REPORTAASI: Lappset aikoo palkata sata lisää: ”Me teemme unelmia”

Leikki- ja liikuntavälineitä valmistava Lappset Group Oy teki viime vuonna historiansa toiseksi parhaan tuloksen. Rovaniemeläinen perheyritys kasvaa voimakkaasti ja vakinaisti viime vuonna kymmenenkunta työntekijää tuotantoon. Lappsetin tarkoitus on palkata kahdessa vuodessa 100 henkilöä lisää.

Lappsetin Rovaniemen tehtaalla ollaan helpottuneita myönteisestä käänteestä. Vain kolme vuotta aiemmin konsernin tulos oli tappiollinen, minkä vuoksi talossa käytiin yt-neuvottelut. Parikymmentä toimihenkilöä irtisanottiin. Koko henkilökunta lomautettiin kymmeneksi päiväksi.

– Lomautusten kanssa kävi niin, että töiden alkaessa lisääntyä kaikki eivät lopulta ehtineet niihin osallistua, kertoo Lappsetin varapääluottamusmies Heini Portimo.

”Meillä oli lomautuksia, mutta töiden lisääntyessä kaikki eivät ehtineet niihin edes osallistua”, kertoo varapääluottamusmies Heini Portimo. KUVA TIMO LINDHOLM

Tällä hetkellä tuotannossa on 88 vakinaista ja 43 määräaikaista työntekijää. Heidän lisäkseen taloon palkattiin kiireisimpien kuukausien ajaksi noin 50 sesonkityöntekijää. Jos syksyllä käytävät neuvottelut tietyistä projekteista onnistuvat, kaupat merkitsevät tuotannossa jälleen kymmenen työntekijän lisäystä.

Talossa on ollut jo 20 vuotta palkitsemisjärjestelmä, jonka kaikille yhteisenä mittarina käytetään tällä hetkellä konsernin liikevoittoa. Lappset jakoi henkilökunnalleen viime vuonna ennätyksellisen suuret bonukset. Ruiskumaalari Vesa Vanhatalolle se oli iloinen yllätys.

– Eihän työnantajan olisi välttämättä tarvinnut maksaa mitään. Kaikki on plussaa, Vanhatalo myhäilee.

– Bonuksen määrä riippuu tehdyistä työtunneista. Saamani palkkio oli satoja euroja ja vastasi melkein yhden palkkajakson ansiota, Portimo toteaa tyytyväisenä.

Takavuosina omistajaperheen taholta viljeltiin lausumaa, joka on jäänyt elämään työntekijöiden mieliin: ”Ei kukaan täällä rahan takia ole, mehän teemme unelmia.” Lauseen alkuosa hymyilyttää palkansaajaa, mutta unelmien tekemisestä on tehtaalla helppo olla samaa mieltä.

”Ennen oli muutama perusväri, nyt kuunnellaan asiakasta. Tuotteiden värikirjo on valtava”, sanoo ruiskumaalari Vesa Vanhatalo, joka tuli taloon yhtiön siirtäessä alihankintatyön itselleen. KUVA TIMO LINDHOLM

TEEMAPUISTOSTA TULI MENESTYSTUOTE

Lappset Group Oy on Euroopan johtavia leikki- ja liikuntapaikkavälineiden sekä teemoitettujen aktiviteettipuistojen valmistajia. Konserniin kuuluu 14 tytäryhtiötä yhdeksässä eri maassa. Tuotanto on jakautunut kolmen tehtaan kesken. Kotimaassa Rovaniemellä tehdään puusta valmistettavat tuotteet, metalliosat ja metalliset sarjat Tallinnassa Virossa sekä pääosa puisto- ja kadunkalusteista Enköpingissä Ruotsissa.

Toimiala on maailmalla sirpaloitunut. Lappset on Suomessa markkinajohtaja ja Pohjoismaissakin yksi kolmesta suurimmasta yrityksestä. Muualla Euroopassa toimitaan usein vain paikallisesti.

– Talouskriisi vaikutti toimialaamme todella paljon. Julkiset investoinnit vähentyivät, eikä puistoja rakennettu enää niin paljon, kuvailee toimitusjohtaja Tero Ylinenpää.

Uutta liiketoimintaa etsittäessä syntyi idea teemapuistoista. Lappset ehdotti vuonna 2011 Rovio Entertainmentille lisenssisopimusta. Ensimmäinen maailmankuulujen Angry Birds -hahmojen pohjalle rakentunut leikkipuisto nousikin seuraavana vuonna Särkänniemeen. Seuraavat aktiviteettipuistot rakennettiin Vuokattiin ja Kuusamoon kylpylähotellin yhteyteen.

Teemapuistoista alkoi kasvaa toinen tukijalka rovaniemeläiskonsernin liiketoimintaan. Puistoja rakennettiin Rovion kanssa ympäri maailmaa toistakymmentä, mutta vuonna 2014 yhteistyö päättyi. Kauppa tärkeimmän vientimaan Venäjän kanssa laski jyrkästi pakotteiden ja ruplan arvon romahtamisen myötä.

KUVA TIMO LINDHOLM

Taloudellisen tilanteen heikentyminen johti vuonna 2015 leikkauksiin ja henkilöstövähennyksiin. Lappset nousi pian jaloilleen. Konsernin rakennetta uusittiin ja solmittiin merkittäviä yhteistyösopimuksia. Tärkeä kumppani on maailman suurimpiin kuuluva leikkikaluvalmistaja, amerikkalainen Mattel.

Teemapuistoissa on kyse yleensä sisäaktiviteettipuistoista, joiden toteuttaminen ei ole kiinni vuodenajoista. Niiden valmistaminen onkin tasoittanut kesään painottunutta sesonkivaihtelua. Kauppaan kuuluu käytännössä aina myös puistojen asentaminen paikan päällä.

Lappsetin toiminta tulee laajenemaan Yhdysvalloissa ja Kiinassa. Elokuussa yhtiö rakensi Shanghaihin Pipsa Possu -teemapuistoa englantilaiselle Merlin Entertainmentsille, joka on maailman toiseksi suurin elämyskohteiden operaattori. Lappsetin tuore kauppasopimus Merlinin kanssa on miljoonien eurojen arvoinen ja konsernin historian merkittävin.

Lappsetin liiketoimintaa nojaa edelleen perinteisten leikkipuistojen valmistamiseen lapsille, mutta markkinointi ulottuu nykyään kaikenikäisiin asiakkaisiin. Ikääntymisen myötä fyysinen aktiivisuus ja hyvinvointi korostuvat. Lappset on toteuttanut Espanjassa tuhansia senioripuistoja, mutta myös Kiinassa on lähdetty rakentamaan liikuntapaikkoja vanhenevalle väestölle.

KUVA LAPPSET

PORTAAT, TORNI JA LIUKUMÄKI

Lisa-leikkipuistovälineet kuuluvat Lappsetin alle nelivuotilaille leikkijöille tarkoitettuun tuoteryhmään. Leikkikentän peruselementit ovat portaat, jotka nousevat torniin, mistä päästään liukumäkeen. Torni muodostuu neljästä tolpasta, jotka sidotaan puomilla neliön muotoon. Näin syntyy tornin lattia. Lisa-tuotteeseen kuuluu toinen matalampi torni, johon yhdeltä sivulta kiinnittyy hiekkalaatikko. Takaosassa on toimintaseinä siihen upotettuine peleineen. Peruskenttää voidaan kasvattaa melkein rajattomasti. Tornissa jää kaksi sivua vapaiksi, joihin kiinnitetään erilaisia moduuleita. Niitä voivat olla esimerkiksi kaaririippusillat, palomiehen tangot ja köysisillat. Laajimmissa rakennelmissa pystyy leikkimään samanaikaisesti kymmeniä lapsia.

LAPIN MÄNTY TAIPUU MONEKSI

Lappsetin tehtaalla leijuu häkellyttävän vahva tuoreen puun tuoksu ja koneiden meteli peittää puheen alleen. Työstövaiheissa puusta irtoaa myös ohutta kaikkialle tunkeutuvaa pölyä. Sitä poistetaan esimerkiksi vastikään hankitulla tehokkaalla imurilla, jolle on rakennettu oma linjasto.

– Käsityökaluilla työskenneltäessä ei imureita ole. Osa työntekijöistä käyttääkin hengityssuojia. Kuulo- ja silmäsuojaimet ovat meillä pakollisia, Portimo kertoo.

Työskentelyä seuraamalla ei ole helppoa saada kokonaiskuvaa valmistuksesta tai itse lopputuotteista. Tuotannossa työskentelevä Matti Vaara sanoo, etteivät työntekijät itsekään aina tiedä, mihin heidän valmistamansa komponentit lopulta päätyvät.

– Me luemme aina putkelta sitä tuotantolinjaa. Valmiita tuotteita voi katsoa vaikka esitteistä, konepuusepäksi jo 1980-luvun alussa valmistunut Vaara naurahtaa.

”Käytössä on vajaat 50 eriväristä ja -vahvuista laminaattilevyvaihtoehtoa”, selittää Matti Vaara siirtäessään levyä nosturilla paloittelusahan pöydälle. KUVA TIMO LINDHOLM

Otetaanpa puun reitistä selvää. Ensiksi on mentävä metsään, eikä mihinkä tahansa metsään. Lappsetin raaka-aine hankitaan pääsääntöisesti PEFC-sertifioiduista, pohjoissuomalaisista metsistä. Puu voidaan jäljittää sen kasvumetsään saakka.

Mäntypuu tulee tehtaalle karvalankkuna, höyläämättömänä sahattuna puutavarana, aihiotuotantoon, missä tiiminvetäjänä toimii Juha Pitkäniemi.

– Höyläämisen yhteydessä lankku mitallistetaan ja jaotellaan tarvittaviin erilaisiin laatuihin eli laadullistetaan, metsämekaanikon koulutuksen saanut Pitkäniemi selittää.

Sahaus tapahtuu kameravalvotulla katkontalinjalla. Kamera kykenee löytämään sahapöydällä kulkevasta lankusta kaikki pintaviat: ylisuuret oksat, pihkataskut, mustat oksat ja halkeamat. Saha katkaisee lankun pintavian molemmin puolin.

Katkaistut laatukappaleet liitetään sormijatkoslinjalla yhteen ja laitetaan liima väliin. Sormijatkettu puutavara pilkotaan vielä kaappasahalla sopivan kokoisiksi aihioiksi. Aihiot muokataan tuotantohallissa CNC-koneilla tarvittaviksi komponenteiksi.

Massiivipuutuotteet menevät tuotannosta painekyllästykseen, minkä jälkeen ne kuivatetaan. Kuivaamosta tuotteet viedään joko suoraan pakkaamoon tai kokoonpanoon. Asiakkaan toivomuksesta puuosia myös maalataan. Laminaattilevyt ovat CNC-käsittelyn jälkeen valmiita tuotteita. Vanerilevyt sen sijaan viedään maalaamoon.

Juha Pitkäniemi kasaa oikeanmittaisiksi sahattuja aihioita kuljetettaviksi tuotantoon CNC-koneille työstettäviksi. KUVA TIMO LINDHOLM

TIIMITYÖTÄ JA LEAN-AJATTELUA

Lappsetilla aamuvuoro aloittaa kuudelta ja lopettaa kahdelta iltapäivällä. Iltavuorolaiset tekevät toitä puoleenyöhön saakka neljänä päivänä viikossa, jolloin viikkotunnit tulevat täyteen. Työtaakan niin vaatiessa otetaan käyttöön myös päivävuoro kello 6.00–14.30.

Heini Portimo kertoo heillä olevan työajan suhteen käytössä joustojärjestelmä, joka sallii työajan liukumat 40 tuntiin saakka suuntaan tai toiseen. Jouston kerryttäminen on vuorotyössä joskus hankalaa.

Tuotantotiloissa huomio kiinnittyy lattiassa pitkin ja poikin kulkeviin teippauksiin. Se on lean-filosofiaa: kulkuväylät on pidettävä avoimina trukkeja ja muita kuljettimia varten. Samoin työkalujen on oltava ojennuksessa ja oikeilla paikoillaan.

Tehtaalla on kolmen vuoden ajan ajettu sisään lean-toimintatapaa, joka on kehitetty alun perin Toyotan autotehtaalla. Sen avulla pyritään muun muassa parantamaan laatua, pienentämään kustannuksia ja lyhentämään tuotannon läpimenoaikoja. Näkyvintä lean-muutosta edustaa siirtyminen tiimityöskentelyyn.

– Pyrimme työnkiertoon. Työntekijöiden on oltava yhä enemmän moniosaajia, toteaa CNC-tiimin vetäjänä toimiva Matti Vaara.

– Työskentelen päätoimisesti robotin kanssa tolppalinjalla, missä tehdään tolpat ja liimataan pultit, mutta siirryn välillä myös muihin työpisteisiin, selittää Portimo omaa työtään.

Tiimityö kerää työntekijöiltä enimmäkseen kiitosta. Se on parantanut myös keskusteluyhteyttä johtoon päin. Joka aamu tehtaan kahvihuoneessa järjestetään tuotantovartti, missä työnjohtajat keskustelevat ajankohtaisista ongelmista tuotantopäällikön johdolla.

Leanin myötä työntekijät ovat saaneet ”kiihdytyskaistan” omille ideoilleen tai toiveilleen. Jos on ollut tarvetta vaikkapa nostimista, niitä on toimitettu meille aiempaa nopeammin, Vaara kehuu.

”CNC-ohjelma määrittää kappaleen kiinnityksen, kun poraava terä tekee avausreiän ja raakatyöstön”, kertoo Juha Hiltunen. KUVA TIMO LINDHOLM

Tehtaalla toimii seitsemän tiimiä. Juha Hiltunen valittelee sitä, ettei tiimien välistä keskustelua juuri tapahdu. Hänen työskennellessään vielä maalaamossa syntyi ongelma pakkaamon tiimin kanssa, jolta ei saatu ajoissa ohjausta lavan oikeaan pakkaamiseen.

– Lava tuli bumerangina takaisin ilman selityksiä. Pitäisi välillä sekoittaa tiimejä, että tiedettäisiin, mitä naapurissa tehdään, tuotannossa työskentelevä Hiltunen ehdottaa.

Lean-filosofian mukaisesti tavaraa ei enää valmisteta paljoakaan varastoon. Nyt pyritään tavaran nopeaan virtaamiseen ja tilausohjautuvuuteen. Vaara myöntää, että pienten sarjojen tuotannossa joskus tympäisee ”joka viikko tehdä samaa palikkaa”. Portimon mielestä autotehtaan työskentelymalli ei ole sellaisenaan soveltuva puusepänteollisuuteen.

– Se ei aina toimi, että tehdään vain tarpeen mukaan. Jos valmistat neljän kappaleen sarjaa, niin yksi voi hyvinkin haljeta kyllästyskuivauksessa ja jää uupumaan sarjasta.

TYÖTÄ JA PERHE-ELÄMÄÄ

Varapääluottamusmies Heini Portimo kohtasi aamuvuorosta lähtiessään iltavuoroon saapuneen miehensä Reima Portimon, jonka kanssa vaihtoi nopeat kuulumiset ennen poistumistaan. Rutiini on toistunut jo vuosikymmenen ajan.

Aviopari tapasi toisensa ensimmäisen kerran Lappsetin tehtaalla. Reima työskentelee nyt aihiotuotannossa sormijatkoskoneella. Heillä on yksi yhteinen lapsi, 8-vuotias Piitu-tyttö. Tytön ollessa pienempi vuoronvaihto tapahtui pihalla. Aamuvuoroon tullut puoliso nosti tytön ja hänen turvaistuimensa iltavuoroon tulleen polkupyörästä oman pyöränsä kyytiin.

– Työnantaja on joustanut perheemme kanssa hyvin. Jos menimme molemmat aamuvuoroon kuudeksi, saimme venyttää tulomme seitsemään. Ei tarvinnut repiä tyttöä niin aikaisin ylös sängystä päiväkodin ollessa vielä kiinni.

Reima ja Heini Portimo. KUVA TIMO LINDHOLM

LAPPSET GROUP OY

PERUSTETTU 1970
KOTIPAIKKA Rovaniemi
OMISTAJA Ikäheimojen perhe
TUOTANTO Leikki- ja liikuntapaikkavälineitä
HENKILÖSTÖ Konsernissa noin 400, joista Suomessa 200 ja tuotannossa 131

TEKSTI MARKKU TASALA
KUVAT TIMO LINDHOLM

Yhdenvertaisuuden puolesta

Lähes 22 000 työntekijää 150 työpaikalta vastusti maan hallituksen lakiesitystä irtisanomissuojan heikentämisestä osallistumalla Teollisuusliiton organisoimaan vuorokauden pituiseen lailliseen lakkoon 3. lokakuuta.

Viesti maan hallitukselle oli selvä. Irtisanomissuojaa ei saa heikentää, eikä pienten työpaikkojen työntekijöitä voi asettaa heikompaan asemaan suurempien työpaikkojen työntekijöihin nähden. Yhdenvertaisuus on arvo, jonka suhteen valmiutta kompromissien tekemiseen ei ole.

Teollisuusliiton toteuttamien työtaistelutoimenpiteiden eli lakon ja edelleen jatkuvan ylityökiellon taustalla ovat myös maan hallituksen jo aikaisemmin työntekijöiden ja työttömien asemaan yksipuolisesti kohdistamat heikennykset. Ne on toteutettu, vaikka vuonna 2016 tehdyn kilpailukykysopimuksen (kiky) hyväksymisen yhtenä tärkeänä perusteluna työntekijöiden puolella olivat maan hallituksen antamat lupaukset, joiden mukaan työntekijöiden asemaa ei hallituskauden aikana enää heikennetä eikä työttömyysturvaan kajota. Lisäksi työmarkkinoihin liittyvät asiat luvattiin valmistella kolmikantaisesti.

Edellä kuvatun perusteella syntyneen petetyksi tulemisen kokemuksen seurauksena työntekijöiden keskuudessa on kirkastunut, laajentunut ja vahvistunut näkemys siitä, että maan hallituksen ajama kielteinen työmarkkinakehitys on pysäytettävä nyt. Hallituksen harjoittama taktiikka, jossa se ensin ilmoittaa kovista toimenpiteistä, joista se sitten vastalauseiden takia osin luopuu kuitenkin haluamansa tavoitteen saavuttaen, ei enää pure. Kuvio on jo nähty. Esimerkiksi silloin, kun työntekijät taipuivat kiky-sopimukseen sitä rankempien pakkolakien torjumiseksi. Pakottamisesta ja lupailuista koostuvaan pyöritykseen ei enää suostuta.

Lakossa olleilta työpaikoilta kiirineet tunnelmat viestivät valmiudesta uusiin työtaistelutoimenpiteisiin, mikäli maan hallitus ei vedä esitystä irtisanomislaista takaisin. Juuri tällä haavaa lakiesityksen takaisinvetäminen näyttää muodostuneen myös jonkinasteiseksi edellytykseksi sille, että luottamusta rakentaviin keskusteluihin voitaisiin laajemmin ryhtyä.

Toisaalta on hyvä pitää mielessä, että työtaistelutoimenpiteet eivät ole itsetarkoitus. Niiden käyttäminen ja niillä uhkaaminen ovat viimeinen keino asioiden edistämiseksi, mikäli keskusteluilla ja neuvotteluilla ei saavuteta tuloksia. Nyt järjestöllisten toimenpiteiden käyttämiseen on jouduttu siksi, että maan hallitus ei ole ollut kiinnostunut työntekijöitä edustavien tahojen näkemyksistä, saati osoittanut halua asioiden yhteiselle valmistelulle, vuoropuhelulle tai neuvotteluille.

Teollisuusliiton hallitus on 5.10. pitämässään kokouksessa päättänyt koventuvista järjestöllisistä toimenpiteistä irtisanomissuojan puolustamiseksi. Toimenpiteiden yksityiskohdat ja toteuttamisen aikataulu ilmoitetaan myöhemmin.


PETTERI RAITO
Päätoimittaja

Lue lisää:

LAKOSSA 3.10.  – Näin lakkopäivä sujui ympäri Suomea

Hevosalan epäkohdat: Sairaana töissä seitsemän euron palkalla

Hevosala elää työntekijöiden rakkaudesta lajiin. Omistautumista käytetään myös räikeästi väärin.

Hevosenhoitaja Marjon pitäisi työehtosopimusta varovaisesti tulkiten tienata reilut yhdeksän euroa tunnilta. Se ei ole paljon, mutta Marjon korvaan se on ylimaallinen summa. Hän ei ole koskaan kuullut kenestäkään hevosenhoitajasta, joka tienaisi niin paljon.

Marjo on ollut töissä usealla tallilla, nähnyt alaa monelta kantilta kymmenen vuoden ajan ja suorittanut alan tutkinnon. Hänen tuntipalkkansa on ollut korkeimmillaan 7,5 euroa.

Marjo ei ole koskaan saanut sunnuntaikorvauksia, eikä hänelle ole koskaan maksettu ylitöistä. Hän ei tunne hevosalalta ketään, jolle olisi.

Hän on ollut lukuisat kerrat sairaana töissä, oksentanutkin töiden lomassa, sillä sairaslomia ei katsota hyvällä. Ruokataukoja voi periaatteessa pitää, mutta jos jotain jää tauon takia tekemättä, se pitää tehdä työpäivän päälle.

– Ei monella tallilla edes ole tarkkaa työaikaa. On vain tehtäviä, jotka pitää ehtiä tehdä. Kerran, kun yksi hevonen sairastui, työaikani oli joka päivä kello 6.30–17. Sain minä siitä kiitoksen, Marjo sanoo.

”TODELLA VAIKEA ALA”

Marjon tarina ei ole hevosalalla harvinainen. Samankaltaisiin ovat törmänneet niin Teollisuusliiton sopimusasiantuntija Riikka Vasama kuin Hevosalan ammattiosaston puheenjohtaja Laura Reponen (sivun yläreunan kuvassa).

– Tämä on todella vaikea ala, Reponen huokaa.

Reponen on parhaillaan töissä tallilla, jossa asiat on hoidettu hyvin. Palkka on kunnollinen ja työajat sitä, mitä on sovittu. Hän on kuitenkin nähnyt omakohtaisesti alan toisen puolen: alipalkkauksen, ongelmat ylitöiden korvaamisessa, jopa lomista syyllistämisen.

Vasama puolestaan käsittelee hevosalalla työskentelevien Teollisuusliiton jäsenten esiin tuomia ongelmatapauksia. Hän kuvailee niitä härskeiksi.

– On ollut selkeää alipalkkausta, on vaadittu olemaan aina töissä ja ylityökorvauksia on jätetty maksamatta. Todella pienillä palkoilla venytään uskomattomiin suorituksiin. Esimerkiksi hyvin vaativia ja vastuullisia töitä saatetaan teettää alimman vaativuusryhmän palkalla.

Ongelmia on tullut vastaan myös työsuojeluhallinnon tekemissä tarkastuksissa.

Vuosina 2017–2018 hevosalan yrityksiin tehtiin yhteensä 12 tarkastusta. Niissä annettiin kaikkiaan 42 toimintaohjetta ja 12 kehotusta hevosalan työnantajille eli keskimäärin 3,5 toimintaohjetta ja 1 kehotus per tarkastus. Se on selvästi enemmän kuin tarkastuksissa keskimäärin.

Puutteita oli esimerkiksi työsuojelun yhteistoiminnassa, työympäristössä, työn vaarojen ja haittojen arvioinnissa ja henkilösuojaimissa.

”AINA LÖYTYY SE JOKU”

Se, että juuri hevosalalle on pesiytynyt niin paljon ongelmia, ei ole sattumaa. Talli ei ole ihan tavallinen työpaikka.

Kun tyypillinen nuori iloitsee ensimmäisen kesätyöpaikkansa tuomasta palkasta, tallilla lantaa lappavalle nuorelle raha on sivuseikka. Pääasia ovat hevoset. Jo niiden seura käy palkasta, puhumattakaan mahdollisuudesta ratsastaa ja päästä valmennuksiin.

Näin alkoi myös Marjon ura.

– En kuvitellut, että tämä olisi normaali ala. Tiesin, että päivät ovat ympäripyöreitä ja rahaa tulee vähän. Mutta ei silloin nuorena vielä tajunnut, että se haittaisi. Vietin silloin vapaa-aikanikin tallilla ja ajattelin, että mihin minä sitä rahaa muka tarvitsisin, Marjo kertoo.

Aikuisena rahalle alkaa löytyä tarpeita, mutta silloin asioita on enää vaikea muuttaa.

”Tiedän paikkoja, joissa leiriavustaja tekee viikon ajan yhden ihmisen työt ja saa siitä 50 euroa”, Laura Reponen kertoo. KUVA JUHA METSO

Kun työntekijä alkaa kysellä oikeuksiensa perään, työnantajan silmään se näyttää vain yhtäkkiä heränneeltä joustamattomuudelta. Palkoista puhuttaessa tallinpitäjä saattaa muistuttaa, miten paljon työntekijä on saanut ilmaisia valmennuksia. Harrastuksen ja työn ohut raja muuttuu taakaksi.

Samaan aikaan tallille tulee koko ajan uusia innokkaita nuoria.

– Aina löytyy se joku, joka tekee vaikka ihan sillä palkalla, että saa ratsastaa. Tiedän esimerkiksi paikkoja, joissa leiriavustaja tekee viikon ajan yhden ihmisen työt ja saa siitä 50 euroa, Laura Reponen kertoo.

Eikä työntekijöiden rakkaus lajia ja hevosia kohtaan katoa aikuisenakaan. Siihen työnantajan on helppo vedota, kun työpäivä lähenee loppuaan ja hevoset ovat vielä juottamatta. Lähdetkö kotiin ja annat hevosten olla janoissaan?

– Sitoutuminen ja kiinnostus alaa kohtaan on niin supervahvaa. Se saa ihmiset taipumaan hurjiin suorituksiin, Vasama sanoo.

TYÖEHDOT PIKAOPPAASEEN?

Mikä sitten pelastaisi hevosalan työntekijät?

Marjo, Riikka Vasama ja Laura Reponen nostavat kaikki esiin saman asian: tiedon. Innokkailla nuorilla, jotka alalle tulevat, ei ole monesti aavistustakaan siitä, millaisia oikeuksia heille kuuluu. Osa ongelmista voisi ratketa jo pelkästään tietoa lisäämällä.

– Työehdoista pitäisi olla saatavilla tietoa lyhyessä helppolukuisessa muodossa, jota voisi jakaa, Marjo ehdottaa.

Toinen tärkeä keino parantaa hevosalan työntekijöiden oloja on järjestäytyminen. Oikeuksien puolustamiseen tarvitaan joukkovoimaa ja ammattiliiton tukea. Hevosalan pienillä työpaikoilla tieto jäsenyydestä ja sen hyödyistä ei kuitenkaan kulje samalla tavalla itsestään kuin monilla suurilla.

Reponen kertoo, että tästä syystä Hevosalan ammattiosasto on pyrkinyt lisäämään näkyvyyttään erityisesti nuorten keskuudessa. Marjo puolestaan toivoo Teollisuusliitolta lisää ihan suoraa mainostusta.

– Monet tutut tällä alalla eivät edes tiedä, mihin liittoon he voisivat kuulua, hän sanoo.

TIETÄISIVÄTPÄ ASIAKKAAT

Marjon mielestä hevosalan työntekijöiden oloja pohdittaessa on tärkeää nähdä alan kokonaisuus. Hän ei halua syyttää työntekijöiden kohtelusta yksinomaan tallinpitäjiä.

Tallin pyörittäminen ei Suomessa ole kummoinen bisnes. Moni talliyrittäjä elää itsekin jaksamisen ja pärjäämisen rajoilla, lappaa lantaa paperihommien ja opettamisen ohella ja yrittää säästää viimeiset pennit hevosten laadukkaaseen hoitoon.

Marjo haluaa kertoa tarinansa ennen kaikkea, jotta ihmiset tietäisivät. Hän toivoo, että hevosalan työntekijät aktivoituisivat puolustamaan oikeuksiaan ja että tallien asiakkaat kiinnostuisivat kysymään, miten työntekijät voivat.

– Minä olen ajatellut niin, että nyt joko teen oman osani sen eteen, että tämä minulle rakas ala muuttuu, tai sitten vaihdan alaa.

”Aina löytyy se joku, joka tekee vaikka ihan sillä palkalla, että saa ratsastaa”, sanoo hevosalan ammattiosaston puheenjohtaja Laura Reponen. KUVA JUHA METSO

 

Näennäisyrittäjyys pisteenä iin päällä

Monet hevosenhoitajat ja ratsastuksenopettajat tekevät töitään toiminimiyrittäjinä. Osalle se sopii hyvin: yrittäjä voi myydä osaamistaan moniin eri paikkoihin, valita työaikansa ja ehkä päästä palkkatyötä paremmille ansioillekin.

Alalla on kuitenkin myös yrittäjiä, jotka eivät ole valinneet asemaansa itse.

– On aika yleistä, että tallinpitäjät pyrkivät saamaan kaikki työntekijänsä yrittäjiksi. Se on kätevää: kun joku sairastuu, otetaan vain toinen, eikä sairastuneelle tarvitse maksaa, hevosenhoitaja Marjo kertoo.

Marjon ja Laura Reposen tiedossa on tapauksia, joissa hevosalan työnantaja ilmoittaa, ettei enää palkkaa ketään, vaan hommiin pääsee vain toiminimellä. Työntekijöille jää silloin niukasti valinnanvaraa: joko perustaa yritys tai yrittää etsiä töitä muualta. Myös Riikka Vasama on kuullut ilmiöstä.

Pakolla tai puolipakolla yrittäjiksi joutuneet ovat työmarkkinoilla kurjassa asemassa. He kantavat yrittämisen riskiä, mutta eivät nauti sen eduista. Monesti heidän asemansa ei edes muistuta oikeaa yrittämistä, ja siksi työmarkkinakeskusteluun onkin syntynyt sana näennäisyrittäjä.

Marjo kertoo, että hevosalan näennäisyrittäjille saatetaan esimerkiksi antaa työvuorolistat aivan samaan tapaan kuin palkansaajille. Ne on otettava mukisematta vastaan, tai töitä ei enää tarjota. Palkansaajasta näennäisyrittäjän erottaa vain se, ettei hänellä ole turvanaan työehtosopimusta.

Myös näennäisyrittäjille maksettavat korvaukset ovat olemattoman pieniä suhteessa yrittäjyyden kustannuksiin. Esimerkiksi Facebookissa pyörii ilmoituksia, joissa talli- tai opetustöitä tekevälle yrittäjälle luvataan maksaa 15 euroa tunnilta.

– 25 euroa on eniten, mistä olen kuullut. 15 euroa on ihan normaali, Marjo vahvistaa.

 

15 000 TYÖPAIKKAA

  • Hevosala työllistää Suomessa koko- tai osa-aikaisesti 15 000 henkilöä.
  • Alan yrityksiä on noin 3 000. Ne ovat yleensä pieniä, ja vain joka neljännellä yritystallilla on palkattuja työntekijöitä. Suurimmilla talleilla voi olla lähes kymmenen työntekijää.
  • Hevosalan yritykset tarjoavat esimerkiksi hevosten kasvatusta, ratsastuspalveluita, ravivalmennusta, hevosten kuntoutusta ja eläinavusteisia sosiaali- ja terveyspalveluita.
  • Ratsastuspalveluja tarjoavilla talleilla ja ravivalmennustalleilla liikevaihto on keskimäärin reilut 100 000 euroa.
  • Ala kasvaa. Viimeisten kymmenen vuoden aikana ratsutallien määrä on kaksinkertaistunut. Hevosten määrän ennustetaan Suomessa kasvavan nykyisestä 75 000:sta 90 000:een vuoteen 2030 mennessä.

Lähde: Hevosalan osaamiskeskus Hippolis

 

TEKSTI TUA ONNELA
KUVAT JUHA METSO

Yritys pääsee helpolla työturvallisuusrikoksesta

Yritys voidaan tuomita työturvallisuusrikoksesta yhteisösakkoihin. Kuitenkin oikeus pitää tavallisemmin syyllisenä yksittäistä ihmistä kuin yritystä.

Lain mukaan yritys voidaan tuomita työturvallisuusrikoksesta enintään 850 000 euron sakkoihin. Keskimäärin yhteisösakot ovat olleet 10 700 euroa, tyypillisesti 5 000 euroa.

Kuolemantuottamuksissa tuomiot ovat olleet kovemmat. Tuolloin yhteisösakko on ollut keskimäärin 20 600 euroa.

Oikeussosiologian professori Anne Alvesalo-Kuusi ja tutkijatohtori Liisa Lähteenmäki tutkivat, millaisia tuomiota työturvallisuusrikoksista annettiin vuosina 2010–2014 ja millaisille organisaatiolle.

Oikeudessakin työnantajaorganisaatio vältti useimmiten rangaistuksen. Yhteisösakkoja määrättiin vain yhdessä tapauksessa neljästä, käy ilmi Työterveyslaitoksen julkaisemasta loppuraportista Yhteisövastuu, turvallisuus ja työturvallisuus muuttuvan työelämän ja lainsäädännön käytännöissä. Tosin samassa organisaatiossa työskentelevä esimies, muu työnjohtaja tai johtaja saattoi saada sakot kyseisestä rikoksesta.

Tutkijoiden mukaan yhteisösakot ovat pienet verrattuna yritysten tuloksellisuuteen. Sakkoja pitäisi korottaa. Lakia ei välttämättä tarvitsisi muuttaa, vaan rangaistuskäytäntöä, Alvesalo-Kuusi sanoo.

– Jos yritysten saamat yhteisösakot suhteutetaan yritysten talouteen, niin ”yrityksen päiväsakot” ovat 35 kertaa pienemmät kuin vastaavat henkilöiden saamat sakot.

Henkilöille määrättiin yleensä 24–29 päiväsakkoa, mutta yhteisösakko oli keskimäärin alle prosentin työnantajaorganisaation tuloksesta.

ASENTEET MENNEILTÄ VUOSIKYMMENILTÄ

Osaksi syy pieniin yhteisösakkoihin on professorin mukaan ajattelumallissamme. Olemme jämähtäneet tuomioistuimia myöten menneille vuosikymmenille.

– Ajatellaan, että yritys tekee yleistä hyvää tarjoamalla työpaikkoja ja että suuressa kuvassa yksittäiset onnettomuudet jotenkin kuuluvat asiaan. ”Rapatessa roiskuu” -asenteesta ei ole päästy eroon.

Yksittäisen ihmisen tai omaisten murhe onnettomuuden tapahduttua ei tunnu painavan paljoa vaa’assa, kun katsotaan koko yhteiskunnan etua. Kuitenkin lainsäädännössä on selvät pykälät, mitkä ovat työturvallisuusrikoksia ja minkälaisia tuomioita niistä voi antaa.

Tutkijat huomauttavat, että vasta vuodesta 2003 lähtien organisaatiota on voitu tuomita työturvallisuusrikoksista. Sitä ennen vastuuseen asetettiin vain henkilöitä.

PÖRSSIYRITYKSETKIN TUOMIOLLA

Toisin kuin luulisi, tyypillinen työturvallisuusrikokseen syyllistynyt yritys ei ole pieni ja taloudeltaan heikko. Puolella liikevaihto ylitti 10 miljoonaa euroa, ja miltei joka neljännessä tapauksessa liikevaihto oli yli 50 miljoonaa.

Oikeuteen päätyi enemmän vakavaraisia suuryrityksiä kuin varattomia pienyrityksiä. Yhteisösakkotuomioita saivat myös suuret, tunnetut pörssiyhtiöt.

Niillä työturvallisuuden kunnossa pitäminen ei ole kiinni rahasta. Kuitenkin osa yrityksistä totesi oikeudessa, että työsuojelu oli laiminlyöty kustannussäästöjen takia.

KUVITUS TUOMAS IKONEN

Työturvallisuusrikosten rangaistuksia kovennettava

Aikanaan vakavaakin työtapaturmaa pidettiin pitkälti työntekijän omana vikana. Häntä syytettiin huolimattomuudesta, varomattomuudesta tai suojainten käytön laiminlyönnistä. Sittemmin vastuuta on siirretty esimiehille ja muulle työnjohdolle, lopulta kokonaisille organisaatioille.

Silti yksittäisen syyllisen hakeminen onnettomuuteen on edelleen ennemmin sääntö kuin poikkeus.

Työturvallisuusrikoksista tuomittiin vuosina 2010–2015 kaikkiaan 288 ihmistä ja 158 työorganisaatiota.

Sakot langetettiin helpommin keskijohdolle ja työnjohdolle kuin ylimmälle johdolle. Jos työnantajaorganisaatio tuomittiin yhteisösakkoihin, ylimmälle johdolle määrättiin harvoin rangaistus.

OIKEUTEEN VAIN MURTO-OSA

Vain murto-osa työturvallisuusrikoksista päätyy tuomiolle. Vuonna 2014 poliisin tietoon tuli 1 225 työturvallisuusrikosta, mutta tuomio annettiin vain 128 tapauksessa ja yhteisösakkoja tuomittiin 37 työnantajaorganisaatiolle.

Professori Anne Alvesalo-Kuusen mukaan oikeuteen päätyy vain jäävuoren huippu, sillä työturvallisuusrikoksia tapahtuu paljon tiedettyä enemmän.

Jonkinlaista suuntaa antavat Tapaturmavakuutuskeskuksen luvut. Niiden mukaan palkansaajille sattui toissa vuonna liki 90 000 työpaikkatapaturmaa, teollisuudessa eniten metallituotteiden valmistuksessa. Kaikkiaan työpaikkatapaturmissa kuoli 20 ihmistä.

Kaikki työtapaturmat eivät täytä rikoksen tunnusmerkkejä. Lain mukaan kyse on rikoksesta, kun työnantaja tai tämän edustaja rikkoo tahallaan tai huolimattomuudesta työturvallisuusmääräyksiä tai aiheuttaa tai mahdollistaa työturvallisuusmääräysten vastaisen tilan jatkumisen muun muassa laiminlyömällä valvontavelvollisuutensa.

Tutkituissa tapauksissa kyse oli oikeuden mukaan tavallisimmin laiminlyönnistä. Joko työhön perehdytys tai laitteiden tai koneiden turvallisuus tai turvalaitteet oli lyöty laimin. Niiden takia 131 ihmistä vammautui ja 12 kuoli.

ONGELMIA TUNNISTAMISESSA

Työturvallisuusrikoksissa työntekijälle koituneet vammat olivat useimmiten murtumia tai murskaantumisia tai raajan amputoitumisia. Yleisimmin vammat syntyivät kontaktista laitteen kanssa.

Kun yritykselle tuomittiin yhteisösakkoja, kyse oli useimmin laiminlyönnistä, joka koski työnantajan yleistä huolehtimisvelvollisuutta, työn vaarojen selvittämistä ja arviointia tai työntekijälle annettavaa opetusta ja ohjausta.

Työtapaturmien määrä kasvaa hyvinä talousvuosina, ja siten myös työturvallisuusrikosten mahdollisuus.

Tapaturmavakuutuskeskus pitää huolestuttava, että työtapaturmien määrän lisäksi myös niiden taajuus nousee. Yhtenä syynä on uusien työntekijöiden perehdytyksen unohtaminen tai laistaminen.

Vielä viime vuoteen saakka teollisuuden tapaturmataajuus laski. Kun vuonna 2006 sattui 50 työtapaturmaa miljoonaa työtuntia kohden, toissa vuonna vastaavasti 33. Viime vuoden ennakkotietojen mukaan nyt mennään huonompaan suuntaan, sillä miljoonaa työtuntia kohti sattui 38 työtapaturmaa.

Professori Alvesalo-Kuusi sanoo, että vakavaa työtapaturmaa tutkiva poliisi ei läheskään aina tunnista tapahtunutta rikokseksi, saati mieti yrityksen vastuuta.

– Poliisilla ei ole rutiinia hahmottaa työnantajaorganisaation vastuuta tutkinnan alusta lähtien. Jos ei heti alkuvaiheessa ryhdytä selvittämään organisaation osuutta tapahtuneeseen, tuomioitakaan ei tule.

Kun poliisi on saanut koulutusta, työturvallisuusrikoksia on päätynyt enemmän oikeuteen. Pirkanmaalla tapausten määrä kasvoi huimasti, kun työsuojeluviranomaiset ja syyttäjä ryhtyivät tekemään yhteistyötä.

Myös syyttäjillä on Alvesalo-Kuusen mukaan korkea kynnys viedä tapauksia oikeuteen. Tuomioistuimilla on hankaluuksia hahmottaa työnantajan vastuuta, mikä näkyy pienissä yhteisösakoissa.

USEITA RIKOKSEN UUSIJOITA

Useimmiten työturvallisuusrikoksesta on tuomittu yhteisösakkoja teollisuusyritykselle, liki 60 prosentissa tapauksista. Toiseksi eniten tuomiolla ovat olleet rakennusalan yritykset.

Kyseessä ei aina ole satunnaistapauksesta. Useammassa kuin joka viidennessä yrityksessä oli sattunut työtapaturma tai läheltä piti -tilanne jo ennen tuomittua rikosta.

Varsinaisia rikoksen uusijoita oli joukossa useita. Pahimmillaan sama teollisuusyritys oli syyllistynyt työturvallisuusrikokseen neljä kertaa viiden vuoden aikana. Neljä yrityksistä oli syyllistynyt rikokseen useammin kuin kaksi kertaa saman jakson aikana.

Alvesalo-Kuusi sanoo, että yhteisösakosta jää merkintä rikosrekisteriin. Rikoksen uusiminen johtaa yleensä kovempiin tuomioihin, mutta yhteisösakosta saatua rangaistusta ei aina huomioida.

– Asiaa pitäisi kysyä tuomioistuimilta, sillä yksilön osalta rikosrekisterillä on merkitystä.

Lain mukaan rikoksesta saatu hyöty voidaan tuomita valtiolle. Työturvallisuusrikoksissa näin on menetelty ani harvoin. Aineiston perusteella rikoshyöty tuomittiin valtiolle vain kymmenessä tapauksessa, keskimäärin hyödyksi arvioitiin 230 euroa.

KOVEMPIA RANGAISTUKSIA

Teollisuusliitossa arvioidaan, että yhteisösakot voisivat olla merkittävästi suurempia.

– Sakot ovat niin pieniä, että suurempi vaikutus on tuomioiden saamalla julkisuudella, imagotappiolla. Järjestelmän toimivuudelle olisi parempi, että yritys katsottaisiin aina vastuulliseksi työturvallisuusrikoksessa, työympäristöpäällikkö Juha Pesola sanoo.

Harmaan talouden tutkijat ovat vaatineet, että työturvallisuusrikoksista saatu taloudellinen hyöty pitäisi määrätä aina valtiolle.

Alvesalo-Kuusi huomauttaa, että työturvallisuusrikoksen takia saadut kustannussäästöt ovat huomattavasti suuremmat kuin rikoksesta määrätyt sanktiot ja vahingonkorvaukset.

– Pienet yhteisösakot eivät viesti selvästi, että työturvallisuuskustannukset pitää ottaa huomioon bisnestä tehtäessä.

Lain mukaan yhteisösakkoja määrätessä arvioidaan myös työnantajaorganisaation taloudellinen tila. Käytännössä tämä ei näy.

Tutkimuksessaan Alvesalo-Kuusi ja Lähteenmäki esittävät, että yhteisösakot tulisi suhteuttaa yrityksen kokonaistaloudelliseen tilanteeseen. Yhteisösakot kasvaisivat selvästi nykyisistä.

– Tuomioistuinten pitäisi katsoa yritysten taloutta ja suhteuttaa rangaistus henkilöiden, yritysten ja niiden tulojen kesken, Alvesalo-Kuusi toteaa.

TEKSTI BIRGITTA SUORSA / UP
KUVITUS TUOMAS IKONEN

OIVALTAJA: Juha Vasara: ”Murikassa syntyy paljon spontaania keskustelua”

Yhteys työpaikkojen arkeen ja käytännönläheisyys. Nämä tekijät leimaavat vahvasti Murikka-opiston työsuojelukursseja, luonnehtii työsuojeluaineiden opettaja Juha Vasara.

– Täällä kursseilla tulee aina vastaan paljon konkreettisia tilanteita ja esimerkkejä siitä, mitä opiskelijoitten omilla työpaikoilla on tapahtunut.

Vertailukohtana Vasaralla on akateeminen maailma. Hän aloitti Murikassa toukokuussa, mutta oli sitä ennen reilut kymmenen vuotta turvallisuustekniikan opettajana ja yrityshankkeiden toteuttajana Tampereen teknillisellä yliopistolla, jossa hänen erityisalaansa olivat turvallisuusjohtaminen ja riskienhallinta työpaikoilla.

Sopiva hetki vaihtaa töitä koitti keväällä, kun Vasara jätti tarkastettavaksi väitöskirjansa, jonka aiheena oli turvallisuusvaatimusten hallinta kansainvälisessä liiketoiminnassa.

– Huomasin netistä työpaikkailmoituksen, että Murikka-opisto hakee opettajaa. Tehtävä vaikutti kiinnostavalta, hän kertoo.

”Murikassa syntyy paljon keskustelua ja tiedonvaihtoa. Yliopistolla sitä ei niin paljon ja spontaanisti tapahtunut.”

Vasara palkattiin toukokuussa ja hän aloitti työsuojelukurssien vetämisen kesäkuussa. Uudessa työssään hän on pannut merkille teollisuusliittolaisten kovan motivaation.

– Murikassa paistaa läpi opiskelijoiden innokkuus, halu saada tietoa ja osaamista omaan työsuojelutehtävään sekä kehittää oman työpaikan työoloja ja turvallisuutta.

Seurauksena aktiivisesta asenteesta on myös vahva vuorovaikutus kurssilaisten välillä.

– Täällä syntyy paljon keskustelua ja tiedonvaihtoa. Yliopistolla sitä ei niin paljon ja spontaanisti tapahtunut.

Opiskelijoiden palaute on keskeistä, kun Vasara suunnittelee kurssien sisältöä ja toteutusta. Myös liiton työympäristöyksikkö on tärkeänä tukena.

– Heidän kauttaan tulee tietoa siitä, mitä kentällä tapahtuu ja millaisia asioita kannattaa kursseilla nostaa käsittelyyn.

JUHA VASARA

Työsuojeluaineiden opettaja
Murikka-opisto

TEKSTI MIKKO NIKULA
KUVA JYRKI LUUKKONEN

 

TYÖYMPÄRISTÖ: Ay-liikkeelle voitto pakokaasuilta suojaamisessa

Eurooppalainen ay-liike iloitsee EU:n tuoreesta päätöksestä, jolla suojellaan työntekijöitä dieselin pakokaasuilta. Tästä hyötyvät erityisesti kemian-, metalli- ja autoteollisuuden työntekijät.

Euroopan ammatillisen yhteistyöjärjestön EAY:n liittosihteeri Esther Lynch iloitsee siitä, että nyt karsinogeeni- ja mutageenidirektiivi tulee kattamaan myös dieselpakokaasut.

– Dieselpakokaasut ovat merkittävä syy työperäisiin kuolemantapauksiin. Valitettavasti on yhä paljon työnantajia, joiden mielestä he eivät voi pakokaasualtistukselle mitään. Tämähän ei ole totta. Ammattiliittoina tulemme tekemään yhdessä työnantajien kanssa työtä sen eteen, että laillisesti sitovia altistumisrajoja noudatetaan, Lynch lupaa.

EAY arvioi, että uusi päätös suojelee 3,6 miljoonaa työtekijää ja estää vähintään 6 000 keuhkosyöpäkuolemaa joka vuosi EU-maissa.

Työllisyys- ja sosiaaliasioista, osaamisesta ja työvoiman liikkuvuudesta vastaava komissaari Marianne Thyssen on hänkin tyytyväinen sopimukseen.

– Tämä on tärkeä edistysaskel eurooppalaisten työntekijöiden suojelemiseksi työperäiseltä syövältä. Euroopan komissio, Euroopan parlamentti ja neuvosto pääsivät sopimukseen lainsäädännöstä, joka koskee kahdeksaa uutta syöpää aiheuttavaa kemikaalia, mukaan lukien dieselpakokaasut. Näin taataan parempi suoja yli 20 miljoonalle työntekijälle Euroopassa, Thyssen toteaa.

– Muutoksesta hyötyvät erityisesti kemian-, metalli- ja autoteollisuuden työntekijät, ammattikuljettajat, rakennusalan työntekijät sekä satama- ja varastotyöntekijät. Se myös yksinkertaistaa sisämarkkinoiden toimintaa ja tekee niistä oikeudenmukaisemmat. Erityisesti pyritään auttamaan pienyrityksiä ja mikroyrityksiä noudattamaan työterveys- ja työturvallisuussääntöjä.

– Toivon, että sopimus vahvistetaan pikaisesti, jotta voimme saada aikaan todellisia muutoksia kentällä ja estää yli 100 000 syöpäkuolemaa seuraavien 50 vuoden aikana.

Sopimus toimitetaan neuvoston pysyvien edustajien komitean (Coreper) hyväksyttäväksi. Kun jäsenvaltioiden pysyvät edustajat ovat vahvistaneet sopimuksen, siitä äänestetään Euroopan parlamentin täysistunnossa.

TEKSTI SUVI SAJANIEMI
KUVA RUBEN DE RIJCKE / WIKIMEDIA COMMONS

Lähteet:

A trade union victory in protecting workers exposed to diesel engine exhaust (ETUC 11.10.2018)

Työntekijöiden suojelu syöpää aiheuttavilta kemikaaleilta: Komissaari Thyssenin lausuma EU:n toimielinten sopimuksen jälkeen (Euroopan komissio 11.10.2018)

Anu-Hanna Anttila: Palkkaeron syinä toimiala ja työtehtävän vaativuus

Teollisuusliiton naisjäsenten keskiansio on keskimäärin noin 86 prosenttia miesten keskiansiosta vuonna 2017. Kuitenkaan naisten euro ei ole vakio: se voi olla 73, 86 tai 94 senttiä – toimialasta ja työtehtävän vaativuudesta riippuen. Tämä ja moni muu palkkaukseen liittyvä kysymys selviää liiton tuoreesta Palkkakatsauksesta.

Teollisuusliiton katsauksen palkkatilastot perustuvat Tilastokeskuksen uusimpaan palkkarakenneaineistoon. Toimiala- ja tehtäväkohtaiset vertailut osoittavat tilastoidun palkkaeron vaihtelevan. Säännöllisen työajan ansioita kuvaavasta tilastosta selviää, että monilla toimialoilla naisten euro kipuaa yli 90 sentin.

”Vain yhdellä alalla naisten euro on miesten euro.”

Kaikkein suurin sukupuolten palkkaero on tekstiilien valmistuksessa. Tekstiilialalla naisten euro jää 73 senttiin. Tätä voi selittää osin Tilastokeskuksen palkkatilaston ehdoilla, sillä kaikkien pienimpien työpaikkojen henkilöstön palkkatietoja ei tilastoida tietosuojasyistä.

Vain yhdellä alalla naisten euro on miesten euro. Tilastojen mukaan sahatavaran ja puutuotteiden valmistuksessa naisten keskiansio on jopa hieman korkeampi kuin miehillä. Tämä puolestaan selittyy sillä, että naiset tekevät tällä miesvaltaisella alalla vaativuudeltaan erilaisia töitä varsin laajasti.

MIESVALTAISIA ALOJA ENEMMISTÖ

Suurin syy palkkaeroon on naisten ja miesten töiden eriytyminen eri aloille. Naiset työskentelevät yleisimmin naisvaltaisilla hoiva-, palvelu- ja ravitsemusaloilla. Miehet taas miehittävät yksityisen sektorin teollisuus-, kuljetus- ja rakennusaloja. Naisvaltaiset alat sijoittuvat yleisesti julkiselle sektorille, jossa palkat ovat keskimäärin alhaisemmat kuin yksityisellä sektorilla.

Teollisuusliiton piiriin kuuluvista toimialoista suurin osa on miesvaltaisia teollisuusaloja. Kolmen henkilömäärältään suurimman alan miesenemmistö on 88–89 prosenttia. Näistä koneiden ja laitteiden valmistuksessa naisten euro nousee 94 senttiin – tosin naisia on alan työntekijöistä vain reilu kymmenesosa. Alan työntekijöiltä vaaditaan korkeatasoista osaamista.

Teollisuusliittolaisten ammattialoista löytyy kolme naisvalta-alaa: vaatteiden valmistus, pesulapalvelut ja nahkatuotteiden valmistus. Esimerkiksi pesulapalveluissa naisten osuus on 71 prosenttia. Kun tarkastellaan työntekijöiden säännöllisen työajan ansioita, pesulapalveluissa naisten keskiansio on 95 prosenttia miesten keskiansiosta.

TYÖTEHTÄVIEN ARVOSTUS NÄKYY

Työtehtävien vaativuustaso tuottaa palkkaeroa. Lisäksi eri aloilla on omanlaisensa palkkarakenne. Esimerkiksi metalliteollisuudessa on käytössä yhdeksänportainen palkkarakenne, ja vaativuusryhmittely on jaettu kolmeen palkkaryhmään.

Monilla Teollisuusliiton piiriin kuuluvilla teollisuudenaloilla naiset tekevät pääsääntöisesti vähemmän vaativia töitä, kun taas enemmistö miehistä tekee vaativia, koulutustaan vastaavia ammattitöitä. Tämä näkyy tilastoissa palkkaerona. Pääasiallinen syy on se, että työtehtävien lisäksi myös ammatillinen koulutus on eriytynyt nais- ja miesammattialoittain. Ilman oikeaa ammattiosaamista työn vaativuustaso jää auttamatta alhaiseksi.

On esitetty, että samojen töiden palkkauksen tarkastelu ei riitä, vaan pitäisi tarkastella samanarvoisia töitä. Työn arvon arviointi on haastavaa, ja työtehtävien samanarvoisuuden mittareita on vaikea synkronoida. Esimerkiksi laaja-alaista osaamista edellyttävän palvelutyön vaativuutta voi olla hankala verrata vaikkapa teknistä osaamista edellyttävän huoltotyön vaativuuteen. Arvon määrittely kertoo väistämättä myös ammatin arvostuksesta.

ANU-HANNA ANTTILA
Teollisuusliiton tutkimuspäällikkö

Lue lisää: Palkkakatsaus 2018

KUVA KITI HAILA

TYÖYMPÄRISTÖ: Vaara vaanii matkalla

Päivän valoisa aika on lyhentynyt kesäkuusta lähtien. Kuljemme työmatkat usein hämärässä tai myöhemmin syksyllä aivan pimeässä. Tämä lisää työmatkojen riskejä.

Säätila vaikuttaa näkyvyyteen. Talvella tähän lisätään liukkaus. Nämä olosuhteet myötävaikuttavat siihen, että Suomessa sattuu vuosittain noin 20 000 työmatkatapaturmaa.

Turvallisen työmatkan ainekset ovat yksinkertaiset.

  • Ennen liikenteeseen lähtöä katsotaan ulos ikkunasta ja arvioidaan säätila. Liukkaus, sade ja pimeys moninkertaistavat riskit. Liukkauteen pitää varustautua kunnolla, laittaa esimerkiksi liukuesteet kenkiin ja varustaa polkupyörä nastarenkailla ja auto kunnollisilla talvirenkailla.
  • Nukutaan riittävät yöunet. Liikenteeseen ei silloin tarvitse lähteä väsyneenä.
  • Varataan reilusti aikaa työmatkaan, sillä kiire on usean onnettomuuden syy. Liikenteeseen pitää myös aina keskittyä, oli siellä mukana sitten autolla, pyörällä, veneellä tai jalan.
  • Jokaisen pitää myös näkyä liikenteessä. Heijastinliivi päälle, niin jalan tai pyörällä kulkeva työmatkalainen näkyy kunnolla. Nykyautoissa eivät takavalot pala, jos valoa on riittävästi. Valitettavasti automatiikka ei huomioi sumua eikä sadetta, eli huonossa kelissä on itse laitettava sumuvalo päälle.

Pienillä asioilla saadaan reilusti lisää turvallisuutta liikenteeseen! Hyvää syksyä ja turvallisia työmatkoja!

TEKSTI JUHA SUTINEN
KUVA LIIKENNETURVA

VIERAILIJA: Juhani Aro: Printtimiehen ihmeelliset seikkailut työttömyysmaailmassa

Sinä päivänä ei paljon töitä tehty. Oli D-day. Jokainen tiesi, että päätökset on tehty ja lähtö tulee joillekin. Olin lähtijöiden joukossa. Alkoivat printtimiehen ihmeelliset seikkailut työttömyysmaailmassa.

Meitä on lähipiirissäni kahdenlaisia työttömiä. Nuoria, joille sanotaan, että sinulta puuttuu kokemusta. Ja sitten minä, varttunut, jota ei syytetä kokemuksen puutteesta, muttei suurin surminkaan sanota, että olet ihan liian vanha.

Miten ihmeessä sitä kokemusta saa, jollei pääse ensimmäiseenkään työpaikkaan? Entä varttunut, joka ei enää tunnu kelpaavan mihinkään? Ei vaikka osaisi, haluaisi ja kykenisi. Ole siinä sitten näiden kanssa.

Aikanaan irtisanomisaikani päättyi. Olin jo valmistautunut hyvissä ajoin ilmoittautumalla työnhakijaksi TE-toimistoon. Se oli torstai. Puhelin soi perjantaina. Langan päässä oli TE-toimiston virkailija, ikäiseni mies.

Hän oli oikein mukava ja palvelualtis. Kokemus oli suorastaan miellyttävä. Päätimme puhelun yksissä tuumin. Myönteinen työvoimapoliittinen lausunto työttömyyskassaa varten lähti saman tien.

Siis, hei! Stop! Myönteinen työvoimapoliittinen lausunto? Mitä se tarkoittaa?

Selitys tuli heti. Se tarkoittaa, ettei TE-toimisto näe estettä työttömyysturvan maksamiselle. Kaksi kirjainta y ja t ovat ratkaisevat. Kun ne surullisen kuuluisat yt-neuvottelut käydään ja niiden tuloksena saat potkut, asia on selvä. Viiden päivän omavastuuajan jälkeen alkaa ansiosidonnainen päiväraha rullata.

”Tärkeintä on ilmaista, ettet ole työtön omaa syytäsi.”

Jos olisit itse irtisanoutunut, aiheuttanut potkusi esimerkiksi juopottelemalla, kieltäytynyt koulutuksesta tai työvoimasuunnitelman laatimisesta, olisi lausunto ollut kielteinen. Esimerkiksi. Muitakin syitä on. Silloin kassa ei voi maksaa työttömyyspäivärahaa.

Kannattaa siis olla tarkkana, kun asioi TE-toimiston kanssa. Ei ole sama, mihin niitä rukseja nettisivuilla lykkäät. Jollet osaa, pyydä apua. Ihmisen kanssa asiointi kasvokkain on nykyään työttömyysasioissakin harvinaista.

Mutta siitä se alkaa työttömäksi opiskelu. Tärkeintä on ilmaista, ettet ole työtön omaa syytäsi. Se on kaiken pohja, jolle tuleva rakentuu.

Olen 60-vuotias. Samassa rytäkässä potkut sai minua muutaman vuoden vanhempi ystäväni. Hän ei asu saman TE-toimiston alueella kuin minä. Hänellä kävi huonompi tuuri virkailijan kanssa. Hänet tällättiin oitis kurssille. En tiedä, mitä hyötyä pian eläkeiässä olevalle on jostain työnhakukurssista. Mutta kohtelu. Se oli ynseää. On tuurista kiinni, millaisen virkailijan kohdalleen saa.

Olen työttömäksi opiskelun siinä vaiheessa, että yritän karistaa työministeri Jari Lindströmin (sin.) aktiivimallia pois harteiltani. Ja sehän on todella vaikeaa. Media-alalla on hurjasti työväkeä tarjolla verrattuna vapaisiin työpaikkoihin. Lyhyellekin keikalle on tulijoita enemmän kuin Lapissa on sääskiä. Vallitsee työnantajan markkinat.

Kun vihdoin löydät sen keikan ja saat siitä rahaa, se vähentää korvauksesi määrää. Entä jollei edes keikkatöitä ole tarjolla? Silloin korvausta vähennetään vajaat viisi prosenttia.

Mikä muu kuin työttömyyskorvausten leikkausautomaatti tämä aktiivisuusmalli on?

Työttömyysopiskeluni saldo puolen vuoden ajalta tähän mennessä: Hakemuksia lähetetty: noin 30 kappaletta. Työtarjouksia TE-keskukselta 0, työtarjouksia vapailta markkinoilta 0, työhaastatteluun kutsuja 0.

Taitaa työttömyysopintojeni päättäminen olla niin kuin valmistuminen entisellä ikuisella opiskelijalla: hämärän peitossa.

JUHANI ARO
Kirjoittaja on freelancetoimittaja.