Esitimme tämän kysymyksen Teollisuusliiton pääluottamusmiehille huhtikuussa suhdannekyselyssä. Erilaisilla kysymyspatteristoilla selvitimme, minkälainen ja minkä tasoinen palkoista ja työehdoista sopiminen tuntuisi toimivimmalta. Vaihtoehtoja tarjottiin useita.
93 prosenttia pääluottamusmiehistä (N=1 013) kannatti nykyistä liittotasoista sopimista, jonka tuloksena syntyy yleissitova työehtosopimus.
Otsikossa esitetty kysymys mittaa palkkatason mahdollista muutosta nykyiseen. Kysymys on monella tavalla hankala, sillä vastauksen muodostamisessa pitäisi tietää ainakin kaksi keskeistä asiaa. Ensinnäkin se, minkälainen palkanmaksukyky työnantajayrityksellä on. Ja toiseksi tietenkin, onko työnantajalla palkanmaksuhalua.
Nykyinen laki yhteistoiminnasta yrityksissä (334/2007) velvoittaa työnantajaa antamaan tietoa pääluottamusmiehelle tuotannon, työllisyyden, kannattavuuden ja kustannusrakenteen näkymistä. Joten pääluottamusmiehillä pitäisi olla käsitys työnantajansa taloudellisesta tilasta eli palkanmaksukyvystä. Suhdannekyselyn vastausprosentti oli hyvä (44,9 %), joten tieto ja kokemus siivittivät pääluottamusmiesten arvioita.
Yleisimmin (68 %) pääluottamusmiehet arvioivat, että jos työtekijä itsekseen sopisi palkastaan ilman tessiä, niin lopputuloksena osan palkat laskisivat, osan nousisivat ja osan pysyisivät ennallaan. Näillä työpaikoilla palkkaerot väistämättä kasvaisivat.
Koetaanko työntekijät laskennalliseksi kulueräksi, joka syö firman voitto-osuutta. Vai ovatko työntekijät työnantajalle osaava tuotantotekijä, johon kannattaa panostaa?
Työnantajan maksukyvyttömyydestä tai -haluttomuudesta kertoo joka kuudes pääluottamusmies. Heidän työpaikoillaan laskisivat kaikkien palkat. Kymmenesosa veikkaisi käyvän niin, että kaikkien palkat pysyisivät ennallaan. Kaikkien palkat nousisivat -vaihtoehtoon ei uskottu (0 %) lainkaan.
Pääluottamusmiesten kirjoittamissa avovastauksissa (N=909) korostuu etenkin työnantajan palkanmaksuhalu. Toisin sanottuna asenne: koetaanko työntekijät laskennalliseksi kulueräksi, joka syö firman voitto-osuutta. Vai ovatko työntekijät työnantajalle osaava tuotantotekijä, johon kannattaa panostaa.
Kokemus puhuu pääluottamusmiehen äänellä. Vaikka palkanmaksukykyä olisi, ei monilta palkanmaksuhalua löydy. Metalliteollisuuden pääluottamusmiehet toteavat, ettei palkkoja haluta nostaa, vaikka ”Firma on tehnyt voittoa viimeiset kahdeksan vuotta” ja ”Jos yrityskohtaisesti ruvetaan sopimaan, silloin ”kasvoton raha” niittää kyllä kaiken tekemisen hinnan minimiin”.
Myöskään palkkaerojen kasvattamista ei katsota hyvällä. Työrauha häiriintyy ja palkkatasa-arvo pakenee, jos samasta tai samanarvoisesta työstä voisi maksaa mitä vain. Silloin neuvottelijan ”pärstäkerroin” tai konsernijohdon tuotto-odotukset vaikuttavat palkan tasoon entistä enemmän.
Kelvollisen palkkatason ja palkkatasa-arvon ehtona ovat yleissitovat työehtosopimukset. Niiden mukana sovitaan monista muistakin työn teettämisen ehdoista ja pelisäännöistä työpaikoilla. Siitä pääluottamusmiehet ovat erittäin yhtä mieltä. Näin nasevasti asian toteaa metallialan pääluottamusmies: ”Liitto ja työnantajat pitää saada pysymään neuvottelupöydässä. Se on loppupeleissä molempien etu.”
Kesä on jo täällä, mutta koronasta on edelleen avoimia kysymyksiä. Olemmeko syksyllä suojassa virukselta? Onko rokotekattavuus hyvällä tasolla? Onko epidemia voitettu?
Työpaikoilla tärkeitä kysymyksiä vastattavaksi ovat: Miten jatkamme toimivaa työturvallisuus- ja työterveystyötä? Miten varmistamme kriittisten riskien hallinnan? Mitä tämä eletty aika on meille opettanut? Työpaikoilla on tärkeintä käydä yhdessä läpi koettu epidemia ja varmistaa terveyden säilyminen jatkossakin. Keskusteluissa voi pohtia, miten me toimimme ja missä asioissa voimme parantaa tekemistämme.
Tämä keskustelu pitää käydä kaikilla työpaikoilla pian. Osa työpaikoista on jo tehnyt suunnitelmia, mutta toisissa vielä odotellaan. Työelämässä tarvitaan yhteistyötä ja innovatiivisuutta, jotta korona-ajan opit saadaan käytäntöön ja pidettyä pyörät pyörimässä. Siitä alkaa matka tulevaisuuden työelämään.
Luottamuksen ja yhteistyön kautta voimme edetä kohti parempaa työelämää.
Jokaisella työpaikalla on suunniteltava, miten työt järjestetään koronan jälkeisessä työelämässä. Ennen linjausten tekemistä on tärkeää kuulla henkilöstöä, sillä odotukset vaihtelevat. Suosittelen vahvasti, että koko organisaatio otetaan mukaan suunnitteluun. Henkilöstöä aidosti kuuntelemalla voidaan päästä lopputulokseen, joka joustaa erilaisten työskentelyolosuhteiden ja elämäntilanteiden mukaan.
SAK teki jäsentutkimuksen ammattiliittojen 1 200 jäsenelle. Tutkimuksessa selvitettiin korona-ajan vaikutuksia työpaikalle, jaksamiseen ja työilmapiiriin. Tulosten mukaan juuri läsnätöissä oli fyysisten kontaktien myötä pelkoa sairastumisesta. Naisilla pelko oli selvästi yleisempää kuin miehillä. Tätä tulosta selitti työn luonne naisvaltaisilla aloilla, kuten yksityisillä ja julkisilla palvelualoilla sekä sote-aloilla.
Lähes puolet liittojen jäsenistä kokee työnsä muuttuneen aiempaa kuormittavammaksi. Korona-aika on näkynyt myös työntekijöiden ahdistuksena. SAK:n kyselyn perusteella syynä ovat olleet erityisesti sosiaaliseen kanssakäymiseen vaikuttavat koronarajoitukset. Koronaviruksen aiheuttaman terveydellisen uhan vuoksi ahdistusta on kokenut reilu puolet vastanneista.
Koronavuoden aikana lähityötä tehneiden työntekijöiden jaksamisongelmat saattavat tulla viiveellä esiin. Siksi työntekijöiden tukemiseen työyhteisöissä on kiinnitettävä erityistä huomioita myös pahimman tilanteen mentyä. Työpaikoilla on syytä lähteä liikkeelle psyykkisten kuormitustekijöiden riskinarvioinnista ja varmistaa yksilöiden ja työyhteisön työkyky.
Tutkimuksen mukaan selkeä enemmistö SAK:n liittojen jäsenistä kertoo työnantajan huolehtineen riittävästi työpaikan turvallisuudesta koronavuoden aikana. Tosin SAK:n luottamushenkilöpaneeliin vastanneista luottamusmiehistä ja työsuojeluvaltuutetuista vain puolet koki, että heitä on kuultu riittävästi työturvallisuutta koskevissa kysymyksissä.
Yhteistyön tasoa on yhteistoiminnan keskeisissä kysymyksissä kehitettävä edelleen. Se vahvistaa luottamusta ja sitä työpaikoilla nyt tarvitaan. Luottamuksen ja yhteistyön kautta voimme edetä kohti parempaa työelämää.
VESA KOTAVIITA Teollisuusliiton työympäristöpäällikkö
Borgåbon Niklas Wahlroos jobb är att se till att kraftverk och andra industrianläggningar hålls i skick. Det är ett jobb som inneburit såväl översättningsuppdrag i Sverige som underhåll på kärnkraftverket i Lovisa.
7.6.2021
Fortums kraftvärmeverk i Finno i Esbo är borgåbon Niklas Wahlroos arbetsplats den här veckan. Med kraftvärme avses den energiteknik som gör det möjligt att samtidigt producera elektricitet och fjärrvärme med hög verkningsgrad.
Det på 1970-talet invigda kraftverket har genomgått omfattande förändringar under de senaste åren. En stenkolspanna lades ner i fjol som en del av målet att minska på utsläppen i fjärrvärmeproduktionen fram till 2025.
Inget för höjdrädda. Under samma arbetsdag kan Wahlroos jobba på 50 meters höjd med utsikt över havet – eller under jorden.
Men än så länge är det i gång och i pannorna skapas fjärrvärme för runt 200 000 hushåll i Esbo, Grankulla och Kyrkslätt. Det är Wahlroos arbetsgivare Caverion som sköter om underhållet på kraftverket.
– Ibland är det större jobb och i mellan är det mindre. Ofta handlar det om att göra underhåll på så att de inte går sönder då processen är igång, för då blir det dyrt. I de här kraftverken är det ofta frågan om aska och kol och annat som sliter hårt på maskinerna.
”Det som kännetecknar det här jobbet är att man blir smutsig”, säger Niklas Wahlroos.
Det handlar om mekaniskt underhåll och förebyggande service. Att lappa, svetsa, serva, underhålla, och ibland vänta på reservdelar.
– Egentligen gör jag allt som ”strukarna”, eller elektrikerna, inte gör.
Och det är inte så lite det.
SNUBBLADE IN I BRANSCHEN
Det är egentligen av en slump som det blev så att Wahlroos började jobba med mekaniskt underhåll och teknisk service för fem år sedan.
– Jag är ju egentligen husbyggare och snickare till utbildningen, det har inte mycket att göra med det här. Men man lär ju sig på jobbet, säger Wahlroos.
Wahlroos jobbar i regel några veckor i taget på samma ställe. Ofta blir det kraftverk men han har också skött underhåll på Fazers fabrik i Vanda.
Han bodde med sin flickvän i Åbo där hon studerade. Wahlroos började se sig om efter arbete och svarade på en annons där en hyresfirma sökte arbetare till ett rivningsjobb på en månad.
Det gick som det ibland går och den ena månaden blev två, sedan tre och till sist blev Wahlroos erbjuden anställning på Maintpartner, som företaget då fortfarande hette.
Caverion köpte upp Maintpartners verksamhet i Finland, Estland och Polen för två år sedan.
Ungefär vid samma tidpunkt flyttade också Wahlroos tillbaka till Nyland och blev en del av teamet där. Själva enheten ligger i Vanda, men där har han knappt satt sin fot under den senaste tiden.
– Jag är ju egentligen husbyggare och snickare till utbildningen, det har inte mycket att göra med det här. Men man lär ju sig på jobbet.
I hans team jobbar runt 10 personer. De jobbar för det mesta i par, men den här veckan kör Wahlroos solo på grund av att arbetskompisen är på semester.
– Den viktigaste orsaken till att man ska vara två är säkerheten. Det kan vara till exempel att den ena vaktar luckan då den andra jobbar inne i en cistern. Om något händer så kan det vara svårt att ta sig ut. Därför är vi två.
En annan grej som kräver att arbetarskyddet fungerar till max är hetarbeten, till exempel svetsning eller lödning.
– Men här är brandrisken väldigt liten, intygar han.
Här finns allt som kan tänkas behövas på jobbet. Den personliga verktygslådan modell större följer alltid med till följande arbetsplats.
RESER RUNT
Tjugofemåringen Wahlroos pendlar till jobbet från Borgå där han bor med sambo och hund. Det blir 700 kilometer i veckan för tillfället. Även på jobbet är han ofta på resande fot.
I dagens läge jobbar han framför allt på kraftverk och industrianläggningar i Nyland. Tidigare, då han hade Reso i Åbotrakten som hemmabas, var det inte ovanligt att jobbet krävde också längre vistelser i Sverige.
– Det längsta har varit tre månader i Eskilstuna. Till en början var jag tolk när de behövde någon som kunde svenska. Det gjorde jag i två veckor, ett ganska lätt jobb, minns Wahlroos.
I regel jobbar han ändå några veckor eller en månad på ett och samma ställe innan det blir dags för flytt, men det finns undantag.
– Då det är servicestopp på kärnkraftverket i Lovisa brukar det ta tre månader. Där har jag varit två gånger, berättar Wahlroos.
Wahlroos har också kommit in i den fackliga svängen då han valdes till vice förtroendeman. Han har tillsvidare deltagit i ett inledande tillfälle för förtroendemän som ordnades över nätet på grund de begränsningar som kampen mot coronapandemin innebär.
CORONATIDEN INTE SÅ SPECIELL
Wahlroos berättar att coronapandemin ändå på det stora hela inte märkts av på jobbet, förutom då i form av näs- och munskydden som ibland gör att skyddsglasen immar till.
– Det är ofta stora enheter och det finns gott om rum för alla att hålla avstånd. Inte är det någon rusning precis i matsalen heller, berättar han.
Bilen är ett av de viktigaste arbetsredskapen. Speciellt för dem som jourar och rycket ut vid behov. Wahlroos rör sig för det mesta med egen bil.
Snart börjar Wahlroos jobb i kraftverket i Esbo vara över för den här gången.
Nästa anhalt finns högst antagligen i Ingå. Där väntar ett arbete i tunnlar under jorden, där det kan vara si och så med mobilsignal.
– Man måste fara dit arbetet finns, avslutar Wahlroos.
”Työkaverit kinusi viime syksynä, että ruppee sie siihen pääluottamusmieheksi. Vaaleiksi meni ja sain voiton. Eihän tämä nyt ole hommaa kummempaa. Mikäs siinä, en ole tähän itkuissa suin lähtenyt, kivaa on. Työkaverit ovat mukavia.
Tiedonkulku on sellainen, mitä monikin haluaa paremmaksi. Sitä pitäisi kehittää. Joskus tiedonsaanti on kortilla, mutta hommat pyörivät vanhaan malliin. Tottuneesti tehdään. Kaikki ovat olleet töissä vuosia, taitaa pisin työsuhde täällä olla yli 40 vuotta.
Vuonna 2003 tulin itse töihin Kermansavelle, sitten Tulikivi osti sen. Tulikivellä on pääpaikka Juuassa, täällä Heinävedellä tehdään keraamisia uuneja. Uuneja myös kehitetään koko ajan. Kaikkea kehitetään.
Tuotannossa työntekijöitä on Heinävedellä parikymmentä ja toimihenkilöitä neljä. Olen uuniosastolla elementtityöntekijänä. Uunielementtien raaka-aineet sekoitetaan vähän kuin betonimyllyssä, puristetaan koneella elementeiksi. Uunit kasataan kuin legopalikoista tehtäisiin, sitten laastia väliin, uuni pinnoitetaan, laitetaan luukut kiinni ja siinä se on. Täällä on myös saunaosasto ja laattaosasto, välillä joutuu hyppäämään muuallekin, kun joku on poissa. Se on sellaista työnkiertoa.
Nythän puhutaan paljon paikallisesta sopimisesta, että kaikkien pitäisi sopia itse. Siinä työntekijä kyllä häviää varmasti.
Pääluottamusmiehenä pitää tehdä oikeasti hommia. Onhan tässä jo joutunut selvittelemään kaikennäköisiä koronajuttuja. Kun korona alkoi, eriytettiin työporukat ja ruokataukopaikat kolmeen osaan. Töissä on myös koronatyöryhmä, ja välillä tulee uusia sääntöjä.
Tänä vuonna lomautuksia on ollut ihmeen vähän, vain kaksi. Konsernissa ovat yt:t päällä jatkuvasti. Kun yhdet loppuvat, niin toiset alkavat. Lomautukset ovat yleensä olleet viikon mittaisia. Eikä sitä yhtään tiiä, tilanne voi yhtäkkiä kääntyä, tämähän on pörssiyhtiö.
Oli myös palkkaneuvottelut alkuvuodesta, ja ihmiset tietysti aina kyselevät kaikkea maan ja taivaan välillä. Asiat on aina saatu selviksi, jotakin kautta. Teollisuusliiton paikallistoimistosta Varkaudesta olen saanut paljon apuja.
Nythän puhutaan paljon paikallisesta sopimisesta, että kaikkien pitäisi sopia itse. Siinä työntekijä kyllä häviää varmasti. Teollisuusliitto on kuitenkin sanonut, että se neuvottelee meidän puolestamme.
Pääluottamusmiehenä minulle on ainakin tärkeää olla tasapuolinen kaikille. Auttaa kaikkia. Otetaan päivä kerrallaan, ei tässä kummemmin. Meidän pomotkin ovat sellaisia kivoja, niitten kanssa voi jutella kaikesta ja kysellä, ei ole hirmuisia erimielisyyksiä ollut.”
Hur långa semestrar vi får njuta sav grundar sig långt på vad som står i lagen, men om semesterlön står det inget i lagboken. Sjuklön och söckenhelgsersättningarna är också bättre i kollektivavtalen än i lagen.
4.6.2022
Hur skulle det kännas om du måste förhandla med arbetsgivaren om semesterlönen? Betalar din arbetsgivare snällt lön till dig under din familjeledighet trots att lagen inte kräver det?
I regel är villkoren för de anställda bättre då man följer kollektivavtalet än då man går enligt vad som står i lagen om anställningsvillkor. Dessutom måste inte arbetstagaren förhandla med arbetsgivaren om varje förmån som överstiger den lagstadgade nivån.
– Om man i pengar jämför värdet mellan de arbetsvillkor som man förhandlat fram och skrivit ner i kollektivavtalet med den nivå som det står i lagen så kan det röra sig om flera tusenlappar i året, säger Riitta Koskinen, avtalsexpert vid Industrifacket.
– Bara semesterpenningen utgör hälften av semesterlönen och lagen känner inte till någon semesterpenning, säger Koskinen.
Semester samlar man in oftast enligt semesterlagen, det vill säga 2,5 dagar per inarbetad månad. I några få branscher gäller 3 dagar per månad, till exempel statliga tjänster.
BARA SJÄLVSTÄNDIGHETSDAGEN LEDIG MED LÖN?
Om man går enligt lagen så är det bara självständighetsdagen 6.12 som är en ledig dag med full lön om dagen infaller på en dag som den anställda normalt jobbar. Vilka dagar som räknas som söckenhelger med full lön, det beror på kollektivavtalet.
Det gäller också för utnämningsdagar eller så kallade ”pekkasdagar”.
Studieledigheten har man stadgat om i lagen om studieledighet. Studieledigheten är oavlönad enligt lag, men också gällande det har man avtalat om på olika sätt inom ramen för kollektivavtalen.
SJUKLÖN OCH FÖRÄLDRALEDIGHET
Då en arbetstagare blir sjuk eller hamnar ut för en olycka garanterar lagen full lön för nio vardagar.
Även här är kollektivavtalen bättre. Vi kan ta ett exempel från ett av Industrifacktets 35 kollektivavtal. I avtalet för kemisk basindustri betalas sjuklön i enlighet med anställningsförhållandets längd från 28 kalenderdagar till 56 kalenderdagar. ’
Bara semesterpenningen utgör hälften av semesterlönen och lagen känner inte till någon semesterpenning
Lagen förutsätter inte att arbetsgivaren betalar lön för den tid som den anställda är föräldraledig eller tillfälligt vårdledig för att sköta om ett sjukt barn. I flera kollektivavtal är också de här dagarna avlönade dagar.
PÅ LÖNEDAGEN VISAR AVTALET SITT SANNA VÄRDE
Senast då lönekvittot kommer på posten eller dyker upp i nätbanken inser man ett hurdant lukrativt papper kollektivavtalet egentligen är. Eftersom Finlands lag inte känner till någon minimilön så är det kollektivavtalen som bestämmer lönerna i branschen – och de allmänna löneförhöjningarna då det är dags för sådana.
I EU höjs röster för en lagstadgad minimilön i medlemsländerna. De finländska och nordiska facken förhåller sig skeptiska till initiativet.
En minimilön kan gynna människor som arbetar i medlemsländer där lönenivån är betydligt lägre, men i Norden kan det innebära en lägre lönenivå än den ”minimilön” som man avtalar om i förhandlingar mellan parterna på arbetsmarknaden.
SEMESTERLAGEN SKA UPPDATERAS
I regeringsprogrammet för Sanna Marins regering har man slagit fast att semesterlagen ska ses över och göras om.
Det kan hända att regeringsprogrammet inte på den här punkten kommer att genomföras eftersom varken arbetstagare eller arbetsgivare varit så förtjusta i tanken om att öppna upp lagpaketet.
Arbetsgivarna anser att det är frågan om ett för omfattande projekt medan arbetstagarna oroar sig för att möjligtvis gå miste om förmåner.
Fackcentralen FFC anser att det i den nuvarande semesterlagen finns en miss som borde åtgärdas. Under anställningsförhållandets första år samlar arbetstagaren in endast två dagar semester per månad. FFC:s jurist Anu-Tuija Lehto konstaterar att allt arbete ska samla in lika mycket semester.
Om man ändå går in för att riva upp semesterlagen vill arbetsgivarsidan gå in för att göra om grunderna. Till exempel vill arbetsgivarna kritiskt granska semesterlönen.
För de timanställdas del skulle det också innebära att koefficienterna som man använder för att räkna semesterdagar skulle ses över, meddelar man på Finlands näringsliv EK.
Kuten kaikki muistavat, Liettuan suuriruhtinaskunta oli 1400-luvulla Euroopan suurin valtio. Supervaltojen maailma on sittemmin muuttunut, mikä muistetaan myös esimerkiksi Rooman, Mongolian, Makedonian ja Karthagon valtakunnissa sekä tietenkin Neuvostoliitossa.
Bisnesmaailmassakin muutoksen puhurit ovat puhkuneet: vuoden 2020 maailman suurimpien yritysten kymmenen kärjestä vain yksi (Microsoft) pääsi samalle listalle vuonna 2000, eikä yksikään vuonna 1980. Kukaan ei voi rehellisesti väittää tänään tietävänsä, mistä yrityksistä lista koostuu 2040.
Maailma muuttui ainakin silloin, kun joku keksi pyörän, tulen, rahan, kirjoitustaidon, penisilliinin, mikrosirun, suhteellisuusteorian, Kehruu-Jennyn, sähköverkon, vesivessan tai nollan. Jolleivät ole niin jo tehneet, maailmaa tulevat lisää muuttamaan kiertotalous, lisätty todellisuus, nyhtökaura, tekoäly, nanoteknologia, kvanttitietokone, 3D-printtaus, power-to-x, 6G, asioiden internet sekä kylmäfuusio, sikäli kun se saadaan toimimaan.
Joskus muutokset ovat niin sanottuja mustia joutsenia, eli huomattavan epätodennäköisiä tapahtumia, joiden vaikutus tuntuu kaikkialla: koronavirus, 9/11, Eyjafjallajökull, Neuvostoliiton romahdus. Tunnettu on kaaosteorian vertaus siitä, että perhosen siivenisku aiheuttaa hirmumyrskyn toisella puolella maapalloa; pieni muutos alkutilanteessa saa aikaan eksponentiaalisen kerrannaisvaikutuksen lopputuloksessa.
Joskus muutokset ovat niin sanottuja mustia joutsenia, eli huomattavan epätodennäköisiä tapahtumia, joiden vaikutus tuntuu kaikkialla.
Vaikka moni esimerkeistä ei ehkä juuri nyt tunnu olevan lähellä omaa maata tai alaa tai intressiä, huomenna voi tilanne olla toinen. Siksi niin Suomessa kuin maailmalla kannattaa pitää silmät auki, korvat höröllä, antennit ojossa ja skannerit jylläämässä. Muutos voi olla lähempänä kuin luulemmekaan.
25-vuotiaille Google, YouTube, Wikipedia ja niin edelleen ovat ”aina” olleet olemassa, vähän nuoremmille myös sosiaalinen media. Me viisikymppiset emme välttämättä tätä aina tajua.
On oleellista, että myös ammattiyhdistysliike seuraa maailman menoa, pysyy kyydissä ja osaa sopeuttaa toimintatapojaan tarpeen tullen – mieluusti jopa ennakoiden. Jos nyt perustettaisiin aivan uusi ammattiliitto puhtaalta pöydältä, olisivatko toimintamallit, rakenteet ja vipstaakit samanlaisia kuin 1800-luvulla? Eivät varmaankaan, kun ei ole maailmakaan. Tämä ei ole ristiriidassa sen kanssa, että liikkeen arvot ja tavoitteet ovat ennallaan.
Pohjoismaisessa ay-liikkeessä on onneksi usein nähty muutokset positiivisen kautta, mahdollisuuksina esimerkiksi uusiin ja uudenlaisiin työpaikkoihin ja parempaan elämään. Maailmalta löytyy myös vastakkaisia näkökantoja. Saatetaan kirkkain silmin vastustaa vaikkapa digitalisaatiota tajuamatta sitä, että se tuli jo, eikä kelloa voi kääntää taaksepäin. Tai ehkä voi, mutta ei siinä mitään järkeä ole kenenkään kannalta – ei ainakaan duunarin.
MIKKO HAKKARAINEN Teollisuusliiton kansainvälinen asiantuntija
KUVA KITI HAILA
<kuuntelusuositus asenteesta riippuen joko Scorpions: Wind of Change tai Egotrippi: Älä koskaan ikinä>
Työkaari kantaa – tuottavaa työhyvinvointia -hankkeessa PK-yritykset osallistivat henkilöstön, tukivat esimiehiä ja satsasivat vuorovaikutukseen. Konsultti Ossi Aura totesi hankkeen loppuwebinaarissa, että 20 miljoonan liikevaihtoa pyörittävässä yrityksessä tämä tarkoitti 800 000 euroa lisää käyttökatteeseen.
28.5.2021
Teknologiateollisuuden hanke on jatkoa aiemmin pitkään pyörineelle ensimmäiselle Työkaari-hankkeelle. Tämä jatkoprojekti saadaan maaliinsa ensi kuun lopussa. Käyntiin se oli laitettu elokuussa 2018. Hankkeessa ovat mukana kaikkia alan ammattiliitot eli Teollisuusliitto, Ammattiliito Pro ja Ylemmät Toimihenkilöt YTN samoin kuin työnantajaliitto Teknologiateollisuus.
– Hankkeen tavoitteina olivat työhyvinvoinnin paraneminen, työurien pidentyminen, tuottavuuden hyvä kehitys ja yritysten ymmärryksen lisääminen työelämän murroksesta ja niiden auttaminen selviytymään jatkuvan muutoksen keskellä, kertoi projektipäällikkö Paula Varpomaa hankkeen loppuwebinaarissa.
Hanke tarjosi mukaan lähteneille yrityksille valmennusta, työpajoja ja korona-aikoina sitten seminaarien sijasta webinaareja. Yrityksissä pidettiin omia starttityöpajoja ja tehtiin kyselyitä ja analyysejä.
Hanke oli tarkoitettu ennen kaikkea pienille ja keskisuurille yrityksille. Hankkeen analysoidut tulokset saatiin 25 yrityksestä.
”IHAN TEORIAN MUKAAN”
– Eikö olekin metkaa? Kun toimitusjohtaja on aktiivinen ja kun esimiehet kokevat saavansa häneltä tukea, nämä tukevat puolestaan henkilöstöä, joka kehittyy osaavammaksi, sitoutuneemmaksi ja työkykyisemmäksi. Tämä menee ihan teorian mukaan, alleviivasi henkilöstötuottavuuden tutkija ja kehittäjä Ossi Aura hankkeen tuloksista tekemästään analyysistä.
– Ihmisten sitouttaminen ja heidän kuuntelemisensa ovat avaimia. Oman esimiehen tuella on valtava merkitys. Kun esimiehen palaute kasvoi, kasvoi myös kannattavuus. Kun esimiehen palaute pieneni, kannattavuuskin pieneni. Kun osallistetaan ja tuetaan ihmistä, olipa tämä yrityksessä missä asemassa tahansa, hän työskentelee paremmin.
Ossi Aura
Aura kuvasi, että henkilöstötuottavuudessa kasautuu kaikki se hyvä, mitä toimitusjohtajan aktiivisuudesta ja kaikkien esimiesten hyvästä johtamisesta seuraa. Tämä näkyi myös näiden hankkeessa tutkitun 25 yrityksen kannattavuudessa kahden vuoden seurannassa.
– Aktiiviset toimitusjohtajat saivat yrityksiään eteenpäin ja kannattavuus nousi 2,3 prosenttia. Yritysten liikevaihto oli keskimäärin 20 miljoonaa euroa vuodessa. Vuodessa tämä ero tarkoittaa 800 000 euroa käyttökatteessa. Se on huima summa, Aura alleviivasi.
Lähde: Ossi Auran diaesitys
KUUNTELEMINEN POIKI IDEATULVAN
Paalutuskoneita valmistavan Junttan Oy:n toimitusjohtaja Satu Marjo kertoi, että kuopiolainen perheyritys oli mukana jo ensimmäisessä Työkaaressa. Tuon hankkeen niin sanotussa Yksilötutkassa eli henkilöstökyselyssä paljastuivat yrityksen prosessien kipukohdat.
– Oli esimiesvajetta. Johtamisen linja puuttui. Osastot olivat siiloutuneet. Oli me-hengen puutetta. Työntekijät kokivat, ettei heidän kehitysideoitaan kuunneltu.
Marjo kertoo, että hankkeen työryhmässä oli 5–6 aktiivista jäsentä edustaen myös kaikkia henkilöstöryhmiä. Jo aiemmin yrityksessä oli toteutettu ”hukkajahti”. Työntekijät olivat turhautuneita, kun prosesseissa oli paljon hukkakäyntiä, ihan kaikilla tasoilla.
– Keskeisimmäksi kehityskohteeksi valittiin töiden ja tuotteiden valmistamisen sujuminen. Kun työt tökkivät, miten saadaan kehitysideat esiin?
Vuoden aikana saimme tuotannon työntekijöiltä 500 kehitysideaa, joista toteutimme 400.
Yrityksen ideahautomoksi muodostui jatkuvan parantamisen työkalu Ponniste.
– Vuoden aikana saimme tuotannon työntekijöiltä 500 kehitysideaa, joista toteutimme 400. Määrä on huikea, ja edelleen tulee ideoita ja ehdotuksia.
Hankkeen poikimiin muihin työkaluihin kuuluvat tiimipalaverit, tietoiskut esimiehille ja muutenkin avoin tiedotus, omailmoituskäytäntö, työtapaturmien ja poissaolojen tiiviimpi seuranta, varhaisen välittämisen malli ja turvallisuushavainnot ja niihin reagoiminen systemaattisesti.
– Tuottavuus nousi merkittävästi hankkeen aikana, toimitusjohtaja totesi.
”MIKÄ ON KENENKIN TARKOITUS”
Lappeenrantalaisen alihankintakonepaja Jotex Works Oy:n toimitusjohtaja Outi Pikkusilta kuvaili, että yrityksessä oli ennen hankkeeseen mukaan lähtöä puutetta ”yhteiseen hiileen puhaltamisesta”. Tehtäväkuvatkaan eivät olleet selkeitä.
– Mikä on kenenkin tarkoitus tässä organisaatiossa?
Sellaistakin asiaa siis jouduttiin pohtimaan. Esimiehiä oli saatava lisää. Samaten yritys halusi pitää kiinni ammattilaisistaan, sillä osaavista tekijöistä on pulaa.
– On entistäkin tärkeämpää pitää ne ammattilaiset töissä, saada heidät viihtymään.
Pikkusilta kertoo, että hallintoon saatiin lisää kolme henkilöä. Kaikkien vastuut päivitettiin ja koko henkilökunnan kanssa käytiin aiempaa systemaattisemmat kehityskeskustelut. Esimiesvalmennus ja yhteistyön petraaminen työterveyshuollon kanssa kuuluivat nekin työkaluihin. Avoin tiedotus ja henkilöstön ja esimiesten mukaan otto kehitystyöhön ovat tämänkin yrityksen toimitusjohtajasta yrityksen eteenpäin menon avainasioita.
– Hankkeella oli vaikutusta kannattavuuteen ja kasvuun. Hanke oli ainakin meidän yrityksellemme todella hyvä, Pikkusilta summasi Työkaari-kokemuksensa.
KAIKKI KANNATTIVAT YHTEISTYÖTÄ
Webinaarissa käytiin myös ihan aidosti studiossa istuen paneelikeskustelu. Kaikkien hankkeessa mukana olleiden liittojen johtajisto vannoi sopuisasti yhteistyön ja ihmisiä kunnioittavan johtamisen nimiin.
– Tässä hankkeessa johtaminen ei ollut käskemistä, saati huutamista, vaan yhteisiin tavoitteisiin pyrkimistä, oli jo Ossi Aura täsmentänyt tuottavuutta kasvattavan johtamisen tyylin omassa alustuksessaan.
– Hankkeen tulokset ovat hyvin rohkaisevia, mutta eivät yllättäviä. Tämä oli tiedetty jo aiemmin, mutta nyt me voimme olla 100-prosenttisen varmoja siitä, että kun satsataan yhteiseen tekemiseen, avoimuuteen ja vuorovaikutukseen, tuottaa se hyviä tuloksia, totesi Teknologiateollisuus ry:n työmarkkinajohtaja Minna Helle.
– Viisaus ei asu yhdessä päässä. Osallistava ja arvostava johtamiskulttuuri ei onnistu ilman avointa vuorovaikutusta tai ilman tiedon jakamista, Helle jatkoi.
Paneelissa pohdittiin myös korona-ajan vaikutuksia, ennen kaikkea etätyötä. YTN:n puheenjohtaja Teemu Hankamäki uskoi etätyön nostavan tuottavuutta ”yllättävän paljon”, mutta hän oli myös huolissaan etätyöhön kätkeytyvistä vaaroista.
– Negatiiviset seuraukset voivat paljastua vasta viiveellä. Etätyö voi kuormittaa ja siihen liittyy työhyvinvoinnin kysymyksiä, Hankamäki kuvasi.
Etätyö voi kuormittaa ja siihen liittyy työhyvinvoinnin kysymyksiä.
Etätöitä tekevä esimies ei välttämättä huomaa etätöitä tekevässä alaisessaan näitä seurauksia. Ja sitten kun masennus tai muu työhyvinvoinnin ongelma iskee, ollaan jo myöhässä, Hankamäki arvioi.
Ammattiliitto Pron puheenjohtaja Jorma Malinen viittasi hänkin pelkän virtuaalisen yhteydenpidon sudenkuoppiin. Hän totesi, että korona-aikoina korostuu avoimen tiedonvälityksen ja vuorovaikutuksen tärkeys. Ne hiljaiset, jotka eivät edes niissä pöydän ääressä istuen pidetyissä kokouksissa sano sanaakaan, heistä on oltava erityisen huolissaan.
KUKA MUISTAAKAAN DUUNARIA?
– Iso joukko minun edustamistani liiton jäsenistä ei ole poistunut minnekään etäälle töihin. Suuri osa töistä tehdään edelleen työpaikoilla. Miten otetaan huomioon he, jotka eivät voi olla koronaa karussa kotona?
Teollisuusliiton puheenjohtaja Riku Aalto kuvasi, että isolle joukolle jäsenistöä on kiusallista, että koronakeskustelu kääntyy aina etätöihin – kuten se kääntyi paneelissakin.
– Mutta teollisuudessa, samoin kuin palveluissa ja julkisella sektorilla, ei voi tehdä etätöitä, Aalto alleviivasi.
Erityisenä koronan luomana huolenaiheena Aalto nosti esiin koulujen etätyöskentelyn.
– Mikä jälki jää nuoriin, jotka ovat käyneet etäkoulua? Paljonko jää oppimisvelkaa? Miten, tai tuleeko tämä näkymään aikanaan työelämässä? Ja koulupudokkaita oli jo ennen koronaa.
Kultakeskuksen työntekijöiden valmistamista hopeisista Julia-kannuista kaadetaan kahvia esimerkiksi presidentinlinnassa ja Suomen suurlähetystöissä.
27.5.2021
Kultakeskus on Pohjoismaiden ja Baltian johtava jalometallialan yritys. Sen hopeinen, rokokootyylinen Julia-kahvikannu on yrityksen suosituin kannumalli. Julialla ei ole omaa suunnittelijaa, vaan se syntyi tiimityön tuloksena. Kannu on ollut Kultakeskuksen tuotannossa vuodesta 1990 lähtien. Kahvikalustoon kuuluu myös kermakko ja sokerikko.
Julia-kannu poikkesi edeltäjistään siinä, että sen runko pystyttiin tekemään yhdestä kappaleesta. Enää ei tarvinnut juottaa yhteen kahta erillistä osaa. Tämän mahdollisti teollisen tuotannon kehittyminen. Näin saatiin alennettua myös tuotantokustannuksia ja tuotteen hintaa. Vaikka valmistusprosessissa käytetään monenlaisia koneita, vaatii kannun työstäminen vielä nykyäänkin vankkaa käsityöosaamista.
Monet Kultakeskuksen työntekijät ovat viihtyneet talossa kymmeniä vuosia. He tuntevat ammattiylpeyttä siitä, että ovat kultakeskuslaisia. Kultakeskus on osa Suomen historiaa. Yritys perustettiin Hämeenlinnaan pian Suomen itsenäistymisen jälkeen.
1980–1990-luvun vaihteessa tehtaalle hankittiin teollisuusrobotteja. Niistä ei ollut kuitenkaan moniosaajiksi. Robottien ohjelmoinnissa oli iso työ, ja niitä käyttäessä olisi pitänyt tehdä pitkiä sarjoja samaa tuotetta. Nyt robotteja on jäljellä enää yksi, joka hioo veitsien päitä.
NÄIN SEN TEIMME
Kultakeskuksen valmistamia hopeisia kahvikalustoja käyttää yksityisten ihmisten lisäksi Suomen valtio presidentinlinnassa, suurlähetystöissä ja muissa edustustiloissaan. Hopeisen Julia-kahvikannun hinta liikkuu 3 000–3 500 euron tuntumassa. Kultakeskuksen tuotteita on annettu myös lahjaksi valtiovieraille.
1. TUOTANTOTYÖNTEKIJÄ JANNE PYKÄLISTÖ syöttää hopeaa sulatusuuniin, josta se tulee levyinä ulos. Puhdas hopea olisi liian pehmeää työstettäväksi, joten siihen sekoitetaan myös muita metalleja, kuten kuparia. Hopeinen kahvikannu valmistetaan 83-prosenttisesta työhopeasta. Hopea on painavaa, kuten monet muutkin jalometallit.
Yksi levy painaa runsaat neljä kiloa. Kultakeskus hankkii puhtaan hopearaaka-aineen Norjasta.
2. VALSSAAJAHARRI LEPPÄNEN työntää hopealevyn pyörivien valssirullien läpi. Kolmen vuosikymmenen kokemuksella sormet tunnistavat jo tarkkaan, milloin hopealevy alkaa olla oikean paksuinen ja sitä voi alkaa mitata.
Kahvikannun runkoa tehtäessä levy kulkee valssin läpi 25–30 kertaa. Kannun osien paksuus, kuten kaikkien muidenkin esineiden paksuus, vaihtelee jonkin verran, joten työ vaatii tarkkuutta.
3. VALSSATTU HOPEALEVY menee kupari- tai teräslevyn päällä kolmeksi tunniksi pitkään hehkutusuuniin, missä se lämpiää ja pehmenee viidentoista metrin matkalla ennen kuin se menee taas takaisin Leppäselle valssattavaksi.
Seuraavaksi levy matkaa aihioleikkaukseen, missä kone leikkaa suorakaiteen muotoisesta levystä pyöreän.
4. SEURAAVAKSI VUOROSSA ON SYVÄVETO, joka käsittää kolme eri työvaihetta. Työpöydällä on kolme eri vetotyökalusarjaa. Laatikossa on paksu vihko, jossa on tarkat ohjeistukset erilaisten esineiden vetämiseen ja muotoiluun. Työtä varten tarvitaan erilaisia työkaluja ja vetämisessä käytettäviä vetoaihioita. Sen jälkeen kannu lähtee painosorvaukseen. Sitä seuraa puristaminen, jolloin kannu alkaa löytää muotoaan.
Puristaminen sisältää myös monta eri työvaihetta. Ammattilaiset puhuvat pursottamisesta, mikä tarkoittaa kannun rungon levittämistä. Tämä vaihe vie kaksi päivää. Pursotusten välissä kannu viedään hehkutettavaksi.
Lopuksi hopeakannu saa prässikoneella kukkaornamentin kaulukseensa.
5. HOPEASEPPÄMATTI MÄKELÄpitelee kädessään hopeakannun nuuttia eli nokkaa, joka valmistetaan kahdesta osasta. Ennen kuin kannu on valmis, on edessä lukemattomia yksityiskohtaisia työvaiheita. Runkoon tehdään reikä nokkaa varten, ja kansi kiinnitetään kannuun saranalla. Sepän työtilasta näkee, että hänellä on monenlaista työtä meneillään kunniamerkkien kokoamisesta ja hopeaesineiden leimaamisesta tohtorinmiekkojen embleemilaattojen kiinnitykseen.
Mäkelä valmistui Lahden kultaseppäkoulusta vuonna 1984 ja on ehtinyt työskennellä alalla pian neljän vuosikymmenen ajan. Seinällä työntekoa seuraa valokuvassa muotoilija Tapio Wirkkala piippu sauhuten. Hän katsoo, tuleeko siitä työstä mitään, toteaa Mäkelä. Wirkkala suunnitteli Kultakeskukselle 1950–1980-luvuilla satoja malleja kynttilänjaloista ruokailuvälineisiin ja designesineisiin.
6. MÄKELÄ LEIMAA kahvikannun jalan kolmella eri punsselilla eli pakotusleimasimella. Leijonan kuva kertoo, että kannu on Kultakeskuksen valmistama, ja luku 830 ilmaisee esineen hopeapitoisuuden. Valmistusvuosi 2021 merkitään vuosileimalla U9. Nykyinen vuosileimojen merkintäjärjestelmä otettiin Suomessa käyttöön vuonna 1810. Yleensä leimat laitetaan esineeseen sitten kun se on saatu valmiiksi, mutta toisinaan, kuten kannun valmistuksessa, se on kätevämpi laittaa irralliseen jalkaan.
7. JUOTTAMISTA helpottaa nykyään se, että hopeakannun osat voidaan laserhitsata kiinni runkoon ennen juottovaihetta. Ennen vanhaan osat jouduttiin sitomaan yhteen paperilla päällystetyllä rautalangalla, jotta ne pysyivät kiinni juottamisen aikana, muistelee Mäkelä. Liitoskohdat sivellään ja suojataan ennen juottamista juoksutteella, että ne eivät hapetu.
Lopuksi Mäkelä laittaa kannun juotoskohtiin tikulla sulana juoksevaa hopeaa. Kannun pintakäsittely tapahtuu nykyään Virossa, missä se hopeoidaan ja kiillotetaan.
KULTAKESKUS OY
KOTIPAIKKA Hämeenlinna PERUSTETTU Suomessa 1918. Laajentunut yrityskauppojen myötä, kun yritys osti 2018 ruotsalaisen, vuonna 1666 perustetun Sporrong-konsernin koko osakekannan. TUOTANTO Yksi tuotantolaitos Suomessa ja kaksi Virossa. Liiketoimintaa lisäksi Ruotsissa, Norjassa, Latviassa ja Liettuassa. Valmistaa hopeaesineitä, kuten ruokailuvälineitä ja designtuotteita, sekä timantti-, kulta- ja hopeakoruja, kunniamerkkejä, mitaleita ja pokaaleja. Tuo maahan laadukkaita sveitsiläisiä kelloja sekä nuorison suosimia brändikelloja. HENKILÖKUNTA Suomessa noin 50, koko konsernissa noin 200. LIIKEVAIHTO Noin 15 milj. euroa (2019).
Nea Kallio från Axell Brusaby i Kimito tog hem segern i hästskötsel i årets upplaga FM i yrkesskicklighet. Industrifacket belönade segrarna i fyra tävlingskategorier.
26.5.2021
Finalen i Mästare2021-tävlingarna ordnades den här gången på 12 olika orter samtidigt 18–20.5. Runt 350 proffs och blivande proffs under 22 år tog sig vidare till finalerna från semifinalskedet.
Nea Kallio, som studerar vid yrkesinstitutet Axxels naturbruksenhet Brusaby i Kimito, tog hem segern tävlingsgrenen hästskötsel. Från början var det inte alls självklart att hon skulle delta i tävlingen.
– Först ville jag egentligen inte delta eftersom jag inte ser mig som en tävlingsmänniska, men sen kom jag på andra tankar. Jag lärde mig mycket under de här tre dagarna, säger Kallio.
Under de tre tävlingsdagarna fick deltagarna bland annat sköta hästen under hela den pågående tävlingen, sko hästen och lösgöra hästskor, sela hästen och göra en hälsogranskning.
– När man har skott hästar en hel dag känner man verkligen av det i låren på kvällen, säger hon.
Nea Kallio, segrare i tävingsklassen hästskötsel. FOTO SKILLS FINLAND
För Kivelä har hästar varit en del av hennes vardag sedan hon var sju år gammal. Hon hade dubbelexamen närvårdare-student i bagaget när hon bestämde sig för att söka till hästskötarlinjen.
– För mig handlar att vara med hästar också om att samtidigt både samla tankar och tömma huvudet. Hästar och andra djur lever här och nu. Vi människor kan lära oss mycket av dem, säger Kallio.
– Jag har alltid velat hjälpa människor. I framtiden skulle jag gärna jobba med någon terapiform där man använder djur som stöd, säger Kallio.
Finskspråkiga Kallio bor i Pemar och pendlar till skolan i Kimito, där utbildningen sker på svenska.
– Jag förstår nästan allt. Ibland måste jag fråga något för att det ska vara bli tydligt, men allt har gått bra säger hon.
Förutom Kivelä deltog också Cassandra Randström från Axxell i årets upplaga av FM i yrkesskicklighet. På Axxel Brusaby i Kimito kan grundexamensstuderande studera till hästskötare, djurskötare, landsbygdsföretagare och skogsarbetare och skogsserviceproducent.
Sommarplanerna är redan på det klara för vinnaren.
– Det kommer att bli en sommar med många ridläger, där jag ska jobba. Samtidigt får jag också avlagt praktikpoäng som räknas till min examen, säger hon.
”DET FINNS ALLTID JOBB FÖR EN SKICKLIG CNC-OPERATÖR”
I tävlingsserien för CNC-operatörer tog Valtteri Meurasalo från Siilinjärvi segern. Till uppgifterna hörde bland annat att svarva och fräsa, vanliga arbetsmoment inom industrin. Slutresultatet bestod också av ett delmoment där man mätte CNC-operatörens teorikunskaper.
– Det var tillräckligt utmanande uppgifter så att man verkligen får fram skillnaderna, konstaterar Meurasalo.
Valtteri Meurasalo fick sin yrkesexamen slutförd genom att delta i tävlingen Mästare2021. Jobb har han också redan på lut. FOTO SKILLS FINLAND/ SEPPO KOLEHMAINEN
Mästaretävlingena var samtidigt ockspå itaja-kilpailu oli Meurasalon koneistajaopintojen huipennus, sillä koululla tarvitsee enää käydä hakemassa tutkintopaperit.
– Jag fick mina sista studiepoäng genom att delta i den här tävlingen, säger Meurasalo.
Följande steg för Meurasalo blir att militärtjänstgöringen och efter det kallar arbetslivet. Jobb har Meursalo redan fixat. Efter militären börjar han jobba med hydraulikpumpar på Hydroline Oy:s fabrik i Siilinjärvi.
– Det finns alltid jobb för skickliga maskinoperatörer, säger Meurasalo.
INDUSTRIFACKET BELÖNAR MÄSTARNA
Industrifacket belönar de tre bästa i fyra olika tävlingskategorier. Vinnaren får 800 euro, tvåan 600 euro och trean 400 euro.
Valtteri Meurasalo från CNC-koneistus-lajin voitti Valtteri Meurasalo Savon ammattiopistosta. Juho Saastamoinen från Savon ammattiopisto tog silver medan bronset gick till Miika Aaltonen från Keuda.
I tävlingsgrenen klädtillverkning tog Ellen Kälkäjä från OSAO i Uleåborgstrakten segern. Toiseksi sijoittui Elise Nikula Stadin ammatti- ja aikuisopisto i Helsingfors medan Saara Honka från Omnia i huvudstadsregionen slutade på tredje plats.
Medieplanering Mediasuunnittelu-lajin voitti Ida Myllys Careeriasta. Toiseksi sijoittui Ilari Antila OSAO:sta ja kolmanneksi sijoittui Taru Puputti Careeriasta.
I tävlingsklassen för maskin- och underhåll gick segern till Justus Mäkelä från Salpaus. Andra och tredje plats gick till Vamia i Vasa och Viljam Mäenpää och Eetu Keskinen.
Tyvärr tävlade man inte den här gången i möbelsnickeri eftersom tävlingen som skulle gå av stapeln i Kalajoki inhiberades på grund av coroaläget som snabbt blivit sämre på orten.
Industrifacket var nu för tredje gången med i egenskap av officiell samarbetspartner i Mästare-tävlingen. Industrifackets organisationsombudsman Petteri Männistö vill föra fram att tävlingen är en viktig del i arbetet för att yrkesutbildningen ska utvecklas och få det erkännande det förtjänar.
Den höga nivån på utbildningen tillsammans med den tekniska utvecklingen kommer varje år fram i tävlingen. Därför ska vi också i fortsättningen satsa på det, hävdar Männistö.
Organisationsombudsmännen Petteri Männistö och Tuomas Suihkonen och Kari Hyytiä, expert på yrkesutbildning, deltog i Mästare2021 och representerade Indsutrifacket den här gången på distans. FOTO KITI HAILA
Industrifacket har i år av förståliga skäl satsat på att en så stor del av verksamheten som möjligt ska gå att ordna på distans. Därför hade förbundet gått inför att bygga en virtuell monter på mässan i anknytning till tävlingarna.
Nästa år kommer FM i yrkesskicklighet att gå av stapeln i Björneborg.
Työn tauotus ja liikunta ovat osa työhyvinvointia ja työturvallisuutta.
Tauoista alettiin määrätä työehtosopimuksissa jo vuosisadan alussa. Vuonna 1904 tehdyn Porin Tulitikkutehtaan ohjesäännön mukaan työntekijät saivat pitää työpäivän aikana kaksi kolmen vartin lepoa ja yhden tunnin mittaisen levon. Työpäivä alkoi kello 6.30 ja loppui kello 19.
1800-luvun lopulla syntyneen liikuntaliikkeen seurauksena perustettiin urheiluseuroja sekä työpaikkojen puulaakeja, jotka tähtäsivät kilpaurheiluun. Kansanurheilun keskusliiton tavoitteena oli 1950- ja 1960-lukujen taitteessa kehittää työpaikka- ja ammattiyhdistysharrasteurheilua.
Tutkijoiden mukaan taukoliikunnan idea syntyi alun perin sosialistisissa maissa. Suomeen taukoliikunnan malli saatiin Ruotsista 1960-luvun lopulla. Silloin myös koulutettiin ensimmäiset taukoliikuntaohjaajat.
1970-luvulla hyvinvointiyhteiskuntaa rakennettaessa myös työoloja ja työterveyshuoltoa kehitettiin. Yksipuolisiin työasentoihin ja niiden aiheuttamiin vaivoihin alettiin kiinnittää entistä enemmän huomiota, samoin liian vähäiseen liikuntaan. Samaan aikaan taukoliikunta rantautui työpaikoille. Ammattijärjestöt ottivat työolot – myös taukojumpan – edunvalvonta-asioikseen, jolloin ne politisoituivat, kertoo Liikunnan ja kansanterveyden edistämissäätiö Likesin tutkija Maria Rantala.
1970-luvun lopulla kampanjoitiin työliikunnan ja elpymisliikunnan puolesta. Työväen Kuntoliiton kampanjajulisteessa esiteltiin duunarimiehen käsijumppaa sekä selän että jalkojen rentouttamista. Suomen Kuntaurheiluliiton julisteessa naistoimistotyöntekijä jumppasi tauollaan.
1980-luvulta lähtien suurten yritysten työterveyshuoltoon palkattiin fysioterapeutteja, jotka organisoivat työpaikkaliikuntaa, muun muassa taukojumppaa.
– 1990-luvulla taukoliikuntaa toteutettiin työpaikoilla esimerkiksi ohjattuna ryhmäjumppana, porraskävely- tai askelkampanjoina, Työturvallisuuskeskuksen asiantuntija Päivi Rauramo muistelee.
Vuoden 1990 tulopoliittisen kokonaisratkaisun yhteydessä tehtiin työkykyä ylläpitävää eli tyky-toimintaa koskeva sopimus.
Nykyään työn tauottaminen ja taukoliikunta on ajankohtaista aivotutkimuksen tulosten sekä etätyön vuoksi.
– Aivojen hyvinvointi vaatii tauotusta. Jatkuvassa ylivirittyneessä tilassa aivot eivät työskentele tehokkaasti, Rauramo toteaa.
Esimerkiksi koodareille on järjestetty tiloja päiväunia varten, sillä unessa aivot palautuvat tehokkaimmin.
Päätteelleen tai kännykkään voi asentaa sovelluksen, joka muistuttaa tauoista ja ehdottaa jumppaliikkeitä.
Tauottamisella ja sopivalla liikunnalla haetaan monenlaisia hyvinvointivaikutuksia. Siksi muutamat työnantajat ovat sisällyttäneet palkalliseen työaikaan tietyn tuntimäärän liikuntaa.
MIELIALA PARANEE LIIKKUMALLA
Liikunnalla vähennetään elintasosairauksia, kuten lihomista, mutta tutkijoiden mukaan liikunta vaikuttaa eniten aivoihin. Muisti ja keskittymiskyky paranevat ja stressi vähenee. Muun muassa masennuksen hoidossa liikunnalla on suuri merkitys. Tutkimusten mukaan masentumisriskiä voidaan vähentää 50 prosenttia yhdellä kävelylenkillä viikossa.
Valtioneuvoston liikuntapoliittisessa selonteossa todetaan, että suomalaisista aikuisista vain joka viides liikkuu terveytensä kannalta riittävästi. Liikkumattomuus maksaa yhteiskunnalle UKK-instituutin laskelmien mukaan jopa 7,5 miljardia euroa vuodessa.
RASKAAN TYÖN TEKIJÄT ILMAN LIIKUNTAA
Henkilöstön liikuntaa tuetaan useilla työpaikoilla. Kahdessa työpaikassa kolmesta on saatavilla välineitä taukoliikuntaa varten. Kuitenkin vain joka 10. organisaatiolla on henkilöstöliikuntaa koskeva suunnitelma ja mitattavat tavoitteet, todetaan Olympiakomitean Henkilöstöliikuntabarometrissa.
Yli 90 prosenttia istumatyötä tekevistä kertoo, että työyhteisössä on kiinnitetty huomiota liikkeen lisäämiseen työpäivän aikana. Tilanne on huonompi yrityksissä, joissa tehdään fyysistä työtä. Vain 16 prosenttia raskaan työn työpaikoista tarjoaa palauttavaa liikuntaa työpäivän aikana.
SOMENISKA ON NYKYAJAN VAIVA
Älypuhelimen toistuva selailu voi aiheuttaa niin sanotun someniskan. Niska rasittuu, kun päätä pidetään eteenpäin kallistuneena. Suorassa ryhdissä pää painaa vain 5 kiloa, mutta tutkijoiden mukaan 60 asteen kulmassa pää rasittaa niskaa jo 27 kilon verran. Siksi niskaa ja hartioita saattaa särkeä puhelimen selaamisen jälkeen. Lisäksi puhelimen sinivalo saattaa vaikeuttaa nukahtamista.
Samoja vaivoja voi kokea myös näyttöpäätteen äärellä. Älypuhelimen käytön sekä näyttöpäätetyön haittoja voi lieventää hyvällä ryhdillä sekä vaihtamalla välillä asentoa, Työterveyslaitoksesta muistutetaan.
