Mirja Suhonen: Ei latisteta nuorten unelmia

Useilla teollisuuden alojen työpaikoista on palkattu nuoria kesätyöntekijöitä. Innokkaita, oppivia, osaavia, elämä edessään, täynnä toiveita ja unelmia. Millaisena arkena kenenkin unelma toteutuu, jää aikanaan nähtäväksi. Mutta tehdään parhaamme – ei anneta unelmien latistua.

Monella työpaikalla on itsestäänselvyys, että viimeistään työsuhteen alkaessa allekirjoitetaan kirjallinen työsopimus. Fiksun työpaikan tunnistaa siitä, että kirjoitetaan myös työtodistus, vaikka laki ei sitä pyytämättä edellytä. Kesätyöntekijän passi työelämään on useinkin se ensimmäinen todistus siitä, että on ollut aktiivinen ja tehnyt työtä lomailun sijaan. Tämän asian tärkeys pitää viedä viestinä myös työnantajille.

Uuden työntekijän – myös kesätyöntekijän – perehdyttäminen on työnantajan velvollisuus. Mutta myös meistä työkavereista riippuu, millaisena nuori kokee ensimmäiset kosketuksensa työelämään. Tajuammeko tätä aina? Sanomattomalla huomenella, vastaamattomalla kysymyksellä tai opastamattomalla työtilanteella saatamme jättää nuorelle pikemminkin hänen unelmaansa latistavan kuin kannustavan jäljen. On meidän jokaisen asia pitää huoltaa nykynuorista, jotka sitten aikanaan pyörittävät maamme elinkeinoelämää ja tekevät päätöksiä maamme tulevaisuudesta, jopa maksavat osan eläkkeistämme.

Minäpä väitän, että töissä pitää viihtyä. Töissä pitää olla hauskaakin.

Usein sanotaan, että kansakunnan sivistys mitataan sillä, miten kohtelemme vanhuksiamme. Ehkäpä osa sivistystä, sydämen sivistystä ja lämpöä mitataan myös sillä, miten kohtelemme kesätyöntekijöitä. Aikoinaan oli tapana tehdä kaikenlaista jäynää uusille työntekijöille, erityisesti nuorille. Nykyisin moisia tapoja pidettäisiin kiusaamisena. Eikä yhteishenki työpaikoilla moisin perintein parane. Myönnän tosin, että tällaisten perinteiden muistelu saa aika ajoin naurun raikumaan.

Joitain vuosia sitten sanottiin, että töihin ei ole tultu viihtymään, eikä töissä tarvitse olla hauskaa. Minäpä väitän, että töissä pitää viihtyä. Töissä pitää olla hauskaakin. Voi niitä ankeita aamuja, joina itsekin olen itseni töihin pakottanut, kun asiat eivät ole olleet kunnossa. Mikä taakka onkaan hilautua töihin ankein odotuksin sen sijaan, että ilonpilkahdukset työpäivän varrella saavat hymyn suupieliin ja silmät loistamaan. Annetaan se ilo kesätyöntekijöille. Ehkä se heijastuu takaisin.

MIRJA SUHONEN
Teollisuusliiton erityisalojen sektorin sopimusasiantuntija