”Perehdyttämisen parhaita puolia on se, että uusi työntekijä kysyy ja kyseenalaistaa”, kuvaa Nesteen Porvoon jalostamon käytäntöjä työsuojeluvaltuutettu Mirka Paaso. Entä miten kävi seisakin ja koronan?
24.9.2021
Neste Oyj:n Porvoon jalostamolla on tuotannossa noin 750 työntekijää. Prosessit ovat tavattoman monimutkaisia, ja koko alueella on jatkuva suuronnettomuusvaara.
– Omien työntekijöiden perehdytys lähtee kaikille yhteisestä verkkoperehdytyksestä, aivan globaalisti yhteisestä. Siinä käydään läpi yhtiön yleiset periaatteet, johtamisen ja turvallisuuden pääsäännöt, yhtiön arvot. Kyllä siinä voi viikko tai pari mennä, työsuojeluvaltuutettu Mirka Paaso kertoo.
Kaikkien Kilpilahden jalostamoalueelle tulevien ulkopuolisten työntekijöiden on käytävä lyhyt kulkulupakoulutus.
– Kaikki koulutukset varmennetaan tietyillä kysymyspattereilla. Niistä on päästävä läpi, Paaso huomauttaa.
PEREHDYTYS KESTÄÄ, MOTIVOITUNUT PÄRJÄÄ
Perehdytyksen perusjakso hoidetaan kirjallisen suunnitelman mukaan, osio osiolta ja rasti rastilta edeten. Mukana on myös verkkokursseja ja luokkahuoneopetusta.
– Riippuu ihan tehtävästä, kuinka kauan perehdytys kestää. Voi olla kaksi viikkoa tai kaksi kuukautta. Minusta tuntuu, että minullakin riittää jatkuvasti uutta opittavaa, vaikka olen ollut täällä 25 vuotta, Paaso naurahtaa.
Puolen vuoden jälkeen tulokas joutuu tenttimään oppimansa myös näyttötehtävillä. Paasosta uusi työntekijä kyllä pärjää, jos motivaatio on kohdillaan.
Jos esimerkiksi kännykkä ei kiinnosta enempää kuin työ, minä väitän, että jokainen kyllä selviytyy tentistä. Ja uusikin tilaisuus annetaan, valtuutettu muistuttaa.
”Työyhteisö pitää huolen omistaan”, Paaso kuvaa. Jatkuvasti rätisevästä radiopuhelinliikenteestä paljastuu, jos untuvikko on tekemässä jotain kummallista. Hätiin ehditään ja tulokas opastetaan oikeille – ja turvallisille – tavoille. Paason mukaan uusille työntekijöille ei satukaan sen useammin tapaturmia kuin vanhoille.
Yhtiö maksaa työehtosopimuksen mukaista korvausta tuotannon työnopastajille.
– Tekijä opettaa tekijää, eli perehdyttäjät ovat ihan tavallisia tuotannon työntekijöitä, Paaso kertoo.
– Minusta meillä on ollut todella päteviä uusia työntekijöitä. Perehdyttämisen parhaita puolia on se, että uusi työntekijä kysyy ja kyseenalaistaa. Tähän todellakin kannustetaan. Parhaimmillaan perehdyttäminen on molemminpuolista oppimista. Varsinkin kaikki turvallisuuteen liittyvät huomiot otetaan aivan saletisti vastaan, Paaso varmentaa.
MITEN KÄVI SEISAKISSA?
Huoltoseisakki merkitsi viime keväänä lähes 6 000 ulkopuolisen työntekijän turvallisuusperehdytystä. He edustivat Paason arvion mukaan 35:ttä eri kansallisuutta. Kulkulupakoulutusta on kahdeksalla eri kielellä.
Jos yhteistä kieltä ei ole, voidaan paikalle hankkia tulkki. Mutta koko ajan tulkki ei voi jalostamolla olla. Urakoitsijoiden hankintasopimukseen kuuluukin vaatimus työporukan vähintään yhden työnjohtajan englannin kielen taidosta. Heidän tehtäviinsä on haettava myös erillinen työlupa turvallisuuden takaamiseksi.
Kaikille työntekijöille tehtiin koronatesti joka viikko sen jälkeen, kun heidät oli testattu maan rajalla. Koronakokeita tehtiin yhteensä 60 000. Pari pientä tartuntarypästä paljastui. Niistäkin koitui suurimpana hankaluutena vain kahden viikon karanteenit, ei mitään suurta sairastavuutta.
Työkaari kantaa – tuottavaa työhyvinvointia -hankkeessa PK-yritykset osallistivat henkilöstön, tukivat esimiehiä ja satsasivat vuorovaikutukseen. Konsultti Ossi Aura totesi hankkeen loppuwebinaarissa, että 20 miljoonan liikevaihtoa pyörittävässä yrityksessä tämä tarkoitti 800 000 euroa lisää käyttökatteeseen.
28.5.2021
Teknologiateollisuuden hanke on jatkoa aiemmin pitkään pyörineelle ensimmäiselle Työkaari-hankkeelle. Tämä jatkoprojekti saadaan maaliinsa ensi kuun lopussa. Käyntiin se oli laitettu elokuussa 2018. Hankkeessa ovat mukana kaikkia alan ammattiliitot eli Teollisuusliitto, Ammattiliito Pro ja Ylemmät Toimihenkilöt YTN samoin kuin työnantajaliitto Teknologiateollisuus.
– Hankkeen tavoitteina olivat työhyvinvoinnin paraneminen, työurien pidentyminen, tuottavuuden hyvä kehitys ja yritysten ymmärryksen lisääminen työelämän murroksesta ja niiden auttaminen selviytymään jatkuvan muutoksen keskellä, kertoi projektipäällikkö Paula Varpomaa hankkeen loppuwebinaarissa.
Hanke tarjosi mukaan lähteneille yrityksille valmennusta, työpajoja ja korona-aikoina sitten seminaarien sijasta webinaareja. Yrityksissä pidettiin omia starttityöpajoja ja tehtiin kyselyitä ja analyysejä.
Hanke oli tarkoitettu ennen kaikkea pienille ja keskisuurille yrityksille. Hankkeen analysoidut tulokset saatiin 25 yrityksestä.
”IHAN TEORIAN MUKAAN”
– Eikö olekin metkaa? Kun toimitusjohtaja on aktiivinen ja kun esimiehet kokevat saavansa häneltä tukea, nämä tukevat puolestaan henkilöstöä, joka kehittyy osaavammaksi, sitoutuneemmaksi ja työkykyisemmäksi. Tämä menee ihan teorian mukaan, alleviivasi henkilöstötuottavuuden tutkija ja kehittäjä Ossi Aura hankkeen tuloksista tekemästään analyysistä.
– Ihmisten sitouttaminen ja heidän kuuntelemisensa ovat avaimia. Oman esimiehen tuella on valtava merkitys. Kun esimiehen palaute kasvoi, kasvoi myös kannattavuus. Kun esimiehen palaute pieneni, kannattavuuskin pieneni. Kun osallistetaan ja tuetaan ihmistä, olipa tämä yrityksessä missä asemassa tahansa, hän työskentelee paremmin.
Ossi Aura
Aura kuvasi, että henkilöstötuottavuudessa kasautuu kaikki se hyvä, mitä toimitusjohtajan aktiivisuudesta ja kaikkien esimiesten hyvästä johtamisesta seuraa. Tämä näkyi myös näiden hankkeessa tutkitun 25 yrityksen kannattavuudessa kahden vuoden seurannassa.
– Aktiiviset toimitusjohtajat saivat yrityksiään eteenpäin ja kannattavuus nousi 2,3 prosenttia. Yritysten liikevaihto oli keskimäärin 20 miljoonaa euroa vuodessa. Vuodessa tämä ero tarkoittaa 800 000 euroa käyttökatteessa. Se on huima summa, Aura alleviivasi.
Lähde: Ossi Auran diaesitys
KUUNTELEMINEN POIKI IDEATULVAN
Paalutuskoneita valmistavan Junttan Oy:n toimitusjohtaja Satu Marjo kertoi, että kuopiolainen perheyritys oli mukana jo ensimmäisessä Työkaaressa. Tuon hankkeen niin sanotussa Yksilötutkassa eli henkilöstökyselyssä paljastuivat yrityksen prosessien kipukohdat.
– Oli esimiesvajetta. Johtamisen linja puuttui. Osastot olivat siiloutuneet. Oli me-hengen puutetta. Työntekijät kokivat, ettei heidän kehitysideoitaan kuunneltu.
Marjo kertoo, että hankkeen työryhmässä oli 5–6 aktiivista jäsentä edustaen myös kaikkia henkilöstöryhmiä. Jo aiemmin yrityksessä oli toteutettu ”hukkajahti”. Työntekijät olivat turhautuneita, kun prosesseissa oli paljon hukkakäyntiä, ihan kaikilla tasoilla.
– Keskeisimmäksi kehityskohteeksi valittiin töiden ja tuotteiden valmistamisen sujuminen. Kun työt tökkivät, miten saadaan kehitysideat esiin?
Vuoden aikana saimme tuotannon työntekijöiltä 500 kehitysideaa, joista toteutimme 400.
Yrityksen ideahautomoksi muodostui jatkuvan parantamisen työkalu Ponniste.
– Vuoden aikana saimme tuotannon työntekijöiltä 500 kehitysideaa, joista toteutimme 400. Määrä on huikea, ja edelleen tulee ideoita ja ehdotuksia.
Hankkeen poikimiin muihin työkaluihin kuuluvat tiimipalaverit, tietoiskut esimiehille ja muutenkin avoin tiedotus, omailmoituskäytäntö, työtapaturmien ja poissaolojen tiiviimpi seuranta, varhaisen välittämisen malli ja turvallisuushavainnot ja niihin reagoiminen systemaattisesti.
– Tuottavuus nousi merkittävästi hankkeen aikana, toimitusjohtaja totesi.
”MIKÄ ON KENENKIN TARKOITUS”
Lappeenrantalaisen alihankintakonepaja Jotex Works Oy:n toimitusjohtaja Outi Pikkusilta kuvaili, että yrityksessä oli ennen hankkeeseen mukaan lähtöä puutetta ”yhteiseen hiileen puhaltamisesta”. Tehtäväkuvatkaan eivät olleet selkeitä.
– Mikä on kenenkin tarkoitus tässä organisaatiossa?
Sellaistakin asiaa siis jouduttiin pohtimaan. Esimiehiä oli saatava lisää. Samaten yritys halusi pitää kiinni ammattilaisistaan, sillä osaavista tekijöistä on pulaa.
– On entistäkin tärkeämpää pitää ne ammattilaiset töissä, saada heidät viihtymään.
Pikkusilta kertoo, että hallintoon saatiin lisää kolme henkilöä. Kaikkien vastuut päivitettiin ja koko henkilökunnan kanssa käytiin aiempaa systemaattisemmat kehityskeskustelut. Esimiesvalmennus ja yhteistyön petraaminen työterveyshuollon kanssa kuuluivat nekin työkaluihin. Avoin tiedotus ja henkilöstön ja esimiesten mukaan otto kehitystyöhön ovat tämänkin yrityksen toimitusjohtajasta yrityksen eteenpäin menon avainasioita.
– Hankkeella oli vaikutusta kannattavuuteen ja kasvuun. Hanke oli ainakin meidän yrityksellemme todella hyvä, Pikkusilta summasi Työkaari-kokemuksensa.
KAIKKI KANNATTIVAT YHTEISTYÖTÄ
Webinaarissa käytiin myös ihan aidosti studiossa istuen paneelikeskustelu. Kaikkien hankkeessa mukana olleiden liittojen johtajisto vannoi sopuisasti yhteistyön ja ihmisiä kunnioittavan johtamisen nimiin.
– Tässä hankkeessa johtaminen ei ollut käskemistä, saati huutamista, vaan yhteisiin tavoitteisiin pyrkimistä, oli jo Ossi Aura täsmentänyt tuottavuutta kasvattavan johtamisen tyylin omassa alustuksessaan.
– Hankkeen tulokset ovat hyvin rohkaisevia, mutta eivät yllättäviä. Tämä oli tiedetty jo aiemmin, mutta nyt me voimme olla 100-prosenttisen varmoja siitä, että kun satsataan yhteiseen tekemiseen, avoimuuteen ja vuorovaikutukseen, tuottaa se hyviä tuloksia, totesi Teknologiateollisuus ry:n työmarkkinajohtaja Minna Helle.
– Viisaus ei asu yhdessä päässä. Osallistava ja arvostava johtamiskulttuuri ei onnistu ilman avointa vuorovaikutusta tai ilman tiedon jakamista, Helle jatkoi.
Paneelissa pohdittiin myös korona-ajan vaikutuksia, ennen kaikkea etätyötä. YTN:n puheenjohtaja Teemu Hankamäki uskoi etätyön nostavan tuottavuutta ”yllättävän paljon”, mutta hän oli myös huolissaan etätyöhön kätkeytyvistä vaaroista.
– Negatiiviset seuraukset voivat paljastua vasta viiveellä. Etätyö voi kuormittaa ja siihen liittyy työhyvinvoinnin kysymyksiä, Hankamäki kuvasi.
Etätyö voi kuormittaa ja siihen liittyy työhyvinvoinnin kysymyksiä.
Etätöitä tekevä esimies ei välttämättä huomaa etätöitä tekevässä alaisessaan näitä seurauksia. Ja sitten kun masennus tai muu työhyvinvoinnin ongelma iskee, ollaan jo myöhässä, Hankamäki arvioi.
Ammattiliitto Pron puheenjohtaja Jorma Malinen viittasi hänkin pelkän virtuaalisen yhteydenpidon sudenkuoppiin. Hän totesi, että korona-aikoina korostuu avoimen tiedonvälityksen ja vuorovaikutuksen tärkeys. Ne hiljaiset, jotka eivät edes niissä pöydän ääressä istuen pidetyissä kokouksissa sano sanaakaan, heistä on oltava erityisen huolissaan.
KUKA MUISTAAKAAN DUUNARIA?
– Iso joukko minun edustamistani liiton jäsenistä ei ole poistunut minnekään etäälle töihin. Suuri osa töistä tehdään edelleen työpaikoilla. Miten otetaan huomioon he, jotka eivät voi olla koronaa karussa kotona?
Teollisuusliiton puheenjohtaja Riku Aalto kuvasi, että isolle joukolle jäsenistöä on kiusallista, että koronakeskustelu kääntyy aina etätöihin – kuten se kääntyi paneelissakin.
– Mutta teollisuudessa, samoin kuin palveluissa ja julkisella sektorilla, ei voi tehdä etätöitä, Aalto alleviivasi.
Erityisenä koronan luomana huolenaiheena Aalto nosti esiin koulujen etätyöskentelyn.
– Mikä jälki jää nuoriin, jotka ovat käyneet etäkoulua? Paljonko jää oppimisvelkaa? Miten, tai tuleeko tämä näkymään aikanaan työelämässä? Ja koulupudokkaita oli jo ennen koronaa.
Tanskassa on saatu neuvottelutulos teollisuuden työntekijöiden uudesta kolmivuotisesta sopimuksesta. Se menee nyt jäsenäänestykseen. Ruotsissa teollisuuden neuvottelut käynnistyvät ja osapuolten vaateet on julkistettu.
Yhdeksän ammattiliittoa muodostaa Tanskassa CO-industri -ryhmän, joka neuvottelee työnantajajärjestö Dansk Industrin kanssa työehtosopimuksen 230 000 teollisuuden työntekijälle.
OK20-niminen neuvottelutulos syntyi helmikuun alussa ja menee nyt liittojen käsittelyyn sekä jäsenäänestykseen. Sekä CO-industrin että Dansk Metal -liiton hallitukset suosittelevat ehdotuksen hyväksymistä.
Palkat eivät ole sopimuksen keskeinen osa. Se kirjaa vain vähimmäispalkat, joiden päälle tulevat yrityskohtaisesti sovitut lisät. Näin toimii 80 prosenttia maan yksityisen alan työpaikoista, loput noudattavat alakohtaisia työehtosopimuksia määriteltyine palkkoineen.
Vähimmäispalkka nousee tasan euron, ja on maaliskuun alusta 16,35 euroa tunnilta. Sen päälle tulevat yrityskohtaisesti neuvotellut korotukset. Epämukavan työajan lisät kasvavat 1,6 prosenttia jokaisena sopimusvuonna.
HENKILÖKOHTAINEN TILI KASVAA
Sopimus sisältää monia työehtoihin liittyviä osia. Keskeinen on työntekijän henkilökohtainen tili fritvalgskonto, joka kasvaa neljästä seitsemään prosenttiin palkasta. Työnantaja kirjaa tämän summan työntekijälle, joka voi itse päättää rahan käytöstä.
Sen voi ottaa rahana palkan päälle tai käyttää eläkemaksun korotukseen tai vapaapäiviin lasten tai omien vanhempien huoltamiseksi. Ikääntyvät työntekijät saavat lyhentää tilin avulla työaikaansa.
Vuonna 2007 alkanut järjestely oli alkuun kaksi prosenttia palkasta, nousi vuonna 2017 neljään prosenttiin ja nyt seitsemään prosenttiin. Uuden sopimuskauden lopulla tilille kertyy keskimäärin yli 3 000 euroa vuodessa.
Sopimuksen mukaan työnantajan maksama, täydellä palkalla pidettävä vanhempainvapaa nousee 13:sta 16:een viikkoon. Äidillä on oikeus näistä viiteen viikkoon, isällä kahdeksaan. Loput kolme viikkoa voidaan jakaa vanhempien kesken.
Ammattiliitot ja työnantajat saivat myös sovittua, että sairausajalta maksettava palkka nousee yhdeksästä 14:ään viikkoon. Oppisopimuksella olevien eläkekertymä alkaa jatkossa 18 vuoden iästä aiemman 20 sijasta.
Lisäksi sopimus parantaa koulutusmahdollisuuksia sekä työsuojeluvaltuutettujen toimintamahdollisuuksia. Sopimukseen liittyy työehtojen polkemisen estämistä koskeva pöytäkirja.
Dansk Metalin puheenjohtaja Claus Jensen suosittelee jäsenille sopimuksen hyväksymistä. Se kattaa elämää kehdosta hautaan, hän sanoo. Sopimus parantaa Jensenin mukaan kaikenikäisten työntekijöiden etuja.
VUODEN SOPIMUS HAUSSA RUOTSISSA
Ruotsissa viiden teollisuuden liiton yhteenliittymä Facken inom industrin esittää yhden vuoden sopimusta kolmen prosentin palkankorotuksilla. Jokaisen on saatava kuitenkin vähintään 50,55 euron korotus kuukausipalkkaansa.
Liitot esittävät lisäsatsauksia joustoeläkejärjestelmään. Listalla on työturvallisuuteen, vuokratyöhön sekä vanhempainvapaalla olleiden syrjinnän estämiseen liittyviä vaateita.
Työnantajien vastatarjous saatiin helmikuun alussa: 1,4 prosentin korotus. Liitot pitävät tätä aivan liian pienenä.
– He antavat tarjouksen, joka nakertaa ostovoimaa. Se on vahingollinen Ruotsin taloudelle ja teollisuudelle, sanoo IF Metallin sopimussihteeri Veli-Pekka SäikkäläDagens Arbete -lehdelle.
Edellisellä kolmivuotisella sopimuskierroksella palkat nousivat 6,5 prosenttia.
Ruotsissa neuvottelut pyritään saamaan selväksi maaliskuun loppuun mennessä. Sekä Tanskassa että Ruotsissa teollisuuden sopimus määrittelee pitkälti muiden alojen sopimusten tason.
Arbetsgivarnas hårda krav på försämringar och brist på förhandlingsvilja har lett till att man på Nestes raffinaderi i Sköldvik i Borgå har börjat förbereda sig på strejk, säger huvudförtroendeman Sami Ryynänen. Han har själv erfarenhet av höstens förhandlingar då han suttit vid kemisektorns förhandlingsbord.
SAMI RYYNÄNEN Huvudförtroendeman Neste Oyj, Borgå
Styrelsemedlem i Industrifacket
Om ett avtal inte nås före den 9 december kommer runt 1 000 anställda vid Nestes raffinaderier i Borgå och Nådendal att gå i strejk.
– Här på raffinaderiet i Borgå har vi börjat förbereda oss på strejk och vi förhåller oss till det på så sätt att det kommer att bli av, säger Ryynänen.
Förhandlingarna inom kemibranschen avbröts, efter att arbetsgivarna stod fast vid kravet på att arbetsgivarna inte längre skulle uppbära medlemsavgifter. Efter det har läget stått stilla.
Enligt Ryynänen är kampviljan på topp och i Sköldvik finns det motivation att gå ut i strejk.
– Folk är beredda på att kämpa för att vi ska få bort alla försag på försämringar som arbetsgivarsidan har presenterat i förhandlingarna, säger Ryynänen.
SLÅR HÅRT MOT NESTE
Enligt Ryynänen kommer följderna av strejken att vara omfattande, för Nestes del rent av enorma.
– Om vi ser på de beslutande organen inom Kemiindustrin, så sitter där representanter för Neste. De har varit med och besluta om och stöda arbetsgivarsidans krav inför förhandlingarna. Kanske strejken då ska påverka även Neste, säger Ryynänen.
Målet med strejken är att sätta ett stopp för arbetsgivarens krav på försämringar, anser Ryynänen.
– Jag anser att arbetsgivarna visar sina kort i samband med frågan om medlemsavgifterna. De blottar det långsiktiga målet, som är att få facket ner på knä.
– De talar varmt om lokala avtal men vill samtidigt försvaga förtroendemannens ställning och utöka arbetsgivarens direktionsrätt i kollektivavtalen. De vill att kollektivavtalet blir en maximinivå och att man bara kan avtala lokalt om sådant som är under den nivå som står i kollektivavtalet. Det låter som Sipiläs lagpaket.
– Nu försöker de få igenom samma saker genom kollektivavtalsförhandlingarna, säger Ryynänen.
ARBETSTAGARNA HAR INGA SKYHÖGA KRAV
Gällande substansfrågor, eller de så kallade texterna i kollektivavtalet, har arbetstagarna inte några stora förväntningar, enligt Ryynänen.
– Vi koncentrerar oss på att få bort 24 ”kikytimmar” och samtidigt få en rimlig lönehöjning, som försvarar arbetstagarnas köpkraft och lite förbättrar den. I jämförelse med våra konkurrentländer är inte våra målsättningar gällande löneförhöjningar på något sätt orimliga.
I grannlandet Sverige har facken inom industrin gått ut med ett gemensamt lönekrav på 3,0 procent inför avtalsrörelsen 2020.
Ryynänen som själv deltagit i förhandlingarna anser att arbetsgivarens verksamhet kännetecknats av en ovilja att förhandla.
– I offentligheten babblas det om att Kemiindustrin skulle ha velat förhandla fram en lösning. Det borde ha synats också i förhandlingsborden. De höll fast med tänder och klor vid alla sina förslag. Inte fanns där riktigt förutsättningar för att nå ett avtal.
För kemibranschernas del börjar tiden löpa ut. Teknologiindustrin har varit i ett avtalslöst tillstånd sedan slutet av oktober.
– Vi har en vecka kvar i kemisektorns förhandlingsbord. Vi har fortfarande arbetsfred och ett giltigt kollektivavtal. Alltid kan det ju hända ett mirakel, men just nu verkar det inte så, säger Ryynänen.
Metsurin työn parhaita puolia on saada olla ulkona luonnon helmassa. Parasta kuitenkin lienee se, että voi päättää itse, miten ja milloin työnsä tekee, toteaa Eteläisen metsäalueen pääluottamusmies Peter Olander.
Ajettuaan vähän yli kuusi kilometriä mutkaista soratietä, joka näyttää kapenevan jokaisen mutkan jälkeen, metsurit Peter Olander ja Kenneth Rehnberg pysäköivät auton tien sivuun. Päivän työrupeama odottaa tällä kertaa Porvoon Vanhakylässä.
Metsässä on hiljaista. Ennen kuin sahat vedetään käyntiin, vastaan saattaa kävellä hirvi tai villisika.
– Meidän pitäisi raivata tämä alue, tai palsta, ja jätimme sahamme yöksi tuonne jonnekin. Kun kuljemme joen vartta, löydämme ne helposti, selittää Rehnberg näyttäen, kuinka pitkälle he ovat jo ehtineet sillä noin yhdeksän hehtaarin alueella, jolla he työskentelevät tällä hetkellä.
Metsuri Kenneth Rehnberg näyttää kartalta millainen, noin yhdeksän hehtaarin työn alla oleva alue on.
Metsässä on hiljaista, ja lähimpään asutukseen on niin paljon matkaa, että siellä tulee vastaan korkeintaan eläimiä. Olander sanoo, että he ovat nähneet vuosien mittaan aamuisin sekä hirviä että villisikoja, ennen kuin ovat nykäisseet moottorisahan käyntiin.
– Susiin tai karhuihin emme ole vielä törmänneet, mutta metsästysseurue kuuluu todella nähneen karhun tässä lähistöllä. Huomattavasti enemmän harmia on maa-ampiaisista. Tänä vuonna ne ovat jostain syystä olleet erityisen kesyjä, ja jos sattuu astumaan maa-ampiaisten pesään, jää äkkiä kakkoseksi, sanoo Olander saapuessamme tiheän metsän laitaan.
Kun saavumme aukiolle, jonka metsurit ovat raivanneet edellisenä päivänä, raivaussahat löytyvät hetkessä.
Kun tankki on täytetty, raivaustyö voi alkaa.
– Sahat painavat reilut 10 kg, joten jätämme ne metsään yön ajaksi. Ei ole mitään järkeä kantaa niitä edestakaisin tällaisessa metsämaastossa. Eikä niitä kukaan lähde täältä poiskaan viemään”, sanoo Rehnberg.
– Mehän ei meinata löytää niitä aina itsekään, Olander naurahtaa.
Raivaussaha on yksi metsureiden tärkeimmistä työvälineistä, kertoo Peter Olander.
METSÄN HOITOA HANGOSTA PYHTÄÄLLE
Hiljaisuus katkeaa äkisti, kun Olander ja Rehnberg käynnistävät sahansa ja aloittavat työnsä. He etenevät määrätietoisesti ja kaatavat nopeaan tahtiin pieniä puita raivaten tilaa suurempien puiden ympärille. Raivauksen jälkeen paikalle saapuvat suuret metsäkoneet.
– Otamme pois puut, joiden halkaisija on alle kahdeksan senttiä. Ne ovat niin pieniä, että eivät kelpaa myyntiin. Puhdistamme metsänpohjan metsäkoneita varten. Jos niiden puiden, joihin metsäkone tarttuu, lähellä on pieniä puita, ketju saattaa irrota. Siksi on tärkeää tehdä raivaus ennen varsinaista hakkuuta, selittää Olander.
Peter Olanderin edetessä määrätietoisesti, pieniä puita kaatuu noepasti ja varmasti.
– Lopputulos on näin myös kauniimpi, sillä muuten pienet puut katkeilevat ja niitä jää metsään pystyyn tai maahan sikin sokin. Tämä on samalla vähän metsänhoitoa, jatkaa Rehnberg.
Metsureiden työnantajana toimiva Eteläinen metsäalue on metsänhoitoyhdistys, joka tarjoaa jäsenilleen eli alueen metsänomistajille ensisijaisesti erilaisia metsänhoitopalveluita. Yhdistyksen toiminta-alue ulottuu idästä Pyhtäältä Hankoon lännessä. Vaikka alue on 230 km leveä, se ei kuitenkaan tarkoita, että metsurit joutuisivat reissaamaan ympäri Uuttamaata.
– Koko alueen metsänhoidosta vastaa yhdeksän metsuria, ja alue on jaettu siten, että kukin työntekijä työskentelee omalla asuinseudullaan. Työmatkat ovat silloin vain noin 20-30 kilometrin mittaisia, kertoo Olander.
Kaikki puut, joiden halkaisija on alle kahdeksan senttiä raivataan pois.
ITSENÄISTÄ TYÖTÄ
Sekä Peter Olander että Kenneth Rehnberg nauttivat työskentelystä luonnossa. Kumpikaan heistä ei voisi kuvitella tekevänsä toimistotyötä. Molemmat ovat myös työskennelleet pitkään alalla, mikä kertoo omaa kieltään siitä, miten hyvin ne viihtyvät metsässä.
– Kyllä niin voi sanoa. Muuten on jotakin mennyt tosissaan vikaan, toteaa Olander, joka on työskennellyt alueella vuodesta 1985.
– Parasta tässä työssä on vapaus – että voi tehdä omalla tavallaan ja omaan tahtiin. Kukaan ei ole vahtimassa, mitä teet, hän jatkaa.
Rehnberg, joka on ollut Eteläisellä metsäalueella yli 40 vuotta, säestää.
– Tässä saa kaupan päälle vielä hyvän yleiskunnon, hän naurahtaa.
Kenneth Rehnberg viihtyy metsässä, eikä hän voisi kuvitella olevansa toimistotöissä.
Metsurit saavat tulla ja mennä miten haluavat, kunhan vain työt tulevat tehdyiksi, ja sitä on osattu arvostaa erityisesti näin epätavallisen kuumana kesänä.
– Kuumimpina päivinä mennään töihin aamuyöllä ja palataan kotiin siinä yhdentoista paikkeilla. Työn vapaus pääsee silloin oikein oikeuksiinsa, sanoo Olander.
Kummallakaan ei ole oikeastaan mitään näitä tosi aikaisia aamuja vastaan.
– On vain kerta kaikkiaan lähdettävä töihin aamulla, kun on vielä vähän vilpoisempaa. Metsässä ei pysty olemaan enää iltapäivisin, sanoo Rehnberg.
Työvaatteet ja suojavarusteet eivät helpota tilannetta kesähelteellä.
– Kun ulkona on kuuma, siinä lämpiävät sekä vaatteet että kypärä aika nopeasti, mutta käytämme suojavarusteita, kun teemme työtä. Suojavarusteet ovat yksinkertaisesti osa työntekoa. Niitä vain pitää käyttää, sanoo Rehnberg.
– Kun on kyse turvallisuudesta, vaihtoehtoja ei ole. Jos jotain tapahtuu, on aika kehnoa yrittää selittää, mistä on saanut reiän päähänsä, jos ei ole käyttänyt kypärää, Olander puuttuu puheeseen.
Vaikka metsään on lähdetty ani varhain kuumimpien hetkien välttämiseksi, lämpö on ottanut osansa.
– Juomisen kanssa tulee hankaluutta, kun ei oikein saa kuljetettua tarpeeksi juomavettä metsään. Ei ole myöskään oikein sopivaa paikkaa, missä pitää pulloa, kun liikkuu eteenpäin raivaussahan kanssa. Toisinaan on ollut vähän päänsärkyä iltapäivisin, sanoo Olander.
Epätavallisen lämpimän kesän aikana on ollut haasteellista pitää nestetasapaino kunnossa.
Turvallisuus on erittäin tärkeää, eikä Olander koe työtään vaaralliseksi.
– Meidän työssämme ei tapahdu juurikaan onnettomuuksia. Niitä sattuu ennemminkin harrastelijasahureille.
Hän myöntää kuitenkin, että epämiellyttäviäkin tilanteita syntyy. Myrsky jättää joskus jälkeensä tuulenkaatoja isoillekin alueille, ja niiden raivaaminen voi olla todella vaarallista.
– Kun puita on ristiin rastiin päällekkäin, niihin syntyy valtavia jännitteitä. Silloin pitää todella harkita, miten toimia ja mistä aloittaa sahaaminen. Se voi olla toisinaan vähän pelottavaakin.
METSÄNHOITO JA KVARTAALITALOUS SOPIVAT HUONOSTI YHTEEN
Raivaaminen on yksi metsureitten yleisimmistä tehtävistä, mutta ei suinkaan ainoa. Keväällä tehdään esimerkiksi istutustöitä, mutta on olemassa myös joitakin erityistehtäviä, jotka ovat hieman epätavallisia, mutta arvostettuja.
– Meillä on säännöllisesti metsänhoidollisia tehtäviä esimerkiksi Kilpilahden teollisuusalueella ja Loviisan ydinvoimalan alueella. Vähän ylimääräistä ja arjen askareista poikkeavaa, mutta omalla tavallaan ihan hauskaa, sanoo Olander.
Metsien raivaamisella näyttää olevan kiistatta keskeisin merkitys metsänhoidossa.
– Valitettavasti monet metsän omistajat ovat siinä kuitenkin huolimattomia. Metsän kasvussa on huikea ero, kun metsää hoidetaan. Ongelma on siinä, että jos raivaat metsäsi tänään, et saa siitä rahojasi takaisin huomenna. Sinun pitäisi odottaa vielä 15 vuotta. Silloin saat kuitenkin suuremman voiton, kun olet huolehtinut raivauksesta vuosien mittaan, sanoo Olander.
Kuinka hyvin metsänomistajat huolehtivat yleensä omistuksistaan?
– Osa hoitaa metsänsä täydellisesti, mutta toiset tuntuvat unohtavan hoitamisen tyystin. Se on tietenkin kustannuskysymys, toteaa Olander.
Mitä jäi käteen viimeviikkoisesta Teollisuusliiton ylimääräisestä liittokokouksesta? Kysyimme liittokokouksessa kahdeksalta liittokokousedustajalta eri puolilta Suomea.
Marko Keihäsniemi, vanerimies, UPM-Kymmene Wood Oy, Säynätsalo
”Oikein hyvät fiilikset. Tykkäsin seminaarista ja varsinkin Jaakko Kianderin puheista. Pidin siitä, miten hän toi esiin teollisuuden ja erityisesti vientiteollisuuden tärkeyden Suomen tuottavuuden kasvulle. Ehkä teollisuuden merkitys unohdetaan. Jos me eläisimme yhteiskunnassa, jossa vain myisimme palveluita toisillemme eikä kukaan ostaisi meiltä mitään, niin tänne ei tulisi rahaa ulkopuolelta.”
Petri Ijäs, työkalunvalmistaja, Helsinki
”Tämä on nautiskelun paikka. Olen odottanut Teollisuusliiton syntyä jo pitemmän aikaa. Toivoisin, että yhä useammat liitot näkevät yhdistymisessä mahdollisuuden. Teollisuusliitossakin on vielä tilaa. Teollisuusliitossa on paljon letkeämpää kuin ennen kokouksissa Metalliliiton aikaan. Täällä tapaa uusia ihmisiä ja heihin on mukava tutustua. Heitä saattaa olla jopa omalta kotikylältä. Tätä kokousta voi luonnehtia verkostoitumiseksi.”
Tuomas Weckström, vaahtomuovityöntekijä, Recticel Oy, Kouvola
”Massiivinen tapahtuma. Pääsee todella isoon hommaan mukaan, tämä on ihan omassa kategoriassaan. Eilen näin ja tutustuin oman alueeni ihmisiin. Täältä haluankin viedä mukanani sen viestin, että me olemme nyt yhtä isoa perhettä. Me alamme yhdessä rakentaa Teollisuusliittoa, todellakin uutta liittoa. Ensi vuoden alusta lähdemme pikkuhiljaa sitä rakentamistyötä tekemään.”
Kerttu Ojajärvi, varastotyöntekijä, Vaasa
”Yksi aikakausi päättyy ja uusi alkaa. Teollisuusliittoa kohtaan odotukset ovat monella suuret. Mutta varsinainen työ alkaa tämän jälkeen. Alueille ja piireihin pitää saada resursseja, jotta saadaan jäsenkunta tuntemaan Teollisuusliitto omaksi. Jäsenet ovat sen voima. Toivon, että Teollisuusliitolla on todellista vaikutusvaltaa yhteiskunnallisissa asioissa. Kolmikannan aikaan melkein joka uutisissa SAK:n puheenjohtajalta kysyttiin mielipidettä. Toivottavasti jatkossa kommentteja otetaan Teollisuusliitosta.”
Satu Saarelainen, metsuri, Metsähallituksen Metsätalous Oy, Rautavaara
”Uutta on tulossa ja paljon on odotuksia. Mutta mitä Teollisuusliitto lopuin on? Menee aikaa, ennen kuin se rakentuu. Itse olen joutunut luottamusmiehenä käyttämään liiton apua, juuri eilen tuli tieto yt-neuvottelujen päätöksestä, lomautuksista, eli erittäin hyvä asia on tämä liittohomma! Minä olen huolissani nuorista. Heille pitää päästä kertomaan liiton tärkeydestä jo tuonne kouluihin. Strategiakeskustelussa käytettiin todella hyviä puheenvuoroja Amis-kampanjasta. Teollisuusliiton on otettava selvä kanta koulutusleikkauksia vastaan.”
Sini Vainio, jälkityöntekijä, Aikawa Fiber Technologies Oy, Varkaus
”Tuntuu historialliselta ja merkitykselliseltä. On hieno olla paikalla. Täällä on pidetty tosi hyviä, kantaa ottavia, tiukkojakin puheenvuoroja ja käyty kunnon keskustelua. Toivon, että liitto vie eteenpäin tasa-arvoa, palkkatasa-arvoa, työllisyyttä ja perhevapaita. Media pyrkii muokkaamaan ajatusmaailmaamme entistä yksilökeskeisempään suuntaan ja siihen, että jokainen sopii asioistaan itse. Meidän pitää saada ihmiset oivaltamaan, että loppujen lopuksi yksin ei kukaan pärjää. Siihen tarvitaan joukkovoimaa ja sitä, että olemme valmiit yhdessä tekemään asioita.”
Eveliina Koivisto, jakaja, Alma Manu Oy, Tampere
”Hyvät fiilikset, saa tutustua uusiin ihmisiin ja tietysti nähdä vanhoja tuttuja, mutta ennen kaikkea tämä on uuden aloittamista. Ollaanhan me pienenä alana spekuloitu, että hukutaanko me sinne massaan suuressa liitossa. Mutta täytyy vaan olla esillä, ja jakajilta on saatu edustusta hallintoon ja sektorijohtokunnissa on kuitenkin edustus joka alalta. Mutta kyllähän tämä vaatii omaa aktiivisuutta.”
Antti Hautajoki, asentaja, Kainuun Pintakäsittely Oy, Kajaani
”Ihan hyvin fiiliksin olen tutustunut uuteen porukkaan. Jännityksellä odotan, miten yhteistyö paikallistasolla saadaan käyntiin. Sykkeellä, jonka Tampereen kokouksesta saamme, on hyvä lähteä eteenpäin. Liittotaustojen erot eivät Tampereen kokouksessa näy juuri mitenkään. Porukka on samanhenkistä, ja kaikki me puhallamme yhteen hiileen. Ihmiset ovat sen verran avoimia, että heidän kanssaan helppo mennä rupattelemaan.”
HAASTATTELUT JARI ISOKORPI JA SUVI SAJANIEMI KUVAT JYRKI LUUKKONEN
Kongressen har utsett en ny fullmäktige och styrelse för Industrifacket för åren 2018-2023. Till ordförande för fullmäktige valdes Jarmo Markkanen. Mellan förbundskongresserna är fullmäktige det högsta beslutfattande organet inom förbundet.
Tre svenskspråkiga ledamöter valdes till Industrifackets fullmäktige. Daniel Hannus från teknologisektorn och Hanna Borisov samt Ann-Louice Ormiskangas från Kemisektorn kommer att representera de svenskspråkiga medlemmarna i den nya fullmäktige. Sammanlagt utsågs 83 fullmäktigeledamöter.
Den nya styrelsens 28 medlemmar utsågs också av kongressen. Två svenskspråkiga medlemmar valdes till den nya styrelsen. De två svenskspråkiga ordinarie styrelsemedlemmarna är Ronny Norrgård och Peter Sjökvist.
Teollisuusliiton liittokokous valitsi tänään Tampereella itselleen hallituksen. Hallituksen puheenjohtajana toimii Riku Aalto, ensimmäisenä varapuheenjohtajana Turja Lehtonen, toisena varapuheenjohtjana Heli Puura ja kolmantena varapuheenjohtajana Jari Nilosaari.
Muiksi varsinaisiksi jäseniksi hallitukseen valittiin Satu Heijari, Hannu Koistinen, Heidi Koivisto, Tapio Kuhmonen, Anu Lammi, Arto Liikanen, Mika Lindblad, Janne Naukkarinen, Jari Nilosaari, Ronny Norrgård, Mathias Pukkila, Sami Ryynänen, Peter Sjökvist, Mari Tuomaala, Lasse Vertanen, Jarno Viljakainen, Pentti Isoaho, Mikael Kaartoaho, Veijo Kontti, Reijo Kontinen, Antero Palomäki, Hanna-Kaisa Rokkanen, Asko Saarinen, Antti Salonen, Petri Sorvali ja Mika Vuoti.
Teollisuusliiton liittokokouksen kolmantena päivänä valittiin liiton valtuusto. Valtuustokauden kesto on 2018–2023. Valtuutettuja on yhteensä 83, eli puheenjohtaja, kolme varapuheenjohtajaa ja 79 muuta jäsentä.
Valtuuston puheenjohtajaksi valittiin Jarmo Markkanen, ensimmäiseksi varapuheenjohtajaksi Jani Väisänen, toiseksi Jyrki Levonen ja kolmanneksi Anne Baltzar. (Sivun yläreunan kuvassa valtuuston puheenjohtajat vasemmalta Baltzar, Levonen, Väisänen ja Markkanen)
Valtuutetut on lueteltu sektoreittain alla. Lista kaikista valtuutetuista ja varavaltuutetuista löytyy täältä.
Teknologiasektori
Heikki Ahtimaa, Keijo Alahuhtala, Markus Haataja, Daniel Hannus, Jarkko Jokinen, Susanna Kiukainen, Mika Kolehmainen, Ari Kunttu, Mikael Kölhi, Janne Laulumaa, Jyrki Levonen, Reija Mettovaara, Jaakko Miettinen, Kirsi Niemelä, Vesa Niininen, Petri Partanen, Mari Raikisto, Pauli Riekkinen, Ari Rintala, Tapio Ruostetoja, Esa Salminen, Miia Soininen, Tommi Suvela, Anne-Mari Toikka, Kristian Toikka, Sami Tuominen, Tarmo Tyni, Janne Vainio, Vesa-Pekka Vuorenmaa, Harri Asunen, Marika Ilola, Jouni Jussinniemi, Raimo Kantonen, Jani Kolmonen, Aimo Lahtinen, Karita Lahtinen, Tarmo Lukkarinen, Jouni Lämpsä, Iikka Marttinen, Ilkka Nordström, Mauri Partanen, Anssi Piirainen, Ari Saukkokoski, Tommi Sauvolainen, Arto Venäläinen, Mikko Virolainen, Jari-Matti Välkkynen
Kemian sektori
Kimmo Aho, Hanna Borisov, Marja Karjalainen, Marko Kemppainen, Mikko Laitinen, Jarmo Markkanen, Petteri Männistö, Ann-Louice Ormiskangas, Simo Raudaskoski, Sandra Roos, Harri Valkonen, Timo Viitanen, Anna Andersson, Juhani Jara, Niina Laitinen, Ilkka Suvanto
Puutuotesektori
Asko Alasalmi, Anne Baltzar, Ritva Kyllönen, Auvo Mäkelä, Markku Tirkkonen, Kai Hyrynkangas, Marko Luttinen, Nina Mäntylä, Jani Väisänen
Erityisalojen sektori
Erja Haapalainen, Veera Hakanperä, Eija Lyttinen, Juha Meriläinen, Anne-Mari Nordberg, Kimmo Sandelin, Santtu Turtiainen, Taina Viljanen, Ville Hänninen, Atte Kilpinen, Marko Lähteenmäki
Kongressen fattade beslut om två strategiska huvudlinjer. De är att skapa möjligheter och trygghet samt att uppdatera den fackliga verksamheten.
Industrifackets strategi är en verksamhetsplan som sträcker sig till år 2023. Den första huvudlinjedragningen, de vill säga att skapa möjligheter och trygghet innebär bättre utkomst och sysselsättning, till kvaliteten bättre jobb som utvecklas, starkare arbetskarriärer genom kompetens samt betydande stöd vid omställningar.
Vi strävar efter att förbättra utkomsten och höja sysselsättningsgraden genom att se till avtalsbranschernas löneutveckling och att höja köpkraften, främja lönejämlikhet och genom att jobba för att minska mängden atypiska arbetsförhållanden och att förbättra deras arbetsvillkor. Vi eftersträvar bättre och påverkningsbara jobb bland annat genom att främja arbetstagarnas möjlighet att delta i utvecklandet av och beslutsfattandet i företagen.
Starkare arbetskarriärer som grundar sig på kompetens försöker vi uppnå genom att påverka att det finns ett tillräckligt utbud yrkes- och vuxenutbildning, å andra sidan genom att påverka att stödsystemet för utbildning möjliggör omställningar i arbetslivet. Betydande stöd vid förändringar innebär i sin tur utvecklandet till exempel samarbetsförfarandet, anställnings-, arbetslöshets- och omställningsskyddet, att förbättra ställningen för alla de som är på delinvalidpension, att kombinera arbete och familj samt att smidigt och snabbt behandla medlemmarnas frågor, tvister och rättsfall.
EN UPPDATERINGEN AV DEN FACKLIGA VERKSAMHETEN
Med det man i strategin kallar en uppdatering av den fackliga verksamheten vill man öka deltagandet och delaktigheten samt göra samarbetet inom förbundet smidigare.
Att öka deltagandet och delaktigheten innebär att utveckla de olika formerna för deltagande, att ta med alla intresserade i verksamheten, att utveckla och stöda nätverken mellan medlemmarna, ett öppet och mångsidigt informationsutbyte om förbundets verksamhet samt att öka förbundets betydelse bland studerande, utexaminerade och nya arbetstagare inom branschen.
Strävan att uppdatera den fackliga verksamheten innefattar målet att bli Finlands mest kända och pålitligaste fackförbund. För att uppnå det, krävs sakkunnigt och synligt påverkande, synlighet och aktiv diskussion om medlemsförmåner på arbetsplatserna och i arbetslivet samt att ha koll på medlemmarnas önskemål, hotbilder, behov och drömmar. Industrifacket stöder medlemmar som deltar i samhällspåverkan.
Kongressen stärkte också rollen av bland annat organiseringsarbetet, ungdomsverksamheten, samhällspåverkan, informationsgångens smidighet och förebyggandet av trakasserier i strategins helhet. Organiseringen innebär kortfattat att medlemmar och förtroendemän stöds i intressebevakningsarbetet och medlemsrekryteringen på arbetsplatserna. Stödresurserna är förbundet och fackavdelningarna.
VÄRDEGRUND SOM STÖD FÖR STRATEGIN
Industrifackets strategi har tre värderingar som stöttepelare. De är kollektiv styrka, avtal och rådighet. Den kollektiva styrkan uppnås genom att vi värdesätter varje medlem som lika viktig. Att avtala betyder att driva rejält och aktivt samarbete för att uppnå ett bra arbetsliv och att främja en hållbar utveckling. Med rådighet menar vi att vi ska våga förnya och förnyas samt att utveckla och dela vår sakkunskap. Grunden till rådigheten ligger i medlemmarnas och personalens kunnande och kreativitet som skapar Industrifackets centrala styrka. Med tanke på det är förbundet bara ett redskap, om än ett viktigt sådant, med vilket avtalsbranschernas arbetstagare tillsammans kan förbättra sina förmåner och sin ställning i arbetslivet.
När en verksamhetsmodell som utgår från medlemmarna, jämlikhet och försvarandet av de svagare läggs till den tidigare nämnda värdegrunden, kan man istället tackla de bakomliggande orsakerna till de nuvarande problemen, det vill säga globaliseringen och digitaliseringen, som möjliga lösningar. Utvecklingen kan till exempel hämta tillbaka tidigare förlorad produktion till Finland eller så kan ny teknik exempelvis göra en förkortning av arbetstiden möjlig. I en situation där omställningar orsakar osäkerhet, avbrott och bekymmer, har förbundet som uppgift att tillsammans med medlemmarna å ena sidan genom att förutse och å andra sidan snabbt reagera hjälpa alla att klara sig i arbetslivet och överkomma motgångar som kan uppstå.
VERKSAMHETENS TYNGDPUNKTER 2018
Strategin är en stor helhet och för att förvekliga den är det vettigast att följa betoningsprincipen och att ta ett steg i taget. Tyngdpunkten för Industrifackets nästa års verksamhet är enligt kongressens beslut att förstärka samhällspåverkan, regionverksamheten, regionkontorsnätverket, att utveckla fackavdelningarna samt att köra igång förbundets verksamhet effektivt och högklassigt. I praktiken inleds förbundets verksamhet genast i full utsträckning med fokus på de tidigare nämnda delområdena.
Industrifackets fullmäktige har en stor roll i styrande av verksamheten de kommande åren. Fullmäktige väljer, definierar och vid behov uppdaterar tyngdpunkterna årligen. Med tanke på hela kongressperioden är andra tyngdpunkter också förhandlingsverksamheten, samhällspåverkan, organisering och aktiveringen av medlemmar, medlemstjänsterna och personalen.
