”Kun tulee Murikkaan, pääsee oman tehtävänsä tasalle”, sanoo rehtori Juha Vasara Teollisuusliiton Murikka-opiston työsuojelukursseista. Ja ruokakin on loistavaa.
15.9.2021
– Mihin rooliin onkaan nyt valittu, työsuojeluvaltuutetuksi, varaksi tai asiamieheksi, Murikassa pääsee oman tehtävänsä tasalle. Oppii, mitkä ovat omat vastuut, velvoitteet ja oikeudet, Juha Vasara kuvailee.
– Kurssien iso osa-alue on lainsäädännön tunteminen. Käsityksen saaminen siitä yksin olisi hankalaa, Vasara toteaa oppimäärien ydinsisällöistä.
Äärimmäisen tärkeänä Vasara pitää Murikan kursseilla syntyviä vertaistuen verkostoja.
– Kurssilta löytää samassa asemassa olevia. Yleensä jo kurssin aikana perustetaan WhatsApp-ryhmä ja vaihdetaan yhteystiedot. Jälkeenpäin verkoston kautta saa sitten muilta apua, neuvoa ja tukea. Kuulee, mitä muualla on saatu aikaan.
Verkosto on erityisen merkitsevä heille, jotka joutuvat hoitamaan työsuojelutehtäväänsä ”aika yksin ja tyhjästä lähtien”. Joissain yrityksissä tehdään työsuojelun eteen järjestelmällistä työtä ja asiat ovat ”hyvinkin hoidossa”. Joissain on toisin.
– Tämä asia toistuu kurssilaisten kertomuksissa. Työntekijät kokevat, ettei heitä kuunnella. He tuntevat työnsä kaikkein parhaiten, mutta heidän kokemuksilleen ja ehdotuksillaan ei aina anneta arvoa, Vasara toteaa.
LÄHIOPETUS PYSYY
– Liitto on lähtenyt siitä, että lähiopetuksesta pidetään kiinni. Monien jäsentenkin toiveena on päästä koulutukseen paikan päälle.
Vasara arvioi, että ehkä muutaman tunnin osuuksia voidaan jatkossakin vetää netin kautta verkko-opetuksena, mutta päiväkausien nettiopetus uuvuttaa nokkelimmankin. Ja sekin on jo nähty, että nettiyhteydet eivät todellakaan aina toimi ryhmätöiden teon vaikeutumisesta puhumattakaan. Eikä vertaisoppimista Vasaran mielestä synny verkossa samalla tavalla.
Koulutus koukuttaa, sen Teollisuusliiton iskulauseen opiston rehtori allekirjoittaa. Murikka miljöönä koukuttaa vielä vahvemmin. Suurremontin jälkeen Murikka on kylpyläosastoineen loistavassa kunnossa ja viime kesänä lisättiin lukemattomien liikuntamahdollisuuksien listaan myös esimerkiksi kajakkien lainaus Näsijärven laineita halkomaan, samoin beachvolley-kentät.
– Murikan paikat ovat nyt viimeisen päälle. Kerran täällä käytyään moni jäsen tulee tänne uudestaan ja uudestaan. Ja kurssipalautteessa tuodaan aina esiin Murikan erinomainen ruoka!
KUVA JYRKI LUUKKONEN
Työpaikkaohjaaja hakusessa
”Työpaikkaohjaaja? Mikä se on? Jos työssäoppija vastaa näin, silloin on ammattikoululaisia vastaanottavan firman prosesseissa jokin isompi vika.” Teollisuusliiton ammatillisen koulutuksen asiantuntija Kari Hyytiä toivoo teollisuusyritysten kantavan paremmin vastuunsa uusien ammattilaisten ja myös heidän työsuojelukoulutuksensa hoidosta.
Kari Hyytiä ehättää painottamaan, että hän haluaa katsella asioita kyllä myönteisyyden kautta. Hyvin hoidettuna ammatillisten oppilaitosten ja yritysten yhteistyö tuo nopeasti työelämään sellaista työvoimaa, jota yritykset kulloinkin tarvitsevat.
Kari Hyytiä
Hyytiä pitääkin järkevänä sitä, että tutkintoja pystytään suorittamaan palasina. Näin tie työuran alkuun tai jatkoon voi avautua nopeastikin. Mutta asiantuntijan mielestä yritykset eivät ole lunastaneet lupauksiaan siitä, että työssäoppiminen tulee sujumaan ammatillisen koulutuksen myllerrysten jälkeen.
– Suomen Yrittäjät huusi kurkku suorana, että kyllä me hoidamme. Mutta jos yrityksessä ei kenelläkään ei ole aikaa perehdyttää työssäoppijaa, ja jos ei ole nimettyä työpaikkaohjaajaa, niin silloin eivät verstaan asiat ole kunnossa.
Hyytiä puhuu tässä myös niiden omien kokemustensa pohjalta, jotka kertyivät yhdessä työnantajien kanssa toteutetussa Tuottavuutta yhdessä -hankkeessa. Jos prosesseja ei ole yrityksessä organisoitu kunnolla, syntyy ylimääräistä, turhaa työtä, sattuu virheitä ja töitä kasaantuu yksille ja samoille harteille, eikä kenellekään jää aikaa perehdyttämiseen ja ohjaamiseen.
Asiantuntijaa harmittaa se, että yritykset ovat vuosikausia puhuneet työvoimapulasta. Tekoja asian korjaamiseksi ei ole näkynyt.
– Monessako firmassa osaavan henkilöstön saamisen on nostettu strategiseksi tavoitteeksi? Sitä minä jään kaipaamaan, Hyytiä toteaa.
PERUSTA KUNNOSSA, HAASTEITA ON
– Jo tutkinnon perusteissa pitää riittävä työturvallisuuden taso ottaa huomioon, Hyytiä toteaa.
Toisen asteen koulutus on muuttunut ilmaiseksi. Liiton asiantuntija luottaa varsinkin nyt siihen, että ammatillisissa oppilaitoksissa huolehditaan perustaidoista ja riittävistä suojavarusteista.
Haasteita kuitenkin riittää. Opettajan pitäisi huolehtia samaan aikaan niin kympin oppilaista, ehkä vajavaisen suomen kielen taidon omaavista ulkomaalaistaustaisista oppilaista kuin heistäkin, joita ammattiala ei oikein kunnolla kiinnostakaan.
– Ammatilliset oppilaitokset eivät ole vieläkään toipuneet aiemmista resurssileikkauksista. Olen huolissani siitä, saako jokainen riittävän laadukasta opetusta. Ketään ei saa myöskään jättää yksin. Nykyisin ei ole enää luokkaa, mutta niin oppilaitoksessa kuin työpaikalla oppilaat on otettava mukaan ja osaksi työyhteisöä. Kuten eräs eläkkeellä oleva mutta edelleen aktiivinen ammattikoulun opettaja sanoi: Ei ammattikoulujen pidä syyttää, että ne saavat huonoa ainesta opiskelemaan. Meidän tehtävämme on tehdä kaikista yhteiskuntakelpoisia, Hyytiä kuvaa koululaitoksen kasvatustehtävää nuorten ammattikoululaisten parissa.
Kyllä teoriaa pystyy opettamaan, mutta miten opettaa käytännön työtehtäviä, jos opettaja ei ole läsnä?
Koronapandemian tuoma etäopetus on sitten vielä ongelma erikseen.
– Olen kuullut opettajienkin tuskailevan asiaa. Kyllä teoriaa pystyy opettamaan, mutta miten opettaa käytännön työtehtäviä, jos opettaja ei ole läsnä? Hyytiä kysyy.
Hyvä yhteistyö oppilaitosten ja yritysten välillä on tae myös turvalliselle työnteolle.
– Jos oppilaitos on saanut annettua oppilaalle tietyt perusvalmiudet, ja jos yrityksessä on perehdytys ja ohjaus järjestetty kunnolla, työturvallisuusriskit ovat pienemmät.
– Yritykset ottavat mielellään töihin 35-vuotiaita ammattilaisia, joilla on 50 vuoden työkokemus. Mutta yritysten on itsekin huolehdittava alansa vetovoimasta ja uusien työntekijöiden kouluttamisesta, Hyytiä vielä painottaa.
Miten oppilas voi olla ulkopuolinen ”asiakas”?
Työturvallisuuskeskuksen Petri Pakkanen hämmästyi kuullessaan erään oppilaitoksen rehtorin kutsuvan oppilaitaan ”asiakkaiksi”. Turvallisuuskumppani-hankkeessa ammattiin opiskelevat värvätään täysillä mukaan löytämään myönteiset asenteet turvallisuuteen.
– Työpaikoilta tuli viestiä, että ammattiin valmistuvilla nuorilla ei ole riittävää turvallisuusosaamista eivätkä asenteet kohdillaan, kertoo Työturvallisuuskeskuksen asiantuntija Petri PakkanenTurvallisuuskumppani-yhteistyöstä.
Hanke pyörähti käyntiin vuonna 2014 yhteistyössä Kemianteollisuus ry:n kanssa alan ammattikouluissa ja ammattikorkeakouluissa. Pakkanen kertoo, että tarvetta turvallisuuskulttuurin kehittämiseen oppilaitoksessa kuvasi myös taannoinen prosessiteollisuuden opettajien tilaisuus. Vain alle kymmenelle 80 opettajasta oli tuttua läheltä piti -tilanteiden tai turvallisuushavaintojen kirjaaminen, Pakkanen toteaa.
– Kaikki toimialat ovat nyt mukana yhteistyössä, eikä meidän tarvitse itse juurikaan ottaa yhteyttä oppilaitoksiin.
Hankkeessa on mukana eri työnantaja- ja ammattiliittojen edustajia, ja johtoryhmässä istuu myös kaksi Teollisuusliiton toimitsijaa. Oppilaitoksilla hanke ei maksa mitään.
TYÖKALUPAKISSA MONTA VÄLINETTÄ
– Ennakkokysely oppilaille suhtautumisesta turvallisuuteen, turvallisuuden aamupäivätilaisuus oppilaitoksessa, itsearviointimalli, seuranta ja jatkuva parantaminen…
Oppilaitoksissa järjestetyissä tilaisuuksissa on selvinnyt, että oppilaat eivät aina tiedä, että turvallisuuteen kuuluvat myös hyvä ergonomia ja liiallisen kuormituksen estäminen työhyvinvointiin panostamalla ja esimerkiksi oikeat työasennot heti alusta alkaen. Pakkanen toteaa, että jopa työtapaturmista on voitu ajatella, ettei niitä voi torjua ja että ne ikään kuin vääjäämättä ”kuuluvat” työhön.
Turvallisuustyön ytimessä on aina opiskelijoiden, opettajien ja paikallisten työnantajien yhteistyö. Oma tuttu opettaja tai muu asiantuntija jää Pakkasen mukaan tilaisuuksissa yleensä aina hopeatilalle. Nuoret kuuntelevat hyvin hereillä ollen mahdollisen tulevan työnantajansa kertomuksia siitä, miten turvallisuudesta työpaikalla huolehditaan. Tilaisuuteen yritetään aina saada niitä työnantajia, jotka näyttävät omilla hyvillä käytännöillään, miten turvallisuudesta huolehditaan viimeisen päälle eikä sinne päin.
Nuoret tarvitsevat myös heidät yksilöinä huomioivaa, läsnäolevaa opetusta ja ohjausta ja oppimista tukevia sosiaalisia tilanteita.
Nuorten esittämistä kehittämisideoista parhaimpiin kuuluu Pakkasen mielestä se, että myös opiskelijoiden edustaja pitää ottaa oppilaitoksen työsuojelutoimikunnan jäseneksi. Ovathan opiskelijat Pakkasen mielestä oppilaitoksen työyhteisön tasavertaisia jäseniä. Eihän oppilas voi olla ulkopuolinen ”asiakas”.
Asiantuntija kertoo, että lähes poikkeuksetta ensimmäisen hanketilaisuuden jälkeen oppilaitokseen halutaan lisää tapahtumia. Tänä syksynä myös opettajille järjestetään omia tilaisuuksia.
– Opettajien turvallisuusosaaminen, heidän ammattitaitonsa ja osaamisen tasonsa ovat ratkaisevan tärkeitä.
MITEN TIETOA KAIKILLE?
Turvallisuuskulttuurin juurruttaminen nuoriin vaihtelee Pakkasen mukaan oppilaitosten välillä todella paljon, suojavarusteista alkaen. Joissain opiskelijat itse haalivat itselleen jotakin, toisissa opiskelijoille tarjotaan kaikki kaasumittareita myöten.
Asiantuntijaa huolettaa turvallisuusosaamisen tulevaisuus ammattioppilaitoksissa. Rahoitusmallia on muutettu. Oppilaitos saa rahaa silloin, kun se on onnistunut työntämään valmistuvan oppilaan nopeasti putkesta ulos huonommallakin taitotasolla.
– Olen myös hirveän huolissani siitä, että Suomi marssii liiankin sokeasti kohti digiopetusta. Tämä ei tiedä hyvää. Nuoret tarvitsevat myös heidät yksilöinä huomioivaa, läsnäolevaa opetusta ja ohjausta ja oppimista tukevia sosiaalisia tilanteita, Pakkanen painottaa.
Pakkasen mielestä nuori ammattikoulun ekaluokkalainen ei todellakaan ole aina kypsä vastaamaan kaikesta opiskelustaan itse. Pakkanen muistuttaa, että oppimista tukevat parhaiten esimerkit, kokemukset ja tunteet, joita luovat juuri sosiaaliset tilanteet muiden nuorten kanssa ja läsnäoleva opetus.
– Toinen iso kysymys on se, kuka työpaikalla oppiessa ja työuran alussa huolehtii nuoren perehdytyksestä, kun resurssit on viety niin pieniksi. Kuka opastaa, opettaa, tukee ja perehdyttää?
Mäkimeiramissa soittaa pörriäisten orkesteri, pelakuut eivät ole hellekesästä kärsineet ja kivikkorinteen ötökkäbaari on aina auki. Pesusienikurkku pitäisi saada vielä kukkimaan, mutta yleensä tämä on vain mukavaa, sanoo Anna-Mari Eloranta luomupuutarhastaan.
15.9.2021
ANNA-MARI ELORANTA
Operaattori Neste Oyj, Porvoon tutkimuskeskus Askola
– Pienelle punatukkaiselle pojalle piti ryhtyä näyttämään, miten siemen laitetaan purkkiin tai maahan ja miten siemen alkaa siitä kasvaa.
Näin Anna-Mari Eloranta kuvailee, miten vuonna 2007 syntynyttä poikaa piti ryhtyä vihkimään puutarhan saloihin askolalaisessa omakotitalossa. Siitä on sitten harrastus ryöpsähtänyt. Poika pitää edelleenkin huolta siitä, että ainakin auringonkukkaa ja päivänkakkaraa puutarhassa kasvaa.
Puutarhanhoito alkoi porvoolaisen kerrostalon parvekkeella. Eloranta kertoo asuneensa kaupungissa vuodet 1993–2006.
– Chilit tulivat kuvioihin, ja kokeilin kaikkea, mitä parvekkeella vaan voi kasvattaa.
Eloranta muutti vanhaan kotikuntaansa Askolaan – siis takaisin maalle – vuonna 2007. Yrteille, kasviksille, kukille, perhosille ja pörriäisille on nyt entistä isommat läänit.
– Ennen olin sellaista Round-up -tyyppiä, Eloranta tunnustaa.
Mieli on muuttunut kokonaan. Eloranta pysähtyy takapihalla kasvavan nokkospuskan viereen. Kun joskus taannoin hän olisi suihkuttanut myrkkyä päästäkseen vihulaisista eroon, nyt puutarhuri näkee niissä lettujen ja pestojen aineksia. Paitsi että tänä vuonna, tavattomana hellekesänä, perhoset ovat syöneet nokkosten lehdet. Pelkät varret siemenineen ovat jäljellä. Mutta niistä vasta ytyä löytyykin.
– Kun nokkosen siemenkodat ovat ruskeita, niissä se kaikkein väkevin aines onkin. Niitä kannattaa ravistella ja laittaa siemenet sitten esimerkiksi puuroon.
Mäkimeirami ja iisoppi kuuluvat Elorannan moninaiseen yrttitarhaan. Ruusupapu ei ole tänä vuonna menestynyt. Samoin puutarhuria harmittaa, kun yksi toinen vakiokoristus, revonhäntä, ei sekään jaksa kuivuuden takia lykätä ihan ”jokaiseen jeesuksen” lehtihankaan revonpunaista huiskuaan.
Mäkimeirakosta Eloranta ohjaa vierailijat kiipeämään kallioiselle ja kivikkoiselle metsätömpäreelle, jonka rinteellä on vanha halkokasa eli ötökkäbaari. Mäen kupeesta löytyy myös ihmeellinen kivimuodostelma, jonka voi hyvin kuvitella kivikautiseksi asumukseksi. Teräviä kvartsikiven kappaleitakin on. Ehkä niistä oli jonkun esi-isiemme heimon hyvä sommitella työkaluja itselleen. Varmaan olikin; Askola on tunnettu muinaislöydöistään.
”KASVUKAUSI ALKOI JO”
Kerta toisensa jälkeen Eloranta päivittelee, että tänä vuonna ei oikein mikään ole kasvanut ennätyksellisten helteiden takia. Vaikea on asiaa uskoa, kun salaattia, basilikaa, tilliä katsoo, on sittenkin kukkivaa revonhäntää, on viinimarjapensaita, on ananaskirsikan tapaista erikoisuutta lasitetulla verannalla, on päärynäpuu, on bonsai-puiksi kutsuttuja pieniä, latvottuja mäntyjä, krassia, orvokkia ja on aloe veraa, josta saa itse kasvatettua ihonhoitovoidetta. Ja paljon, paljon muuta.
– Vuoden 2022 kasvukausi alkoi jo. Puutarhuri kerää nyt siemeniä omista kasveistaan. Kaupoissa on nyt 50–70 prosentin alennukset siemenistä. Käyn kauppojen siemenhyllyt läpi, kertoo Eloranta elokuisella Tekijän vierailulla.
Pimeimpään aikaan sitten talvetetaan niitä kasveja, jotka talvetuksen kestävät. Jopa ananaskirsikan on Eloranta saanut selviytymään talven yli; WC:ssä, oikeastaan ilman kastelua, hyvin vähällä valolla.
Eloranta sanoo, että kokeilemalla ja googlaamalla hän on kerännyt tietotaitonsa puutarhanhoidosta. Haaveissa on nyt esimerkiksi tomaatin talvettaminen. Tomaatti taitanee tehdä talvisin ilmajuuria.
Talvella menee kaksi päivää suunnitella aikajana, mitä ja milloin ryhdytään tällä kertaa puutarhaan kasvattamaan. Maaliskuussa pistetään tomaatit alulle. Huhtikuussa koulitaan taimia. Pelargonioista Eloranta toteaa:
– Jos talvettaminen ei ole sattunut onnistumaan, ostan niitä pienimpiä, jotka eivät kuki. Niille mätän hirveästi lannoitetta, ja ne kukkivat hyvin nopeasti. Olin ajatellut pelakuista, että ne on mummojen kukkia, en ikinä hanki! Mutta nyt tiedän, miksi mummot niitä kasvattivat, Eloranta kuvaa pihojen ja ikkunalautojen ikiaikaista suosikkia.
”KASVATIN PERHOSIA”
Eloranta kuvaa, että tänä kuivana kesänä hän kasvatti pikemminkin perhosia ja surisevia pörriäisiä kuin kasvejaan. Askolaan julistettiin kuivuuden takia kastelukielto, eikä Eloranta pystynyt käyttämään kuin ilmalämpöpumpusta tihkuvaa vettä kasteluun.
– Tässä hoksaa, että tarvitaan vettä, valoa, lämpöä ja ravinteita. Jos yksikin puuttuu, ei tule mitään.
Mutta tavattoman hyvin on lepattelevien kaunokaisten kasvatus onnistunut.
– En ole ikinä nähnyt tällaista perhosten invaasiota, Eloranta kuvaa.
”Bulkkiperhosia”, kuten neitoa, nokkosta ja sinisiipiä, on tietysti hurjat määrät, vierailun aikana näkyy myös suruvaippa ja amiraali, ja onpa tänä vuonna pihassa käynyt myös ritariperhonen.
– Mutta hämähäkkien seitit ovat olleet ihan tyhjät, puutarhuri murehtii.
Hyönteisten puutteessa talitintit ja muut pihalinnut alkoivat syöksyillä metsästysretkillään puutarhurin perhostarhaan. Oli ryhdyttävä toimiin.
– Aloitin lintujen talviruokinnan akkain viikolla, Eloranta kertoo perhosten pelastamisoperaatiostaan tarkoittaen 18. heinäkuuta alkanutta viikkoa.
– Heinäsirkkojen meteliä et saa kirjoitettua lehteen. Mutta niillä on niin paljon eväitä, eivät ne minun salaatteihini tule, puutarhuri naurahtaa.
Otököistä on myös hyötyä.
– Aloe vera on täynnä hämähäkkejä, Eloranta kertoo alleviivaten samalla sitä, että myrkkyjä ei tarvita, kun petohyönteiset pyydystävät tuhohyönteiset pois puutarhsta.
– En ollut samettiruusuihminen, mutta huomasin, että jos niitä iskee vaikka sinne missä on chilejä, elukat ei tykkää niistä, Eloranta kertoo lisää luonnonmukaisen tuholaistorjunnan keinoistaan.
Jopa luomupuutarhuri Eloranta joutui suorastaan seisahtamaan tänä kesänä 2021.
– Ei ole Askolassa ikinä ollut näin kuivaa. Mikä meni pieleen?
Kysymyksellään hän tarkoittaa koko nykyistä elämänmenoamme. Se on Elorannankin elämän aikana muuttunut kulttuuriksi, jossa kerran käytetty viedään kaatopaikalle. Puutarhuri kuvailee, että kaiken on lopulta muututtava.
Omien puutarhakokemustensa myötä Eloranta toivoo myös, että jokainen kokeilisi edes kerran hyötykasvien kasvattamista. Ajatukset ruoan hinnasta ja maanviljelyn arvostuksesta voisivat muuttua.
– Minä nostan hattua niille, jotka tällaisena kesänä hoitavat luonnonmukaisesti tai biodynaamisesti viljelyksensä.
ÄLÄ ODOTA MITÄÄN!
Eloranta yllyttää kaikkia kokeilemaan vaikka siellä omalla parvekkeella keittiöpuutarhan hoivaamista. Hänkään ei ole maalla asumisesta huolimatta hylännyt kaikkia kaupunkilaiskonsteja. Tänäkin kesänä puutarhapation pöydän vieressä on lajitelma ruukkuja, joissa on salaatteja, tilliä ja basilikaa.
Puutarhanhoito vaatii pitkäjänteisyyttä eikä epäonnistumisia kannata kavahtaa.
Pitkin päivää vierailija on saanut kuulla puhetta pesusienikurkusta. Se ei ole kaikesta ylenpalttisesta huolenpidosta piitannut. Se on jättänyt kukkimatta eikä kurkuista saa joululahjoja. Lopulta on puhuttu kuin karhua kiertäen ”nimeltä mainitsemattomasta” kasvista.
Mutta Eloranta ottaa vaarin omista lannistumattomuuden opeistaan.
– Ehkä saan sen kukkimaan ensi vuonna. Tulee lahjoja vuoden 2025 jouluksi. Ja yleensä tämä on vain mukavaa.
Tekijän sarjakuvasankarin Tapio Tomstenin serkku Matti jättää kierrätyksen puolitiehen. Ympäristörikkeellä on kuitenkin silminnäkijä. Mitäs sitten tapahtuukaan?
Teollisuusliiton ammattiosastojen mallisääntöjen muutos vahvistaa tutun toimintatavan: liitto neuvottelee työehtosopimukset ja osastot valvovat sopimusten noudattamista. Muuttuneessa työmarkkinatilanteessa oli uhkana, että osastoja tai luottamusmiehiä olisi painostettu tekemään työehtosopimuksia.
15.9.2021
Teollisuusliiton valtuusto teki kesäkuussa ammattiosastojen mallisääntöjen toiseen pykälään muutoksia. Sääntöihin kirjattiin yksiselitteisesti, ettei ammattiosasto voi tehdä työehtosopimuksia.
Sääntömuutos vahvistaa olemassa olevan käytännön, jonka mukaan osastojen tehtävänä on valvoa ja seurata, että työpaikoilla noudatetaan liiton solmimia työehtosopimuksia.
– Sanamuotoon kirjattiin se, mikä henki on ollut aikaisemminkin, toteaa vastaava järjestöasiantuntija Pekka Juusola Teollisuusliiton toimistoyksiköstä.
Pekka Juusola
Sääntömuutoksessa toiseen pykälään myös lisätään kohta, joka nostaa esille ammattiosastojen roolin luottamusmiesten ja työsuojeluvaltuutettujen toiminnan edistäjinä ja tukijoina.
Lähtökohtaisesti ammattiosastojen mallisääntöjä muutetaan liiton ylimmässä päättävässä elimessä, eli viiden vuoden välein järjestettävässä liittokokouksessa.
– Jos tilanne muuttuu ratkaisevasti, mallisääntöjä voidaan muuttaa myös valtuuston päätöksellä, Juusola kertoo.
TURVAA OSASTOILLE JA LUOTTAMUSMIEHILLE
Metsäteollisuus ry:n ja Teknologiateollisuus ry:n irtiotot perinteisestä työehtosopimustoiminnasta muuttivat toimintaympäristöä ratkaisevasti, joten myös mallisääntöjen muokkaamiselle tuli tarve ennen vuoden 2023 liittokokousta.
– Muutoksella turvataan ammattiosaston ja luottamusmiehen asema, jottei tule kiistanalaiseksi se, missä sopimuksia tehdään, Juusola kertoo.
Metsäteollisuuden ja teknologiateollisuuden työnantajajärjestöjen lopetettua valtakunnallisten työehtosopimusten tekeminen vaarana olisi voinut olla, että jotkut työnantajat painostaisivat osastoja tai luottamusmiehiä tekemään paikallisesti epäedullisia työehtosopimuksia.
Julkisessa keskustelussa työehtosopimuksista nousevat esiin lähinnä palkankorotusten suuruudet. Vähemmälle huomiolle jäävät työehtosopimuksen perusteella tulevat vuorolisät, sairausajan palkat, lomarahat ja monet muut saavutetut edut.
– Pahin skenaario olisi, että tehtäisiin paikallinen työehtosopimus, jossa nostetaan tuntipalkkaa, mutta jätetään muut lisät pois, Juusola toteaa.
MUUTOKSET VOIMAAN SYKSYN AIKANA
Muutokset on määrä saada hyväksytyksi ammattiosastojen ylimääräisissä kokouksissa syys- ja lokakuun aikana. Liitossa on valmisteltu valmis kokouskutsupohja osastojen käyttöön.
– Kehotetaan pitämään ylimääräinen kokous toisen pykälän muutoksen takia. Saadaan se alta pois ennen varsinaisia osastojen syyskokouksia, Juusola kertoo.
Korona-aikana kokous voidaan pitää etäkokouksena, jossa kaikki tai osa kokoukseen osallistujista on mukana etäyhteyksillä. Kasvokkain pidettävissä kokouksissa tulee ottaa huomioon koronaturvallisuus ja oman alueen kulloisetkin rajoitukset.
Muutoksella turvataan ammattiosaston ja luottamusmiehen asema.
Ylimääräisen kokouksen jälkeen sääntömuutokset viedään Patentti- ja rekisterihallituksen tietokantaan. Teollisuusliitossa tehdään muutokset valmiiksi sähköiseen järjestelmään, jossa osaston puheenjohtajan pitää käydä hyväksymässä sääntömuutos. Liitto maksaa sääntöjen muutosmaksun.
Sääntöjen muutoksesta ja käytännön toteutuksesta on pidetty liiton toiminta-alueittain ay-klinikoita, joihin on kutsuttu osastojen edustajat.
Juusola kertoo, että mallisääntöjen muutoksen tarpeellisuudesta on ollut vahva yksimielisyys liiton päätöselimissä ja ammattiosastoissa.
– Kielteistä keskustelua ei ole syntynyt lainkaan.
OSASTOT POIS VÄLIKÄDESTÄ
Helsingin Puuseppäin ammattiyhdistys ry:ssä sääntömuutos käsiteltiin ylimääräisessä kokouksessa 14. syyskuuta, kertoo puheenjohtaja Riitta Kaituri.
Hän sai tiedon sääntömuutoksesta, kun kutsu tuli asiaa käsittelevälle ay-klinikalle.
– Voi olla, että asiasta on tullut muutakin kautta tieto, mutta kesäkautena se oli mennyt ohi, Kaituri kertoo.
Sääntömuutosasia sopi sujuvasti osaston hallituksen säännönmukaiseen kokousaikatauluun. Ylimääräisen kokouksen kutsu saatiin liikkeelle nopeasti ay-klinikan jälkeen ja ylimääräinen etäkokous pidettiin syyskuussa samana päivänä kuin aikataulun mukainen hallituksen kokous.
Työnantajien suunnalta tuleva painostus paikallisten työehtosopimusten tekemiseen ei Kaiturin arvion mukaan olisi koskenut omaa osastoa tai työpaikkaa, mutta kaikkiaan sääntömuutos on tarpeellinen.
– Voisi helpostikin käydä niin, että osastot joutuisivat hankalaan välikäteen. Sääntömuutos on varmasti hyvä, Kaituri toteaa.
Ammattiosastojen päivitetyt mallisäännöt ja ohjeet sääntömuutoksen tekemiseen ovat osoitteessa: www.teollisuusliitto.fi/saannot
Paikallista sopimista on toteutettu suomalaisilla työpaikoilla jo vuosikymmenten ajan niin, että siitä ovat hyötyneet työnantajat ja työntekijät. Joskus näin on tapahtunut yllättävilläkin tavoilla.
Mainio vastaan tullut esimerkki on eräs keskisessä Suomessa toimiva yritys. Kaikki halukkaat saivat työvuorosuunnitelmaan kirjatun työvuoron sijaan lähteä hirvimetsälle metsästyskauden käynnistyessä, kunhan muutoin pidettiin huolta siitä, että tilaukset valmistuvat ajallaan. Näin myös tapahtui. Tuotanto hoidettiin työaikoja järjestelemällä. Metsälle lähtivät työntekijät ja johtajat. Yleinen tyytyväisyys vallitsi.
Esimerkki ei ole kuvaavin siinä, millä perusteilla tuotantoa paikallisesti järjestellään. Mutta se kertoo selvästi, kuinka asioita voidaan suunnitella ja toteuttaa työpaikoilla monella tavalla ilman, että työehtosopimus asettuu esteeksi.
Työehtosopimuksiin perustuvia paikallisen sopimisen mahdollisuuksia on runsaasti. Sopimusaloittain tarkasteltuna esimerkiksi teknologiateollisuuden työehtosopimus mahdollistaa paikallisen sopimisen 70 eri asiakohdassa. Niistä 60 kytkeytyy yleisiin työehtoihin ja 10 luottamusmiehen toimintaan.
Taustalla vaikuttaa lainsäädäntö, joka esimerkiksi antaa valtakunnallisille työnantaja- ja työntekijäjärjestöille mahdollisuuden poiketa työaikalain määräyksistä yhdessä sopien. Asetelma on siis se, että lainsäädäntö on rajauksiltaan tiukempi, kuin mitä työehtosopimuksilla voidaan lain suomin valtuuksin sopia. Työehtosopimus on paikallisen sopimisen ja joustojen mahdollistaja.
Paikallisia sopimuksia on tehty työaikojen lisäksi muun muassa palkkausjärjestelmistä, tulospalkkioista ja kannustimista, tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelmista sekä luottamusmiehen ajankäytöstä ja korvauksista. Viestit työpaikoilta kuitenkin kertovat, että työehtosopimusten sisältämiin paikallisen sopimisen mahdollisuuksiin ei ole tartuttu yrityskentän kokonaisuudessa kovin hanakasti, saati kattavasti. Joissain yrityksissä paikallista sopimista toteutetaan monissa asioissa jatkuvasti, mutta toisissa ei lainkaan.
Paikallinen sopiminen ei ole ollut, eikä ole kiinni mahdollisuuksien puuttumisesta. Kysymys on ennemminkin siitä, onko yrityksissä rakennettu paikallisen sopimisen menettelytapoja ja kulttuuria vai ei. Avainasemassa on työnantaja. Käynnistääkö se neuvotteluja ja ottaako se vastaan työntekijöiden aloitteita, vai rajautuuko kanssakäyminen pakollisten kysymysten ja tilanteiden hoitamiseen.
Työehtosopimus tuo työehtojen vähimmäistasojen määrittelyn rinnalla turvaa työntekijöille siinä, että neuvotteluasema suhteessa työnantajaan on mahdollisimman tasavertainen. Se on paikallisen sopimisen olennainen ja välttämätön edellytys.
Oppivelvollisuuden laajentamisen tavoite on nostaa koulutus- ja osaamistasoa kaikilla koulutusasteilla, kaventaa oppimiseroja sekä kasvattaa koulutuksellista tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta sekä lasten ja nuorten hyvinvointia. Tavoitteena on, että jokainen nuori suorittaa toisen asteen koulutuksen.
Osaamisvaatimusten kasvaessa työllistyminen edellyttää nykyisin vähintään toisen asteen tutkinnon suorittamista. Elokuun alussa voimaan astunut oppivelvollisuuslaki on merkittävin uudistus sitten peruskoulu-uudistuksen. Uudistuksen herättämässä kritiikissä kysytään, riittävätkö rahat ja pitäisikö varoja kohdentaa toisin, esimerkiksi peruskoulua suorittavien erilaisiin tukitoimiin. Ehkä vaikein kohderyhmä ovat oppilaat, joita ei jostain syystä kiinnosta mikään. ”Pitäisikö olla huolissaan” -ryhmän taustalla saattaa olla, ettei heillä ole ollut kotonaan selkeää esimerkkiä, että joku lähtisi töihin.
Tämän vuoden alussa oli 1 200 nuorta vailla peruskoulun jälkeistä opiskelupaikkaa. Lukua voidaan pitää korkeana, ja toivottavasti oppivelvollisuuden laajennuksen myötä tukitoimet opinnoille ohjaamisessa kasvavat. Opot ovat keskeisessä roolissa sujuvan opinto-ohjauksen toteuttamisessa. Valmentavaan VALMA-koulutuksen opiskelijamäärät ovat olleet kasvussa. Jos opiskelupaikka ei ole tiedossa, opiskelijasta tehdään kunnalle valvontailmoitus. Kunnan velvoite on löytää kuukauden sisällä opiskelijalle tarkoituksenmukainen opiskelupaikka. Haaste on kova ja vaatii hyvää yhteistyötä oppilaitosten välillä. Syyskuun alussa oli valtakunnallisesti tehty 344 opiskelijasta valvontailmoitus, joten tehtävää riittää. Valvontavastuut on selvitettävä, eli kuka ohjauksessa vastaa mistäkin ja mihin vastuut päättyvät. Vanhemmilla on tärkeä tehtävä tukea ja ohjata nuorta siinä, mitä opiskelupolkua hän lähtee kulkemaan. Silloin pitää olla huolissaan, jos tuo tuki puuttuu.
Yhteistyön ja eri tukimuotojen avulla oppivelvollisuuden laajentaminen on hyvä asia.
Perusopetuksen järjestäjän vastuulla on ohjata ja valvoa oppivelvollisia perusopetuksen ja yhteishaun aikana. Osana tätä ohjausta perusopetuksen järjestäjä arvioi yhdessä oppivelvollisen ja hänen huoltajansa kanssa, mikä koulutus on opiskelijalle sopivin ottaen huomioon erityisen tuen tarpeet. Oppilaalla on oikeus saada oppimisen ja koulunkäynnin tukea heti tuen tarpeen ilmetessä. Oppivelvollisen hakeutumis- ja opiskelutietoja seurataan valtakunnalliseen Koski-tietovarantoon, opiskelijavalintarekisteriin sekä oppivelvollisuusrekisteriin tallennettujen tietojen perusteella.
Valpas-palvelu on uusi Opetushallituksen ylläpitämä palvelu, jonka kautta oppivelvollisuuden ohjaus- ja valvontavastuussa olevan tahon on mahdollisuus saada yhdellä näkymällä kokonaiskuva oppivelvollisen tilanteesta. Valpas-palvelun tarkoituksena on tukea vastuuketjua, jossa oppivelvollinen pyritään saattamaan ohjaus- ja valvontavelvolliselta seuraavalle, jotta koko ajan on joku taho, joka valvoo oppivelvollisuuden toteutumista.
Onneksi maan hallitus on leikkausten sijaan ohjannut rahoitusta koulutukseen. Uskon, että yhteistyön ja eri tukimuotojen avulla oppivelvollisuuden laajentaminen on hyvä asia, eikä siitä pidä olla huolissaan.
KARI HYYTIÄ
Teollisuusliiton ammatillisen koulutuksen asiantuntija
Teollisuuden vakavia työtapaturmia on vähennetty pitkäjänteisellä turvallisuustyöllä, mutta vaara on kuitenkin läsnä monilla työpaikoilla. Järkyttävän tapaturman jälkihoito on tärkeää, jotta tunnekuorma ei jäisi työyhteisön harteille.
13.9.2021
– On järkyttävää, kun joku kuolee porttien sisällä, sanoo Meyer Turku Oy:n telakan työsuojeluvaltuutettu Mara Lehtonen.
Lokakuussa 2018 Turun telakalla sattui kuolemaan johtanut työtapaturma, jossa jalan liikkeellä ollut asentaja jäi trukin alle.
Melun takia korvatulppia käyttänyt asentaja ei havainnut trukkia. Jalankulkija jäi trukin nostopuomien taakse katveeseen, joten kuljettaja ei havainnut häntä. Asentaja jäi puristuksiin viisi tonnia painavan trukin alle ja kuoli saamiinsa vammoihin.
Trukin kuljettaja oli shokissa onnettomuuden jälkeen, joten hän ei pystynyt kertomaan tapahtumien kulkua. Onnettomuus kuitenkin tallentui telakan valvontavideolle.
– Onneksi oli video, niin viranomaisten oli helpompi tehdä selvitys. Ei tarvinnut arvailla, Lehtonen kertoo.
VAARA ON LÄSNÄ
Telakalla on tällä hetkellä noin 3 000 työntekijää, joista noin 2 000 on Meyerin omia työntekijöitä. Lehtonen arvioi, että ensi vuonna työntekijöiden kokonaismäärä voi nousta 5 000:een.
Tapaturman molemmat osapuolet olivat Meyerin kumppaniyritysten työntekijöitä.
– Tapaus käytiin läpi molempien porukoiden kanssa. Puitiin, olisiko voitu tehdä jotain toisin.
Vuodesta 1999 telakalla työskennellyt Lehtonen on toiminut työsuojeluvaltuutettuna neljän vuoden ajan ja sitä ennen hän oli kymmenisen vuotta työsuojeluasiamiehenä.
– Paljon on tehty, että tällaiset vältettäisiin, mutta vaara on kuitenkin läsnä.
Työsuojeluvaltuutettu Mara Lehtonen kertoo, että telakalla yhdistyvät useiden alojen turvallisuuskysymykset. KUVA VESA-MATTI VÄÄRÄ
Trukkionnettomuuden jälkeen telakalla on siirrytty käyttämään huomioväreillä varustettuja työvaatteita. Onnettomuudessa kuolleella asentajalla oli päällään tummat työvaatteet, mikä saattoi olla osasyy onnettomuuteen.
Telakalla perussääntönä on, että jalankulkijat ja pyöräilijät väistävät raskasta liikennettä. Lehtonen kertoo, että onnettomuuden jälkeen trukki- ja henkilöliikennettä on eroteltu toisistaan.
– Parempaan suuntaan on menty. Pyöräily on kielletty pahimmissa paikoissa.
KESKUSTELUAPUA TARJOLLA
Tapaturmassa kuollut ulkomaalaistyöntekijä ei ollut telakan vakituista väkeä, joten hän ei ollut Lehtoselle ennestään tuttu. Kuolema yhteisellä työpaikalla kuitenkin koskettaa kaikkia.
– Kyllä se pistää ihmisiä miettimään, Lehtonen toteaa.
Hän kertoo, että telakalla on tarjolla keskusteluapua säännöllisesti.
– Meillä on siinä mielessä hyvä, että on oma pappi, joka käy telakalla. Hän on käytettävissä, jos tarvitsee henkistä apua.
Tapauksesta tiedotettiin koko henkilöstölle.
– Kaikissa osastopalavereissa käydään tällaiset asiat läpi, Lehtonen kertoo.
JATKUVA MUUTOS HAASTAA
Telakalla yhdistyvät muun muassa rakennustyömaan, raskaan liikenteen ja konepajan turvallisuuskysymykset.
– Työturvallisuus on jatkuvaa kehittämistä. Se on haastavaa, kun koko ajan tulee uusia työtapoja ja menetelmiä.
Elokuun alkuun mennessä telakalla oli tänä vuonna sattunut 30 poissaoloon johtanutta työtapaturmaa, joista 14 on ilmoitettu kumppaniyrityksistä.
Telakalla tehdään lukuisia erilaisia työtehtäviä. Lehtonen kertoo, että joitain osastokohtaisia sovelluksia on, mutta turvallisuuden perussäännöt ovat kaikille samat. Toimistojen ulkopuolella liikuttaessa käytössä tulee olla aina asiaankuuluvat turvavälineet.
Yleiset tapaturmat ovat kaatumisia ja puristuksiin jäämisiä. Lehtonen antaa esimerkin projektista, jossa rakenteilla olleen laivan rappusissa sattui liukastumisia. Ratkaisuksi löytyi karhennusteippi, jota liimattiin metallipintaisiin rappusiin.
– Aina puututaan ongelmiin, kun keksitään keino.
YHTEISELLÄ ASIALLA
120 hehtaarin laajuisella telakka-alueella turvallisuus on joukkuelaji.
– Ei tätä työtä yksin pystyisi tekemään. Työsuojeluasiamiehet ovat silmäni ja korvani telakalla, Lehtonen sanoo ja kertoo asiamiehiä olevan kaikkiaan 26.
Lehtonen on havainnut, että vuosien mittaan suhtautuminen työturvallisuuteen on muuttunut. Enää vallalla ei ole ajattelu, jonka mukaan turvallisuus oli vain työsuojeluvaltuutetun ja työnantajan tehtävä.
– Ihmiset huomaavat, että turvallisuus on yhteinen asia, Lehtonen sanoo.
Matala kynnys telakkapapin puheille
Eetu Myllymäki on toiminut telakkapappina vuodesta 2014 lähtien. Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymässä yhteiskunnallisen työn pappina työskentelevä Myllymäki vierailee Turun telakalla viikoittain.
– On jaksettava kiertää, niin vähitellen tulee enemmän luottamuksellisia keskusteluja, Myllymäki kertoo.
Telakkapapin tehtävä on ollut olemassa 1990-luvulta lähtien, joten toiminta on vakiintunutta.
– Ajatus on, että olisi matalan kynnyksen keskusteluapua, johon ei tarvitse varata aikaa, Myllymäki kertoo.
Keskustelut liittyvät muun muassa terveyteen, ihmissuhteisiin ja työjärjestelyihin. Työtapaturmat eivät juuri ole nousseet keskusteluihin, mutta niihinkin liittyen keskusteluapua on tarjolla.
– Työn vaaroista puhutaan aika vähän, mutta työn kuluttavuudesta jonkin verran.
On jaksettava kiertää, niin vähitellen tulee enemmän luottamuksellisia keskusteluja.
Kevyemmät keskustelut ja läsnäolo madaltavat kynnystä myös vakavampien aiheiden käsittelyyn.
– Työhön kuuluu pientä hengenluontia ja jutuniskentää, Myllymäki kertoo.
Työntekijät ovat keskustelujen pääosassa, eli he päättävät, mistä puhutaan.
Telakkapapin näkökulmasta jokainen vierailu on erilainen. Telakka on kuin pieni kunta, jonne saapuessa ei tiedä, millaiset aiheet nousevat esiin.
Järkyttävien tapahtumien käsittelyyn on monia keinoja
Työtoverin kuolema voi vaikuttaa yksilössä ja työyhteisössä monin tavoin. Työterveyshuolto on luonteva kumppani vakavan työtapaturman jälkihoidossa.
Vakavan työtapaturman, kuten kuolemantapauksen, jälkihoito kannattaa aloittaa heti tapahtuman jälkeen ottamalla yhteys työterveyshuoltoon.
– Toivottaisiin, että tieto tulisi meille mahdollisimman nopeasti, kertoo työterveyspsykologi Maija Vattulainen Mehiläinen Oy:stä.
Yrityksen ja työterveyshuollon välisessä toimintasuunnitelmassa on usein sovittu jälkihoidon suuntaviivat. Yleensä psykologisen jälkipuinnin suunnittelevat ja toteuttavat työparina toimivat työterveyshoitaja ja työterveyspsykologi.
Jälkihoito suunnitellaan tarpeiden mukaan, sillä tapaturman läheltä nähneet, uhrin läheiset työkaverit, vastuussa oleva työnjohto ja muu työyhteisö tarvitsevat erilaisia tukimuotoja.
– Yksilön kokemus vaihtelee riippuen siitä, mikä on suhde ja kontakti tilanteeseen ja mikä on ihmisen aikaisempi elämänhistoria, Vattulainen kertoo.
Elämänkokemus voi lieventää kriisiä, mutta vakava tapahtuma työpaikalla voi myös aktivoida aiemmista elämän kriiseistä syntyneitä traumoja.
– Vakavat tapaturmat heilauttavat työyhteisöä lujaa. Ihmiset ovat niin myötätuntoisia ja empatiakykyisiä.
Parhaimmillaan järkyttävän tapauksen käsittelyn yhteydessä voidaan purkaa muutakin kuormaa yhteisön harteilta.
– Työyhteisöt ovat käyneet läpi kauniilla tavalla myös aikaisempia menetyksiä ja kolhuja, Vattulainen kertoo.
LUOTTAMUS JA VAPAAEHTOISUUS
Jälkihoito alkaa usein työyhteisön yhteisestä tilaisuudesta. Tilaisuuteen tulemisen kynnys pyritään pitämään mahdollisimman matalalla. Vattulainen toteaa, että pullakahvit tarjoamalla voi houkutella väkeä mukaan.
Tilaisuudessa käydään läpi tapahtumien kulkua ja ihmisten havaintoja.
– Ihmiset saavat kertoa, miten ovat asian kokeneet ja tunteneet. Se perustuu luottamuksellisuuteen ja vapaaehtoisuuteen.
Paikkansa pitävän tiedon jakaminen on tärkeää vakavan tapahtuman jälkeen.
– Pyritään varmistamaan, ettei jää elämään virheellisiä huhuja, jotka voisivat olla lisäämässä psyykkistä kuormitusta, Vattulainen kertoo.
REAKTIOT VAIHTELEVAT
Vakaviin tilanteisiin reagoimisen tavat on yhtä erilaisia kuin ihmisetkin. Joillain tunteet kytkeytyvät pois päältä ja reaktiot tapahtuneeseen tulevat myöhemmin. Toiset saattavat lamautua välittömästi.
– Ihmiset saattavat syyllistyä siitä, että itselle ei käynyt mitään, Vattulainen kertoo.
Muutaman päivän ajan tunteet voivat vaihdella laidasta laitaan. Erilaiset unen laatuun tai ruokahaluun liittyvät stressioireet ovat tavallisia.
– Se on ihan normaalia reagointia, jos tilanne lähtee tasaantumaan. Kolmannen unettoman yön jälkeen viimeistään pitää ottaa yhteys työterveyteen, Vattulainen kertoo.
Tunnekuorman purkuun on olemassa monenlaisia kotikonsteja, jotka vaihtelevat ihmisittäin.
– Joku hakkaa halkoja, ja joku käy koiran kanssa lenkillä.
Ihmiset saattavat syyllistyä siitä, että itselle ei käynyt mitään.
Vattulainen varoittaa alkoholin käytöstä tunnekuorman purkajana.
– Pidemmässä ja isommassa käytössä sellainen itsehoito voi olla vaarallista.
Ammattilaisen tai läheisen kanssa puhuminen on yleensä hyvä vaihtoehto tunnekuorman purkuun.
Jos puhuminen ei tunnu omalta vaihtoehdolta, nykyään on olemassa muitakin hoitomenetelmiä, joissa puhe tai lääkkeet eivät ole keskiössä. Vaihtoehdoista kannattaa kysyä työterveyshuollosta.
– Valitettavan moni ajattelee, että jos elämänhistoriassa on traumaattisia tapahtumia, niille ei voi mitään. Sille kuitenkin voi, miten tapahtumat vaikuttavat nykyisyyteen, Vattulainen sanoo.
Tunnista, arvioi, ehkäise
Työelämän muutos vaatii työpaikoilla jatkuvaa riskien arviointia, kertoo Pia Perttula Työterveyslaitokselta. Työntekijöiden asianmukainen perehdytys ehkäisee tapaturmia.
– Ennaltaehkäisyssä on tärkeää se, mitä laki edellyttää: vaarojen tunnistaminen ja riskien arviointi, sanoo vanhempi tutkija Pia PerttulaTyöterveyslaitokselta.
Vaarojen tunnistamisen ja ongelmien korjaamisen lisäksi pitää seurata tilannetta, jotta nähdään, ovatko toimenpiteet tuottaneet toivottua tulosta. Työntekijöiden asianmukainen perehdytys on turvallisuustyön ydintä.
– Edistyksellisillä työpaikoilla seurataan työympäristön ja työyhteisön tilaa jatkuvasti ja tehdään parannuksia, Perttula kertoo.
Suomessa on turvallisuuden suhteen monenlaisia työpaikkoja. Perttula muistuttaa, että kaikilla työpaikoilla on kehitettävää, sillä työturvallisuus ei ole kertaluontoinen rutistus.
HAASTEENA AIKAPAINE
Työpaikoilla pyritään tekemään tehtävät optimitasolla, jolla töiden on suunniteltu etenevän. Perttula muistuttaa, että myös poikkeustilanteisiin pitää varautua.
– Aikapaine on yksi haaste työpaikoilla. Kun ihmiset työskentelevät kiireessä, on vaara, että turvalliset toimintatavat saattavat unohtua, Perttula kertoo.
Tutkimuksen mukaan aikapaine ei välttämättä tule työnantajan puolelta, vaan kiireen tunne voi syntyä monista tekijöistä. Tarkoituksenmukaiset työtavat ovat yksi kiireen karkotin.
– Perehdytys vähentää turhaa ja vääränlaista tekemistä.
Jatkuva riskien arviointi muuttuvassa maailmassa on haastavaa aivan kaikilla työpaikoilla.
Perttula korostaa, että yhteinen turvallisuuskeskustelu työpaikoilla on tärkeää, jotta turvallisuuden edistäminen koettaisiin myönteisenä asiana, eikä tehtävien hankaloittajana.
Ennaltaehkäisyn tavoitteena luonnollisesti on, ettei työtapaturmia sattuisi. Silti kannattaa varmistaa toimintatavat myös ei-toivottujen tapahtumien varalle.
– Poistumisharjoituksiakin pidetään, vaikka ei toivota tulipaloa, Perttula vertaa.
MUUTOKSESSA MUKANA
Työelämän muutos on haaste turvallisuudelle, sillä vuosia sitten tehty riskienarviointi ei välttämättä päde tänä päivänä. Uudet digitaaliset ja muunlaiset työvälineet voivat helpottaa työtä, mutta voivat olla myös aikasyöppöjä, jotka heikentävät turvallisuutta.
– Jatkuva riskien arviointi muuttuvassa maailmassa on haastavaa aivan kaikilla työpaikoilla, Perttula toteaa.
Parhaimmillaan turvallisuustyö luo hyvinvointia sekä lisää tehokkuutta ja sitouttaa työntekijöitä.
– Tunne, että turvallisuusasiat ovat hyvin hoidossa, on osa hyvinvointia. Voi luottavaisin mielin tehdä tehtävänsä, Perttula sanoo.
Sähläämällä ei synny tulosta
Turvalliset työtavat ja terveet työntekijät tekevät tulosta viivan alle, muistuttaa Markku Tolvanen Työturvallisuuskeskuksesta.
Teollisessa tuotannossa yritysten huomio kiinnittyy usein tuotteen laatuun, määrään ja hintaan. Työn turvallisuuden pitäisi olla yhtä tärkeä kysymys, toteaa asiantuntija Markku TolvanenTyöturvallisuuskeskuksesta.
– Terve ihminen on paras tuottamaan tulosta.
Tolvanen pohtii, että vielä tänäkin päivänä on liikkeellä ajatus, jonka mukaan vakuutusyhtiö korvaa aiheutuneet vahingot. Työnantajat kuitenkin viimekädessä maksavat vahingot vakuutusmaksuina.
– Viivan alle ei jää tulosta sillä, että sählätään, Tolvanen sanoo ja lisää, että huono turvallisuuden hoito on myös mainehaitta yritykselle.
Perusteellisesti suunniteltu työ, kattavat työ- ja turvaohjeet sekä hyvä perehdytys vähentävät sähläämistä ja työtapaturmia.
– Tärkein asia on, että me kaikki tiedostaisimme työmme vaara- ja haittatekijät sekä niihin varautumisen, Tolvanen kertoo.
Meillä on paha tapa, että ulkoistetaan turvallisuusajattelua.
Jatkuva turvallisuuskysymysten esillä pitäminen kannattaa, sillä turvallisuus helposti unohtuu työarjessa ja kiireen keskellä.
– Pitäisi miettiä, millaista turvallinen toiminta on, millaisia vaaroja organisaation toimintaan liittyy ja miten niitä voidaan ehkäistä. Vakava työtapaturma on niin suuri murhenäytelmä.
Turvallisuus pitäisi olla työyhteisössä aito arvo, joka näkyy jokapäiväisissä keskusteluissa työkavereiden ja esihenkilöiden kanssa.
– Meillä on paha tapa, että ulkoistetaan turvallisuusajattelua. Valitaan työsuojeluvaltuutettu ja sanotaan, että hoida homma, Tolvanen toteaa.
ENNALTAEHKÄISY KEHITTYNYT
Tolvanen kertoo, että viimeisen kymmenen vuoden aikana työpaikkojen turvallisuus on parantunut läheltä piti -tilanteiden raportoinnin yleistyessä.
– Monessa yrityksessä voidaan näyttää, että tapaturmat ovat vähentyneet lähes samassa suhteessa, kuin vaaratilanneilmoituksia on tullut, Tolvanen kertoo.
Läheltä piti -tilanteiden aiheuttajat pitäisi hyvissä ajoin tutkia juurisyitään myöden ja tehdä tarvittavat korjaavat toimenpiteet. Edelläkävijäyrityksissä näin tapahtuukin.
– Turvallisuus on kehittynyt, mutta vielä meillä on työmaata liiankin paljon, Tolvanen sanoo.
Tapaturmien määrä on ollut pidemmän aikaa laskussa, ja koronavuonna 2020 tapahtui ennätyksellisen vähän työtapaturmia.
– Koronan takia on jouduttu suunnittelemaan työn tekemistä ja on tehty suunnitelman mukaan, Tolvanen arvioi.
KRIISI- JA ENSIAPU KUNTOON
Vakavan tapaturman sattuessa työpaikoilla pitäisi olla valmiit suunnitelmat, miten toimitaan.
– Kriisiapu pitäisi miettiä työyhteisössä etukäteen, ettei käytäisi tilanteessa arpomaan, Tolvanen sanoo.
Etukäteen kannattaisi sopia käytännöt muun muassa siihen, ketkä viestivät työtapaturmista. Myös työyhteisön ensiaputaitoihin kannattaa panostaa.
– Ensimmäiset minuutit ovat ratkaisevia. Hätäensiapukoulutus on lisääntynyt, ja toivoisin, että sitä lisättäisiin edelleen.
Turvallisuustyö on yhteinen tehtävä
Työtapaturmat vähenevät teollisuudessa, mutta turvallisuus vaihtelee työpaikoittain. Jäsenen on mahdollista saada liiton oikeusapua tapaturmien käsittelyyn.
Teollisuusliiton 35 sopimusalalla tehdään monenlaisia töitä, joten turvallisuuskysymystenkin skaala on laaja, kertoo työympäristöpäällikkö Vesa Kotaviita liiton työympäristöyksiköstä.
Vakavia työtapaturmia sattuu muun muassa ajoneuvojen kokoonpanossa, konepajoilla, saha- ja puutuotteiden valmistuksessa, muovi- ja kumialoilla sekä koneiden valmistuksessa ja huollossa.
Tapaturmavakuutuskeskuksen tilastot kertovat, että vuosina 2005–2019 teollisuuden työpaikkatapaturmissa kuoli 60 palkansaajaa. Lähes puolet kuolemantapauksista johtui puristumisista.
Vuoden 2010 jälkeen teollisuudessa kuolemantapauksia on ollut vuosittain viisi tai vähemmän. Suunta on ollut oikea, sillä esimerkiksi vuonna 2000 kuolemaan johtaneita työpaikkatapaturmia sattui 16.
Vesa Kotaviita
Myös työtapaturmien kokonaismäärässä ollaan menossa oikeaan suuntaan. Kotaviita laskee, että tehtyihin työtunteihin suhteutettu tapaturmien määrä on lähes puolittunut 15 vuodessa.
– Edellinen työturvallisuuslain muutos on tehnyt hyvää, Kotaviita sanoo.
Laki muun muassa velvoittaa riskien arviointiin, mikä on parantanut tapaturmien ennaltaehkäisyä. Kotaviita korostaa, että toiminnan pitäisi olla aktiivisesti ennakoivaa, jotta turvallisuuspuutteita ei käytännössä olisi.
TIETOA TARVITAAN
Turvallisuustyö on yhteinen asia, mutta työpaikalla vastuiden on oltava selkeitä. Esimiesten pitää ymmärtää, että heillä on oltava turvallisuusosaaminen kunnossa.
– Tietämättömyys ei vapauta vastuusta, Kotaviita sanoo.
Työympäristöyksikön toimenkuvaan kuuluu muun muassa tiedonvälitystä, koulutusta ja työpaikoille jalkautumista. Puhelinpäivystys vastaa työturvallisuuden kysymyksiin.
– Ongelma ovat työpaikat, joita ei tavoiteta, Kotaviita kertoo.
Tavoittamattomissa olevat työpaikat ovat usein villejä pieniä työpaikkoja, joissa ei ole valittu työsuojeluvaltuutettuja ja yhteinen turvallisuustyö jää hoitamatta. Tietämättömyys ja välinpitämättömyys ovat näillä työpaikoilla usein turvattomuuden syitä.
OIKEUTTA VAHINGOITTUNEILLE
Vakavan työtapaturman jälkiselvittely voi vaatia oikeusprosessin, johon Teollisuusliiton jäsenen on mahdollista saada oikeusapua.
– Hyvin hoidetussa jutussa vahingoittunut on tullut kuulluksi ja vahinko tulee täysimääräisesti korvatuksi, kertoo työympäristöjuristi Mari Koskinen liiton työympäristöyksiköstä.
Mari Koskinen
Työtapaturmien yhteydessä oikeusjuttuja käydään yleensä liittyen työnantajien tekemiin laiminlyönteihin tai vakuutusyhtiöiden korvauspäätöksiin.
Suomessa rahalliset korvaukset ovat verrattain pieniä, mutta korvauksia on mahdollista saada muun muassa ansionmenetyksestä, hoitokuluista sekä kivusta, särystä ja pysyvästä haitasta. Vakavasti vammautuneelle voidaan lisäksi korvata esimerkiksi kodin muutostöitä ja kotiapua arjen pyörittämiseen.
Rahallinen korvaus on tavoiteltu lopputulos, mutta merkityksensä on myös itse prosessilla, jossa tapaturma käydään asiallisesti läpi.
– On tosi tärkeää, että loukkaantunut saa sanoa oman näkemyksensä, Koskinen sanoo.
TODISTEET RATKAISEVAT
Vakavan työtapaturman jälkeen on huolehdittava, että asiasta menee nopeasti tieto työsuojeluviranomaiselle ja poliisille. Tapahtumien dokumentointi esimerkiksi valokuvaamalla on järkevää mahdollista oikeusprosessia ajatellen.
– Kaikista tapaturman aiheuttamista vahingoista ja niiden määrästä pitää oikeusprosessissa olla todisteita, eli näyttöä, Koskinen sanoo.
Lääkärin kirjoittamat lausunnot kannattaa lukea tarkasti, jotta tekstistä välittyy todenmukainen kuva työpaikan tapahtumista sekä aiheutuneista vammoista ja oireista. Oikeudessa voi olla ongelma, jos lausunnossa esimerkiksi lukee vamman tulleen vasempaan käteen, vaikka tapaturmassa on vaurioitunut oikea käsi.
– Näyttöä on vaikea paikata jälkikäteen, Koskinen kertoo.
Autonrengasalalla sattui aiemmin työpaikkakuolemia usein. Turvallisuuskorttikoulutus on tehnyt alasta turvallisemman, eikä kuolemaan johtaneita tapaturmia ole sattunut kymmeneen vuoteen.
Autonrengasalalla sattui vuosituhannen ensimmäisen vuosikymmenen aikana useita kuolemantapauksia.
– Suhteessa alan kokoon on sattunut vakavia tapaturmia ihan liikaa, sanoo sopimusasiantuntija Kalle Forsman Teollisuusliiton kemian sektorilta.
Kalle Forsman
Vakavat tapaturmat liittyvät pääosin kuorma-autojen ja sitä suurempien koneiden renkaiden räjähdyksiin. Paine voi toimia leikkurin tavoin tai heittää ihmisen pitkän matkan päähän. Onnettomuusraportit ovat pahimmillaan kuin suoraan kauhuelokuvista.
– Paineisku on todella raju. On lottovoitto, jos siitä selviää hengissä, Forsman sanoo.
Yleensä räjähdyksiä sattuu, kun vaurioitunutta rengasta aletaan paineistaa. Joidenkin vikojen tunnistaminen on vaikeaa, joten kerran tyhjentyneen renkaan täyttäminen on vaaranpaikka.
Renkaan turvallinen paineistus hoidetaan yleensä paineistushäkissä, joka ottaa vastaan mahdollisen räjähdyksen. Jos häkkiä ei ole käytössä, asentajan pitää suojautua sijoittumisella.
Romutuskunnossa olevan renkaan romuttaminen voi olla asentajalle tiukka paikka, jos työnantaja tai asiakas painostaa asentamaan huonokuntoisen renkaan.
– Loppupeleissä suurimmat kehityskohteet ovat asenteissa, Forsman sanoo.
KOULUTUS TUONUT TURVALLISUUDEN
Edellinen kuolemantapaus sattui autonrengasalalla vuonna 2011. Työturvallisuus on parantunut isolta osin vuonna 2006 aloitetun rengasturvallisuuskorttikoulutuksen ansiosta.
Kumiteollisuuden ja autonrengasalan työalatoimikunnan alaisuudessa kehitetty koulutus on työntekijöiden, työnantajien ja Työturvallisuuskeskuksen yhteistyön tulos.
– Autonrengasalan isot ketjut ovat olleet mukana alusta asti, Forsman kertoo ja alleviivaa, että yritysten sitoutuminen on ollut ratkaisevaa koulutuksen onnistumisessa.
Loppupeleissä suurimmat kehityskohteet ovat asenteissa.
Koulutusprojektin yhteydessä on panostettu laajasti alan turvallisuuteen. Muun muassa meluun, tärinään, ergonomiaan ja työpaikan siisteyteen on kiinnitetty huomiota.
Rengasturvallisuuskortin ja siihen liittyvän koulutuksen suosion voi ennustaa kasvavan, sillä päivän mittaisen koulutuksen käymällä ja tentin suorittamalla saa nykyisin myös yleisen työturvallisuuskortin.
TURVALLISUUS TYÖKULTTUURIIN
Aloite autonrengasalan turvallisuustilanteen korjaamiseen tuli vuonna 2002 Vianor-ketjun silloiselta toimitusjohtajalta, kertoo Paavo Salo, joka työskenteli Teollisuusliitossa ja sen edeltäjissä sopimusasiantuntijana vuoteen 2019.
Vuonna 2002 sattui rengasasentajan kuolemaan johtanut tapaturma Vianorin Heinolan toimipisteessä.
– Turvallisuustilanne alalla oli pelottava, Salo toteaa.
Kuolemantapauksesta alkoi toimialalla voimakas panostus työturvallisuuden parantamiseen, mikä johti rengasturvallisuuskorttijärjestelmän syntymiseen.
– Kyseessä oli ensimmäinen alakohtainen työturvallisuuskortti, Salo kertoo.
Muutos turvallisempaan työhön on välillä tuntunut tuskaisen hitaalta. Turvallisuustyö ei koskaan tule täysin valmiiksi, mutta suunta on selvästi ollut oikea tällä vuosituhannella.
– Koulutus on tuonut turvallisuuskulttuurin rengasalalle, Salo toteaa.
Nanohiukkaset aiheuttavat paljon puhetta ja huolta. Ne eivät sinällään ole uusi asia, koska niitä syntyy luonnossakin. Teollinen käyttö ja valmistus ovat herättäneet huolen nanohiukkasten vaikutuksesta ihmisten terveyteen ja ympäristöön. Myös viranomaiset ovat heränneet tähän huoleen: nykyään tehdään paljon tutkimusta ja lainsäädäntöä kehitetään nanohiukkasiin liittyen.
Nano tarkoittaa oikeastaan hyvin pientä. Nanopartikkelit ovat erittäin monipuolinen joukko lukuisia eri aineita, joita yhdistää pieni hiukkaskoko. Jopa samalla aineella voi olla erilaisia nanomuotoja. Pienen kokonsa vuoksi niillä voi olla erilaisia vaikutuksia kuin saman aineen isommilla hiukkasilla, mutta koko ei yksinään määritä hiukkasten terveysominaisuuksia. Osalla tiedetään olevan voimakkaita terveysvaikutuksia, osa vaikuttaa tämän hetken tiedon mukaan vaarattomilta ja osan vaikutukset ovat edellisten väliltä. Kuvaavaa tämän joukon hajanaisuudesta ja laajuudesta on se, että nanohiukkasen määritelmän aikaansaaminen EU:ssa on ollut todella työlästä.
Työnantajan lakisääteinen velvollisuus on huolehtia työntekijöiden terveydestä ja turvallisuudesta töissä. Työnantajan kuuluu selvittää ja hallita kaikki riskit, eivätkä nanopartikkeleiden vaikutukset ole tästä poikkeus. Ongelmallista on, että tietoa on olemassa vieläkin liian vähän. Tiedon tuottaminen on hidasta, eikä pitkäaikaisvaikutuksia voida kokonaan ennakoida. Riittäviä riskinhallintatoimia pitäisi silti olla, jotta altistuminen haitallisille aineille on mahdollisimman pientä. Työntekijöillä pitäisi olla riittävästi tietoa sekä turvalliset työolot ja -välineet, jotta riskialtista altistumista ei tapahtuisi.
Työnantajan pitää selvittää ja hallita kaikki riskit, eivätkä nanopartikkeleiden vaikutukset ole tästä poikkeus.
Ylipäätään meillä on liian vähän tietoa eri aineista ja niiden terveysvaikutuksista. Osaa vaikutuksista ei varmasti tunnisteta vielä lainkaan. Yhteinen tietovarantomme kuitenkin lisääntyy koko ajan. Siinä merkittävässä roolissa on REACH-asetus, jonka perusidea on se, että kemikaalia valmistavan, maahan tuovan tai myyvän yrityksen pitää selvittää aineen terveys- ja ympäristövaikutukset ja tiedottaa niistä. Vuonna 2020 tarkennettiin REACH:n vaatimuksia selvittää myös aineessa olevien nanopartikkeleiden ominaisuuksia erikseen. Pikkuhiljaa siis niistäkin saadaan lisää tietoa.
Uutta tietoa tulee jatkuvasti ja käsityksemme todellisuudesta elää. Toivottavasti lähitulevaisuudessa saamme riittävästi tietoa, joka ei pelkästään lisää tuskaa. Ja vaikka lisäisikin, niin ainakin tiedämme, mitä vastaan suojautua työpaikoilla.
Teknologiateollisuuden uusi työnantajayhdistys kertoi jäsenmäärästään ensi kertaa. Nykytiedoilla on vaikea arvioida, onko yhdistys todellinen neuvottelukumppani Teollisuusliitolle.
6.9.2021
Teknologiateollisuuden työehtosopimus päättyy marraskuun lopussa, mutta neuvottelukierroksen ympärillä on vielä useita avoimia kysymyksiä.
Tilanne johtuu Teknologiateollisuus ry:n maaliskuisesta ilmoituksesta luopua valtakunnallisten työehtosopimusten tekemisestä ja perustaa uusi työnantajayhdistys neuvottelemaan valtakunnallisesti.
Uusi Teknologiateollisuuden työnantajat ry kertoi 6. syyskuuta järjestetyssä tiedotustilaisuudessa, että se on hyväksynyt jäsenikseen hieman yli 200 yritystä, joissa työskentelee noin 33 000 työntekijää. Näiden lisäksi noin 60 yritystä oli hakenut jäsenyyttä, mutta hakemuksia ei oltu vielä käsitelty.
Uudessa yhdistyksessä mukana olevia yrityksiä ei nimetty, joten tässä vaiheessa ei ole tietoa, kuinka moni yrityksistä ja niiden työntekijöistä toimii teollisuusliittolaisilla sopimusaloilla.
Työehdoista tulee koko alaa koskevia, eli yleissitovia, jos työehtosopimuksen neuvotelleen työnantajayhdistyksen jäsenyrityksissä työskentelee vähintään noin puolet alan työntekijöistä.
Uuden työnantajayhdistyksen toimitusjohtaja Jarkko Ruohoniemi kertoi tiedotustilaisuudessa, ettei jo liittyneistä yrityksistä kerrota tarkemmin julkisuuteen, jotta jokainen yritys tekisi liittymispäätöksen omista lähtökohdistaan ja näin vältettäisiin ”sopuli-ilmiö”. Hän uskoi yleissitovuuden syntyyn teollisilla aloilla.
ONKO UUSI YHDISTYS NEUVOTTELUKYPSÄ?
Teollisuusliiton puheenjohtaja Riku Aalto toteaa, että uuden työnantajayhdistyksen jäsenmäärä näyttää vielä vähäiseltä. Lisätietoa tarvitaan muun muassa siitä, miten jäsenyritysten työntekijämäärä jakautuu sopimusaloittain ja henkilöstöryhmittäin.
– Ensin tutustutaan yhdistykseen ja sitten päätetään, onko uusi yhdistys neuvottelukypsä, Aalto toteaa.
Nykyisin teknologiateollisuudessa noin kaksi kolmesta yrityksestä on soveltanut työehtosopimusta yleissitovuuden perusteella.
– Yrityksissä, jotka eivät ole liittyneet uuteen yhdistykseen, voidaan valmistautua tilanteeseen, jossa ei ole työehtosopimusta joulukuun ensimmäisenä päivänä, Aalto sanoo.
Aalto viestittää Teollisuusliiton jäsenille, että tulipa teknologiateollisuuteen yleissitovuutta tai ei, liitto neuvottelee jäsentensä työehdot työehtosopimuksen tasolle.
– Se voi olla pitkä tie, mutta työntekijöiden ei tarvitse pelätä ehtojen heikkenemistä, Aalto sanoo.
AIKATAULU ON TIUKKA
Teollisuusliiton teknologiasektorin johtaja Jyrki Virtanen korostaa, että ennen neuvottelujen alkua pitää olla tiedossa, ketä uusi työnantajayhdistys edustaa.
Aikataulu käy tiukaksi, sillä ilman uutta sopimusta joulukuussa ollaan sopimuksettomassa tilassa, jossa työrauhavelvoitetta ei enää ole.
– Totta kai meidänkin tavoitteemme on, että saadaan neuvoteltua sopimus. Ei ole itsetarkoitus ajaa työmarkkinakenttää sekasortoiseen tilaan, Virtanen toteaa.
Jyrki Virtanen
Paikallisen sopimisen lisääminen toistuu työnantajapuolen tavoitteissa. Virtanen muistuttaa, että teknologiateollisuuden nykyisessä työehtosopimuksessa voidaan 70 kohdasta sopia toisin paikallisesti.
– Työpaikalla osapuolilla pitää olla sopimisen kulttuuri. Asia ei ratkea sillä, että sopimus vaihdetaan, kun paikallinen sopiminen on mahdollista nykyisissäkin sopimuksissa, Virtanen sanoo.
ITSENÄINEN TOIMIJA VAI BULVAANI?
Uudessa työnantajayhdistyksessä katsotaan, että suomalaista vientivetoista palkkamallia ei ole kuopattu, vaikka työnantajapuoli on hajauttanut työehdoista sopimista.
– Onko mitään relevanssia vientivetoisella mallilla, kun työnantajat eivät tunnu itsekään uskovan malliin, Aalto kysyy.
Virtanen pitää erikoisena, että työnantajapuoli toisaalta ajaa vientivetoista mallia, jossa kustannukset olisivat kaikille samat, mutta toisaalta haluaisi osalle yrityksistä eri ehdot, joiden myötä myös työvoimakustannukset poikkeaisivat yhteisesti sovitusta mallista.
– Toistaiseksi mietityttää kovasti, onko uusi yhdistys oikeasti itsenäinen toimija vai eräänlainen bulvaani työmarkkinoilla, Virtanen sanoo.
Uusi työnantajayhdistys toimii ainakin tämän vuoden ajan yhteisillä resursseilla Teknologiateollisuus ry:n kanssa. Toimitusjohtaja Ruohoniemi vakuutti tiedotustilaisuudessa, että uusi työantajayhdistyksen hallitus tekee päätökset itsenäisesti ja yhdistys on ensi vuonna aloittamassa oman jäsenmaksun perimisen.
TYÖEHTOJA OLTAVA VALMIS PUOLUSTAMAAN
Teknologiateollisuudessa yritysten tilauskannat ovat nyt yleisesti ottaen hyvällä tasolla. Teknologiateollisuuden työnantajat ry:n tiedotustilaisuudessa maalattiin kuitenkin kuvaa, jossa hyvä vaihe on väliaikainen ja johtuu koronatilanteen helpottamisesta ja julkisesta elvytyksestä.
Virtanen toteaa, ettei muista sopimusneuvotteluja, joiden alla työnantajien näkymä tulevaisuudesta olisi ollut positiivinen. Hän korostaa, että parasta on katsoa suurempaa kuvaa.
– Tilauskannat menevät ylös ja alas. Sopimukset pitää neuvotella johonkin siihen väliin.
Työnantajapuolen toimien takia tilanne on kiristynyt työmarkkinoilla, joten viimeistään nyt jokaisen työntekijän kannattaa kiinnostua työehtojen tulevaisuudesta.
– Jokaisen täytyy olla valmis puolustamaan omia työehtojaan, Virtanen sanoo.
