Työaika on työnte­ki­jöiden ja työnan­ta­jien ikuinen kiista­ka­pula. Pitäi­sikö työaikaa nykyi­sestä lyhentää vai pidentää?

VÄITTÄJÄT

JUHA ANTILA
Kehit­tä­mis­pääl­likkö
SAK

MANU LAAPAS
Pääju­risti
Teknologiateollisuus

MILLAISIA KANTOJA JÄRJESTÖISSÄNNE ON VIIME AIKOINA OTETTU SUOMALAISTEN TYÖAIKAAN?

JUHA ANTILA: SAK:ssa nolla­tun­ti­so­pi­mukset ovat olleet isoin asia, joka liittyy osin työai­ka­lain uudis­ta­mi­seen. Se on yhteis­kun­nal­linen, epäoi­keu­den­mu­kainen ilmiö, jota halutaan suitsia.

MANU LAAPAS: Viimei­sim­mällä tes-kierrok­sella on sovittu ratkai­suja työajan lisää­mi­seksi ja vähen­tä­mi­seksi. Paikal­li­sesti voidaan myös sopia tasaa­mis­va­paiden määrästä sekä joustaa sopimalla esimer­kiksi osa lomara­hoista vapaaksi. Keskeistä on työajan sijoit­ta­minen siten, että tehdään työtä silloin kun sitä on.

TYÖAJAN MERKITYS ERI TOIMIALOILLA ON ERILAINEN. ONKO HYVÄ PUHUA YLEISELLÄ TASOLLA TYÖTUNTIEN MÄÄRÄSTÄ?

ANTILA: Kyllä se on meille iso kysymys, eikä ole vuosien saatossa muuttunut. Akava­lai­sissa, ylemmissä asian­tun­tija-ammateissa on paljon autono­mista työtä, ja siellä on myös paljon harmaata ylityötä ja työai­kojen venymistä. SAK:laisessa kentässä työtunnit ovat tiukasti sidottu palkkaan, ja sillä on edelleen paljon merkitystä.

LAAPAS: Talous­kasvu syntyy tuotta­vuuden ja työpa­noksen kautta. Haastei­takin Suomella on, kuten väestön ikään­ty­minen ja eläköi­ty­minen. Työajat on siksi yksi elementti tässä työpa­noksen kasvat­ta­mi­sessa, samoin työurien alut ja loput sekä mahdol­linen työperäinen maahanmuutto.

SUOMEN TYÖAJAT OVAT EUROOPPALAISTA KESKITASOA. NÄKYYKÖ TYÖAIKOJEN PITUUS ENEMMÄN TUNTEJA TEKEVIEN MAIDEN MENESTYKSESSÄ?

ANTILA: Pitkää työaikaa tekevät maat ovat köyhimpiä itäisen Euroopan maita kuten Puola, Bulgaria, Romania tai Turkki. Niissä tuotta­vuus on huomat­ta­vasti pienempi kuin Suomessa, ja jokainen tietää niiden elintason suhteessa Pohjois-Euroop­paan. Pitkä työaika ei tuo menestystä.

LAAPAS: Suomessa tehdään työtä alle tai korkein­taan vähän yli tuon keski­tason. Talous­kasvu edellyttää tuotta­vuutta ja tiettyä työpa­noksen määrää. Tehdyn työn määrä on siksi kansan­ta­louden kannalta merkit­tävää, ja työtä tekemällä syntyy verotuloja.

TUOTTAVUUSKIN ON SUOMESSA KESKITASOA. MITEN SE SAATAISIIN HUIPULLE?

LAAPAS: Meillä on Teolli­suus­liiton kanssa yhteisiä hankkeita tuotta­vuuden kehit­tä­mi­seksi. Tulevai­suu­dessa tuotta­vuutta kehite­tään tekni­sillä ratkai­suilla ja digita­li­saa­tion avulla. Siihen liittyy muitakin element­tejä, kuten joustavat työajat, työai­ka­jär­jes­telyt ja se, että voidaan laajasti ja paikal­li­sesti sopia, milloin työtä tehdään.

ANTILA: Jos työtun­tien määrä olisi ratkai­sevaa, olisi helppoa vain lisätä tunteja. Mutta ratkai­sevaa ei ole se, miten kauan työpai­kalla ollaan vaan se, mitä siellä tehdään. Siihen liittyy johta­minen, osaaminen, työme­ne­telmät, aloite­toi­minta ja markki­nointi, joiden edistä­minen on ratkai­sevaa. Onneksi monilla työpai­koilla on menty yhdessä eteen­päin, ja tuotta­vuutta kehite­tään henki­löstön hyvin­voin­nista huoleh­ti­malla. Organi­saa­tiot, jotka hyödyn­tävät yhteis­toi­min­nal­li­suutta, luovat turval­liset puitteet, kannus­tavat henki­sesti ja talou­del­li­sesti, ovat tuotta­vampia. Vaikeina aikoina niiden sieto­kyky on suurempaa verrat­tuna niihin, joissa johta­minen on autoritääristä.

LAAPAS: Olen samaa mieltä työme­ne­tel­mien ja innovaa­tioiden merki­tyk­sestä, ja siitä on Teolli­suus­liiton kanssa yhteinen näkemys. Muun muassa Työkaari kantaa ‑hankkeessa työhy­vin­vointi on otettu yhtei­seksi asiaksi. Tuotta­vuuden kehit­tä­mistä tehdään yhdessä myös muun muassa Lean-filoso­fian kautta. Keskeistä on, että on tunnus­tettu tilanne, että on järkevää hakea yhteistä etua tuotta­vuuden ja työhy­vin­voinnin edistä­mi­sessä. Meillä on tässä hyvä traditio.

KIKYN MYÖTÄ TYÖAIKA PITENI 24 TUNTIA. MITEN SITÄ ON VIETY KÄYTÄNTÖÖN TEKNOLOGIA-ALALLA?

LAAPAS: 95 prosen­tissa yrityk­sissä sovit­tiin asia paikal­li­sesti. Lähtö­koh­tana oli, että piden­nyksen tavasta ja kohden­ta­mi­sesta sovitaan kunkin yrityksen tuotta­vuuden kannalta sekä henki­löstön tarpeiden mukai­sesti. Sitä kautta yritykset ovat saaneet kilpailuetua.

MITEN KIKYÄ ON SAK:LAISESSA KENTÄSSÄ VIETY KÄYTÄNTÖÖN?

ANTILA: Jonkin verran on sitä, että on saatu normaali palkka noilta tunneilta. Siellä on tajuttu, että jotta hyvät yhteis­työ­suh­teet säilyvät, ei kannata niistää työnte­ki­jöitä tilan­teessa, josta voi seurata myöhemmin jotain ikävää. Jonkin verran on koulu­tusta, virkis­tystä ja kehit­tä­mistä, mutta leijo­nanosa on mennyt palkat­to­maan työhön.

KIKYTUNNIT AIHEUTTIVAT MIELIPAHAA. SYÖKÖ SE LISÄTUNNEISTA SAATAVIA TUOTTAVUUDEN HYÖTYJÄ?

LAAPAS: Kun kiky kohden­ne­taan työnte­koon, sillä saadaan kilpai­lu­kykyä paran­nettua. Isommassa kuvassa jos yrityk­sillä menee paremmin, ne voivat työllistää paremmin, ja se on myös työnte­ki­jöiden etu. Menes­tyvä yritys pystyy myös palkit­se­maan työnte­ki­jöi­tään. Ja kun yrityk­sillä menee paremmin, se on myös Suomen etu.

ANTILA: Sopimus on tietysti tehty, mutta epäoi­keu­den­mu­kainen asiahan se on. Oli vastuul­lista valita kahdesta huonosta vaihtoeh­dosta se vähemmän huono. On selvää, että jos työntekijä tekee ilmaista työtä, työnan­taja on se välitön hyötyjä. Mutta pidem­mällä aikajän­teellä epäoi­keu­den­mu­kainen fiilis voi tuoda haittaa, jota on tosin vaikea mitata. Jos firman menestys on riippu­vainen kolmesta ilmai­sesta työpäi­västä, on se kovin ohuen langan varassa. Markki­na­ta­lou­teen kuuluu, että yrityksiä ja työpaik­koja ei voi säilyttää erilai­silla tukiai­silla, jollainen kikykin taval­laan on.

MITEN UUSILLA TYÖAIKAMALLEILLA VOITAISIIN EDISTÄÄ TYÖN JA PERHEEN YHTEENSOVITTAMISTA?

LAAPAS: Työajan sijoit­te­lulla, työai­ka­pan­keilla, joustoilla, miten voidaan sopia tavoilla, joissa otetaan huomioon työntekijän ja työnan­tajan tarpeet… Erityyp­pisten ratkai­sujen käyttöä tarvi­taan. Meillä on Teolli­suus­liiton kanssa päivi­tetty työai­kaopas, joka sisältää tietoa toimi­vista työai­ka­jär­jes­te­lyistä, erilaisia työai­ka­mal­leja, yrity­se­si­merk­kejä ja kokemuksia sekä taustoja mitä työai­ka­jär­jes­te­lyillä haetaan.

ANTILA: Ei tarvita kokonaan uusia malleja, hyviä on jo olemassa. Paras ratkaisu on sellainen, jossa avoimesti voidaan etsiä ratkai­suja, jotka ottavat huomioon kaikkien tarpeet. Työntekijän pitäisi ilman leimau­tu­misen pelkoa voida tehdä määrä­ai­kai­sesti vaikka lyhen­nettyä työaikaa. Työtun­tien osalta huoli on enemmän nolla­so­pi­muk­sissa ja alityöl­li­syys­ti­lan­teissa, ja ongel­maksi on myös koettu se, että työai­ka­pan­keista ei voi pitää tunteja silloin kun työntekijä itse haluaa. Jos työnan­taja saa motivoi­tu­neita työnte­ki­jöitä, tuotta­vuus on optimaa­linen, mutta jos ihminen on koko ajan väsynyt tai kyyninen, sekin heijastuu työn tulokseen.

TYÖAIKA TEOLLISUUDESSA

Teolli­suus­liiton sopimus­aloilla tehdään pääsään­töi­sesti työai­ka­lais­takin tuttua kahdeksan tunnin päivää ja 40 tunnin työviikkoa.

Jotkut työnan­tajat haluavat lisää työaikaa, mutta haluk­kuutta maksaa siitä ei ole. Siksi työpai­koilla teete­tään myös 7,5 tunnin työpäivää, jolla välte­tään työajan tasaa­mis­lisiä. Sen takia ammat­ti­miehiä on joskus vaikea saada vaati­viin töihin.

Joillain aloilla, kuten esimer­kiksi kaivo­sa­lalla, pitkien työmat­kojen pohjoi­sessa Suomessa, on sovittu paikal­li­sesti 12 tunninkin työpäi­vistä ja vasta­pai­noksi pitkistä vapaista. Monelle nuorem­malle työnte­ki­jälle tällaiset vapaa-ajan sekä perheen ja työn yhdis­tä­misen mahdol­lis­tavat ratkaisut ovat mieluisia.

Tutki­musten mukaan päivit­täisen työajan ylittäessä kahdeksan tuntia altis­tu­minen kemial­li­sille aineille ja tapaturman riski kasvavat.

TEKSTI SAMI TURUNEN
KUVAT JA VIDEO LAURI ROTKO