VIERAILIJA: Pasi Pyöriä: Työn arvos­tuk­sen tulevaisuus

Työurien ja työn teke­mi­sen tapo­jen sano­taan olevan murrok­sessa. Kokoai­kais­ten ja pysy­vien työsuh­tei­den arvel­laan korvau­tu­van osa- ja määrä­ai­kai­silla työsuh­teilla, vasten­tah­toi­sen yksi­ny­rit­tä­jyy­den lisään­ty­vän ja työurien silp­puun­tu­van. Keik­ka­ta­lou­den ja epävar­muu­den olete­tun kasvun seurauk­sena ansio­työn arvos­tuk­sen ja työhön sitou­tu­mi­sen usko­taan heikkenevän.

Tilas­tot eivät kuiten­kaan tue ajatusta uudesta aiem­paa sirpa­lei­sem­masta ja epävar­mem­masta työelä­mästä. Vaki­tui­nen kokoai­kai­nen palk­ka­työ on edel­leen ylei­sin työn­teon muoto eivätkä pätkä­työt ole tällä vuosi­tu­han­nella juuri yleis­ty­neet. Itsensä työl­lis­tä­mi­nen on kasvussa, mutta vasten­tah­toi­nen pakko­y­rit­tä­jyys on melko harvinaista.

Itsensä työl­lis­tä­jät myös koke­vat palkan­saa­jia enem­män posi­tii­vista työn imua – yrit­tä­jyy­den itse­näi­syys palkit­see. Mieli­kuva yrit­tä­jyy­destä onkin muut­tu­nut myön­tei­sem­mäksi. Nuori­so­ba­ro­met­rien mukaan yhä useampi nuori punta­roi yrityk­sen perus­ta­mista vaih­toeh­tona palkkatyölle.

Palk­ka­työn arvos­tuk­sen heik­ke­ne­mi­sestä ei silti ole merk­kejä. Tilas­to­kes­kuk­sen vuodesta 1977 kerää­mien työolo­tut­ki­mus­ten mukaan suoma­lais­ten työpaik­kaus­kol­li­suus on säily­nyt muut­tu­mat­to­mana jopa neljä viime vuosi­kym­mentä. Puolet palkan­saa­jista ei haluaisi vaih­taa työpaik­kaa tai alaa, vaikka saisi samaa palkkaa.

Nuoret tosin ovat vart­tu­neem­pia haluk­kaam­pia vaih­ta­maan alaa, kuten asiaan kuuluu­kin. Nuoruus on aina ollut etsik­koai­kaa, johon kuuluu siipien koet­telu erilai­sissa lyhy­tai­kai­sissa töissä sekä opis­ke­lun, työn ja vali­tet­ta­vasti joskus työt­tö­myy­den­kin vuorot­telu. Tässä ei ole mitään uutta.

Työn arvos­tuk­sen pysy­vyy­destä kertoo sekin, että työsuh­tei­den kesto on viime vuosi­kym­me­ninä piden­ty­nyt ja työurat vakau­tu­neet. Nykyi­sin palkan­saa­jat työs­ken­te­le­vät saman työnan­ta­jan palve­luk­sessa keski­mää­rin hieman yli 10 vuotta, pari vuotta pidem­pään kuin 1980-luvulla. Työurien vakau­tu­mi­nen näkyy tilas­toissa siten, että yhä suurempi osa palkan­saa­jista on töissä keskey­tyk­settä ympäri vuoden. Yllät­tä­vää kyllä myös nuor­ten työurat ovat aikai­sem­paa vakaam­pia viime­ai­kai­sesta talou­den alavi­reestä huolimatta.

Siitä­kään ei ole merk­kejä, että palk­ka­työn syrjään kiinni pääs­seet nyky­nuo­ret olisi­vat arvoil­taan ja asen­teil­taan aikai­sem­pia suku­pol­via lyhyt­jän­tei­sem­piä. Nuoret ovat aina arvos­ta­neet ansio­työtä hieman vart­tu­neem­pia vähem­män, mutta 2000-luvulla työelä­mään siir­ty­neen Y‑sukupolven edus­ta­jat eivät tässä suhteessa poik­kea 1980- tai 1990-luvuilla nuoruut­taan eläneistä. Iän kart­tuessa ansio­työn arvos­tus ja työpaik­kaus­kol­li­suus vahvis­tu­vat, kun oma paikka työelä­mässä on löytynyt.

Onko mikään siis muut­tu­nut? Kyllä on – työmark­ki­nat elävät jatku­vassa muutok­sessa. Tuot­ta­mat­to­mia työpaik­koja katoaa ja uusia syntyy, osaa­mis­vaa­ti­muk­set ja työteh­tä­vien sisältö muut­tu­vat joskus nopeas­ti­kin ja digi­ta­li­saa­tion ja globa­li­saa­tion kaltai­set megat­ren­dit teke­vät tule­vai­suu­den enna­koin­nista vaikeaa. Emme voi tietää, mitkä alat ja amma­tit ovat tule­vai­suu­den voittajia.

Työmark­ki­noi­den raken­teissa ja insti­tuu­tioissa on silti paljon pysy­vyyttä ja jatku­vuutta, mikä tuo turvaa ihmi­sille. Suomessa on esimer­kiksi kattava työlain­sää­däntö ja vahvat ammat­ti­lii­tot. Tämä perusta luo uskoa siihen, että suur­ten­kaan muutos­ten keskellä ansio­työn arvos­tus ei heikkene.

PASI PYÖRIÄ
Kirjoit­taja on sosio­lo­gian dosentti ja yliopis­ton­leh­tori Tampe­reen yliopis­tossa. Hän on toimit­ta­nut Työelä­män myytit ja todel­li­suus ‑teok­sen (Gaudea­mus 2017).