HARRASTAJA: Mika Mustonen tekee uniikkeja puukkoja

Hyvä puukko sopii käyttäjänsä käteen ja pysyy terävänä, sanoo puukkoja puhdetöinään tekevä Mika Mustonen. Hänen käsissään pysyvät sekä vasara, naskali että neula.

MIKA MUSTONEN

Muhos
Varastomies,
Sah-Ko Oy, Oulu

4.3.2021

Hiilet hohkaavat punaisina, kun Mika Mustonen takoo lattateräksestä terää puukkoon lapsuudenkotinsa maisemissa Muhoksen Kylmälänkylällä.

– Pitää olla metallimies, puuseppä ja suutari, että puukko syntyy. Tekovaiheessa teränkin pystyy pilaamaan, Mustonen sanoo.

Puukon valmistuksen salat alkoivat avautua Mustoselle, kun hän syksyllä 2016 osallistui ensimmäisen kerran Oulujoki-opiston puukkokurssille.

– Paikallislehdessä oli ilmoitus kurssista, ja pitihän sitä lähteä kokeilemaan. Minulla oli jo pitkään ollut mielessä, että olisi mukavaa tehdä puukko.

Ensin Mustonen teki puukkoja ostoteriin, kunnes puukkoseppämestari Markku Parkkinen järjesti oppilailleen kahden viikon taontakurssin kesällä 2017.

– Siellä kävimme läpi terän taontatavat ja -tekniikat sekä hionnat, ja siitä lähtien olen tehnyt terät itse.

Hän takoo puukon teriä myös pyöröteräksestä.

– Se on työlästä. Takomiseen menee pian pari tuntia. Jätän taontapinnalle usein vasaran jälkiä. Ne ovat hyvännäköisiä.

KAHVA LEHTIPUUSTA

Puukon kahvan valmistukseen käyvät Mustosen mukaan kaikki lehtipuut omenapuusta syreenipensaaseen. Itse hän on mieltynyt visakoivuun ja koivupahkaan.

– Visakoivussa saattaa olla loimua, ja koivupahkaan tulee usein kuvioita. Puun pinnan elävyys miellyttää silmääni.

Tykötarpeita Mustosella on riittämiin, sillä hän osti vajaa kolme vuotta sitten Raahesta kookkaan koivupahkan.

– Se oli sen verran iso, että kolmeen mieheen saimme sen nostettua peräkärryyn. Siitä riittää kahvamateriaaliksi pitkäksi aikaa, Mustonen nauraa.

Mika Mustosen valmistamissa puukoissa on noin kymmenen senttiä pitkä terä, jota ei tarvitse yhtenään teroittaa.

Terän ja kahvan väliin Mustonen istuttaa pienen metallikappaleen, jota kutsutaan helaksi.

– Se on vaativa työvaihe. Terän ja helan juureen ei saa jäädä rakoa, sillä muuten kahvaan pääsee likaa ja vettä ja se rupeaa lahoamaan sisältä päin.

HAARUKKAKIN TARPEEN

Puukon valmistus edellyttää tekijältä kärsivällisyyttä, sillä se on 98-prosenttisesti hiomista, Mustonen kertoo.

– Puukon tekemiseen pitää keskittyä. Tekijällä pitää olla silmää, jotta hän hahmottaa kokonaisuuden ja taiteellisuutta, että hän pystyy tekemään hionnat.

Kärsivällisyydelle ja taiteellisuudelle on sijaa myös tupen ompelussa.

– Teen terälle ensin suojalestin puusta, ettei terä tule tupen läpi. Kun ompelen tupen, suojalesti jää sen sisälle.

Pitää olla metallimies, puuseppä ja suutari, että puukko syntyy.

Hänen tuppensa ovat tavallisesti naudan parkkinahkaa. Ompelemiseen Mustonen käyttää vahalankaa, naskalia, neulaa ja haarukkaa.

– Tupen sauman pitää mennä puukon keskilinjaa pitkin, sauman pitää olla suora ja pistojen välin tasainen. Pistän nahkaan haarukalla jäljet, jotta saan ompeleesta tasaisen.

Tuppeen saa näyttävyyttä painelemalla siihen erilaisia kuvioita, kun nahka on märkää, Mustonen kertoo.

– Tupen ja kahvan voi myös värjätä narviväreillä, jolloin niihin tulee vivahteita.

Narvivärit ovat nahan tai puun värjäämiseen tarkoitettua petsiä. Mustonen on käyttänyt puukoissaan ruskean eri sävyjä.

Ennemmin teen puukkoja kuin istun telkkarin ääressä, Mika Mustonen toteaa.

HAAVEISSA OMA VERSTAS

Tavallisesti Mustonen tekee puukkoja talvisin opiston kurssilla, joka kokoontuu kerran viikossa Muhoksen yläkoululla. Tänä talvena kurssin aloitusta on kuitenkin siirretty koronarajoitusten vuoksi. Se harmittaa Mustosta.

– Oma verstas olisi ihanteellinen. Siellä menisi joka ilta muutama tunti. Ennemmin teen puukkoja kuin istun telkkarin ääressä.

Puukkojen valmistus on hänestä hyvää vastapainoa työlle.

– Siinä pääsen rauhoittumaan ja keskittymään ihan johonkin muuhun. Kahta samanlaista puukkoa ei tule, ne ovat kaikki omia yksilöitään.

Mustosella on hyllyssä parikymmentä valmista puukkoa ja toinen mokoma on vuosien varrella vaihtanut omistajaa.

– Siinä on pieni mahdollisuus lisätuloihin. Metsästäjät ovat ostaneet puukkojani. Niitä on mukava myös antaa lahjaksi sukulaisille ja tuttaville.

Käsityönä tehty puukko menee vain sitä varten tehtyyn tuppeen.

TAVOITTEENA SM-KULTA

Hyvä puukko on Mustosen mukaan sellainen, joka sopii käyttäjänsä käteen ja käyttötarkoitukseen. Puukon pitää olla terävä ja myös pysyä sellaisena.

– Karkaisu on terässä tärkein työvaihe. Jos terä jää liian pehmeäksi, se ei pysy terävänä. Jos terä taas jää liian kovaksi, se voi murtua eikä sitä saa kotikonstein teräväksi.

Kolme vuotta sitten Mustonen otti ensimmäisen kerran osaa puukonvalmistuksen SM-kisoihin.

– Markku kannusti osallistumaan, kun hän näki kehitykseni sekä työni laadun. Puukkojen pitää olla viimeisen päälle tehtyjä, että niillä pärjää kilpailuissa.

Pitää ottaa se asenne, että nyt tulee ensimmäinen palkinto!

Toissa vuonna hän sijoittui helallisessa sarjassa hopealle.

– Arvostelupöytäkirjan mukaan helan istutus kaatui muutaman millinkymmenyksen eteenpäin ja terän kärki ei ollut symmetrinen.

Viime vuonna Mustonen sai helattomasta sarjasta hopeaa ja helallisesta pronssia. Uusi kilpailupuukko muhii jo mietteissä.

– Pitää ottaa se asenne, että nyt tulee ensimmäinen palkinto!

TEKSTI MEERI YLÄ-TUUHONEN
KUVAT VESA RANTA

Etäyhteydet lähelle

Teollisuusliitto tarjoaa tukea etäyhteyksien käyttöön poikkeusaikana. Lähikoulutuksesta tuttu sosiaalisuus pyritään säilyttämään verkossakin, kertoo koulutusasiantuntija Sari Helminen.

4.3.2021

Koronapandemian hillitsemiseksi tehdyt rajoitukset ja suositukset ovat muokanneet ihmisten kanssakäymistä monin tavoin. Fyysiset tapaamiset, koulutukset ja muut kokoontumiset ovat olleet valtaosin tauolla.

Rajoitukset ovat vastaavasti muokanneet myös ammattiosastojen toimintaa. Kasvokkaiset kokoukset, ajatustenvaihdot ja koulutukset ovat hankaloituneet korona-aikana.

Verkkomaailman mahdollisuudet videopalavereineen ja pikaviestimineen eivät täysin korvaa fyysisiä tapaamisia, mutta ovat hyvä apu poikkeuksellisina aikoina.

VERKKOVÄLINEET TUTUIKSI

Teollisuusliitto ja Työväen Sivistysliitto järjestävät yhteistyössä maalis–huhtikuussa ammattiosastojen hallitusten jäsenille Ketteryyttä toimintaan verkkovälinein -kursseja, joilla tuetaan verkkovalmiuksia.

Kursseilla tutustutaan verkkokokoukset ja muun verkkotyöskentelyn mahdollistaviin ohjelmistoihin ja verkkotoiminnan periaatteisiin.

– Tavoite on, että jäsenistömme tarttuu pelkäämättä mahdollisuuteen, kertoo koulutusasiantuntija Sari Helminen Teollisuusliitosta.

Osalle verkkotyökalut ovat arkinen juttu ja osalle perehdytys on tarpeen. Kun tekniikka tulee tutuksi, kynnys sisältökoulutuksiin osallistumiseen ja koulutusten järjestämiseen madaltuu.

– Opitaan yhdessä käyttömahdollisuuksista rintarinnan, Helminen sanoo.

KOULUTUKSIA TARVITAAN

Vuosi 2020 oli kasvotusten pidettävien koulutusten kannalta aaltoliikettä. Keväällä korona keskeytti koulutukset, syksyllä toiminta jatkui suositusten sallimissa rajoissa, ja loppuvuonna lähikoulutuksetjälleen lopetettiin.

– Ennen vuodenvaihdetta valittiin uusia luottamusmiehiä, joten koulutustarve on suuri, Helminen toteaa.

Sari Helminen

Ketteryyttä toimintaan verkkovälinein -kurssit järjestetään Teollisuusliiton kuudella toiminta-alueella. Joka alueella verkkokoulutuksiin mahtuu 20 henkeä.

Helminen kertoo, että heille, jotka eivät tässä vaiheessa mahtuneet kursseille, on tarkoitus järjestää vastaavaa koulutusta myöhemmin. Kiinnostuneiden kannattaa seurata liiton koulutustarjontaa.

Verkkovalmiuskurssit myös tallennetaan, joten ammattiosastojen on mahdollista hyödyntää tallenteita myöhemmin omassa toiminnassaan.

Helminen arvioi, että kasvokkaiset kokoontumiset ja koulutukset ovat ammattiosastoissa niin vakiintunut toiminnan malli, että verkkomahdollisuuksien käyttöönotto vie aikansa.

– Ammattiosastot ovat heräämässä tähän koulutusvaihtoehtoon, Helminen sanoo ja lisää, että osastoilta on alkanut tulla jonkin verran kyselyjä verkkokoulutuksista.

SOVELLUKSISTA ON MONEKSI

Teknisiä alustoja verkkotapaamisiin ja muuhun yhteydenpitoon on monia. Microsoft Teams ja Howspace Live -sovellukset on valittu esiteltäviksi ammattiosastojen hallitusjäsenten kursseilla.

Microsoft Teams on maailmanlaajuisesti yksi käytetyimmistä videopalaverisovelluksista. Helminen kertoo, että Howspace Live on otettu käyttöön monissa työmarkkinajärjestöissä.

Sovelluksia valittaessa lähtökohtana on käyttäjäystävällisyys ja muovautuminen erilaisiin tarpeisiin. Toimivalle alustalle on helppo rakentaa koulutuksia, jotka ovat vastaanottajalle mielekkäässä muodossa.

HYÖTYJÄ MYÖS JATKOSSA

Ajatuksena on, että koronan vauhdittamana käyttöön otetut verkkoalustat helpottavat toimintaa myös pandemian väistyttyä.

– Tämä on yksi tapa toimia. Sitä voi käyttää senkin jälkeen, kun lähikoulutukset ovat taas mahdollisia, Helminen sanoo.

Poikkeusaikana tutuksi tullut tekniikka voi jatkossa helpottaa esimerkiksi välimatkoista aiheutuvaa vaivaa ja epätasa-arvoa. Helminen pohtii, että esimerkiksi yksinhuoltajalle ammattiosastossa toimiminen voi helpottua etäyhteyksien avulla. Etäyhteyksien käyttö on myös ilmastoteko, kun matkustaminen vähenee.

Ammattiosastot ovat heräämässä tähän koulutusvaihtoehtoon.

Perinteisten lähikoulutusten kuihtumista on kuitenkin turha pelätä.

– Itsellänikin on koko ajan mielessä lähikoulutusten pyörittäminen, että päästään näkemään ja kokemaan, Helminen sanoo.

SOSIAALISUUS VERKKOON

Heikoimmillaan verkkokoulutuksesta voi tulla mieleen tietokoneen ruudulta tuijotettava kouluttajan yksinpuhelu.

Helminen kertoo, että Teollisuusliiton koulutuksissa pyritään säilyttämään fyysisistä tapaamisista tuttu vuorovaikutteisuus. Osallistujat pääsevät ääneen myös ruudun takaa.

– Omista kokemuksista ammennetaan, Helminen toteaa.

Ketteryyttä toimintaan verkkovälinein -kursseilla ohjelmassa on tekniikkaan tutustumisen lisäksi verkkokokousten etiketti, eli miten esimerkiksi puheenvuorot pyydetään ja pidetään verkkoympäristössä.

ÄLYPUHELIMELLA MUKAAN

Verkkokoulutuksiin osallistumiseen tarvitsee nykyaikaisen älypuhelimen, tabletin tai tietokoneen. Koulutuksiin pääsee yleensä sähköpostiin tulleen linkin kautta, joten osallistuminen ei vaadi erityistaitoja.

– Verkkokoulutuksiin voi osallistua vaikka sohvan nurkasta puhelimella, Helminen toteaa.

Etäyhteyksien käytöstä opitaan jatkuvasti lisää, joten mahdollisuuksia on.

– Alustat taipuvat muuhunkin kuin koulutukseen. Toivotaan, että jäsenet löytävät etäyhteyksien hyödyt, Helminen sanoo.

 

KETTERYYTTÄ TOIMINTAAN VERKKOVÄLINEIN

Teollisuusliiton ammattiosastojen hallitusten jäsenille suunnatut Ketteryyttä toimintaan verkkovälinein -koulutukset järjestetään alueittain maalis–huhtikuussa 2021 etäyhteyksin.

  • Vaasa–Keski-Suomi tiistaisin 9.3., 16.3. ja 23.3. kello 17–18.
  • Helsinki–Uusimaa maanantaisin 15.3., 22.3. ja 29.3. kello 17–18.
  • Oulu–Lappi keskiviikkoisin 17.3., 24.3. ja 31.3. kello 17–18.
  • Kaakkois-Suomi–Savo-Karjala torstaisin 18.3., 25.3. ja 8.4. kello 17–18.
  • Häme–Pirkanmaa tiistaisin 30.3., 6.4. ja 13.4. kello 17–18.
  • Varsinais-Suomi–Satakunta keskiviikkoisin 7.4., 14.4. ja 28.4. kello 17–18.

Ilmoittautumislinkit on lähetetty ammattiosastoihin. Linkkiä voi tarvittaessa tiedustella liiton aluetoimistosta. Ilmoittautumisaika päättyy kurssin alkaessa.

Kursseille otetaan joka alueella 20 henkeä. Jos ilmoittautuja saa tiedon, että jää jonoon, hänelle ilmoitetaan seuraavasta mahdollisuudesta osallistua kurssille.

Lue lisää: www.teollisuusliitto.fi/kouluttaudu

 

TEKSTI ANTTI HYVÄRINEN
KUVITUS ISTOCK JA EMILIE UGGLA

TOIMIJA: Jukka Kostiainen: ”Järjestäytyminen on nyt äärettömän tärkeää”

JUKKA KOSTIAINEN

Pääluottamusmies
Versowood Oy, Vierumäki

4.3.2021

”Kaikki alkoi, kun sain puhelinsoiton Tampereelta [Teollisuusliiton järjestämistoimitsijalta] Jussi-Pekka Ahoselta kiinnostaisiko lähteä järjestäjäharjoitteluun. Aluksi viikon kurssilla opeteltiin perusasiat, sitten hyppäsin Jussi-Pekan mukaan. Hänen ohjauksessaan tehtiin edunvalvontakampanja Vierumäelle. Hän oli iso apu ja on mahtava persoona.

Versowoodilla Vierumäellä meillä on kaksi sahaa ja 200 työntekijää. Sahataan puutuotteita ja jatkojalostetaan liimapuuta. Tehdään esimerkiksi liimapalkkeja, puusiltaelementtejä ja katuvalojen sekä puhelinlinjojen pylväitä.

Käytiin alkuun ihmisten kanssa kahvilla, koitettiin tunnistaa kysymyksiä, jotka ovat työntekijöiden mielessä. Sitten tehtiin edunvalvontakysely, jolla kontaktoitiin jokainen työntekijä naamatusten. Esiin nousivat pekkaset, niiden maksutapa ja tasapuolinen saaminen. Osa tavoitteista saatiinkin läpi. Ideana oli saada porukka osallistumaan.

Järjestämisen kautta vahvistetaan jäsenmäärää työpaikalla, työoloja ja työehtoja sitä kautta. Meilläkin oli järjestäytymisaste 66 prosenttia, kun aloitettiin. Nyt jo yli 90 prosenttia.

Järjestäjän tehtävä on jäsenhankintaa, muttei pelkästään sitä. Näytetään, miten yksittäisen ihmisen ajatusmaailma vaikuttaa, tehdään liittoa ja edunvalvontaa näkyvämmäksi.

Jos saa tällaisen mahdollisuuden järjestäjäharjoitteluun, niin ei kannata empiä, kannattaa lähteä mukaan.

Minulla oli harjoittelun tavoitteena mennä katsomaan, mitä se järjestäminen on. Huomasin, että se on tosi mukavaa työtä. Kolme kuukautta olin 80 prosenttia ajasta oman mukavuusalueen ulkopuolella, mutta opin itsestäni uutta koko ajan. Jokaisen luottamusmiehen pitäisi tehdä järjestäjän työtä oman työn ohella. Järjestää ja myllätä ammattiosastoa.

Jäsenhankinta perustuu siihen, että kun työkaverilla on joku ideologinen, ulkoinen tai sisäinen syy, miksi hän ei kuulu liittoon, sitä vastaväitettä koitetaan purkaa, perustellusti. Aika usein se onnistuu, jossain tapauksissa ei onnistu. Pitää olla vain itse henkisesti läsnä, kuunnella, mitä toisella on asiaa.

Metsäteollisuuden ilmoitus, ettei se enää tee yleissitovaa työehtosopimusta, tarkoitti, että järjestäytyminen on nyt äärettömän tärkeää, se on ainut keino vaikuttaa. Ja se on tarkoittanutkin työntekijäpuolelle aika huimaa nousua järjestäytymisasteessa. Me ollaan kaikki saman asian takana, se antaa painetta työnantajapuolelle. Onhan sen merkitys aivan valtava.”

TEKSTI SINI SILVÀN
KUVA LAURI ROTKO

Pirjo Rosqvist: Perehdyttäminen muistettava lasialoillakin

Perehdyttäminen, työnopastus ja työsuojelu ovat lasialoilla erittäin tärkeitä tekijöitä huomioon otettavaksi ja hoidettavaksi.

Totesin edellä kuvatun seikan jälleen kerran todeksi, kun jokunen vuosi sitten laadimme lasi- ja keraamisen alan ammattitutkinnon perusteet yhdessä alan ammattilaisten ja Opetushallituksen asiantuntijan kanssa. Tiivistetysti tutkinnon tarkoituksena on, että sen suorittaja osaa toimia taloudellisesti ja laatutavoitteiden mukaisesti tuotannossa. Lisäksi hän osaa toimia vastuullisesti ja turvallisesti. Hän huolehtii työsuojelusta, työhyvinvoinnista ja noudattaa työelämän vakiintuneita toimintatapoja.

Lasi- ja keraamisen alan ammattitutkinnon suorittanut henkilö voi työskennellä keraamisten tuotteiden valmistuksessa tai jatkojalostuksessa, kuitulasin-, lasivillan- ja käyttölasin valmistuksessa tai lasimassan ja lasin jatkojalostuksessa. Lisää tietoa tutkinnosta on Opetushallituksen verkkosivuilla.

Työturvallisuuskeskuksen kemianteollisuuden työalatoimikunta edistää työturvallisuutta, työsuojeluyhteistyötä ja työelämän kehittämistyötä toimialan työpaikoilla. Tehtävä pitää nykyisin sisällään myös lasialat. Tämän vuoden hankesuunnitelmissa nostetaan esiin perehdyttäminen.

Kehitystyön lähtökohtana on riskien tunnistaminen ja tehokkaat toimenpiteet niiden hallitsemiseksi.

Perehdyttäminen on tärkeä tehtävä kaikilla, mutta erityisesti sellaisilla aloilla, joissa on erilaisia riskitekijöitä kuten koneet, laitteet ja materiaalit, esimerkiksi lasi. Perehdyttämisen avulla uusi työntekijä oppii tuntemaan työpaikkansa pelisäännöt, ennakoivan työturvallisuuden toimintamallit sekä käyttämään suojavarusteita ja erilaisia koneita ja laitteita.

Oikeanlainen turvallisuuskulttuuri sisältyy lasi- ja keramiikkateollisuudessa erityisesti perehdyttämiseen. Alan haasteina ovat kone- ja laiteturvallisuus, lasituotteiden käsittely ja uunien käyttö. Asianmukaisten suojavälineiden ja henkilönsuojainten kuten turvakenkien ja viiltosuojahanskojen käyttö on välttämätöntä. Tapaturmien torjunnan ohella keskeistä työsuojelutoiminnassa on työhyvinvoinnin kokonaisvaltainen kehittäminen. Kehitystyön lähtökohtana on riskien tunnistaminen ja tehokkaat toimenpiteet niiden hallitsemiseksi.

Työnopastus koskee jokaista, sekä uusia että jo pidempään töissä olleita työntekijöitä. Työnopastukseen kuuluvat kaikki työn tekemiseen liittyvät asiat. Työnopastuksessa selvitetään, mitä tietoa ja osaamista työ edellyttää. Työntekijöille pitää antaa mahdollisuus kouluttautumiseen ja uuden oppimiseen paitsi työturvallisuusasioissa myös palkkausjärjestelmien tuntemuksessa ja työn tuottavuuden kehittämisessä.

Vastuu perehdyttämisestä, opastuksesta, työsuojelun yhteistoiminnasta ja riskien ennalta ehkäisemisestä on työnantajalla. Yhteistyö ja yhdessä tekeminen kantavat tässäkin asiassa eteenpäin.

PIRJO ROSQVIST
Teollisuusliiton sopimusasiantuntija

KUVA KITI HAILA

NÄKIJÄ: Päivi Kurikka: Jokainen voi osallistua ja vaikuttaa

Kuntalaisella on moninaiset mahdollisuudet vaikuttaa. Tarjolla on vaihtoehtoja kunnallisesta päätöksentekijästä aloitteentekijäksi. Myös äänestäminen on tärkeää vaikuttamista. Kunta elää asukkaidensa mielipiteistä ja osallistumisesta, sanoo Päivi Kurikka.

26.2.2021

PÄIVI KURIKKA Suomen Kuntaliiton erityisasiantuntija. Opiskellut yleistä valtio-oppia ja kunnallishallintoa. Työskennellyt Kuntien keskusjärjestössä ja Kaupunkiliitossa. Aiemmin Kaupunki- ja Kuntaliiton tutkijana keskittyi erityisesti nuorten kuntakuvaan. Vastaa Kuntaliitossa laajasta kuntademokratiaverkostosta, johon kuuluu eri taustaisia henkilöitä kuntajohtajista järjestöaktiiveihin. Verkostossa jaetaan kuntien parhaita käytäntöjä.

Kuntalaisten osallistuminen päätöksentekoon on kunnallisen itsehallinnon perusta. Vuoden 2015 kuntalakiuudistuksessa haluttiin lisätä kansalaisten osallistumista ja luottamushenkilötoimien houkuttavuutta. Kuntaliiton mukaan kuntien osallistamistoimet eroavat toisistaan, sillä kunnatkin ovat erilaisia. Yhteistä kuitenkin on, että kuntalaisten osaamista ja voimavaroja halutaan hyödyntää entistä enemmän.

Perustuslaki, kuntalaki ja erityislait takaavat kuntalaisille oikeuden osallistua ja vaikuttaa heitä koskeviin asioihin.

Vaikuttamiskanavia on monia. Vaivattomin tapa osallistua ja vaikuttaa on antaa palautetta kunnalle esimerkiksi kunnan verkkosivujen kautta, suoraan henkilökohtaisesti kunnan viranhaltijalle tai vaikkapa paikallislehden yleisönosastolla.

Kuntalainen voi myös äänestää parhaaksi katsomaansa ehdokasta päättäjäksi kunnanvaltuustoon.

Jos kuntalainen haluaa vaikuttaa ja sitoutua hoitamaan kuntalaisten yhteisiä asioita vapaa-aikanaan, hän voi itse hakeutua luottamustehtävään.

Myös erilaisten järjestöjen tai vaikkapa ammattiosastojen jäseninä pääsee vaikuttamaan kunnalliseen päätöksentekoon.

KAIKKI MUKAAN!

Osallistua voi kuka tahansa.

– Äänestämisessä on 18 vuoden ikäraja ja kunnassa on pitänyt asua tietty aika ennen vaalipäivää. Muita vaatimuksia ei juuri ole, Suomen Kuntaliiton erityisasiantuntija Päivi Kurikka toteaa.

Alle 18-vuotias voi jo tehdä kuntalaisaloitteen ja olla ehdolla nuorisovaltuustoon.

Osallistumisella on haluttu voimaannuttaa kuntalaisia.

Kunnanvaltuusto päättää, mitä osallistumisen kanavia kuntalaisille tarjotaan lakisääteisten osallistumiskanavien, kuten nuoriso-, vammais- ja vanhusneuvoston, lisäksi.

– Neuvostot ovat lakisääteisiä, mutta niillä ei ole päätösvaltaa. Neuvostoilta pyydetään muun muassa lausuntoja kunnan päätöksenteon tueksi.

Neuvostot voidaan perustaa myös useamman kunnan alueellisiksi tai seudullisiksi vaikuttamistoimielimiksi.

KOULUTETUT VAIKUTTAVAT

Halu osallistua ja vaikuttaa on vahvasti yhteydessä koulutustaustaan.

– Tutkimusten mukaan mitä koulutetumpi olet, sitä varmempi olet äänestämään ja osallistumaan muutenkin eri tavoin, Kurikka sanoo.

Myös niin sanotut hyväosaiset osallistuvat enemmän kuin syrjäytymisvaarassa olevat.

Kurikan mukaan ihmiset haluavat osallistua päätöksentekoon itselleen läheisistä asioista. Esimerkkinä hän mainitsee kyläkoulujen lakkauttamisen.

– Kun palveluista leikataan ja huomataan jokin epäkohta, silloin ihmiset innostuvat osallistumaan.

RAHALLE KÄYTTÖEHDOTUKSIA

Kuntavaalien lähestyessä Kurikka kantaa huolta, miten puolueet saisivat listoilleen ehdokkaita. Kuntien luottamustehtävät vaativat sitoutumista, jaksamista ja vapaa-ajan uhraamista yhteisen hyvän edistämiseksi.

Kuntalaisella on myös suoria tapoja vaikuttaa, joista yksi on osallistuva budjetointi. Siinä kaupunki tai kunta ilmoittaa, minkälainen rahasumma sillä on jaettavanaan ja asukkaat esittävät summalle käyttökohteen.

– Tämä on uudenlainen tapa, joka on herättänyt paljon kiinnostusta kunnissa, Kurikka toteaa.

Kunta järjestää äänestyksen, mitkä ideat otetaan jatkokäsittelyyn. Sen jälkeen kunta valitsee toteuttamiskelpoiset ehdotukset.

Osallistuvan budjetoinnin menetelmää voi kohdistaa myös palvelualueelle, kunnan osa-alueelle tai erilaisiin palveluihin.

OSALLISTUESSA VOIMAANTUU

2000-luvulta saakka suoralla osallistumisella on haluttu myös voimaannuttaa kuntalaisia.

– Voimaantuminen liittyy osallisuuden tunteeseen, että toimitaan yhdessä ja yhteisöllisesti, Kurikka selventää.

Yhteisösuunnittelussa ja palvelumuotoilussa kokoonnutaan suunnittelemaan ja ehdottamaan parannusta vaikkapa koululaisten iltapäivähoitoon tai syrjäytymisvaarassa olevien nuorten tilanteeseen. Kurikan mukaan näin on mahdollista saada kuuluviin hiljaisiksi jääneiden kuntalaisryhmien äänet.

– Ennakointityötä pyritään viemään kuntiin hyvin vahvasti, Kurikka sanoo.

”KIIHKEITÄ TILAISUUKSIA”

Fokusryhmätyöskentelyssä kootaan ihmisiä ryhmähaastatteluihin. Kuntalaisten mielipiteistä saadaan aineksia ikävienkin ongelmien ratkaisuun, kuten kunnan taloudellisiin leikkauksiin.

Kuntalainen voi vaikuttaa suoraan myös asiakasraadeissa. Niissä arvioidaan yleensä kunnan palveluita, käyttöä, laatua ja toimintaa. Tavallisimmin raadit kootaan palvelujen käyttäjistä.

Kuntalaiset saavat tietää valmisteltavista asioista liian myöhään.

Kuntalaisfoorumit on yleisnimitys kunnan järjestämille kuntalaisten kuulemistilaisuuksille ja keskustelutilaisuuksille. Tilaisuuksia on järjestetty muun muassa palveluverkkojen muutoksista ja kuntaliitoksista.

– Ne ovat usein kiihkeitä tilaisuuksia, sillä kuntalaisilla on vankat mielipiteet lähialueen palveluista, Kurikka kertoo.

Uutena vaikuttamismuotona on kumppanuuspöytä, jossa ideoidaan ja suunnitellaan eri tahojen edustajien kanssa vaikkapa omaishoitajien jaksamiseen liittyviä asioita. Kunta toimii kokoonkutsujana. Keskusteluun pyydetään esimerkiksi järjestöjen, yritysten ja seurakunnan edustajia, myös oppilaitosten edustajia sekä eri viranomaisia.

– Kumppanuuspöydän ääressä keskustellaan yhteisistä asioista. Mielipiteet viedään kunnassa eteenpäin ja välitetään päätöksentekijöille, Kurikka selventää.

JO VALMISTELUVAIHEESTA TIETOA

Toisinaan käy niin, että kuntapäättäjät tekevät päätökset asukkaiden mielipiteistä ja perustelluista näkemyksistä huolimatta.

– Tätä tapahtuu valitettavan paljon. Usein kuntalaiset saavat tietää valmisteltavista asioista liian myöhään. Sen takia on yritetty kehittää erilaisia osallistumisen tapoja, jotta kuntalaiset pääsevät suunnitteluvaiheessa mukaan, Kurikka kertoo.

Hänen mielestään on tärkeää, että kuntalaiset saavat tärkeistä asioista tiedon jo valmisteluvaiheessa, ja että kunnissa käytetään erilaisia yhteissuunnittelumenetelmiä.

Kurikka uskoo, että kuntalaisten pitäminen ajan tasalla on pitkälti viestintä- ja vuorovaikutuskysymys.

– Mitä enemmän asukkaat saavat olla mukana päätöksenteossa, sitä vähemmän kunta saa päätöksistään valituksia. Asioiden uudelleenvalmistelu on suuri kustannuserä, mikä kuntapäättäjien on hyvä ottaa huomioon, Kurikka toteaa.

OSALLISTUMISEN AMMATTILAISET AUTTAVAT

Kuntalaisten osallistuminen on noussut viime aikoina kuntien tärkeyslistan kärkipäähän. Kuntiin haetaan osallistumisen ammattilaisia, osallisuuskoordinaattoreita, joilla on keinot kuntalaisten osallistamiseen. He luovat erilaisia osallistumisen tapoja, laativat osallistumisohjelmia ja raportoivat kunnan johdolle osallistumistoimista.

Kuntalaisten osallistaminen ei kuitenkaan Päivi Kurikan mielestä voi olla vain yhden ihmisen työkenttä, vaan jokaisen kunnan työntekijän tulisi toimia asiakas- ja asukaslähtöisesti.

TEKSTI TIINA TENKANEN / UP
KUVA KITI HAILA

KÄYTÄNTÖ: Ulkomaalaisten työntekijöiden varassa

Maatalousyrittäjä Timo Heikkilä on räätälöinyt etuja ulkomaalaisille työntekijöilleen estääkseen henkilöstön vaihtuvuutta. Tietä tasoittaa pääluottamusmies Jaroslav Khotenchan.

KUVA YLLÄ: Ulkomaalaiset työntekijät ovat eteenpäin pyrkiviä ihmisiä, joilla on elämässään tavoitteita, sanoo maatalousyrittäjä Timo Heikkilä (vas.). Heikkilän tilan porsitusosastolla työskentelevät sikalatyöntekijä, pääluottamusmies Jaroslav Khotenchan ja hänen esimiehensä Daniel Major.

26.2.2021

HEIKKILÄN TILA

PERUSTETTU 1883
KOTIPAIKKA Rusko
TUOTANTO Sikatalous vuodesta 1962
HENKILÖSTÖ 23 työntekijää
LIIKEVAIHTO Noin 5 milj. euroa (2019)

Sikalatyöntekijä, pääluottamusmies Jaroslav Khotenchan kaataa rehuvelliä porsaiden kuppeihin Heikkilän tilalla Ruskolla.

– Ystäväni työskenteli karjatilalla Joensuussa. Kävin hänen luonaan vuonna 2014. Pidin siitä, miten asiat toimivat Suomessa. Siksi halusin tulla tänne töihin, hän kertoo.

Ukrainalainen Khotenchan työskenteli ensin närpiöläisellä marjatilalla. Sieltä hän siirtyi Heikkilän tilalle vajaat viisi vuotta sitten.

Tila on erikoistunut porsastuotantoon. Siellä syntyy vuodessa yli 100 000 porsasta.

Aluepäällikkö Daniel Major nappaa yhden niistä kainaloonsa lääkitystä varten.

– Kun valmistuin maataloustieteiden maisteriksi, opettajani ehdotti harjoittelua Heikkilän tilalla. Tulin tänne 18 vuotta sitten ja jäin, Major muistelee.

Tilalla on yhtä aikaa 25 000 sikaa. Niiden hyvinvoinnista vastaa 23 työntekijää. He ovat kahta lukuun ottamatta ulkomaalaistaustaisia: puolalaisia, ukrainalaisia ja virolaisia.

EDULLISET ASUNNOT AUTTAVAT ALKUUN

– Alan imago ei ole hyvä. Se on rakennettava monesta seikasta, jotta työntekijä on kutakuinkin tyytyväinen, sanoo tilan isäntä, maatalousyrittäjä Timo Heikkilä.

Heikkilän tilalla onkin monia, erityisesti ulkomaalaistaustaisille työntekijöille suunniteltuja henkilöstöetuja. Merkittävin niistä on edulliset vuokra-asunnot.

– Vuokra-asunnoista on Ruskolla pulaa, ja omistusasunnot ovat kalliita. Hintataso on ongelma, varsinkin, jos on tullut ulkomailta matkalaukun kanssa ja alkaa sitten rakentaa elämää Suomessa.

Vuokra-asuntopulaa ja korkeaa hintatasoa selittää Turun läheisyys. Heikkilän tilalta on Turun kauppatorille vajaat kaksitoista kilometriä.

Perimme vuokraa vain verottajan hyväksymän luontaisedun verran.

Halvimmillaan Heikkilän tilan työntekijät voivat asua sikalan yhteyteen rakennetussa neljän hengen solussa. Huoneen vuokra on sata euroa kuussa.

– Perimme vuokraa vain verottajan hyväksymän luontaisedun verran. Neliöitä ei saa olla liikaa, sillä muutoin vuokra nousee liian kalliiksi, Heikkilä kertoo.

Solujen lisäksi tarjolla on yksiöitä, kaksioita ja omakotitaloja. Kaikkiaan asuntoja on 15. Khotenchan asuu kaksiossa noin kilometrin päässä työpaikaltaan.

– Vuokra on edullisempi kuin vapailla markkinoilla, ja asunto sijaitsee lähellä työpaikkaa, hän kiittelee.

Porsitusosaston esimies Major puolestaan osti kolme vuotta sitten talon Ruskolta. Omaa asuntoa mielii hänen mukaansa moni muukin tilan työntekijöistä.

– Kaikki eivät kuitenkaan saa lainaa, koska pankki edellyttää heiltä pysyvää oleskelulupaa ja sen saa vasta viiden vuoden Suomessa työskentelyn jälkeen.

Daniel Major lääkitsee jalkansa loukannutta porsasta.

TULOSPALKKAUS MOTIVOI JA SITOUTTAA

Majorille tärkein työsuhde-etu on tällä hetkellä auto. Hänellä ja toisella aluepäälliköllä on käytössään yrityksen auto, puhelin ja internetliittymä.

– Heillä on velvollisuus kantaa hälytyspuhelinta. Koska työhön liittyy velvollisuuksia myös vapaa-ajalla, saan antaa heidän käyttöönsä myös pakettiauton, Heikkilä kertoo.

Khotenchan lisää, että hän ja muut työntekijät saavat tarvittaessa lainata tilan pakettiautoa. Siitä on apua esimerkiksi muutoissa ja erilaisissa hankinnoissa.

– Saan käyttää myös tilan konehallia autojen korjaamiseen, kertoo autonasentajaksi Ukrainassa opiskellut Khotenchan.

Hän hyödyntää mielellään teknistä osaamistaan tilan töissä. Hänen aloitteestaan tilalle hankittiin esimerkiksi pesurobotti helpottamaan karsinoiden pesemistä.

– Henkilöstön motivaatio ja osaaminen on kaiken perusta. Yritys voi kehittyä vain, jos työntekijät ovat motivoituneita, Heikkilä toteaa.

Tulospalkkaus on yksi Heikkilän tilan keinoista kannustaa ja sitouttaa työtekijöitä. Yrittäjä maksaa bonusta tiimin tuotantotuloksista ja koko sikalaa koskevista kehitysehdotuksista.

Lisäksi hän palkitsee yli viisi vuotta tilalla työskennelleitä tavaralahjoin, kun työntekijä, työsuhde tai yritys täyttää tasavuosia tai kun työntekijä menee naimisiin.

– Meille on tärkeää työntekijöiden pysyvyys, sillä uuden työntekijän kouluttaminen on kallista ja vie aikaa, Heikkilä perustelee tilansa henkilöstöetuja.

Jaroslav Khotenchan jakaa porsaille ruokaa.

PÄÄLUOTTAMUSMIES OMIEN JOUKOSTA

Khotenchan on toiminut Heikkilän tilan pääluottamusmiehenä runsaat kaksi vuotta.

– Pidän tehtävästä. Ukrainassa olin vain liiton jäsen. Yleensä löydän kultaisen keskitien lain, liiton ja työantajan välille, hän sanoo.

Ukrainalainen pääluottamusmies on Suomessa harvinaisuus.

– Alle puolet työntekijöistä puhuu hyvin vain ukrainaa tai venäjää. Minä voin selittää asiat heille. Uskon, että osa heistä luottaa enemmän pääluottamusmieheen kuin työnantajaan.

Heikkilä kannustaa ulkomaalaistaustaisia työntekijöitään opiskelemaan suomea työväenopistossa työn ohella.

– Jotkut lopettavat työt, koska he saavat työttömyysetuutta, kun he opiskelevat suomea TE-toimiston kotoutumiskoulutuksessa. Tähän tarkoitukseen työntekijän oleskelulupia ei saisi käyttää.

Heikkilän tila järjestää kahdesti vuodessa työntekijöilleen ja heidän perheilleen yhteisen juhlan. Jouluksi työntekijät saivat viime vuonnakin lahjan sekä sianlihaa.

– Minusta on kiva, että työnantaja muistaa meitä. Saisimme hakea myös joulukuusen tilan mailta, mutta vaimoni haluaa mieluummin tuuhean, kasvatetun kuusen, Major nauraa.

Oleskelulupa heltiää helpoiten aloille, joilla on työvoimapulaa.

Työnantaja myöntää työntekijöilleen myös korotonta lainaa, järjestää tarvittaessa sairaan lapsen hoidon ja antaa mökkinsä Himoksella käyttöön ilmaiseksi.

Silti työntekijöiden vaihtuvuus on suurta, sillä työ suomalaistiloilla on ulkomaalaistaustaisille usein pelkkä ponnahduslauta täkäläiseen työelämään.

– Kaikki eivät osaa tai halua työskennellä eläinten kanssa. Jos työntekijällä ei ole maataloustaustaa, hän usein vaihtaa alaa, Major sanoo.

Alan vaihtaminen ei kuitenkaan ole yksinkertaista etenkään EU:n ja ETA-alueen ulkopuolisista, niin sanotuista kolmansista maista tuleville, sillä oleskelulupa saattaa oikeuttaa työskentelyyn vain tietyllä alalla.

– Oleskelulupa heltiää helpoiten aloille, joilla on työvoimapulaa, Heikkilä tietää.

Kolmansien maiden kansalaiset saavat rajoittamattoman työnteko-oikeuden yleensä vasta pysyvän oleskeluluvan myötä. Khotenchan saanee sen loppuvuodesta. Silloin hän voi halutessaan pyrkiä autonasentajaksi, ellei vaakakuppi kallistu porsaiden puoleen.

TEKSTI MEERI YLÄ-TUUHONEN
KUVAT JYRKI LUUKKONEN

Riku Aalto om Kojamo: Vi är inget undantag

Industrifackets ordförande Riku Aalto svarar på frågor kring hyresbostadsföretaget Kojamo, där förbundet är största ägare. Aalto svarar på frågor kring finansiering, hyror, dividender och skatter.

26.2.2021

Hyresbostadsbolaget Asuntosijoitusyhtiö Kojamos styrelse föreslår att bolaget betalar ut dividender för 2020, den här gången 0,37 cent per aktie. Industrifacket, som äger omkring en tiondedel av aktierna i bolaget, kommer således att få lyfta dividender till ett värde av runt nio miljoner euro. Kojamos bolagsstämma gör det slutliga beslutet om utdelningen den 17 mars.

– Kojamo är ett av våra placeringsobjekt från vilket vi får inkomster genom vilka vi kan finansiera medlemservice, säger ordförande Industrifackets ordförande Riku Aalto.

Förutom intressebevakning handlar det om rättshjälp, karriärtjänster, utbildning och förbundets fritidsboenden. Kapitalinkomsterna har också gjort det möjligt för förbundet att satsa på Industrifackets utbildningscenter Murikkainstitutet.

BAKGRUNDEN I FACKETS BOSTADSPRODUKTION

Bakgrunden till Industrifackets finns i Metallarbetarförbundets egen bostadsproduktion på 1970- och 80-talen. Då byggde förbundet bostäder för sina medlemmar på orter där det fanns jobb men inte tillräckligt med bostäder.

I början av 1990-talet sålde Metall och flera andra fackförbund sina bostäder till  bostadsandelslaget VVO. I gengäld fick förbunden andelar i andelslaget.

VVO gjordes om till ett aktiebolag år 1997 och i samma veva blev andelarna aktier i det nygrundade företaget. Bolaget bytte namn till Kojamo år 2017 och följande år i juni börslistades Kojamo på Helsingforsbörsen.

Vår uppgift är att se till att förbundet har en så god ekonomi som möjligt

Det faktum att Industrifacket idag äger runt tio procent av aktierna i Kojamo beror på att förbundet äger förutom Metallförbundets gamla aktier också de aktier som ägdes av Industribranschernas fackförbund TEAM och Träfacket. De här tre förbunden gick samman och bildade Industrifacket år 2018.

– Vår uppgift är att se till att förbundet har en så god ekonomi som möjligt. En del av det handlar om att förvalta och placera egendomen, det vill säga medlemmarnas pengar, på ett tryggt sätt som ger avkastning så att vi kan trygga förbundets verksamhet även i framtiden, säger Aalto.

Egendomen garanterar också att Industrifacket har trovärdighet under så väl förhandlingar som konfliktåtgärder.

 FÖRBUNDET BARA EN AV ÄGARNA

Riku Aalto verkade som ordförande för Kojamos styrelse mellan åren 2007–2019. Efter det tog Mikael Aro över ordförandeklubban. Han kommer närmast från VR Group där han jobbat som verkställande direktör.

I egenskap av största enskilda aktieägare i bolaget besitter Industrifacket ordförandeskapet i utnämningsutskottet som i sin tur lägger fram förslaget om vem som ska sitta i Kojamos styrelse.

Förutom det är Industrifacket en aktieägare bland andra.

– Vår roll handlar främst om att se till att bolaget har en bra och fungerande styrelse. Vi följer med Kojamo precis som vi också följer med andra börsbolag, säger Aalto.

Av de runt tre miljoner bostäder som finns i Finland har en tredjedel, det vill säga runt en miljon, byggts med hjälp av statens aravalån. De här bostäderna ägs av kommuner, samkommuner, allmännyttiga samfund och deras dotterbolag.

I det ekonomiska läget gav bankerna inte privata lån för att bygga hyresbostäder

Målet med det statliga programmet för bostadsproduktion var ursprungligen att få bukt med bostadsbristen som präglade efterkrigstiden. Speciellt på 1970-talet byggdes mycket bostäder i ett alltmer urbaniserat Finland. Även Metallarbetarförbundet byggde bostäder med stöd av aravalån.

Aalto påminner om att det på 1970- och 80-talen i praktiken var den enda möjliga lösningen.

– I det ekonomiska läget gav bankerna inte privata lån för att bygga hyresbostäder, säger Aalto.

De statliga aravalånen var förmånliga i en tid som präglades av höga räntor, men till exempel under 2000-talet då räntorna varit låga har aravalånens räntor varit högre än för andra lån på marknaden.

BEGRÄNSNINGAR GÄLLER EN TID

Det finns flera begränsningarna som gäller ARA-hyresbostäderna. Hyran bestäms utgående från principen om att hyresinkomsterna i stort ska täcka finansiering av bostäderna och fastighetsskötsel. Begränsningarna gäller i regel i 40–45 år.

Hyresbegränsningarna avslutas då statslånet är betalt. I praktiken betyder det här ofta att värdet på bostäderna stiger. I dagens läge finns största delen av bostäderna Kojamo erbjuder på den så kallade fria marknaden. Bostäderna marknadsförs under brändnamnet Lumo.

Företaget investerar årligen 3–4 gånger mer än vad det betalar ut till ägarna

Aalto har inte mycket övers för påståenden om att det finns något suspekt eller överraskande i att företaget hyr ut bostäder till marknadspris då hyresrestriktionerna löpt ut eller att Kojamo betalar ut dividender till ägarna.

– Alla har vetat det att då begränsningarna upphör, blir de bostäder på fria marknaden, säger Aalto.

Han vill poängtera att de tidigare ARA-bostäderna är byggda på lån- och de lånen har man betalat tillbaka. Aalto anser också att Kojamos vinstutdelning ligger på en måttlig nivå i jämförelse med de investeringar företaget gjort.

– Företaget investerar årligen 3–4 gånger mer än vad det betalar ut till ägarna. I egenskap av ägare får förbundet en avkastning på ungefär två procent.

MARKANDEN BESTÄMMER HYRESNIVÅN

Speciellt i tillväxtcentren i landet har en hyrorna skenat i väg. I samhällsdebatten har man det också hörts frågor kring Kojamos roll i den hela tiden växande hyresnivån.

Trots att Kojamo är Finlands största privata hyresbostadsföretag med sina drygt 38 000 bostäder är företagets andel av det totala utbudet av hyresbostäder liten.

– Inte blir man marknadsledande med fyra procent. Det är marknaden som lägger hyresnivån, säger Aalto.

Det fanns ungefär 1 008 000 hyresbostäder i Finland vid slutet av 2019, enligt uppgifter från Statistikcentralen. I 923 000 bostäder bodde då någon permanent.

Aalto påpekar att hyresnivån inte märkbart skiljer sig mellan Kojamos Lumo-bostäder och den främsta konkurrenten SATO.

– Problemet med priset på att bo på hyra är att det inte finns tillräckligt med bostäder.

SATO äger omkring 26 800 hyresbostäder. Företagets styrelse föreslår att ägarna ska få 50 cent per aktie i dividend i år.

INDUSTRIFACKET INGET UNDANTAG

För ett allmännyttigt samfund räknas bland annat medlemsavgifter, dividender och donationer som skattefri inkomst. Enligt skattelagens 22 paragraf är ett samfund allmännyttigt om det verkar i samhället för gemensamt väl i materiell, andlig, sedlig eller samhällelig bemärkelse.

I lagen finns också nedskrivet en lista över exempel på allmännyttiga samfund. Det kan handla om jordbrukarföreningar, ungdomsföreningar, idrottsföreningar eller registrerade politiska partier. Arbetsmarknadsorganisationer hör också till allmännyttiga samfund.

Vi är inget undantag, vi följer lagen

Det gäller så väl för arbetstagarorganisationer som för arbetsgivarorganisationer, vilket ibland glöms bort i debatten. Eftersom Industrifacket på basen av verksamheten är ett allmännyttigt samfund är företagets dividender skattefria. Det gäller även för Kojamo.

– Vi är inget undantag. Vi följer lagen, kommenterar Riku Aalto.

Regeringen Marin har i sitt regeringsprogram slagit fast att regeringen utreder ett införande av en skatt på kapitalinkomster från utländska fonder och för dividender för allmännyttiga samfund, som varit befriade från källskatt. Skatten skulle ligga på fem procent och tas i bruk senast år 2022.

Finlands fackförbunds centralorganisation FFC har uttryckt sitt stöd för en källskatt på 5 procent – som då också skulle gälla fackföreningsrörelsen.

Aalto tror att en källskatt skulle ha en större inverkan på stiftelser, pensionsförsäkringsbolag och utländska investerare. Till exempel har flera finländska stiftelser en egendom på flera miljarder i värdepapper.

– Om man lägger skatt på placeringsverksamheten, ja då betalar vi skatterna, konstaterar Aalto.

Kojamo Oyj  

  • Ett företag som erbjuder hyresbostäder under brandet Lumo i tillväxtcentra runtom i Finland.
  • Ägare till 35 800 bostäder
  • Antalet anställda runt 300
  • Gick under namnet VVO under åren 1969–2017

Ägarstruktur

De största aktieägarna och deras aktieinnehav 31.1.2021.

  1. Industrifacket rf 10,04 %
  2. Pensionsförsäkringsbolaget Ilmarinen 8,31 %
  3. Keskinäinen Työeläkevakuutusyhtiö Varma 7,83 %
  4. Undervisningssektorns fackorganisation OAJ ry 6,10 %
  5. Förbundet för den offentliga sektorn och välfärdsområdena JHL rf 4,82 %

Det totala värdet på aktiestocken ligger på runt 4 miljarder euro.

Läs mer: www.kojamo.fi

TEXT ANTTI HYVÄRINEN
FOTO KITI HAILA

ÖVERSÄTTNING OCH BEARBETNING JOHANNES WARIS

Riku Aalto: Kojamo on yksi sijoituskohteistamme

Puheenjohtaja vastaa kysymyksiin, jotka liittyvät Teollisuusliiton osittain omistamaan asuntosijoitusyhtiö Kojamoon. Aiheina ovat muun muassa rahoitus, vuokrat, osingot ja verotus.

26.2.2021

Asuntosijoitusyhtiö Kojamo Oyj:n hallitus esittää, että vuodelta 2020 osakkeenomistajille maksetaan osinkoa 0,37 euroa osaketta kohti. Teollisuusliitto on saamassa osinkoa noin yhdeksän miljoonaa euroa noin kymmenen prosentin omistusosuudellaan. Osingonmaksusta päättää Kojamon varsinainen yhtiökokous 17. maaliskuuta.

– Kojamo on yksi sijoituskohteistamme, joista saamme sijoitustoiminnan tuloja, joilla voimme rahoittaa jäsenille tarjottavia palveluja, sanoo Teollisuusliiton puheenjohtaja Riku Aalto.

Näitä palveluja ovat edunvalvonnan lisäksi muun muassa oikeusapu, urapalvelut, koulutus ja liiton lomakohteet. Sijoitustoiminnan tuotot ovat olleet mahdollistamassa myös satsauksia Murikka-opistoon.

HISTORIA OMASSA ASUNTOTUOTANNOSSA

Teollisuusliiton Kojamo-omistusten taustalla on Metallityöväen liiton oma asuntotuotanto 1970–80-luvuilla. Liitto rakensi tuolloin jäsenilleen asuntoja paikkakunnille, joilla oli työpaikkoja, mutta ei riittävästi muuta asuntotarjontaa.

1990-luvun alussa Metalliliitto ja moni muu ammattiliitto myivät omistamansa asunnot silloiselle Valtakunnalliselle vuokratalo-osuuskunta VVO:lle. Liitot saivat vastineeksi osuuskunnan osuuksia.

VVO muutettiin osuuskunnasta osakeyhtiöksi vuonna 1997, jolloin osuuspääomat muuttuivat yhtiön osakkeiksi. Yhtiö muutti nimensä Kojamo Oyj:ksi vuonna 2017 ja listautui Helsingin pörssiin kesäkuussa 2018.

Meidän tehtävämme on huolehtia liiton taloudesta mahdollisimman hyvin.

Vuoden 2018 alussa toimintansa aloittaneen Teollisuusliiton nykyinen noin kymmenen prosentin omistusosuus Kojamossa pohjautuu Metalliliiton, TEAM Teollisuusalojen ammattiliiton ja Puuliiton osakkeisiin.

– Meidän tehtävämme on huolehtia liiton taloudesta mahdollisimman hyvin. Yksi osa sitä on sijoittaa varallisuutta, eli jäsenten rahoja, tuottavasti ja turvallisesti, jotta pystymme turvaamaan toiminnan tulevaisuudessakin, Aalto toteaa.

Varallisuus myös takaa, että Teollisuusliitto on uskottava osapuoli työmarkkinaneuvotteluissa ja työtaistelutilanteissa.

LIITTO YKSI OSAKKEENOMISTAJISTA

Riku Aalto toimi Kojamon hallituksen puheenjohtajana vuosina 2007–2019. Sen jälkeen hallituksen puheenjohtajana on toiminut Mikael Aro, joka on aiemmin työskennellyt muun muassa VR Groupin toimitusjohtajana.

Suurimpana omistajana Teollisuusliitolla on puheenjohtajuus Kojamon nimitystoimikunnassa, joka tekee esityksen yhtiön hallituksen kokoonpanosta. Muutoin liitto on osakkeenomistaja muiden joukossa.

– Roolimme on lähinnä se, että yhtiöllä on hyvä ja toimiva hallitus. Seuraamme Kojamoa samalla lailla kuin muitakin pörssiyhtiötä, Aalto kertoo.

ARAVA SYNTYI HELPOTTAMAAN ASUNTOPULAA

Suomen noin kolmesta miljoonasta asunnosta noin miljoona on rakennettu valtion arava- tai korkotukilainalla. Näitä ARA-asuntoja omistavat kunnat, kuntayhtymät, yleishyödylliset yhteisöt ja niiden omistuksessa olevat tytäryhtiöt.

Sotien jälkeen luodulla järjestelmällä on pyritty helpottamaan muun muassa väestönkasvusta ja muuttoliikkeistä johtunutta asuntopulaa.

Varsinkin 1970-luvulla aravalainalla rakennettiin paljon asuntoja kaupungistuvaan Suomeen. Myös Metallityöväen liiton rakentamia asuntoja syntyi aravalainalla.

Aalto muistuttaa, että 1970–80-luvuilla aravalaina oli käytännössä ainut ratkaisu.

– Siinä rahoitustilanteessa pankit eivät lainanneet yksityistä rahaa vuokra-asuntotuotantoon, Aalto toteaa.

Aravalainat olivat korkeiden korkojen aikana edullisia, mutta esimerkiksi 2000-luvulla halvan rahan aikana aravalainojen korot ovat saattaneet olla markkinoilta saatavia lainoja kalliimpia.

ARA-ASUNNOISSA RAJOITUKSIA

ARA-asuntoihin liittyy erilaisia rajoituksia. Esimerkiksi vuokra määritetään omakustannusperiaatteen mukaan, eli pääpiirteissään vuokratuloilla saa kattaa asuntojen rahoitusmenot ja kiinteistönpidon kulut.

Käyttö- ja luovutusrajoitukset ovat voimassa pääsääntöisesti 40–45 vuotta. Vuokratalon vuokranmääritysrajoitus päättyy sen jälkeen, kun valtion tukema laina on maksettu. Käytännössä rajoitusten päättyminen tarkoittaa usein asuntojen arvon nousua.

Nykyisin Kojamon asuntotarjonnasta suurin osa on vapaiden markkinoiden asuntoja Lumo-brändin alla.

RAJOITUSTEN JÄLKEEN MARKKINAEHTOISIA

Aalto torjuu väitteet, joiden mukaan sääntelyn piiristä poistuneiden entisten ARA-asuntojen vuokraaminen markkinahintaan tai Kojamon jakamat osingot olisivat epäilyttävää tai yllättävää toimintaa.

– Kaikki ovat tienneet sen, että kun rajoitukset päättyvät, niistä tulee vapaita markkinaehtoisia asuntoja, Aalto toteaa.

Hän korostaa, että entiset ARA-asunnot on rakennettu lainarahalla, joka on maksettu takaisin.

Aalto myös muistuttaa, että Kojamon osingonjako on ollut maltillista suhteessa yhtiön tekemiin investointeihin.

– Yhtiö investoi vuosittain 3–4 kertaa enemmän kuin maksaa osinkoja. Omistajana liitto saa noin kahden prosentin tuoton.

VUOKRAT MÄÄRITTYVÄT MARKKINOILLA

Vuokrien nopea kasvu on ollut ongelma varsinkin Suomen kasvukeskuksissa. Julkisissa keskusteluissa on pohdittu myös Kojamon roolia vuokrien nousussa.

Vaikka Kojamo on Suomen suurin yksityinen asuntosijoitusyhtiö noin 35 800 omistamallaan asunnolla, osuus koko vuokra-asuntokannasta on pieni.

– Määräävää markkina-asemaa ei synny neljällä prosentilla. Vuokrat määräytyvät markkinoilla, Aalto sanoo.

Vuokra-asumisen hinnan ongelma on, että ei ole riittävästi asuntoja tarjolla.

Tilastokeskuksen mukaan kaikista Suomen asunnoista vuokra-asuntoja oli vuoden 2019 lopulla noin 1 008 000, joista vakinaisesti asuttuja oli 923 000.

Aalto muistuttaa, että vuokratasot eivät juuri eroa Kojamon Lumo-asuntojen ja kilpailevan SATO Oyj:n asuntojen välillä.

– Vuokra-asumisen hinnan ongelma on, että ei ole riittävästi asuntoja tarjolla.

SATO omistaa noin 26 800 vuokra-asuntoa. Sen hallitus on esittänyt vuodelta 2020 maksettavaksi osinkoa 0,50 euroa osaketta kohti.

VEROVAPAUKSIA YLEISHYÖDYLLISILLÄ YHTEISÖILLÄ

Yleishyödyllisen yhteisön tuloista verovapaita ovat muun muassa jäsenmaksut, osingot sekä lahjoitukset.

Tuloverolain pykälän 22 mukaan yhteisö on yleishyödyllinen, jos se toimii yleiseksi hyväksi aineellisessa, henkisessä, siveellisessä tai yhteiskunnallisessa mielessä. Tarkka määritelmä löytyy Finlex-lakipalvelusta.

Samassa lainpykälässä on esimerkkiluettelo yleishyödyllisistä yhteisöistä. Luettelossa mainitaan muun muassa maatalousseura, työväenyhdistys, työmarkkinajärjestö, nuoriso- tai urheiluseura ja puoluerekisteriin merkitty puolue.

Teollisuusliitto on toimintansa perusteella laissa tarkoitettu yleishyödyllinen yhteisö, joten sen sijoitustuotot ovat verovapaita. Näin ollen liitto ei maksa veroa myöskään Kojamon osingoista.

TEOLLISUUSLIITTO EI OLE POIKKEUS

Julkisesta keskustelusta on voinut saada käsityksen, että verovapaus koskisi erityisesti ay-liikettä. Vastaava verovapaus kuitenkin koskee kaikkia yleishyödyllisiä yhteisöjä, myös esimerkiksi työnantaja- ja yrittäjäjärjestöjä sekä erilaisia säätiöitä.

– Teollisuusliitto ei ole minkäänlainen poikkeus. Noudatamme olemassa olevia lakeja, Riku Aalto toteaa.

Sanna Marinin hallituksen ohjelmassa linjataan, että hallitus selvittää, onko veropohjan tiivistämiseksi mahdollisuus ottaa käyttöön ulkomaisten rahastojen ja muiden osinkoveroista vapautettujen yhteisöjen saamille osingoille viiden prosentin lähdevero vuoteen 2022 mennessä.

Myös SAK on kannattanut viiden prosentin lähdeveron käyttöönottoa, joka koskisi myös ay-liikettä.

Aalto arvioi, että suurin vaikutus lähdeverolla olisi säätiöihin, eläkeyhtiöihin ja ulkomaisiin sijoittajiin. Esimerkiksi suomalaisilla säätiöillä on miljardien eurojen sijoitusomaisuus.

– Jos sijoitustoiminta menee verolle, sitten maksetaan verot, Aalto toteaa.

KOJAMO OYJ

  • Asuntosijoitusyhtiö, joka tarjoaa Lumo-brändin alla kaupallisia vuokra-asuntoja Suomen kasvukeskuksissa.
  • Omistaa vuokra-asuntoja noin 35 800.
  • Työntekijöitä noin 300.
  • Tunnettiin vuosina 1969–2017 nimellä VVO.
  • Yhtiön koko osakekannan markkina-arvo on noin 4 miljardia euroa.

Suurimpien omistajien omistusosuudet 31.1.2021.

  1. Teollisuusliitto ry 10,04 %
  2. Keskinäinen Eläkevakuutusyhtiö Ilmarinen 8,31 %
  3. Keskinäinen Työeläkevakuutusyhtiö Varma 7,83 %
  4. Opetusalan Ammattijärjestö OAJ ry 6,10 %
  5. Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL ry 4,82 %

Lue lisää: www.kojamo.fi

TEKSTI ANTTI HYVÄRINEN
KUVA KITI HAILA

SPECIALBRANSCHERNAS SEKTOR: ”Gänget är fantastiskt sammansvetsat”

Specialbranschernas sektor vid Industrifacket bevakar medlemmarnas intressen i 16 branscher.  Sektorchef Marko Rosqvist anser att Industrifackets tre första år innehållit förändring – men man har också fått lära sig mycket.

25.2.2021

– De senaste tre åren har gått snabbt. Gänget har blivit sammansvetsat i samband med arbetet, säger Marko Rosqvist, sektorchef för specialbranscherna.

Industrifacket sköter intressebevakning och förhandlar om arbetsvillkor på fyra olika sektorer; teknologisektorn, kemisektorn, trävarusektorn och specialbranschernas sektor. Specialbranschernas sektor förhandlar om kollektivavtal och ansvarar för intressebevakning och medlemsservice för 16 olika avtalsområden.

Specialbranschernas sektor kännetecknas av att där finns avtalsområden från samtliga av tre förbund som tillsammans grundade Industrifacket år 2018. Det innebär att där finns en hel del olika yrkesgrupper representerade, vilket är både en rikedom och en utmaning.

Rosqvist berättar att olika förhandlingskulturer har krävt en hel del övning. Han vill rikta ett speciellt tack till avtalsexperterna som fått ta till sig mycket ny kunskap.

Marko Rosqvist, sektorchef för specialbranschernas sektor. FOTO KITI HAILA

– Man lär sig hela tiden och börjar förstå vilket snöre det lönar sig att dra i. Nyttan med att vi är en stor organisation har också kommit fram i specialbranschernas sektor.

Rosqvist anser att till exempel forskningsenhetens bidrag är viktigt.

Arbetsgivarna representeras av åtta olika förbund och Rosqvist anser att förhandlingskulturen i branscherna mår bra.

– Man har fört förhandlingar i en saklig ton och diskuterat frågor med ömsesidig respekt, säger Rosqvist.

FÖRÄNDRINGAR I AVTALSBRANCHERNA

Direktdistributörerna är nykomlingar bland avtalsbranscherna i specialbranschernas sektor. I branschen jobbar till exempel reklamutdelare och distributörer av avgiftsfria stadstidningar.

Inom teknisk service och underhåll genomfördes en omfattande företagsaffär som berörde 95 procent av de anställda i branschen då Caverion köpte upp Maintpartners verksamhet i Finland, Estland och Polen.

– Avtalet gäller fortfarande för ett mindre gäng, berättar Rosqvist.

Torvproduktionsbranschen genomgår också stora förändringar i och med regeringsbeslutet att halvera förbränningen av energitorv fram till 2030. Inom branschen har man talat om en ännu snabbare nedkörning. Det innebär enligt Rosqvist att också produktutvecklingen försämras.

Torv behövs fortfarande till exempel i trädgårdar men även andra typer av innovationer har varit i görningen.

UTMANINGAR OCH MÖJLIGHETER

Specialbranschernas sektor kännetecknas av att flera av branscherna har en internationell prägel. Andelen utländska anställda är hög inom det som i Industrifacket kallas landsbygdsnäringarna. Inom avtalsbranschen hittar man anställda från häststall via växthus till fiskodlingar. Avtalsexperterna kontaktas mellan 50 och 70 gånger i månaden på utländska språk.

Om man ser till antalet medlemmar är det medie- och tryckeribranschen och textil- och modebranschen som är störst. Digitaliseringen skapar utmaningar i tryckeribranschen och en ansenlig del av den inhemska textilindustrin har flyttat utomlands. Samtidigt har ändå flera nya inhemska textilföretag grundats under de senaste åren.

Organiseringsgraden i avtalsbranscherna motsvarar läget i Industrifacket i stort, beskriver Rosqvist. Trendkurvan pekar neråt. Säsongsarbetarna är både en möjlighet och en utmaning med tanke på organiseringen. Det rör sig om tiotusentals personer på årsnivå, men att nå dem är alltid inte så lätt.

”Utmaningarna med tanke på följande avtalsrörelse kommer från Skogsindustrins beslut att inte förhandla om kollektivavtal.”

En utmaning ligger i att arbetet ofta inte utförs på ett och samma ställe i en fabriksliknande miljö. Tidningsutdelarna kör sin rutt ensam under natten och skogsarbetarna jobbar långt inne i skogen.

Det här läget skapar också utmaningar med tanke på organisering och medlemsrekrytering.

I HÖST FÖRHANDLAS DET IGEN

De flesta kollektivavtalen i specialbranscherna löper ut under en tremånadersperiod i slutet av året och i början av år 2022. Avtalsförhandlingarna inleds på hösten.

– Utmaningarna med tanke på följande avtalsrörelse kommer från Skogsindustrins beslut att inte förhandla om kollektivavtal, förutspår Rosqvist.

Han konstaterar ändå att övriga arbetsgivarorganisationer i alla fall inte i det här skedet hoppat på Skogsindustrins tåg.

TEXT ANTTI HYVÄRINEN
ÖVERSÄTTNING OCH BEARBETNING JOHANNES WARIS

SPECIALBRANSCHERNAS SEKTOR (medlemmar i arbetslivet 31.12.2020)

  • Utdelning 1014
  • Glasnings-, byggnadsinglasning- och glasförädlingsbranschen 284
  • Landsbygdsnäringar 748
  • Arbetstagare inom medie- och tryckeribranschen 4 283
  • Skogsbranschen 1058
  • Skogsmaskinsbranschen 1 111
  • Trädgårdsbranschen 900
  • Direktutdelning 20
  • Plantskolebranschen 155
  • Teknisk service och tekniskt underhåll 488
  • Textil- och modebranschen 2 526
  • Textilvårdsbranschen 974
  • Pälsproduktionsbranschen 81
  • Torvproduktionsbranschen 42
  • Tjänstemän inom kommunikationsbranschen Grafinet 867
  • Grön- och miljöbyggnadsbranschen 247

 TOTALT 14 798

 

Kari Hyytiä: Kouluttautumalla työllistyt paremmin

Menneillä vuosikymmenillä on aina ollut pulaa osaajista ja aina on ollut myös työttömyyttä. Esimerkiksi 1960-luvulla matkustettiin työn perässä Ruotsiin. Sittemmin teknologian voimakasta muutosta kuvaa hyvin esimerkiksi se, miten puhelimet ovat kehittyneet pienessä ajassa pöytäpuhelimesta taskuun mahtuvaan älypuhelimeen. ”Sentraali Santrat”, puhelinluettelot ja puhelinkopit ovat historiaa. Kehityksen myötä poistuneiden työtehtävien tilalle on tullut uusia töitä, joiden myötä työntekijöiltä on vaadittu uudenlaista osaamista.

Työvoimapulalla, osaavan työvoiman tarpeella ja työttömyydellä on eri aikakausina ollut erilaiset syyt ja sisällöt. Nykyisellään ongelmaksi on muodostunut, ettei työvoiman tarve kohtaa työttömyyttä. Kohtaanto-ongelmaan on monia syitä, kuten puutteellinen koulutus, sosiaalinen tausta, palkkaus tai alueelliset syyt.

Koulutusjärjestelmässämme ihmiset pyritään nyt kouluttamaan nopeasti ja täsmällisesti tietyn toimialan tarpeisiin, jotta työvoiman kysyntään voidaan vastata nopeasti. Hyvänä esimerkkinä toimii Uudenkaupungin autotehdas, joka haki taannoin valtakunnallisesti työntekijöitä ja täsmäkoulutti heidät tehtaan eri töihin. Työpaikka on taattu niin kauan kuin autotehtaan tuotteille on kysyntää, minkä jälkeen tilanne on jälleen uusi.

Ammatillisen koulutuksen tutkintorakenteet ovat pilkottavissa siten, että ihmisiä voidaan tutkintojen eri osia hyödyntäen täsmäkouluttaa hyvinkin nopeasti. Silti on syytä nähdä se tosiasia, että työelämästä poistuu lähivuosina ennätysmäärä työvoimaa. Se aiheuttaa syvän osaamisvajeen ja työvoimapulan. Miten tähän on varauduttu? Voin sanoa, että huonosti, jos maassamme on samaan aikaan mittava joukko työttömiä.

Työelämästä poistuu lähivuosina ennätysmäärä työvoimaa. Se aiheuttaa syvän osaamisvajeen ja työvoimapulan.

Huomion arvoista on, että nuoresta työelämään kiinnittymässä olevasta henkilöstä kehittyy huippuosaaja vasta vuosien kokemuksen jälkeen. Ensin pitää päästä kesätöihin. Sen jälkeen pitää hankkia riittävä osaamispohja koulutussopimuksella tai oppisopimuksella, jotta voisi päästä kiinni enemmän osaamista vaativiin tehtäviin.

Osalla työelämästä poistuvilla työntekijöillä on takanaan pitkät työurat. Heistä on tullut vuosien saatossa alansa erityisiä ammattilaisia. Hyvä kysymys on, miten heidän osaamisensa saadaan siirrettyä uusille työntekijöille? Vapautuviin paikkoihin löydetään harvoin heti uutta ammattilaista.

Työpaikan pysyvyyteen vaikuttaa henkilön osaaminen. Tärkein tavoite on pyrkiä ammattilaiseksi. Se edellyttää usein ammattitutkintoa ja riittävää työkokemusta. Vastaavasti hyväksi työntekijäksi kehittyminen edellyttää monipuolista osaamista ja siihen liittyvää koulutusta. Koulutusta vailla olevia ihmisiä uhkaa työttömyys.

Ympäristön jatkuvissa muutoksissa mukana pysyminen tarkoittaa, että työntekijä ei oikeastaan koskaan ole valmis. Osaamisesta puuttuu aina paloja, toimialojen ja työelämän muuttuminen tuovat mukanaan uusia haasteita. Hyvä koulutus on paras työllistymisen tae.

KARI HYYTIÄ
Teollisuusliiton ammatillisen koulutuksen asiantuntija

KUVA KITI HAILA