KUNTAVAALIT: Äänestämällä voi vaikuttaa oman arjen kysymyksiin

Teollisuusliiton jäsenpaneelin vastaajille arvot ovat tärkeitä ehdokkaan valinnassa. Liiton jäsenet eri puolilta Suomea kertovat, mitkä kysymykset ovat heille tärkeitä kuntavaaleissa. Asuminen on yksi keskeinen kuntakysymys.

10.5.2021

Teollisuusliiton jäsenpaneelilta kysyttiin helmikuussa äänestyskäyttäytymisestä ja muista kuntavaaleihin liittyvistä asioista kuntavaalikyselyllä. Vastauksia saatiin 1 826 jäseneltä. Jäsenpaneelissa on kaikkiaan 3 153 vapaaehtoista teollisuusliittolaista. Vastausprosentti oli 58.

Jäsenpaneelilta kysyttiin, mistä tehtävistä ja palveluista kotikunnan ei haluta tinkivän budjetissaan. Kolmen tärkeimmän joukkoon nousi 80 prosentilla vastaajista sosiaali- ja terveyspalvelut. Koulutuksesta ja päivähoidosta ei halua tinkiä 71 prosenttia vastaajista. Seuraavaksi tärkeimpiä olivat kulttuuri-, nuoriso- ja liikuntapalvelut ja kirjasto (44 %) sekä palo- ja pelastustoimi (40 %).

Arvot, puolue ja esiin nostetut teemat vaikuttavat yleisimmin ehdokkaan valintaan. Vastaajista enemmistö (83 %) kertoo arvojen vaikuttavan valintaan. Yli puolella (66 %) puolue vaikuttaa, ja lähes yhtä usea (61 %) kertoo esiin nostettujen teemojen vaikuttavan siihen, ketä äänestää. Sen sijaan ehdokkaan ikä, sukupuoli ja kokemus vaikuttavat vain harvalla ehdokkaan valintaan. Julkkisehdokkaita eivät jäsenpanelistit kannata ollenkaan (0 %).

AKTIIVISIA ÄÄNESTÄJIÄ

Jäsenpaneelin vastaajista 83 prosenttia ilmoittaa aikovansa äänestää seuraavissa kuntavaaleissa. Tämä on selvästi enemmän kuin kuntavaaleissa yleensä, joten kyselyyn vastanneet ovat vilkkaita äänestäjiä. 90 prosenttia vastaajista kertoo yleensä äänestävänsä vaaleissa.

Vajaa kymmenesosa (9 %) on itse ehdolla kuntavaaleissa, ja harvempi (4 %) toimii vastaushetkellä kotikunnassaan luottamushenkilönä.

Arvot, puolue ja esiin nostetut teemat vaikuttavat yleisimmin ehdokkaan valintaan.

Liikkuvien äänestäjien ja puolueuskollisten äänestäjien osuus oli kyselyssä lähes tasoissa. Vastaajista 40 prosenttia kertoo valitsevansa kussakin vaalissa ehdokkaan erikseen ja 39 prosenttia kertoo äänestävänsä aina saman puolueen ehdokasta.

YKSITYINEN SEKTORI ALIEDUSTETTUNA

Yksityisen sektorin työntekijät ovat aliedustettuina vuonna 2017 valituissa kunnanvaltuustoissa, Tilastokeskuksen Ehdokkaiden ja valittujen tausta-analyysi kuntavaaleissa 2017 -katsaus kertoo. Vastaavasti yliedustettuina ovat julkisen sektorin työntekijät ja yrittäjät.

Työelämässä olevista äänioikeutetuista noin 60 prosenttia työskentelee yksityisellä sektorilla, mutta valtuutetuissa vastaava työllisten osuus on vain noin 36 prosenttia.

Työllisistä valtuutetuista noin 45 prosenttia työskentelee kunnissa tai valtiolla. Vastaavasti äänioikeutetuissa julkisen sektorin työntekijöiden osuus on noin 29 prosenttia.

Vuoden 2017 vaaleissa joka kymmenes työllinen äänioikeutettu oli yrittäjä, mutta vaaleissa läpi menneissä yrittäjien osuus oli kaksinkertainen.

SOTE-PALVELUT ALUEIDEN VASTUULLE

Sosiaali- ja terveydenhuollon järjestäminen on siirtymässä kunnilta uusille itsehallinnollisille alueille. Sanna Marinin hallituksen suunnitelmana on, että sote-tehtävät siirtyvät 22 uudelle järjestäjälle vuonna 2023.

Itsehallinnolliset alueet ovat pääosin maakuntia. Uudellamaalla soten järjestäjinä ovat neljä hyvinvointialuetta sekä Helsingin kaupunki.

Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2019 kunnat käyttivät soteen 19,2 miljardia euroa, eli noin 59 prosenttia kuntien koko käyttötalouden nettokustannuksista. Sote-uudistuksessa palvelujen rahoitus siirtyy kunnilta valtiolle, mutta hyvinvointialueiden omaa verotusoikeutta selvitetään.

Sote-uudistuksen jälkeen kuntien tehtäväkenttä painottuu osaamisen ja elinympäristön kehittämiseen sekä kunnan elinvoiman parantamiseen. Muun muassa varhaiskasvatus, koulutus, liikunta- ja kulttuuripalvelut, asumiseen ja liikkumiseen liittyvät kysymykset sekä yritysten toimintamahdollisuuksista huolehtiminen kuuluvat kunnan tehtävälistalle jatkossakin.

TEKSTI ANTTI HYVÄRINEN
KUVAT KITI HAILA
GRAFIIKKA EMILIE UGGLA

Lue myös: Riku Aalto: Kunnissa päätetään ihmisten arjesta

 

Eemil Mäki-Tanila
Eemil Mäki-Tanila

Ilmastokriisiä ei voi enää sivuuttaa

Eemil Mäki-Tanila

Asuinkunta: Tampere
Ammatti: Koneistaja
Työpaikka: Barona, Tampere

”On aika toimia ilmastokriisin torjumiseksi ja arvokkaan luontomme suojelemiseksi. Kunnilla on tässä tärkeä rooli. Niiden on tehtävä kunnianhimoisia päätöksiä kestävän arjen luomiseksi.

Julkisissa hankinnoissa on otettava eettisyys ja ympäristövaikutukset huomioon. Ruokapalveluissa on vähennettävä eläintuotteiden käyttöä ja tarjolla pitäisi olla vegaaninen vaihtoehto. On lisättävä kasvisproteiinin käyttöä henkilökuntaa kouluttamalla ja esimerkiksi koululaisten makuraadeilla. Kotimaista kalaa tulee suosia, silakkaa ja särkikaloja.

Joukkoliikenne on tehtävä kilpailukykyiseksi henkilöautoiluun verrattuna. Ratikan saaminen Tampereelle on avaintekijä. Kevyttä liikennettä on suosittava. Liikunnasta on myös iso terveyshyöty, säästetään terveyskuluissa. Kaupunkisuunnittelun pitää palvella julkista liikennettä, sillä autoilu vie ison osan kaupunkitilasta. Parkkipaikkanormeista voitaisiin siirtyä markkinaehtoiseen järjestelmään. Heidän, jotka eivät tarvitse autoa, ei tarvitsisi maksaa siitä asumisessaan.

Puolet Etelä-Suomen luontotyypeistä on uhanalaisia. Ei monimuotoisuutta voi suojella pelkästään luonnonsuojelualueilla. Kaupunkien puistot, pihat, ojanvarret, katot ja tienvarret voivat tarjota turvaa eliölajeille ja luoda ekologisia verkostoja. Uhanalaisten kynäjalavan ja tummaverkkoperhosen esiintymät keskittyvät Tampereen seudulle. Hyvällä maankäytöllä ja ympäristönhoidolla Tampereella on hyvä mahdollisuus suojella näitäkin.

Suomi on kehitysmaa siinä, miten kaivosyhtiöt päästetään täällä riehumaan. Yhtiöt saavat pilata ympäristön, ja Suomi menettää suuren osan verotuotoista kaivosyhtiöiden aggressiivisen verosuunnittelun takia. Sitten yhtiöt lähtevät maasta, ja ympäristötuhot joudutaan hoitamaan veronmaksajien piikkiin.”

TEKSTI SUVI SAJANIEMI
KUVA JYRKI LUUKKONEN

 

Jenna Pokka
Jenna Pokka

Laadukas päivähoito luo turvaa

Jenna Pokka

Asuinkunta: Tornio
Ammatti: Prosessinhoitaja
Työpaikka: Outokumpu Stainless Oy, Tornion tehtaat

”Minulle kahden lapsen äitinä on tärkeää, että kaupungissa lapset ja nuoret saavat laadukasta opetusta ja varhaiskasvatusta. Itselläni on 6-vuotias esikoululainen ja 9-vuotias kolmasluokkalainen. Mielestäni Torniossa ovat asiat mallillaan ja tosi hyvin. On tunne huolenpidosta ja turvallisuudesta.

Päivähoito on luotettavaa, henkilökuntaa on riittävästi ja se on osaavaa. Saamme puolisoni kanssa tehtaalta vuorolistat vuodeksi eteenpäin, mutta jos onkin tullut äkillisiä muutoksia ja kiperiä tilanteita, päivähoito on joustanut suhteellisen lyhyelläkin varoitusajalla. Me olemme peräkkäisissä vuoroissa. Olemme tarvinneet päivähoitoa vähemmän kuin esimerkiksi samassa vuorossa työskentelevät, mutta tässä vuorotyöläisten kaupungissa on myös vuoropäiväkoti.

Kun nuorempi lapsi on jo esikoululainen, on aina hienoa huomata, että minulle annetaan palautetta lapsen päivästä. Jos on hieman kiireissään hakemassa lasta eikä välttämättä itse huomaa edes kysyä, kyllä kerrotaan, että tänään ei tonnikalapasta maistunut. (Naurua.) Ja kun lapset ovat niin erilaisia, toiset villimpiä, toiset rauhallisempia, mielestäni kaikkien tarpeet osataan ottaa huomioon.

Torniossa on paljon erilaisia seuroja, mutta kaupungin puolesta järjestetään myös monipuolisesti harrastusmahdollisuuksia. Lapsen on myös helpompi kokeilla uutta harrastusta, sillä kaupungin harrastukset ovat usein edullisimpiakin. Vanhemmat voivat myös herkemmin kannustaa lasta erilaisiin vaihtoehtoihin. Molemmat omat lapset ovat käyneet jumpassa ja toinen harrastaa tanssia. Vetäjinä toimiviksi nuoriksi on valittu oikeita tyyppejä. He ovat mahtavaa porukkaa.”

TEKSTI SUVI SAJANIEMI
KUVA JUHA ÅMAN

 

Kristian Norho
Kristian Norho

Syrjäytyminen estettävä

Kristian Norho

Asuinkunta: Tampere
Ammatti: Valimotyöntekijä
Työpaikka: Tevo Lokomo Oy, Tampere

”Minä toivon, että yhteiskunnassa tehtäisiin kaikki mahdollinen, etteivät nuoret syrjäytyisi. Se on estettävä jo ennakkoon.

Olen nuorena työskennellyt turvallisuusalalla. Siitä on jäänyt vieläkin sellainen tapa, että seuraan ja tarkkailen, mitä ostoskeskuksissa tai kaupungin keskustassa tapahtuu. Ainakin itse alalla työskennellessä opin aika nopsasti tuntemaan ne naamat, ne nuoret, jotka siellä pyörivät viikosta toiseen. Heistä oikeastaan näki, etteivät asiat ole kotona kunnossa.

Tiedän, että paljon tehdäänkin syrjäytymisen estämiseksi. Mutta toivon, että Tampereellakin olisi enemmän sellaista etsivää nuorisotyötä. Toivon, että otettaisiin hanakammin yhteyttä niihin nuoriin, jotka joutuvat vaikka viranomaisten tai lastensuojelun kanssa tekemisiin. En minä ensisijaisesti ajattele rahaa, en todellakaan, mutta tulisi myös yhteiskunnalle halvemmaksi, että lasta tai nuorta autettaisiin silloin, kun hän ei ole vielä lähtenyt vaarallisille teille. Toivon, että kaikkia autettaisiin saamaan hyvä ja tasapainoinen elämä.

Kun kaupunki tarjoaa vähävaraisille tai muuten heikommassa asemassa oleville perheille kohtuulliseen hintaan harrastuksia, voidaan isompia ongelmia välttää sitten myöhemmin. Yleensä on niin, että nuoret tarvitsevat aikuisten taholta vähän sellaista patistelemista, keskustelua ja yhteydenpitoa. Kaikkien vanhemmat eivät ehkä edes löydä tietoa harrastuksista. Toivon, että tämän kaltaisiin nuoriin tutustuttaisiin ja tarjottaisiin tukea ja apua.”

TEKSTI SUVI SAJANIEMI
KUVA JYRKI LUUKKONEN

 

Hannu Tervo
Hannu Tervo

Siikalatvan tiestössä suuria ongelmia

Hannu Tervo

Asuinkunta: Siikalatva
Ammatti: Tällä hetkellä työtön, viimeisin työnantaja Siikalatvan kunta

”Meillä on tämä Jylhärannan tie. Se on erittäin surkeassa kunnossa. Talvikunnossapito on tosin ollut kohtuullisen hyvää. Pakkanen on helpottanut asiaa.

Kesäaikana tilanne on ihan toinen. Aikanaan tietä parannettiin: Pinnoite otettiin pois ja tilalle asetettiin jonkinlainen koepinnoite.

Se pinnoite ei kestänyt kuin hetken. Toinen osuus tiestä on yhä alkuperäisellä, vanhemmalla pinnoitteella, ja se osuus on huomattavasti paremmassa kunnossa. Meidän osuutemme tiestä on surkea. Reikää reiän perään. Tietä on yritetty paikkailla kuivaöljysoralla useaan otteeseen, turhaan. Paikat ovat kestäneet korkeintaan pari viikkoa, ja reiät ovat tulleet takaisin.

Hankalaa on myös silloin, kun tiellä yrittää ajaa polkupyörällä. Jos poliisi katsoisi perään, sanoisi kyllä, että onpa kaveri kunnolla maistissa, kun ajelee minne sattuu. Mutta mikäli aikoo pitää pyöränsä jotenkin ehjänä, on pakko väistellä kuoppia ja ajaa jopa vastaantulevien kaistalla.

Tiessä on viiden sentin syvyisiä reikiä, ja niitä on jonossa satojen metrien matkalta. Sitten on vieläkin syvempiä, jopa 20 sentin monttuja. Niihin jos autolla ajaa, aika makeasti pamahtaa. Akselisto on vaarassa hajota.

Ongelmana on se, että tiellä kulkee paljon tukki- ja pöllirekkoja, maatilojen maito- ja eläinkuljetuksia ja muuta raskasta liikennettä. On ehdotettu, että tieosuus muutettaisiin soratieksi, mutta siitäkään ei taida tulla mitään.

Sotkua lisää se, että tiestöstä osa on valtion, osa kunnan ja osa yksityisten. Kuka vastaa kokonaisuudesta?”

TEKSTI JUHANI ARO
KUVA VESA RANTA

 

Jari Väänänen
Jari Väänänen

Viedäänkö Maaningalta sen ainoa terveyskeskus?

Jari Väänänen

Asuinkunta: Kuopio
Ammatti: Laitosmies
Työpaikka: Uimahalli, Kuopio

”3 500 asukkaan Maaninka liitettiin Kuopioon vuonna 2015. Jo silloin Kuopio olisi halunnut vähentää maaninkalaisten terveydenhuoltopalveluita. Me kuntalaiset olimme eri mieltä ja saimmekin terveyskeskuksen säilytettyä vuonna 2019 – toistaiseksi.

Siilinjärvi olisi rakentanut uuden terveyskeskuksen, ja uhkana oli, että Maaningan palvelut olisi siirretty sinne. Olisi ollut hassua, että toimiva terveyskeskus olisi lopetettu. Väittivät, ettei Maaningan terveyskeskusta kannata ryhtyä remontoimaan. Alun pitäen, kun Maaninka liitettiin Kuopion kaupunkiin, väitettiin, että palvelut säilyvät ennallaan.

Maaninka on maalaispitäjä. Vanhempaa, huonokuntoista väkeä on paljon. Siksi olisi hyvä, että palvelut olisivat omalla kirkonkylällä. Siilinjärvelle on kirkonkylältä matkaa 20 km. Laitakyliltä matkaa voi tulla 30–40 km. Esitykseni oli jo aiemmin, että terveyspalvelut säilytetään omalla kylällä. Uhka on kuitenkin yhä olemassa.”

TEKSTI JUHANI ARO
KUVA PENTTI VÄNSKÄ

 

Asuminen on kuntakysymys

Kunnanvaltuustot viime kädessä päättävät, millaisia asuinympäristöjä on kuntalaisille tarjolla. Asumisen hintaankin kunta voi vaikuttaa.

Kunta voi vaikuttaa asumisen olosuhteisiin kaavoituksen ja maankäytön keinoin, kertoo kehittämispäällikkö Anne Jarva Kuntaliiton Yhdyskunta ja ympäristö -yksiköstä.

Yleiskaavoituksella linjataan suuria kokonaisuuksia ja asemakaavoituksessa vaikutetaan elinympäristön laatuun. Kaavoituksella vaikutetaan muun muassa liikenneyhteyksiin, palveluihin ja virkistysmahdollisuuksiin.

– Nämä vaikuttavat isossa kuvassa asumisympäristön laatuun, Jarva toteaa.

Anne Jarva
Anne Jarva

Korttelitasolla kaavoituksessa voidaan vaikuttaa muun muassa mihin ilmansuuntaan ikkunat aukeavat, minne autot pysäköidään ja miltä rakennukset näyttävät.

Kaavoituksessa kuullaan kuntalaisten ja rakentajien mielipiteitä. Viimekädessä kunnanvaltuustot päättävät kaavoituksen linjasta.

KASVUKESKUKSET SÄÄNTELEVÄT ENITEN

Kaavoituskulttuuri vaihtelee eri puolilla Suomea. Pääsääntönä on, että isoissa kaupungeissa on enemmän kaavoitusresursseja ja mahdollisuuksia asettaa erityisvaatimuksia. Kaavoituksen tyyli vaihtelee alueittain myös muuten samankaltaisissa kunnissa.

Kaavoituksessa annetut rakentamisen laatuvaatimukset voivat myös vaikuttaa asuntojen hintoihin. Jarva kuitenkin kertoo, että ylilaadukasta rakentamista vaaditaan harvoin.

Sutta ei pysty tekemään, jos kantaa vastuunsa ja noudattaa määräyksiä.

Hintoja ei myöskään voi halventaa tinkimällä yleisistä rakentamisen laatuvaatimuksista, sillä kaavoitusta ohjataan lainsäädännöllä.

– Sutta ei pysty tekemään, jos kantaa vastuunsa ja noudattaa määräyksiä, Jarva sanoo.

ASUNTOPOLITIIKKA ASETTAA TAVOITTEET

Asuntopolitiikka on kunnalle vaikuttava työkalu, kun sitä käytetään pitkäjänteisesti, arvioi asiantuntija Laura Hassi Kuntaliiton Yhdyskunta ja ympäristö -yksiköstä.

Vuosikymmenten aikajänteellä katsottuna asuntopolitiikan keinoilla voidaan vaikuttaa kunnan profiiliin ja elinvoimaan. Toimivat asuinalueet palveluineen houkuttelevat asukkaita ja luovat uutta toimeliaisuutta johtaen positiivisiin kierteisiin.

Laura Hassi
Laura Hassi

Parhaimmillaan kunnassa viranhaltijoilla ja poliittisilla päättäjillä on yhteinen näkemys asuntopolitiikan tavoitteista ja keinoista tavoitteiden saavuttamiseen.

Lopputuloksista näkyy, jos yhteistä näkemystä ei ole.

– Kompromisseista tulee helposti latteita. Tehdään vähän sitä ja tätä, eikä sitten olla niin vaikuttavia, Hassi pohtii.

MAHDOLLISUUDET HOKSATTAVA

Hassi muistuttaa, että asuntopolitiikan mahdollisuudet on kunnan itsensä hoksattava. Maankäyttö- ja rakennuslaki sääntelee nimensä mukaisia toimia, mutta laki ei pakota ottamaan asuntopolitiikan kokonaisuutta haltuun.

– Kunnan varassa on tehdä asunto-ohjelmat ja ohjata omaa vuokrataloyhtiötä. Pysyä mukana maailmassa, kun maailma muuttuu, Hassi sanoo.

Kuntien asuntoyhtiöt syntyivät isolta osin 1970-luvulla, jolloin rahoitusmarkkinat olivat vielä vahvasti säännellyt. Uusille asunnoille oli kova tarve, johon kunnat vastasivat.

– Suomen savupiipputeollisuuden työntekijät pystyttiin asuttamaan, Hassi kertoo taustaa.

Kunnan varassa on tehdä asunto-ohjelmat ja ohjata omaa vuokrataloyhtiötä.

Kuntien asuntoyhtiöt ovat myös poliittinen kysymys. Täysin vapaisiin markkinoihin luottavat pitävät yhtiöitä markkinahäirikköinä ja toiset työkaluna, jolla voidaan vaikuttaa muun muassa asumisen hintaan.

Hassi muistuttaa, että tänä päivänä kuntien vuokrataloyhtiöitä leimataan liikaa sosiaalisen asumisen kysymykseksi. Useimmissa kunnissa yhtiöt ovat osa tavallista asuntotarjontaa.

HINTAA HANKALA KONTROLLOIDA

Kunnalla on merkittävä rooli asuinympäristöjen olosuhteiden muodostumisessa. Asumiskustannukset ovat kuitenkin monelle kuntalaiselle se keskeisin kysymys.

– Hintakysymys on vaikeammin kontrolloitavissa, Anne Jarva pohtii kunnan vaikutusmahdollisuuksia.

Periaatteessa kunta voi tonttitarjonnalla vaikuttaa hintaan: kun tontteja on riittävästi tarjolla suhteessa asuntojen kysyntään, hintojen pitäisi pysyä kurissa. Silti varsinkin kasvukeskuksissa kuntien on hankala vaikuttaa hintoihin tontteja tarjoamalla.

Jos kunta luovuttaa hyvän tontin halvalla, se ei välttämättä halvenna asunnon hintaa.

Kunta voi vaikuttaa asuntojen hintoihin myös omien tonttiensa myynti- ja vuokrahinnoilla. Tässäkin hintojen hillintäkeinossa on heikkoutensa.

– Jos kunta luovuttaa hyvän tontin halvalla, se ei välttämättä halvenna asunnon hintaa, Jarva toteaa.

TONTTIVUOKRISSA HYPPÄYKSIÄ

Vanhojen taloyhtiöiden tonttivuokrat ovat saattaneet nousta huimasti viime vuosikymmeninä. Ilmiön taustalla ovat 1950–1970 -luvuilla solmitut pitkät 50-vuotiset vuokrasopimukset, joissa hinta on jäänyt kauaksi tämän päivän tasosta.

Kun vanhojen tonttien vuokrasopimukset uusitaan, hinta saattaa moninkertaistua. Vuokrahintojen korotuksiinkin kuntapäättäjillä on sanansa sanottavana.

– Korotustahti vaihtelee kunnittain, Jarva toteaa.

OULU ASETTANUT HINTAKATTOJA

Kunta voi vaikuttaa yksityisestikin rakennettujen asuntojen hintaan poliittisilla päätöksillä.

Oulussa kaupunki on rajannut asuntojen hintoja määrittelemällä kaupungin vuokratonteille valmistuville asunnoille enimmäismyyntihinnat. Esimerkiksi vuonna 2020 kerrostaloasunnon enimmäismyyntihinta oli 3 100 euroa neliömetriä kohti.

Laura Hassi kertoo, että Oulun tontinluovutus on tavallisimmin käytetty esimerkki, kun politiikkatoimia vertaillaan kaupunkien kesken.

Oulussa on edetty valitulla linjalla pitkään. Hassin arvion mukaan Oulussa poliittinen ohjaus on läpinäkyvää ja kohtelee rakennusliikkeitä ja asunnonostajia tasapuolisesti, joten ohjaus on toiminut.

ÄÄNIOIKEUS

  • Iän puolesta äänioikeutettuja ovat kaikki viimeistään vaalipäivänä 18 vuotta täyttävät henkilöt.
  • Äänioikeutettuja ovat Suomen, muun EU:n jäsenvaltion, Islannin ja Norjan kansalaiset. He ovat äänioikeutettuja siinä kunnassa, joka on heidän kotikuntansa 51. päivänä ennen vaalipäivää (23.4.2021).
  • Muiden valtioiden kansalaiset ovat äänioikeutettuja, jos heillä on lisäksi ollut kotikunta Suomessa yhtäjaksoisesti kahden vuoden ajan.

ÄÄNESTÄMINEN

  • Äänioikeutettu voi äänestää ennakkoon missä tahansa yleisessä ennakkoäänestyspaikassa kotimaassa tai ulkomailla. Ennakkoäänestysaika kotimaassa vuoden 2021 kuntavaaleissa on 26.5.–8.6.
  • Ennakkoäänestys järjestetään myös laitoksissa, kuten sairaaloissa, vanhainkodeissa ja vankiloissa. Kotona voi äänestää ennakkoon, jos kyky liikkua ja toimia on rajoittunut.
  • Varsinaisena vaalipäivänä 13.6. saa äänestää vain äänestyspaikassa, joka on merkitty äänioikeusrekisteriin ja postitse saapuneeseen ilmoituskorttiin. Äänestyspaikat ovat auki kello 9–20.
  • Lue lisää vaaleista: www.vaalit.fi

EHDOKKUUS

  • Ehdokkaaksi kelpoisia kotikunnassaan ovat henkilöt, jotka ovat äänioikeutettuja kuntavaaleissa eikä heitä ole julistettu vajaavaltaisiksi.
  • Ehdokkaita kuntavaaleissa voivat asettaa puoluerekisterissä olevat puolueet sekä äänioikeutettujen perustamat valitsijayhdistykset.

KUNTAKENTTÄ

  • Suomessa on yhteensä 309 kuntaa, joista 107 käyttää itsestään nimitystä kaupunki. Kunnista 16 sijaitsee Ahvenanmaan maakunnassa, jossa seuraavat kuntavaalit pidetään vuonna 2023.
  • Manner-Suomen kunnissa asukasluvut vaihtelevat alle tuhannesta yli 650 000:een.
  • Vuoden 2021 kuntavaaleissa valitaan 8 859 valtuutettua. Valtuustoihin valitaan kunnasta riippuen 13–85 jäsentä.

TEKSTI ANTTI HYVÄRINEN

NÄKIJÄ: Päivi Kurikka: Jokainen voi osallistua ja vaikuttaa

Kuntalaisella on moninaiset mahdollisuudet vaikuttaa. Tarjolla on vaihtoehtoja kunnallisesta päätöksentekijästä aloitteentekijäksi. Myös äänestäminen on tärkeää vaikuttamista. Kunta elää asukkaidensa mielipiteistä ja osallistumisesta, sanoo Päivi Kurikka.

26.2.2021

PÄIVI KURIKKA Suomen Kuntaliiton erityisasiantuntija. Opiskellut yleistä valtio-oppia ja kunnallishallintoa. Työskennellyt Kuntien keskusjärjestössä ja Kaupunkiliitossa. Aiemmin Kaupunki- ja Kuntaliiton tutkijana keskittyi erityisesti nuorten kuntakuvaan. Vastaa Kuntaliitossa laajasta kuntademokratiaverkostosta, johon kuuluu eri taustaisia henkilöitä kuntajohtajista järjestöaktiiveihin. Verkostossa jaetaan kuntien parhaita käytäntöjä.

Kuntalaisten osallistuminen päätöksentekoon on kunnallisen itsehallinnon perusta. Vuoden 2015 kuntalakiuudistuksessa haluttiin lisätä kansalaisten osallistumista ja luottamushenkilötoimien houkuttavuutta. Kuntaliiton mukaan kuntien osallistamistoimet eroavat toisistaan, sillä kunnatkin ovat erilaisia. Yhteistä kuitenkin on, että kuntalaisten osaamista ja voimavaroja halutaan hyödyntää entistä enemmän.

Perustuslaki, kuntalaki ja erityislait takaavat kuntalaisille oikeuden osallistua ja vaikuttaa heitä koskeviin asioihin.

Vaikuttamiskanavia on monia. Vaivattomin tapa osallistua ja vaikuttaa on antaa palautetta kunnalle esimerkiksi kunnan verkkosivujen kautta, suoraan henkilökohtaisesti kunnan viranhaltijalle tai vaikkapa paikallislehden yleisönosastolla.

Kuntalainen voi myös äänestää parhaaksi katsomaansa ehdokasta päättäjäksi kunnanvaltuustoon.

Jos kuntalainen haluaa vaikuttaa ja sitoutua hoitamaan kuntalaisten yhteisiä asioita vapaa-aikanaan, hän voi itse hakeutua luottamustehtävään.

Myös erilaisten järjestöjen tai vaikkapa ammattiosastojen jäseninä pääsee vaikuttamaan kunnalliseen päätöksentekoon.

KAIKKI MUKAAN!

Osallistua voi kuka tahansa.

– Äänestämisessä on 18 vuoden ikäraja ja kunnassa on pitänyt asua tietty aika ennen vaalipäivää. Muita vaatimuksia ei juuri ole, Suomen Kuntaliiton erityisasiantuntija Päivi Kurikka toteaa.

Alle 18-vuotias voi jo tehdä kuntalaisaloitteen ja olla ehdolla nuorisovaltuustoon.

Osallistumisella on haluttu voimaannuttaa kuntalaisia.

Kunnanvaltuusto päättää, mitä osallistumisen kanavia kuntalaisille tarjotaan lakisääteisten osallistumiskanavien, kuten nuoriso-, vammais- ja vanhusneuvoston, lisäksi.

– Neuvostot ovat lakisääteisiä, mutta niillä ei ole päätösvaltaa. Neuvostoilta pyydetään muun muassa lausuntoja kunnan päätöksenteon tueksi.

Neuvostot voidaan perustaa myös useamman kunnan alueellisiksi tai seudullisiksi vaikuttamistoimielimiksi.

KOULUTETUT VAIKUTTAVAT

Halu osallistua ja vaikuttaa on vahvasti yhteydessä koulutustaustaan.

– Tutkimusten mukaan mitä koulutetumpi olet, sitä varmempi olet äänestämään ja osallistumaan muutenkin eri tavoin, Kurikka sanoo.

Myös niin sanotut hyväosaiset osallistuvat enemmän kuin syrjäytymisvaarassa olevat.

Kurikan mukaan ihmiset haluavat osallistua päätöksentekoon itselleen läheisistä asioista. Esimerkkinä hän mainitsee kyläkoulujen lakkauttamisen.

– Kun palveluista leikataan ja huomataan jokin epäkohta, silloin ihmiset innostuvat osallistumaan.

RAHALLE KÄYTTÖEHDOTUKSIA

Kuntavaalien lähestyessä Kurikka kantaa huolta, miten puolueet saisivat listoilleen ehdokkaita. Kuntien luottamustehtävät vaativat sitoutumista, jaksamista ja vapaa-ajan uhraamista yhteisen hyvän edistämiseksi.

Kuntalaisella on myös suoria tapoja vaikuttaa, joista yksi on osallistuva budjetointi. Siinä kaupunki tai kunta ilmoittaa, minkälainen rahasumma sillä on jaettavanaan ja asukkaat esittävät summalle käyttökohteen.

– Tämä on uudenlainen tapa, joka on herättänyt paljon kiinnostusta kunnissa, Kurikka toteaa.

Kunta järjestää äänestyksen, mitkä ideat otetaan jatkokäsittelyyn. Sen jälkeen kunta valitsee toteuttamiskelpoiset ehdotukset.

Osallistuvan budjetoinnin menetelmää voi kohdistaa myös palvelualueelle, kunnan osa-alueelle tai erilaisiin palveluihin.

OSALLISTUESSA VOIMAANTUU

2000-luvulta saakka suoralla osallistumisella on haluttu myös voimaannuttaa kuntalaisia.

– Voimaantuminen liittyy osallisuuden tunteeseen, että toimitaan yhdessä ja yhteisöllisesti, Kurikka selventää.

Yhteisösuunnittelussa ja palvelumuotoilussa kokoonnutaan suunnittelemaan ja ehdottamaan parannusta vaikkapa koululaisten iltapäivähoitoon tai syrjäytymisvaarassa olevien nuorten tilanteeseen. Kurikan mukaan näin on mahdollista saada kuuluviin hiljaisiksi jääneiden kuntalaisryhmien äänet.

– Ennakointityötä pyritään viemään kuntiin hyvin vahvasti, Kurikka sanoo.

”KIIHKEITÄ TILAISUUKSIA”

Fokusryhmätyöskentelyssä kootaan ihmisiä ryhmähaastatteluihin. Kuntalaisten mielipiteistä saadaan aineksia ikävienkin ongelmien ratkaisuun, kuten kunnan taloudellisiin leikkauksiin.

Kuntalainen voi vaikuttaa suoraan myös asiakasraadeissa. Niissä arvioidaan yleensä kunnan palveluita, käyttöä, laatua ja toimintaa. Tavallisimmin raadit kootaan palvelujen käyttäjistä.

Kuntalaiset saavat tietää valmisteltavista asioista liian myöhään.

Kuntalaisfoorumit on yleisnimitys kunnan järjestämille kuntalaisten kuulemistilaisuuksille ja keskustelutilaisuuksille. Tilaisuuksia on järjestetty muun muassa palveluverkkojen muutoksista ja kuntaliitoksista.

– Ne ovat usein kiihkeitä tilaisuuksia, sillä kuntalaisilla on vankat mielipiteet lähialueen palveluista, Kurikka kertoo.

Uutena vaikuttamismuotona on kumppanuuspöytä, jossa ideoidaan ja suunnitellaan eri tahojen edustajien kanssa vaikkapa omaishoitajien jaksamiseen liittyviä asioita. Kunta toimii kokoonkutsujana. Keskusteluun pyydetään esimerkiksi järjestöjen, yritysten ja seurakunnan edustajia, myös oppilaitosten edustajia sekä eri viranomaisia.

– Kumppanuuspöydän ääressä keskustellaan yhteisistä asioista. Mielipiteet viedään kunnassa eteenpäin ja välitetään päätöksentekijöille, Kurikka selventää.

JO VALMISTELUVAIHEESTA TIETOA

Toisinaan käy niin, että kuntapäättäjät tekevät päätökset asukkaiden mielipiteistä ja perustelluista näkemyksistä huolimatta.

– Tätä tapahtuu valitettavan paljon. Usein kuntalaiset saavat tietää valmisteltavista asioista liian myöhään. Sen takia on yritetty kehittää erilaisia osallistumisen tapoja, jotta kuntalaiset pääsevät suunnitteluvaiheessa mukaan, Kurikka kertoo.

Hänen mielestään on tärkeää, että kuntalaiset saavat tärkeistä asioista tiedon jo valmisteluvaiheessa, ja että kunnissa käytetään erilaisia yhteissuunnittelumenetelmiä.

Kurikka uskoo, että kuntalaisten pitäminen ajan tasalla on pitkälti viestintä- ja vuorovaikutuskysymys.

– Mitä enemmän asukkaat saavat olla mukana päätöksenteossa, sitä vähemmän kunta saa päätöksistään valituksia. Asioiden uudelleenvalmistelu on suuri kustannuserä, mikä kuntapäättäjien on hyvä ottaa huomioon, Kurikka toteaa.

OSALLISTUMISEN AMMATTILAISET AUTTAVAT

Kuntalaisten osallistuminen on noussut viime aikoina kuntien tärkeyslistan kärkipäähän. Kuntiin haetaan osallistumisen ammattilaisia, osallisuuskoordinaattoreita, joilla on keinot kuntalaisten osallistamiseen. He luovat erilaisia osallistumisen tapoja, laativat osallistumisohjelmia ja raportoivat kunnan johdolle osallistumistoimista.

Kuntalaisten osallistaminen ei kuitenkaan Päivi Kurikan mielestä voi olla vain yhden ihmisen työkenttä, vaan jokaisen kunnan työntekijän tulisi toimia asiakas- ja asukaslähtöisesti.

TEKSTI TIINA TENKANEN / UP
KUVA KITI HAILA

KUNTAVAALIT: Riku Aalto: Kunnissa päätetään ihmisten arjesta

”Kunnissa päätetään ihmisten arkeen monin tavoin vaikuttavista asioista. Teollisuusliiton jäsenten pitää huolehtia siitä, että heidän äänensä kuuluu kunnallisessa päätöksenteossa”, Riku Aalto sanoo.

KUVA YLLÄ: Viime kuntavaaleissa äänestysprosentti oli noin 59 prosenttia. Jokaisen annetun äänen painoarvo oli siten melkein kaksi ääntä, kun joka toinen ääni jätettiin antamatta. Miksi luovuttaa valta muille, kun se on mahdollista pitää itsellä, Riku Aalto kommentoi.

5.2.2021

Teollisuusliiton puheenjohtajan Riku Aallon mukaan kunnallinen päätöksenteko on monella tavalla yhteydessä liiton jäsenten arkeen.

– Jäsenemme käyttävät julkisia palveluja todella paljon. Esimerkkeinä voi mainita päiväkodit, koulut, terveydenhoidon, sosiaalipalvelut ja vapaa-ajan aktiviteetit. Melkoinen osa elämässä viihtymisestä muodostuu siitä, että nämä palvelut ovat kunnissa kunnossa.

Edellisen lisäksi kunnilla on Aallon mukaan tärkeä rooli yritysten toimintaedellytysten luomisessa.

– On erittäin tärkeää, että kunnissa toimii yksityisiä yrityksiä, jotka tuovat työpaikkoja ja sitä kautta julkiselle sektorille verorahoja. Vain sillä tavalla voidaan hyvinvointiyhteiskunta rahoittaa ja vain siten pystytään lunastamaan kansalaisille annettu hyvinvointilupaus.

– Käytännön keinoja ovat esimerkiksi kaavoitus, luvittaminen ja muut yrityksille suunnatut palvelut, joilla vaikutetaan niiden mahdollisuuksiin toimia ja investoida. Kysymys on samalla myös siitä asenteesta, millä yritystoimintaan kunnissa suhtaudutaan. Meille on tärkeää, että kunnissa ymmärretään teollisuuden merkitys hyvinvoinnin tuottajana.

TYÖNTEKIJÖIDEN ÄÄNI KUULUVIIN

Aallon mukaan kuntiin tarvitaan lisää teollisuustaustaisia työntekijöitä päättämään asioista.

– On melko tyypillistä, että kuntien palkkalistoilla työskentelevät ovat valtuustoissa ja hallituksissa hyvin edustettuina, mutta palveluiden käyttäjien edustus voi olla vähän heikommissa kantimissa.

– Kuntavaalit ovat erinomainen paikka tasapainottaa tätä asetelmaa niin, että kuntien tuottamia palveluja ovat aikaisempaa enemmän päättäjinä arvioimassa myös teollisista taustoista tulevat ihmiset.

Ihmiset maksavat kuntaveroja aika paljon. Pelkästään siksi on hyvä olla kiinnostunut kuntien palveluista ja niistä päättämisestä.

Teollisuusliiton tavoitteena on Aallon mukaan se, että liiton jäsenten ja teollisuustyöntekijöiden ääni kuuluu kunnallisessa päätöksenteossa.

– Kun asioita tarkastellaan ja perustellaan eri näkökulmista, tulee päätöksenteosta avoimempaa ja laajemmin kuntalaisten tarpeet huomioon ottavaa. Tässä on teollisen toiminnan ja hyvinvoinnin yhteyden esiin nostamisen rinnalla se toinen syy, miksi Teollisuusliitto tukee taloudellisesti ja viestinnällisesti kuntavaaleissa ehdolla olevia jäseniään puoluekantaan katsomatta.

ARVOKASTA JA KUNNIOITETTAVAA

Hallintotieteiden maisteriksi kunnallispolitiikan oppiaineesta aikanaan valmistunut Aalto kehottaa Teollisuusliiton jäseniä ryhtymään ehdokkaiksi ja äänestämään kuntavaaleissa.

– Ihmiset maksavat kuntaveroja aika paljon. Pelkästään siksi on hyvä olla kiinnostunut kuntien palveluista ja niistä päättämisestä. Toinen puoli on sitten se, että itselle ja työkavereille tärkeät asiat tulevat varmimmin kunnallisessa päätöksenteossa huomioon otetuiksi, kun niitä on viemässä eteenpäin teollisuustaustaisia, palkansaajien asioita tuntevia ihmisiä.

– Kannustan liittomme jäseniä ryhtymään ehdokkaiksi tai aktiivisesti tukemaan ehdokkaiksi ryhtyneitä jäseniä. Tukemisen ei välttämättä tarvitse olla muuta kuin keskustelua siitä, mitkä asiat ovat tärkeitä ja miten kuntalaiset kokevat palvelut. Sekin riittää jo monesti, että on ehdokkaan rinnalla, antaa palautetta ja merkin siitä, että ehdokkuus on huomioitu.

– Kunnallispolitiikkaan osallistuminen on arvokasta ja kunnioitettavaa työtä, Aalto toteaa.

TEKSTI PETTERI RAITO
KUVA KITI HAILA

Teollisuusliiton uudet kansanedustajat: Aktiivimalli kumottava

Vaaleissa eduskuntaan nousi kolme uutta Teollisuusliiton jäsentä. He ovat Niina Malm (sd), Johannes Yrttiaho (vas) ja Jukka Mäkynen (ps).

Työttömien aktiivimallin purkaminen nousee heillä kaikilla tavoitelistan kärkeen, kun kysymyksenä on, mitä työelämän asioita pitäisi kirjata tulevaan hallitusohjelmaan.

Ajatukset mieluisasta hallituspohjasta eivät kolmikolla osu aivan yksiin. Malm toivoo sosialidemokraattien johtamaa hallitusta, jossa olisivat mukana vasemmistoliitto ja vihreät.

Yrttiaho ei haluaisi nähdä hallituksessa kokoomusta. Mäkynen sen sijaan katsoo, että hallituspohjaa voisi lähteä rakentamaan kokoomuksen ja keskustan varaan.

ENERGIAN HINTA PIDETTÄVÄ KOHTUULLISENA

Niina Malm, 36, on Imatran terästehtaan pääluottamusmies.

– Vähän jännittää, Ovakon pääkonttorilla olen käynyt pyytämässä lomaa, ja täytyy sitten katsoa mitä teen. Varmaan pitää irtisanoutua, yksityisellä sektorilla ei ole virkavapaita, Malm kertoo tunnelmistaan valinnan jälkeen.

Hallituksen hän toivoo luonnollisesti syntyvän oman puolueensa ja eduskunnan suurimman ryhmän SDP:n johdolla.

– Siellä saisi olla vasemmisto mukana ja myös vihreät, heillä oli esiinmarssi vaaleissa vahva, tosin teollisuuden näkökulmasta siinä on tietysti omat jännitysmomenttinsa. Perussuomalaisilla on myös vahva kannatus, ja silloin pitäisi myös kantaa vastuuta. Heidän kanssaan sitten voisi tulla vastaan ihmisarvoihin liittyviä kysymyksiä, Malm miettii.

Hallitusohjelmaan kirjattavista työelämäkysymyksiä Malm listaa useamman.

– Aktiivimallin kumoaminen on varmaan se ensimmäinen. Paikallista sopimista kun on pyydetty ja vaadittu, niin yt-laki pitäisi käydä läpi. Olisi mukavaa, jos työnantajapuoli opiskelisi asiansa, siis mistä voi sopia ja mistä ei. Joustavaan työelämään pitää siirtyä, mutta niin että se on kaksipuolista, että työntekijä saa siitä jotain myös, eikä vain niin, että työnantaja saa ilmaisia tunteja.

– Tärkeä asia on myös energian hinnan turvaaminen niin, että teollisuus saadaan pidettyä Suomessa jatkossakin, Malm jatkaa.

IRTISANOMISSUOJA VAHVEMMAKSI

Turkulainen Johannes Yrttiaho, 39, työskentelee Turun Teollisuustyöväen ammattiosasto 49:n tiedottajana. Hän oli vaalien jälkeen tyytyväinen sekä omasta valinnastaan että puolueensa menestyksestä.

– Totta kai hyvältä tuntuu. Vasemmistoliiton vaalivoitto tuli, kauan kaivattu. Toki sitä vähän himmentää perussuomalaisten ja kokoomuksenkin voitto, ne kun ovat ajaneet leikkauspolitiikkaa ja työntekijän etujen heikentämistä, Yrttiaho sanoo.

Hallitusta Yrttiaho ei lähtisi kokoamaan ainakaan kokoomuksen kanssa.

– Vasemmiston näkökulmasta tuntuu, että kokoomuksen on mahdotonta tehdä yhteistyötä, koska se puolue on kaikessa niin työnantajan linjoilla.

Hänen mieleisessään hallitusohjelmassa olisi muun muassa työntekijän irtisanomissuojan vahvistaminen.

– Kilpailijamailla irtisanomissuoja on paljon parempi kuin meillä. Työttömien aktiivimalli täytyy purkaa. Näin Turun telakkateollisuuden näkökulmasta sanon, että ulkomaisen halpatyövoiman hyväksikäyttö on saatava kuriin. Alipalkkauksen kriminalisointi ja veronumeron käyttöotto on myös tehtävä, eli otetaan rakennusalalta mallia. Tähän liittyy tietysti kysymys työvoiman tarveharkinnasta. Nythän on ollut puhetta, että siitä pitäisi luopua, mutta minun mielestäni sitä saisi ehkä kiristää, Yrttiaho linjaa.

AKTIIVIMALLI TÄYSI SUSI

Vaasalainen Jukka Mäkynen, 57, on ammatiltaan kokoonpanija ja työskennellyt ohutlevy- ja ilmastointialan yrityksessä Leimec Oy:ssä. Valinta tuli hänelle jopa pienenä shokkina.

– En ole miettinyt vielä asioita paljon. Olen vasta toipumassa tästä järkytyksestä, kun oli niin rankka sunnuntai-ilta.

Hallituspohjasta Mäkysen toiveena on, että oma puolue perussuomalaiset olisi mukana.

– Mutta jotenkin pahoin pelkään, että lopulta perussuomalaiset sitten ei kuitenkaan hallituksessa ole. Näkisin ehkä näin, että kokoomuksen ja keskustan kautta voisi lähteä se todellinen hallituspohja.

Tulevan hallituksen työelämälinjauksista hän nostaa esille aktiivimallin lakkauttamisen.

– Nyt on nähty, että aktiivimalli on ollut täysi susi. Se on aiheuttanut juuri päinvastaisia reaktioita, mitä sillä ajettiin takaa ja vain pahentanut työttömien tilannetta.

Uusien teollisuusliittotaustaisten kansanedustajien lisäksi istuvat kansanedustajat Jukka Gustafsson (sd) ja Jari Myllykoski (vas) uusivat paikkansa eduskuntavaaleissa.

TEKSTI MIKKO NIKULA

Noin puolet kansanedustajista kuuluu ammattiliittoon – Teollisuusliitosta viisi jäsentä Arkadianmäelle

Julkisen sektorin ongelmia ymmärretään tulevassa eduskunnassa hyvin, ainakin jos vastavalittujen kansanedustajien taustoja vertaa. Lääkäreitä, opettajia, sairaanhoitajia ja muita kunta-alan ammattilaisia meni läpi kymmenittäin.

”Opettajien puolue” on vahvasti edustettuna eduskunnassa. Opetusalan ammattijärjestö OAJ laskee, että valituista kansanedustajista 30 edustaa kasvatus- ja opetusalaa. Heistä 23 on opettajia ja 7 tutkijoita. Valtaosa näistä valittiin keskustan (6 henkilöä) ja kokoomuksen (5) listoilta.

Hallituspohja voi OAJ:n puolesta olla mikä vain, sillä opettajia riittää suurissa puolueissa. Vihreisiin, sosialidemokraatteihin ja perussuomalaisiin kuuluu kuhunkin kolme opettaja- tai tutkijataustaista kansanedustajaa.

ÄÄNIKUNINGATAR KUULUU JHL:OON

SAK:laisen Julkisten ja hyvinvointialojen liiton JHL:n jäsenistä kaikkiaan 20 henkilöä valittiin eduskuntaan. Eniten JHL:n tiedossa olevia jäseniä on tulevassa SDP:n ryhmässä (12), seuraavaksi eniten vasemmistoliiton ryhmässä (5), heidän joukossaan vaalien äänikuningatar Li Andersson. Myös kaksi perussuomalaisten kansanedustajaa ja yksi keskustan edustaja, Antti Kaikkonen, kuuluvat JHL:oon.

Terveyden- ja sairaanhoitoalaa edustava Tehy sai eduskuntaan ennätysmäärän jäseniään, peräti 10. Heistä neljä kuuluu SDP:hen, ja loput edustavat perussuomalaisia (3), vihreitä (1), kokoomusta (1) ja keskustaa (1).

Julkis- ja yksityisalojen toimihenkilöliitto Jyty kertoo, ettei yksikään ehdolla ollut liiton jäsen tullut valituksi. Lähi- ja perushoitajia edustava SuPer ei ole kertonut, menivätkö ehdolla olleet jäsenet läpi.

Lääkäriliitto ei ole liioin tiedottanut eduskuntaan valituista lääkäreistä, mutta eduskuntaan valittiin muun muassa HUS:n entinen toimitusjohtaja Aki Lindén (sd).

Palvelualojen ammattiliiton jäsenistä eduskuntaan nousee viisi henkilöä, joista kolme kuuluu vasemmistoliittoon ja kaksi SDP:hen. Heistä uutena valittiin SDP:n Savo-Karjalan toiminnanjohtaja Seppo Eskelinen.

Rautatiealan unioni sai ainakin yhden puolestapuhujan, sillä eduskuntaan palasi tauon jälkeen Raimo Piirainen (sd). Auto- ja kuljetusajan työntekijäliiton AKT:n vaaleissa ehdolla olleista jäsenistä yksikään ei yltänyt tällä kertaa eduskuntaan.

TEOLLISUUDESTA VÄHÄN EDUSTAJIA

Kaikkiaan viisi valituista kansanedustajista kuuluu SAK:laiseen Teollisuusliittoon (SDP 2, vasemmistoliitto 2 ja Perussuomalaiset 1). Edustajista kolme on uusia: Imatran terästehtaan pääluottamusmies Niina Malm (sd), kokoonpanija Juha Mäkynen (ps) ja ammattiosaston tiedottaja Johannes Yrttiaho (vas). Paikkansa uudistivat Jukka Gustafsson (sd) ja Jari Myllykoski (vas).

Paperiliitosta ja Elintarviketyöläisten liitosta ei yksikään ehdolla ollut jäsen päässyt eduskuntaan. Eduskuntaan pääsi kuitenkin entinen paperiprosessinhoitaja ja entinen liiton työehtosihteeri, nykyinen puutarhuri Juho Kautto (vas).

Rakennusliittoon kuuluva Matti Semi (vas) valittiin uudelleen eduskuntaan.

STTK:lainen Ammattiliitto Pro kertoo, että heidän jäsenistään kaksi valittiin eduskuntaan, joista tunnetuin on SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne. Hänet mainitaan myös akavalaisen Lakimiesliiton läpimenneiden listalla.

Lisäksi osa ehdokkaista ei ole kertonut ammattiliiton jäsenyydestään.

TEKSTI BIRGITTA SUORSA / UP
KUVA KITI HAILA

Riku Aalto: Lättysyöttö työntekijän lapaan!

Vaalikeskustelu on käynyt kiivaana niin työpaikoilla kuin mediassakin, ja hyvä niin. Poikkeuksellisesta tällä kerralla on kuitenkin ollut se, millä tavalla oikeistopuolueiden ehdokkaat ja erilaisten työnantajajärjestöjen edustajat ovat keskusteluihin osallistuneet.

He ovat puhuneet työehtosopimusten yleissitovuudesta ja kertoneet tavoitteekseen sen poistamisen. He ovat avanneet käsityksiään kilpailukykysopimuksen auvoisuudesta. He ovat hokeneet, että yksittäinen työntekijä pystyy kyllä itse huolehtimaan omien työehtojensa sopimisen ilman minkäänlaista minimiturvaa. Eräistä puheenvuoroista on välittynyt jopa sellainen vaikutelma, että työntekijät nähtäisiin vain jonkinlaisena yritystoiminnan välttämättömänä vaivana sen sijaan, että heidät miellettäisiin yhteistyökumppaneiksi, joiden kanssa yrityksiä voidaan kehittää ja työelämää viedä parempaan suuntaan.

En muista, että hyökkäys ammattiyhdistysliikettä ja erityisesti SAK:laisia liittoja tai meidän jäseniämme kohtaan olisi koskaan aikaisemmin ollut näin voimakasta.

”Vaikutetaan yhdessä siihen, että kansanedustajiksi valitaan henkilöitä, jotka arvostavat sopimusyhteiskuntaa.”

Edellä kuvatun perusteella voidaan hyvällä syyllä kysyä ”heittääkö poliittinen oikeisto lättysyötön työntekijöiden lapaan” antamalla selvän ennakkonäytön siitä, mitä tuleman pitää, jos nykyinen hallituskoalitio pärjää vaaleissa hyvin. Mikäli niin kävisi, voisivat oikeistopuolueiden edustajat sanoa, että me kerroimme etukäteen mitä teemme, jos vallan saamme, ja me saimme kansan tuen. Älkää siis valittako, vaan tyytykää kohtaloonne.

Työntekijöiden on hyvä tämä asia ja asetelma tiedostaa. Vielä on aikaa tehdä vaalityötä ja näyttää, että työntekijöiden asemaa ei näiden vaalien seurauksena heikennetä, vaan päinvastoin työntekijöiden asemaa parannetaan. Kaikki on siitä kiinni, että menemme vaalipäivänä äänestämään ja pudotamme äänestyslipun uurnaan, ellemme ole jo ennakkoon ääntämme käyttäneet.

Demokratiassa jokaisen ääni on yhtä arvokas. Pidetään yhdessä huoli siitä, että äänestysprosentti nousee näissä vaaleissa korkeammaksi kuin viime kerralla. Vaikutetaan yhdessä siihen, että kansanedustajiksi valitaan henkilöitä, jotka arvostavat sopimusyhteiskuntaa, ja pitävät kiinni työntekijöiden oikeudesta järjestäytyä ja neuvotella kullekin alalle hyvät yleissitovat työehtosopimukset.

Vain äänestämällä voit vaikuttaa asioiden kulkuun!

RIKU AALTO
Teollisuusliiton puheenjohtaja

KUVA KITI HAILA

Heli Puura: Tee vallankumous äänestämällä!

Sipilän hallitus heitti hanskat tiskiin viisi viikkoa ennen aikojaan. Mahalasku sote- ja maakuntauudistuksessa on tosiasia. Äkkiväärä eropäätös on vastuun pakoilua ja huomion kääntämistä vaalikentille.

Hallituksen lehmänkauppa, eli keskustan maakuntamalli ja kokoomuksen valinnanvapaus saivat sote- ja maakuntauudistuksen yksityiskohdat niin solmuun, ettei hallitus pienellä eduskuntaenemmistöllään kyennyt tekemään perustuslain mukaista uudistusta. Asiantuntijoiden lausuntoja ei otettu todesta. Opposition pyynnöt valmistella valtavaa, vuosikymmeniksi tarkoitettua uudistusta yhdessä torpattiin. Satoja miljoonia euroja veronmaksajien rahoja laitettiin valmisteluun, jossa oli selviä valuvikoja.

Suomen terveydenhoidon tulokset ovat maailman huippuluokkaa ja kustannukset ovat kohtuullisia. Samalla on selvää, että sosiaali- ja terveydenhuoltoa on kehitettävä tärkeimpiin ongelmakohtiin paneutuen. Uudistukset kannattaa valmistella yhteistyössä palastellen, ei kaiken kattavaa reformia vängällä viritellen. Itse laittaisin paukkuja varsinkin hoitoon pääsyyn terveyskeskuksissa, vanhustenhuoltoon ja lastensuojeluun.

Kokoomus, keskusta ja perussuomalaiset, josta myöhemmin erkaantui sinisten fraktio, ovat vieneet suomalaista työelämää ja työmarkkinoita kohti vastakkainasettelua, epäluottamusta, heikompia työehtoja ja huonompaa turvaa.

”Aito luottamukseen ja sopimiseen perustuva työmarkkinamalli sekä kolmikantainen yhteistyö on laitettu sivuun. Tällainen työelämälinja ei ole Suomen etujen mukaista.”

Ilman ammattiyhdistysliikkeen vastatoimia olisi Sipilän hallitus toteuttanut pakkolailla 100 tunnin vuosittaisen työajan lisäyksen ja viiden prosentin palkkojen alentamisen. Painostuksen jälkeen aikaan saatiin kiky-talkoot, jotka eivät hallitukselle vastakkaisista lupauksista huolimatta riittäneet. Leikkauksia jatkettiin koko hallituskauden ajan muun muassa työttömien aktiivimallilla ja irtisanomissuojan heikentämisellä. Aivan viime viikkoinakin olemme kuulleet, että Sipilä haluaa lisää kikyjä ja että Keskuskauppakamari haluaa poistaa työehtosopimusten vähimmäissuojan ja yleissitovuuden. Heidän viestinsä on selvä: lisää turvattomuutta, työtunteja, köyhyyttä ja eriarvoisuutta työelämään!

Sipilän hallitus on toteuttanut työnantajapuolelle mieluisia asioita ja vähät välittänyt ammattiyhdistysliikkeen vastuksesta tai vaihtoehtoisista esityksistä. Aito luottamukseen ja sopimiseen perustuva työmarkkinamalli sekä kolmikantainen yhteistyö on laitettu sivuun. Tällainen työelämälinja ei ole Suomen etujen mukaista.

On surullista, että Sipilän hallitukselta on puuttunut näkemys Suomen tulevaisuuden todellisista kilpailukyky- ja menestystekijöistä. Hallitus on leikannut koulutuksen, tutkimuksen ja innovaatiotoiminnan rahoitusta. Toimenpiteillä on pitkäkestoisia negatiivisia vaikutuksia muun muassa vientiteollisuuden kilpailukykyyn. Yritysten investoinnit Suomeen ovat entistä pienemmät. Teknologinen uusiutuminen hidastuu. Koulutuksen taso on heikentynyt. Aikuiskoulutustukea on leikattu. Osaajista on nyt monin paikoin pulaa.

Onneksi työntekijöillä on mahdollisuus muuttaa suuntaa eduskuntavaaleissa. Kannustan äänestämään ehdokasta ja puoluetta, joka on korkean työllisyyden, hyvän työelämän ja työntekijän asialla. Kaikkien puolueiden ehdokkaiden työelämänäkemykset on kysytty ja arvioitu Vapaiden valtakunta -kampanjassa. Sinulla on oikeus käyttää valtaasi.

HELI PUURA
Teollisuusliiton 2. varapuheenjohtaja

KUVA KITI HAILA

Voisivatko köyhät voittaa eduskuntavaalit – ”Hyvinvointivaltion tulevaisuus on se vaalien iso kysymys”

Demokratiassa on valuvika. Mitä rikkaampi äänestäjä on, sitä varmemmin hän äänestää. Jos poliittisesta päätöksestä on erimielisyyttä, rikkaan mielipide selättää aina köyhemmän. Voisivatko köyhät sittenkin voittaa seuraavissa vaaleissamme?

Hanna Wass arvostelee ankarasti sitä näkemystä, että äänestämättä jättäminen johtuisi henkilökohtaisesta valinnasta ellei peräti sohvaperunaksi pyöristyvästä ”laiskuudesta”. Wass on Helsingin yliopiston yleisen valtio-opin määräaikainen professori. Hän on tutkimuksissaan perehtynyt siihen, kuka äänestää ja miksi.

– Mitä paremmassa taloudellisessa asemassa ihminen on, mitä terveempi hän on, mitä tiiviimpiä sosiaalisia verkostoja hänellä on, sitä todennäköisempää äänestäminen on. Äänestämättä jättäminen on puolestaan palanen huono-osaisuuden kudelmaa, Wass toteaa.

Tapa äänestää on hyvätuloisissa perheissä juurtunut syvään, ja se tapa periytyy yli sukupolvien. Myös äänestämättä jättäminen periytyy, jopa isovanhemmilta.

Suomen nykyisten kansanedustajien yleisin ammatti on maanviljelijä. Heidän jälkeensä tulevat lakimiehet, opettajat ja toimittajat. Duunareita 200 edustajan joukosta saa väljilläkin valintaperusteilla siivilöidyksi vain puoli tusinaa.

Ruotsissa eduskunta heijastelee paremmin yhteiskuntaa pienoiskoossa, mutta sekään ei muuta itse päätöksenteon suuntaa. Ollaanko sielläkin menossa kohti yhdysvaltalaista käytäntöä? USA:ssa taloudellisesti paremmassa asemassa olevien näkökannat tulevat paremmin kuulluiksi, jos rikkaat ja köyhät ovat jostain asiasta eri mieltä. Wass kertoo, että Göteborgin yliopiston tutkimus yrittää nyt selvittää, mistä Ruotsin kehitys johtuu, vaikka siellä vaaleissa kampanjarahoituksilla ei ole niin suurta painoarvoa kuin rapakon takana.

– Äänestäjät myös oppivat, kannattaako lopulta äänestää. Esimerkkinä on perussuomalaisten (sinisten) mahalasku. Ehkä he ovat joihinkin maahanmuuttokysymyksiin saaneet jätettyä oman kädenjälkensä, mutta muussa on jouduttu niiaamaan aika syvälle, Wass kuvailee.

Hyvä esimerkki tästä lienee se, että perussuomalainen, myöhemmin sinisessä maalipurkissa kastautunut työministeri Jari Lindström on vienyt läpi niin sanotun aktiivimallin, orwellilaisesta uuskielestä puhdistettuna siis työttömyysturvan leikkaamisen. Tavallinen duunarikin on ollut myös perussuomalaisten äänestäjä, mutta aktiivirangaistus on käynyt kipeimmin juuri häneen.

Sitä, että sairaanhoitajat Suomessa ovat äänestäneet kokoomusta, Wass selittää seuraavasti.

– Äänestäjä antaa kannatuksensa mielellään sen ryhmän edustajalle, joka näyttää olevan sosiaaliselta statukseltaan häntä itseään ylempänä ja johon äänestäjä itse haluaisi kuulua.

Luokkaan perustuva äänestyskäyttäytyminen ei olekaan enää itsestäänselvyys. Nyt puolueen valintaan voi vaikuttaa asema maailmanlaajuisen kiky-talouden puristuksessa, ei niinkään luokka-asema tai ammatti. Vaikutuksensa on esimerkiksi sillä, tunteeko äänestäjä olonsa turvatuksi vakituisessa työpaikassa vai sinnitteleekö nollatuntisopimuksilla.

Wass muistuttaa ”empatian politiikan” tärkeydestä, siis tulonjaoltaan tasaisemman yhteiskunnan luomisesta. Demokratiasta ei voida puhua ilman oikeudenmukaisuutta ja tasa-arvoa. Professori liputtaa kollegansa Jani Erolan aloitteelle maksuttomasta varhaiskasvatuksesta kaikille. Tämä tasoittaisi eroja lapsuudenkotien välillä – ja nostaisi äänestysaktiivisuutta, kun nuo lapset täyttävät 18 vuotta ja saavat äänioikeuden.

Kuka saa määrätä keskustelun?

– Minusta hyvinvointivaltion tulevaisuus on se iso kysymys eduskuntavaaleissa. Hyvinvointivaltio nauttii edelleen suurta kannatusta kansalaisten keskuudessa. Haluammeko pysyä pohjoismaisessa kehityksessä mukana vai emme?

Tämän nostaa vaaliteemojen kärkeen professori Ilkka Ruostetsaari Tampereen yliopistosta. Hän on tutkinut eliittejä ja poliittisen vallan muotoutumista Suomessa. Hän on tarkastellut esimerkiksi sitä, että usein vaalien alla esitellyt valtiovarainministeriön virkamiesten leikkauslistat julkisiin palveluihin on otettu ikään kuin annettuina totuuksina ja ainoina vaihtoehtoina vaalikeskusteluihin.

Ruostetsaari myöntää, että tällä hetkellä istuvan hallituksen jatkamat julkisten palvelujen yksityistämiset ja yhtiöittämiset ovat valintoja, eivät lainalaisuuksia.

Niitä voi kutsua hyvällä syyllä myös ideologisiksi valinnoiksi, mikä ilmenee sote-uudistuksen kiemuroissa. Asiantuntijataho toisensa jälkeen on kertonut hallitukselle, ettei uudistus luo lisää hyvinvointia – muuta kuin yksityisen terveysbisneksen omistajille – eikä se varsinkaan tuo säästöjä valtion budjettiin. Jopa hallituspuolueeseen eli keskustaan kuuluva, soten entiseksi ministeriksi uuvuttama Juha Rehula, on kertonut olleensa terveysbisneksen ”pelinappula”.

Ruostetsaaren mielestä tiedotusvälineiden tulisi ärhäkämmin epäillä annettuja totuuksia. Professori toki myöntää, että Suomen talouslinjauksen takana on ”suuria voimia”.

– Markkinaliberaalinen politiikka on kansainvälisten järjestöjen kuten esimerkiksi OECD:n ja EU:n suositusten mukaista.

Professorin mielestä on huolestuttavaa, miten vähän tiedotusvälineet haastavat talousliberalismia.

– Toimitusten resursseja on vähennetty. Yhä lyhyemmässä ajassa pitää tehdä yhä enemmän juttuja, Ruostetsaari toteaa.

– Mediaeliitti on myös osa valtaeliittiä. Päätoimittajat seurustelevat muiden eliitteihin kuuluvien kanssa. Median pitäisi olla kuitenkin vallan vahtija. Tässä on Suomessa kyllä parantamisen varaa, eli tiedotusvälineiden pitäisi suhtautua paljon kriittisemmin niihin tavoitteisiin, mitä erilaiset instituutiot esittävät. Tavoitteita ei haasteta eikä kyseenalaisteta, Ruostetsaari arvioi.

Suomessa puolueet joutuvat aina luopumaan joistain omista tavoitteistaan päästäkseen hallitusvastuuseen, kun hallitusblokkeihin jakautumista ei ole. Kansalainen ei voi äänestäessään tietää, minkälaista hallituskoalitiota ja -politiikkaa hän äänellään tukee.

– Niin, politiikassa kuluttajansuoja on puutteellinen, Ruostetsaari hymähtää.

Ruostetsaari kuitenkin vaatii, että puolueet esittäisivät todella käytännönläheisiä ja ymmärrettäviä suunnitelmia siitä, millaisia tavoitteita ne oikeasti ajavat. Yksittäiset sloganit eivät kerro siitä, millaista ja mitä kansanosia hyödyttävää politiikkaa puolue on toteuttanut ja tulee toteuttamaan.

– Ei riitä, että vaalikeskusteluissa maalaillaan joitain strategioita. Puolueiden pitää esittää konkreettiset ehdotukset esimerkiksi siitä, miten kukin aikoo esimerkiksi huolehtia sairaanhoidon järjestämisestä, Ruostetsaari toteaa viitaten samalla siihen, että äskettäisessä, laajassa kyselyssä nimenomaan sairaiden hoito kiilasi kansalaisille tärkeiden vaaliteemojen kärkeen.

UUSKIELTÄ JA SOMETUSTA

Pakkoloma on nykyisin mukavaan lomaan viittaava lomautus. Palvelujen leikkaaminen on aina kehittämistä. Työttömyysturvan näivettäminen on tavoittelemisen arvoiselta kuulostavaa aktivointia.

Avoin yhteiskunta ry ylläpitää Faktabaaria, joka on puoluepoliittisesti sitoutumaton. Faktabaarin perustajiin kuuluva Mikko Salo kertoo, että he ovat nyt suuntaamassa toimintaa entistä enemmän perinteisen median faktojen tarkastamisesta sosiaalisen median vahtimiseen.

– Sosiaalisessa mediassa levitetään tahallisesti vääristeltyä ja manipuloivaa tietoa. Tällaisen tiedon lähteiden paljastamisesta on tullut hyvin haastavaa, ja motiivin osoittaminen on usein vaikeaa. Somessa vääristellään yhä enemmän myös kuvia ja videoita, ei vain puhetta ja tekstiä, Salo toteaa.

Faktantarkistajien johtava barista ottaa esimerkiksi presidentti Trumpin PR-koneiston tekemän videomanipulaation. Siinä Trumpilta kriittisiä kysymyksiä esittänyt toimittaja vääristeltiin näyttämään agressiivisesti käyttäytyvältä henkilöltä.

Salo ei ole kuitenkaan mitenkään toivoton sen suhteen, etteikö valheiden verkkoa voitaisi hillitä. Hän vannoo laatujournalismin voimaan ja tavallisten kansalaisten valppauteen ja kriittisyyteen. Faktabaari on julkaissut tarkistuslistan some-sisällöille.

Facebook ja Google profiloivat algoritmiensa avulla sosiaalisen median käyttäjän äärimmäisen tarkasti. Kun ihmisestä tietää kaiken, häntä voidaan myös manipuloida. Salo antaa kultaisen neuvon kaikille somen käyttäjille.

– Suojaa yksityisyytesi. On tärkeää, että et ilmaise somessa tunteitasi, sillä ne paljastavat käyttäjästä kaikkein eniten. Ja somea voidaan reguloida (säännellä). Palveluiden käyttäjämäärien lisäksi EU on oikeastaan ainoa, mitä Facebookin ja Googlen kaltaiset yhtiöt, sanotaan nyt, pelkäävät, Salo arvioi.

POPULISTI ETSII KANSANSA

– Populismin ideana on esittää yhteiskunta kahtiajakautuneena. Toisaalta on olemassa turmeltumaton kansa, jota populistit kertovat edustavansa. Toisaalta on sitten korruptoitunut eliitti.

Näin kuvailee populismin keskeiset rakennusainekset Helsingin yliopiston historian dosentti Oula Silvennoinen, joka on tutkinut suomalaista äärioikeistoa ja fasismia. Hän lisää, että populisti ei välitä faktoista, vaan hakee aina jotain tunteisiin vetoavaa. Äärioikeistolle on tyypillistä, että se väittää yhteisön olevan menossa rappiolle.

Vaikka Suomi on edelleen maailman tasa-arvoisimpia maita ja viimeksi Davosin talousfoorumissa Suomi nostettiin koko maailman esikuvaksi, perustuu poliittiseen äärioikeistoon sijoittuvien perussuomalaisten toiminta ja retoriikka edelleen vastakkainasetteluun suomalaisten ja muiden kansallisuuksien välillä.

Silvennoisen mukaan perussuomalaisten harjoittama linja on kohdannut uusia vaikeuksia nyt, kun some-trolleja on alettu EU-määräyksillä suitsia.

– Perussuomalaiset eivät ole tavallinen puolue, vaikka se laillinen onkin. Se on Suomessa ainoa puolue, jonka ympärille on rakennettu systemaattinen propagandakoneisto sosiaaliseen mediaan. Koneisto hyökkää niitä vastaan, jotka ovat eri mieltä tai arvostelevat puoluetta. Siellä on joitain satoja anonyymejä some-tilejä, joita pyörittää pienempi joukko ihmisiä. He tykkäävät toistensa kirjoituksista, ja niin saadaan vaikutelma monista ihmisistä, vaikka taustalla on pienempi ryhmä.

– Vaikka some vuotaakin reaalimaailmaan, toimittajien on pidettävä kiinni laatujournalismista. Toimittajien pitäisi ehtiä seuraamaan poliitikkojen keskustelua ja sitä, millaista politiikkaa puolueet ovat harjoittaneet. Ei riitä, että toistetaan puolueiden julkilausumia.

TEKSTI SUVI SAJANIEMI
KUVITUS TUOMAS IKONEN