä mukana vai emme?

Tämän nostaa vaaliteemojen kärkeen professori Ilkka Ruostetsaari Tampereen yliopistosta. Hän on tutkinut eliittejä ja poliittisen vallan muotoutumista Suomessa. Hän on tarkastellut esimerkiksi sitä, että usein vaalien alla esitellyt valtiovarainministeriön virkamiesten leikkauslistat julkisiin palveluihin on otettu ikään kuin annettuina totuuksina ja ainoina vaihtoehtoina vaalikeskusteluihin.

Ruostetsaari myöntää, että tällä hetkellä istuvan hallituksen jatkamat julkisten palvelujen yksityistämiset ja yhtiöittämiset ovat valintoja, eivät lainalaisuuksia.

Niitä voi kutsua hyvällä syyllä myös ideologisiksi valinnoiksi, mikä ilmenee sote-uudistuksen kiemuroissa. Asiantuntijataho toisensa jälkeen on kertonut hallitukselle, ettei uudistus luo lisää hyvinvointia – muuta kuin yksityisen terveysbisneksen omistajille – eikä se varsinkaan tuo säästöjä valtion budjettiin. Jopa hallituspuolueeseen eli keskustaan kuuluva, soten entiseksi ministeriksi uuvuttama Juha Rehula, on kertonut olleensa terveysbisneksen ”pelinappula”.

Ruostetsaaren mielestä tiedotusvälineiden tulisi ärhäkämmin epäillä annettuja totuuksia. Professori toki myöntää, että Suomen talouslinjauksen takana on ”suuria voimia”.

– Markkinaliberaalinen politiikka on kansainvälisten järjestöjen kuten esimerkiksi OECD:n ja EU:n suositusten mukaista.

Professorin mielestä on huolestuttavaa, miten vähän tiedotusvälineet haastavat talousliberalismia.

– Toimitusten resursseja on vähennetty. Yhä lyhyemmässä ajassa pitää tehdä yhä enemmän juttuja, Ruostetsaari toteaa.

– Mediaeliitti on myös osa valtaeliittiä. Päätoimittajat seurustelevat muiden eliitteihin kuuluvien kanssa. Median pitäisi olla kuitenkin vallan vahtija. Tässä on Suomessa kyllä parantamisen varaa, eli tiedotusvälineiden pitäisi suhtautua paljon kriittisemmin niihin tavoitteisiin, mitä erilaiset instituutiot esittävät. Tavoitteita ei haasteta eikä kyseenalaisteta, Ruostetsaari arvioi.

Suomessa puolueet joutuvat aina luopumaan joistain omista tavoitteistaan päästäkseen hallitusvastuuseen, kun hallitusblokkeihin jakautumista ei ole. Kansalainen ei voi äänestäessään tietää, minkälaista hallituskoalitiota ja -politiikkaa hän äänellään tukee.

– Niin, politiikassa kuluttajansuoja on puutteellinen, Ruostetsaari hymähtää.

Ruostetsaari kuitenkin vaatii, että puolueet esittäisivät todella käytännönläheisiä ja ymmärrettäviä suunnitelmia siitä, millaisia tavoitteita ne oikeasti ajavat. Yksittäiset sloganit eivät kerro siitä, millaista ja mitä kansanosia hyödyttävää politiikkaa puolue on toteuttanut ja tulee toteuttamaan.

– Ei riitä, että vaalikeskusteluissa maalaillaan joitain strategioita. Puolueiden pitää esittää konkreettiset ehdotukset esimerkiksi siitä, miten kukin aikoo esimerkiksi huolehtia sairaanhoidon järjestämisestä, Ruostetsaari toteaa viitaten samalla siihen, että äskettäisessä, laajassa kyselyssä nimenomaan sairaiden hoito kiilasi kansalaisille tärkeiden vaaliteemojen kärkeen.

UUSKIELTÄ JA SOMETUSTA

Pakkoloma on nykyisin mukavaan lomaan viittaava lomautus. Palvelujen leikkaaminen on aina kehittämistä. Työttömyysturvan näivettäminen on tavoittelemisen arvoiselta kuulostavaa aktivointia.

Avoin yhteiskunta ry ylläpitää Faktabaaria, joka on puoluepoliittisesti sitoutumaton. Faktabaarin perustajiin kuuluva Mikko Salo kertoo, että he ovat nyt suuntaamassa toimintaa entistä enemmän perinteisen median faktojen tarkastamisesta sosiaalisen median vahtimiseen.

– Sosiaalisessa mediassa levitetään tahallisesti vääristeltyä ja manipuloivaa tietoa. Tällaisen tiedon lähteiden paljastamisesta on tullut hyvin haastavaa, ja motiivin osoittaminen on usein vaikeaa. Somessa vääristellään yhä enemmän myös kuvia ja videoita, ei vain puhetta ja tekstiä, Salo toteaa.

Faktantarkistajien johtava barista ottaa esimerkiksi presidentti Trumpin PR-koneiston tekemän videomanipulaation. Siinä Trumpilta kriittisiä kysymyksiä esittänyt toimittaja vääristeltiin näyttämään agressiivisesti käyttäytyvältä henkilöltä.

Salo ei ole kuitenkaan mitenkään toivoton sen suhteen, etteikö valheiden verkkoa voitaisi hillitä. Hän vannoo laatujournalismin voimaan ja tavallisten kansalaisten valppauteen ja kriittisyyteen. Faktabaari on julkaissut tarkistuslistan some-sisällöille.

Facebook ja Google profiloivat algoritmiensa avulla sosiaalisen median käyttäjän äärimmäisen tarkasti. Kun ihmisestä tietää kaiken, häntä voidaan myös manipuloida. Salo antaa kultaisen neuvon kaikille somen käyttäjille.

– Suojaa yksityisyytesi. On tärkeää, että et ilmaise somessa tunteitasi, sillä ne paljastavat käyttäjästä kaikkein eniten. Ja somea voidaan reguloida (säännellä). Palveluiden käyttäjämäärien lisäksi EU on oikeastaan ainoa, mitä Facebookin ja Googlen kaltaiset yhtiöt, sanotaan nyt, pelkäävät, Salo arvioi.

POPULISTI ETSII KANSANSA

– Populismin ideana on esittää yhteiskunta kahtiajakautuneena. Toisaalta on olemassa turmeltumaton kansa, jota populistit kertovat edustavansa. Toisaalta on sitten korruptoitunut eliitti.

Näin kuvailee populismin keskeiset rakennusainekset Helsingin yliopiston historian dosentti Oula Silvennoinen, joka on tutkinut suomalaista äärioikeistoa ja fasismia. Hän lisää, että populisti ei välitä faktoista, vaan hakee aina jotain tunteisiin vetoavaa. Äärioikeistolle on tyypillistä, että se väittää yhteisön olevan menossa rappiolle.

Vaikka Suomi on edelleen maailman tasa-arvoisimpia maita ja viimeksi Davosin talousfoorumissa Suomi nostettiin koko maailman esikuvaksi, perustuu poliittiseen äärioikeistoon sijoittuvien perussuomalaisten toiminta ja retoriikka edelleen vastakkainasetteluun suomalaisten ja muiden kansallisuuksien välillä.

Silvennoisen mukaan perussuomalaisten harjoittama linja on kohdannut uusia vaikeuksia nyt, kun some-trolleja on alettu EU-määräyksillä suitsia.

– Perussuomalaiset eivät ole tavallinen puolue, vaikka se laillinen onkin. Se on Suomessa ainoa puolue, jonka ympärille on rakennettu systemaattinen propagandakoneisto sosiaaliseen mediaan. Koneisto hyökkää niitä vastaan, jotka ovat eri mieltä tai arvostelevat puoluetta. Siellä on joitain satoja anonyymejä some-tilejä, joita pyörittää pienempi joukko ihmisiä. He tykkäävät toistensa kirjoituksista, ja niin saadaan vaikutelma monista ihmisistä, vaikka taustalla on pienempi ryhmä.

– Vaikka some vuotaakin reaalimaailmaan, toimittajien on pidettävä kiinni laatujournalismista. Toimittajien pitäisi ehtiä seuraamaan poliitikkojen keskustelua ja sitä, millaista politiikkaa puolueet ovat harjoittaneet. Ei riitä, että toistetaan puolueiden julkilausumia.

TEKSTI SUVI SAJANIEMI
KUVITUS TUOMAS IKONEN