Vesa Holappa: Murikka aukaisee ovensa

Tarkkavainuisimmat saattavat olla huomanneet, että niin Suomi kuin muukin maailma on kärvistellyt jo puolentoista vuoden ajan koronaviruspandemian kourissa. Eikä taudin lopullista päätepistettä ole vieläkään näkyvissä. Onko koskaan, voisi pessimisti kysyä.

Niin tai näin, asian kanssa on painittu myös Teollisuusliitossa ja Murikka-opistossa. Maaliskuun puolivälissä 2020 opiston toiminta pysähtyi kuin veitsellä leikaten Teollisuusliitossa tehtyjen, sinänsä täysin perusteltujen päätösten seurauksena. Ensin väliaikaisesti, mutta aika nopeasti kävi selväksi, ettei edellytyksiä lähiopetukselle ollut koko kevätkaudella.

Reaktiona tähän peruuntuneita kursseja siirrettiin osin syksyyn ja osa opetuksesta pyrittiin järjestämään verkossa. Jäsenkunta ei vielä viime keväänä syttynyt verkko-opetukseen, ja osallistujamäärät nopeasti rakennetuille verkkokursseille jäivät vaatimattomiksi.

Covid-19 oli saanut väliaikaisen selkävoiton.

Syyskesällä toiminta käynnistettiin – myönnän – hieman pelonsekaisin tuntein, vaikka Suomen tautitilanne oli hyvä. Pelättävissä oli, että uusia tautipiikkejä on tulossa. Varautuminen ovien avautumiseen Murikassa oli kuitenkin varsin huolellista.

Esimerkiksi osallistujamääriä rajoitettiin, paikkoja kuurattiin, maskeja jaettiin ja majoituttiin ykkösiin. Miinuspuolella oli se, että kaikki isommille joukoille suunnatut kurssit ja tapahtumat peruutettiin myös syksyn osalta.

Yhtään tautitapausta Murikassa ei ilmennyt koko syksyn aikana, mitä voi pitää pienenä ihmeenäkin, kun ottaa huomioon, että opiskelijat ja osa opettajistakin tulee ympäri maata. Muualla Suomessa tautipesäkkeitä alkoi ilmetä heti puiden lehtien kellastuttua, mutta ei Murikassa.

Ilmeisesti jotain oli tehty oikein.

Sitten tulikin marras–joulukuun vaihde ja Suomessa oltiin ikään kuin epidemian lähtötilanteessa. Virus oli saanut Suomesta vyötäröotteen, ja oli aika tehdä uusia päätöksiä.

Teollisuusliitossa oltiin taas viruksentorjunnan etulinjassa ja päätettiin laittaa oppilaitos kiinni viimeiseksi kolmeksi joulukuun viikoksi, vaikka viranomaispäätökset eivät sitä olisi välttämättä edellyttäneet. Mutta varovaisuus edellä mentiin ja hyvä niin.

Silloin ei tullut mieleen, että Murikka avaa ovensa seuraavan kerran toukokuun viimeisenä päivänä, puolen vuoden kuluttua. Kevät on siis jälleen oltu kiinni. Erotuksena edelliseen kevääseen on se, että nyt olemme onnistuneet järjestämään enemmän verkkokursseja ja niihin on myös kiitettävästi osallistuttu, vaikkakin yhteinen kokemus on, että ne eivät millään voi korvata lähiopetusta. Aihepiireissäkin on rajoituttu vain luottamusmies- ja työsuojelukursseihin.

Näiden rinnalla on kuljetettu kolmen kuukauden kurssia, joka maaliskuun alun lähiopetusviikon jälkeen on toteutettu etänä niin, että osallistujat ovat olleet Murikassa, mutta opetus etänä. Todellinen hybridimalli siis!

Toukokuun 31. päivänä talon on määrä avautua ja opettajakuntakin on ikään kuin uuden edessä. Päästään toteuttamaan elävää sanaa, kokemaan ihmisten fyysistä läsnäoloa, näkemään eleitä, ilmeitä ja kaikkea lähiopetuksen auvoa.

Aika entinen tuskin palaa, ja koronan myötä ihmisten kanssakäymiseen on tullut uusia ulottuvuuksia, joten vanhaa tv-sarjaa mukaillen: ”Let’s be careful out there!”

VESA HOLAPPA
Murikka-opiston rehtori

KUVA JYRKI LUUKKONEN

25.5.2021

Riku Aalto: Tämä tauti ei saa levitä

”Suomen pitää olla vakaa ja täällä pitää harjoittaa ennustettavaa talous- ja työmarkkinapolitikkaa”, on fraasi, jota Suomessa on toistettu vuodesta toiseen. Ajatuksessa sinällään ei ole ollut mitään vikaa. On ollut myös työntekijöiden etu, että tiedetään, miten asiat pääsääntöisesti ovat ja mihin suuntaan ne liikkuvat.

Turvallisuus on ehkä sana, joka kuvaa tätä parhaiten. On luotettu siihen, että työntekijöiden asiat hoidetaan niin, että työpaikalla voidaan keskittyä työn tekemiseen riitelyn sijaan.

Mutta nyt puhaltavat muutoksen tuulet. Työnantajat, Metsäteollisuus ja Teknologiateollisuus etunenässä, ovat laittamassa kortit mieleiseensä järjestykseen. He näyttävät ajatelleet niin, että työntekijät tyytyvät heidän uuteen asentoonsa.

Edellä mainitut järjestöt kertoivat ilmoitusluonteisesti, miten asioita tulevaisuudessa hoidetaan. Siis ikään kuin niin, että työntekijäpuoli ja ammattiliitot olisivat tahdottomia perässä kulkijoita, jotka tekevät juuri niin kuin isännät haluavat. Lakeija toinen toistaan tukien kertoo, että ei työntekijöillä mitään hätää ole. Hyvät työnantajat parantavat työntekijöiden etuja, nostavat palkkoja ja antavat kaikkea kivaa.

Kun työntekijäliitot kertovat, mikä työehtosopimuksen merkitys on työntekijöille ja samalla myös yrityksille, niin jo nousee palatseista huuto. Työehtosopimuksista ja niiden merkityksestä ei ilmeisesti saisi puhua mitään, kun se sotii isäntien arvomaailmaa vastaan.

HEIKENNYKSIÄ SAVUVERHON SUOJASSA

Viime maaliskuussa Teknologiateollisuus teki esityksen Teollisuusliitolle: ”Jos luovutte yleiskorotuksesta ja työnantaja voi ohittaa luottamusmiehen paikallisessa sopimisessa kaikilta osin, voimme harkita sitä, että jatkamme sopimusten tekemistä Teollisuusliiton kanssa.” Toki vielä niin, että jokaisen työntekijän pitää päästä osallistumaan luottamusmiehen valintaan riippumatta siitä, onko hän järjestäytynyt vai ei.

Kun kysyimme Teknon edustajilta, voiko sellainen yritys, joka ei ole Teknon jäsen, osallistua Teknon hallituksen tai työvaliokunnan valintaan, vastaus oli jyrkkä ei. Mutta työntekijöiden osalta pitäisi siis herrojen ja rouvien mielestä soveltaa eri sääntöjä!

Teknologiateollisuuden keskiviikkoinen ulostulo Iltalehdessä vielä vahvisti aiemmin ilmoitetun. Teknologiateollisuus sanoo samaan aikaan, ettei se ole heikentämässä mitään, ja heti perään, että työnantajat haluavat maksaa palkankorotuksia vain osalle henkilöstöä. Ja tämä siis ilman sopimista.

Voi kysyä, eikö se ole heikentämistä, jos palkankorotukset ohjataan työnantajan yksipuolisella päätöksellä vain mieluisille työntekijöille. Työnantajien tavoite on selvä. Paikallinen sopiminen on heidän mielestään sitä, että työnantaja määrää tulevaisuudessa, miten asiat työpaikalla ovat. Kauniit puheet sopimisesta voidaan siis unohtaa.

Työnantajien tavoite on selvä. Paikallinen sopiminen on heidän mielestään sitä, että työnantaja määrää tulevaisuudessa, miten asiat työpaikalla ovat.

Olemme sopimuskierros toisensa jälkeen olleet liittoina yhtä mieltä siitä, että palkkauksen tulisi olla oikeudenmukaista ja kannustavaa. Ammattitaidon ja työssä suoriutumisen tulisi olla ohjaavana tekijänä palkanmuodostuksessa. Tämä tarkoittaa, että työpaikoilla on palkkaus- ja palkitsemisjärjestelmät, joilla näitä asioita tuetaan.

Oikein rakennettu palkkausjärjestelmä toimii työkaluna työnantajalle tuotannon ohjauksessa ja palkitsee työntekijöitä työsuorituksesta. Työnantajaliiton puheiden mukaan näyttää siltä, että kannustava ja oikeudenmukainen palkkaus toteutuu, kun yleiskorotukset poistetaan ja liittojen neuvottelema palkankorotus jaetaan epätasaisesti työntekijöiden kesken kerran vuodessa – panostamatta sen enempää yrityskohtaisiin palkkaus- ja palkitsemisjärjestelmiin.

Tämä vaikuttaa ratkaisulta, jossa laiskuus ja osaamattomuus korostuu.

KAIKKI EIVÄT HAASTA RIITAA

Kaksi keskeistä työnantajajärjestöä on siis päättänyt laittaa työmarkkinat sekaisin. Mainitsin vain osan niistä vaatimuksista, joita meille esitetään. Valitettavasti vaatimukset eivät ole vaikutuksettomia myöskään muuhun työmarkkinakenttään.

Teollisuusliitolla on vajaat kaksikymmentä neuvottelukumppania, joista valtaosa haluaa edelleen neuvotella vakiintuneen käytännön mukaisesti. Toki jokaisella on omat tavoitteensa sopimuksen kehittämiseksi. Ja niin on tietysti meilläkin.

Neuvottelusuhteet edellä mainittuihin työnantajajärjestöihin ovat hyvät. Toivotaan, että tauti ei tartu ja saamme edelleen yhdessä tuloksia aikaan.

RIKU AALTO
Teollisuusliiton puheenjohtaja

KUVA KITI HAILA

21.5.2021

Timo Eklund: Suhdannekäänne tapahtumassa otolliseen aikaan

Moni teollisuusliittolainen on huomannut kiireen lisääntyneen työpaikalla viime viikkoina. Myös lomautuksia on saatettu purkaa ja jopa uusia työntekijöitä palkata. Tämä on ehkä yllättänyt, sillä vielä alkuvuonna julkisuudessa toitotettiin talouden madonlukuja ja koronasynkkyyttä.

Taloudessa on tapahtumassa käänne. Se ulottuu myös teollisuuteen ja muille Teollisuusliiton aloille. Kun liiton tutkimusyksikkö kysyi pääluottamusmiehiltä huhtikuussa työpaikan näkymistä, 53 prosenttia vastanneista ennakoi tuotannon kasvavan lähimmän kolmen kuukauden aikana. Suhdannekäänteestä viestivät myös työnantajien kyselyt. Toisaalta valtionvarainministeriön mukaan teollisuustuotannon kasvu jää tänä vuonna maltilliseen 3 prosenttiin.

Suhdannekäänteen taustalla on monia syitä.

Koronan hellittäessä talous nousee kuopasta, mikä jo sinällään nostaa tuotantomääriä.

Lisäksi osa yritysten ja kotitalouksien kulutuksesta on lykkääntynyt, ja pandemian aikana ostamatta jääneitä tuotteita hankitaan tänä vuonna. Kotitalouksille on kertynyt säästöjä rajoitustoimien aikana, eikä monilla yrityksilläkään ole rahasta pulaa. Valtiot, varsinkin Yhdysvallat, kiihdyttävät talouden kierroksia elvyttämällä taloutta avustuksin ja investoinnein.

Yhtenä syynä tilausten lisääntymiseen on koventunut kilpailu, joka pakottaa yritykset ympäri maailman tekemään kilpailukykyä parantavia investointeja. Vanhoilla tuotteilla ja tuotantotavoilla ei enää pärjää markkinoilla. Myös tuotteiden ilmastovaikutuksia on pienennettävä. Suomessa toimivat yritykset tarjoavat markkinoille esimerkiksi tehtaiden prosesseissa, tavaran käsittelyssä, tietoliikenteessä, logistiikassa ja energian tuotannossa tarvittavia tavaroita. Hyvästä kilpailukyvystä todistaa alkuvuonna voimakkaasti kasvanut uusien tilausten määrä.

Yleinen näkemys on, että Suomessa tuotetaan etupäässä yrityksille myytäviä tavaroita. Tämä ei ole koko totuus. Meillä tuotetaan myös suoraan kuluttajille meneviä tuotteita, kuten veneitä, moottorikelkkoja, maaleja, huonekaluja ja moninaisia palveluita. Myös näiden suhdanne on hyvä. Joitain yrityksiä pandemia ei kolhinut lainkaan.

Osa ekonomisteista puhuu jo nousukaudesta ja työvoimapulasta. Näiden ennustusten toteutuessa suhdannekäänteen ajoittuminen on palkansaajien kannalta otollinen. Työnantajien aiheuttamien työmarkkinamuutosten ensi myrskyt on varmasti parempi kokea talouden myötätuulessa kuin matalasuhdanteen pohjukassa.

TIMO EKLUND
Teollisuusliiton erikoistutkija

KUVA KITI HAILA

Nina Wessberg: Ont, det gör ont…

En torsdag i mars. Då kommer beskedet. Teknologiindustrin har ensidigt bestämt sig. Våra vägar ska skiljas, meddelar de. Som en våt trasa i ansiktet. En helt vanlig torsdag.

Första känslan är overklig. Facket och arbetsgivarna hör ju ihop! Inget drömförhållande, men visst har vi alltid kommit överens. Godkänt varandras fel och brister.

Grälat ibland, jo, men sedan diskuterat och förhandlat. Och alltid hittat en kompromiss till slut.

Sedan blir jag förbannad. Hur täcks de? Efter alla dessa år. Efter allt som vi upplevt tillsammans!

Så kommer oron. Hur blir det i framtiden? Hur ska vi inom facket ställa om för att klara av medlemmarnas intressebevakning?

När jag tänker efter har beskedet nog legat i luften en tid, kanske i flera år. Och så sveper en våg av fananamma över mig.

Vi ska visst göra vårt allt för att visa att facket är starkare och smartare än vad arbetsgivarna tror!

Besvikelse. Ilska. Oro. Eftertänksamhet. Beslutsamhet.

Många gick igenom hela känslogalleriet när Teknologiindustrins beslut blev ett faktum.

Årtionden av samarbete – borta.

Alla gemensamma projekt för att förbättra arbetslivet och företagens lönsamhet – borta.

Alla arbetsgrupper kring gemensamma frågor – borta.

Förtroendemannasystemet – hur ska det bli det? Den fackliga utbildningen då?

I Finland, ja i hela Norden, har vi byggt upp våra samhällen på stabila organiserade arbetsmarknader, där parterna förhandlar om arbetsvillkoren.

Lika lön för lika jobb. Det kallas för den nordiska modellen och har under årtionden gett oss länder som är trygga. Länder där folk är lyckliga och jämställda.

Vårt Finland, som ute i världen blivit känt för att vi finländare har det här med att förhandla och hitta kompromisser i vårt DNA. Allt detta som resten av världen avundas oss. Det vi varit så stolta över.

Allt riskeras nu i och med utspelet från en av landets främsta arbetsgivarorganisationer, arbetsgivare som steg för steg vill bryta ner facket.

På vilket sätt är det till nytta för landet? Vilken är företagens nytta? Eller arbetarnas?

De svenskspråkiga arbetsplatserna ser jag som de mest sårbara. Om kollektivavtalet inte längre uppnår allmänbindande status blir det heller inte automatiskt översatt till svenska. Och då hittas kollektivavtalet inte längre på Finlex på webben.

Om de svenskspråkiga arbetsgivarna inte inser vikten av att organisera sig i den nya arbetsgivarföreningen, står vi då inför lokala förhandlingar på varje enskild arbetsplats?

Förhandlingar som ska ske på företagets språk. På svenska.

Hur ska resurserna för de förhandlingarna räcka till?

Hur kan vi se till att de svenskspråkiga medlemmarna garanteras samma nivå på förhandlingskompetens som de finskspråkiga?

Hur ska vi garantera att vi klarar av att i framtiden även tolka de svenskspråkiga lokala kollektivavtalen?

Inför varje förhandlingsomgång har facket med sig en hög med förbättringsförslag till förhandlingsbordet. Arbetsgivarna har kompat med att i minst motsvarande drag föreslå försämringar.

Varenda en förbättring i kollektivavtalet har kommit till via krav, inget har arbetsgivaren gett oss av god vilja. Nu står vi åter en gång inför den svåraste avtalsrundan någonsin.

Just nu är frågorna fler än svaren.

En sak är säker. Facket lämnar inte medlemmarna i sticket. Facket förhandlar alltid för sina medlemmar.

Intressebevakning är ett lagspel, ju fler spelare vi har i laget, desto bättre löper spelet. Vi är facket. Tillsammans.

Tillsammans klarar vi det här. Tillsammans är vi starka.

NINA WESSBERG
Organisationsombudsman vid Industrifacket

27.4.2021

Veli-Matti Kauppinen: Kehysriihessä riittää puitavaa

Maan hallitus kokoontuu kehysriiheen tällä viikolla. Riihi sijoittuu jälleen poikkeuksellisen hankalaan aikaan. Korona jyllää, ja samanaikaisesti pitäisi pystyä katsomaan pidemmälle tulevaisuuteen.

Julkisuudessa käydään vilkasta keskustelua siitä, pitäisikö julkisen talouden tasapainottamiseen liittyvät toimet käynnistää jo nyt vai jatketaanko vielä kriisistä selviytymiseen tähtääviä elvytystoimia? ’

Palkansaajapuolen selvä näkemys on, että elvytystä tarvitaan edelleen.

Viesteissään päättäjille Teollisuusliitto on painottanut pitkäjänteisen ja ennakoitavan teollisuuspolitiikan keskeisyyttä Suomen teollisuuden kilpailukyvyn turvaamiseksi ja investointien vauhdittamiseksi.

Liiton painava viesti on, että valmistumassa oleva uusiutuvan teollisuuden strategia pitää hyväksyä ja vahvistaa kehysriihessä Suomen teollisuuspolitiikan uudeksi, yli hallituskausien kestäväksi strategiaksi. Tämä on yksi avain siihen, että meillä on tulevaisuudessakin menestyvää teollisuutta sekä työtä ja hyvinvointia kansallemme.

Teollisuusliitto haluaa myös, että EU:n elpymisrahastoa käytetään teollisuuden uudistumisen ja kasvun tukemiseen.

Erityisesti TKI-panostusten (tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminta) lisääminen on keskeistä Suomen teollisuuden uudistumisen ja kilpailukyvyn turvaamiseksi.

Tässä asiassa olemme jääneet pahasti jälkeen moneen kilpailijamaahan verrattuna.

Viestinä hallituksen kehysriiheen Teollisuusliitto kiinnittää huomiota myös työsuojelun riittävään resursointiin.

Työsuojelutarkastukset pitää toteuttaa mahdollisimman laajasti työpaikoilla tapahtuvana toimintana, jotta väärinkäytöksiä voidaan ehkäistä ja torjua.

Tällaisella toiminnalla on merkityksensä myös harmaan talouden torjunnassa.

Lisäksi jatkuvaan oppimiseen pitää satsata ja ammatillisen oppimisen vetovoimaisuutta pitää lisätä. Näin varmistetaan, ettei yrityksille tule vaikeuksia osaavan työvoiman saamisessa.

Hallituksen pitää huomioida työvoimapalvelut tulevia päätöksiä tehdessään. Niiden pitää olla laadukkaita, mutta myös yksilöllisiä.

Kuten SAK:kin esittää, Pohjoismainen työvoimapalvelumalli on tavoiteltava toimintatapa. Sillä saadaan hyviä tuloksia aikaan työllisyyden parantamiseksi.  Yksilölliset työnhakusuunnitelmat, henkilökohtainen palvelu ja hakutavoite ovat mallin avainsanoja.

Erityistä huomiota pitää kiinnittää nuoriin, niihin toisen asteen koulunsa päättäneisiin, joiden syrjäytymisuhka on todellinen.

Riihessä riittää paljon vääntöä, mutta erityisen toivottavaa on, että siellä tehdään jo pidemmän tähtäimen päätöksiä ja katse suunnataan tarkasti horisonttiin.

VELI-MATTI KAUPPINEN
Teollisuusliiton viestintäasiantuntija

KUVA  KITI HAILA

20.4.2021

Hannu Siltala: Ay-opinnoista saattaa pian ropista opintopisteitä

Ammattiyhdistysopinnoilla voi tulevaisuudessa kerryttää opintopisteitä ja saada opintosuoritukset kirjatuksi Opetushallituksen ylläpitämään tietovarantoon.

Valtakunnallisista opinto- ja tutkintorekistereistä sekä vapaasta sivistystyöstä annettuja lakeja on ehdotettu muutettavaksi. Ehdotettu muutos antaisi vapaan sivistystyön oppilaitosten ylläpitäjille mahdollisuuden tallentaa vapaatavoitteisen koulutuksen suoritustietoja Opetushallituksen Koski-tietovarantoon. Koski on opinto- ja tutkintorekistereistä annetun lain mukainen valtakunnallinen tietovaranto. Lakimuutokset tulisivat voimaan 1.8.2021.

Teollisuusliiton jäsenille muutos merkitsisi sitä, että he voisivat saada opintosuorituksensa opintopisteinä kirjattavaksi Koskeen sellaisista Murikan kursseista, joiden on Murikassa arvioitu täyttävän Opetushallituksen määrittämät osaamisperusteiset kriteerit. Kosken käyttöönotto olisi kansanopistoille vapaaehtoista. Tietojen tallentaminen Koskeen edellyttäisi opiskelijan pyyntöä. Opintosuoritustietojen luovutus kolmansille osapuolille olisi opiskelijan omassa harkinnassa.

Valtakunnallisista opinto- ja tutkintorekistereistä annettu laki sisältää tällä hetkellä säännökset muun muassa perusopetuksen, ammatillisen koulutuksen, lukio- ja korkeakoulutuksen opintotietojen tallentamisesta.

Jokainen meistä voi jo nyt käydä katsomassa omia koulutustietojaan osoitteessa omaopintopolku.fi.

Tulevaisuudessa myös tiettyjen Murikassa tai jossain muussa kansaopistossa suoritettujen kurssien tiedot olisivat tarkastettavissa omaopintopolku.fi:stä. Näitä opintosuoritustietoja voisi hyödyntää esimerkiksi työ- tai opiskelupaikan hakemisessa. Oppilaitoksesta ja opintosuunnasta riippuen opintosuorituksista saatuja opintopisteitä voisi olla mahdollista lukea hyväksi myös muiden tutkintojen suorittamisessa.

Teollisuusliitto antoi lakiluonnoksesta lausuntonsa tammikuussa, ja piti ehdotettuja uudistuksia tärkeinä. Uudistukset edistävät eri opiskelumuotojen yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoisuutta ja parantavat merkittävästi osaamisperusteisen koulutuksen suorittaneiden ihmisten mahdollisuuksia edetä työuralla ja opintojen saralla.

Uskon, että mahdollisuus opintojen kirjaamiseen ja hyväksi lukemiseen muita opintoja suoritettaessa innostaa jäseniämme hakeutumaan entistä enemmän Murikan koulutusten pariin. Tästä ay-opintojen hyväksi lukemisen mahdollisuudesta olen haaveillut siitä asti, kun kahdeksankymmenluvun alkuvuosina aloitin opiskelijana ensimmäiset työsuojelukurssit Kiljavan opistossa.

HANNU SILTALA
Teollisuusliiton koulutuspäällikkö

KUVA KITI HAILA

Taru Aalto: Kun työaika päättyy, harrastaminen alkaa

Valitettavan usein olen törmännyt tarinaan, jossa hevosalalle nuorena innokkaasti suunnannut ihminen on päätynyt alan vaihtoon nopeasti uralle päästyään.

Usein olen kuullut myös tarinan, jossa hevostalleilla pitkään uurastanut työntekijä haluaisi tehdä samoja töitä jatkossakin, mutta on lopen uupunut liikaan työhön, vähäiseen arvostukseen ja mitä erikoisempiin työsuhderistiriitoihin.

Tällainen ihminen tuntee olevansa ansassa.

Työ on intohimo ja parhaimmillaan palkitsevaa, mutta kaikki muu työsuhteeseen liittyen onkin vähän sinnepäin, tai ei oikeastaan edes sitä. Valittaakaan hän ei oikein halua.

Seuraavia työntekijöitä on varmasti tulossa ilomielin ja innoissaan.

Epäkohtia alalla työskentelyyn luo esimerkiksi se, että raja harrastamisen ja työnteon välillä on häilyvä. Usein uransa alkumetreillä olevat rakkaan asian äärellä työskentelevät eivät malta erottaa työtä ja vapaa-aikaa toisistaan.

Työajan päätyttyä jäädään harrastamaan, joko ihan oikeasti tai sitten työtehtävien merkeissä. Vapaaehtoisesti usein kuitenkin.

Touhu hevosten kanssa vie mennessään ja täyttää mielen sekä sydämen.

Pidempään alalla työskennelleet hevosenhoitajat taas eivät halua jättää työtehtäviä kesken, vaikka työaika on päättynyt ja mieli tekisi kotiin lepäämään. He ehkä tietävät, että kukaan muukaan ei tee työtä loppuun ja siitä kärsivät hevoset.

Työnantaja puolestaan tietää, olettaa ja jopa edellyttää, että työntekijät toimivat juuri näin ja kaikki tulee tehtyä. Se, mitä työnantaja ei ehkä tiedä, on työehtojen olemassaolo ja niiden tarkoitus.

Työharjoitteluni Teollisuusliitossa on avannut minulle väylän tarkastella hevosalan työntekijöiden tilannetta. Se myös antoi aiheen pohtia ja suunnitella toimia, joilla vaikuttaa myönteisesti alan työelämän kehittämiseen.

Tehtävää on paljon. Ihan ensimmäisten toimien joukossa on alalla työskentelevien herättely siihen, että hekin voivat vaikuttaa.

Työntekijät ja työnantajat pitää saada ymmärtämään, että työehtojen toteutumisella on vaikutus työssä viihtymiseen, työhyvinvointiin ja työturvallisuuteen. Työssään viihtyvä työntekijä on tuloksellinen ja työpaikkaansa sitoutunut.

Työ hevosalalla on erilaista kuin monella muulla alalla.

Työ hevosalalla on erilaista kuin monella muulla alalla. Työtä ei aina voi lopettaa työajan päättyessä, koska eläimet on lakisääteisesti hoidettava. Vastuu työaikojen ja -tehtävien järjestelystä kuitenkin on työnantajalla.

Työpaikalla olisi myös hyvä olla selvät pelisäännöt esimerkiksi siihen, miten toimitaan, kun ylityön tarve ilmenee yllättäen.

Työn suunnittelu ja pitkän aikavälin ennakointi ovat asioita, joilla voitaisiin parantaa työn sujuvuutta ja työehtojen toteutumista hevosalan työpaikoilla.

Yksityiskohtaisen tarkkaa ei suunnittelun tarvitse olla, eikä se muuttuvissa olosuhteissa sitä voikaan olla. Suurempien linjojen piirtäminen auttaa jo eteenpäin.

Työpaikalle sovitut yhteiset pelisäännöt ja toimintamallit ovat osa tällaista suunnitelmallisuutta.

Työharjoitteluni edetessä olen kokenut voimakasta työn merkityksellisyyden tunnetta. Tämä johtuu siitä, että asia on sydäntä lähellä ja sen esille nostaminen on saanut kiitosta.

Toivon, että tietoisuus työehdoista hevosalalla lisääntyy ja tulevaisuuden ammattilaisilla on työuransa alusta asti riittävästi eväitä toimia oikein, vastuullisesti ja kestävästi. Hevosalan pitää päivittyä nykyaikaan, jotta se voi näyttäytyä merkittävänä ja uskottavana työllistäjänä.

Heille, jotka eivät usko muutoksen mahdollisuuteen, haluan muistuttaa, että muillakin aloilla on tapahtunut muutosta parempaan.

Miksi se ei siis olisi mahdollista hevosalalla?

TARU AALTO
Teollisuusliiton työharjoittelija

KUVA KITI HAILA

Tuomas Suihkonen: Kannustamme aktiivisia amiksia stipendeillä

Teollisuusliiton juhlavaltuusto päätti keväällä 2019 perustaa stipendirahaston, josta jaetaan 500 euron suuruisia stipendejä enintään 120 kappaletta vuodessa. Stipendillä tuetaan aktiivisia nuoria heidän opiskelunsa aikana ja vahvistetaan opiskelijajäsenten kiinnittymistä Teollisuusliittoon ja sen nuorisotoimintaan.

Opiskelijoiden tulevaisuuden näkymiin sisältyy usein ennalta-arvaamattomuutta, jota korona-aika on vain lisännyt. Tässä maailmantilanteessa ammattiliittojen merkitys korostuu erityisesti nuorten työelämään kiinnittymisessä. Turvaa ja tukea haetaan nyt ammattiliitoista, jolloin niiden toiminnan perusajatukset, yhteisöllisyyden tunne ja yhdessä toimiminen, korostuvat. Näiden asioiden toimimisen puolesta haluamme palkita ja kannustaa Teollisuusliiton sopimusaloille opiskelevia nuoria.

Moni työnantaja päätti viime keväänä olla koronan takia ottamatta opiskelijoita työssäoppimisjaksoille. Sen seurauksena useiden opiskelijoiden valmistuminen myöhästyi. Valmistuneiden opiskelijoiden tilanne ei ole sekään ollut helppo, koska ensimmäisen oman alan työpaikka on voinut olla kiven alla. Tällaisina hetkinä tarvitsemme opiskelijoiden kannustimiseksi ja tueksi toimenpiteitä, jotka muistuttavat heitä myös oman alansa arvostamisesta.

Tässä maailmantilanteessa ammattiliittojen merkitys korostuu erityisesti nuorten työelämään kiinnittymisessä.

Metalliliiton, Puuliiton ja TEAMin yhdistyttyä vuonna 2018 puhuttiin ay-liikkeen leveämmistä hartioista. Tämä näkyy omalla tavallaan myös Teollisuusliiton stipendissä. Pystymme jakamaan stipendit usealle eri opiskelualalle. Teollisuusliiton sopimusalojen töihin tähtääviä ammatillisia perustutkintoja on tällä hetkellä 18, metsäalasta metallialaan ja aina media-alaan asti. Liitossa on noin 6 000 opiskelijajäsentä.

Teollisuusliiton järjestämää oppilaitostiedottamista ei ole koronan aikana lopetettu, vaan se on muuttanut muotoaan verkossa järjestettäväksi toiminnaksi. Kerromme opiskelijoille ammattiliiton merkityksestä jo opiskeluaikana ja tulevassa työelämässä. Samalla kannustamme heitä aktivoitumaan liiton nuorisotoiminnassa.

Teollisuusliiton opiskelijastipendin kevään hakuaika jatkuu 2.5. asti. Lisätietoa ja hakemuslomake on täällä: www.teollisuusliitto.fi/teollisuusliitonstipendi.

TUOMAS SUIHKONEN
Teollisuusliiton järjestötoimitsija

KUVA KITI HAILA

Irene Niskanen: Turva tuotettava ilman loukkuja ja katkoksia

Suomen sosiaaliturvajärjestelmä on tunnistettu monimutkaiseksi ja vaikeaselkoiseksi. Järjestelmän pirstaleisuus ja ennakoimattomuus korostuvat ihmisten elämäntilanteiden vaihtuessa.

Hallitusohjelman ja meneillään olevan sosiaaliturvan kokonaisuudistuksen tavoitteena on palveluiden ja etuuksien parempi yhteensovittaminen. Tavoitteen saavuttamiseksi on kartoitettava, mikä tekee työn tekemisestä nykyistä kannattavampaa, ja miten taataan kansalaisille ennakoitavissa oleva turva eri elämäntilanteisiin ilman katkoja ja byrokratialoukkuja. Esillä on ollut myös pohdintaa siitä, miten paljon työttömyysturvassa pitäisi olla velvoitteita.

Taustalla vaikuttaa työelämän murros, jossa työsuhteet muuttuvat myös alustatalouden myötä. Nyt on tarpeen pohtia mallia, joka mahdollistaa oikeuden työttömyysturvaan palkansaajille, itsensä työllistäjille ja yrittäjille. Tärkeä tavoite on myös saada osatyökykyisille nykyistä paremmat mahdollisuudet päästä töihin. Lisäksi työttömyysturvan seuraamusjärjestelmä, kuten esimerkiksi karenssit, pitää arvioida, ja etsiä keinoja kannustaa ihmisiä työnhakuun ja tapoja helpottaa lyhytaikaisen työn vastaanottamista.

Järjestelmän uudistaminen ja työttömyysturvan selkeyttäminen on välttämätöntä. Nykyinen ansioturvajärjestelmä on varsin monitahoinen, jonka vuoksi etuuksien toimeenpanossa ja työttömyyskassan neuvontatehtävän hoitamisessa kohdataan jatkuvasti haasteita.

Työttömäksi jääneet tarvitsevat helposti ymmärrettävää tietoa siitä, miten on toimittava ja mihin etuuksiin ja palveluihin heillä on oikeus tai mahdollisuus.

Tavoitteena on auttaa työnhakijaa työllistymään entistä paremmin niin, että palvelukokonaisuus olisi kaikilta osiltaan selkeä, ja niin sanottu yhden luukun periaate toteutuisi mahdollisimman hyvin.

Työttömyysturvan uudistamisen tavoitteena on oikeudenmukainen ja yhdenvertainen järjestelmä, jossa etuudet ovat perusteltavissa ja rahoitus on kestävällä pohjalla. Tämän saavuttamiseksi järjestelmä on uudistettava kokonaisuutena, vaikka se tehdään asteittain.  Eri viranomaistahojen välinen yhteistyö ja tietojen vaihtaminen on siksi saatava tehokkaaksi.

Teollisuuden työttömyyskassa uudistaa ja parantaa jäsenten asiointi- ja neuvontapalveluja helppokäyttöisemmiksi ja ymmärrettävämmiksi. Olemme sitoutuneet tarjoamaan paremmin kaikille jäsenillemme saavutettavissa olevat palvelut ja tiedot. Tavoitteenamme on, että jäsen voi valita itselleen sopivimmat asiointitavat ja -väylät. Kaksi vuotta sitten hieman yli 85 prosenttia hakemuksista lähetettiin sähköisesti, ja tällä hetkellä osuus on jo noin 91 prosenttia. Palvelumme on kuitenkin samalla tasolla asiointitavasta riippumatta.

Koronakriisin aiheuttaman työttömyyden lisääntymisen vuoksi otimme käyttöön uusia luottamushenkilöille suunnattuja palveluja, jotta tiedonvaihto työpaikkojen ja työttömyyskassan välille saataisiin joustavaksi ja nopeaksi. Tämäkin kehittämistyö jatkuu edelleen. Viime vuonna luottamushenkilöille suunnatussa kyselyssä kassa arvioitiin luotettavaksi ja kehittyväksi toimijaksi. Kehitystyötä on tehty luottamushenkilöiden rinnalla jäsenten palautteen perusteella. Kehitystyössä näkyy vahvasti jäsenen näkökulma.

IRENE NISKANEN
Teollisuuden työttömyyskassan johtaja

KUVA KITI HAILA

Sari Perkiö: Verkkokoulutus vastaa korona-ajan haasteisiin

Koronapandemia on riehunut keskuudessamme jo vuoden. Se on ajanut yhteiskunnan seinää vasten. Tilanne on vaikuttanut Teollisuusliiton sopimusalojen työntekijöiden arkeen muun muassa lomautuksina.

Poikkeustilanne on vähentänyt myös Teollisuusliiton jäsenilleen tarjoamaa koulutusta. Opistokurssit Murikassa jouduttiin peruuttamaan keväällä 2020. Osa työnantajan tukemista luottamushenkilökoulutuksista siirrettiin syksyyn. Syksyllä pandemia rauhoittui sen verran, että opisto- ja viikonloppukoulutuksia pystyttiin järjestämään turvallisuusohjeita noudattaen. Loppuvuodesta tartuntamäärät alkoivat jälleen kasvaa ja opetus jouduttiin keskeyttämään.

Poikkeuksellinen tilanne jatkuu edelleen, mutta jäsenten koulutustarve ei katoa. Päinvastoin tilanteen aiheuttama epätietoisuus ja työnantajien paine yt-neuvotteluihin lisäävät luottamushenkilöiden työkuormaa.

Luottamusmiehet ja työsuojeluvaltuutetut saavat Teollisuusliiton tarjoamista koulutuksista valmiuksia muun muassa neuvottelutaitoihin ja paikalliseen sopimiseen. Vuoden alussa aloittaneiden uusien luottamusmiesten tilanne on huolestuttavin. Startti- ja peruskoulutuksella on tärkeä osa tehtävien haltuun ottamisessa. Uusille luottamusmiehille oli tarkoitus pitää 10 alueellista starttikurssia valtakunnallisena viikonloppukoulutuksena. Koronatilanteen vuoksi kursseja ei voitu järjestää lähiopetuksena.

Halusimme kuitenkin tarjota uusille luottamushenkilöille jotain kättä pidempää, joten muunsimme kurssit verkossa pidettäviksi koulutuksiksi.

Odotamme kaikki normaaliarkeen palaamista, mutta emme jätä poikkeusaikanakaan ketään ilman koulutusta.

Verkkokurssit eivät tietenkään korvaa lähiopetuksen luonnollista vuorovaikutusta ja opiskelijoiden huomioimista yksilöinä. Verkossa opettaminen ei myöskään korvaa yhtä lähiopetuksen tärkeimmistä elementeistä, eli luottamushenkilöiden mahdollisuutta vertaistukeen ja verkostoitumiseen.

Turhauttavassa poikkeustilanteessa haluamme viestittää jäsenillemme, ettei heitä ja heidän koulutustarpeitaan ole unohdettu. Tarjoamme luottamusmiesten starttikurssien lisäksi verkko-opetuksena nelituntisia Luottamusmiesten ensiaskeleet ja –jatkoaskeleet -kursseja. Niissä luottamusmiehille annetaan opettajan johdolla evästystä tehtävien hoitamiseen. Kursseilla on tilaisuus kysyä mieltä askarruttavista asioista. Samantyyppistä verkkokoulutusta tarjotaan myös työsuojeluvaltuutetuille.

Odotamme kaikki normaaliarkeen palaamista, mutta emme jätä poikkeusaikanakaan ketään ilman koulutusta.

SARI PERKIÖ
Teollisuusliiton koulutussuunnittelija

KUVA KITI HAILA