Saila Ruuth: Tasa-arvon takais­kut selä­tet­tävä vaaleissa

Suku­puol­ten tasa-arvon suurim­mat kehit­ty­mi­sen aske­leet on otettu silloin, kun työväen­puo­lu­eet ovat olleet halli­tuk­sessa. Porvari- ja oikeis­to­puo­luei­den valta­kausilla tasa-arvo ei ole samalla tavalla eden­nyt. Pahim­mil­laan on käynyt päin­vas­toin. Sipi­län halli­tus on jatka­nut uskol­li­sesti tällä linjalla.

Heti kautensa alussa halli­tus ällis­tytti kirjoit­ta­malla ohjel­mansa tilan­ne­ku­vaan, että ”naiset ja miehet ovat tasa-arvoi­sia”. Näin siitä huoli­matta, että tasa-arvon työsarka on edel­leen vali­tet­ta­van pitkä ja tehtäväntäyteinen.

Tasa-arvo-ohjel­man halli­tus teki vasta laaja-alai­sen painos­tuk­sen jälkeen. Silti se on tehnyt monia päätök­siä, jotka ovat heiken­tä­neet suku­puol­ten tasa-arvoa. Huhti­kuun edus­kun­ta­vaa­lien jälkeen Suomessa toivot­ta­vasti on halli­tus, joka jättää kikyt ja kyyky­tyk­set väliin. Tarvit­semme halli­tuk­sen, joka harjoit­taa oikeu­den­mu­kaista ja sen myötä myös suku­puol­ten tasa-arvoa edis­tä­vää politiikkaa.

Työn­te­ki­jöi­den ja ammat­ti­lii­ton näkö­kul­masta seuraa­van halli­tus­kau­den tasa-arvo­ta­voit­teet voisi­vat olla seuraavat:

1. Liitot mukaan samapalkkaisuusohjelmaan

Palk­ka­rat­kai­suja ei enää solmita amma­til­lis­ten keskus­jär­jes­tö­jen välillä, vaan työn­te­ki­jöitä ja työnan­ta­jia edus­ta­vien liit­to­jen kesken. Tämän muutok­sen takia liit­to­jen pitää olla mukana kolmi­kan­tai­sessa sama­palk­kai­suus­oh­jel­massa miet­ti­mässä, miten suku­puol­ten palk­kaero saatai­siin kurot­tua vauh­dik­kaam­min umpeen.

2. Palkka-avoi­muutta työpaikoille

Työn­tekijän on vaikeaa, ellei mahdo­tonta, tietää, onko oma palk­kaus linjassa muiden työn­te­ki­jöi­den kanssa vai onko työpai­kalla perus­teet­to­mia palk­kae­roja. Siksi muun muassa SAK on vaati­nut palkka-avoi­muu­den lisää­mistä työpaikoilla.

3. Täysi päivä­hoito-oikeus kaikille lapsille

Työt­tö­miä on kuri­tettu viimeis­ten neljän vuoden aikana lukui­sin tavoin. Yksi niistä on osunut myös työt­tö­mien lapsiin, joilta vietiin oikeus täysi­päi­väi­seen päivä­hoi­toon ja varhaiskasvatukseen.

Silti työt­tö­mien vanhem­pien pitäisi pystyä käymään työhaas­tat­te­luissa ja aktii­vi­mal­lin vaati­milla työl­li­syys­kurs­seilla ja silp­pu­töissä. Siis siitä huoli­matta, että heidän lapsensa eivät saa täysi­päi­västä päivä­hoi­toa. Sano­mat­ta­kin on selvää, että koko aktii­vi­malli on kumottava.

4. Isille lisää perhevapaita

Isien, äitien ja lasten etu on, että isille anne­taan oikeus ja mahdol­li­suus hoitaa lapsi­aan nykyistä enem­män. Siksi perhe­va­paita on uudis­tet­tava niin, että isille korva­mer­kit­tyjä vapaita lisä­tään roimasti.

Sama tavoite sopii erin­omai­sesti myös työeh­to­so­pi­mus­neu­vot­te­lui­hin. Isille on parhaim­mil­laan­kin saatu työeh­to­so­pi­muk­sissa sovit­tua vain kuusi palkal­lista päivää lasten­hoi­toa varten. Äideille vastaava palkal­li­sen vapaan jakso useim­missa työeh­to­so­pi­muk­sissa on 56 päivää. Se on suuri ero, mutta korjat­ta­vissa kuten muut­kin avoinna olevat tasa-arvokysymykset.

Äänes­tä­mällä edus­kun­ta­vaa­leissa voit vaikut­taa myös tasa-arvon puolesta.

SAILA RUUTH
Teol­li­suus­lii­ton sosi­aali- ja työympäristöasiantuntija

KUVA KITI HAILA