Reijo Paananen on toiminut Pohjoismaisten teollisuusliittojen yhteisjärjestön NORDIC-INin pääsihteeinä vuodesta 2017.

Pohjois­maisten teolli­suus­työn­te­ki­jöiden Reijo Paananen: ”Yksisuun­taista katua väärään suuntaan”

TEKSTI JOHANNES WARIS
KUVA KITI HAILA 

Pohjois­maiset naapu­rimme seuraavat tiiviisti mitä Suomen työmark­ki­noilla tapahtuu. Nyt alkavat lakot saattavat antaa esimakua tulevasta, Reijo Paananen uskoo.

Pohjois­maisten teolli­suus­liit­tojen yhteen­liit­tymän Nordic IN:in pääsih­teeri Reijo Paananen edustaa yhteensä yli kahta­kym­mentä pohjois­maa­laista teolli­suuden ammat­ti­liittoa, joilla on yhteensä yli miljoona jäsentä. Teolli­suus­liitto on jäsen­mää­räl­tään toiseksi suurin jäsenliitto.

Paanasen mukaan pohjois­mai­sissa naapu­ri­mais­samme ay-liike seuraa tiiviisti Suomen halli­tuksen ja työnan­ta­jien aiheut­tamaa suora­naista työmark­ki­na­kaa­osta. Petteri Orpon hallitus on muun muassa saksinut työttö­myys­turvaa, heiken­tänyt työsuh­teen turvaa, leikannut palve­luista ja ilmaissut tavoit­teek­seen vapauttaa paikal­linen sopiminen tavalla, joka saattaisi heikentää työnte­ki­jöiden asemaa merkittävästi.

Järjes­täy­ty­neitä työnte­ki­jöitä edusta­vien koulu­tet­tujen luotta­mus­miesten rinnalle halutaan ammat­ti­liit­toon kuulu­mat­to­mien työnte­ki­jöiden edustajat sopimaan työeh­doista paikal­li­sesti. Kaikki tämä on pantu merkille naapurimaissa.

– On huoli siitä, että onko heille tulossa saman­kal­tainen työnan­ta­ja­vyö­rytys kuin Suomessa. Jos työnan­tajat haluavat mennä halli­tuksen selän taakse piiloon tai muulla tavalla käytän­nössä murtaa vanhaa, toimivaa tasapai­noa­se­telmaa, niin mitä se heille tulee tarkoit­ta­maan, Paananen sanoo.

On huoli siitä, että onko heille tulossa saman­kal­tainen työnan­ta­ja­vyö­rytys kuin Suomessa.

Ruotsissa ja Tanskassa valmis­tau­du­taan tällä hetkellä ensi vuonna kunnolla alkaviin sopimus­neu­vot­te­luihin. Nurkan takana ovat myös eduskun­ta­vaalit molem­missa maissa vuonna 2026.

– Ei tässä viime kädessä olla huolis­saan ammat­tiyh­dis­tys­liik­keen asemasta, vaan siitä minkä­laisia tuloksia toisen kaltainen järjes­telmä mahdol­li­sesti tulee tuottamaan.

Paananen koros­taakin, että tutki­musten mukaan pohjois­mainen työmark­kina- ja yhteis­kun­ta­malli on tuottanut tasa-arvoi­simmat, rauhal­li­simmat ja monella mitta­rilla menes­ty­neimmät yhteis­kunnat – ja siitä Pohjois­maita on perin­tei­sesti ulkomailla arvostettu.

Suomessa Orpon halli­tuksen työelä­mä­hei­ken­nyksiä on perus­teltu sillä, että kyseessä on askel Ruotsin malliin. Työmi­nis­teri Arto Satosen puheissa ”Ruotsin mallin mukainen” on kuulunut vakio­lausah­duk­siin. Teolli­suus­liiton 3.12. alkavien lakkojen taustalla onkin paitsi työnte­kijät ostovoi­ma­kuo­pasta nostavat palkan­ko­ro­tukset, myös halli­tuksen työelä­mä­hei­ken­nysten torppaa­minen työehtosopimuksissa.

– Kun suuri yleisö ei tiedä mistä puhutaan, niin on helppo heitellä kaiken­laista. Ei voi vakavis­saan esittää, että tässä olisi kyse liikkeestä Ruotsin työmark­ki­na­mallin suuntaan, kun sen keskei­sistä osista puuttuu paitsi luotta­muksen raken­ta­minen, niin myös konkreet­tiset asiat kuten hallin­toe­dustus ja tulkin­tae­tuoi­keus, Paananen sanoo.

Miten kaikki muu kelpaa paitsi työpaik­kojen arjen asian­tun­ti­joiden näkemykset? Ei mene minuun kaaliini.

Ruotsissa ja Tanskassa työnte­ki­jöillä on oikeus hallin­toe­dus­tuk­seen pienem­mis­säkin työpai­koissa. Esimer­kiksi Ruotsissa raja on 25 työnte­kijää. Ruotsissa työnte­ki­jöillä on myös tulkin­tae­tuoi­keus työeh­to­so­pi­muksen tulkin­ta­ris­ti­rii­doissa, kun taas Suomessa se on työnantajalla.

– Työmi­nis­teri on sanonut, että tämä ei sopisi Suomeen. Miten kaikki muu kelpaa paitsi työpaik­kojen arjen asian­tun­ti­joiden näkemykset? Ei mene minuun kaaliini, Paananen sanoo.

– Voi kai sanoa, että on kyse liikkeestä johonkin suuntaan, mutta lähinnä niin, että ajetaan yksisuun­taista katua väärään suuntaan.

Suomessa yli 150 henkeä työllis­tä­vien yritysten luotta­mus­hen­ki­löistä vain joka toinen kertoo, että työpai­kalla on käytössä henki­löstön hallin­toe­dustus, ilmenee SAK:n tuoreesta tutkimuksesta.

”PALKKA VAIN OSA KOKONAISUUTTA” 

Suomessa SAK:laiset ammat­ti­liitot jakoivat poikkeuk­sel­li­sesti julki­suu­teen yhteiset palkan­ko­ro­tus­ta­voit­teensa työmark­ki­na­kier­rok­selle. Liitot tavoit­te­levat kymmenen prosentin palkan­ko­ro­tuksia kahden vuoden sopimuskaudelle.

Ruotsa­lai­seen työmark­ki­na­mal­liin ja perin­tee­seen taas on jo pitkään kuulunut, että teolli­suuden keskeiset liitot julkis­tavat yhteis­työssä keskus­jär­jestö LO:n kanssa sopimus­ta­voit­teensa ennak­koon. Paanasen mukaan Suomessa on tästäkin asiasta nostettu esiin ainoas­taan yksi asia, eli palkan­ko­ro­tus­pro­sentit. Ruotsin LO:n yhteinen linjaus ensi vuoden sopimus­neu­vot­te­luihin on 4,3 prosentin korotuk­sens yhdelle vuodelle.

– Kaikki työmark­ki­na­neu­vot­te­lijat tietävät, että palkka­pro­sentti on vain yksi osa neuvot­te­lu­ko­ko­nai­suutta. Sitten on ne niin sanotut teksti­ky­sy­mykset. Ruotsissa esimer­kiksi työajan lyhen­tä­mis­jär­jes­telmät ja miten liitot voisivat sitä soveltaa sopimuksissaan.

Toinen keskeinen asia on ”matala­palk­ka­pa­nostus” eli låglö­ne­sats­ning. Ruotsissa ja Tanskassa sopimus­rat­kai­suissa on viime vuosina tehty erillisiä panos­tuksia pienim­piin sopimusa­lojen pienim­piin palkka­luok­kiin. Teolli­suus­liitto vaatiikin tällä sopimus­kier­rok­sella vähin­tään 250 euron korotusta kuukausipalkkoihin.

– Minun näkökul­mas­tani tämä on erityisen hienoa, Paananen sanoo.

Ei tässä viime kädessä olla huolis­saan ammat­tiyh­dis­tys­liik­keen asemasta, vaan siitä minkä­laisia tuloksia toisen kaltainen järjes­telmä mahdol­li­sesti tulee tuottamaan.

Reijo Paananen valit­tiin Nordic IN:in pääsih­tee­riksi vuonna 2017. Sitä ennen hän toimi muun muassa useissa tehtä­vissä keskus­jär­jestö SAK:ssa ja näki aitio­pai­kalta monet sopimus­neu­vot­telut, mutta myös työtaistelut.

Teolli­suus­liitto on ilmoit­tanut kuudesta päivän­mit­tai­sesta lakosta joulu­kuussa. Lakkojen piirissä on yhteensä noin 33 000 työnte­kijää yli 400 työpai­kalla. Paananen näkee Teolli­suus­liiton toimin­ta­ta­vassa kaikuja toisesta Suomen verrok­ki­maasta, Saksasta.

– Saksassa se toimii. Lähde­tään kerto­maan, että tarvit­taessa meillä on voimaa ja halua työtais­te­lu­toi­miin, mutta edetään hiljal­leen, eikä laiteta heti kaikkia liinoja kiinni. Tarvit­taessa voidaan sitten ottaa isompi leka käyttöön. Minusta Teolli­suus­liiton tapa toimia nyt osoittaa, että me voimme oppia toisil­tamme hirveän paljon ja soveltaa omaan maahan sopivaksi malliksi.

Kritiikkiä valittua toimin­ta­mallia kohtaan on esiin­tynyt työnte­ki­jä­puo­lel­lakin ja ”isompaa lekaa” on liitoilta komment­ti­ken­tissä toivottu.

– Olen ollut työryh­mässä valmis­te­le­massa useita yleis­la­kon­omaisia toimen­pi­teitä, niihin ei tosin pääsään­töi­sesti onneksi jouduttu. Se on aika raskas ase, eikä siihen kannatta lähteä pikai­sesti. Vanha työmark­ki­na­vii­saushan on, että kun työtais­te­luun lähde­tään, niin kannattaa olla mietit­tynä, miten sen saa myös päätettyä.