Mihin katosi duunarin arvo, osa 2: Rankaiseminen ei toimi, kriittisyyttä tarvitaan ja työntekijään on luotettava, sanovat asiantuntijat

Emeritusprofessori Markku Ojanen, tutkijatohtori Frank Martela ja tutkijatohtori Tiina Saari kertovat näkemyksistään ihmisarvosta, yhteiskunnasta, demokratiasta, tulonjaosta ja työelämästä.

 

Aktiivimalli – sokeaa taitamattomuutta

”Meillä on psykologiassa valtavasti tutkimusta siitä, miten huonosti rankaiseminen toimii. Kuuluuko pakottaminen nyky-yhteiskuntaan? Pakottaminen on osoitus sokeudesta, taitamattomuudesta ja hävyttömyydestä”, sanoo emeritusprofessori Markku Ojanen työttömien aktiivimallista.

Markku Ojanen on Tampereen yliopiston eläkkeellä oleva psykologian professori. Emeritusprofessori kirjoittaa ja osallistuu yhteiskunnalliseen keskusteluun edelleen ahkerasti. Parhaiten hänet ehkä tunnetaan onnellisuustutkimuksistaan. Hänellä on valtavasti tutkimustietoa siitä, miten tulonjaoltaan tasaisimmat yhteiskunnat ovat paitsi toimivimpia, myös onnellisimpia yhteiskuntia.

Suomalaisia työttömiä rankaiseva aktiivimalli sotii Ojasen mukaan kaikkea sitä vastaan, mitä ihmismielestä ylipäänsä tiedetään.

– Rankaisu johtaa vain keinotteluun, temppuiluun ja silmänpalvontaan. Jos haluamme aktivoida työttömiä, kaikki pitää tehdä myönteisyyden kautta. Annetaan aktiivisuudesta lisää rahaa tai myönnetään muita kannustimia. Ja minä muistutan, miten tavattoman pitkäaikaisia vaikutuksia myönteisellä kannustamisella ihmiselle on. Me tiedämme, että esimerkiksi työpaikoilla keskinäinen kannustaminen saa ihmeitä aikaan.

– Nyt luodaan hirveä valvontakoneisto, kun ei luoteta ihmiseen, vaikka pitäisi tarjota työtä ja poistaa esteitä työpaikkojen luomiseen.

Ojanen kuvaa, että aktiivimallin takana täytyy olla jokin ”kieroutunut idea” ihmisestä.

– Tässä yhteiskunnassa on kovuutta, joka pelottaa. Pehmeässä maailmassa annetaan ja jaetaan tasan, annetaan jopa lahjaksi. Kovassa maailmassa puhutaan kyllä kauniisti ihmisarvosta. Todellisuudessa ihmisen arvo rakennetaan saavutusten ja tuloksellisuuden mukaan.

”HERÄÄ, VASEMMISTO”

– Olen odottanut vasemmistolta tiukempaa otetta. Ammattiliittojen pitäisi lyödä nyrkkiä pöytään ja haastaa kilpailukykymantra, Ojanen vaatii.

– Tuhoisin yhteiskunta on se, missä uskotaan, että vain vahvat voittavat. Trickle down -teoria on täyttä roskaa. Sillä rikkaat vain perustelevat omia kohtuuttomia etuuksiaan. Siellä takana on täysin tyhjä ihmiskuva.

Ojasen mainitsema trickle down –teoria kuvittelee, että kunhan rikkaimpien pöytiin kasataan riittävän paljon mehukkaimpia paisteja, parhaimpia viinejä ja herkullisimpia leivonnaisia, lopulta sieltä sitten varisee jotain suuhunpantavaa alaskin päin eli köyhille. Tuo Reaganin-Thatcherin talousteorioista tuttu murusteluilmiö ei vain tunnu Suomessakaan toteutuvan. Päinvastoin, rikkaat ovat rikastuneet, sillä verotuksen progressiota on höllennetty ja tavallisten työntekijöiden tahtia on samaan aikaan kiristetty ja työaikaa pidennetty.

– On tietysti helppo mennä mukaan tähän markkinakeskeiseen, elitistiseen, kilpailukykyä korostavaan ihmiskäsitykseen. Ammattiyhdistysliikkeessäkin on kasvun odotusta. Kyllä asiat korjaantuvat, kunhan vain kasvua tulee lisää. En kaipaa jatkuvaa taistelua, mitä takavuosina oli. Mutta näin paljon ei pitäisi antaa periksi. Tässä on 10 vuotta odotettu, että hyvää syntyisi talouskasvusta. Mutta jotkut ovat saaneet vain lisää hommia, vaikka työtä pitäisi päinvastoin jakaa paljon nykyistä enemmän. Minä olen valmis nostamaan verotuksen progressiivisuutta ja poistamaan varakkailta etuja.

– Materialistinen kilpailukulttuuri on mennyt siihen, että olisi ihan oikein, että johtajien ja osakkeenomistajien osuuden pitäisi kasvaa. Palkkaerojen pitäisi kasvaa ja että se kannustaa ihmisiä.

Jo kreikkalainen filosofi Platon vaati, että rikkaan tulot saisivat olla vain nelinkertaiset köyhään verrattuna, Ojanen muistuttaa.

– Sen yli kaikki muu on turhaa. Suomessakin on osattomia ihmisiä, joilla ei ole etuja eikä oikeuksia. Ja suhteellinen köyhyys alentaa onnellisuutta. Ihmistä kuormittaa valtavasti, jos hän joutuu koko ajan miettimään, riittävätkö rahat.

Vasemmiston pitäisi puhkaista rikkaiden hellimät ajatuskuplat siitä, miten he ovat ihan itse olleet oman hyvän osansa seppiä. Näin psykologian professori selittää sitä, miten kultalusikka suussa syntyneet ihmiset selittävät kohtuuttomia tulojaan ja etuuksiaan.

– Ihmisellä on mielettömän hyvä taito selittää asiat itsensä kannalta parhain päin. Näin rikkaat selittävät omia etuuksiaan: ”Minä olen saanut tämän aikaan.” Mutta ovatkohan he nyt sitten niin älykkäitä ja lahjakkaita? Onko koskaan edes tutkittu kunnolla, mitä on lahjakkuus? Tämä on rikkaille vain keino pönkittää omaa arvokkuuttaan, Ojanen painottaa.

YKSILÖÄ PIINAA ”MINUUDEN KIROUS”

– Onnellisena on mukavampi elää. Onnellisen ihmisen kanssa on mukavampi elää ja tehdä työtä, niin kiteyttää Ojanen sen, miksi onnellisuudella on merkitystä.

Mutta onnen tavoittelu ei missään nimessä tarkoita samaa kuin onnellisuus. Yksilö- ja yhteisökeskeistä ihmiskäsitystä on usein kuvattu läntisen ja itäisen kulttuuripiirin eroilla. Suomi istuu tässä asiassa lujasti lännessä.

Yksilökeskeisuus tuo vapautta ja itsenäisyyttä. Siitä ovat kummunneet jokaisen yksilön jakamattoman ihmisarvon käsite, samoin tasa-arvon ja demokratian ihanteet.

– Mutta yksilökeskeisyydellä on kääntöpuolensa. Siitä seuraa oman minuuden pohdintaa. Vaikka periaatteessa julistetaan jokaisen yksilön arvoa, ihminen joutuu koko ajan kyselemään ja punnitsemaan omaa arvoaan verrattuna muihin, Ojanen toteaa.

– Uskon, että monet psyykkiset ongelmat johtuvat siitä, että yksilökeskeinen yhteiskunta on hirmuisen vaativa. Ihmisen pitäisi koko ajan olla esiintuomassa lahjakkuuttaan. Pitäisi taitaa, osata ja hankkia oma arvo jatkuvasti uudestaan.

HUOLENPIDON KORVASI ”LUKUMAGIA”

Ojanen alleviivaa moneen kertaan sitä, että tutkimusten mukaan ihmiset voivat parhaiten sellaisissa yhteiskunnissa, jotka perustuvat yhteistoimintaan, keskinäiseen huolenpitoon ja yhteisen hyvän jakamiseen. Hänellä on vuosikymmenien kokemus siitä, miten Suomessa on sosiaali- ja terveydenhoidossa siirrytty huolenpidosta kohti ”lukumagiaa”.

– Kilpailutusidea on lyönyt läpi koko yhteiskunnan, ja siihen ovat menneet mukaan myös kunnat ja kaupungit. Raha painottuu. Kaikki perustuu ideologiseen lukumagiaan, jonka mukaan kaikki lasketaan. Säästää pitäisi koko ajan, mutta tämä tulee lopulta meille kovin kalliiksi.

– Kaunista puhetta on niin paljon, mutta politiikka ei millään lailla vastaa tekoja, esimerkkinä sote. Sotessa joko laatu huononee tai hoito maksaa enemmän. Vanhusten hoidosta pitäisi säästää miljardi euroa. Nyt jo vanhusten hoidosta tulee syytinkimummot mieleen, joten jo ajatuksena säästäminen on pöyristyttävä.

–Meiltä on hämärtynyt asioiden tärkeysjärjestys.  Syrjäytymisvaarassa olevien tukeminen pitäisi olla meillä etusijalla, siihen pitäisi aina löytyä rahaa. On kunnia-asia pitää heikommista huolta.

Yhteiskunnallisen eriarvoisuuden kasvu huolettaa Ojasta erittäin paljon. Hän muistuttaa vakavana, että tutkimukset osoittavat, miten tuloerot murentavat luottamuksen ja turvallisuuden ilmapiiriä. Hän mainitsee tutkimuksen, jossa oli erittäin edustava otanta ja jossa suomalaisilta kysyttiin oikeudenmukaisuudesta.

– Mitä pienemmät tulot, sitä epäoikeudenmukaisemmaksi yhteiskunta koettiin. Mitä suuremmat tulot, sitä oikeudenmukaisemmalta yhteiskunta näyttää. Tulos oli täysin lineaarinen. Raha luo kuvan siitä, että elämä on itsestään selvää ja oikeudenmukaista.

– Tämä tutkimustulos on otettava vakavasti, se on uskottava. Me näemme muualta maailmasta, että epäoikeudenmukaisuus johtaa lopulta väkivallan lisääntymiseen.

 

Kansalainen turvaa demokratian – ei talous

”Demokraattisen yhteiskunnan ylläpitämiseksi on hirveän tärkeää, että ihminen pystyy kriittiseen ajatteluun. Tämä jää tuottavuusajattelun jalkoihin”, filosofi Frank Martela toteaa.

KUVA AALTO-YLIOPISTO

Aalto-yliopiston tutkijatohtori Frank Martela perää uusia näkökulmia koko julkiseen keskusteluun.

– Koulutuksesta puhuttaessa keskitytään aivan liikaa siihen, miten ihmisistä saadaan tuottavia kansalaisia. Tämä edustaa hyvin kapeaa ihmiskuvaa.

– Sitä saa, mitä mitataan. Poliittisissa päätöksissä korostuvat taloudelliset vaikutukset, vaikka pitäisi katsoa, mitkä ovat niiden yhteiskunnalliset vaikutukset. Taloudesta on tullut päämäärä ja itseisarvo, ei väline.

Martela on kritisoinut esimerkiksi työttömien aktiivimallia.

– Malli vaikuttaa kansalaisuuden kokemukseen. Poliittiset päätökset pitäisi tehdä niin, että kaikki tuntevat olevansa osa tätä yhteiskuntaa. Yhteiskunnan legitimiteettiä on pidettävä yllä.

Legitimiteetillä tarkoitetaan sitä, miten hyväksyttävällä ja oikeudenmukaisella tavalla yhteiskunta näyttää toimivan kansalaisten mielestä. Kasvu ilman oikeutta johtaa demokratian romahdukseen. Tästä on Martelan mielestä jo näyttöä.

– Trumpin valinta Yhdysvaltain presidentiksi on oire yhteiskunnan epäonnistumisesta. Talouskasvu ei enää palvele kaikkia kansalaisia. Rikkaudet päätyvät vain hyvin pienen eliitin käsiin. Kun keskitytään vain talouskasvuun, osalle Yhdysvaltain kansalaisista yhteiskunnasta on tullut hyvin haastava. Heidän elinolonsa ovat kuin suoraan kehitysmaista.

– Eliitin ja kansalaisten vastakkainasettelu johtaa demokratian romahtamiseen. Yhdysvallat on tästä räikein esimerkki, mutta Euroopassakin näkyy hyvin huolestuttavia kehityskulkuja, Unkari esimerkkinä.

”PIENI MAA TARVITSEE JOKAISENSA”

– Syrjäytymisen ennaltaehkäisy on useimmiten halvempaa kuin se, että jo syvälle kuoppaan sysättyä ihmistä yritetään nostaa sieltä ylös. Ennaltaehkäisyssä ongelma on usein se, että kriisien hoitamisen ja ennaltaehkäisyn budjetit ovat pirstaloituneita. Pitäisi ajatella pitkäjänteisesti ja antaa rahoitus sinne, missä siitä on eniten hyötyä jo ennakolta. Järkeviä keinoja syrjäytymisen ehkäisyyn kyllä tunnetaan. Ei niin, että kukin saa vartioida omaa budjettiaan ja että instituutiot toimivat niin, että hankalat tapaukset siirretään taas eteenpäin jollekin toiselle instituutiolle pois omaa budjettia rasittamasta.

Martela muistuttaa, että vielä Suomessa luottamus vieraisiin ihmisiin on aivan Euroopan ykkösluokkaa. Kyselyistä tiedetään, että suomalaiset maksavat myös veronsa hyvin mielellään. Kaikille annettava koulutus on keskeisiä palveluita, joita verovaroilla kustannetaan. Hyvinvointivaltion legitimiteetti on siis vielä hyvällä tolalla.

– Suomen kaltaisella pienellä maalla ei ole varaa hukata osaajiaan. On ehdottomasti huolehdittava siitä, että kaikilla on mahdollisuus kouluttautua kotitaustasta huolimatta.

Mitä tapahtuu, kun yhteistyöhön ja yhteisöllisyyteen perustuva ihmiskuva laitetaan yltiöyksilöllistä ihmiskuvaa vastaan? Paremmuudesta ei ole Martelalle epäselvyyttä.

Tämä paljastuu, kun pyydän Martelalta kommenttia ”aynrandilaisesta” maailmankuvasta. Tällaista ääriyksilöllistä filosofiaa kannattaa esimerkiksi Björn Wahlroos. Hän kertoo saaneensa elämänsä tärkeimpiin kuuluvat vaikutteet yhdysvaltalaisen Ayn Randin pääteoksesta Kun maailma järkkyi. Järkälemäisessä, 1500-sivuisessa Randin romaanissa ihmiskunnan pelastavat jalomuotoiset, nerokkaat ja valkoiset valioyksilöt. Wahlroosin voi ainakin todeta lukeneen sangen kehnoa kaunokirjallisuutta.

– Niin, Disneykin jää Randille toiseksi mustavalkoisuudessa. Rand on aika extreme-tapaus, sillä voittajat ovat kaikissa asioissa hyviä. He ovat komeita ja kauniitakin, kaikki muut ovat rumia ja kaikin puolin iljettäviä.

Randilainen maailmankuva on paitsi naurettava, myös väärä. Martela painottaa hänkin, että yhteistyö ja niin sanotusti yhteen hiileen puhaltaminen on aina paitsi inhimillistä myös kaikkein tuottavinta.

– Yritykset, joissa pystytään eliminoimaan keskinäinen kilpailu ja sisäinen politikointi, menestyvät kaikkein parhaiten. Suomalaisten pelialan yritysten menestystä selittää osaltaan juuri se, että ne jakavat tietoa keskenään ja sparraavat toisiaan … ja että eri yritysten työntekijät käyvät yhdessä kaljalla, Martela naurahtaa.

Kannustus ja yhteistyö kantavat Suomea eteenpäin, sitä mieltä on Martelakin.

– Motivaation kannalta kilpailu on tuhoisaa. Ajatellaan vaikka koulun perinteistä liikunnan opetusta. Koulussa hyvä tavoite olisi saada vähiten liikkuvat oppilaat liikkumaan. Mutta jos mittaillaan vain tuloksia ja kohdistetaan kaikki huomio parhaimpiin, tavoite ei onnistu. Ei siitä kovin myönteisiä muistoja jää. Kaikkia pitäisi auttaa löytämään oma tapansa liikkua. Lapsia pitää laittaa mahdollisimman vähän järjestykseen.

– Ihmisarvo on jakamaton, summaa Martela ihmiskäsityksensä.

 

”Ihminen haluaa olla luottamuksen arvoinen”

”Lähtökohtaisesti ihminen haluaa aina olla hänelle osoitetun luottamuksen arvoinen. Kun työnantaja luottaa työntekijään, hän kyllä vastaa siihen”, toteaa tutkijatohtori Tiina Saari.

KUVA TAMPEREEN YLIOPISTO

Tampereen yliopiston työelämän tutkimuskeskuksessa työskentelevä Tiina Saari on perehtynyt niin sanottuun työnantajan ja työntekijän psykologiseen sopimukseen.

– Psykologinen sopimus kuvaa työntekijän käsitystä hänen työsuhteeseensa kuuluvista oikeuksista ja velvollisuuksista. ”Teen työt niin hyvin kuin pystyn, niin työnantaja pitää minusta huolta.” Mutta nyt tämä sopimusmalli on hapertumassa, Saari toteaa.

Nykyisten silppu- ja pätkätöiden epävarmuudessa työntekijän pitää olla ikään kuin koko ajan varuillaan.

– ”Teen täällä hommani hyvin, mutta opettelen samalla uusia malleja tai taitoja, jotta työllistyn myös jatkossa.”

Raadollisinta on, jos työnantajat ryhtyvät pitämään ihmistä vain välineenä tai koneiston osana, jonka voi aina vuorollaan korvata uudella. Saarelle tämä on myös yrityksen näkökulmasta sangen lyhytnäköistä.

– Työntekijän arvostus näkyy aina työtuloksessa ja myöhemmin työhyvinvoinnin kasvuna. Jos ihmisen annetaan olla ylpeä työstään ja häntä kohdellaan hyvin, häntä ei tarvitse valvoa tai rangaista.

Työelämässä on myös aiempaa enempää yksilöllistymistä, jopa henkilöbrändäystä.

– Työntekijä pistää siis koko persoonallisuutensa likoon. Pitää olla työntekijä 24/7, Saari kuvaa.

– Mutta rikkooko tämä psykologisen sopimuksen, kun työ tunkee kaikkialle? Saanko tästä työstä niin paljon, että minun kannattaa olla firman mies koko ajan? Tämä voi olla psykologisesti tavattoman rasittavaa, Saari kuvailee.

”ÄLLISTYTTÄVÄÄ TOUHUA”

– Aika ällistyttävää tämä touhu välillä on! Kun ihminen on ollut hyvä ja luotettava työntekijä, olipa hän millä alalla tahansa, hänestä tuleekin työttömänä yht´äkkiä epäluotettava, suorastaan vaarallinen yksilö, jota on koko ajan valvottava, Saari kuvaa työttömien aktiivimallia.

Tällekään tutkijalle aktiivimallin takaa väijyvä ihmiskuva ei edusta mitään rationaalista tapaa hoitaa asioita.

– Kannustaminen ja mahdollisuuksien antaminen on vaihtunut valvontaan ja pakkoon. Tämä ei ole resurssien kannalta lainkaan järkevää. Suurin osa työttömistä haluaa työllistyä, mutta tämä malli perustuu kaikkien työttömien niputtamiseen ja kaikkien rankaisemiseen.

Tutkija haluaa muistuttaa, että suomalainen työelämä on monilla eurooppalaisilla mittareilla mitattuna laadukasta ja että työntekijät voivat hyvin. Mutta tutkija kritisoi median välittämää kuvaa itse työn tekemisestä.

– Mediassa annetaan kauhean kapea kuva nykyajan työntekijästä. Ikään kuin kaikki olisivat it-työläisiä, jotka hengailevat iloisina kahviloissa ja tekevät läppärillään töitä. Heillä on vapaat työajat ja he vaihtavat työnantajaa ihan lennossa.

Todellisuus on hyvin kaukana tästä. Ensinnäkin hyvin osa suomalaisista tekee edelleen aivan tavallisia töitä. Valmistavat tuotteita tehtaissa, kattavat pöytiä ravintoloissa, auraavat teitä, siivoavat toimistoja, pitävät huolta lapsista ja vanhuksista, opettavat ekaluokkalaisia lukemaan…

Toisekseenkin, vapautta on jaossa vain harvoille, eikä halu sitoutua työhön ole Saaren mukaan kadonnut minnekään. Ihmisellä on perustavanlaatuinen tarve turvallisuuteen. Ihminen haluavat varmuutta ja mahdollisuutta suunnitella tulevaisuutta, ja vakituinen työ tuo juurikin sellaista varmuutta. Saarelle ei ole yllätys se, että Suomen laskevien syntyvyyslukujen takana väijyy myös nykyisten työmarkkinoiden epävarmuus.

Ja sitten on se alustatalous.

– Uberit ja Voltit ja muut digialustojen kautta keikkatyötä välittävät yritykset, olen kiinnostuksella seurannut niiden leviämistä. Niissähän ei ole edes työnantajaa, eikä kellään ole myöskään työnantajavelvollisuuksia. Työntekijät ovat ikään kuin yrittäjiä. Mutta keikkaa tekemällä ei useinkaan ole edes mahdollisuutta ansaita säännöllistä elantoa, Saari toteaa.

Vaikka vuokratyöntekijöitä tai näitä muka-itsenäisiä yrittäjiä onkin edelleen vähemmistö työväestöstä, Saari kehottaa muistamaan jokaiselle kuuluvat, tasa-arvoiset oikeudet.

– Ketään ei saa unohtaa. Joillekuille nämä työt ovat todellisuutta. Ei saa syntyä ajatusta, että kyllähän ”ne muut” voivat tehdä töitä huonoin ehdoin, kunhan se ei kolahda omalle kohdalle.

 

TEKSTI SUVI SAJANIEMI

Lue tästä Mihin katosi duunarin arvo? -juttupaketin osa 1, missä Teollisuusliiton aktiivit toivovat, että nyky-yhteiskunnan ihmiskäsitykseen tulisi kylmyyden sijalle arvostus.

Lue tästä Mihin katosi duunarin arvo? -juttupaketin osa 3, missä liiton toimitsijat pohtivat ihmiskäsityksen käsitettä ja sen merkitystä liiton toiminnassa.

Mihin katosi duunarin arvo, osa 1: Kylmyyden sijalle arvostus, toivovat Teollisuusliiton aktiivit

Kylmä, raadollinen, säälimätön. Sellaisilla sanoilla Teollisuusliiton aktiivit kuvaavat yhteiskunnassamme vallalla olevaa käsitystä ihmisestä. Pystyykö ay-liike vastaiskuun? Tavallisen kansalaisen pitäisi saada arvonsa takaisin ja poliittisissa päätöksissä pitäisi kunnioittaa ihmistä, ei markkinataloutta.

”Hallitus lyö lyötyjä”

”Akateemisten ihmisten tulkinnat ja näkökulmat tulevat esiin, vaikka kaikkien näkökulmien pitäisi näkyä lehdistössä tasapuolisesti”, sanoo salolaisen RMJ Saksman Oy:n pääluottamusmies Christian Vuorinen. KUVA PEKKA ELOMAA

– Hallituksen päätöksistä hohkaa kylmä ja raadollinen käsitys ihmisestä. Tämä tulee nykyhallituksen ihmiskäsitystä kysyttäessä ensimmäiseksi mieleen, Christian Vuorinen toteaa.

Puuseppä Vuorinen on salolaisen RMJ Saksman Oy:n pitkäaikainen pääluottamusmies. Vuorinen on hyvin tietoinen siitä, mihin hänen mukaansa ”äärioikeistolaisen” hallituksen käytännön sovellukset sen omasta ihmiskäsityksestä ovat johtaneet.

– Hallitus lyö lyötyjä. Luodaan epävarmuuden ilmapiiriä. Tökitään kepillä ja sanotaan: tommonen sinä olet.

– Ei valtavirtamedia kirjoita yritystuista joka päivä, vaikka niihin on mennyt paljon rahaa. Ei niitä sotkuja käsitellä koko ajan television uutisissa.

Suomessa tuloerot kasvavat. Perusturvan taso on tietoisesti laskettu niin alas, että se loukkaa ihmisarvoa. Työttömien aktiivimallin todellisena piilotavoitteena on leikata sosiaalikuluista. Sen todistavat ne lukemattomat – usein jopa surkuhupaisan järjettömät – kertomukset karensseista, leikkauksista ja työttömyysturvan epäämisistä, joihin nykylaki pakottaa.

 

”Teetimme syksyllä eduskunnan tietopalvelulla laskelman tuloeroista. Se osoitti Juha Sipilän (kesk.) hallituksen toimien lisänneen tuloeroja.”
Paavo Arhinmäki, kansanedustaja (vas.). HS 26.11.2017

”Euroopan neuvoston sosiaalisten oikeuksien komitea on tosiaan useasti huomauttanut Suomea siitä, että vähimmäisturvamme on riittämätön.”
Jiri Sironen, puheenjohtaja, Suomen köyhyyden ja syrjäytymisen vastaisen verkoston puheenjohtaja, Ydin 2/2018

”Hallituksen kevätlahja yrityksille – tukia piti leikata, mutta rahaa tulikin lisää (…) Yritystuet ovat vain lisääntyneet viime vuosina.”
Uutinen, Ylen verkkosivut 26.4.2017

”Minun olisi pitänyt käydä harjoittelemassa työnhakua, vaikka olen jo työllistynyt” (…) Miten asia voi olla niin, ettei työllistyminen vapauta työllistymistä edistävistä palveluista?”
Uutinen opettaja Juhamatti Kaliman rankaisemisesta, Ylen verkkosivut 7.8.2018

 

KUKA NÄKYY, KETÄ KUUNNELLAAN?

– Tavalliset työntekijät eivät ole syyllisiä vuonna 2008–2009 alkaneeseen lamaan ja tähän taloustilanteeseen. Sen ovat luoneet poliittiset päättäjät. On väärin sälyttää vastuu pienten ihmisten ja perheenäitien harteille, Vuorinen sanoo. Hän viittaa siihen, että maailmanlaajuinen lama lähti vyörymään yhdysvaltalaisen Lehman Brothers -pankin mentyä konkurssiin. Pankki antoi holtittomasti lainoja, eivätkä viranomaiset valvoneet tiettävästi jopa rikollisia keinoja harjoittaneita miljardipankkiireita.

Valtavirtamediassa ei juuri näy tuotannon työntekijöitä. Heitä ei näy ainakaan missään nimessä silloin, kun puhutaan tärkeistä yhteiskunnallisista asioista.

– Se, ketkä esiintyvät lehdistössä, se luo mielikuvat koko yhteiskuntaan. Medialla on iso vaikutusvalta. Akateemisten ihmisten tulkinnat ja näkökulmat tulevat esiin, vaikka kaikkien näkökulmien pitäisi näkyä lehdistössä tasapuolisesti.

Poliittiset päättäjät kuuntelevat hyväosaisia ja korkeimmin koulutettuja. Vuorinen ottaa esimerkiksi valtiovallan rahoittamat raportit tulevaisuudesta.

– Ei siellä ole työntekijöiden edustusta. Miksi?

 

”Kansainvälinen professoriryhmä hahmotteli 700 000 eurolla Suomen tulevaisuutta.”
Uutinen Pekka Himasen tulevaisuusraportista, IL 30.12.2015

”Ratkaisevaa kaikissa yhteiskunnissa on, miten integroida nuo kolme ulottuvuutta: informationaalinen, inhimillis-kollektiivinen ja inhimillis-henkilökohtainen. Se riippuu paljolti siitä, miten kollektiivinen identiteettinäkökulma sisäistetään henkilökohtaisessa identiteettinäkökulmassa.”
Lainaus Himasen raportista, IS 7.11.2013

 

KIKYN SIJAAN VAPAUTTA

KIKY on lyhenne kilpailukykysopimuksesta, jonka työmarkkinoiden keskusjärjestöt solmivat helmikuussa 2016. Työntekijäpuoli taipui sopimukseen välttyäkseen hallituksen niin sanotuilta pakkolaeilta. Kiky on pidentänyt kokoaikaisten työntekijöiden vuosittaista työaikaa 24 tuntia ja leikannut 30 prosenttia julkisen sektorin lomarahoista. Sopimukseen kirjattiin monia muitakin muutoksia, esimerkiksi sosiaaliturvamaksuja siirrettiin työnantajilta työntekijöille.

Myös paljon työnjohdon töitä tekevä Vuorinen huomauttaa, että hallituspolitiikka kertoo ymmärtämättömyydestä. Ei lainkaan tajuta, mitä päätökset käytännössä tarkoittavat. Kiky-sopimus on Vuoriselle tästä kitkerin esimerkki.

– Kiky on kuin patti niskassa. Se pitäisi saada pois. Kiky on epäonnistuneen politiikan onneton korjausyritys. Kiky luo epätasa-arvoa, sillä se vaikuttaa erilaisiin yrityksiin eri tavoin. Toki ymmärrän, että yritys saattaa saada tästä viivan alle jotakin, mutta tuottavuutta on meillä kasvatettu todellisuudessa yrityksen sisällä.

Se ihmiskäsitys, johon Vuorinen luottaa ja jonka hän jakaa ay-liikkeen kanssa, perustuu jakamattomaan ihmisarvoon, luottamukseen, avoimuuteen ja vapauteen. Vuorisella on kanttia puhua, sillä hän näkee tämän ihmiskuvan käytännön hedelmät omassa työssään.

– Vaikka olemme kaikki erilaisia, olemme kaikki samanarvoisia. Jokaiselle annetaan tässä firmassa mahdollisuus olla hyvä siinä missä on hyvä. Meillä on todella paljon joustavuutta ja vapaaehtoisuutta.

– Yhdessähän me täällä lisäarvoa tehdään. Meillä ei työntekijöitä tarvitse käskeä. Kun asiakkaan tilaus tulee tuotannon puolelle, työntekijät osaavat kyllä muokata työnsä sen mukaan, mitä työtehtäviä tilaus vaatii.

– Hyvä työnantaja tarjoaa vain välineet, tiedot ja työkalut ja tarvittaessa opastuksen. Silloin työntekijä on motivoituneempi ja viihtyy paremmin. Voisin kuvitella tällä kokemuksella osaavani jo vaikka mitä, mutta kun jaan työn toiselle niin, että hän saa sitä kehittää, saa huomata miten hienoja oivalluksia syntyy.

 

”Varmaa on, että huono kohtelu työpaikoilla laskee tuottavuutta enemmän kuin mikään työajan pidennys voi sitä ikinä lisätä.”
Taina Haahti, kirjailija ja entinen johtaja sijoitusalalta, HS 22.1.2017

”Vahvat hierarkiat ovat omiaan aiheuttamaan kyräilyä ja johtajien mielistelyä. Tulehtuneessa ilmapiirissä parhaat ideat harvoin nousevat esiin.”
Joona-Hermanni Mäkinen, tietokirjailija ja Parecon Finlandin varapuheenjohtaja, Ylen verkkosivut 7.8.2018

 

Hyvä kerryttää hyvää

”Ihmisen arvo ei liity mihinkään ulkoiseen, ei siihen, miten paljon joku tuottaa, ei siihen, miten joku pärjää tai suoriutuu”, sanoo hämeenlinnalaisen Koneistuspalvelu L & K:n CNC-koneistaja ja Teollisuusliiton hallituksen jäsen Hanna-Kaisa Rokkanen. KUVA HARRI NURMINEN

– Minä uskon ihmiseen. Meistä jokaisesta löytyy lisää potentiaalia, jos meitä tuetaan ja kannustetaan. Kun ihmiselle tehdään hyvää, se hyvä kasvaa, toteaa Hanna-Kaisa Rokkanen.

– Uskon myös yhteisöllisyyteen. Vaikka me olemme yksilöitä, toiset ihmiset vaikuttavat meihin aina.

Rokkanen on Teollisuusliiton hallituksen jäsen. Hän työskentelee CNC-koneistajana hämeenlinnalaisessa Koneistuspalvelu L&K:ssa. Hänelle ihmisen ”raaka” mittaaminen on hyvin vierasta.

– Ihmisen arvo ei liity mihinkään ulkoiseen, ei siihen, miten paljon joku tuottaa, ei siihen, miten joku pärjää tai suoriutuu. Minulle ihmisen arvo on jotain paljon, paljon syvempää.

Valtavirtamediassa duunari ei saa näkyä tai kuulua. Jokaisen duunarin pitää kuitenkin vastata kiky-minuuteillaan henkilökohtaisesti siitä, että kansakunta pysyy pinnalla globaalin talouden tyrskyissä. Hänen pitää maksaa verot. Ja tavallisten duunareiden kaltaisille tavallisille ihmisille on aivan eri normistot kuin rikkaille.

– Meidän oletetaan vimmatusti tekevän kansantuotetta. Meidän on tuotettava verorahat. Meidän on tehostettava ja tiivistettävä. Mutta meidän ei pidä näkyä julkisuudessa, sillä me voisimme sanoa miten asiat oikeasti ovat. Julkisuuteen ei haluta säröääniä.

 

”Rikkailla on omat keinonsa keventää verotustaan: he hallitsevat sijoituksiaan sijoitusyhtiön kautta.”
Pääkirjoitus, HS 14.3.2013

”Usko siihen, että tuloerojen kasvattaminen ja miljardöörien lukumäärän kasvaminen edistää koko kansakunnan hyvinvointia on silkkaa humpuukia. Kyse on myytistä, jolla superrikkaat perustelevat kohtuuttomia tulojaan.”
Markku Ojanen, emeritusprofessori, blogikirjoitus, luettu 15.6.2018

”Teon moitittavuutta arvioitaessa on Nissisen mielestä otettava huomioon, että hänen motiivinsa oli hyvä ja ymmärrettävä.”
Uutinen korruption takia erotettavaksi joutuvasta valtakunnansyyttäjä Matti Nissisestä, HS 25.1.2018

 

Rokkasta kuohuttaa se, miten norminpurun propagandanimellä tavallisen kansan peruspalveluita yksityistetään ja murennetaan.

Viranomaisten palvelujen sähköistäminen vielä varmistaa suurten ryhmien syrjäyttämisen. Voi olla, että nettiin ei ole varaa tai sitä ei osata käyttää. Näin sairaat, köyhät, vammaiset tai vaikkapa ei-diginatiivit vanhemmat ikäluokat tipautetaan vielä jäljellä olevista tukiverkoista läpi. Tai ainakin digiloikalla kuritetaan työttömiä niin, ettei yhteiskunnallista mietiskelyä ehdi harrastaa. Rokkasella on takanaan niin työttömyys- kuin silpputyöjaksoja, joten omakohtaisia kokemuksia on.

– Nyt vallassa olevat puolueet purkavat rikkailta normeja. Mutta ne, jotka eivät ole voittajien kelkassa, heitä kuritetaan ja rangaistaan.

– Työttömät pidetään koko ajan täysin näennäisessä työn touhussa. Huomasin itse, miten paljon oikeaa työn hakua haittaa se, että koko ajan piti etsiä, mistä sähköisestä palvelusta mikin asia löytyy.

 

”Sote on vasta alkua, aktivointimalli ensituulahdus. Vanhoillinen hyvinvointiyhteiskunta on tullut aatteellisen, poliittisen ja taloudellisen tiensä päähän.”
Jari Ehrnrooth, kolumnisti, Ylen nettisivut 11.6.2018

”Aikuisia, jotka ovat epävarmoja digitaalisista taidoistaan ja haluttomia käyttämään tietokonetta, on Suomessa yhteensä noin 30 % väestöstä eli miljoona henkilöä.”
Lähde: Kansainvälinen PIAAC-tutkimus vuodelta 2015

”Hallitus näyttää ajattelevan, että vammaispalvelut ovat turha kuluerä, joten ne joutavat mennä.”
Sari Kokko ja Timo Kuoppala, Näkövammaisten liitto ry, HS 22.2.2018

 

TASA-ARVOSTA VALVONTAAN?

 

”Taloudellisen eriarvoisuuden kasvaminen johtaa väistämättä lisääntyviin psyykkisiin ja yhteiskunnallisiin ongelmiin.”
Markku Ojanen, emeritusprofessori, blogikirjoitus, luettu 15.6.2018

 

– Kaikkien tutkimusten ja kaikkien mittareiden mukaan parhaimmin toimivia yhteiskuntia ovat tasa-arvoisimmat yhteiskunnat.

Rokkanen huomauttaa, että myös työnantajapuoli on teettänyt tutkimuksia, joiden tulokset kuuluttavat samaa yhteistä ilosanomaa työelämästä kuin muiden tahojen selvitykset. Kun työntekijöihin luotetaan, heitä arvostetaan, kunnioitetaan ja kuunnellaan, kun heille annetaan vaikutusmahdollisuuksia ja vapautta ideoita, yritys menestyy.

– Luottamus luo luottamusta, eikä tämä ole ristiriidassa tuotannon vaatimusten kanssa. Ilmeisesti esimerkiksi EK ei osaa lukea tutkimuksia.

Suomessa on viimeisten 10–15 vuoden eli Rokkasen mukaan oikeistohallitusten aikaan etäännytty yhteisestä sopimisesta, neuvottelemisesta ja kompromisseista. Niissä kumpikin osapuoli aina vähän häviää, mutta aina myös vähän voittaa.

– Nyt eletään sanelupolitiikan aikaan. Ei ole enää isoa joukkoa ihmisiä, jotka miettivät yhdessä, miten Suomea saadaan rakennettua ja miten tästä mennään eteenpäin. Nyt on pieni kapea kärki, eliitti, joka ylhäältä päin käskee: Näin teidän pitää tehdä.

Rokkasta suorastaan pelottaa tämä kehityskulku, joka heijastelee nimenomaan sitä ”säälimätöntä” ihmiskuvaa. Tämä kärjistyy valtavirran hellimissä valhekuvissa työttömistä. Eilen hyvä ja kunniallinen, työssään puurtanut kansalainen onkin tänään epäluotettava ja jatkuvaa valvontaa vaativa ”sosiaalipummi”.

– Jos luottamus koko yhteiskunnassa särkyy, jos yhteisöllisyys murretaan, on se todella huolestuttavaa. Työttömien ja köyhien kyttääminen, kyykyttäminen ja rankaiseminen ovat tuttuja keinoja fasismista. Se lietsoo radikalisoitumista. Enkä ihmettelisi, vaikka eräänä päivänä kansalle levitettäisiin tiedotetta: ”Ilmianna naapurisi, jos hän on työttömänä tehnyt tunnin talkootyötä naapurille.”

Työttömät on saatettu tahallisesti syyttämään maahanmuuttajia omasta ahdingostaan.

– Tämä on hajota ja hallitse -taktiikkaa. Vallanpitäjät ajavat köyhät tappelemaan keskenään, sillä se on vallanpitäjille edullista.

Rokkanen vaatii ay-liikettäkin pysähtymään ja miettimään, miltä sylttytehtaalta tämä vihan lietsomien maahanmuuttajia kohtaan oikein kumpuaa.

– Nämä ihmiset, jotka tulevat tänne tyhjin käsin, ilman rahaa, ilman mitään, hekö pakottivat meidät kiky-sopimukseen? Hekö heikensivät työehtosopimuksia? Hekö loivat työttömien aktiivimallin?

 

”On valmisteltu reservipoliisijärjestelmää, jossa lyhyen sotilaspoliisikoulutuksen saaneita vapaaehtoisia voidaan tulevaisuudessa komentaa – tai päästää? – pakolaisia ja muita haitallisia aineksia vastaan, toki hallituksen päätöksellä.”
Laura Lodenius, Rauhanliiton toiminnanjohtaja, Ydin 2/2018

 

”Miettikää vain pieniä ajatuksia”

”Tehtaan tuottavuus liittyy saumattomasti siihen, miten hyvin työntekijät voivat työssään”, sanoo Boliden Kokkola Oy:n pääluottamusmies ja Teollisuusliiton valtuuston jäsen Petri Partanen. KUVA ESKO KESKI-VÄHÄLÄ

– Työntekijöiltä tuli kehitysideoita ja aloitteita, jotka säästivät tehtaalla jopa kymmeniä tuhansia euroja vuodessa. Nyt meiltä on poistettu aloitejärjestelmä. Nyt me saamme esittää vain esimerkiksi sellaisia pieniä ideoita, että porataanpa seinään letkuteline, että saadaan letku pois lattialta, kertoo Petri Partanen.

Partanen, Teollisuusliiton valtuuston jäsen, on lähes 400 työntekijän pääluottamusmies Boliden Kokkola Oy:n sinkkitehtaalla. Hänestä huokuu hämmästys ja turhautuminen.

Partanen muistuttaa, että tehtaan tuottavuus liittyy saumattomasti siihen, miten hyvin työntekijät voivat työssään. Tutkimusten mukaan ratkaisevimmat tyytymättömyyden aiheuttajat ovat vaikutusmahdollisuuksien puute omaan työhön ja laitteiden ja koneiden rikkoutuminen. Aloitejärjestelmän muutoksella kuitenkin vähennettiin, ei lisätty, vaikutusmahdollisuuksia.

– Työntekijä saattaa keksiä osastolla jonkin hyvän idean. Esimiehen tehtäviin kuuluisi keksiä tällaisia kehittämisideoita. Mutta jos esimies ei ole itse ideaa keksinyt, saattaa olla, ettei se mene eteenpäin.

Tämä kertoo Partaselle sen, että tehtaalla vaalitaan nyt hierarkkista järjestelmää. Kaikki eivät olekaan ihmisinä tasa-arvoisia.

– Meillä jaotellaan ihmiset työntekijöihin, toimihenkilöihin ja ylempiin toimihenkilöihin. Ja sitten on johto. Niin, ja sitten on vielä ulkopuoliset työntekijät, joita kohdellaan vielä huonommin kuin omia.

– Johto kulkee siviilivaatteissa. Sillä halutaan tehdä näkyvä ero työntekijöihin.

Nykyisin tietotekniikka antaa helpon mahdollisuuden taukoamattomaan valvontaan ja kontrolliin.

– Herrat tekevät hienoja exceleitä, sillä dataa on niin helppo saada esimerkiksi sisäänleimauksista tai terveydestä. Excel ja ihminen, niitä ei ole kuitenkaan helppo yhdistää. Hienot kuvaajat firman logopaperilla johtavat helposti vääriin johtopäätöksiin.

Bolidenilläkin on nähty erään osaston työntekijöiden ulosmarssi huonon johtamisen takia. Toisinkin voi olla. Vuorovaikutus, keskustelu ja kuunteleminen ovat avaimia tehtaan osaston hyvään ja tuottavaan toimintaan.

– Jos päällikkö ja esimiehet ovat maanläheisiä ihmisiä ja he käyvät juttelemassa tuolla hallissa jätkien kanssa, osastolla voidaan hyvin.

Partanen kavahtaa mielistelyä ja pienimuotoisen kuningasyhteisön syntymistä työpaikalle.

– Jos työyhteisön johtoon sattuu narsisti, hänen ympärilleen kerääntyvät pellet ja narrit. Mielistelemällä pääsee eteenpäin. Ja narsisti valitsee ympärilleen itsensä kaltaisia, ei pätevimpiä ihmisiä. Tämä on yritykselle turmiollista.

Pääluotto mietiskelee edelleen niitä asioita, jotka voivat estää vuorovaikutusta ja yhteistyötä eri henkilöstöryhmien ja ihmisten välillä. Kunnioitus ja arvostus kaikkia kohtaan olisivat kuitenkin yrityksen ainoat tavat menestyä.

– Kun on käynyt saman koulutuksen, osaa puhua samalla hienolla kielellä ja osaa yritysslangin. Kun johtajia kuuntelee, tulee paljon osumia hevonpaskabingossa. Lattiatason työntekijä ei osaa keskustella tällaisella insinööri- tai akateemisella kielellä. Hän voi täräyttää puolen vuoden turhautumisen jälkeen, että saatana, se kone on edelleen rikki. Ja sitten toimihenkilöitä, joiden tehtäviin koneenkorjaus kuuluisi, säälitään. Voi, heillä on vaikeaa, kun joutuu tuollaista kieltä kuuntelemaan.

 

”Yliopistoihin on uinut dynaamisuutta uhkuva startup-kieli, brändääminen, pitchaus, guruilu, kick-offit ja challenget.”
Tekoälymystö vastaan älymystö, HS 22.4.2018

 

– Tieto on maailman tärkein asia, Partanen toteaa.

Tieto on valtaa työpaikallakin. Vielä suuremman vallan antaa se, jos tietoa pimitetään työntekijöiltä tai heidän edustajaltaan. Partanen kutsuu tätä jopa kiusaamiseksi. Työnantajalle on helppo pimittää asioita silloinkin, vaikka yksittäinen työntekijä voi joutua epäedulliseen tilanteeseen ja jopa useita työnantajan edustajia vastaan. Työntekijällä pitäisi silloin olla mahdollisuus luottamusmiehen tukeen ja samalla saada liiton resurssit käyttöön.

Pääluottamusmiehelle mahdollisuus luovuuteen, avoimuus ja keskustelu ovat kaikki oikeanlaisen ihmiskuvan ilmentymiä. Ne sattuvat olemaan myös avaimia yritysten menestymiseen, sillä armeijatyylinen käskyttäminen ei saa ihmisistä parasta esiin.

– Jos työntekijää ei kohdella hyvin, hän ei voi olla luova. Kumpi tehdas pärjää? Sellainen, jossa kourallinen johtajia saa keksiä ideoita ja olla luova, vai sellainen, jossa kaikki saavat?

 

Ay-liike,  usko arvoihisi!

Ammattiliittojen ei pidä alistua hallituksen vyörytykseen, sanovat Tekijän haastattelemat liiton aktiivit. Nyt pitää toimia.

– Tämä syksy on meille ratkaisevaa aikaa. Solidaarisuus ei ole lainkaan vanhanaikainen sana, Hanna-Kaisa Rokkanen toteaa.

Rokkanen tarkoittaa tällä sitä, että ay-liikkeen on todellakin nyt toimittava puolustaakseen omia arvojaan. Niihin kuuluvat yhdenvertaisuus ja tasa-arvo. Rokkanen muistuttaa, että hallituksen suunnitelmaan kuuluu alle 20 hengen yritysten työntekijöiden irtisanomissuojan heikennys.

– Jos tällaisen annetaan mennä läpi, mihin me enää laitamme rajan? Ehdotus rikkoo minusta sekä syrjimisen vastaista lakia että perustuslakia. Olen aina ajatellut, että lakien pitää kohdella kaikkia tasa-arvoisesti. Eihän kansalaisia voi kohdella eri tavalla sen mukaan, minkä kokoisessa yrityksessä he sattuvat olemaan töissä.

Rokkaselle ay-liikkeen arvoihin kuuluvat avoimuus ja tiedottaminen myös omasta toiminnasta. Liiton hallituksen jäsenenä hän kuvaa, että aina pitää muistaa katsoa myös peiliin.

– Emme saa eriytyä ammattiliiton hallintohimmeliin ja sitten kentän väkeen. Ammattiliiton päätehtävänä ei saa olla instituution pyörittäminen. Ammattiliiton työntekijöiden ei pidä vain käydä tehtaissa katselemassa, että mitäs jännittävää te täällä teette. Sitä tavallista työntekijää, joka lähtee pienellä palkalla kuudelta aamulla töihin, häntä on kuunneltava.

– Jos on tehty vääriä päätöksiä, mustaa ei saa maalata valkoiseksi. Mitä laajemmin ja avoimemmin tiedotetaan, sitä suurempi luottamus liittoon syntyy.

 

”Mitä siitä tulisi, jos jokainen työntekijä kävisi vuorollaan selvittelemässä asioitaan työnantajan kanssa?”

Christian Vuorinen on tyytyväinen Teollisuusliiton ensimmäisiin askeliin.

– Nyt touhutaan netissä, mikä on luonut lisää työkaluja, se on hyvä. Mutta toimitsijoiden läsnäoloa työpaikoilla tarvitaan yhä! Monesti esimerkiksi pitää olla joku kokeneempi, joka osaa tulkita uudet lakipykälät.

Ay-liike on Vuoriselle kaiken ”kivijalka”. Työehtosopimus on hänelle hyvä alusta, jonka avulla jokaiselle työpaikalle voi rakentaa omat, toimivat ratkaisut. Myös fiksut työnantajat ymmärtävät tämän.

– On hyvä, että järjestöt miettivät keskenään ja sopivat isommat asiat. Me voimme sitten keskittyä työn tekemiseen. Työpaikalla luottamusmies auttaa. Mitä siitä tulisi, jos jokainen työntekijä kävisi vuorollaan selvittelemässä asioitaan työnantajan kanssa? Luottamusmiehellä pitää olla luonnetta ja asennetta. Painetta pitää kestää.

Vuorisen mielestä ay-liikkeen tulee puolustaa kaikille saatavilla olevia peruspalveluita.

– Sähköistäminen ei saa vaarantaa esimerkiksi työvoimapalveluiden saatavuutta. Näin äkkiä sitä ei saa tehdä. Siihen tarvitaan pidempi aika ja sukupolvien vaihtuminen.

Ay-liikkeen on Vuorisen mielestä tärkeää olla mukana myös ammatillisessa koulutuksessa. Hän kertoo olleensa mukana jaostossa, jossa opintosuunnitelmia on mietitty muiden muassa oppilaiden, opettajien, työnantajien ja muiden edustajien kanssa.

– Oppilaan on saatava riittävän hyvät eväät matkalle työelämään. Tässä tarvitaan useita näkökulmia. Yritysten näkökulma on myös erityisen arvokas, mutta se ei saa olla liian manipuloiva. Koulusta on saatava monipuolinen perusopetus, yrityksissä sitten erikoistutaan. Miten työllistyä uudelleen, jos on oppinut yrityksessä vain suppean työvaiheen?

Vuorisen mielestä ei ole myöskään kansantaloudellisesti järkevää vierittää vastuuta perusopetuksesta yrityksiin.

– Ajatellaan vaikka 20 oppilaan luokkaa. Koulussa maksetaan yhdelle opettajalle palkka, mutta yrityksissä maksetaan palkka 20 ammattimiehelle tai -naiselle.

 

”Meidän keskeisin arvomme on se, että ihminen on samanarvoinen mihinkään katsomatta.”

Petri Partaselle yhdenvertaisuus on ay-liikkeen tärkein arvo.

– Meidän on oltava ehdottomia siinä, että myös maahanmuuttajilla pitää olla samanlaiset työehdot ja palkat kuin muilla. Jos me annamme siinä periksi, mihin vedetään raja? Meidän keskeisin arvomme on se, että ihminen on samanarvoinen mihinkään katsomatta.

Partanen naurahtaa, että hän on entisiltä puuliittolaisilta ja teamilaisilta kuullut arvioita, että uudessa Teollisuusliitossa on menty pönöttämisessä takapakkia.

– On totta, että vaatii aika kovaa kanttia muuttaa valtuuston istunnossa liiton hallituksen esitystä. Se näytelmä on aika valmiiksi käsikirjoitettu.

Ay-liike on Partaselle kuitenkin edelleen se, joka Suomessa pystyy ja jonka pitää puolustaa tavallista ihmistä ja hänen perusoikeuksiaan. Siinä ollaan inhimillisen ihmiskäsityksen ytimessä.

– Jos on syntynyt hyväosaiseen perheeseen, ei osaa arvostaa yhteiskunnan tai liiton turvaverkkoja. Me kaikki tarvitsemme elämämme varrella joskus apua. Ei ole lopulta yhtäkään ihmistä, joka ei edes joskus tarvitsisi toista ihmistä.

Ihminen pettää Partasen mielestä vain itseään, jos kuvittelee pärjäävänsä aina yksin. Silloin ei koskaan tarvitsisi lapsilisiä, poliisia, asumistukia, terveydenhoitoa tai mitään muitakaan verovaroin kustannettuja palveluja.

– Jos näitä ei tarvitse ja jos itsellä on varaa ostaa nämä palvelut heikoimmallakin hetkellä, on jo syntyjään miljönääri – eikä miljonäärejä ole tässä maassa monta.

 

TEKSTI SUVI SAJANIEMI
KUVITUS TAINA ILOMÄKI-VIRTA
KUVAT PEKKA ELOMAA, HARRI NURMINEN JA ESKO KESKI-VÄHÄLÄ

Lue tästä Mihin katosi duunarin arvo? -juttupaketin osa 2, missä asiantuntijat kertovat näkemyksiään ihmisarvosta, yhteiskunnasta, demokratiasta, tulonjaosta ja työelämästä.

Lue tästä Mihin katosi duunarin arvo? -juttupaketin osa 3, missä liiton toimitsijat pohtivat ihmiskäsityksen käsitettä ja sen merkitystä liiton toiminnassa.

VÄITTÄJÄT: Voiko paikallisesti sopia mistä vain?

Yrityksen tarpeet tunnetaan parhaiten yrityksen sisällä, ja siksi paikallinen sopiminen tuo usein parhaat ratkaisut. Mutta voidaanko paikallisesti sopia ja joustaa miten vain?

VÄITTÄJÄT


MIKKO LEHTONEN
TYÖMARKKINAPÄÄLLIKKÖ
METSÄTEOLLISUUS RY


MIKA VANHATALO
PÄÄLUOTTAMUSMIES
DOMUS YHTIÖT OY, KALUSTEYKSIKKÖ

Katso video, kuinka paikallisen sopimisen rakennelma kestää. VIDEO LAURI ROTKO

 

PAIKALLINEN SOPIMINEN

Paikallinen tai työpaikkakohtainen sopiminen tarkoittaa sitä, että työpaikoilla sovitaan työehdoista suoraan työnantajan ja työntekijöiden kesken. Työehtosopimukset antavat raamit, joiden puitteissa paikallisia sopimuksia voidaan tehdä, ja sopiminen edellyttää noudattamaan työehtosopimuksen neuvottelujärjestystä.

 

MILLAISTA KOKEMUSTA SINULLA ON PAIKALLISESTA SOPIMISESTA?

MIKKO LEHTONEN: Puutuoteteollisuuden yrityksissä on totuttu sopimaan paljon paikallisesti. Työehtosopimukset mahdollistavat monesta asiasta sopimisen, ja sitä on käytetty varsinkin työaika- ja palkkausjärjestelmissä. Paikallinen sopiminen on työpaikkojen ja yritysten menestyksen edellytys.

MIKA VANHATALO: Aika paljon olen itsekin tehnyt paikallisia sopimuksia. Se, että se saadaan onnistumaan, vaatii sen, että tiedetään yrityksen tarpeet, sille pitää olla porukan tuki ja on oltava luottamusta henkilöstön ja esimiesten kesken. Kemioiden on oltava kohdallaan. Tes ja lait ovat sopimisen perälauta, mutta ne eivät tunne talokohtaisia tarpeita, vaan asiantuntemus on työpaikoilla. On myös eroja, sovitaanko paikallisesti isoista asioista, kuten palkkauksesta, vai jostain tupakkataukojen pituudesta.

LEHTONEN: Tarpeet ovat erilaiset vaikka vaneriteollisuudessa kuin saha- tai puusepänteollisuudessa. Paikallisen sopimisen mahdollisuuksia on tarve laajentaa.

VANHATALO: Parhaimmillaan paikallinen sopiminen tarkoittaa reaktioherkkyyttä. Esimerkiksi rakentamisen tahti on tiivis, ja puusepänteollisuudessa ovien ja ikkunoiden valmistajana ollaan tuotantoketjun keskellä. Jos rakennusliike siirtää jo tuotantolinjalla olevia toimituksia, se vaatii rivakkaa päätöksentekoa, koska varastotilat ovat rajalliset ja kyseessä voi olla satojen ihmisten työpanos. Osaavien ihmisten pitää katsoa tilannetta nopeasti ja paikallisesti.

Metsäteollisuus ry:n työmarkkinapäällikkö Mikko Lehtonen. KUVA LAURI ROTKO

OVATKO TESSIT RIITTÄVÄN JOUSTAVIA PAIKALLISEEN SOPIMISEEN?

LEHTONEN: Vaikka tessit mahdollistavatkin paljon, kaikista asioista ei voi vielä sopia toisin eikä kaikkia mahdollisuuksia ei ole täysimääräisesti hyödynnetty. Tessit eivät aina sovellu sellaisenaan edes saman toimialan eri yrityksiin tai saman yrityksen eri yksiköihin. Tarvitaan lisää rohkeutta ja uskallusta ottaa vastuuta työpaikan menestymisestä.

VANHATALO: Usein kuulee viestejä, miksei joku tessin pykälä voisi olla vähän joustavampi. Toisaalta meillä omalla työpaikalla on pitkät sopimisen perinteet, ja meillä on sitten mukailtu pykäliä meille sopiviksi. Eivät ne aina liitossakaan ole siitä tykänneet, mutta jos meidän tehtaan väki ei voi jotain työtä tehdä, sitten ne työt tekee joku muu. Rohkeus riippuu henkilöstä. Kaikista ei sopimiseen ole, ei myöskään työnantajien puolella.

MITÄ ASIOITA EI SAA SIIRTÄÄ PAIKALLISESTI SOVITTAVAKSI?

LEHTONEN: Ei ole mitään sellaista. Paikallinen sopiminen on nähtävä mahdollisuutena.

VANHATALO: Kaikesta voidaan sopia, kaikki vaan pöytään. Asetelmien pitää vain olla tasavertaiset.

MIKSI PAIKALLINEN SOPIMINEN ON JOILLAKIN ALOILLA NIIN VAIKEAA?

VANHATALO: Sopiminen tarvitsee tahtotilan ja toimialan tuntemuksen. Joskus organisaatio vaihtuu tai sinne tulee kavereita, joilla ei ole ymmärrystä, miten homma toimii ja millainen toimintaympäristö on. Ei voi sopia paikallisesti, jos ei tiedä pitääkö puuhun mennä perse edellä vai miten päin.

Domus Yhtiöt Oy:n kalusteyksikön pääluottamusmies Mika Vanhatalo. KUVA LAURI ROTKO

MILLAISTA OSAAMISTA LUOTTAMUSMIEHILLÄ ON PAIKALLISESSA SOPIMISESSA?

LEHTONEN: Minun kokemukseni mukaan osaamista on. Pyrimme Teollisuusliiton kanssa edistämään sopimista myös tulevalla koulutuksella, missä annetaan käytännön vinkkejä.

VANHATALO: Meitä on joka junaan, osataan sopia tai sitten ei. Harmittaa jos sopimisen esteenä on yhden tai muutaman ihmisen jääräpäisyys tai kaipuu johonkin, jota ei ole ollut olemassa enää vuosikymmeniin.

TEKNOLOGIAN KEHITYS, KUTEN DIGITALISAATIO JA ROBOTISAATIO, VAIKUTTAVAT VÄISTÄMÄTTÄ TYÖELÄMÄÄN. VOIKO PAIKALLINEN SOPIMINEN RATKOA SIIHEN LIITTYVIÄ ONGELMIA?

LEHTONEN: Uutta teknologiaa tulee käyttöön ja siihen investoiminen on yritysten menestyksen kannalta kriittinen kysymys. Työehtojen tulisi edistää sitä, että uutta teknologiaa voidaan hyödyntää täysimääräisesti. Siksi työehdoista pitäisi voida sopia siellä, missä investoinneista päätetään. Teknologia muuttaa työtehtäviä, ja palkkausjärjestelmissäkin painopiste on siirtynyt moniosaajuudesta ja osaamisen kehittymisestä palkitsemiseen.

VANHATALO: Uusi teknologia herättää enemmän toiveita kuin pelkoja. Moniosaaminen on yritykselle kultahippu, ja sukupolvesta, joka on kasvanut älylaitteet kourassa, versoaa osaamista. Erilainen osaaminen voi aiheuttaa työpaikoilla kitkaakin, mutta silloin siellä on oltava sovittelijat, jotka löytävät sen keskitien palkkaratkaisuissa. Uusia ja vanhoja sukupolvia ei pidä kuitenkaan laittaa vastakkain. Vanhemmilla työntekijöillä voi olla palvelusvuosilisiä, mitä nuorilla ei ole, tai valikoituneita työtehtäviä, joissa ei tarvitse antaa ihan kaikkia mehuja päivän aikana.

TEKSTI SAMI TURUNEN
KUVAT JA VIDEO LAURI ROTKO

VIERAILIJA: Ilkka Kiema: Kauanko talouskasvu vielä jatkuu?

Eurokriisin jälkeen Suomea kohtasi sitä vertailukelpoisista euromaista erottanut taantuma: vuosina 2012–14 Suomen bruttokansantuote supistui, ja vuonna 2015 se pysyi miltei ennallaan. Talouskasvu käynnistyi vuonna 2016, ja vuosina 2016 ja 2017 Suomen talouskasvu oli Euroopan unionin keskimääräistä talouskasvua nopeampaa, vaikkei sitä vielä vuonna 2016 tilastojen hitaan päivittymisen takia ymmärrettykään.

Tällä hetkellä kuluttajaluottamusindikaattorit ja vähittäiskaupan myynti viittaavat siihen, että kotimainen kysyntä jatkaisi kasvuaan. Myös EK:n suhdannebarometri viittaa myönteisen suhdannetilanteen jatkumiseen.

Kotitalouksien (Suomessa tavallisesti positiivinen) säästämisaste painui vuosina 2016 ja 2017 negatiiviseksi. Negatiivista säästämisastetta selittävät alhaiset, velkaantumiseen kannustavat luottokorot. Jos noususuhdanne jatkuu, Euroopan keskuspankki ryhtyy luultavasti nostamaan ohjauskorkojaan ensi vuonna, ja korkojen nousu heijastuu Suomeen vähitellen yksityisen kulutuksen kasvun hidastumisena.

Vientivetoisessa taloudessamme vakavin syy epäillä talouskasvun hiipuvan on kuitenkin kansainvälisen suhdannetilanteen arvaamattomuus. Joku saattaa arvioida kansainvälisen noususuhdanteen pian päättyvän jo siksikin, että kaikki noususuhdanteet päättyvät ennemmin tai myöhemmin, mutta kansainväliseen talouteen kohdistuu nyt konkreettisempiakin uhkia.

”Jos maailmantalouden uhkakuvat eivät toteudu, talouskasvu saattaa jatkua Suomessa pidempäänkin.”

Presidentti Trump on asettanut teräkselle ja alumiinille tuontitulleja, ja EU on vastannut niihin vastatullein. Kiinaan Yhdysvallat on kohdistanut (teräs- ja alumiinitullien ohella) myös tulleja, joita on perusteltu teollisoikeuksien loukkauksilla, ja myös Kiina on reagoinut Yhdysvaltojen toimiin vastatulleilla.

Tähänastisten tullien merkitys Suomen viennille on melko vähäinen. Esimerkiksi viime vuonna Suomen tavaraviennistä vain noin 7,4 prosenttia suuntautui Yhdysvaltoihin, ja siitäkin vain pieni osa oli niitä teräs- tai alumiinituotteita joihin tullit nyt kohdistuvat. Tullien vientiyrityksille aiheuttamia välittömiä haittoja vakavampi huolenaihe ovat ne epäsuorat vaikutukset, joita laajamittaisella kauppasodalla voisi maailmantaloudelle ja Suomen viennille olla. On kuitenkin useita syitä pitää laajaa kauppasotaa epätodennäköisenä kehityskulkuna.

Euroalueen sisäiset ongelmat ovat tullien vaikutuksiin verrattuna vaikeampia arvioida. Tällä hetkellä eurokriisi näyttää väistyneen, ja esimerkiksi pankkisektorin vakaus on kasvanut pääomavaatimusten kiristämisen myötä. Eurokriisi saattaa silti kärjistyä uudelleen nopeastikin jos Italia päättää – nykyisen hallituksensa ohjelman mukaisesti – olla piittaamatta vakaus- ja kasvusopimuksen säännöistä ja jos nopea velkaantuminen saa sen luotonsaannin markkinoilta tyrehtymään.

Suomen sisältä vastaavia huolenaiheita on tällä hetkellä vaikea keksiä, ja jos maailmantalouden uhkakuvat (kauppasota, eurokriisin uusi kärjistyminen tai maailmantalouden lama muuten vain) eivät toteudu, nykyisen kaltainen talouskasvu saattaa jatkua Suomessa pidempäänkin.

ILKKA KIEMA
Kirjoittaja on Palkansaajien tutkimuslaitoksen ennustepäällikkö.

KOKIJA: Työllistynyt Kari Rauhala: ”Olen onnekas”

”Tuli sellainen raskas fiilis, että tämä kuvio ei pääty hyvin. Piti vain purra hammasta!” Näin mietti lopputilin saanut Kari Rauhala, 59, jonka työnhakuyritykset kilpistyivät viimeistään silloin, kun hän kertoi ikänsä. Elämä kirkastui yhdestä puhelinsoitosta.

Nuoresta pitäen kirjapainoalalla työskennellyt Kari Rauhala jäi työttömäksi 56-vuotiaana kirjapainon irtisanottua kaikki työntekijät. Hän sai kokea, miten toivottoman vaikea ikääntyneen on saada työpaikkaa.

Myöskään sairauseläkettä ei työelämän veteraanille haluttu myöntää huolimatta työn loppuun kuluttamista olkapäistä, rikkinäisestä selästä ja yleiskuntoa alentavista sydämen rytmihäiriöistä.

Aikansa eläkettä yritettyään hän luovutti, koska eläkeprosessissa asiantuntijalääkäreitä kiertäessään ja lausuntoja hakiessaan hän tunsi olevansa ”hamsteri rullassa, joka juoksee ympyrää, joka ei johda mihinkään”.

MIES HUUSI JIPPIITÄ

Rauhala sai 500 päivää ansiosidonnaista työttömyyskorvausta ja kolme kuukautta työmarkkinatukea. Turhaan työpaikkaa etsineen mieli oli jo maassa, kunnes Mäntsälän kunta tarjosi hänelle kuuden kuukauden palkkatyötä syrjäytymisuhan alla olevien nuorten ohjaajana ja mentorina.

– Huusin jippiitä ja olin mehuissa, että ”vihdoinkin”, kun Mäntsälän kunnan koordinaattori soitti.

Rauhalalle työ on todella tärkeä asia.

– Duuni on se, mitä leivän ohella ihminen kaipaa. Työnteko tekee mielelle hyvää. Ihmisen pitää tehdä jotakin. Huomasin sen ihan konkreettisesti.

Rauhala kertoo tarinansa kannustaakseen kohtalokumppaneitaan.

– Heille, jotka joutuvat työttömiksi haluan sanoa, että pitäkää mieli korkealla. Ei kannata vaipua kaikkein paskimman ojan pohjalle. Minäkin olin aika lähellä sitä. Toivon, että tämä on kannustustarina siitä, miten homma voi muuttua.

JO ALAIKÄISENÄ KIRJAPAINOON

Rauhala ehti työskennellä kirjapainoalalla 39 vuotta, pääosan siitä ajasta fyysisesti raskaassa leikkaajan ammatissa.

Leikkaaminen on kuluttavaa olkapäille. Näin Rauhala kuvaa työn luonnetta:

– Jos muijan kanssa tamppaat mattoja 39 vuotta joka päivä, niin sitten voi kysyä, että miltä tuntuu olkapäässä. Paperi on painavaa. Työpäivän aikana nostettiin tuhansia kiloja paperia ja ilmattiin se. Nostettiin koneeseen ja nostettiin koneesta pois. Se on raskas, kuluttava ammatti, minkä myöntävät lääkäritkin, tyyliin ”voi, voi”. Ja sitten sanovat, että etsi joku vaihtoehtoinen ammatti.

Rauhala aloitti kirjapainotyön nuorena.

– Menin Herttoniemeen kirjapaino Yhteistyöhön vuonna 1977, aluksi varastoon, koska en alaikäisenä päässyt painosaliin. Teimme vuorotöitä. Kun täytin 18, pääsin painokoneelle apulaiseksi. Ensin käytiin rotaatiokoneet läpi, sitten nelivärikoneet ja kaksivärikoneet, ja lopulta päädyin leikkuriin.

– Kävin armeijan ja sain oppisopimuksen. Leikkaajan paikka oli ainoa, mikä oli vapaana. Siinä menivät vuodet: leikkasin paperia.

Vuonna 1999 kokenut ammattimies ostettiin Erweko-nimiseen huippukirjapainoon.

– Se oli Suomen paras paikka olla töissä. Ne maksoivat hyvin. Siellä tehtiin paljon ja loistavaa duunia. Kaksi äijää omisti sen. Heillä eläkeikä lähestyi.

AMMATTILAISET LÖYSÄÄN HIRTEEN

Hyvää työelämää kirjapainossa kesti Rauhalan mukaan noin vuoteen 2010 saakka, jolloin omistajien eläköityessä kirjapaino myytiin yrittäjille, jotka ostivat menestyvän kilpailijan pois markkinoilta.

– Siitä alkoi alasajo ja yyteet. Ne jatkuivat hamaan tappiin. Vuonna 2015 jaettiin viimeiset irtisanomislaput. Se oli löysässä hirressä roikkumista koko ajan. Kun tuli uudet yyteet, porukka oli varpaillaan, että kuka seuraavaksi saa lähteä. Aina lähti osa.

– Siihen kaatui yksi Suomen kauneimmista pajoista. Mikä jäi eniten ottamaan kupoliin, oli duunikaverien menetys, sillä he olivat ihan mahtavaa porukkaa. Meitä oli parhaimmillaan yli 60.

Lopulta jäljellä olivat enää Rauhala ja yksi hänen työkaverinsa.

– Vuonna 2016 mekin saimme lähteä. Kun takana siinä firmassa oli 17 vuotta, niin irtisanomisaika oli pitkä.

Kari Rauhala ja Leenu-koira kotipihalla Mäntsälässä. KUVA PEKKA ELOMAA

PAINETTIIN NIIN PITKÄÄN KUIN JAKSETTIIN

Ammattiylpeät työntekijät taistelivat viimeiseen asti työpaikkojensa puolesta. Jopa siinä määrin, että kunto romahti ja terveys meni.

– Me tehtiin ihan järjetöntä duunia siinä, että saadaan firma säilymään hengissä. Loppuvuodet olivat sellaista, että mentiin yöllä töihin ja painettiin niin pitkään kuin jaksettiin.

– Työpaikkalääkärimme katseli laboratorion koetuloksia ja kysyi, että mitä te oikein väsäätte siellä? Teillä on kaikki arvot päin helvettiä. Kohta tämä jyystäminen loppuu teiltä.

Rauhalan mukaan kokenut lääkäri oli oikeassa.

– Niinhän se loppui minun kohdalta. Sain infarktin työpaikan leikkuupöydällä.

KUOLEMAN RAJALLE

Vuonna 2015 sydänkohtauksen iskiessä Rauhala kertoo kokeneensa elämänsä kovimman tuskan.

– En ole ikinä aistinut sellaista kipua kuin se oli. Ajoin vielä autolla himaan, vaikken tuntenut käsiä, enkä mitään. Himassa olin pudonnut sohvalle, mistä asuinkumppani löysi minut ja hälytti ambulanssin paikalle. Se oli minuuteista kiinni.

Ambulanssissa Rauhalan sydänkäyrä näytti suoraa viivaa.

– Periaatteessa kuolin, ja ne joutuivat minut elvyttämään siinä.

– Sairaalasta kun pääsin pois loppujen lopuksi, niin lekuri kysyi ovelasti, että oletko kykeneväinen jatkamaan omassa työssäsi. Sanoin, että pakkohan minun on jotakin tehdä, että saan maksettua asuntolainat. Se pani saman tien minun eteeni paperin, että allekirjoitus tuohon ja ulos sitten.

Lääkäriltä jäi Rauhalan mukaan kertomatta, että tilanteessa olisi mahdollisuus ainakin yrittää eläkettä.

– Olkapää minulla on rikki, se oli todettu aikaisemmin. Lääkäreitä on kai ohjeistettu niin, että älkää hirveästi möykätkö siitä eläkeasiasta. Kaikki sairaat sitä haluavat. Niitä on helpompi pudottaa käytäville. Ei tarvitse maksaa mitään eläkkeitä. Tulee luonnollinen poistuma.

LITSARI PÄÄHÄN JOKA PAIKASTA

– Sitten jäätiin työttömiksi. Oli hirveä tunne aluksi, että miten tästä eteenpäin. Sitä vain oltiin ja haettiin duunipaikkoja.

Varsin nopeasti Rauhala koki puheet työvoimapulasta hölynpölyksi. Tarjolla oli korkeintaan nollasopimuksia. Myös ikärasismi kokemuksena tuli hänelle tutuksi.

– Työpaikan voit saada, jos et ilmoita ikää hakemuksessa. Tein monta kertaa niin, että jätin iän sanomatta. Ne ottivat yhteyttä. Sitten kun sanoin, että olen karvan vaille 60, ne sanoivat, että paikka on täytetty.

– Olin työttömäksi jäädessä 56-vuotias. Se riitti jo siihen, että työpaikkoja ei ole.

Rauhalan mukaan TE-keskuksessa hyvin oivallettiin, että hänen ikäisensä henkilön on lähes mahdoton saada säällistä työtä.

– Siinä tulee litsari päähän joka paikasta. Osa työantajista on ihan asiallisia, osa ei edes vastaa.

Suivaantuneena Rauhala kertoo laittaneensa kaikille kansanedustajille eduskuntaan työnhakuilmoituksen, että hän hakee avustajanpaikkaa.

– Kolme ihmistä vastasi. Kahdelta tuli delete-ilmoitus, että viesti on tuhottu, ja yksi ilmoitti, että hän ei lue sähköpostejaan. Silkkaa roskaa ne jauhavat siellä, että on työvoimapula. Ei se pidä paikkaansa.

OSA LÄÄKÄREISTÄ NAUROI PÄIN NAAMAA

Eläkevaihtoehdon Rauhala otti esiin jo työpaikkalääkärinsä kanssa.

– Lääkäri ensin kuunteli, sitten ruvettiin miettimään mitä tehdään. Kun tulin sydiksen jälkeen töihin ja puhuttiin eläkkeestä, niin se sanoi, että sinulla on mahdollisuus osa-aikaeläkkeeseen, mutta se on kova paperisota.

Rauhala halusi katsoa sen vaihtoehdon.

– Kävin neljällä eri spesialistilla olkapään takia. Osa niistä oli vakuutusäijiä. Osa nauroi päin naamaa. Osa sanoi, että se on hirveä prosessi eikä se johda mihinkään, ja pari muuta sanoi, että ei kannata edes yrittää.

– Ne lääkärit olivat eri alojen spesialisteja ja sanoivat, että turha yrittää mitään eläkettä, jumppaa sitä hartiaa.

– Piti saada eri lausuntoja, ja välissä Kela halusi lausunnon. Silloin huomasin, että olen pyörässä. Taas puuttuu joku lappu ja sinä haet sen. Se oli väsytystaistelua, ei kyse ole mistään muusta. Alussa luulin, että se vie johonkin, mutta ei se vienyt mihinkään. Olin kuin hamsteri rullassa, joka juoksee ympyrää. Huomasin, että ajelen vapaa-aikanani aivan turhaan ja luovutin.

”Kun en enää koskenut soittimiin, silloin hiffasin, että kuuppa alkaa hajota”, Kari Rauhala kertoo. KUVA PEKKA ELOMAA

MASENNUS ALKOI HIIPIÄ

Rauhala kertoo, miten työttömyys alkoi vähitellen syödä miestä.

– Tuli syksy ja pimeä. Asun koiran kanssa korvessa. Kymmenen kilsaa ajetaan umpitietä ja sitten loppumatka hiekkatietä. Pelkkä pimeys alkaa masentaa, vaikka ennen tykkäsin siitä. Jokainen päivä on samanlainen. Ei erota viikonloppuja enää, eikä maanantaita. On vain pimeää ja harmaata.

– Olen soittanut koko ikäni. Huomasin, etten ole kahteen viikkoon koskenut mihinkään soittimeen, vaikka soittaminen on minulle kuin toisille tupakka. Jos yksi päivä jää väliin, sitä on pakko saada. Sen takia minulla on sohvan ympärillä kitaroita ja vahvistimia. Mihin tahansa menen, minulla on soitin aina lähellä. Mutta en enää koskenut niihin. Silloin hiffasin, että kuuppa alkaa hajota. Pitää tehdä jotain ratkaisevaa. Kevät oli ihme kyllä vielä pahempi. Se syö vielä enemmän päätä.

SAIN HELVETIN HYVÄN DUUNIN

Kuluvana vuonna kevättalvesta Rauhala sai mieltä lämmittävän puhelun.

– Kun ansiosidonnainen oli loppumassa, TE-keskus otti yhteyttä, että ne ovat lähettäneet Mäntsälän kuntaan paperin, että meidät on pakko työllistää. Kului kolme kuukautta, että pääsin haastatteluun. Siellä katsottiin kunnolleni sopiva mesta. Pääsin helvetin hyvään hommaan.

– Mäntsälän kunta on työnantaja. Mutta se on vain kuusi kuukautta. Enempää rahaa ei valtio antanut.

Rauhala katsoo kuuluvansa etuoikeutettuun porukkaan.

– Me kuulumme siihen ikäryhmään 57–59, että saamme tehdä kuuden kuukauden työputken. Pääsemme sieltä ansiosidonnaiselle ja eläkeputkeen. Se on meidän kohtalomme. Mutta mieluummin olisin duunissa. Olen jo kysynyt, että miten on jatkohommia. Ne sanovat, että ilomielin pitäisivät, mutta kun ei ole rahaa.

TÖISSÄ KORTISONIN VOIMIN

Ennen töihin menoa lääkärikäynnillä sattui Rauhalaa huvittanut tapaus.

– Kun särkyjä oli joka päivä, kävin lekurissa. Sanoin, että anna jotain särkylääkettä tuohon olkapäähän, minulla alkavat työt kohta. Lääkäri määräsi mielialalääkkeitä.

– Kävelin ulos ja vaihdoin toiseen lääkäripiiriin. Minulla oli kaikki dokumentit olkapäästä mukana. Tämä lääkäri oli ammattitaitoinen. Se sanoi, että miten on, käykö kortisoni. Sanoin, että käy. Kaksi piikkiä otin kahden viikon välein ja pystyn olemaan duunissa. Mielialalääkkeet ovat edelleen apteekissa.

– En koe, että tarvitsen mitään hymyilyä tuohon olkapäähän. Haluan kivun pois, että pystyn menemään duuniin.

ME MAKSAMME VEROJA TAAS

Rauhala kokee olevansa työtä saatuaan onnekas.

– Kaikilla ei ole tähän mahdollisuutta. Joku saattaa olla puoli vuotta liian nuori, ja hän tippuu rakoseen. Kunpa kenellekään ei kävisi niin.

Rauhalan mielestä olisi tärkeää panostaa työllisyyteen, eikä johonkin työttömien elämää kurjistaviin toimiin, jotka entistä enemmän painavat ihmisiä maahan.

– Enemmän vain fyrkkaa tämmöisiin duuneihin. Me olemme veronmaksajia taas. Kaikkien etu on se, että yhteiskunta toimii mahdollisimman hyvin.

Kari Rauhalan mielestä olisi tärkeää panostaa työllisyyteen, eikä työttömien elämää kurjistaviin toimiin, KUVA PEKKA ELOMAA

TEKSTI JARI ISOKORPI
KUVAT PEKKA ELOMAA

Mestarin ja kisällin paluu: Peltisepäksi neljässä kuukaudessa

Ammatillisen koulutuksen uudistus tuli voimaan tämän vuoden alusta. Kuusi kotkalaista LVI-asentajaopiskelijaa sai helmikuussa harjoittelupaikan peltieristealan yrityksestä, ja kokeneen ammattilaisen ohjaamina he valmistuivat toukokuussa. Jokainen heistä sai työpaikan heti.

Ammatillisen koulutuksen uudistuksen yksi keskeinen tavoite on siirtää opiskelun painopistettä ammattioppilaitoksista työpaikoille.

Uudistuksen käynnistyttyä kotkalainen lämpöeriste- ja teollisuusputkistoalan yritys Lämpösulku Oy tarttui mahdollisuuteen. Se valitsi Kymenlaakson ammattiopistosta Ekamista kuusi opintojensa loppuvaiheessa olevaa LVI-alan opiskelijaa eristyspeltiseppäopintoihin lupauksella, että kun kurssi on hyväksyttävästi suoritettu, työpaikka yrityksestä aukeaa jokaiselle.

Peltiseppäkurssi eteni suotuisien tähtien alla. Se alkoi Lämpösulun tiloissa 5. helmikuuta, ja toukokuun lopulla jokaisella opiskelijalla oli opinnot suoritettuna, LVI-asentajan paperit taskussaan ja työpaikka Lämpösulussa.

DATANOMISTA PELTISEPÄKSI

Tuore eristyspeltiseppä Joonas Halme kävi haastattelun aikaan Lämpösulusta työkeikalla isossa kotkalaisessa tehtaassa. Lämpöeristealan työtehtävät ja työympäristöt ovat vaihtuvia, ja työtä on tarjolla runsaasti, koska ammattilaisista on pula.

Halme luonnehtii työpaikalla tarjottua koulutusta mahdollisuudeksi, johon kannatti tarttua.

– Sain suoritettua opinnot loppuun, ja sen jälkeen oli tiedossa, että työllistyn heti. Minun ei tarvinnut lähteä työvoimatoimiston kautta etsimään työpaikkaa. Sieltä ei välttämättä edes löydy alan töitä.

Loistava tilaisuus, joka kannatti käyttää, sanoo Joonas Halme peltiseppäkurssista. KUVA JUHA METSO

Halme on aikaisemmalta ammatiltaan datanomi. Ennen Lämpösululle tuloa hän ei tarkalleen tiennyt, millaista työtä peltiseppä tekee.

– Kun pääsin sitä kokeilemaan, huomasin, että se on mielekästä puuhaa. Siinä pääsee käyttämään luovuutta ja hoksottimia. Saa tehdä työtä käsillä, mikä on itselleni mieleinen juttu.

Datanomina Halmetta kiinnostivat tietokoneet, mutta ala ei kuitenkaan tuntunut aivan omalta. Kun työpaikkaa ei löytynyt, hän päätti vaihtaa muihin töihin.

– Hain ammattiopistoon putkipuolelle opiskelemaan LVI-asentajaksi. Ajattelin, että sitä kautta voisi työllistyä.

PORUKKA KIITETTÄVÄN OMATOIMISTA

Halme tovereineen sai Lämpösululla työnopastajakseen peltiseppä Toni Ahosen.

Ahosella on 13 vuoden kokemus eristysalan töistä, mutta työnopastajana hän oli ensikertalainen. Kaikki oppilaat olivat aikuisopiskelijoita. Ahonen kertoo alussa suhtautuneensa opetuksen sujumiseen epäillen. Vankka työkokemus ja oppilaiden into oppia teki kuitenkin opastuksesta helppoa.

– Porukka oli kiitettävän omatoimista. Heillä oli halu oppia koko ajan. Se helpotti. Tämän työn oppii vain tekemällä, oikotietä ei ole. Se on vain toistoa toiston perään. Sitten se rupeaa onnistumaan.

Toni Ahonen on lämpöeristealan monipuolinen ammattilainen 13 vuoden kokemuksella. KUVA JUHA METSO

Ahonen pelkäsi, että opetus johtaisi omien töiden kasaantumiseen. Alkuvuosi töissä on kuitenkin muuta vuotta hiljaisempi, joten opetus täydensikin ammattilaisen työpäivää sopivasti.

– Riitti, kun näytti homman pari kertaa ja seurasi sivusta, miten työ sujuu. Se oli lähinnä neuvomista ja työn laadun seurantaa. Piti opettaa liikkeet, joilla suoritusta voi parantaa ja helpottaa työvaiheita. Tämä oli ryhmä, jonka jäsenet pystyivät neuvomaan myös toisiaan. Se, joka osasi paremmin, neuvoi sitä, joka ei osannut niin hyvin sitä hommaa.

ERISTYSALA TARVITSEE TYÖVOIMAA

Kurssin tuleville peltisepille olivat suunnitelleet yhteistyössä Lämpösulun toimitusjohtaja Markku Kuusisto ja Kymenlaakson ammattiopiston työnopastaja Mikko Katainen, joka toimi projektissa yhdyshenkilönä koulun ja yrityksen välillä.

Kuusiston mukaan yrityksen sai kiinnostumaan koulutusreformin idean mukaisesta koulutuksesta lämpöeristealalla jo kymmenen vuotta jatkunut pula ammattitaitoisesta työvoimasta, erityisesti kotimaisista osaajista.

Lämpösulun Oy toimitusjohtaja Markku Kuusisto (vasemmalla) ja Kymenlaakson ammattiopiston työnopastaja Mikko Katainen suunnittelivat yhdessä peltiseppäkurssin. KUVA JUHA METSO

– Kun koulutusuudistus vuodenvaihteessa tuli, se mahdollisti räätälöidyn kouluttamisen. Meidän intressimme on kouluttaa kavereille niitä asioita, mitä omassa työssämme kentällä tarvitaan, ja lopuksi työllistää heidät.

Kuusisto arvelee, että harva yritys haluaa kouluttaa ihmisiä joidenkin yleisten koulutustavoitteiden takia. Ne haluavat kouluttaa työntekijöitä nimenomaan omiin tarpeisiinsa.

– Koulutusreformi mahdollisti tämän ja siksi se rupesi meitä kiinnostamaan. Lähdimme siihen mukaan heti, kun se oli mahdollista.

AMMATTIIN OPPII VAIN TYÖSSÄ

Kuusiston mukaan koulutettavat seulottiin huolella.

– Valitsimme sellaisia oppilaita, joilla on oppijakson jälkeen mahdollisuus siirtyä suoraan työelämään ilman taukoa. He tulivat suorittamaan opintonsa loppuun, ja keskityimme opettamaan heille työssä oleellisia asioita.

Peltiseppien koulutuksessa painopiste oli eriste- ja peltisepäntyössä sekä asennuksissa. Lämpösulun toimiala on sen verran laaja, että oppilailla oli mahdollisuus erikoistua. Neljä opiskeli peltisepiksi, yksi hitsariksi ja yksi LVI-asentajaksi.

Ahosen mukaan peltisepän ammattiin harjaantuu vain tekemällä. Taituruuden saavuttaa ehkä vasta kymmenessä vuodessa. Työpaikalla käyty kurssi tarjoaa uralle oivallisen alun. Mikään koulu ei peltiseppiä suoraan valmista, vaan ammatin voi oppia ainoastaan työssä. Tosin LVI-alan opiskelu on ammatissa kelpo lähtökohta.

Kuusiston mukaan ihminen pystyy peltisepäksi opiskelemalla turvaamaan Suomessa työllisyytensä.

– Voi melkein sanoa, että silloin ei tarvitse ikinä olla päivääkään työttömänä. Peltisepistä on niin kova pula.

Pelti- ja eristysalalla hän näkee lupaavan tulevaisuuden.

– Se on jossakin määrin tulevaisuuden ala varmasti. Me olemme varsin vihreä toimiala, jossa eristetään lämpöä ja kylmää, ja säästetään energiaa. Ehkä suurin haasteemme on se, että globaalissa maailmassa kilpaillaan ulkomaalaisia kilpailijoita ja ulkomaalaista työvoimaa vastaan. Meidän täytyy omalla pätevyydellämme pystyä erottautumaan kilpailijoista.

TYÖTÄ MAAN ALLA JA NOSTURIN NOKASSA

Eristysala, johon kotkalaiset ammattiopiskelijat koulutettiin, on liikkuvaa ja vaihtelevaa.

– Meidän työkohteemme ovat jätevedenpuhdistamosta ydinvoimalaan ja kaikki siitä välistä, Kuusisto mainitsee.

– Voimme käydä eristämässä sairaaloissa tai työskennellä biokattiloilla, joissa poltetaan yhdyskuntajätettä. Mikä tahansa työkohde voi tulla vastaan. Kohde voi olla maan alla tai nosturinnokassa. Kaikki variaatiot löytyvät: täysmetalliseristeitä ydinvoimaloissa, kattilaneristystä tehtaassa, ikkunapeltejä rakennuksiin, putkisiltoja tuotantolaitoksiin.

”Meidän intressimme on kouluttaa kavereille niitä asioita, mitä omassa työssämme kentällä tarvitaan, ja lopuksi työllistää heidät”, sanoo Kotkan Lämpösulun toimitusjohtaja Markku Kuusisto. KUVA JUHA METSO

Pääasiassa työ keskittyy teollisuuteen.

– Eristämme prosessiputkistoja, säiliöitä ja prosessiteollisuuteen liittyviä laitteita. Useimmiten eristetään lämpöä, mutta eristämme myös kylmää, ääntä ja säteilyä vastaan.

– Yleisin eriste on villa. Raskasmattoja käytetään ääntä vastaan, solukumeja ja uretaania kylmää vastaan. Sellaista eristyskohdetta ei todennäköisesti Suomen teollisuudesta löydy, mitä emme joskus olisi eristäneet. Olemme eristäneet muun muassa Olkiluoto kolmosen reaktoriastian, kuvaa Kuusisto alan monipuolisuutta.

OPETUS LUOTIIN TYHJÄSTÄ

Koska eristyspeltiseppien koulutusohjelmaa ei ole, piti opetus luoda Lämpösulussa improvisoiden.

– Viikon alussa suunniteltiin, että tällä viikolla opetellaan tiettyä hommaa. Sitten huomattiin, että nehän jo maanantaina oppi sen. Välillä tuli mieleen, että mitäs nyt keksitään, Ahonen kertoo.

Ahosen ja Kuusiston mukaan kokemuksen karttuessa työpaikalla tapahtuvaa opetusta on mahdollista kehittää. Missään koulussa ei heidän mielestään pysty kouluttamaan yhtä taitavaa peltiseppää kuin työpaikalla neljässä kuukaudessa.

Ahosen mukaan oppilaiden kanssa käydyillä lähtökeskusteluilla oli iso merkitys koulutuksen onnistumiseen.

– Ne käytiin järkevällä tasolla. Ajatus oli se, että työpaikalle on turha tulla, jos asioita ei haluta opetella. Mutta jos on halua, niin lupasimme työpaikan. Saimme valittua porukan, joka oli motivoitunut. He jaksoivat opetella ja harjoitella.

TULOS YLLÄTTI MYÖNTEISESTI

– Me kaikki olemme olleet myönteisesti yllättyneitä siitä, miten hyvä kuvio tästä syntyi. Opiskelijat ovat kertoneet, että he ovat tyytyväisiä, ja me työnantajina olemme erittäin tyytyväisiä tähän ryhmään, sanoo Kuusisto.

Opetus tapahtui työelämän työajoilla ja säännöillä.

– Neljään kuukauteen ei ollut ensimmäistäkään luvatonta poissaoloa. Jokainen oli innokas, teki mitä pyydettiin, ja jokaisen kanssa päästiin siihen lopputulokseen, että solmittiin työsopimukset. Nyt he ovat kentällä, ja heistä tulee pelkkää positiivista palautetta niin talon sisältä kuin ulkopuolelta.

Joonas Halme ja muutkin kurssin suorittaneet saivat töitä Lämpösulusta. Oppilaiden tekemiä peltisepän näyttötöitä kelpaa esitellä. KUVA JUHA METSO

Entä mitä miettii työssä oppimisestaan tuore eristyspeltiseppä Joonas Halme?

– Tämä oli paljon parempi vaihtoehto kuin koulussa istuminen ja teorian opiskelu. On parempi oppia käytännöt tarpeitten mukaan. Tämmöinen mahdollisuus helpottaa opiskelijan työllistymistäkin paljon.

KAIKKI VOITTIVAT

Oppilaitoksen edustajan Mikko Kataisen mukaan harjoittelu- ja työpaikan löytäminen opiskelijalle on koulutusalasta riippuen haastava tehtävä.

– Tällaiset yhteistyöprojektit, jotka mahdollistuivat uudistuksen myötä, ovat erittäin tervetulleita oppilaitoksille, koska päämäärämme on löytää koulutuksen päätyttyä ihmisille työpaikkoja.

Lämpösulun projektissa Katainen pitää erinomaisena sitä, että koulutus voitiin räätälöidä paikallisen yrityksen tarpeisiin.

– Tällaisissa projekteissa kaikki voittavat. Projektin alussa kuusi henkilöä valittiin. Ajateltiin, että he voisivat olla Lämpösulun tarpeisiin sopivia, ja lopussa kaikki työllistyivät suunnitelmien mukaan.

”Ammattioppilaitoksissa on paljon ihmisiä, etenkin aikuispuolella, jotka tarvitsevat tällaisia koulutus- ja etenemismahdollisuuksia”, Kymenlaakson ammattiopiston työnopastaja Mikko Katainen sanoo. KUVA JUHA METSO

Katainen toivoo, että muutkin yritykset käyttävät uudistuksen suomaa tilaisuutta hyväkseen.

– Ammattioppilaitoksissa on paljon ihmisiä, etenkin aikuispuolella, jotka tarvitsevat tällaisia koulutus- ja etenemismahdollisuuksia. Toivottavasti onnistunut esimerkki avaa kanavia ympäri Suomen, että saamme lisää yrityksiä mukaan toimintaan.

YHTEISTYÖTÄ JATKETAAN

Sekä Lämpösulku että oppilaitos haluavat jatkaa yhteistyötä. Uutta yhteistä koulutusprojektia on suunniteltu syksylle.

– Meillä on tarkoitus aloittaa puolen vuoden mittainen teollisuusputkihitsaaja- ja asentajakoulutus. Lämpösulun kanssa on ollut alustavaa puhetta siitä, että tietty määrä oppilaita tulisi sinne harjoittelijoiksi, kertoo oppilaitoksen edustaja Katainen.

Kuusiston mukaan myös peltiseppiä on mahdollista kouluttaa lisää.

– Toivottavasti ensi vuoden alusta tulee uusi oppilasryhmä. Silloin ollaan kaikki varmasti viisaampia. Meillä voi jo silloin olla valmiina opetuksen ohjelma ja runko. Vielä sitä ei ollut. Se huomioiden koulutus onnistui yllättävän hyvin.

Toni Ahonen katselee tyytyväisenä, miten hienosti pellin taivutus sujuu entiseltä oppilaalta Joonas Halmeelta. KUVA JUHA METSO

 

Huolena oppilaiden asema

”Ammattillisen koulutuksen reformissa Teollisuusliiton suurin haaste on huolehtia, että oppilasta työpaikalla kohdellaan oikein.”

Kari Hyytiä. KUVA KITI HAILA

Näin sanoo Teollisuusliiton ammatillisen koulutuksen asiantuntija Kari Hyytiä. Koska uudistus on vasta äskettäin käynnistynyt, liitolla ei ole vielä tietoa ja tarkkaa arviota sen onnistumisesta.

– Tulemme syksymmällä järjestämään luottamushenkilöille kyselyn, kuinka uudistus on työpaikoilla toteutunut. Silloin saamme enemmän tietoa siitä, kuinka asiat ovat. Sen jälkeen on mahdollista korjata valuvikoja.

Hyytiän mukaan uudistuksessa on myönteistä se, että koulutus tapahtuu lähempänä aitoa työelämää ja todellista työllistymistä.

– Ammattiliiton suurin huoli koskee sitä, miten asia työpaikoilla hoidetaan.

OPPILAS EI SAA JÄÄDÄ HEITTEILLE

Hyytiän mukaan uudistus edellyttää työelämän ja oppilaitoksen yhteistyötä, jotta oppilaan työllistyminen ja jatko-opinnot sujuisivat parhaalla mahdollisella tavalla.

– Meillä on huoli niistä oppilaista, joilla on oppimisvaikeuksia. Ennen oppilaitoksissa pystyttiin hyödyntämään opettajan ammattitaitoa näissä tilanteissa paremmin. Hän pystyi käyttämään pedagogisia taitoja, että oppilaista saatiin yhteiskuntakelpoisia ja tutkinnon läpäisseitä henkilöitä.

Hyytiän mielestä uudistuksen jälkeen koulupudokkaista on pidettävä entistä parempaa huolta, jotta he voivat löytää tiensä tuleviksi ammattilaisiksi.

Uudessa koulutussysteemissä Hyytiän mukaan on ilmennyt ja on vaara ilmetä uhkia.

– Pahin tapaus on ollut se, että oppimispaikkaa ei löydy, ja oppilas on kotona. Hän pyörittelee peukaloitaan ja koettaa löytää itse itselleen oppimisympäristöä eikä saa tarvittavaa apua sen löytämiseksi.

– Toinen on se, että paikka löytyy, mutta se ei vastaa tutkinnon osaa tai tutkintoa. Oppilas ei saa työpaikalla opastusta ja ohjausta. Hän saattaa turhautua ja äänestää sitten jossakin vaiheessa jaloillaan. Tällaisia esimerkkejä kuulee.

Hyytiän mukaan on tärkeää, että oppilas saa oppilaitokselta riittävästi apua harjoittelupaikan löytämiseen. Opiskelijan auttamisessa korostuvat opettajan työelämäyhteydet sekä työelämätaidot.

OHJAAJAN TYÖHÖN PANOSTETTAVA

Hyytiän mukaan iso kysymys on työnantajien valmius ottaa vastaan koulutettavia. Yli kymmenen vuotta kestäneen taantuman aikana koulutus työpaikoilla jäi hänen mukaansa lapsenkenkiin. Monesti mahdollisuutta ohjata oppilasta rajoittaa työntekijöiden kasvanut kiire.

– Uudistusta mainostetaan, että se tapahtuu aidossa toimintaympäristössä. Se vaatii työpaikoilla vastaavia panostuksia, mitä oppilaitoksissa on ollut. Yrityksissä tarvitaan riittävästi työpaikkaohjaajia.

– Käytännön tehtävissä on ennenkin opittu. Mutta harjoittelussa tarvitaan vierihoitoa ja työpaikkaohjaajan näkemyksiä. Toiset oppivat paremmin kuin toiset. Ammattilaiset työpaikalla ymmärtävät, kenelle voi tarjota ja minkälaista työtä.

Hyytiän mielestä uudistuksen vaikutukset kannattaa huomioida työehtosopimuksissa.

– Silloin saamme sopimuksellisestikin edellytyksiä kouluttaa työpaikoilla. Eri aloilla on hieman erilaisia kirjauksia näistä asioista. Ohjaajan työstä meillä ei ole kirjattu juuri mitään. Monesti sitä tehdään ammattityön ohessa.

KUVA JUHA METSO

Vaativa yhtälö: Huippukoulutusta niukoilla varoilla

”Suurin haaste ammatillisessa koulutuksessa on se, miten niukkenevilla rahoilla tehdään hyvää tulosta.”

Näin sanoo Tampereen seudun ammattioppilaitoksen Tredun Kangasalla toimiva yrityskoordinaattori Antti Lyhteilä, pitkän linjan kone- ja koulutusalan toimija. Hän seuraa ammatillisen koulutuksen kehitystä läheltä.

Niukkuus on Lyhteilän mukaan perushaaste, johon kaikki muu nivoutuu.

– Se vaikuttaa suoraan opiskelijan saamaan lähiopetukseen. Se vaikuttaa investointeihin, tiloihin ja oppimisympäristöihin.

Ammattiopetuksen valtion määrärahojen karsiminen 300 miljoonalla eurolla oli Lyhteilän mukaan ikävä juttu.

– Se näkyy meillä toiminnassa. Opettajakunta ja koulun johto ovat huolissaan siitä, että on jouduttu karsimaan lähiopetustunteja. Yksi keskeinen asia ammatillisessa koulutuksessa on se, että opitaan työelämätaitoja työelämää varten kokonaisvaltaisesti. Siihen kuuluu olennaisesti se, että mennään seitsemältä töihin ja tehdään täysiä työpäiviä. Jos koulussa on luppopäiviä ja vajaita viikkoja, se ei tue kokonaisuutta.

Tuore esimerkki niukkuuden vaikutuksesta koskettaa hänen omaa kotikaupunkiaan.

– Kangasalle valmistui tänä kesänä uusi koulu, jossa syksyllä alkaa opetus. Meillä jouduttiin tekemään melkoisia tilapienennyksiä, että saatiin kustannuksia alas.

 

Metsäkonealan pullonkaula: Liian vähän harjoittelupaikkoja

Suomen metsätalouden nousua jarruttaa pula ammattitaitoisista metsäkoneenkuljettajista. Oppilaiden harjoittelupaikat ovat metsäkonefirmoissa vähissä.

– Harjoittelupaikat ovat ongelma. Niitä ei tahdo löytyä ja siksi oppilaita opetetaan kouluilla. Suurin syy on se, että metsäkone on niin kallis investointi, että vain suurimmat metsäkonefirmat pystyvät kouluttamaan itse itselleen työvoimaa, kertoo hämeenlinnalaisen Metsäkonepalvelun luottamusmies Esa Sorila, joka seuraa alan kehitystä Metsäalan työelämätoimikunnassa.

Metsäkonealalla työvoimapula on hänen mukaansa jo älytön.

– Emme pysty tekemään läheskään sitä työmäärää, mikä kesäksi on pyydetty, kun ei ole porukkaa. Tämä trendi on joka puolella Suomea. Joka paikassa haetaan koko ajan kuljettajia kiihtyvällä vauhdilla.

Metsäkoneyrittäjät ovat Sorilan mukaan heräämässä koulutuksen tarpeeseen.

– Mikäli viidestä isosta biohankkeesta suurin osa toteutuu, kuljettajia tarvitaan todella paljon muutaman vuoden päästä. Isot tehdashankkeet eivät saa kaatua työntekijäpulaan.

PEREHDYTYKSESTÄ KORVATAAN

Metsäkonepalvelu kuuluu niihin isoihin metsäkonealan yrityksiin, jolla on perinteitä kuljettajien koulutuksessa.

– Meillä nimettiin jo kymmenen vuotta taaksepäin ensimmäiset opastajat. Olen itsekin perehdyttänyt monia henkilöitä urani aikana.

Metsäkonepalvelu tekee yhteistyötä Jämsän ammattioppilaitoksen kanssa.

– Oppilaitoksen Kiipulan osasto on ajamassa meillä metsässä. Oppilailla on kolmen kuukauden harjoitteluaika. Siellä on koko ajan opettaja mukana valvomassa toimintaa.

Sorilan mukaan opastajia työpaikalla tarvitaan koko ajan lisää. Se on työ, joka hänen mukaansa ei sovi aivan kaikille ammattilaisille.

– Joiltakin voi palaa käämit jo muutaman päivän jälkeen. Kun he sanovat samasta asiasta kaksi kertaa, niin he kokevat, että se toinen kerta on jo liikaa. Monesti harjoittelijoille pitää sanoa samasta asiasta kymmenen kertaa, eikä vieläkään hermostua.

Metsäkonepalvelussa kuljettajille maksetaan rahallisesti perehdytykseen käytetystä ajasta.

– Perehdyttäjille maksetaan kohtuullista palkkaa sekä kompensoidaan rahallisesti myös menetettyä vapaa-aikaa, koska harjoittelija ottaa usein yhteyttä työajan ulkopuolellakin.

 

AMMATILLISEN KOULUTUKSEN UUDISTUS

Ammatillinen koulutus muuttui kuluvan vuoden alussa perusteellisesti:

  • Ammatillisessa koulutuksessa ei enää tehdä eroa nuorten koulutuksen ja aikuiskoulutuksen välillä.
  • Koulutukseen voi hakea joustavasti jatkuvassa haussa. Keväällä järjestetään kuitenkin yhteishaku peruskoulun päättäville.
  • Ammatillisessa koulutuksessa voi suorittaa perus-, ammatti- ja erikoisammattitutkintoja. Oppilaiden arviointi perustuu näyttöihin. Opiskelijalla on mahdollisuus opiskella koko tutkinto tai tutkinnon osia omien tarpeidensa mukaisesti.
  • Opinnoissa otetaan huomioon aiemmin hankittu osaaminen. Opiskelija opiskelee vain niitä asioita, mitä hän ei osaa.
  • Jokaiselle opiskelijalle tehdään henkilökohtainen osaamisen kehittämissuunnitelma (HOKS). Siihen kirjataan suunnitelma siitä, millä opetuksen, ohjauksen ja työpaikalla tapahtuvan oppisen yhdistelmällä osaamista kertyy niin, että hän saa opintonsa suoritettua.
  • Työpaikalla tapahtuvaa oppimista ohjaavat työpaikan nimeämät vastuulliset ohjaajat. Koulutuksen järjestäjän vastuulla on heidän perehdyttämisensä. Koulutusta ohjaa myös opettaja tai koulutuksen järjestäjän edustaja.

Työpaikalla oppiminen voi perustua oppisopimukseen tai koulutussopimukseen:

  • Oppisopimuksessa opiskelijalla pitää olla työnantajan kanssa solmittu työsopimus. Opiskelija tekee työtä työsuhteen ehdoilla ja saa palkkaa. Oppisopimuksella voi suorittaa koko tutkinnon, tutkinnon osia tai pienempiä kokonaisuuksia.
  • Koulutussopimuksessa koulutuksen järjestäjä ja työnantaja solmivat sopimuksen. Opiskelija ei ole työsuhteessa eikä saa palkkaa tai muuta vastiketta. Koulutussopimus voidaan sopia tutkinnon osista, useammasta tutkinnon osasta tai pienemmistä kokonaisuuksista.
  • Ammatillisissa opinnoissa osaaminen osoitetaan näytöissä tekemällä käytännön töitä aidoissa tilanteissa.

Ammatillisen tutkinnon jälkeen opiskelija voi jatkaa opintojaan korkeakoulussa. Korkeakoulujen hakuvalintoihin ollaan Suomessa miettimässä uudistuksia.

(Lähteenä käytetty opetushallituksen tietopakettia Ammatillisen koulutuksen reformi – tietopaketti ohjaajille)

 

Jos työpaikallallasi on osaajapulaa, oppilaitokset auttavat koulutuksen räätälöinnissä.

 

TEKSTI JARI ISOKORPI
KUVAT JUHA METSO

KEKSINTÖ: Kaukokylmä helpottaa helteellä

Harva pystyy kuvittelemaan tai muistamaan, millaista on ajaa kuumalla autoa ilman ilmastointia. Yhtä radikaali muutos on edessä rakennuksilla, sillä isommissa kaupungeissa vedetään miltei kaikkiin uusiin tiloihin kaukokylmäputket. Samoin menetellään saneerauksissa.

Kaukokylmää eli virallisemmin kaukojäähdytystä ryhdyttiin tuottamaan Euroopassa enenevässä määrin 2000-luvulla tekniikan kehityttyä. Nykyisin kylmää johdetaan merivedestä, syvistä järvistä ja pohjavedestä niin sanotussa suljetussa vesikierrossa. Rakennusten tiloihin kylmä välittyy joko lattiassa tai katossa olevista putkista.

Enää viileyden saamiseksi ei tarvita meluisia, tilaa vieviä, energiasyöppöjä laitteita, joissa käytetään vaarallisia kemikaaleja.

Aiemmin kaukokylmää tuotettiin kompressoreilla ja esimerkiksi teollisuuden hukkalämpöä hyväksi käyttäen absorptiolla. Näiden tekniikoiden osuus on Suomessa varsin pieni.

Kaukokylmän tuottamiseen tarvitaan riittävän viileää, alle kymmenasteista vettä. Esimerkiksi Lahdessa kylmää johdetaan kaukojäähdytysverkostoon Salpausselän alla olevasta pohjavedestä, koska vieressä sijaitseva Vesijärvi on matala eikä sen vesi ole tarpeeksi kylmää.

Valtaosa eli 64 prosenttia Suomen kaukokylmästä tuotetaan lämpöpumpuilla suljetussa kierrossa. Vesi kiertää kylmäaltaista kiinteistöihin, sieltä lämmön talteenottoon ja takaisin kiinteistöihin. Energiayhtiö Helen mainitsee, että tarvittaisiin 30 jalkapallokentän verran aurinkopaneeleita tuottamaan sama lämpöenergiamäärä, joka Helsingissä saadaan talteen kaukokylmän kierrosta vuoden aikana.

Lämmön lisäksi myös kylmää voidaan ottaa talteen ja säilöä. Helsingissä jäähdytysvarastot sijaitsevat Esplanadin puiston ja Pasilan alla.

Yksi kaukokylmän tekniikoista on vapaajäähdytys. Suomessa sen osuus on noin viidennes. Vapaajäähdytys on tuotannollisesti tehokkainta, mutta jäähdytysteho heikkenee esimerkiksi meriveden tai ulkoilman lämmetessä.

Asuminen ja työskentely viileämmässä ilmassa on terveellisempää kuin lämpimässä. Kuumaongelmaan havahduttiin Euroopassa kesällä 2003. Tuolloin helleaallon takia kuoli 35 000–70 000 ihmistä, joista Suomessa muutama sata ihmistä.

Erityisen vaarallista liiallinen lämpö on sydänsairaille, vanhuksille, lapsille sekä ulko-, pelastus- ja huoltotöissä oleville.

JO VUONNA 1889

Ensimmäiset kaukojäähdyttimet rakennettiin Yhdysvalloissa 1889. Laajempaan käyttöön kaukojäähdytys tuli 1970-luvulla Japanissa. Aluksi kaukojäähdytys rakennettiin Osakan maailmannäyttelyyn 1970.

Euroopassa kaukojäähdytys otettiin käyttöön 1967 Pariisin lähellä sijaitsevalla liikealueella, La Défencen kunnassa. Vuotta myöhemmin kaukokylmää ryhdyttiin hyödyntämään Hampurissa.

Ruotsin ensimmäinen kaukokylmäverkosto rakennettiin 1992 Västeråsin kaupunkiin.

Euroopassa johtavia kaukokylmän maita ovat Ranska, Saksa ja Ruotsi.

15 000 KILOMETRIÄ

Suomessa oli viime vuonna käytössä yhteensä 15 000 kilometriä kaukojäähdytysverkostoa.

Kaukokylmän tuottaminen aloitettiin Helsingissä ilman putkiverkkoa. Helsingin Energia ryhtyi 1998 toimittamaan ABB:n Pitäjänmäen kiinteistöön kylmää jäähdytyskonteilla. Nykyisin Helsingin kaukojäähdytysverkosto on Euroopan kolmanneksi suurin.

Energiateollisuus ry:n mukaan Helsingin lisäksi suurista kaupungeista kaukokylmä on käytössä muun muassa Espoossa, Lahdessa, Turussa, Tampereella ja Jyväskylässä. Kuopiossa Puijon sairaalan kaukojäähdytys otetaan käyttöön ensi vuonna.

JÄÄHDYTYSTARVE KASVAA

Kaukojäähdytyksen tarve on kasvanut ilmastonmuutoksen ja entistä tiiviimpien rakennusten takia.

Monet kaupungit miettivät jäähdytystekniikkaa, sillä ilmastosopimuksen velvoitteet vaativat vähentämään hiilidioksidipäästöjä. Yksittäiset jäähdytinjärjestelmät esimerkiksi kerrostalojen katoilla vievät paljon energiaa ja aiheuttavat siten hiilidioksidipäästöjä.

Singaporen kaupunki aikoo vähentää vuoteen 2050 mennessä hiilidioksidipäästöjään 41,5 prosentilla verrattuna nykykehitykseen. Hankkeeseen kuuluu kaukojäähdytysverkon rakentaminen, johon kaupunki on hakenut tietotaitoa Helsingistä.

TEKSTI BIRGITTA SUORSA / UP
KUVA FORTUM

VIERAILIJA: Juho Hamari: Pelillistäminen tekee ihmisistä pystyvämpiä

Pelillistämisestä (gamification) on tullut yksi suurimmista teknologiavetoisista kehityslinjoista viime vuosina. Siinä missä muut nykyaikaiset teknologiat kuten ”big data”, keinoäly, robotiikka tai prosessointitehon lisääntyminen pyrkivät lisäämään yhteiskunnan tuottavuutta ja hyvinvointia parantamalla koneiden kykyjä ja tehokkuutta, pelillistämisen voi nähdä pyrkivän yhteiskunnalliseen ja yksilölliseen kehitykseen tekemällä ihmisistä pystyvämpiä.

Pelillistäminen viittaa teknologisiin, taloudellisiin, kulttuurillisiin ja yhteiskunnallisiin kehityslinjoihin, joissa todellisuus on muuntumassa enemmän pelilliseksi; sellaiseksi, joka yhä enemmän tarjoaa niitä samoja kokemuksia ja taitoja, joita pelien nähdään parhaimmillaan tarjoavan.

Pelien ja pelillistämisen hyödyiksi nähdään toisaalta taitojen kartuttaminen kuten ongelmanratkaisu, organisointikyky, tunteiden säätely, johtamis- ja empatiakyky ja toisaalta motivationaaliset hyödyt kuten tavoitteisiin sitoutuminen, pitkäjänteisyys ja itsehallinta. Niiden rinnalla luovuus, leikkisyys, positiivinen kasvu ja onnellisuus ovat kaikki asioita, joita usein liitetään pelikokemukseen.

”Pelillistämistä on paperikoneen korjausta opettava simulaattori.”

Pelillistämisen voi nähdä etenevän kahta kehityslinjaa pitkin:

1) Pelillistäminen: Yleisemmin pelillistämistä määritetään tarkoituksellisena prosessina muuntaa aktiviteetteja, järjestelmiä, palveluita, tuotteita tai vaikka organisaatiorakenteita sellaisiksi, että ne tuottaisivat samoja positiivia kokemuksia, taitoja ja käytänteitä kuin pelitkin parhaimmillaan tuottavat. Pelillistäminen pyrkii myös tätä kautta usein vaikuttamaan käyttäytymiseen ja kognitiivisiin prosesseihin.

Pelillistämistä käytetään usein aloilla, joissa yksilöillä ja ryhmillä on vaikeaa toimia pitkäjänteisesti, kuten oppimisessa tai terveellisten elämäntapojen ylläpitämisessä. Pelillistäminen voi näyttäytyä digitaalisten palveluiden ihmisrajapinnan suunnitteluna, fyysisinä toteutuksina, organisaatiorakenteiden parempana suunnitteluna, työpaikan virkistyspäivien leikillisyytenä, pakohuoneina, markkinointistrategiana, liikuntasuoritusta mittaavana työkaluna tai paperikoneen korjausta opettavana simulaattorina.

2) Pelillistyminen: Pelillistämisen lisäksi voidaan nähdä myös pelillistymistä. Se tarkoittaa taustalla tapahtuvaa hitaampaa ja ei-tarkoituksellista kulttuurin ja yhteiskunnan muuntumista kohti pelillisyyttä, joka johtuu pelien aseman kasvamisesta ihmisten elämässä.

Uskotaan, että pelien ja pelillisen vuorovaikutuksen lisääntyminen johtaa pelien, pelaajien ja peliyhteisöiden käytänteiden ja kulttuurin sulautumiseen jokapäiväiseen elämään. Tästä esimerkkejä ovat elektronisen urheilun suosion kasvu, tietokonepelaamisen kasvava legitimiteetti ja pelaamisen tuleminen katukuvaan kuten Pokemon Go.

Se voi näkyä myös laajempina suuntauksina liittyen siihen, miten teemme työtä, opiskelemme tai organisoidumme. Työltämme odotamme nykypäivänä enenevissä määrin itsemääräämisoikeutta, mahdollisuutta luovuuteen, merkityksellisyyttä, mahdollisuutta oppia ja onnistua sekä kuuluvuutta merkitykselliseen ryhmään. Nämä ovat juuri niitä asioita, joita pelien uskotaan meille tarjoavan.

Hienoa, pelit!

JUHO HAMARI
Kirjoittaja on pelillistämisen professori ja johtaa Gamification Group -tutkimusryhmää Tampereen teknillisen yliopiston, Turun yliopiston ja Tampereen yliopiston kesken.

Teollisuusliitto keskusteli SuomiAreenassa: Tarvitaanko työelämässä Tinderiä?

SuomiAreenassa otsikon kysymykseen vastattiin keskustelussa kysymyksellä, että onko tekoäly tulevaisuuden Tinder. Keskustelua käytiin aiheesta vilkkaasti, jäsentyneesti ja rakentavasti.

Teollisuusliitto, Metropolia Ammattikorkeakoulu ja SuoraTyö Oy:n järjestivät Porin SuomiAreenassa torstaina 19.7. keskustelutilaisuuden Kelpaanko minä – tarvitaanko työelämässä Tinderiä?

Keskustelun aiheena oli työnhaun, rekrytoinnin ja osaamisen haasteet työn murroksessa. Paneelissa pohdittiin muun muassa kuinka työntekijät ja työnantajat kohtaisivat paremmin, miten digitalisaatio muuttaa työnhakua, millainen työ kelpaa ja millaista osaamista tarvitaan nyt ja jatkossa.

TUULAN TARINA

Riitta Konkola, Riku Aalto ja Jani Laatikainen. KUVA JUHA SINISALO

Teollisuusliittoa keskustelussa edusti liiton puheenjohtaja Riku Aalto, Metropoliaa toimitusjohtaja-rehtori Riitta Konkola ja Suora Työ Oy:tä toimitusjohtaja Jani Laatikainen. Keskustelua ja tilaisuutta jäsensi kolme aihepiiriin liittyvää videota.

Ensimmäisessä videossa työtä kokopäivätoimisesti etsivä Tuula Karivesi kertoo tehneensä muun muassa Arabian tehtailla parinkymmenen vuoden työrupeaman. Vuosiin sisältyy 12 vuoden pesti tehtaan pääluottamusmiehenä. Hänen viimeinen työsuhteensa oli määräaikainen, puolen vuoden työ toimistosihteerinä.

Tuula kaipaa lisää tukea osaamisensa kartoittamiseen sekä ikäluokalleen, yli 50-vuotiaille, erilaisia palveluita työnhaun tueksi.

Riitta Konkolan mielestä Tuulalla on valttinaan merkittävää käytännön osaamista. Esimerkiksi pääluottamusmiehen tehtävät vaativat osaltaan yhteistyökykyä ja neuvottelutaitoja. Konkola korostaa luottamustehtävien vaativan myös arviointi- ja ratkaisukykyä.

Tuulan kaipaamaan tukeen osaamisensa kartoittamiseen löytyy apu Metropoliasta, mutta ostopalveluina. Ammattikorkeakoulussa tehdään osaamisen arviointeja, joissa on löytynyt joskus jopa merkittävää piilo-osaamista.

Jani Laatikainen arvelee niin ikään Tuulan osaamisella sekä työkokemuksella olevan kysyntää. Hän toteaa Tuulan, kuin muidenkin työnhakijoiden, työnhakua haittaavan se, että Suomessa on tutkitusti EU-maiden syvin “kuilu” työllisyyden ja työttömyyden välillä, eli kohtaavuusongelma.

Riku Aallon mukaan luottamustehtävissä toimivat ovat useimmiten laajasti kouluttautuneita sekä tuntevat hyvin työyhteisönsä tarpeet ja tunnot. Tästä on etua työnantajillekin.

– Jotkut työnantajat eivät tosin rekrytoi eivätkä palkkaa ay-taustan omaavia työnhakijoita, puheenjohtaja lisää, ja kertoo törmänneensä muutama vuosi sitten jopa eräässä yrityksessä pidettyyn mustaan listaan.

Tuulan tarinassa korostuu myös koulutuksen tärkeys. Aalto kertoo, että kyselytutkimuksen mukaan SAK:n jäsenistöstä puolet ei ole saanut työnantajiltaan minkäänlaista koulutusta. Hän muistuttaa, että henkilöstönsä koulutukseen panostavissa yrityksissä tuottavuus on korkeampi verrattuna yrityksiin, joissa koulutusta ei anneta käytännössä lainkaan.

TÄRKEINTÄ ON ASENNE

KUVA JUHA SINISALO

Toisessa videossa porilaisen Aurubis Finland Oy:n henkilöstöpäällikön Timo Tomulan mielestä työntekijöiden asenne on tärkeintä, sekä se, että kunnioittaa työelämän pelisääntöjä, ottaa vastuun omasta tekemisestään ja tekee työtä järkevällä tahdilla laadullisesti oikein. Ja omaa tietysti ammattiylpeyttä.

Jani Laatikaisen mielestä asenne todella ratkaisee. Tämä näkyy hänen mielestään osaltaan siinä, että palkan rinnalla työelämässä arvostetaan nykyään muun muassa sitä, että yritys on kiinnostava ja tekemällään työllä on merkitystä.

Riku Aalto kertoi kommentissaan käyvänsä vuoden aikana vierailulla noin viidessäkymmenessä työpaikassa. Hän on huomannut yritysten sekä koulujen ja ammattioppilaitosten yhteistyön vilkastuneen. Yritykset järjestävät oppilaiden perinteisten työharjoittelujen ohella erilaisia tutustumiskäyntejä niin oppilaille kuin heidän vanhemmilleenkin.

TEKOÄLY LUO MAHDOLLISUUKSIA

KUVA JUHA SINISALO

Kolmannessa videossa tilaisuuden osallistujat saivat tekoälyfirma HeadAIn perustajan Harri Ketamon videoterveiset siitä, miten tekoäly mahdollisesti mullistaa tulevaisuuden työnhaun. Ketamo muistuttaa videolla myös, että tekoäly ei ole mikään taikatermi. Jos tekoälyn opetusdata on vääristynyttä ja algoritmi puutteellinen, keinoälystä ei ole paljoakaan hyötyä.

Jani Laatikainen toppuutteli myös tekoälyn ylimainostajia toteamalla heti alkuun, ettei tekoäly ratkaise mitään, vaan se mahdollistaa eri toimintoja. Esimerkiksi Tuulan ja hänen osaamisestaan kiinnostuneen työnantajan kohtaamisen.

Riku Aallon mukaan etenkin iäkkäämpiä henkilöitä teknologian huima kehitys tekoälyineen saattaa jopa pelottaa. Nämä ihmiset eivät useinkaan omista edes tietokonetta eivätkä älypuhelinta. Täten heillä ei ole mahdollisuutta, eivätkä kaikki heistä osaakaan, ilmoittaa esimerkiksi työttömyyteensä liittyviä asioita verkossa.

Jani Laatikainen, Riitta Konkola ja Riku Aalto. KUVA JUHA SINISALO

PÄTKÄTÖIDEN VARAAN HANKALA RAKENTAA TULEVAISUUTTA

Teollisuusliiton porilaiset aktiivit Juha Virta, Esa Lehtilä ja Anne Jakonen seurasivat kiinnostuneena ja kommentoiden Teollisuusliiton, Metropolian ja Suora Työ Oy:n järjestämää keskustelutilaisuutta.

Juha Virta. KUVA JUHA SINISALO

Sampo-Rosenlewin Oy:n pääluottamusmiehen tehtävää lähes kymmenen vuotta hoitanut Virta listaa työnhaun yhdeksi keskeiseksi ongelmaksi sen, etteivät työnhakijat ja avoimet työpaikat kohtaa. Eli keskustelussakin esiin nousseet työmarkkinoiden kohtaanto-ongelmat.

Esa Lehtilä. KUVA JUHA SINISALO

Saman yhtiön varapääluottamusmiehenä toimiva Lehtilä kummeksuu sitä, ettei joillakin miljoonavoittoja vuolevilla pörssiyhtiöillä ole varaa palkata uusia työntekijöitä muuten kuin vuokratyöfirmojen kautta määräaikaisiin työsuhteisiin.

– Lyhytaikaisten työsuhteiden varaan on etenkin nuorten vaikea rakentaa tulevaisuuttaan. Siinä saattaa menettää uskon itseensä ja pahimmassa tapauksessa syrjäytyä.

Virta ja Lehtilä pahoittelevat, että Sampo-Rosenlewiin on viime vuosina palkattu työväkeä myös vuokratyöfirmojen kautta. Kun työntekijät palkataan suoraan, heidän asenteensa ja motiivinsa on useimmiten työnantajankin etujen mukaisesti kohdillaan, porilaiset ay-aktiivit tähdentävät.

Anne Jakonen. KUVA JUHA SINISALO

RKW Finlandilla työskentelevän Jakosen mielestä ikäsyrjintä on työmarkkinoilla selvästi vähentynyt. Tosin esimerkkejä löytyy siitä huolimatta suhteellisen helposti.

– Ehkä heikoimmassa asemassa työmarkkinoilla ovat edelleen ikäihmiset, 50–60-vuotiaat. Myös pienten lasten äidit ovat joidenkin työnantajien mielestä usein poissa työstä lastensa sairastelun takia, Jakonen painottaa.

TEKSTI JOUKO KAHILA
KUVAT JUHA SINISALO

Epätyypillisen kesän viettäjät: Kun loma on haave vain

On siis kesä. Auringonpaisteisia päiviä omalla mökillä. Savu kohoaa rantasaunasta, makkaran huumaava tuoksu iskee nenään. Heinäkuun iltapäivälehtien sivuilla otsikot kirkuvat Pori Jazzien tunnelmaa. Mietitään verhojen uutta kuosia tai parisuhdetta. Suomi pysähtyy. Niinkö? Loma ei kuitenkaan kuulu kaikille.

Epätyypillisissä työsuhteissa neljän viikon loma on työntekijälle kaukainen haave. Työtön, kausityöntekijä tai nollatuntisopimuksella töitä tekevä yrittää vain selvitä. Hallituksen ideat alle 30-vuotiaiden työelämäpelisäännöistä voivat tarkoittaa, että monen lomahaaveet voivat olla yhä kaukaisempia.

Kuva yllä: Lappeenrannassa töitä on tarjolla rajallisesti. Riku Karhunen on iloinen siitä, että on saanut töitä, mutta nollatuntisopimuksella määräaikaisissa työsuhteissa eläminen on rankkaa. Hän kaipaisi myös kunnon lomaa.

 

Ansaintasääntö määräytyy työsopimuksessa sovitun työajan perusteella. Vuosilomaa voi saada joko 2,5 tai 2 päivää työkuukaudelta. Vuoden tai sitä pidemmistä täysiaikaisista työsuhteista lomaa kertyy 2,5 päivää kuukaudessa. Kun työsuhde on kestänyt yhtäjaksoisesti vajaan vuoden, on työntekijällä oikeus saada lomaa 2 päivää täysiltä lomanmääräytymiskuukausilta. Vuosilomaa kertyy sekä vakituisissa, että määräaikaisissa työsuhteissa. Tässä tarkoitetaan kuukausia, jolloin työtä tehdään vähintään 14 työpäivää tai vähintään 35 tuntia.
Lue lisää: Vuosilomalaki 162/2005

”VIIME KESÄNÄ OPETTELIN AJAMAAN POLKUPYÖRÄLLÄ”

Kai Sunilalle kesän ehkä paras uutinen oli se, että hänen terveytensä tutkitaan nyt perusteellisesti. KUVA JUHA METSO

Vuosi sitten toukokuussa tilanne oli vielä toiveikas. Kai Sunila, 53, muistaa, miten hän kävi työvoimatoimistossa ja haki kurssille. Metallimies oli jäänyt työttömäksi edellisenä syksynä, kun työpaikalta vähennettiin kaksi työntekijää. Seuraavana päivänä se iski.

– Sain aivoinfarktin, se oli todella pelottavaa, Sunila kertoo.

Onneksi kaveri tuli käymään ja huomasi, ettei kaikki ollut kunnossa. Itse Sunila ei olisi sillä hetkellä tajunnut hakea apua. Viime kesä meni toipuessa. Infarktin jälkeen hän käveli monta kuukautta kuin humalainen, tasapaino oli huono.

– Pyörällä ajon jouduin opettelemaan uudelleen.

”Ensin mies irtisanottiin, sitten iski infarkti, kolmantena viilsi aktiivisuusmalli.”

Sunila ei tiedä onko hän vieläkään työkuntoinen. Koska ei ole työterveyshuoltoa, häntä ei ole kunnolla tutkittu. Hän on silti hakenut töitä, viimeksi kunnossapitotöihin tehtaalle.

– Sitten vielä iski tämä aktiivimalli, se vie 100 euroa kuussa.

Sunila on maaliskuusta alkaen käynyt Väylässä, joka on Kaakkois-Suomen työ- ja elinkeinotoimiston, kuntien ja Kelan yhteispalvelu työttömille.

– Sieltä ei ole tarjottu tai osoitettu mitään, mikä täyttäisi tämän aktiivimallin.

Sunila pohtii, että on varmaan infarktin jälkiseurausta, ettei hän itsekään ole osannut hakeutua aktiivisemmin tutkituttamaan terveyttään. Väylän kautta sitä aletaan viimein tutkia paremmin, verikokeissa hän on jo käynyt, jatkotutkimuksia on luvattu. Fyysisesti päälle päin ei näy mitään, mutta mies kokee, ettei ole entisellään. Aiemmin hyvä käsialakin muistuttaa nyt harakanvarpaita.

Kesä 2018 ei ole Sunilalle lomaa. Hänelle se on 45 jäljellä olevan ansiosidonnaisen päivärahapäivän kulumista.

– Toivon, että ne kuluvat mahdollisimman hitaasti. On pelottavaa, että joutuu Kelan päivärahalle.

– Pientä toivoa on päästä Kohti Työtä ry:n järjestämään työhön, kun kassan ansiosidonnaiset päivät loppuvat. Se työ olisi laskeutumista takaisin työelämään, Sunila toivoo.

Sunilalle Kotkan kesä ei ole meripäivien humua. Hän toivoo, että ehkä kaikki selviää kesän aikana, terveys ja toimeentulo.

EPÄVAKAA TYÖ, EPÄTYYPILLISET LOMAT

Epätyypilliset työsuhteet merkitsevät epätyypillisiä lomia. Lomat ovat lyhyitä, tai niitä ei ole. Teollisuusliiton tutkimuspäällikkö Anu-Hanna Anttila veti vuosina 2007–2008 Turun yliopistossa SAK:n rahoittamaa tutkimushanketta, joissa lanseerattiin ”epätyypillinen loma”-käsite.

Kesällä kaikki on toisin -kyselytutkimus paljasti tuolloin, että epätyypillisiksi kutsutuissa työsuhteissa tavanomaista on viikosta kolmeen viikkoon tai vain muutaman päivän mittainen palkallinen vuosiloma. Syinä lyhyisiin lomiin olivat erityisesti työsuhteen alkamisajankohta ja määräaikaisuus. Lyhyissä työsuhteissa lomakertymä oli pienempi kuin vakiduunissa.

Perinteisimmän loman saavat ne, jotka tekevät töitä kokoaikaisissa vakituisissa työsuhteissa. Siitä poiketen työtä teetetään osa-aikatyönä, vuokratyönä, määräaikaisilla sopimuksilla ja nollatuntisopimuksina, minkä lisäksi ovat vielä itsensätyöllistäjät. Työsuhteen laatu ja pituus vaikuttavat vuosiloman kertymiseen.

Tutkimushetkellä vuonna 2007 osa-aikaisia oli 12,5 prosenttia. Työvoimatutkimuksen mukaan vuonna 2017 osa-aikatyötä teki 408 000 henkilöä, mikä on noin 17 prosenttia työllisistä. Naisilla osa-aikaisuus on vielä selvästi miehiä yleisempää. Prosenttiosuudet kasvavat, ja samoin kasvaa työntekijöiden työmarkkina-aseman epävakaus.

”Ensin pitäisi olla se työsuhde, että palkallista lomaa kertyisi. Sitten pitää olla myös aikaa ja muita resursseja, että voisi pitää loman.”

Viimeisten 10 vuoden aikana töiden määräaikaisuus sekä keikka- ja projektiluontoisuus ovat vain lisääntyneet. Se vaikuttaa myös lomiin.

– Ensin pitäisi olla se työsuhde, että palkallista lomaa kertyisi. Sitten pitää olla myös aikaa ja muita resursseja, että voisi pitää loman. Määräaikaisissa työsuhteissa, kuten projektitöissä, on loppuvaiheessa usein kova kiire. Samalla pitäisi vielä etsiä uusi työ. Jos työtä löytyy, loma jää helposti pitämättä, Anttila sanoo.

LOMAA KERTYY MÄÄRÄAIKAISELLEKIN

Lomaa kertyy vuosilomalain mukaan minimissään kaksi päivää kuukaudessa. Lomaa kertyy myös epätyypillisissä työsuhteissa vuokratyötä, määräaikaisuuksia ja nollatuntisopimuksia myöten, kun työntekijä vain on ollut työssä vähintään 35 tuntia tai 14 päivää kuukaudessa. Jos työtä on tätä vähemmän, lomaa ei kerry ja työntekijä saa vain rahallisen korvauksen.

– Mutta osaako työntekijä, joka tekee lyhyitä päiviä tai keikkoja, laskea sen, menevätkö korvaukset oikein? Anttila pohtii.

Kun työntekijä tekee useita määräaikaisuuksia peräkkäin, on mahdollista sopia myös siitä, että lomia pidetään yhtäjaksoisesti, eikä sitä kuitata lomakorvauksina yksittäisen työsuhteen päättyessä. Lisäksi lakiin on kirjattu, että työntekijällä on oikeus saada vuosilomansa ajalta vähintään säännönmukainen tai keskimääräinen palkka. Työehtosopimuksiin on kuhunkin kirjattu omat lomapalkan laskentaperiaatteet.

Lomakysymys on ajankohtainen. Vuosilomalakia olisi haluttu uudistaa, mutta neuvotteluista huolimatta siinä ei onnistuttu. Edelliset neuvottelut, joiden lopputuloksena oli ”uusi” vuosilomalaki 2005 kestivät yli kymmenen vuotta.

”LOMA ON YKSI ASIA, MIKÄ SURETTAA”

Riku Karhunen on tinkinyt menoistaan, että pärjäisi nollatuntisopimuksilla. Automekaanikko ei enää ajele omalla autollaan, vaikka auto on tarpeen. Nyt autoa on lainattava sukulaisilta. KUVA JUHA METSO

Lomasuomalaiset vaeltavat kesällä Lappeenrantaan, Suomen suurin hiekkalinna kutsuu. Lappeenrantalaisen automekaanikon Riku Karhusen, 22, kesä kuluu autokorjaamolla nollatuntisopimuksella. Hän myöntää, että loma on yksi asia, mikä häntä on surettanut.

Hänellä on jo kahden vuoden kokemus nollatuntisopimuselämästä, jonka hän tiivistää kahteen asiaan: se ei ole reilua, ja huomista joutuu aina pelkäämään. Silti Karhunen on tyytyväinen, että on työtä.

– Nollatuntisopimuksella homma menee juuri niin, että kun on töitä, pystyy pärjäämään, eikä ole mitään ongelmaa. Sitten, kun tulee työttömiä päiviä ja jaksoja, ei pysty rakentamaan minkäänlaista päivittäistä tai viikoittaista ohjelmaa. Ei ikinä tiedä, mitä tulee.

Pankista ei saa lainaa, eikä elämässä voi edetä.

”Olen ollut kaksi vuotta samassa talossa töissä, ja minulle on jo kertynyt yhdeksän työsopimusta. Se on erittäin liikaa.”

Alku oli paha. Koska Karhusella oli töitä, hän muutti omaan asuntoon. Mutta kun asuu omillaan, pitääkin jännittää, jos rahaa ei saakaan. Jatkuvasti on pitänyt tehdä hakemuksia sovitellusta päivärahasta ja koko ajan on kahden tulen välissä: ei ole työtön, muttei välttämättä ole töitä eikä tuloja.

Karhusen 0-tuntisopimus on lisäksi määräaikainen. Ensin määräaikaisia tuli lisää ja lisää. Viime vuoden lopussa mies oli jo niin piipussa, ettei halunnut jatkaa lyhyitä pätkiä.

– Sanoin pomolle, että en jaksa. Sainkin sitten vuoden mittaisen nollatuntisopimuksen. Olen ollut kaksi vuotta samassa talossa töissä, ja minulle on jo kertynyt yhdeksän työsopimusta. Se on erittäin liikaa.

Viime vuonna Karhusella oli melkein kolmen kuukauden jakso, jossa kertyi ehkä neljä työpäivää. Se tarkoitti, että loma jäi väliin.

Nyt töitä on ollut enemmän. Hän on saanut tingittyä itselleen viikon kesäloman.

– Jotenkin pääsee lomailemaan.

Karhunen on selviytynyt. Hän on Lappeenrannan auto- ja konealojen ammattiosasto 242:n jäsen ja pääluottamusmies on ollut hänen tukenaan. Karhunen on kuitenkin oikeasti joutunut tinkimään menoistaan. Automekaanikko on joutunut luopumaan omasta autostaan, vaikka tarvitsisi sitä todella.

– Se on ollut se viimeinen keino.

NIMI MUUTTUI, TUSKA JÄI

Metalliliiton nuorten aloittamalla Operaatio Vakiduunilla on ollut tavoite kieltää vastentahtoiset nollatuntisopimukset. Tilastokeskus arvioi, että vuonna 2014 Suomessa oli noin 83 000 nollatuntisopimuksella työskentelevää.

Sopimusten ongelmat ovat olleet paitsi siinä, ettei työllä tule toimeen, myös lomissa. Vaikka työntekijä voi saada lomakorvauksen, hän ei useinkaan pääse pitämään vuosilomaa. Epäselvyyksiä on ollut myös loman kertymisessä ja lomarahan maksamisessa.

Operaatio Vakiduunin aloite menikin komeasti eduskuntaan.

– Väittäisin että aika moni ymmärsi tämän ongelman, mutta enemmistöllä ei sitten ollutkaan tahtoa ratkaista sitä, Teollisuusliiton järjestötoimitsija Jussi-Pekka Ahonen sanoo. Lopputuloksena väännetty laki ei herätä hurraa-huutoja. Hän katsoo, että nollasopimukset vaihtoivat ehkä nimeä.

– Kun 1. 6.2018 tuli voimaan tämä uusi lainsäädäntö vaihtelevan työajan sopimuksesta, niin ei siinä paljoa eteenpäin menty.

Vaihtelevan työajan sopimuksella periaate on, että vähimmäistyöajan pitäisi vastata työnantajan todellista työvoiman tarvetta. Sopimus pitäisi myös periaatteessa pystyä neuvottelemaan uudelleen, jos työaika ei vastaakaan sitä, mikä työsopimuksessa on.

– Jää nähtäväksi se, mihin asiat asettuvat, sitä mukaa kun ammattiliitot vievät asioita oikeuteen. Me emme näe tätä kovinkaan suurena parannuksena, koska yksittäisen työntekijän neuvotteluasema on niin heikko.

Ahosen räikein esimerkki on eräs Teollisuusliiton työpaikka, jossa kaikki työntekijät olivat nollatuntisopimuksella. Lisäksi siellä päätettiin irtisanoa vastavalittu pääluottamusmies, joka lähti ehdottamaan sopimusten muuttamista. Irtisanominen tietenkin riitautettiin.

Yhdestä asiasta Ahonen on tyytyväinen.

– Liittokokous teki päätöksen, että Teollisuusliitto haluaa eroon nollatuntisopimuksista. Se on liitolta erinomainen päätös!

MAATALOUSALOILLA PAISKITAAN TÖITÄ

Teollisuusliiton sopimusasiantuntija Riikka Vasaman sarkaa ovat maaseutualat. Ja kynnettävää riittää. Vasaman aloja ovat maaseutuelinkeinot, puutarha-ala, turkistuotanto sekä viher- ja ympäristörakentamisala. Niiden erityispiirre on se, että kesällä nimenomaan tehdään työtä, kasvukaudet ja satokaudet puskevat ihmisiä töihin.

– Meidän jäsenistöstä osa on talven lomautettuna, tai sitten he ovat pätkätyöläisiä ja saavat aina uuden työsopimuksen sesongille.

Kaikkia neljää sopimusalaa yhdistää se, että järjestäytymisaste on verrattain huono ja työpaikat pieniä. Luottamusmiehiä on todella vähän.

– Työntekijät ovat varsin yksin. Näillä aloilla suuri osa työntekijöistä on ulkomaalaistaustaisia, mikä tekee neuvottelutilanteen työnantajan kanssa vielä mahdottomammaksi.

Vasaman suhde näihin työntekijöihin onkin hyvin läheinen. Hän tuntee jäsentensä haavoittuvuuden. Vasama palkattiin kuusi vuotta sitten Puuliittoon, kun töihin tarvittiin venäjänkielentaitoista ihmistä auttamaan ulkomaalaisia työntekijöitä.

– Tarve painottui maatalousaloille, jossa oli ulkomaalaisia työntekijöitä ja samalla iso määrä ihmisiä, jotka eivät tiedä työehdoista yhtään mitään.

Näitä työntekijöitä ei ole ollut helppo tavoittaa. Ei voi mennä ajamaan autolla kohti Pohjanmaan turkistarhoja tai halki Länsi-Suomen viljavainioiden katsastamaan, keitä pelloilla on. Ulkomaalaistaustaiset työntekijät ovat myös hyvin arkoja luottamaan. Suhtautuminen ammattiliittoon voi olla kielteistä.

– Se työ, mitä olemme tehneet, kantaa mielestäni nyt hedelmää. On mennyt vuosia, on tavoitettu muutamia ihmisiä, on pidetty venäjänkielisiä koulutuksia ja palveltu ihmisiä riita-asioissa englanniksi.

”Osa tulee tekemään tänne niin kovasti töitä, että he eivät edes haluaisi vuosilomia. Me joudumme kertomaan heille, että loma on myös velvollisuus ja oikeus.”

Ihmiset, joihin on syntynyt kontakti, ovat sitten pistäneet sanaa ja puhelinnumeroa eteenpäin.

– Minulle tulee hyvin usein, tänä aamunakin tuli puhelu, että ”sain numerosi ja kuulemma puhut venäjää”. Se kiertää se numero tuolla ihmisten keskuudessa, Vasama kertoo.

– Viime viikollakin pidettiin yhden kontaktin kautta venäjäksi ja englanniksi pienellä paikkakunnalla tilaisuus, johon kutsuttiin alueella työskenteleviä ihmisiä. Sinne tuli 15 ihmistä ja siellä oli viisi eri kansallisuutta.

Heille kerrottiin ammattiliitosta ja oikeuksista, myös loma-asia oli esillä. Siellä kysyttiin, miten loma-ajan palkka määräytyy, milloin on oikeus saada lomaa ja kuka määrää, milloin loma on.

Lomakysymys on ulkomaalaistaustaisille työntekijöille erilainen. Välttämättä ei edes haluta heinäkuun lomaa.

– Osa tulee tekemään tänne niin kovasti töitä, että he eivät edes haluaisi vuosilomia. Me joudumme kertomaan heille, että loma on myös velvollisuus ja oikeus. Suomen lait velvoittavat siihen, että työntekijä myös lepää. Jotkut ihmiset haluavat vain tehdä rahaa ja he venyvät aivan uskomattomiin suorituksiin.

Toinen erityispiirre on se, että pistäytyminen kotimaassa vaatii pitkän loman ja on pienipalkkaiselle kallis satsaus. Viikko lomaa siellä tai täällä ei riitä.

OIKEUKSISTA ON PAKKO PITÄÄ KIINNI

Suuri määrä maaseutualojen työntekijöistä on ukrainalaisia, eli EU:n ulkopuolelta tulevia työntekijöitä, joiden työ Suomessa on riippuvainen työluvista. Heidän lisäkseen on esimerkiksi thaimaalaisia, vietnamilaisia ja bosnialaisia työntekijöitä. Kielimuurin ylittäminen olisi tärkeää.

– Minut yllättää aina se, miten tämä työ opettaa. Täällä sujahtaa sellaiseen ay-jargoniin, me puhumme ihan hirveää kieltä. Pitää uudelleen ja uudelleen muistuttaa itseään, että pitää peruuttaa tosi monta askelta taaksepäin, rautalangan pitää olla entistä vahvempaa ja suorempaa. Se lähtötaso, mitä he tietävät, on häkellyttävän pieni.

Juuri työlupien takia työehtosopimusten noudattaminen on erityisen tärkeää. Työlupa edellyttää, että palkka on maksettu oikein.

– Jatkolupa voidaan evätä ja todistetusti myös evätään, jos työntekijälle ei makseta työehtosopimuksen mukaista palkkaa: Työntekijä joutuu poistumaan maasta, vaikka se olisi työntekijästä johtumaton työnantajan rike.

TEOLLISUUS PYÖRII VAHVASTI

Kirsi Ahlbom kotiutui kesätyöpaikkaansa Steralle nopeasti. Kesätyö on hänelle ensimmäinen kokemus tehdastyöstä. Hän kokee konetekniikan opintojensa myötä olevansa nyt oikealla alalla. KUVA VESA-MATTI VÄÄRÄ

Turku tuntuu olevan kesällä yhtä Ruisrockia ja Down by The Laituria. Jokiranta kuhisee turisteja. Illan tullen kavutaan ylös mäkeä Samppalinnan kesäteatteriin tai trendikkäästi Kakolan terasseille.

Teollisuus ei pysähdy kesäkuukausiksi. Turun ammattikorkeakoulun konetekniikan opiskelijalle Kirsi Ahlbomille kesä on yhtä työtä. Neljän kuukauden tauko opiskelusta menee tehdastyössä Stera Technologies Oy:ssä.

Kesätyö sopii hänelle enemmän kuin hyvin. Lomaa hän ei pidä.

Teollisuudella menee Varsinais-Suomessa vahvasti, silti kesätyö oli tiukassa.

– Hain todella montaa paikkaa, myös vuokrafirmojen kautta. Tämä paikka kuitenkin löytyi tutuilta kysymällä.

– Olen töissä pemmauskoneella, Ahlbom kertoo. Hän saa työstettävästä levykappaleesta eteensä piirustukset, joihin on merkitty, mitä muttereita tai holkkeja kappaleeseen pemmataan. Ahlbom aloitti toukokuun alussa, työ sujuu jo hyvin. Hän laittaa koneen asetukset ja tarvittavat osat paikalleen ja kone hoitaa loput.

Kesätyö on Ahlbomille ensimmäinen kokemus tehdastyöstä ja kokemus on todella tärkeää. Uusi ja myös uudenlainen työ pelotti: vaikka koulussa oli piirretty kappaleita, onkin eri asia tehdä työtä, kun virhettä ei voi korjata tietokoneen näytöllä. Kun jokin menee pieleen, kappale on pilalla.

– Tämä on avannut paljon. Kun tutkii toisten piirustuksia, huomaa, miten tärkeää on tehdä suunnittelu kunnolla.

Kirsi Ahlbom kertoo, että kotiutui kesätyöpaikkaansa viikossa.

– Minut on hyvin otettu vastaan, täällä on todella mukavaa porukkaa.

HYVINVOINTIJAKSOLLE OPETTELEMAAN ELÄMÄÄ

Palkansaajien hyvinvointi- ja terveys PHT ry:n toiminnanjohtaja Pasi Ylitalo kertoo, että epätyypillisissä tehtävissäkin työskenteleville on tarjolla hyvinvointikursseja. Heitä ei ole unohdettu. Erityisesti vuodet 2016–2018 terveys- ja hyvinvointikurssitoimintaa painotettiin työttömille, itsensätyöllistäjille ja freelancereille. Juuri siksi, ettei tämä ryhmä ehdi eikä osaa pitää lomaa. Vaikka teemavuodet päättyvät, haku hyvinvointijaksoille muiden työikäisten ohella on avointa jatkossakin.

Ylitalo pohtii, että epätyypillisissä töissä loma vaihtuu helposti lomakorvaukseksi, loma jää pitämättä. Lisäksi kyseisillä henkilöillä ei ole tukena työterveyshuoltoa. Tästä syystä on rakennettu kursseja, joilla ihmiset voivat satsata itseensä.

– Miten autettaisiin pitämään omasta terveydestä ja hyvinvoinnista huolta.

Työttömälle hyvinvointijakso voi olla ”lomaa työnhausta”. Loma ja itseensä satsaaminen on tarpeen, jotta pysyy työkuntoisena ja jaksaa hakea töitä.

Pitkään ihmisiä on kurssitettu ruokavalio ja liikunta -rautalankaa vääntämällä. Tulokset ovat olleet lyhytaikaisia. Ylitalo kertoo, että nyt lähdetään liikkeelle toisin. Ihminen saa miettiä kursseilla omia arvoja ja valintojaan: mikä arvo on esimerkiksi omalla terveydellä ja omalla ajalla. Mitä sen eteen olisi valmis tekemään?

– Onko terveys korkealla omissa arvoissa, jos on, niin miksi se ei näy arjessa. Vasta sitten lähdetään katsomaan keinoja, millä parempaan terveyteen voisi päästä.

TEKSTI SINI SILVÀN
KUVAT JUHA METSO JA VESA-MATTI VÄÄRÄ

 

Hyvää kesää,
niin lomalaisille kuin lomattomille!

ONGELMIA TÖISSÄ KESÄLLÄ?
Ota yhteyttä:

TEOLLISUUSLIITON TYÖSUHDENEUVONTA
puh. 020 690 447
ma–pe klo 8.30–15

tyosuhdeneuvonta@teollisuusliitto.fi

SAK:n, Akavan ja STTK:n yhteinen
KESÄDUUNARI-INFO
puh. 0800 179 279

31.8. asti klo 9–15
kesaduunari.fi
facebook.com/kesaduunari
twitter.com/kesaduunari