VÄITTÄJÄT: Onko työsuojelu sijoitus vai kuluerä?

Työsuojelu kuuluu kaikille ja sen pitää elää työelämän muutoksien mukana.

Katso videolta, miten työsuojelun rakennelma kestää.

 

VÄITTÄJÄT


VESA KOTAVIITA
TYÖYMPÄRISTÖPÄÄLLIKKÖ
TEOLLISUUSLIITTO


RIITTA WÄRN
JOHTAVA ASIANTUNTIJA
ELINKEINOELÄMÄN KESKUSLIITTO EK

 

TYÖSUOJELU ON KALLISTA.

RIITTA WÄRN: Kannattaa pohtia, kumpi on kalliimpaa: työsuojeluun sijoittaminen vai se, että riski toteutuu ja tulee kustannuksia muun muassa sairauspoissaoloista. Työtapaturmien kokonaiskustannukset työnantajille ovat kaikkiaan noin kaksi miljardia euroa vuodessa.

VESA KOTAVIITA: Työsuojelu kannattaa aina. Se on tärkeää tuottavuuden ja koko yrityksen toimintakyvyn kannalta. Työsuojelutoimintaan pitää panostaa resursseja ja huolehtia työympäristö sellaiseksi, että siellä voidaan tehdä terveellistä ja turvallista työtä.

TYÖTURVALLISUUDELLA ON MERKITTÄVÄ VAIKUTUS YRITYKSEN TULOKSEEN JA TEHOKKUUTEEN.

KOTAVIITA: Kyllä, se ja luo edellytykset tuottavuuteen ja työympäristön yhteiseen kehittämiseen. Tärkeää on viedä työsuojelun positiivista viestiä työpaikolle, jotta tuloksia saadaan aikaan vielä laajemmin.

WÄRN: Työnantajan tärkein tehtävä on työsuojeluvaltuutetun kanssa käydä läpi riskejä ja miten niitä pystytään pienentämään. Raamit lähtevät yrityksen johdosta, joka antaa tavoitteet ja resurssit. Isommissa yrityksissä työturvallisuustyö on hyvällä mallilla, ongelmia on pienissä yrityksissä. Asetuksia on paljon, eikä ole aina henkilöä, joka tuntee ne kaikki. Pienessä yrityksessä työturvallisuustyötä vetää usein toimitusjohtaja, ja se on haastavaa yrityksen pyörittämisen rinnalla.

KOTAVIITA: Tietämättömyys ei kuitenkaan vapauta vastuista. Turvallisuutta pitää johtaa, ja esimiesten ja työntekijöiden pitää tuntea vastuunsa ja velvoitteensa.

”Työsuojeluvaltuutettu on nähtävä työpaikkansa kehittäjän roolissa”, Vesa Kotaviita sanoo.

TYÖSUOJELUVALTUUTETUILLA ON RIITTÄVÄSTI AMMATTITAITOA.

KOTAVIITA: Työsuojeluvaltuutettu on nähtävä työpaikkansa kehittäjän roolissa, hänellä on keskeinen asema tehdä esityksiä työn sisältöön ja toimintatapoihin. Koulutusta on syytä hankkia, silloin onnistuu paremmin.

WÄRN: Työsuojeluvaltuutetun on nimenomaan informoitava esimiestä, jos jokin on pielessä. Johdon asia on laittaa asiat kuntoon. On yhä tärkeämpää, että valtuutettu oman porukkansa kanssa käy läpi, miten töitä tehdään turvallisesti. Hänen pitää olla esimerkkinä ja puuttua hälläväliä-asenteeseen.

KOTAVIITA: Työsuojeluvaltuutetun asema edellyttää, että on riittävästi resursseja. Aikaa on löydyttävä ennakoivaan työhön, kuunteluun ja keskusteluun. Näin saa viestiä eteenpäin. Seppä työnsä tuntee.

WÄRN: Toisaalta tarkkailua voi tehdä koko ajan oman työn ohella. Ei sitä tehdä vain sille varatulla ajalla, eikä siinä voi aina laskea minuutteja.

TYÖSUOJELUVALTUUTETUN JA TURVALLISUUSJOHDON YHTEISTYÖ VOISI OLLA PALJON TEHOKKAAMPAA.

KOTAVIITA: Meillä on ruvettu puhumaan työturvallisuuskulttuurista, jossa huolehditaan yhteisistä arvoista ja asenteista. Sen kehittäminen on pitkäjänteistä työtä ja se edellyttää kaikilta tahtoa.

WÄRN: Jos johto ilmoittaa, että turvallisuus on tärkeä asia, se menee keskijohdon kautta ja asian pitäisi välittyä myös työntekijäpuolelle. Välillä ihmetyttää, että yrityksissä ei kovin helposti anneta varoituksia tai irtisanota, jos joku toistuvasti toimii määräysten vastaisesti.

KOTAVIITA: Sanktiomenettelyt ovat työturvallisuuskulttuurin vastakohta, vaikka ymmärränkin, että joskus tarvitaan muitakin keinoja. Ennen kuin siirrytään sanktioihin, olosuhteiden sekä toimintakulttuurin pitää olla kunnossa. Työtä pitää siis valvoa ja työohjeita noudattaa.

”Työntekijöiden pitäisi pystyä nostamaan kiire, häirintä tai kiusaaminen puheeksi, ja työnantajan selvittää tilanne”, Riitta Wärn sanoo.

KOSKA TYÖELÄMÄ MUUTTUU JA MUUN MUASSA HENKINEN KUORMITUS KASVAA, TYÖSUOJELUN TOIMINTATAVAT OVAT JÄÄNEET AJASTAAN JÄLKEEN.

WÄRN: Kyllä psykososiaalisiin asioihin kiinnitetään huomiota, mutta ei ole helppoa, kun ei voi tietää, mitä ihmisten päässä liikkuu… Työntekijöiden pitäisi pystyä nostamaan kiire, häirintä tai kiusaaminen puheeksi, ja työnantajan selvittää tilanne. Mutta sellaiseen mikä ei näy, on vaikea puuttua.

KOTAVIITA: Psykososiaalisten vaarojen tunnistaminen on usein vaikeaa. Työyhteisön ilmapiiri on voinut olla haastavaa pidemmän aikaa tai yhteiset tavoitteet ovat olleet epäselviä. Henkisen kuormituksen tuomat tuntemukset ovat yksilöllisiä, mutta kuuluvat koko organisaatiolle.

SUOMALAISISSA TEOLLISUUSYRITYKSISSÄ TYÖSUOJELU ON HYVÄLLÄ MALLILLA.

WÄRN: Kehittämisen varaa on, ei maailma ole valmis. Puhun aina itsekin, että tärkeintä on johdon sitouttaminen. Toivoisin, että työntekijöille kerrottaisiin, mitä työsuojeluvaltuutettu voi saada aikaan, ja ettei tarvitse pelätä, että joutuu työnantajan silmätikuksi. Eikä pidä ajatella, että työnantajalle annetaan kritiikkiä, vaan nähdään rooli kehittäjänä.

KOTAVIITA: Yleisesti työpaikoilla on suunta eteenpäin suhtautumisessa työsuojeluun. Vielä tarvitsemme perusasioiden tarkentamista yrityksille, joissa työsuojeluvaltuutetut ja -päälliköt ovat valitsematta eikä toiminta ole riittävän ennakoivaa.

WÄRN: Tänä päivänä ehkä riskejä kasvattavat ne yritykset ja henkilöt, jotka tulevat maista, joissa työturvallisuuskulttuuri ei ole vahvaa. Meidän pitää pystyä ulottamaan hyvä asenne kaikkiin yrityksiin ja myös niille työntekijöille, jotka eivät ole liittojen jäseniä.

 

TYÖTURVALLISUUS

Suomessa tapahtuu vuodessa yli 100 000 tilastoitua työtapaturmaa. Ne ovat jopa lisääntyneet, mutta vakavien turmien määrissä on suunta alaspäin.

Maailman työjärjestö ILO on arvioinut, että tapaturmat ja työperäiset sairaudet pienentävät bruttokansatuotetta noin neljä prosenttia per maa.

 

TYÖSUOJELUVAALIT 1.11.–31.12.

Lue lisää työsuojeluvaaleista Teollisuusliiton verkkosivuilta!

 

TEKSTI SAMI TURUNEN
KUVAT JA VIDEO LAURI ROTKO

Riku Aalto: Kaipuuta keskitettyihin työmarkkinaratkaisuihin?

Työnantajaliitot ovat jo useamman vuoden ajan pedanneet parhaillaan käynnissä olevien työehtosopimusneuvottelujen asetelmaa hokemalla, että keskitetyt työmarkkinaratkaisut ovat historiaa. Varmuuden vuoksi Elinkeinoelämän keskusliitto EK:n sääntöjäkin muutettiin niin, että keskitettyjä ratkaisuja ei varmasti tehdä.

EK on aktiivisesti kertonut ainakin soveltuvin osin siitä, että se ei neuvottele mistään sellaisesta, missä on työvoimakustannuksista kysymys. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Se vain valitsee neuvottelujen kohteeksi itselleen sopivat asiat kuten työttömyysturvan ja eläketurvan, josta yhtenä esimerkkinä ovat leskeneläkkeeseen tehdyt muutokset. Sen sijaan EK ei voi sopia suosituksesta, jossa määriteltäisiin, miten nuorten työelämään tutustuminen pitäisi järjestää tai miten sitä pitäisi tukea. Se on EK:n mukaan liittojen välistä neuvottelua se.

Toisaalta työnantajaliitot ovat kantaneet tes-neuvottelupöytiin roppakaupalla yhteisiä esityksiä. Jossain siis joku kuitenkin koordinoi sitä minkälaisia esityksiä työntekijäpuolelle annetaan. Sattumaa ei ole se, että useammassa pöydässä työnantajat esittävät palvelusvuosilisän ja arkipyhäkorvausten poistamista tai jäsenmaksuperinnän lopettamista. Taitaa olla niin, että jokaisessa pöydässä on esitetty poliittisten lakkojen sanktioimista. Tässä vain muutama esimerkki.

”Vaikuttaa siltä, että työnantajaliitot ajavat keskitettyä teknologiateollisuuden työmarkkinamallia.”

Työnantajaliittojen ajatus tuntuukin olevan se, että niillä on erityinen oikeus koordinoida neuvotteluja keskenään, mutta auta armias, jos työntekijäpuoli tekee samoin. Se on tuomittavaa ja luottamus neuvottelukumppaneiden kesken on koetuksella, jos niin tapahtuu.

Teollisuusliitto neuvottelee 33 työehtosopimusta. Neuvottelukumppaneina on 17 työnantajajärjestöä. Meille on näkynyt varsin hyvin se, miten työnantajapuoli jatkuvasti viestii keskenään minkälaista vastakaikua heidän esityksensä kussakin pöydässä saa ja minkälaisia esityksiä työntekijäpuoli on tehnyt.

Julkisuudessa työnantajaliitot pitävät tiukasti kiinni siitä, että ne eivät neuvottele keskitetysti, vaan jokainen hoitaa oman tonttinsa. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että työnantajaliitot ajavat keskitettyä teknologiateollisuuden työmarkkinamallia. Muissa pöydissä ei juuri liikuta ennen kuin teknossa on saatu asiat valmiiksi. Muutama työnantajaliitto on näin myös suoraan todennut. Julkisesti ne eivät sitä ääneen sano.

Näyttääkin siltä, että työnantajaleirissä on kaipuuta keskitettyihin ratkaisuihin, kunhan neuvotteluista vastaa Teknologiateollisuus eikä Elinkeinoelämän keskusliitto.

RIKU AALTO
Teollisuusliiton puheenjohtaja

Petteri Männistö: Annetaan nuorille tilaa vaikuttaa

Yhä edelleen voi ay-aktiivien keskusteluissa kuulla lauseet: ”Nuoria ei vaikuttaminen kiinnosta. Miten heitä voisi saada mukaan toimintaan?”

Uskallan kuitenkin väittää, että nuoria kiinnostaa vaikuttaminen ja politiikka enemmän kuin koskaan aikaisemmin 2000-luvulla. Kun nuorisobarometriä tarkastelee ja omia kokemuksia analysoi, voi väittämän takana vahvasti olla.

Yhteiskunta, työ- ja sosiaalinen elämä ovat muuttuneet merkittävästi 2000-luvun aikana. Samalla ammattiliittojen rooli on muuttunut liittojen ”kultaiseen” aikaan verrattuna. Aikaisemmat tavat, puheet, toimintamallit ja tapahtumat eivät välttämättä enää sovi nuorten ajatusmaailmaan. Asioiden henkilökohtainen merkitys ja käytännönläheisyys korostuvat nuorilla yhä enemmän.

Elämme maailmassa, jossa olemme jatkuvasti maailmanlaajuisten uutissyötteiden ruokkimia. Tämän tietovirran alla ja jatkuvan nopean muutoksen aikana ihmisten sitoutuminen tiettyyn yksittäiseen toimintaan on lyhentynyt. Siksi nuorille pitää antaa vaikuttamisen mahdollisuus asioissa, jotka he arvioivat ja kokevat tärkeiksi. Ei siis mennä opastamaan nuoria, mihin heidän pitäisi vaikuttaa. Tässä olemme ammattiliitossa monesti menneet mönkään.

”Kun muutamme ajatus- ja toimintamallejamme tähän uuteen tyyliin, pystymme tarjoamaan nuorille aidon ja kiinnostavan vaikuttamisen väylän, jossa he voivat kokea olevansa osa ay-liikettä ja haluavat sitoutua siihen.”

Nuorille pitää kokouksissa istumisen sijaan antaa aitoja mahdollisuuksia ottaa osaa ja toimia. Heille pitää tukea osoittaen tuottaa kokemuksia asioiden edistämisestä parempaan suuntaan. Hyvänä esimerkkinä nostan esille Operaatio Vakiduuni -kampanjan. Siinä nuoret siirtyivät yhdessä olemisesta yhdessä tekemiseen. He ryhtyivät taistelemaan nollatuntisopimuksia vastaan. Kokoushuoneista mentiin kaduille ihmisten joukkoon.

Tätä mallia käyttäen nuoret ovat useamman kerran todistaneet, että jopa 16-vuotias ammattikoulussa opiskeleva haluaa ja pystyy vaikuttamaan, kun hänelle tarjotaan siihen mahdollisuus, ja kun hänen annetaan itse päättää päämäärä, mihin vaikuttaa. Ammattiliiton tehtävä on tukea tätä toimintaa.

Paniikkinappulaa ei siis tarvitse painaa pohjaan. Sen sijaan meidän pitää rohkeasti siirtyä aikaisemmin opitusta pois ja kokeilla uusia toimintatapoja. Käytännön esimerkki on oppilaitosjärjestäminen, jossa tuemme opiskelijajäseniämme järjestäytymään ja vaikuttamaan asioihin silloin, kun he ovat havainneet jonkin epäkohdan oppilaitosten toiminnassa.

Kun muutamme ajatus- ja toimintamallejamme tähän uuteen tyyliin, pystymme tarjoamaan nuorille aidon ja kiinnostavan vaikuttamisen väylän, jossa he voivat kokea olevansa osa ay-liikettä ja haluavat sitoutua siihen.

Nuorissa on tulevaisuus. Annetaan heille mahdollisuus ja tuki vaikuttaa.

PETTERI MÄNNISTÖ
Teollisuusliiton järjestötoimitsija

ÖVERTIDSFÖRBUD 4.–24.11: Övertidsförbudet börjar bita, säger förtroendeman

Huvudförtroendemannen på Kone Hissit säger att arbetstagarna är villiga att kämpa för sina arbetsvillkor och få bort ”kikyn”.

Det duger inte med några försämringar. Det finns ett behov av förbättringar, sammanfattar Tapio Kuhmonen, huvudförtroendeman på Kone Hissit i Helsingfors, stämningen under pågående övertidsförbud.

Enligt Tapio Kuhmonen började övertidsförbudet verka på Kone Hissit omedelbart då övertidsförbudet inleddes den 4 november.  

– Arbetsgivaren har varit tvungen att göra nya arrangemang och till exempel kallat in högre tjänstemän för att göra nattjobb på Helsingfors-Vanda flygplats, säger Kuhmonen.

Arbetstagarna sköter nödarbeten i vanlig ordning under övertidsförbudet. Det handlar om att se till människornas hälsa och säkerhet.

– Ett övertidsförbud på två veckor har garanterat en inverkan. Övertidsförbudet slår hårdast mot monteringen och reparationsarbetet. Det finns sammanlagt 535 anställda och vi jobbar mycket övertid. Det sker ofta på kvällen och nattetid. ”Keikkorna” ser inte till vad klockan råkar vara just då.

– På årsnivå har vi nått maximinivå av övertidsjobb. Arbetsgivaren har ansökt om tillstånd för tilläggsarbete. Jag skulle anställa mer folk i stället för att ha så stora mängder övertidsjobb, säger Kuhmonen.

BEREDDA ATT TA TILL ÅTGÄRDER

Arbetstid, löner och förbättring av arbetsvillkoren är Kuosmanens topprioriteringar för kollektivavtalsförhandlingarna..

– Vi har ingen förlängning av arbetstiden för nästa år, och en sådan inför vi inte i någon form. Dessutom behöver vi lönehöjningar som garanterar köpkraften. Det räcker inte med att sänka inkomstskatten. Det är ett tillfälligt trick. Det dugerinte med några försämringar. Det finns ett behov för förbättringar, säger Kuhmonen.

Kuhmonens fackavdelning, Helsingin Hissityöntekijät, är namnet till trots en fackavdelning som samlar medlemmar från hissföretag i hela landet.  Avdelningen hade sitt höstmöte i början av november.

– Det finns en förståelse för att det kan krävas stridsåtgärder om vi inte kommer vidare i förhandlingarna på annat sätt. Det ses som en viktig uppgift att försvara arbetstagarnas ställning och arbetsvillkor, säger Kuhmonen.

TEXT PETTERI RAITO
ÖVERSÄTTNING JOHANNES WARIS

FOTO KITI HAILA

Övertidsförbud

Övertidsförbudet inleddes måndagen 4.11.2019 och avslutas 24.11. Övertidsförbudet gäller runt 100 000 arbetstagare.

Förhandlingarna inom teknologiindustrin har inte lett till ett nytt kollektivavtal och det gamla löpte ut torsdagen 31.10. Förhandlingarna inleddes i augusti och det har blivit tydligt att arbetsgivaren endast tagit med sig förslag på försämringar till förhandlingsbordet.

Det är främst vid det faktum att arbetsgivarna inom teknologiindustrin vill hålla fast vid förlängningen av arbetstiden med 24 timmar, som skon nu klämmer. Industrifacket har från första början meddelat att det inte går för sig.

– Förlängningen av arbetstiden avtalades i samband med konkurrenskraftsavtalet och det rör sig om ett tillfälligt arrangemang. Vi har sagt upp det i fem avtalsbranscher redan ifjol, säger Industrifackets ordförande Riku Aalto.

Industrifacket utlyste ett övertidsförbud för branscherna inom teknologiindustrin. Övertidsförbudet trädde i kraft måndagen 4.11.

Ordförande Aalto bekräftar att arbetsgivarnas mål under förhandlingarna kännetecknats av ett drag. De bygger på att en vilja att smula sönder avtalssystemet och försämra arbetsvillkoren.

– Förslagen har gällt förlängning arbetstiden, minska lönerna, försämra de sociala bestämmelserna, försvaga förtroendemännens ställning och begränsa strejkrätten, säger Aalto.

Dessutom har arbetsgivaren kommit till förhandlingsbordet med en nollinje gällande löneförhöjningar.

– Arbetstagarna har burit sitt strå till stacken för företagens och Finlands konkurrenskraft. Det är rent utsagt ofattbart att tänka att arbetstagarna inte förtjänat sina löneförhöjningar.

Förhandlingarna pågår som bäst även för den mekaniska skogsindustrin, kemibranschen och flera branscher inom sektorn för specialbranscherna.

– Den råa linjen har kommit fram i arbetsgivarnas beteende även i de andra förhandlingsborden, säger Aalto.

Information om övertidsförbudet

Du får information om övertidsförbudet av din förtroendeman, förbundets webbsidor och Industrifackets telefonjour.

På fackets webbsida hittar finns en Frågor och svar-sida där de vanligaste frågorna om övertidsförbudet besvaras. Information om övertidsförbudet får de genom Industrifackets webbsidor och telefonjouren.

Telefonnumret till jouren är 020 690 447. Där svarar man på frågor må-fre klockan 8.30–15. Frågor kan även skickas in per e-post till lakkopaivystys@teollisuusliitto.fi.

 

YLITYÖKIELTO 4.–24.11.: Ylityökielto puree jo, luottamusmiehet kertovat – kikyn poistamiseksi ollaan valmiita taistelemaan

Teollisuusliitto vauhdittaa sopimusneuvotteluja ylityökiellolla. Liitto julisti ylityökiellon 4.11. alkaen teknologiateollisuuden, pelti- ja teollisuuseristysalan, malmikaivosten ja puolustusministeriön työpaikkojen sopimusaloille. Kolme pääluottamusmiestä eri sopimusaloilta kertoo, kuinka ylityökielto vaikuttaa ja minkälaiset tunnelmat työpaikoilla on.

Teollisuusliiton hallitus päätti 8.11. jatkaa meneillään olevaa ylityökieltoa 24.11. saakka. Lisäksi mukaan tulee myös teknisen huollon ja kunnossapidon sopimusala.

 

”Heikennyksiä ei hyväksytä, parantaa pitäisi”

Kone Hissien pääluottamusmiehen Tapio Kuhmosen mukaan työntekijät ovat valmiita puolustamaan työehtojaan. ”Heikennykset eivät kelpaa. Parannuksille on tarve”, Kuhmonen tiivistää.


TEKNOLOGIATEOLLISUUS
TAPIO KUHMONEN
Pääluottamusmies
Kone Hissit Oy, Helsinki

Ylityökielto alkoi vaikuttaa Kone Hisseillä heti voimaan astuttuaan 4. marraskuuta.

– Työnantaja on joutunut tekemään järjestelyjä ja laittamaan ylempiä toimihenkilöitä esimerkiksi Helsinki-Vantaan lentokentälle yötöihin.

Työntekijät hoitavat pääluottamusmies Tapio Kuhmosen mukaan päivystyksen hätätyöt ylityökiellon aikana normaaliin tapaan. Kysymys on ihmisten terveydestä ja turvallisuudesta sekä omaisuuden varjelemisesta.

– Ylityökielto kohdentuu voimakkaimmin asennuksiin ja korjauksiin. Kahden viikon ylityökiellolla on varmasti tuntuvia vaikutuksia. Työntekijöitä on kaikkiaan 535, ja ylitöitä tehdään runsaasti. Ne toteutuvat usein iltaisin tai yöaikaan. Keikat eivät kelloa katso.

– Vuositasolla ylitöissä on menty aina tappiin asti. Työnantaja on pyytänyt lupia lisäylitöille. Minä ottaisin mielelläni ennemmin lisää väkeä töihin kuin katselisin suuria ylityömääriä.

TYÖNTEKIJÄT VALMIITA TOIMIMAAN

Työaika, palkat ja työehtojen parantaminen ovat Kuhmosen kärkitavoitteet tes-neuvottelukierrokselle.

– Meillä ei työajan pidennystä ensi vuonna ole, eikä sitä missään muodossa tule. Palkkoihin tarvitaan ostovoiman kasvun turvaava korotus. Tuloveron alennus ei toimi. Se on hetkellinen toimenpide. Työehtojen heikennyksiä ei voi hyväksyä. Päinvastoin työehtosopimukseen pitää saada parannuksia. Näiden pitää toteutua, että edes voitaisiin aloittaa puheet paikallisen sopimisen lisäämisestä.

Helsingin Hissityöntekijät ry piti syyskokouksensa marraskuun ensimmäisessä viikonvaihteessa. Nimestään huolimatta kysymyksessä on valtakunnallinen eri hissiyhtiöiden työntekijöistä koostuva ammattiosasto.

– Yleinen ymmärrys on olemassa sille, että työtaistelutoimenpiteitä tarvitaan, jos neuvottelut eivät muuten etene. Työntekijöiden aseman ja työehtojen puolustaminen nähdään tärkeäksi tehtäväksi, Kuhmonen toteaa.

TEKSTI PETTERI RAITO
KUVA KITI HAILA

 

”Pieni hinta tällä hetkellä”

Työntekijät suhtautuvat ylityökieltoon pääsääntöisesti myönteisesti, kertoo Timo Löppönen. Hinta on pieni verrattuna siihen, että nyt taistellaan ja väännetään isoista asioista.


PELTI- JA TEOLLISUUSERISTYSALA
TIMO LÖPPÖNEN
Pääluottamusmies, peltiseppä
Saimaan Eristys Oy, Lappeenranta

Teollisuuseristys- ja telineyrityksen pääluottamusmies Timo Löppönen kuvailee, että muutamaa asentajaa ylityökielto ”harmittaa”. He ovat näet juuri tällä haavaa töissä seisakkityömaalla.

– Kyllä me tavallisesti teemme reilusti ylitöitä. Joka seisakkityömaalla menee yömyöhään ja viikonloppujakin tehdään, Löppönen toteaa.

– Mutta aika vähän on tullut kyselyjä. Kyllä työntekijät ymmärtävät, että ylityökiellolla ajetaan heidän etujaan. Ja kun kerroin kiellosta, laitoin vielä kaikille linkin Teollisuusliiton tiedotteeseen. Nyt mobiiliaikana kaikki löytävät nopeasti nettisivut ja tiedot asiasta.

Työtaistelutoimeen ajautuminen ei ole ”kummallekaan osapuolelle” mieluisaa, Löppönen toteaa.

– Kiky on se suurin kysymys, ja tietysti palkankorotukset kuten ne tahtovat aina olla, Löppönen toteaa tes-kierroksen väännöistä.

KIKYN LÄHDETTÄVÄ ILMAN KUSTANNUKSIA

Pääluotto muistuttaa, että kikyhän on teknologiateollisuuden sopimuksesta irtisanottu päättymään ihan pykälien mukaisessa järjestyksessä. Ja sen pitää siitä myös lähteä ilman kustannusvaikutuksia, koska ilman kustannusvaikutuksia se tulikin.

Kiky on ollut osaltaan tuottamassa miljardien eurojen rahapottia työnantajille. Vuoden 2010 yritysten Kela-maksun poisto, vuosien 2012 ja 2014 yhteisöveron alennukset ja vuosien 2017–2020 sotu-maksujen sälyttäminen entistä raskaampina työntekijöille merkitsevät, että ensi vuonna työnantajat saavat ”tulonsiirtoina” yhteensä 4 miljardia itselleen.

– Ei meillä näistä paljoa ole ollut puhetta. Ilmeisesti asentajien mielestä palkasta vähennetyt summat ovat olleet pieniä. Mutta kyllähän nämä kokonaisuudessaan merkitsevät työnantajille todella isoja säästöjä, Löppönen arvioi.

TEKSTI SUVI SAJANIEMI
KUVA ARI NAKARI

 

”Kikyt pois, palkkoihin ja lisiin kunnon korotukset”

Kemin kaivoksella ylityökielto tuntuu heti, kertoo pääluottamusmies Pasi Heikkinen. Työntekijät ovat valmiita muihinkin toimiin, jotta kilpailukykysopimuksen jatko saadaan torjuttua.


MALMIKAIVOKSET
PASI HEIKKINEN
Pääluottamusmies
Outokumpu Chrome Oy, Kemi

Outokumpu Chromen Kemin kaivoksella 4. marraskuuta alkanut Teollisuusliiton ylityökielto alkoi vaikuttaa heti.

Pääluottamusmies Pasi Heikkinen kertoo, että heti ylityökiellon ensimmäisenä päivänä työnantajan ja työntekijöiden edustajat kokoontuivat yhteen käsittelemään asiaa. Kokouksessa sovittiin, että ylityökutsuja ei laiteta. Samoin sovittiin, mitkä henkilöstön henkeen ja terveyteen vaikuttavat työt rajataan pois ylityökiellosta.

– Tässä on huoltoseisakki päällä, ja siihen ylityökielto varsinkin vaikuttaa, Heikkinen kertoo.

– Samoin jos vuorosta on joku pois, ei kutsutakaan siihen tilalle muita ylitöihin. Kaivoksen tai rikastamon puolella kärsii olla yksi työntekijä vuorosta pois. Jos on kaksi pois, pitäisi tavallisesti alkaa pyytää muuta porukkaa ylitöihin.

Heikkisen mukaan kaivoksen työntekijät ovat suhtautuneet tilanteeseen hyvin.

– He ovat saaneet hyvin tietoa ja ymmärtävät tilanteen.

”KOLMEN VUODEN SOPIMUS, JA SEN JÄLKEEN SE ON POIS”

Heikkisen mielestä kilpailukykysopimus on tämän syksyn työehtosopimusneuvotteluiden selkeästi suurin kompastuskivi.

– Kikyt pois, niitä ei saa missään tapauksessa mennä hyväksymään, Heikkinen kertoo kaivoksen työntekijöiden tuntoja.

– Meillä malmikaivoksillahan kiky on sovittu työehtosopimuksen liitteessä, ei varsinaisesti työehtosopimuksessa. Kolmen vuoden sopimus, ja sen jälkeen se on pois. Ja nyt Teknologiateollisuus haluaa vängätä sitä työehtosopimukseen. Ei siinä ole mielestäni minkäännäköistä järkeä.

Kemin kaivoksella on tänä vuonna pidetty kahdeksan tuntia kikyä, joista työnantaja tosin on maksanut koulutusajan palkan.

– Vaikka siitä palkkakin maksetaan, niin kun se on lisättyä työaikaa, niin ei sitä meinaa oikein kukaan sulattaa, Heikkinen kertoo.

PALKKA, VUOROLISÄT JA KAIVOSLISÄ NOUSUUN

Muitakin toiveita Heikkinen ja hänen johtamansa Keminmaan metalli- ja kaivostyöväen ammattiosasto ovat asettaneet työehtosopimusneuvotteluihin.

– Palkankorotuksia pitäisi tulla, ja reilusti. Vuorotyöläisille vuorolisien korotuksia. Kaivoslisään pitäisi saada kunnon korotus, aikoinaan kaivoslisä on ollut korkeampi kuin yövuorolisä. Sairaan lapsen hoidon ikäraja olisi nostettava 10:stä 14 ikävuoteen. Ja pari–kolmekymmentä muuta esitystä, joita liitolle ammattiosastona teimme, Heikkinen kertoo.

Heikkinen uskoo työntekijöiden taistelutahtoon edustamiensa työntekijöiden osalta.

– Jos työehtosopimusneuvottelut jarraavat kikyn takia, niin uskon, että työntekijöillä on näyttää taistelutahtoa ettei sitä tule. Koska eihän siinä ole mitään järkeä siinä hommassa.

– Meidän asioiden eteenhän tässä taistellaan, nyt tämä ylityökielto, ja muutakin jos tarvitaan. Uskon, että kaikki pysyvät tämän takana, Heikkinen sanoo.

TEKSTI ASKO-MATTI KOSKELAINEN
KUVA JUHA ÅMAN

 

YLITYÖKIELTO

Ylityökielto alkoi maanantaina 4.11.2019 ja päättyy sunnuntaina 24.11.2019. Sen piirissä on noin 100 000 työntekijää.

Kielto ei koske hätätyötä eikä töitä, jotka ovat välttämättömiä hengen ja terveyden turvaamisen kannalta. Poikkeuslupia ylitöiden tekemiseen ei myönnetä.

Teollisuusliiton ja Teknologiateollisuuden välisissä työehtosopimusneuvotteluissa ei ennen ylityökiellon alkamista päästy Teollisuusliittoa tyydyttävään ratkaisuun. Työnantajapuoli on pitänyt neuvotteluissa tiukasti kiinni kilpailukykysopimuksen (kiky) yhteydessä sovitun työajan pidennyksen jatkamisesta. Lisäksi työnantaja on pitänyt esillä myös muita työntekijöiden asemaan, oikeuksiin ja työehtoihin kohdentuvia heikennysesityksiä. Erityisesti työaikaan liittyvissä kysymyksissä työnantajien esitykset eivät ole olleet hyväksyttävissä.

Liitolle ei jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin ryhtyä vauhdittamaan neuvotteluja työtaistelutoimenpiteillä liiton jäsenten aseman ja oikeuksien puolustamiseksi.

– On valitettavaa, että joudumme tällaisiin painostustoimiin työnantajia kohtaan. Teknologiateollisuuden uppiniskainen asenne neuvotteluissamme ei kuitenkaan jättänyt meille muuta vaihtoehtoa, Teollisuusliiton puheenjohtaja Riku Aalto kommentoi.

Teollisuusliitto ei Aallon mukaan tavoittele neuvotteluissa kuuta taivaalta. Myös työntekijöiden kuuluu kuitenkin saada kohtuullinen osuutensa. Teknologiateollisuuden ajamilla heikennyksillä ainoastaan heikennetään ilmapiiriä työpaikoilla ja huononnetaan tuottavuuskehitystä.

SOPIMUKSETON TILA

Ylityökieltoon ensimmäisenä asetetut neljä sopimusalaa kuuluvat Teollisuusliiton teknologiasektoriin. Kyseessä olevat työehtosopimukset umpeutuivat torstaina 31.10. Vallitsevan sopimuksettoman tilan aikana sovelletaan vanhan työehtosopimuksen määräyksiä. Sopimuksettomassa tilassa työrauhavelvollisuutta ei ole. Työtaistelutoimet, kuten ylityökielto, ovat sallittuja. Sopimuksettoman tilan aikana ei solmita paikallisia sopimuksia.

Lisätietoja ylityökiellosta saat luottamusmieheltäsi, liiton verkkosivuilta tai liiton työsuhdeneuvonnan päivystyksestä. Verkkosivujen Usein kysyttyjä kysymyksiä -sivulle on koottu yleisimmät kysymykset ja vastaukset ylityökiellosta.

Työsuhdeneuvonnan päivystyksen puhelinnumero on 020 690 447. Päivystys on avoinna arkisin kello 8.30–15.00. Kysymyksiä voi lähettää myös sähköpostilla osoitteeseen lakkopaivystys@teollisuusliitto.fi.

Liitto päättää ja tiedottaa jokaisesta työtaistelutoimesta erikseen. Seuraa työtaistelutilannetta liiton verkkosivuilla www.teollisuusliitto.fi, täällä Tekijän verkkolehdessä, liiton Facebook-sivulla ja Twitterissä.

 

(Juttua päivitetty 8.11. tiedoilla ylityökiellon jatkumisesta ja laajentumisesta teknisen huollon ja kunnossapidon sopimusalalle.)

Teollisuusnuorten päivät Murikassa: Ei enää kikyä!

Teollisuusnuorten päiviltä oli turha etsiä kilpailukykysopimuksen kannattajia. Kikyn lisäksi liiton nuoret keskustelivat muun muassa oppilaitostiedottamisesta ja työsuojeluvaaleista.

TEOLLISUUSNUORTEN PÄIVÄT, MURIKKA-OPISTO, TAMPERE 2.–3.11.2019

Murikka-opiston Valu-luokassa käy innostunut puheensorina, kun Teollisuusliiton nuoret ideoivat kilpailukykysopimuksen vastaisia iskulauseita.

– Kaverit pyysivät minua tänne, ja olisin varmasti tullut muutenkin. Olen ollut ennenkin Teollisuusnuorten päivillä ja tapahtumasta on aina jäänyt hyvä maku, sanoo Waltteri Eerikkilä.

Teollisuusnuorten päivillä oppii aina jotakin uutta ja meininki on iloista, sanoo hiljattain Länsi-Vantaan metallityöväen ammattiosastoon liittynyt Waltteri Eerikkilä.

Hei, hei, hei – kikylle ei, lukee yhden ryhmän kyltissä. Kiky pois, vaatii toinen ryhmä, ja kolmas porukka kysyy kyltissään: Olisiko nyt sopiva hetki käyttää voimaa?

Kilpailukykysopimuksen vastainen tempaus Teollisuusnuorten päivillä oli laminointikoneen ajajana Vantaalla työskentelevän Eerikkilän mieleen.

– Kiky-sopimuksen piti päättyä kolmessa vuodessa, mutta nyt sitä uhataan jatkaa. Minusta on mielenkiintoista nähdä, mitä voimme tehdä asialle näin isolla ja aktiivisella porukalla.

KIRJAVAT KIKY-KÄYTÄNNÖT

Teollisuusnuorten päivät kokosivat Murikka-opistolle Tampereen Teiskoon sata liiton nuorta jäsentä marraskuun ensimmäisenä viikonloppuna. Kiky oli viikonlopun kuumin puheenaihe.

– Kyllä talkoot on meidän osalta talkoiltu. Mitään positiivista kikyllä ei ole saatu aikaan. Ketutus on ollut suuri työntekijöiden keskuudessa, sanoo käyttömies Kari Mehtälä.

Mehtälä toimii pääluottamusmiehenä SSAB Europen Oulaisten putkitehtaalla. Siellä kiky-tunneilla työntekijöille järjestettiin turhanpäiväistä koulutusta, Mehtälä sanoo.

Teollisuusliiton nuoria on kikytetty kirjavasti. Osa on tehnyt töitä lauantaisin tai venyttänyt työpäivää viidellä minuutilla. Toisilta kiky-tunnit on nipistetty palkasta tai pekkasista.

– Jos yhtiön tuotteet eivät mene kaupaksi, niin ei sitä pelasteta sillä, että heikennetään työehtoja ja lasketaan palkkoja, Mehtälä toteaa.

Pääluottamusmiehet Antti Maijala ja Kari Mehtälä ystävystyivät kymmenen vuotta sitten Luottamusmiesten peruskurssilla Murikassa. He molemmat vastustavat kiky-sopimusta.

KIKYSTÄ HANKALA SOPIA

Levyseppä-hitsaaja Antti Maijala on ystävänsä Kari Mehtälän kanssa samaa mieltä: kikyily saa riittää. Ihmiset, joita edustamme, ovat hyvin vihaisia, Maijala sanoo.

– Kiky-tunneista sopiminen työnantajien kanssa on ollut hankalaa. Sopimiseen olisi pitänyt olla selkeämpi ohjeistus, ja konserniyhtiöissä omistajatahon sanelu oli liian voimakasta.

Maijala on Kumera Machineryn pääluottamusmies ja Etelä-Pirkanmaan teollisuustyöväen ammattiosaston puheenjohtaja. Viime vuodesta hän on kuulunut myös liittovaltuustoon. Maijalasta kiky oli askel väärään suuntaan.

”Nuoret saavat täällä tietoa siitä, miten kiky syntyi ja mihin kaikkeen se vaikuttaa. Sitä kautta he ymmärtävät, miksi kikystä pitäisi päästä eroon.”

– Istuin liittokokouksessa 2016, ja siellä päätettiin, että meidän pitkän linjan tavoitteena on lyhentää työaikaa, ja melkein heti tehtiin päätös, että sitä pidennetään kikyn muodossa.

Maijalasta on hyvä, että kiky on esillä Teollisuusnuorten päivillä.

– Nuoret saavat täällä tietoa siitä, miten kiky syntyi ja mihin kaikkeen se vaikuttaa. Sitä kautta he ymmärtävät, miksi kikystä pitäisi päästä eroon, Maijala sanoo.

OPPILAITOSTIEDOTTAMINEN PALKITSEE

Teollisuusliittoon kuuluu lähes 40 000 alle 36-vuotiasta jäsentä. Opiskelijajäseniä liitossa on runsaat 7 300. Yksi heistä on tamperelainen Fanni Miinalainen.

– Minulle oli yllätys, että kikystä on sovittu työpaikoilla niin monella eri tavalla. Koulussa siitä ei juuri puhuta, Miinalainen sanoo.

Opiskelijajäsen Fanni Miinalainen suosittelee lämpimästi Oppilaitostiedotuskurssia. Siellä käydään tosi hyvin läpi kaikki perusasiat esiintymisestä ja tiedotuksesta, Miinalainen sanoo.

Hän suorittaa Tampereen seudun ammattiopisto Tredussa painoviestinnän perustutkintoa ja on Teollisuusliiton tuore oppilaitostiedottaja.

– Liityin liittoon vuonna 2017 juuri oppilaitostiedotuksen kautta. Olen ulospäin suuntautunut ja rohkea, mutta silti esiintyminen oppilaitostiedottajana vähän epäilytti.

Miinalainen kävi Murikassa syyskuussa Oppilaitostiedotuskurssin. Syksyn aikana hän on kertonut Teollisuusliitosta viidelle Tredun opiskelijaryhmälle.

– Oppilaitostiedottaminen on palkitsevaa, kun liittoon liittyy uusia jäseniä. Olen saanut omaan ammattiosastooni eli Tampereen kirjatyöntekijöiden yhdistykseen noin 30 uutta jäsentä.

HUOMIO HENKISEEN HYVINVOINTIIN

Kikyn ja oppilaitostiedottamisen ohella Teollisuusnuorten päivillä olivat esillä muun muassa työsuojeluvaalit. Ikkuna- ja ovityöntekijä Tiia Pyhtilä Pyhännältä on työpaikkansa toinen varatyösuojeluvaltuutettu.

– Työkavereitten hyvinvointi on minulle tärkeää, Pyhtilä sanoo.

Sunnuntain ohjelmassa ikkuna- ja ovityöntekijä Tiia Pyhtilää kiinnosti erityisesti tes-neuvottelujen tilanne, sillä mekaanisen metsätalouden osalta neuvottelut ovat käynnissä.

Pyhtilä kävi pari viikkoa sitten Työsuojelun peruskurssin Murikassa.

– Mielenterveysongelmat yleistyvät, ja siksi haluaisin panostaa erityisesti henkiseen hyvinvointiin ja jaksamiseen. Ne saattavat monesti jäädä työpaikoilla vähän taka-alalle.

Teollisuusnuorten päiviltä Pyhtilä odotti erityisesti tietoa tes-neuvotteluiden tilanteesta sekä verkostoitumista toisten ay-asioista kiinnostuneiden nuorten kanssa.

– Liiton nuorisotapahtumissa tapaa mahtavia ihmisiä, sanoo Pyhtilä, joka tutustui avopuolisoonsa oman alueensa ammattiosastojen välisessä nuorisotapahtumassa.

Seuraavan kerran Teollisuusnuoret ovat koolla helmikuussa. Silloin liitto järjestää nuorille ja opiskelijajäsenille suunnatun viikonlopputapahtuman kaikilla kuudella alueella.

Lauantai-ilta oli pyhitetty verkostoitumiselle. Illallisen jälkeen nuoret rentoutuivat saunassa ja Murikan spa-osastolla.

Lauantai-ilta Teollisuusnuorten päivillä huipentui naamiaisiin, karaokeen ja discoon Murikan Mutteri-klubilla.

TEKSTI MEERI YLÄ-TUUHONEN
KUVAT EMMI KALLIO

Katso lisää kuvia Teollisuusliiton Facebook-sivulta!

Jyväskylän verkostotapaaminen osaajia etsimässä: ”Nykynuorille kerrottava teknologia-alan merkityksellisestä työstä”

Teollisuuteen kone- ja metallialalle tarvitaan lähivuosina tuhansia uusia ammattilaisia, mutta mistä ja miten he löytyvät? Tähän kysymykseen etsittiin vastauksia Teollisuusliiton Vaasan ja Keski-Suomen alueen verkostoseminaarissa.

Valtran, Valmetin, Moventasin ja Wärtsilän sekä niiden alihankintayritysten pääluottamusmiesten ja työsuojeluvaltuutettujen verkostotapaamisilla on Vaasan ja Keski-Suomen alueella pitkä perinne. Tällä kertaa seminaariin kutsuttiin myös työnantajien ja ammatillisen opetuksen asiantuntijoita, sillä tapaamisen teemana oli osaamisen kehittäminen ja työvoiman saatavuuden turvaaminen.

– Meillä on kaikilla yhteinen huoli: miten saadaan uusia osaajia työpaikoille ja teollisuus pysymään ja pyörimään täällä, Teollisuusliiton aluepäällikkö Jukka Seppälä alusti aihetta marraskuun ensimmäisenä päivänä Jyväskylässä.

Työvoimapula on Seppälän mukaan näkynyt joissain ammattiryhmissä jo joitakin vuosia, ja tulevaisuudessa moni nykyhetken osaaja eläköityy.

– Vuoteen 2021 mennessä teknologia-alalle tarvitaan 53 000 uutta osaajaa ja heistä 40 prosenttia ammatillisen koulutuksen puolelta, arvioi Kari Hyytiä, Teollisuusliiton ammatillisen koulutuksen asiantuntija.

TULOSSA PALAUTEKYSELY TYÖPAIKOILLE

Seminaarin aloitti opetushallituksesta yli-insinööri Jaana Villikka-Storm, joka kertoi ammatillisen koulutuksen uudistuksesta. Se tuli voimaan tammikuussa 2018.

– Uudistusta on sanottu vuosikymmenen suurimmaksi muutokseksi. Vielä ollaan matkalla, mutta tähtäin on korkealla ja sinne päin ollaan menossa.

Opetushallituksen yli-insinööri Jaana Villikka-Storm.

Tutkinnon perusteissa ei luetella, mitä pitää opettaa, vaan mitä opiskelijan pitää osata, kun on tutkinnon suorittanut. Opetusta viedään entistä enemmän käytännön työhön, ja tutkinto suoritetaan osaamisen näytöillä työtehtävissä ja mieluiten aidoissa työelämän tilanteissa.

– Tutkinnon osat pyrkivät olemaan työelämän työkokonaisuuksia tai työprosesseja. Toistaiseksi vaikuttaa kuitenkin, että näyttöjä annetaan edelleen enemmän oppilaitoksissa kuin työpaikoilla.

Uudistuksen myötä oppisopimusten määrä näyttäisi olevan nousussa. Valmistuville opiskelijoille tehdyssä palautekyselyssä uudistuksesta on tullut enimmäkseen hyvää palautetta.

– Asteikolla yhdestä viiteen koulutuksen kokonaisarvosanojen keskiarvo on kaikilla opiskelijoilla ollut 4,1 ja kone- ja tuotantotekniikan opiskelijoilla 3,9.

Ensi kesänä valmistuu palautejärjestelmä, jossa myös työpaikat pääsevät arvioimaan uutta koulutusmallia.

ERIKOISTUMINEN TAPAHTUU YRITYKSESSÄ

Koulutusuudistus pyrkii aiempaa laaja-alaisempiin tutkintoihin, joten esimerkiksi kone- ja metallialan perustutkinto on muuttunut kone- ja tuotantotekniikan perustutkinnoksi. Wärtsilä Filnlandin henkilöstöjohtaja Kai Kamila toivotti laaja-alaiset tutkinnot tervetulleiksi.

Wärtsilän henkilöstöjohtaja Kai Kamila.

– Erikoistuminen tapahtuu sitten meillä yrityksessä, Kamila totesi puheenvuorossaan, jossa hän kertoi Wärtsilän keinoista varmistaa tulevaisuuden työvoima ja sen osaaminen.

– Olemme sijoittaneet Vaasaan 200 miljoonaa uuteen Smart Technology Hubiin, joka valmistuu vuonna 2022 ja jossa työskennellään moderneilla työkaluilla ja tavoilla. Sinne on tulossa myös Smart Partner Campus, jossa kohtaavat ihmiset eri puolilta, esimerkiksi yrityksistä, oppilaitoksista ja start-upeista, ja he voivat yhdessä innovoida ja kehittää uusia ratkaisuja.

Tavoitteena on päästä yksilöoppimisesta yhteisöoppimiseen ja eroon hierarkioista ja kontrollista.

– Tarvitsemme vastuullisia yksilöitä ja tiimejä, jotka osaavat ajatella kokonaisuutta, esimerkiksi laivamoottorin rakentamista alusta loppuun yhdellä tiimillä, johon erikoisosaajat liittyvät tarpeen mukaan.

WÄRTSILÄ KYSYI NUORILTA

Tulevaisuuden yritykset tarvitsevat Kai Kamilan mukaan itseohjautuvia moniosaajia. Mutta miten tällaisia kykyjä saadaan?

– Kehitettävää riittää varmasti vielä työelämän ja ammatillisen koulutuksen yhteistyössä. Wärtsilässä olemme esimerkiksi tehneet kuusiportaisen tavoiteohjelman siitä, mitä tehdään minkäkin oppilaitoksen kanssa, sillä kaikkien kanssa ei ole järkevä tehdä samoja asioita.

Kamilan mukaan koulutuksen rahoitus on varmistettava ja koulutukseen liittyvää byrokratiaa olisi syytä vähentää. Lisäksi kouluissa ja työpaikoilla tarvitaan ymmärrystä oppijoiden erilaisuudesta ja siitä, millaista tukea kukin tarvitsee – olipa kyse sitten nuoresta tai aikuisesta opiskelijasta.

Wärtsilässä on kysytty suoraan nuorilta, mikä saisi heidät viihtymään työssä. Vastauksissa korostuvat hyvä yhteishenki ja luotettava esimies, selkeät ohjeet, viihtyisä työympäristö, vapaa- ja työajan yhteensovittaminen sekä etätyö-, kehitys- ja urakiertomahdollisuudet. Tärkeiksi nuoret kokivat myös omat ja tiimin onnistumiset ja sen, että onnistumisesta palkitaan.

NÄIN VALTRA LÖYSI UUTTA VÄKEÄ

Kone- ja metallialan yritykset ovat kehittäneet ammattioppilaitosten kanssa koulutusratkaisuja, joista seminaarissa kuultiin useita käytännön esimerkkejä. Työvoimapulasta on kärsinyt muun muassa Valtra, joka valmistaa traktoreita ja maatalouskoneita Suolahdella Äänekoskella, puolen tunnin ajomatkan päässä kaupunkikeskustasta.

– Kävimme osaajapulassa aika syvällä, ja olemme viime vuonna palkanneet 70 ja tänä vuonna 90 uutta metallimiestä, henkilöstöjohtaja Jari Suuronen kertoi.

Uusia työntekijöitä yritys ei halunnut hamuta alueen muilta yrityksiltä tai omilta alinhakkijoiltaan, joten se palkkasi vuokratyöfirman etsimään koulutettavaksi minkä tahansa alan ihmisiä, jotka olisivat kiinnostuneet metallialasta. Lisäksi muodostettiin vuoden mittainen, Valtralle räätälöity maatalouskoneasentajan ammattitutkinto. Valtra on myös kehittänyt yhdessä Poken eli Pohjoisen Keski-Suomen ammattiopiston kanssa niin sanotun Valtra-polun kone- ja tuotantoteniikan kolmivuotisen perustutkinnon opiskelijoille. Ohjelmaan kuuluu paljon työssäoppimista tehtaalla.

– Sivupolkuna syntyi muutakin yhteistyötä koulujen kanssa. Kutsumme esimerkiksi lähialueen opettajia ja opoja päiväksi meille töihin eli kulkemaan päivän tuotannon esimiehen kanssa. Siten he näkevät mitä tämä työ on ja osaavat kertoa siitä oppilaille.

Valtran henkilöstöjohtaja Jari Suuronen.

PALKKA KUULUU MYÖS OPISKELIJALLE

Valtra-polku ja -ammattitutkinto eivät syntyneet tyhjästä.

– Alkusysäys tuli toimitusjohtajalta, joka näki työvoimatarpeen ja järjesti rahoituksen. Tarvittiin myös avainhenkilö, meillä Liimataisen Erkki, joka määrätietoisesti otti koulutusasiat hoitaakseen. Hän on ”rehtori”, joka pitää yhteyttä oppilaitokseen ja langat käsissään, Jari Suuronen esitteli.

Jos uudet koulutukset alkaisivat nyt, Suuronen kiinnittäisi enemmän huomiota työpaikkaohjaajien koulutukseen. Henkilöstö otti hänen mielestään kuitenkin uudet tulijat hyvin vastaan, valtralaisiksi valtralaisten joukkoon. Myös se on määritelty tarkkaan, mistä tulee opiskelijalle rahaa ja mistä ei.

– Palkkaa ja bonuksia saa, kun ammattitaito ja kyky työskennellä itsenäisesti kasvaa, Suuronen kertoi ja kehui pääluottamusmiestä, joka uusien koulutuspolkujen kehittämismatkalla on säännöllisesti pitänyt palkka-asioita esillä.

– Emme halua menettää hyviä osaajia. Siksikin on tärkeä pitää huolta motivaatiosta myös taloudellisesti.

MYÖS TYTTÖJÄ TARVITAAN

Monissa seminaarin puheenvuoroissa pohdittiin metallialan vetovoimatekijöiden puutetta ja lisäämiskeinoja. Alasta elää vanhentuneita ennakkoluuloja likaisesta työstä pimeissä ja pölyisissä tehdassaleissa, vaikka todellisuus on jo toisenlainen.

– Nykynuorille on tärkeä kertoa, että teknologia-alalla tehdään merkityksellistä työtä, joka voi muuttaa maailmaa. Ja että alalla tarvitaan myös tyttöjä, Kari Hyytiä korosti.

Teollisuusliiton ammatillisen koulutuksen asiantuntija Kari Hyytiä.

Liiton tehtäväksi ammatillisen koulutuksen kehittämisessä Hyytiä näkee erityisesti tuen tarjoamisen, koulutuksen seurannan ja yhteistyön niin oppilaitosten, yritysten kuin opetushallituksen kanssa.

– Tarvittaessa tukea saa sekä liiton alue- että keskustoimistoista.

 

Hyvät ideat jakoon

Kari Taivassalo (vas.) ja Pasi Mäkinen.

Millaisia ajatuksia seminaari herätti, pääluottamusmies Kari Taivassalo Jyvässeudun Komaksesta ja Componentan liiketoimintajohtaja Pasi Mäkinen?

– Että osaajapula on tunnistettu ja sitä on mietitty työpaikoilla, mutta täydellistä ratkaisua siihen ei kuitenkaan ole löydetty. Työssäohjaamisessa on myös oltava koko ajan hereillä ja mietittävä alanvaihtajien kouluttamista, jos peruskoulusta ei enää hakeuduta alalle riittävästi. Myös verkostoitumisen, tiedonvaihdon ja yhteistyön merkitys korostui.

Jari Suuronen (vas.) ja Ville Kivimäki.

Saitteko seminaarista ajatuksia kotiinviemisiksi, Valtran pääluottamusmies Ville Kivimäki ja henkilöstöjohtaja Jari Suuronen?

– Oli hyödyllistä kuulla, kuinka muut yritykset ovat pyrkineet turvaamaan osaavan työvoiman saannin. Ratkaisu ei ole rosvoaminen toimitusketjuista, kun työvoimaa ei saa suoraan markkinoilta. Ikäluokat pienenevät, joten on keksittävä uusia ideoita ja pystyttävä etsimään rohkeasti alan ulkopuolelta työvoimaa kouluttamalla työpaikoilla. Siihen tarvitaan työpaikkaohjaajien toimintaedellytysten tehostamista.

 

TEKSTI TUIJA MANNERI
KUVAT HANNA-KAISA HÄMÄLÄINEN

Lakisääteinen vähimmäispalkka nousi taas keskusteluun EU:ssa – ”Emme halua poliitikkojen puuttuvan työehtoasioihin”

Aave kummittelee Euroopassa – lakisääteisen vähimmäispalkan aave. Euroopan unionin komission tuleva puheenjohtaja Ursula von der Leyen lupasi esitellä komissionsa sadan ensimmäisen päivän aikana ehdotuksen vähimmäispalkasta EU:ssa.

KUVA YLLÄ: Pääministeri Antti Rinne ja EU-komission tuleva puheenjohtaja Ursula von der Leyen tiedotustilaisuudessa Kesärannassa Helsingissä 24. lokakuuta 2019. KUVA LEHTIKUVA / HEIKKI SAUKKOMAA

Henkilövalinnoissa kompastellut komissio päässee aloittamaan työnsä tammikuussa. Ehdotuksia kuulemme ehkä maalis–huhtikuussa.

Keskustelua EU:n vähimmäispalkasta on käyty jo pitkään, sanoo Teollisuusliiton kansainvälisen edunvalvonnan erityisasiantuntija Arto Helenius. Tukea ajatus saa lähinnä Itä- ja Etelä-Euroopasta. Suomessa ja muualla pohjoismaissa näkemys on selvä.

– Neuvottelujärjestelmät ovat kunnossa ja sopimusoikeudet laajat, emme halua poliitikkojen puuttuvan työehtoasioihin.

– On hyvä tukea ja suojata neuvottelujärjestelmää, jotta pääsemme oikeudenmukaisempiin ala-, sektori- ja henkilökohtaisiin sopimuksiin.

Työstä saatavaan korvaukseen kuuluu pohjoismaisen ajattelun mukaan muutakin kuin palkka, kuten oikeus sairastaa ja päästä eläkkeelle.

– Nämä eivät välttämättä toteudu, jos niistä päättävät poliitikot kansallisesti tai yhdessä muiden kanssa Brysselissä.

Teollisuusliiton kansainvälisen edunvalvonnan erityisasiantuntija Arto Helenius. KUVA KITI HAILA

”VÄHIMMÄISPALKAN OLTAVA KANSALLINEN ASIA”

EU-maita on 28 ja niistä 22 soveltaa vähimmäispalkkaa. Emme voi sanoa, että sellaista ei Euroopassa voi olla, Helenius huomauttaa.

– Mutta sen tulee olla selkeästi kansallinen asia ja kiinteässä yhteydessä kansallisiin sosiaaliturvan lakeihin.

Tammikuussa 2019 EU-maiden vähimmäispalkat ulottuivat Bulgarian 286 eurosta Luxemburgin 2 071 euroon kuukaudessa.

On hyvä, että uusi komission puheenjohtaja ottaa ihmisten työn ja toimeentulon vaalipuheekseen, Arto Helenius sanoo.

– Ensimmäiseksi tulisi pyrkiä siihen, että Euroopassa poistetaan esteet työehtojen sopimiselta ja tuetaan neuvottelujärjestelmiä. Näin ihmiset voisivat hoitaa asiansa itse.

Esimerkiksi Romaniassa on kiellettyä solmia alakohtaisia työehtosopimuksia, niitä voi tehdä vain yritystasolla.

POHJOISMAINEN MALLI TOIMII

Yhteensä 21 pohjoismaisen teollisuuden ammattiliiton Nordic-IN -järjestön pääsihteeri Reijo Paananen kertoo järjestönsä vastustavan lakisääteistä vähimmäispalkkaa.

– Olemme sitä vastaan koska meillä on pohjoismainen malli, joka toimii ja tuottaa hyvää tulosta. Miksi uhrattaisiin toimiva malli sen eteen, että kuitenkaan ei saataisi parempia tuloksia?

Nordic IN:n pääsihteeri Reijo Paananen. KUVA KITI HAILA

Monessa maassa on jo lakisääteinen vähimmäispalkka, Paananen muistuttaa.

– Jos poliitikot eivät suostu nostamaan sitä kansallisesti, miksi he tekisivät sen Euroopan tasolla? Miten samat kansalliset poliitikot, jotka eivät nosta vähimmäispalkkaa, huutaisivat jippii kokouksessa Brysselissä?

Pohjolan teollisuusliitot haluavat luonnollisesti, että Keski- ja Itä-Euroopan palkkataso nousee, Paananen sanoo. Isot palkkaerot EU:n sisällä tekevät hallaa reilulle kilpailulle.

EU-komission tuleva työllisyydestä vastaava jäsen Nicolas Schmit lupasi EU-parlamentille, että unioni ei aio pakottaa vähimmäispalkkaa maille, joissa on toimiva neuvottelujärjestelmä. Työehtosopimukset ovat ensisijaisia, hän sanoi.

Vähimmäispalkkana on väläytetty mallia, jossa se olisi 60 prosenttia kansallisesta mediaanipalkasta. Se on luku jonka alle ja päälle jää puolet palkoista.

TEKSTI HEIKKI JOKINEN

Jyrki Alapartanen: Puurakentamista edistettävä lainsäädännöllä

Metsien hakkuumäärien rajoittaminen ja vähentäminen jopa takavuosien tasolle on ollut näyttävästi julkisessa keskustelussa esillä. Puurakentamisen edistäminen ja kerrannaisvaikutukset sitä vastoin ovat jääneet ilmastomuutoksen hillintää mietittäessä liian vähälle huomiolle.

Ilmastonmuutoksen hillinnän kannalta mielestäni olennaista on, että metsät kasvavat pitkällä aikavälillä enemmän kuin niitä hakataan ja että sen rinnalla mietitään, mitä tuotteita puusta valmistetaan. Kysymystä on tarkasteltava pitkän aikavälin kokonaisvaltaisten vaikutusten, ei vain vuotuisten hakkuumäärien perusteella.

Metsäteollisuuden investoinneilla on metsätalouden menestymisen ja kehittymisen rinnalla tärkeä rooli myös ilmastonmuutoksen hillinnässä. Investointien edellytyksenä puolestaan on raaka-aineen riittävä tarjonta. Vain siten voidaan luoda pohja kehitykselle ja tulevaisuuden ilmastonmuutosta hillitsevälle teollisuudelle. Metsien hoito, kestävä puunkäyttö, kemiallinen metsäteollisuus ja puutuoteteollisuus kulkevat tässä yhtä jalkaa. Kaikki tarvitsevat toisiaan.

Puutuotteisiin ja puurakentamiseen panostamisen mahdollisuudet ovat Suomessa ja EU:ssa. moninaiset. Tiedän, että kansalliset metsä- ja biotalouden sekä puurakentamisen strategiat ovat olemassa, mutta toteutusmallit ja lainsäädäntö ovat hitaita ja toiveita täynnä. Muutosta ja käytännön hankkeita ei saada riittävän tehokkaasti liikkeelle.

”Metsien tehokas hoito ja puukerrostalorakentamisen kaksinkertaistaminen nykytasosta Suomessa ja EU:ssa olisi todellinen työllisyys- ja ilmastoteko.”

Puurakentamisen suurimmat kasvumahdollisuudet Suomessa ja EU:ssa ovat kerrostalo-, piha-, ympäristö-, täydennys- ja julkisessa rakentamisessa, asuinrakennusten julkisivujen energiakorjauksissa sekä silloissa ja hallirakennuksissa. Puurakentamisen kasvun myötä mahdollisuudet kokonaisjalostusasteen nostamiseen lisääntyvät. Se on ollut toimialalla ikuisuuskysymys, joka ei ole vielä ottanut onnistuakseen.

Metsien vuotuisesta hakkuumäärästä noin 40 prosenttia menee puutuoteteollisuuden käyttöön monenlaisina lopputuotteina. Lisääntyvät hakkuumäärät eivät näin käytettynä suurenna hiilijalanjälkeämme kokonaisvaltaisesti, vaan varastoituvat puutuotteisiin jopa vuosisadaksi. Kasvaessaan metsät ovat hiilinieluja. Puutuotteissa ne ovat hiilivarastoja. Tätä kehitystä pitää vahvistaa.

Suomessa ja EU:ssa tarvitaan käytännön toimintaa ohjaava maankäyttö- ja rakennuslainsäädäntö puurakentamisen kehittämiseksi ilmastosyistä. Kunnilla on tässä suuri vastuu maankäyttö- ja rakennuslain ensisijaisina toteuttajina.

Puutuoteteollisuus on työvoimavaltaista teollisuutta. On arvioitu, että toimialalle syntyisi helposti 6 000 uutta työpaikkaa. Tämä on mahdollista, mutta onko siihen todellista tahtoa?

Metsien tehokas hoito ja puukerrostalorakentamisen kaksinkertaistaminen nykytasosta Suomessa ja EU:ssa olisi todellinen työllisyys- ja ilmastoteko.

JYRKI ALAPARTANEN
Teollisuusliiton puutuotesektorin johtaja