SARJAKUVA: Tapio Tomsten 7/2019
Kirjoittajalta teollisuusliitto
Nolla tonnia jätettä – miten siihen päästään? Kiertotalous tavoittelee jätteen muutosta raaka-aineeksi
Mikromuovi meressä, roskat maanteiden varsilla ja ympäristömyrkyt laskuojissa. Jäteahdistus lisääntyy samaa tahtia jätteen määrän kanssa. Mitä jokainen meistä voi tehdä paremmin? Kiertotaloudessa tavoite on, että tulevaisuudessa kaikki jäte hyödynnetään raaka-aineeksi.
Turun ohiajotien läheisyydessä, Topinojan teollisuusalueella vastaan tulee lemu ja lohduton näky: valtava kaatopaikka-alue, jossa on kasoittain kulutusyhteiskunnan ylijäämää. Yhdessä on rakennusjätettä, toisessa metallia ja kolmannessa sekajätettä.
Vaikka näky on lohduton, voimme lohduttautua kahdella asialla: Topinojalla jätteitä lajitellaan kierrätykseen ja niitä pyritään hyödyntämän mahdollisimman tehokkaasti. Toinen ilonaihe on se, että varsinainen kaatopaikkatoiminta loppui Topinojalla vuonna 2010 ja 35 hehtaarin alue sinetöidään lopullisesti vuonna 2025.
SUOMI HOITAA OSUUTENSA
Suomessa jätteen vienti kaatopaikoille alkoi vähentyä jyrkästi reilut kymmenen vuotta sitten. Vuonna 2003 kaatopaikoille rahdattiin noin 60 prosenttia yhdyskuntajätteistä, vuonna 2013 enää 25 prosenttia ja vuonna 2017 alle prosentti. Vuoden 2016 alussa orgaanisen jätteen vienti kaatopaikoille kiellettiin kokonaan.
– Olemme jätehuollossa Euroopan kärkikastia. Isoin asia on se, että pääsimme eroon yhdyskuntajätteen kaatopaikkasijoittamisesta, kunnallisten jätehuoltoyritysten edunvalvontajärjestön Suomen Kiertovoima ry:n toimitusjohtaja Riku Eksymä sanoo.
Paljon on kuitenkin edelleen tehtävää. Iso osa jätteestä poltetaan, mikä ei ole kierrättämistä.
– Seuraava askeleemme on se, että jätettä kierrätetään uusioraaka-aineeksi tehokkaammin ja vähemmän energiahyödyntämiseen. Siihen tarvitaan kansalaisten aktiivisuutta eli lajittelua, lajittelua ja lajittelua. Se on paras tapa, jolla jokainen meistä voi vaikuttaa kierrätysjärjestelmän kehittämiseen ja toimivuuteen, Eksymä sanoo.
Lajittelu on paras tapa, jolla jokainen meistä voi vaikuttaa kierrätykseen.
Kaikkialla maailmassa tilanne ei ole sama kuin Suomessa. Esimerkiksi Intian pääkaupungissa New Delhissä sijaitsevalle Ghazipurin kaatopaikalle kipataan päivittäin 2 000 tonnia jätteitä eli kaksi kolmasosaa koko Suomen vuosittaisesta jätemäärästä. Ghazipurin jätevuori on 65 metrin korkuinen ja se saavuttaa vuoden sisällä Olympiastadionin tornin 72 metrin korkeuden.
Vaikka tilanne on meillä toinen kuin Intiassa, kuluttaa keskivertosuomalainen maapallon hupenevia luonnonvaroja paljon nopeampaa tahtia kuin intialainen. Tuotamme myös melkoiset määrät jätettä, sillä iso osa hankkimistamme hyödykkeistä on kertakäyttöisiä, erityisesti kaikki pakkaukset.
Paperiset, pahviset, lasiset, metalliset, muoviset ja moninaiset niiden yhdistelmiä olevat pakkaukset joutuvat yhden käyttökerran jälkeen joko sekajätteeseen tai erilliskeräysastiaan. Erilliskeräys onkin koko kierrätyksen ytimessä. Jäte eli kierrätysraaka-aine pitää lajitella ja kerätä mahdollisimman varhaisessa vaiheessa eli siellä, missä hillon kääre muuttuu lasi- tai muovijätteeksi.
Muovi on Eksymän mukaan hyvä esimerkki, miten kierrätys toimii Suomessa. Muovipakkausten alueellinen keräysjärjestelmä luotiin vuoden 2016 alussa ja nyt se on jo hyvässä vauhdissa. Alueellisten keräyspisteiden lisäämisen ohella kiinteistökohtainen erilliskeräys lisääntyy.
FORTUMILLA MUOVIPAKKAUKSET KIERTÄVÄT KUKKARUUKUIKSI
FORTUM WASTE SOLUTIONS OY
PERUSTETTU 2017, kun Fortum osti 1979 perustetun Ekokem Oyj:n
KOTIPAIKKA Riihimäki
OMISTAJA Fortum Oyj
TUOTANTO 8 000 tonnia muovigranulaatteja, 2 miljoonaa tonnia muoviprofiileja, 2 miljoonaa kiloa polttoainetta metsäteollisuudelle
HENKILÖSTÖ Noin 260, josta työntekijöitä 130
LIIKEVAIHTO 122 milj. euroa (2018)
Margariinilaatikoita, leipäpusseja, kirsikkatomaattirasioita ja jugurttipurkkeja. Niitä ja paljon muuta näkyy muovipaalin pinnassa Fortumin muovinkierrätyslaitoksella Riihimäellä.
Laitos tuottaa jätemuovista vuodessa kahdeksan miljoonaa tonnia harmaita muovirakeita eli granulaatteja, joista esimerkiksi Uponor tekee putkia, Orthex kukkaruukkuja ja Sinituote tiskiharjoja. Granulaattien lisäksi laitos tuottaa muoviprofiileja ja korkeaenergistä polttoainetta selluteollisuudelle. Muovien kierrätys säästää neitseellistä muovin raaka-ainetta eli öljyä.
– Kyllä me täällä ajattelemme niin, että puhtaamman luonnon eteen täällä töitä tehdään. Kotonakin olemme alkaneet ajattelemaan, mitä mihinkin roskikseen pannaan. Sekajätteestä erottelemme muovit. Lasi, metallin ja paperit viemme kaupan keräyspisteeseen, omakotitalossa asuva pääluottamusmies Jussi Valkama sanoo.
Maailmassa tuotetaan vuosittain yli 400 000 000 tonnia muovia tuhansiin käyttötarkoituksiin. Siitä 15 000 tonnia päätyy Fortumin laitokselle hyödynnettäväksi.
Laitosmies Pekka Linna kertoo, miten jokainen meistä voi parantaa muovien kierrätystä hyötykäyttöön.
– Tärkein asia on, että kaikki materiaalit kerätään omiin astioihin. Meille tulee paljon ongelmia siitä, että muovin seassa on esimerkiksi puuta tai metallia.
Kun muovi tulee laitokselle, se on yleensä paalattua sekamuovia. Aluksi paalit puretaan kaivinkoneella. Kaivinkoneen kuljettaja erottelee silmämääräisesti muovin seasta isoimmat sinne kuulumattomat esineet pois ennen kuin muovimateriaali syötetään prosessiin.
Kierrätysmuovin valmistus on automaattinen prosessi alusta loppuun. Jos prosessiin kuulumaton metallinpala on tukkinut esimerkiksi murskaimen, laitosmies tulee paikalle korjaamaan tilanteen.
Myös likaiset muovirasiat aiheuttavat ongelmia.
– Muovin mukana tuleva lika tarttuu infrapunaerottimen linsseihin, jolloin laite ei osaa erotella muovilaatuja toisistaan. Siksi on tärkeää, että kuluttajat eivät laita kovin likaista muovia keräykseen, Linna sanoo.
Kuluttajia neuvotaan, mitkä muovilaadut käyvät ja mitkä eivät kierrätykseen. Kuinka tarkkana pitää olla?
– Me erottelemme täällä pakkausten muovit toisistaan, joten kaikki käy. Ongelmia tulee muusta kuin pakkausmuovista. Esimerkiksi vanhat muovimatot, Ikean siniset kassit ja kalaverkot eivät kuulu pakkauskierrätykseen.
Paljon puhuttu musta pakkausmuovi erotellaan muusta muovista poltettavan materiaalin joukkoon, sillä erottelulaiteen infrapunalukija ei osaa erottaa mustan muovin laatua.
Muovinkierrätys koskee vain pakkauksia, sillä muovipakkausten tekijät maksavat kierrätyksen. Ne eivät ole hyvillään, jos kierrätykseen päätyy pulkkia ja hammasharjoja.
IRTI OMISTAMISEN AUTUUDESTA
Turun ammattikorkeakoulun ympäristö- ja energiatekniikan lehtorilla Henna Knuutilalla on pitkä ja monipuolinen kokemus kiertotaloudesta. Juuri nyt hän koordinoi muun muassa Telaketju-hanketta, jossa kehitetään uusia tapoja kierrättää ja hyödyntää poistotekstiilejä.
Kiertotalous on usein puhetta jätemääristä, niissä olevien materiaalien uusiokäytöstä ja jätteidenpoltosta. Knuutilan mukaan tärkeintä on kuitenkin systeeminen muutos, joka tarkoittaa muun muassa siirtymistä tuotteiden omistamisesta palveluiden käyttöön. Tämän näemme arjessa esimerkiksi kaupunkipolkupyörinä ja naapurustossa lainattavina työkaluina. Helsingin Kalasataman kaupunginosassa kokeiltiin konttia, josta asukkaat pääsivät lainaamaan muun muassa porakoneita, vasaroita ja muita pieniä työkaluja.
Jotta omistamisesta voidaan siirtyä jakamismalliin, pitää tuote Knuutilan mukaan suunnitella alun perin lainattavaksi, pitkäikäiseksi ja helposti huollettavaksi sekä kierrätettäväksi. Suomessa olemme uusien toimintatapojen kokeiluissa jo hyvässä alussa, mutta maailman väkirikkaimmilla kolkilla tilanne ei ole aivan sama.
Tuote pitää suunnitella lainattavaksi, pitkäikäiseksi ja helposti huollettavaksi sekä kierrätettäväksi.
– Optimismi katoaa Vietnamin miljoonakaupungeissa, joissa asioista ajatellaan kovin eri lailla. Ihmiset puhuvat kovin vähän kiertotaloudesta, ja kierrättäminenkin on vielä lasten kengissä. Ongelmana on myös se, että ihmiset haluavat koko ajan kuluttaa enemmän, syödä enemmän lihaa, omistaa autoja ja yhä useammalla on mahdollisuus matkustaa. Raaka-aineiden kulutus kasvaa ja samalla jätemäärät, Knuutila sanoo.
LISÄÄ PAUKKUJA JALOSTUKSEEN
Suomalaisten kasvanut kierrätysinto ja halu rakentaa parempaa maailmaa eivät riitä.
– Tarvitsemme huomattavasti nykyistä enemmän erilliskerätyn hyötyjätteen käsittelykapasiteettia eli laitoksia, jotka voivat hyödyntää bio- tai muovijätettä. Jos ihmiset alkaisivat nyt kerätä muovin ja biojätteen sataprosenttisesti talteen, meillä ei olisi kapasiteettia hyödyntää sitä. Fortumin laitos Riihimäellä on ainoa, joka jalostaa uusioraaka-ainetta kotitalouksien muovipakkausjätteestä, Suomen Kiertovoiman Riku Eksymä sanoo.
Paperin ja pahvin kierrätys toimii mainiosti, mutta biojätteen hyödyntämiseen tarvitaan samanlaisia lisäinvestointeja kuin muovipakkausten kierrätykseen. Kuntien jätelaitokset ja yksityiset yritykset, kuten Gasum, rakentavat tai laajentavat olemassa olevia biokaasulaitoksia. Niissä biojätteestä jalostetaan liikennepolttoaineena käytettävää biokaasua.
Pula kierrätyslaitoksista koskee Eksymän mukaan koko Eurooppaa. Siksi erilliskerättyä muovia rahdattiin pitkään laivakaupalla EU:sta Aasian maihin. Kun Kiina kielsi muovin tuonnin, muoviralli suuntautui ympäristöjärjestö Greenpeacen mukaan muihin maihin, joskin pienempänä kuin ennen.
– Jätteiden energiahyödyntäminen on järkevä ratkaisu niin kauan kuin meillä ei ole toimivaa ja ympäristönsuojelullisesti perusteltua kierrätysratkaisua näköpiirissä. Jätteiden lajitteluun kannustetaan ja keräyspisteitä lisätään harkitusti ottamalla huomioon käsittelykapasiteetti, Eksymä sanoo.
Kierrätetyn materiaalin kysyntä on yksi tekijä, joka ohjaa käsittelylaitosten rakentamista. Kun kierrätysmateriaalit ovat haluttua raaka-ainetta, niille muodostuu riittävän korkea hinta, jolloin kierrätyslaitosten rakentaminen kannattaa. Materiaalin hinta määräytyy muun muassa sen laadun perusteella, eli esimerkiksi kierrätysmuovin pitää olla mahdollisimman puhdasta ja tasalaatuista, jotta sille on kysyntää. Toisaalta hintaan vaikuttaa myös neitseellisen muoviraaka-aineen hinta, joka riippuu raakaöljyn hinnasta. Halpa öljy tekee hallaa kierrätysmuovin markkinoille.
MOLOKILLA JÄTEASTIAT VALMISTETAAN KIERRÄTYS MIELESSÄ
MOLOK OYJ
PERUSTETTU 1991
KOTIPAIKKA Nokia
OMISTAJAT Perustaja Veikko Salli perheineen, yhtiön avainhenkilöt ja sijoitusyhtiö Vaaka Partnersin pääomasijoitusrahasto
TUOTANTO Jätteiden syväkeräysastioita
HENKILÖSTÖ Noin 70, josta työntekijöitä 25
LIIKEVAIHTO 25 milj. euroa (2018)
Harmaat, kolme metriä korkeat muovisäiliöt on pinottu Molokin Nokian tehtaan välivarastoon neljäkin sisäkkäin ja päällekkäin. Kierrätysastioiden pinot ovat vieri vieressä ja muodostavat massiivisen seinämän.
– Kierrättämisen yleistyminen näkyy työssämme joka päivä, kun tuotantomäärämme kasvaa. Erilaisia kierrätysastioita on koko ajan enemmän. Muovikierrätyksen lisääntyminen näkyy siinä, että sekajäteastioista tehdään väliseinällä kahden pussin säiliöitä: toinen muoville ja toinen sekajätteelle. Pahvit menevät paalauskoneeseen, 12 vuotta Molok Oy:ssä työskennellyt pääluottamusmies Mika Salonen kertoo.
Tuotannon eri vaiheissa ja erilaisista pakkauksista syntyy runsaasti muovijätettä, jota varten tehtaalle on tulossa prässi, joka helpottaa ylijäämämuovin käsittelyä ja keräämistä.
Maanalaiset Molokin kidat ovat korvanneet monissa taloyhtiöissä perinteiset jäteastiat. Ne säästävät monin tavoin ympäristöä. Isoja astioita tyhjennetään harvemmin, mikä säästää kuljetuskustannuksia ja kuljetuksiin tarvittavaa polttoainetta jopa 80 prosenttia. Kun kullekin jätelajille on oma keräysastia, ihmisten on helppo erotella hyötymateriaalit sekajätteestä ja kierrättää biojäte, muovit, paperit, pahvit, lasit ja metallit.
Jätesäiliöiden verhoilussa vuoden verran työskennellyt Raimo Kulmala opettaa kausityöläiseksi tulleelle Timo Loivalle, kuinka muovisten astioiden päälle asennetaan erilaisia puisia somisteita.
– Nämä hommat eivät lopu. Jätettä syntyy aina ja sitä täytyy kerätä. Mikäs on sen parempi tapa kuin pakata sitä näin isoon astiaan, Kulmala sanoo.
Kun päivästä toiseen tekee kierrättämistä helpottavia astioita, ei voi olla ajattelematta, että on osa suurempaa kokonaisuutta.
– Kierrätys on kaikin puolin hyvä systeemi: säästää luontoa ja ilmastoa, Kulmala sanoo.
Työpaikan arjessa kierrättämiseen kannustaa se, että kierrätykseen toimitetusta muovista ja metallista saadut rahat kerätään työntekijöiden virkistyskassaan. Niillä järjestetään matkoja koko henkilökunnalle.
– Viking Gracella olemme menneet varmaan viisi kertaa Ruotsiin ja viimeksi olimme Urkin piilopirtillä Pinsiössä, Salonen sanoo.
Ruotsin-matkojen alusvalinnassakin korostuu Molokin väen vastuullinen asenne, onhan Viking Gracen käyttövoimana sekä ympäristöystävällinen maakaasu että tuulivoimaa hyödyntävä roottoripurje. Suomalaisen teknologiayritys Norsepowerin kehittämää roottoripurjetta alus käyttää ensimmäisenä matkustaja-aluksena maailmassa.
FIKSUMPAA SUUNNITTELUA JA VÄHEMMÄN KULUTUSTA
Mutta palataan arkeemme, jossa jokaisella meistä on parannettavaa.
– Tärkeintä on se, että jätettä pitäisi syntyä vähemmän kuin nyt. Kun jätettä syntyy, on jo tehty jossain vaiheessa virhe, joko jo tuotesuunnittelussa tai myöhemmin, esimerkiksi kuluttamisessa, Turun ammattikorkeakoulun Henna Knuutila sanoo.
Tuotteiden helppo kierrätettävyys tarkoittaa tuotteen uutta käyttöä toisella omistajalla tai sitä, että niiden materiaali voidaan käyttää uudelleen. Uudelleenkäyttö voi olla lainausta, vuokrausta tai yhteiskäyttöä. Tuote voidaan suunnitella modulaariseksi, jolloin useampi käyttäjä voi hyödyntää sitä hieman eri tavalla.
Saastuttaja maksaa -periaate on keskeinen tuotteen elinkaareen ja kierrätykseen liittyvä asia.
– Tuotteen hinnan pitää sisältää kaikki sen elinkaareen liittyvät kustannukset kuten sen, että puuvillan kasvatus käyttää valtavasti vettä, sen että t-paidan värjääminen saastuttaa tehtaan vieressä kulkevan joen, sen että bangladeshilainen vaatteen valmistaja saa työstään riittävän palkan elämiseen ja sen että hinnassa pitää olla kaikki kuljetuskustannukset ilman subventioita. Kun paidan hinta sisältää nämä kaikki kustannukset, kuluttaja pitää siitä todennäköisesti hyvää huolta useita vuosia, eikä heitä yhden kauden jälkeen pois, Knuutila sanoo.
Oleellinen kysymys on se, kuinka paljon kulutamme.
Lopulta ideaalimaailman t-paita tulee tiensä päähän. Silloin siinä oleva tunnistetarra kertoo kierrätyslaitoksen koodinlukijalle, mitä materiaalia se on ja miten se voidaan kierrättää mahdollisimman hyvin.
Yksi arkinen kierrätyspolku on kuluttajien välinen Facebook-ryhmä tai muu kauppapaikka, jossa tietyn tuotemerkin tai tuoteryhmän, kuten vauvanvaatteiden, tavarat vaihtavat tehokkaasti omistajaa. Tämä antaa myös turvaa ostaa laadukkaita tuotteita, kun voi olla varmaa, että niistä saa hyvän hinnan käytettynäkin.
– Kuluttajien tuottama polttoon joutuva sekajäte ei ole kiertotalouden kannalta suurin ongelma, vaan kulutus itsessään ja se, kuinka nopealla syklillä heitämme tavaraa pois. Sen pohtiminen, miten saisimme vähennettyä jätteen tuottamista, on tärkeintä, Knuutila sanoo.
JÄTTEET AINA KANSSAMME
Muovi- ja biojätteiden erilliskeräystä tullaan Suomen Kiertovoiman Riku Eksymän mukaan kasvattamaan, mutta samalla ihmisten on opittava myös lajittelemaan jätteensä tehokkaammin. Niin yllättävää kuin se onkin, sekajätteen seassa on edelleen jopa 30 prosenttia biojätettä, ilmenee Helsingin Seudun Ympäristöpalvelut HSY:n selvityksestä.
Jos saisimme tämänkin biojätteen hyötykäyttöön, syntyisi siitä paljon fossiilisia polttoaineita korvaavaa biokaasua ja ekologisesti kestävällä tavalla tuotettua maanparannusainetta.
Voisiko kierrätystä ohjata kepillä ja porkkanalla, esimerkiksi hinnoittelemalla sekajätteen kerääminen kalliiksi ja kierrätyskelpoisten hyötyjätteiden kerääminen jopa ilmaiseksi?
– Kannustavat jätetaksat ovat käyttökelpoisia ohjaamaan taloyhtiöitä parempaa jätteiden lajitteluun. Joillakin paikkakunnilla on jo kokeiltu sitä, että muovijäte kerätään ilmaiseksi, Eksymä sanoo.
Komposiittimateriaalit ovat kierrättämisen kannalta ongelmallisia, koska ne sisältävät sekaisin useita erilaisia materiaaleja kuten muovia, biomateriaalia ja metallia. Ne on usein liitetty toisiinsa lujilla sidoksilla kuten kuumaliimoilla. Mutta niidenkin kanssa on elettävä.
– Komposiittimateriaalit ovat aivan hyviä, jos niitä kehitetään niin, että niiden kierrättäminen ja uudelleenkäyttö huomioidaan jo materiaali- ja tuotesuunnittelussa. Jos komposiittimateriaalit toimivat parhaiten käyttökohteessaan ja kestävät paremmin kuin muut materiaalit, pitää suunnittelijoiden huomioida niiden kierrätettävyys. Aina pitää laskea myös se, kuinka paljon kierrätys kuluttaa energiaa, Knuutila sanoo.
POLTTO ON PIKKU PAKKO
Monet arkiset käytännön asiat merkitsevät kierrätyksessä paljon.
– Keittiöiden jätteitä varten tehtävät kaapit pitää suunnitella siten, että jätteiden lajittelu on mahdollisimman helppoa, Eksymä sanoo.
Miksi Suomi suosii edelleen sekajätteen polttoa ja uusia polttolaitoksia rakennetaan, vaikka materiaaleja pitäisi kierrättää ja EU vaatii kierrätysasteen nostoa?
– Vaikka kuinka pyrimme tilanteeseen, että hyötyjätteet lajitellaan erikseen, meillä on aina ihmisten ja elinkeinoelämän tuottamaa kierrätyskelvotonta sekajätettä. Sähköä ja lämpöä tuottava jätevoimala on hyvä ratkaisu tähän, Eksymä sanoo.
Hyvä esimerkki jätteen käsittelykapasiteetin puutteesta löytyy Lounais-Suomesta, josta on viety vuosikaudet jätteitä Ruotsiin ja Viroon poltettavaksi. Saloon rakenteilla oleva valtava jätteenpolttolaitos muuttaa tämän tilanteen. Gasum tutkii yhdessä salon kaupungin kanssa, voitaisiinko sen yhteyteen rakentaa biokaasulaitos, jossa jalostettaisiin sekajätteestä eroteltavaa biojätettä liikennepolttoaineena käytettäväksi biokaasuksi.
Kierrätettävien materiaalien määrät ovat Suomessa globaalisti pieniä. Tämä johtaa siihen, että niiden jatkojalostus ei ole aina kannattavaa Suomessa eikä edes lähiseudulla. Siksi muun muassa kierrätettävää pakkauslasia viedään jatkojalostettavaksi Iso-Britanniaan.
– On tärkeää, että saamme mahdollisimman suuren osan kiertoon tulleesta materiaalista globaalisti hyödynnettäväksi ja näin säästämme neitseellisiä luonnonvaroja. Kaikki suljetut materiaalikierrot ovat hyvä asia maapallon kannalta, Knuutila sanoo.
Oleellinen kysymys on aina lopulta se, kuinka paljon kulutamme.
– Kaikki ratkaisut pitää tehdä ennen kuin jätettä syntyy. Niiden pitää olla sellaisia, että jätteen syntyminen minimoidaan, Knuutila sanoo.
NÄIN SE KÄY!
- Älä hanki turhaa tavaraa. Kun harkitset, mitä hankit, jätteet ja kierrätettävä materiaali vähenee.
- Kun kulutat, valitse kestävistä materiaaleista tehtyjä tuotteita, joita käytät pitkään.
- Kun et enää tarvitse tuolia, asiastoa, paitaa tai kameraa, myy se nettikirpputorilla tai kierrätä asuinalueesi Facebook-ryhmässä. Joku toinen osa käyttää sinulle tarpeetonta tavaraa.
- Tutustu ja käytä uusia kierrätys-, lainaus- ja yhteiskäyttöpalveluita. Anna kirjaston yllättää: selvitä mitä kaikkea voit modernista kirjastosta lainata ja mitä palveluita se tarjoaa.
- Lajittele jätteet kotona omiin astioihin. Jos taloyhtiössäsi ei ole lajitteluastioita, ota asia esille yhtiökokouksessa tai keskustelemalla taloyhtiön hallituksen jäsenten kanssa. Omakoti- ja pientaloissa selvitä jätehuoltoyhtiöltä, miten voit järjestää kierrätyksen paremmin.
- Huolehdi työpaikalla, että materiaalit menevät niille varattuihin keräysastioihin. Jos keräysastioita ei ole, keskustele luottamusmiehen kanssa, voisitteko esittää työnantajalle kierrätyksen parantamista ja keräysastioiden hankkimista.
- Kerro kierrättämisen ilosanomaa lähipiirissäsi: säästätte luonnonvaroja, vähennätte hiilidioksidipäästöjä, ehkäisette ilmastonmuutosta, toimitte taloudellisesti järkevällä tavalla ja takaatte tuleville sukupolville paremman maailman. Hyvän tekeminen yhdessä antaa hyvän mielen.
- Jos voit työssäsi vaikuttamaa tuotteiden suunnitteluun ja materiaalivalintoihin, tuo esille kestäviä materiaaleja ja tuotantotapoja. Kun tuote tulee käyttöikänsä päähän, sen materiaalit on helppo kierrättää.
TEKSTI JUKKA NORTIO
KUVAT JUHO KUVA
Bruttokansanvirkeys kasvun kiihdyttimeksi
Hyvän työtuloksen ja laadun edellytyksenä on kirkasjärkinen suunnitelma. Työrupeaman alkajaisiksi on muodostettava käsitys siitä, mistä tehtävässä on kysymys ja miten se pitäisi toteuttaa. Suunnittelua seuraa toteutus, arviointi ja kasvava ymmärrys siitä, miten työn voisi tehdä paremmin. Syklin menestyksellisessä läpikäymisessä tarvitaan ajattelua sen jokaisessa vaiheessa ja kokonaisuutta tarkasteltaessa. Tämä koskee yhtä lailla asiantuntija- ja niin kutsuttua suorittavaa työtä.
Ihminen on jaksamisensa kanssa rajallinen olento. Ensiluokkainen keskittyminen kestää korkeintaan muutaman tunnin. Kun henkinen tai fyysinen rasitus alkavat painaa, havainnointi, reagointi ja toiminnan ohjaaminen muuttuvat astetta tai muutamaa heikommaksi. Työtahti alkaa hiipua. Päiväkohtaista tuotosta voidaan nostaa tauotuksella, mutta työskentelyjakson pituus ja intensiivisyys asettavat aina rajansa.
Parhaan tuloksen aikaan saaminen viikon jokaisena työpäivänä edellyttää sitä, että työn tekeminen voidaan aloittaa virkeänä. Ei vaikkapa monille työntekijöille tavallisen pitkän aamuisen työmatkan jälkeen, mitä on jo edeltänyt pitkä kotimatka edellisen työpäivän päätteeksi. Yksinomaan tämä alkaa pidempään jatkuessaan ruokkia vaivihkaa kasautuvaa väsymystä. Jos niin käy, painuu suorituskyky normaalia alemmas. Mitä syvemmäksi väsymys kehittyy, sitä pidempi aika palautumisessa kuluu.
Vaikka talven puurtamisen jälkeen ei tuntisi itseään väsyneeksi, voi silti kuulostella ehtikö tie kohti voimavarojen ehtymistä avautua. Ovatko pienet asiat alkaneet tuntua tavallista suuremmilta? Milloin viimeksi on kokenut itsensä innostuneeksi? Onko tullut moitittua itseään saamattomuudesta havaitsematta tai tunnustamatta orastavan väsymyksen merkkejä?
Olipa vastaus edellisiin kysymyksiin myöntävä, kieltävä tai empivä, loma kannattaa hyödyntää siekailematta itsensä hyväksi. Viettää aikaa läheisten, tuttujen ja harrastusten parissa tai vaan oleillen. Se on paras keino pohjustaa tulevaa jaksamista. Akkujen latautumisen myötä mittasuhteet asettuvat kohdalleen, ideointi ja ongelmien ratkominen alkavat sujua luontevasti. Myös työttömät ovat leponsa ansainneet. Työnhaku on rasittavaa työtä.
Työntekoa ja sen teettämistä pitää uudistaa, jotta Suomi voi pärjätä globaalissa kilpailussa. Jos uudistua todella halutaan, pitää suunnittelussa ottaa huomioon virkeän mielen yhteys tulokseen ja laatuun. Tätä yksilön ja kansantalouden välistä suhdetta voi kutsua bruttokansanvirkeydeksi.
Kansanvirkeyden kohottamisessa on paljon ja nopeasti tehtävissä. Työnjako ei toteudu Suomessa läheskään optimaalisesti. Kun toiset uupuvat töidensä ääreen, ei toisilla ole töitä lainkaan. Monta monituista työhaluista virkeää mieltä jää hyödyntämättä samalla kun suuri määrä työhaluisia, mutta väsymyksen puolelle kääntyneitä mieliä jää virkistämättä. Kun yhtälö ratkaistaan, menestyy Suomi tulevaisuudessa erinomaisesti.
PETTERI RAITO
Päätoimittaja
PULMAT: Ristikon ja sudokujen ratkaisut 7/2019
”Vi jobbar hårt för att andra ska få en god natts sömn” – På Hilding Anders i Närpes ser man fram emot sju goda år
På säng- och madrasstillverkaren Hilding Anders i Närpes har man klarat över ett år utan olyckor på jobbet.
Fabriken står där den stått sedan 1960-talet, på Algotsvägen 2 i Närpes, men någonstans längs vägen byttes kläderna ut mot sängar och madrasser. I tiderna färdades flera hundra sömmerskor varje morgon till svenskägda Algot Johansson Ab:s konfektionsfabrik under den österbottniska textilindustrins glansdagar.
Kvinnorna kom i minst fyra bussar – och i regel var de kvinnor – en från Malax, en från Kristinestad, en från Kauhajoki och Teuva samt en fjärde längs kustvägen. Som mest jobbade det omkring 800 sömmerskor på fabriken.
Idag är de anställda färre och könsfördelningen bland de anställda på fabriken ser helt annorlunda ut och ligger så gott som på 50–50. I fabrikslokalen har man sedan länge tillverkat sängar och de senaste knappt 20 år inom ramen för ägaren Hilding Anders, också den ursprungligen en svensk koncern.
Ungefär lika länge har huvudförtroendemannen Mats-Johan Kaars jobbat i huset.
Han hälsar besökarna välkomna till rummet där han sköter sitt förtroendeuppdrag, då han inte håller till i lagret där han vanligtvis jobbar. Vi är inne i en förhållandevis lugn period som snart får ett slut. De arbetstagare som varit permitterade har nyss återvänt till jobbet.
– Det är väldigt säsongsbetonat. Det är ganska lugnt på våren fram till slutet av maj. Till slutet av september har vi mycket av jobb, sen blir det en lite lugnare period igen och mot julen och genom januari och februari har vi fullt upp, beskriver Kaars produktionstopparna och dalarna under året.
Det verkar som om kunderna inte vill byta ut sina sängar under våren.
– Folk köper trädgårdsmöbler och grillar på sommaren och skjuter kanske upp köpandet av en ny säng till hösten eller vintern, säger Kaars.
300 000 BÄDDPLATSER I ÅRET
I fabriken tillverkas runt 300 000 bäddplatser i året, det rör sig alltså om stora volymer. Sortimentet varierar från billiga sängar till motorsängar som säljs i möbelaffären för flera tusen euro.
Här tillverkar man sängar som säljs av de inhemska möbelkedjorna och landar i såväl ungkarlslyor, familjebostäder, sommarvillor som hotell runt hela landet. Dessutom förser sängar till passagerarhytterna i stora kryssningsfartyg.
– Vi brukar säga i lagret att vi jobbar hårt för att de andra ska få en god natts sömn, säger Kaars.
Fabriken är delad i tre avdelningar: sängproduktion, madrassproduktion och lagret. Personalen inom produktionen är rätt så jämnt fördelad mellan avdelningarna.
I våras tog man på fabriken i bruk en ny produktionslinje som limmar resårmadrasser, och två år sedan förnyades inplastningslinjen. Samtidigt försvann arbetsuppgifter som krävde tunga lyft för dem som jobbade med inpackning.
ETT ÅR UTAN OLYCKOR BARA BÖRJAN
– Det som förändrats mycket under mina år på jobbet är säkerhetstänkandet. Vi fokuserar mycket på det. Vi har precis firat att vi klarat oss ett helt år utan olyckor. Det har fortsatt så efter det också så vi slår rekord varje dag, säger Kaars.
Fabrikschef Thomas Aspelin är också nöjd över utvecklingen.
– Själva skyddet är kanske 20 procent, men 80 procent består av kulturen på jobbet och själva säkerhetsänket, säger han.
Ett sätt har varit att byta arbetsuppgifter mellan de anställda så att belastningen inte blir för ensidig.
– Det är alltid en vattendelare det där med rotation. En del vill ha mer av det medan andra vill göra det de är bra på och tycker om att göra, säger Aspelin.
I hallen är det förhållandevis tyst, förutom i den ändan där ramarna till sängarna spikas ihop. Ungefär hälften av de anställda inom produktionen på fabriken är medlemmar i Industrifacket.
Arbetskompisarna Yvonne Bergström och Carina Andersson har båda 19 år bakom sig på företaget. De håller som bäst på med att limma ihop en bäddmadrass. Det blir rätt så många per dag.
– Vi gör ungefär 300 madrasser per skift, säger Andersson. Jobbet har blivit lättare med åren, men visst kan det bli stressigt under produktionstopparna.
Kaj Smith hör till dem som är aningen nyare på verkstadsgolvet även om han också har drygt fem år bakom sig på fabriken. Han håller på som bäst med att jobba med mindre bäddmadrasser. Det är ett jobb man utför ensam till skillnad från de övriga linjerna.
– Det är straffarbete det här, säger han och skrattar. Vi har ganska varierande arbetsuppgifter, eller så varierande de kan vara på en fabrik. Det är ganska bra betalt, listar Smith de goda sidorna med arbetet.
Stämningen på jobbet är för det mesta god. Smith inledde sin bana på Hilding Anders med sommarjobb och ”fastnade sen”, som han uttrycker det.
– Överlag är det riktigt bra här, säger han medan han viker ihop madrasser.
NYA TAG I LAGRET
Även på lagersidan har man tänkt om under de senaste åren, gjort om lagret och ändrat arbetssättet totalt, berättar Supply Chain Manager Andreas Ekholm.
– Idag är det färre tunga lyft för hand, säger Ekholm.
Huvudförtroendemannen Kaars berättar att lastfelen har minskat i och med att lagret gjordes om och digitaliserades.
–Det är också lättare för nya anställda då man inte behöver veta var allt ligger, utan det digitala systemet berättar om det, intygar Ekholm.
I år är det 12 sommarjobbare på fabriken i Närpes, av vilka alla nästan är delvis bekanta med jobbet från tidigare sommar och inhopp.
Dessutom har varje sommarjobbare en personlig mentor som hjälper sommarjobbarna att hitta rätt på jobbet.
Tommy Ljungkvist från Malax kör en av de 14 truckarna i lagret. Han är inne på sin andra period som vice förtroendeman. Ljungkvist började jobba på Hilding Anders genom en hyrfirma och fick fast tjänst 2013.
–Jag känner till hela stället, då jag har jobbat på alla avdelningarna. Jag gillar bäst att jobba i lagret för det är ganska självständigt, säger Ljungkvist. Han anser också att lagret funkar bättre i dagens läge – speciellt efter en ny uppdatering av det elektroniska lagersystemet.
I semestertider måste man fråga ju naturligtvis fråga om semesterplaner. Trots personalförmåner på sängar för de anställda har Ljungkvist verkligen inte bara tänkt sova bort semestern.
– Det blir till att renovera sommarstugan och nya avloppssystem ska lagas på hemgården, säger Ljungkvist innan han kör vidare med trucken.
BÄTTRE INFORMATIONSGÅNG GENOM MÅNADSMÖTE
Klaus Erbismann är chef för koncernens verksamhet i Finland och Baltikum. Han har tummen på pulsen när det kommer till finländarnas sovvanor. Vikten av vila och en god kvalitet på sömnen är något som regelbundet tas upp i medierna, vilket också syns på Hilding Anders.
– Vi har haft sju goda år nu, och nu väntar vi på sju goda år till. Vi har sett en viss förskjutning från billigare sängar mot lite dyrare. Det positiva är att finländarna verkar satsa mer på sitt sovande än tidigare, säger han.
Hösten 2018 införde man ett särskilt månadsmöte mellan ledning och förtroendevalda.
– Då tyckte jag att situation blev onödigt spänd inom organisationen, säger Erbismann.
Månadsmötet infördes efter en rätt så turbulent höst i samband med arbetstidsförlängningen som kom på köpet i samband med konkurrenskraftavtalet. Här innebär det att talkotimmarna kneps från de så kallade ”pekkasdagarna”.
I mötet deltar förutom chefen för Finland och Baltikum och huvudförtroendemannen också kontorspersonalens förtroendevalda och EWC-ombudet.
Enligt det europeiska EWC-direktivet ska multinationella företag inrätta ett europeiskt företagsråd (EWC) om arbetsgivaren eller anställda i minst två länder vill ha det så.
Det förutsätter att företaget har minst 1 000 anställda i EU/EES-länder och minst 150 anställda i två länder, och koncernen Hilding anders har verksamhet i så gott som samtliga länder i Europa.
Förutom möten mellan ledning och förtroendevalda ordnas ett möte för hela personalen ungefär en gång per kvartal.
– Jag anser att det funkar bra att vi möts en gång i månaden. Det är också lättare att vara förtroendeman då reglerna följs på jobbet, säger Kaars.
– Inte är vi ju av samma åsikt i alla frågor men det är bra höra ett annat perspektiv. Det är viktigt med transparens och kommunikation inom organisationen. Jag kan ju heller inte åtgärda problem som jag inte vet om att existerar, tillägger Erbissmann.
Huvudbild. Yvonne Bergström och Carina Andersson.
HILDING ANDERS FINLAND
HEMORT: Närpes
GRUNDAT: 1989 under namnet Unituli, en del av koncernen Hilding Anders från 1998. I Närpes från 2000.
PRODUKTION: Sängar och bäddmadrasser
VERKSAMHETSOMRÅDE: Finland
OMSÄTTNING: 35 miljoner (2018)
PERSONAL : 50 inom produktionen på fabriken i Närpes, totalt 70.
TEXT JOHANNES WARIS
FOTO JOHANNES TERVO
REPORTAASI: Sahan uusi elämä – Suomen Levy käynnisti metallilevyleikkaamon Visuveden vanhassa sahahallissa
Neljä naista ja kuusi miestä opettelevat kuitulaserleikkausta ja särmäystä entisessä sahahallissa Ruoveden Visuvedellä. Suomen Levyn uuden tehtaan tuotanto käynnistyi kesäkuussa, vaikka kaikkia laitteita ei ollut vielä edes asennettu. Ensi vuonna tehtaan on määrä työllistää vähintään 20 työntekijää kahdessa vuorossa.
KUVA YLLÄ: Timo Tulijoki maalaa mielellään Suomen Levyn tehtaalla. ”Olen tottunut tekemään vapaa-ajalla rakennushommia ja metallitöitäkin teen omiin tarpeisiin”, Tulijoki kertoo.
SUOMEN LEVY OY
PERUSTETTU 2019
KOTIPAIKKA Ruovesi
OMISTAJAT Evemet Oy, JAK-Metalli Oy, Kosmes Oy, Suomenselän Jauhemaalaus Oy ja Visu Kaluste Oy
TUOTANTO Alumiini- ja teräslevyjen särmäys ja laserleikkaus
HENKILÖSTÖ Vähintään 10 (tavoite 11/2019)
LIIKEVAIHTOTAVOITE 2,5–3,0 miljoonaa (tavoite 2020)
Kesäkuun alkupuolella Visuvesi Oy:n vanhassa saharakennuksessa Ruovedellä on vielä varsin autiota. Vajaan 4 000 neliön tehdashalliin on toistaiseksi asennettu vasta yksi upouusi kuitulaser.
– Teen istuinpeltejä satulatuoleihin. Ne menevät Kosmeksen tarpeisiin, kertoo laserleikkaaja Toni Tuoriniemi.
Parkanolainen Kosmes Oy ja neljä muuta Ylä-Pirkanmaalla toimivaa metallialan yritystä perustivat tammikuussa Ruoveden Visuvedelle uuden tehtaan, Suomen Levy Oy:n.
– Harvoin sitä pääsee alusta asti näkemään, mitä uuden yrityksen perustaminen vaatii. Kaikki on uutta. Kasasin jopa tätä kuitulaseria Bystronicin kavereiden apuna.
Uusi tehdas keskittyy alumiini- ja teräslevyjen särmäykseen ja laserleikkaamiseen. Se tekee tuotteita ensisijaisesti omistajayritysten tarpeisiin.
Tuoriniemi aloitti työt Visuvedellä toukokuussa. Hän muutti töiden perässä Petäjävedeltä Ruoveden naapurikuntaan Virroille.
– Määräaikainen sopimukseni Linjalaserilla Keuruulla loppui. Sitten hoksasin, että täällä on tällainen paikka. Hain ja pääsin, kertoo Teollisuusliittoon kuuluva Tuoriniemi.
Tuoriniemestä on kaavailtu kuitulaserin pääkäyttäjää. Ensimmäisen puoli vuotta hän työskentelee Visuvedellä vuokratyöfirman kautta. Suomen Levyn palkkalistoille hänen on määrä siirtyä lokakuussa.
– Yrityksen johto ja työkaverit tuntuvat mukavilta. Olen tyytyväinen ratkaisuuni. Toivottavasti saisin tästä pysyvän työpaikan, Tuoriniemi sanoo.
VIISIKYMPPINENKIN KELPAA
Suomen Levy sai rekrytoitua uuteen tehtaaseensa vain kolme metallialan ammattilaista. Heistä kaksi työskentelee toiminimiyrittäjinä. Loput työntekijät on koulutettava itse.
Huhtikuussa alkaneessa rekrykoulutuksessa on kymmenen opiskelijaa. Heistä koulutetaan parhaillaan metalliosien valmistuksen moniosaajia.
– Ihmettelen, että ylipäätään pääsin koulutukseen. Yli viisikymppisen on vaikea päästä enää mihinkään, sanoo virtolainen Markku Mäkirinta.
Hän kasaa neljän muun miehen kanssa hyllyjä ohutlevyjen säilytystä varten. Mäkirinta on työskennellyt aikaisemmin muovialan yrityksissä Virroilla ja Uudenkaupungin autotehtaalla. Viimeiset kaksi vuotta hän oli vailla töitä.
– Työttömäksi ei ainakaan kannata jäädä, jos vain pystyy jotain tekemään. Se on sellainen suo, ettei siitä hyvä heilu, Mäkirinta toteaa.
Koulutus kestää viisi kuukautta. Sen aikana koulutettavat oppivat kuitulaserleikkausta ja särmäystä. Lisäksi he suorittavat työturvallisuus-, hätäensiapu-, tulityö- ja trukkikortit.
– Jos koulutuksen lisäksi saa vielä työpaikan, niin sehän on äärettömän hyvä juttu. Ei tällaisia tilaisuuksia täälläpäin juuri tule.
Alun perin Suomen Levyn johto tavoitteli rekrykoulutukseen 12–14 hengen ryhmää, sillä yrityksen on määrä työllistää ensi keväänä 20–30 työntekijää.
PALUU VANHAAN SAHAHALLIIN
Alavutelainen Timo Tulijoki seisoo tukevasti saksilavalla ja maalaa betonipilaria vaaleanharmaalla maalilla.
– Olin joskus vuosien saatossa miettinyt metallialaa, koska alalla tuntuu olevan hyvin töitä ja edellisellä työpaikalla näytti jo vuosia siltä, että työt siellä loppuvat.
Tulijoki työskenteli Pohjoismaisessa ilmakuvakeskuksessa liki 16 vuotta kuvankäsittelyn, kuvanvalmistuksen ja kehystämisen parissa, kunnes yritys meni keväällä nurin.
Koulutus uudelle alalle alkoi runsaan kuukauden teoriajaksolla.
– Metallilaatujen läpikäyminen jäi tärkeimpänä mieleen. Sain heti huomata, että metallilaadut sekä kaikki niiden merkinnät ja lyhenteet pitää tässä työssä tuntea, Tulijoki kertoo.
Edellisen kerran Tulijoki teki töitä tässä samaisessa tehdashallissa vuonna 2003. Silloin työnantajana oli Visuvesi Oy. Sahan lisäksi hän työskenteli paketoinnissa ja kuivaamossa.
– Oli ihan mielenkiintoista tulla katsomaan vanhaa työpaikkaa ja tätä ympäristöä. Halli oli ollut vuosia tyhjillään ja se oli huonommassa kunnossa kuin olin ajatellut.
Visuvesi Oy ajautui konkurssiin vuonna 2011, ja sahalta ja vaneritehtaalta jäi työttömäksi noin 170 ihmistä.
Sittemmin alueelle on syntynyt uutta teollisuutta. Visuvesi Oy:n entisissä tiloissa toimivat muun muassa Suomen Jauhemaalaus sekä laboratorio- ja koulukalusteita valmistava Visu Kaluste Oy. Ne ovat molemmat Suomen Levyn omistajia.
Tulijoen edellinen työrupeama Visuvedellä kesti viisi vuotta. Hän toivoo, että Suomen Levy tarjoaa hänelle töitä eläkepäiviin saakka.
”TYÖ TEKIJÄÄNSÄ OPETTAA”
Kun Timo Tulijoki on saanut betonipilarin yläosan maalattua, Marika Holkko irrottaa varovasti pilarin keltaisen alaosan suojana olleen teipin.
– Homma on vielä alkutekijöissään, mutta odotan, että saisin täältä vakituisen työn ja pysyisin leivän syrjässä kiinni, sanoo suuratalouskokiksi aikanaan valmistunut Holkko.
Vanhaa sahahallia on siistitty tammikuusta alkaen. Suomen Levy osti hallin Pirkanmaan Bioterminaali Ltd Oy:ltä, ja siellä oli edellisen toimijan jäljiltä valtava kasa haketta.
Saha toimi aikanaan kolmessa kerroksessa. Uuden tehtaan tilat saivat avaruutta, kun kaksi ylintä kerrosta purettiin pois.
– Kun tänne saadaan lisää koneita, tämä on aivan eri maailma, Holkko sanoo.
Yksi särmäyspuristin odottaa jo asennusta hallin pitkällä sivulla, ja toisen hankinta on suunnitteilla. Tavoitteena on, että tehdas kävisi ensi vuonna kahdessa vuorossa.
Ruovesiläinen Holkko hakeutui Suomen Levyn rekrykoulutukseen, koska hän kyllästyi pitkiin työmatkoihinsa. Viime vuodet hän jakoi postia Peräseinäjoella.
– Työmatkaa kertyi 107 kilometriä sivu. Halusin löytää töitä lähempää kotia. Minulla on pienet lapset, ja ainahan se on mukavampaa olla heidän kanssaan kuin tien päällä.
Holkko suunnitteli alanvaihtoa ja haki jo Tampereelle opiskelemaan varastotyöntekijäksi, mutta koulutus ei koskaan alkanut. Metalliala ei käynyt hänellä aikaisemmin mielessäkään.
– Tulin alalle ihan pystymetsästä, mutta kyllä työ tekijäänsä opettaa, Holkko sanoo.
TYÖAJAT RATKAISIVAT
Tehdashallin sivuoven pielessä Sanni Ylimys tarkastelee hiljattain maalaamaansa vaaleanharmaata seinää.
– Tästä kohtaa oli rälläköity pois paaluja. Joku oli maalannut paalujen päät tummalla harmaalla. Peitin ne oikealla maalilla, ja nyt läntit eivät enää erotu, Ylimys toteaa tyytyväisenä.
Ruovedellä asuva Ylimys on yksi rekrykoulutuksessa olevasta neljästä naisesta.
– Minua kiinnostivat säännölliset työajat. Pieniä lapsia ja epäsäännöllistä työaikaa kaupan kassalla on hankala yhdistää, ja kaupat kun nykyään ovat aina auki, Ylimys huokaa.
Vaakakupissa painoi myös lupaus aikaisempaa paremmasta palkasta. Lisäksi Suomen Levyn tehtaalla on luvassa enemmän työtunteja kuin mitä Ylimyksellä kaupassa oli.
– Aloitin kaupalla aikanaan kesätyöntekijänä ja jäin, vaikka se ei koskaan tuntunut omalta alalta.
Ylimys on koulutukseltaan hortonomi ja viittä vaille valmis sisustusremontoija.
– Maalaustaidosta on ollut täällä hyötyä. Olen opettanut muitakin, Ylimys nauraa.
Alun perin hän oli ajatellut jatkavansa opintoja rakennusalalla.
– Työpaikan löytäminen olisikin sitten ollut toinen juttu, kun en halua reissata enkä muuttaa.
Kun Suomen Levy keväällä haki ensisijaisesti työttömiä ja työttömyysuhanalaisia rekrykoulutukseen, päätti Ylimys lähipiirinsä kannustamana tarttua tilaisuuteen.
– Täällä on ollut ihan kivaa. En ole katunut, mutta tuskin olisin hakeutunut metallialalle, jos tätä koulutusta ei olisi ollut tässä lähellä.
TOIVEISSA TYÖ KOTIKYLÄSTÄ
Visuvedeltä on noin vartin ajomatka sekä Ruovedelle että Virroille. Aki Kangasmäki on asunut Visuvedellä koko ikänsä. Vanhassa sahahallissa hänet valtaa nostalginen tunne.
– Olin täällä joskus työharjoittelussa. Nyt on hienoa nähdä, mitä sahan tilalle tulee, Kangasmäki tuumaa.
Pirkanmaan perukoilla sijaitseva Ruovesi kuuluu muuttotappiokuntiin. Kunnassa on asukkaita enää alle 4 400. Vielä 30 vuotta sitten ruovesiläisiä oli yli 6 200.
Vaikka väki onkin Ruovedellä vähentynyt viime vuosina, löytyy Visuvedeltä yhä kauppa, koulu, ryhmäperhepäiväkoti sekä kunnan vuokra-asuntoja.
Kangasmäki haki Suomen Levyn rekrykoulutukseen, koska hän haluaisi työpaikan juuri kotikylästään. Hänellä ei ole autoa, joten työssäkäynti muualla on haastavaa.
– Kouluaikaan olin kiinnostunut metallialasta, mutta opiskelin metsäkoneenkuljettajaksi. Vuoden verran tein niitä hommia, kunnes tajusin, että se on liian yksinäistä työtä minulle.
Viimeisen kymmenen vuoden aikana Kangasmäki on etsinyt omaa alaansa ja ollut useissa työharjoitteluissa ja -kokeiluissa.
– Aika pitkään olen hakenut paikkaani, mutta nyt kun sain tämän mahdollisuuden ja pääsin tähän koulutukseen, niin olisi todella mukavaa, jos tästä tulisi se oma juttu.
”PAREMPAA KUIN PUHELINMYYNTI”
Suomen Levyn rekrykoulutuksen kuopus on 23-vuotias Eetu Morri. Hän on myös ainoa, joka muutti koulutuksen vuoksi Ylä-Pirkanmaalle.
– Sain Jaska-enolta vinkin, että täällä olisi hommia, joissa saisi olla tekemisissä tietokoneiden kanssa. Minulla on niistä kokemusta harrastepuolelta, ja se veti minua tänne.
Morri muutti keväällä Urjalasta Virroille. Seutu on hänelle entuudestaan tuttua.
– Lähestulkoon koko suku on kotoisin Virroilta. Mietin silti pitkään, kannattako tänne lähteä. Toistaiseksi olen ihan positiivisella mielellä, Morri toteaa.
Peruskoulun jälkeen Morri aikoi metsäkoneenkuljettajaksi, mutta opinnot tyssäsivät allergiaan ja hän kouluttautui kokiksi. Viimeksi hän työskenteli puhelinmyyjänä Fortumilla.
– Kyllä tämä nyt on parempaa kuin puhelinmyynti. Etenkin kun pääsen käyttämään kuitulaseria, niin viihdyn.
Allergia tuppaa kiusaamaan Morria aika ajoin myös Suomen Levyn tehtaalla.
– En ollut varautunut siihen, että koulutuksessa joutuu välillä vähän maalaamaan ja siivoamaan. On kuitenkin hienoa päästä rakentamaa hallia alusta asti, Morri sanoo.
Morrilla ei ole olemassa varasuunnitelmaa, jos ura metallialalla ei urkene.
– Olen aikalailla sen varassa, että saisin tästä työpaikan, kun valmistun kurssilta syyskuussa.
”HALUAN TEHDÄ TÖITÄ”
Erkki Palanne kurvaa oranssilla trukilla kuitulaserin viereen. Hän on aikeissa vaihtaa leikkurille menevän materiaalin.
– Leikkurilla on nyt kaksimillistä kylmävalssattua terästä. Siirrän sen pois ja tuon tilalle 12 millimetriä paksua hardoxia eli kulutusterästä, Palanne selittää.
Ei aikaakaan, kun kuitulaser jo työstää hardoxista energiakouran teriä ja terätukia Jämsässä ja Mänttä-Vilppulassa toimivalle JAK-Metallille. Se on yksi Suomen Levyn omistajista.
– Punainen tähtäin näyttää sen kohdan, missä laserpää leikkaa. Energiakouran teriä on tilattu kaksisataa, mutta viisisataakin saa kuulemma tehdä.
Palanteen mielestä kuitulaserin käyttäminen on helppoa.
– Ei tämä mitään rakettitiedettä ole. Olen lukenut 14-vuotiaasta rakennekuvia. Opin ohjelman käytön melkein yhdellä katsomisella.
Virroilla asuva Palanne on koulutukseltaan ajoneuvoasentaja. Hän on työskennellyt muun muassa rakennuksilla ja korjannut rekkojen perävaunuja Jykillä. Uutta työpaikkaa hän etsi marraskuusta asti.
– Olin miettinyt metallialaa aikaisemminkin. Yhdessä vaiheessa harkitsin jo hakevani oppisopimuspaikkaakin metallialalta.
Kun seitsemäntuntinen koulutuspäivä päättyy kolmelta, ei Palanteella oli kiirettä kotiin. Kuitulaser työstää vielä tovin päivän viimeisiä leikkeitä.
– Haluan tehdä töitä. Tällä alalla ei pitäisi tulla näkemään työttömän papereita. Aina haetaan leikkaajia, särmääjiä ja koneistajia.
TEKSTI MEERI YLÄ-TUUHONEN
KUVAT JYRKI LUUKKONEN
VÄITTÄJÄT: Pitäisikö lomaa olla enemmän vai vähemmän?
Onko meillä riittävästi lomaa – ja miksi loma on tärkeää?
VÄITTÄJÄT
ANU-TUIJA LEHTO
LAKIMIES
SAK
MIKKO NYYSSÖLÄ
LAINOPILLINEN ASIAMIES
EK
KUN PUHUTAAN LOMIEN PITUUDESTA, PUHUTAAN VÄISTÄMÄTTÄ MYÖS TYÖAJASTA. PITÄISIKÖ TYÖAIKAA LYHENTÄÄ VAI PIDENTÄÄ?
MIKKO NYYSSÖLÄ: Kyllä elinikäistä työaikaa pitää pidentää. Keskeisiä työaikaan liittyviä kysymyksiä ovat liian aikainen eläkkeelle jääminen ja työkyvyttömyyseläkkeet. Pitäisi pyrkiä vaikuttamaan siihen, että ihmiset jaksaisivat pidempään töissä.
ANU-TUIJA LEHTO: Minun mielestäni vuosittaista, jopa viikoittaista työaikaa pitäisi lyhentää, että ihmiset kestäisivät kauemmin töissä.
NYYSSÖLÄ: Keskeinen kysymys on, että bruttokansantuote tulee ihmisten työpanoksesta ja tuottavuudesta, ja meillä ei ole varaa vähentää sitä työpanosta.
LEHTO: Ymmärrän kyllä, että työt täytyy tehdä ja tuottavuutta pitää nostaa, mutta ei sitä voi loputtomiin kasvattaa. Pitää katsoa myös muita seikkoja, kuten sitä, että ihmiset saavat levätä ja he ovat kiinnostuneita töistään.
NYYSSÖLÄ: Jos halutaan pitää kiinni nykymuotoisesta hyvinvointiyhteiskunnasta, pitää muistaa, että meillä on alhainen syntyvyys ja työperäistä maahanmuuttoa ei juuri ole. Työt siis pitää jonkun tehdä.
LEHTO: Pitää myös muistaa, miten työpäivien pituus on kehittynyt. Se on jo alle 8 tuntia, ja silti tuottavuus ja hyvinvointi ovat nousseet. Meidän pitää pyrkiä myös parempaan elämään.
KELLÄ ON VASTUU, ETTÄ KESÄAIKA LOMINEEN YRITYKSISSÄ SUUNNITELLAAN HYVIN?
NYYSSÖLÄ: Suurin vastuu on totta kai työnantajalla. Hän katsoo, että toiminta pyörii, kuten sen on tarkoitus pyöriä, ja merkittävä vastuu on myös huolehtia, että tasapuolisuus toteutuu pidemmällä aikaväillä. Ei voi mennä niin, että ne, joilla on kovin ääni tai terävimmät kyynärpäät, saavat parhaita lomaviikkoja.
LEHTO: Ja kyllä työntekijän täytyy myös pystyä joustamaan.
ONKO KESÄ YLIPÄÄTÄÄN HANKALAA AIKAA TUOTANNON JA LOMAJÄRJESTELYJEN SUHTEEN?
NYYSSÖLÄ: Se vaihtelee aloittain. Lomat ovat asia, joiden tiedetään aina tulevan, ja työnantajan pitää varautua ja järjestää tuotanto sen mukaan.
LEHTO: Ihmiset tietävät, kun valitsevat jonkun alan, mihin ryhtyvät ja millaista rytmiä se vaatii. Mutta tietysti kun mennään naimisiin ja tulee lapsia, tilanne saattaa muuttua. Perheillä on aika monia liikkuvia osia, joita pitää sumplia, että saadaan lapsille hoitoa ja yhteistä aikaa.
MITEN HYVIN KESÄTYÖNTEKIJÖILLÄ VOI PAIKATA LOMAILEVIA IHMISIÄ?
NYYSSÖLÄ: Heistä on paljon apua, ja kesätyöläiset ovat välttämättömyys. Kuitenkin kesätöillä on myös iso rooli siinä, että nuoret saavat mahdollisuuden kokeilla ja päästä kiinni työelämään. Se on tärkeää, ja EK:ssa on tehty vuosikaudet töitä sen eteen.
MIKÄ MERKITYS LOMALLA ON IHMISEN JAKSAMISELLE?
LEHTO: Yksi professorikin sanoi, että siihen on vaikea vastata. Toisille sopii pidempi, toisille lyhempi tauko töistä. Yhteen aikaan oltiin sitä mieltä, että pitkä tauko töistä on parempi levon kannalta, mutta nyt taas sitä mieltä, että on hyvä olla useampia lyhempiä taukoja.
NYYSSÖLÄ: Loma on kaikille tärkeää. Kun vertaa ihmisiä ennen ja jälkeen lomien, niin kyllähän loman jälkeen ollaan virkeämpiä ja hyväntuulisempia. Sillä on myös vaikutus työn laatuun. Laki lähtee siitä, että lomaa pitäisi olla vähintään kahden viikon yhtämittainen jakso. Aika monet pitävät sen nelisen viikkoa, ja siihen on sopeuduttu ja se tuntuu oikealle. Siellä missä tuotanto vaatii, lomaillaan lyhemmissäkin pätkissä.
ONKO PERINTEINEN 4–5 VIIKON LOMA MIELESTÄNNE SOPIVAN MITTAINEN?
NYYSSÖLÄ: Loman pituus tulee lainsäädännöstä. Uskoisin, että lomaa on vähintäänkin riittävästi. Ei ole tarvetta eikä mahdollisuutta lomien pidentämiseen.
LEHTO: Enemmänkin pitäisi puhua ylipäätään työajan pituudesta, ei niinkään lomasta. Mutta ei meillä tähän ole nyt kantaa, sattuneesta syystä viime aikoina ei ole keskusteltu työajan lyhentämisestä, kun on nämä kiky-päivätkin…
MITEN OIKEUDENMUKAINEN LOMA-AJAN KUUDEN PÄIVÄN SAIRAUSKARENSSI ON?
LEHTO: Se on mielestäni EU-direktiivin vastainen ja parhaillaan EU-tuomioistuimen pohdittavana. Syksyllä saadaan siihen ratkaisu.
NYYSSÖLÄ: Vanha käytäntö, että osa lomalla sairastumisesta on työntekijän omalla vastuulla, oli mielestäni oikeudenmukainen ja hyvä. Nyt siitä on vähän liikuttu.
MITÄ LOMA SINULLE TARKOITTAA JA MITEN LOMAILET?
NYYSSÖLÄ: Se on totta kai tärkeä virkistäytymisen ja levon paikka. Vietän itse paljon aikaa saaristossa ja veneillen.
LEHTO: Se on irtautumista arjesta, ja loma menee aika paljon mökillä Rantasalmella. Tykkään myös matkustella, vaikka toisaalta onkin sääli olla pois Suomesta kesällä.
VUOSILOMA
Vuosiloman pituuden määrittävät työsuhteen kesto sekä lomanmääräytymisvuoden (1.4.–31.3.) aikaiset työssäolokuukaudet. Työntekijällä on oikeus saada lomaa 2,5 arkipäivää kutakin täyttä lomanmääräytymiskuukautta kohden. Jos työsuhde on lomanmääräytymisvuoden loppuun mennessä jatkunut alle vuoden, lomaa kertyy kaksi päivää kutakin työssäolokuukautta kohden.
TEKSTI SAMI TURUNEN
KUVAT JA VIDEO LAURI ROTKO
VIERAILIJA: Liisa Lehtonen: Västäräkistä vähäsen, kesäduunarista ei päivääkään
Olen kuullut, että monille liitoissa toimiville varma kesän merkki on kesäduunarineuvojan työssään aloittaminen tai viimeistään Kesäduunari-infon käyntiin pyörähtäminen. Niinpä kesä otti tänäkin vuonna varaslähdön huhtikuun puolivälissä, jolloin aloitin tehtäväni tämän kesän neuvojana. Neuvontapalvelu aukesi yleisölle 2. toukokuuta.
Kesäduunari-info on palkansaajakeskusjärjestöjen SAK:n, Akavan ja STTK:n yhteisesti tarjoama maksuton työsuhdeneuvonta, joka on suunnattu erityisesti nuorille, vielä järjestäytymättömille työntekijöille. Palvelu toimii viidettätoista kesäänsä.
Kesäduunarineuvojan työssä painotan aina kirjallisen työsopimuksen merkitystä. Juridisesti myös suullinen työsopimus on pätevä, mutta sovittujen asioiden muistaminen ja myöhemmin toteen näyttäminen on yleensä vaikeaa. On kummankin osapuolen etu, että sopimus laaditaan kirjallisesti ja mahdollisimman selkeästi. Mikäli kirjallista sopimusta ei kuitenkaan jostain syystä ole tehty, on työntekijällä silti yleensä oikeus saada työntekonsa keskeiset ehdot kirjallisena kuukauden kuluessa työn alkamisesta.
Alkanut kesä ei kysymysten osalta ole tehnyt poikkeusta muista vuosista. Kesäduunareita pohdituttavat aiempien vuosien tapaan selvästi eniten palkkakysymykset, ja hyvänä kakkosena työaika-asiat. Vähimmäispalkkaa lähdetään usein etsimään laista, mutta tosiasiassa palkan alarajat johtuvat eri alojen työehtosopimuksista. Neuvottaessa ryhdytäänkin usein ensin selvittämään, mikä on yhteydenottajan työhön mahdollisesti soveltuva työehtosopimus.
”Kesäduunareita pohdituttavat eniten palkkakysymykset, hyvänä kakkosena työaika-asiat.”
Työaikakysymyksistä erityisesti työvuoroluettelossa ilmoitettujen vuorojen sitovuudesta on kysytty melko paljon viimeisen kolmen vuoden aikana. Työntekijät tiedustelevat, voiko sovittuja vuoroja muuttaa esimerkiksi huonon sään perusteella. Kun vuorolista on annettu tiedoksi, ei sitä kuitenkaan voi enää muuttaa kuin työntekijän suostumuksella tai töiden järjestelyihin liittyvästä painavasta syystä.
Alkukesästä palveluun ovatkin ottaneet yhteyttä erityisesti nuorten kesätyöntekijöiden vanhemmat. Moni vanhempi on kiinnostunut esimerkiksi ensimmäisessä kesätyössään olevan nuoren palkasta tai työajasta.
Myös useat työnantajat ovat ottaneet yhteyttä selvittääkseen, mitä kaikkea on tarpeen huomioida nuoren palkkaamisessa. Alle 18-vuotiaan työntekijän suojaksi on säädetty oma lakinsa ja annettu erinäisiä asetuksia, jotka sääntelevät muun muassa nuoren työaikaa, työtehtäviä ja työssä ohjaamista.
Yhteydenottajat ovat yleensä hyvin kiitollisia saamastaan avusta, mikä tekee neuvojan työstä palkitsevaa. Kesäduunari-info toimii usein ensiapuna, joka ohjaa tarvittaessa eteenpäin oikealle viranomaiselle tai liittoon. Info vaikuttaa onnistuneen tavoitteessaan olla matalan kynnyksen palvelu: yhteyttä otetaan usein esimerkiksi työsuhteen tavanomaisimpien ehtojen selvittämiseksi silloin, kun nuori on menossa ensimmäiseen kesätyöpaikkaan.
Jos siis kohtaat työpaikallasi nuoren kesätyöntekijän, autathan häntä tarvittaessa – tai neuvo soittamaan Kesäduunari-infoon!
LIISA LEHTONEN
Kirjoittaja on SAK:n, STTK:n ja Akavan yhteinen kesäduunarineuvoja.
KESÄDUUNARI-INFO
0800 179 279
ma–pe klo 9–15
Info palvelee myös nettilomakkeella www.kesaduunari.fi
Helprintillä palkat myöhässä – Pääluottamusmies: ”Porukka odottelee, miten syksyllä käy”
Mikkelin Helprintillä marssittiin kesäkuun alussa ulos palkkarästien takia. Nyt kuun lopussa osa työntekijöistä odottelee edelleen palkkojaan, kertoo painotalon pääluottamusmies Miika Orava.
Mikkeliläinen painotalo Helprint Oy painii talousvaikeuksien kanssa. Kesäkuun alussa yrityksen aamuvuoron työntekijöitä marssi ulos mielenilmauksena palkkarästien takia. Työntekijöiden mukaan ulosmarssin taustalla vaikuttivat myös huono henkilöstöpolitiikka ja sopimusrikkeet.
Kesäkuun lopussa osa Helprintin työntekijöistä odotteli yhä palkkojaan.
– Edelleenkin on vielä muutamilla palkat saamatta viime kuusta. Palkkoja on maksettu lisää, mutta kaikki eivät ole vieläkään saaneet toukokuun palkkoja, vahvistaa Helprintin pääluottamusmies Miika Orava.
KYMMENIÄ LOMAUTETTU, SYKSYÄ JÄNNITETÄÄN
Helprintin kirjoilla on noin sata työntekijää, mutta osa on tällä hetkellä lomautettuna.
– Aiemmin meillä on ollut kesäisin kiirettä, ja töitä on tehty kolmessa vuorossa kolmella koneella. Nyt lomautettuna on muutamia kymmeniä, ja töitä tehdään kahdessa vuorossa parilla koneella, Orava kertoo.
Helprint painaa mainoksia ja kuvastoja Suomen lisäksi paljon myös vientiin, esimerkiksi Ruotsiin, Keski-Eurooppaan ja Venäjälle. Parhaimmillaan painosmäärät on laskettu jopa miljoonissa. Tulevien töiden suhteen tilanne on Oravan mukaan epävarma.
– Porukka on odottavalla kannalla, kaikki odottelevat syksyä ja miten tilausten käy. Yrityksen pääseminen velkasaneeraukseenkin ratkeaa syksyllä.
”PORUKALTA ON MOTIVAATIO MENNYT”
Painotalon hankala tilanne vaikuttaa pääluottamusmiehen mukaan luonnollisesti myös työntekijöiden mielialaan.
– Porukalta on motivaatio mennyt, on vaikeata aikaa. Tilanne on sellainen, että väki saattaa karata muualle töihin, ja osa on jo lähtenytkin, Orava kertoo.
Orava näkee Helprintin vaikeuksissa laajempia yhteyksiä koko painoalan yleismaailmalliseen tilanteeseen.
– Painoalalla on ollut veristä kilpailua jo pitkään. Hintoja poljetaan, ja silti paperin hinta nousee jatkuvasti. Viimeisen muutaman vuoden aikana koko Euroopassa on kaatunut paljon painoja. Pudotuspeli on edelleen käynnissä.
– Hintataso on edelleen huono. Asiakkaat eivät halua maksaa laadusta, vaan tärkeintä on, että painetaan halvalla. Tällä hetkellä alalla pärjäävät vain isot painotalot, jotka pystyvät investoimaan ja kilpailemaan volyymilla, sekä toisaalta johonkin tiettyyn asiaan erikoistuneet pienpainot. Saa nähdä, nouseeko tämä ala ylipäätään enää, Orava pohtii.
TEKSTI ASKO-MATTI KOSKELAINEN
OIVALTAJA: Tiia Pyhtilä: ”Otetaan muut reilusti huomioon”
”Työyhteisön jouhevassa toiminnassa kysymys on paljolti siitä, miten itse ottaa muut huomioon ja pyrkii tulemaan toimeen erilaisten ihmisten kanssa”, sanoo Hyvinvointia työelämään -kurssille osallistunut Tiia Pyhtilä.
TIIA PYHTILÄ
Ikkuna- ja ovityöntekijä
Piklas Oy, Pyhäntä
2. varatyösuojeluvaltuutettu
Ammattiosaston hallituksen jäsen
Pyhännän Puutyöväen ao. 813
Pyhäntäläinen Tiia Pyhtilä kävi Hyvinvointia työelämään -viikonloppukurssin viime vuoden lokakuussa Oulussa.
– Sisältö houkutteli osallistumaan. Työhyvinvointi ja henkinen hyvinvointi ovat tärkeitä asioita, Tiia Pyhtilä arvioi.
Kurssilla aihepiiriin paneuduttiin luento-osuuksilla ja ryhmätöitä tekemällä.
– Meitä pyydettiin esimerkiksi määrittelemään se, mitä hyvinvointi on. Ryhmissä kukin sai kertoa kokemuksistaan, tuoda esiin ajatuksiaan hyvinvoinnista ja sen merkityksestä sekä siihen yhteydessä olevista tekijöistä.
– Vastaukseksi siihen mitä hyvinvointi on, tiivistyi henkilökohtainen henkinen ja fyysinen hyvinvointi sekä hyvä työilmapiiri niihin vaikuttavana asiana. Lisäksi mahdollisuus kehittyä työssä ja tietoisuus tulevasta sekä työelämän joustavuus puolin ja toisin, eli myös työntekijän tarpeita ajatellen, koettiin hyvinvoinnin kannalta tärkeiksi seikoiksi.
Vaikka kurssilla keskityttiin paljolti työelämän kysymyksiin ja asioihin, oli työskentelyn lähtökohtana ehyt käsitys ihmisistä ja elämästä.
– Kyllä se sai paljon ajattelemaan myös sitä, miten työstä palautuu ja mistä vastapaino työlle muodostuu. Minulla se on toisaalta ystäväpiiri ja toisaalta se, että pääsen rauhoittumaan ja löydän aikaa lukemiselle. Se on minun juttuni. Luen todella paljon.
”Mukava ilmapiiri rakennetaan hyvillä käytöstavoilla. Esimerkiksi sillä, että tervehditään toisia, on jo myönteinen vaikutuksensa,”
Kurssin näkökulma laajentui myös työyhteisön kokoiseksi.
– Kun mietimme ihmisten erilaisuutta, erilaisia tapoja toimia ja käsitellä asioita, havaitsimme porukalla, että työyhteisön jouhevassa toiminnassa kysymys on paljolti siitä, miten itse ottaa muut huomioon ja pyrkii tulemaan toimeen erilaisten ihmisten kanssa.
– Olen niitä oppeja käyttänyt työpaikalla. Mukava ilmapiiri rakennetaan hyvillä käytöstavoilla. Esimerkiksi sillä, että tervehditään toisia, on jo myönteinen vaikutuksensa, joka näyttää myös leviävän eteenpäin, kun itse pitää tavasta kiinni.
– Kun ottaa muut huomioon, on reilu ja ystävällinen, niin harvemmin sillä huonoa kaikua takaisin saa.
Pyhtilä on tyytyväinen, että tuli kurssin käyneeksi.
– Kurssi vastasi odotuksiin. Sieltä sai paljon hyviä ajatuksia ja eväitä työelämään. Suosittelen lämpimästi.
Työhyvinvointiin paneudutaan tänä vuonna otsikolla Työn imua etsimässä. Alueilla järjestettävien viikonloppukurssien kohderyhmänä ovat kaikki työmarkkinoiden käytettävissä olevat liiton jäsenet.
TEKSTI PETTERI RAITO
KUVA MISKA PUUMALA
Lue tästä lisää Teollisuusliiton koulutustoiminnasta ja hae kurssille